Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.

Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.

Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.

***

Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.

Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.

Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka “eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”

Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:

eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme

Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.

Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.

Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa “tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?

Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta “jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.

Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.

 

Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?

 
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.

Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.

Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.

Taisipa koko moderni imperialismiteoria tulla aikoinaan mieheltä, joka maanpuolustuksen sijaan kehotti työväkeä sodan aikaan syrjäyttämään oman maansa hallitsevan luokan.

— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.

Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.

— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.

Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.

— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.

Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.

— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.

Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.

Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.

 

“Imperialismi ja Iran samalla puolella”

 
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.

Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.

— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.

Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion “lähi-idän Yhdysvaltoina”.

— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.

***

Minä kiitän puolestani Nazaria selkeästä vastauksesta. Miehen syvempi näkemys iranilaisen työväenliikkeen tilanteesta kannattaa lukea uudistuneesta Uudenmaan Kommunisti -verkkojulkaisusta.

Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:

Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.

Kristalliyö ei saa toistua

Tänä päivänä 73 vuotta sitten Eurooppa eli yhtä historiansa synkimmistä vaiheista. Tuolloin marraskuun 9. päivänä Saksassa kauan kypsytelty viha repeytyi valloilleen ja 30 000 juutalaista vietiin väkivalloin keskitysleireille. Jälkeen jäivät vain kristallin lailla kimmeltävät rikottujen kaupanikkunoiden sirpaleet. Kristalliyöstä alkanut järjetön väkivallan kierre ei päättynyt ennen kuin koko manner roihusi liekkimerenä ja miljoonat viattomat olivat saaneet surmansa.

Natsipuolueen vuoden 1938 yönä hyödyntämä viha ei syntynyt itsestään. Sitä oli lietsottu pitkään taitavilla puheilla ja propagandalla. Silloin Euroopassa kärsittiin Yhdysvaltain finanssisektorilta alkaneesta globaalikapitalismin suurlamasta, joka oli syössyt kansantaloudet kriisiin ja ihmiset kurjuuteen. Tyytymättömyys epäoikeudenmukaiseen talouspolitiikkaan oli helppo kanavoida nationalistisiin populistiliikkeisiin, kun miljoonat vaelsivat työn ja toimeentulon perässä. 30-luku muistetaan myös Suomessa paitsi pula-aikana, myös poliittisten vainojen ja vankileirien aikana.

Tuhoisan suursodan jälkeen vannottiin kaikkialla, ettei näin saa tapahtua koskaan enää. Emme milloinkaan saa unohtaa historian opetuksia, todettiin monessa julistuksessa.

***

Tänä Kristalliyön muistopäivänä vuonna 2011 meillä on kaikki syyt pysähtyä ajattelemaan ja katsomaan, mitä ympärillämme tapahtuu.

Nyky-Euroopassa kärsitään jälleen globaalikapitalismin suurlamasta, joka on alkanut Yhdysvaltain finanssisektorilta. Tällä kertaa EU:n alueella arvioidaan olevan 23 miljoonaa työtöntä ja jopa 10 miljoonaa paperitonta, oikeudetonta siirtolaista. Nationalistisen muukalaisvihan ja väkivallan nostaeassa jälleen päätään modernin pula-ajan koittaessa meidän on kysyttävä itseltämme, olemmeko sittenkin unohtaneet?

Katsommeko mekin hiljaa vieressä, kun Britanniassa nuorison turhautuneisuus jo purkautuu väkivaltana ja särkyneinä kaupanikkunoina äärioikeiston yllyttäessä kansaa rotumellakoihin? Kun Ateenan kadut peittyvät savuun palopommien räjähdellessä, kun Norjassa kansakunta suree menetettyä sukupolveaan?

Entä pysyykö myös meidän sukupolvemme vaiti Euroopan union lailla, kun siirtolaisia ja paperittomia suljetaan jälleen leireille EU:n jäsenvaltioissa? Emmekö tee asialle mitään, kun Unkarissa rajoitetaan sananvapautta, kun Ranskassa vainotaan muslimeja, kun Slovakiassa vainotaan kommunisteja?

Emmekö silloinkaan muista, ettei näin saanut koskaan enää tapahtua, kun Helsingissä romaneja kohdellaan kuin ihmisjätettä ja Pride-kulkueeseen hyökätään kaasuasein? Kun kansanedustajien puheissa vaaditaan jo kuolemantuomioita ja pakkotyötä, kun sotilasjuntta onkin vain hauska vitsi?

Milloin on aika sanoa, “riittää!” ellei nyt?

***

Minun mielestäni on aika lopettaa hiljaisuus. Fasismi ja rasismi eivät ole historiankirjojen sivuilla esiintyviä kauhukuvia vaan todellisia tämän päivän uhkia, joiden olemassaoloa ei voi enää hyssytellä.

Me emme voi antaa hiljaista hyväksyntäämme, kun kunnallispolitiikasta ja eduskunnan palkkalistoilta löytyvien uusnatsiyhteydet sivuutetaan olankohautuksilla. Me emme voi ummistaa silmiämme rasismilta, väkivallalta ja syrjimiseltä, tapahtui se sitten kaduilla, työpaikoilla tai eduskunnan salissa.

Vuonna 2011 on entistä tärkeämpää muistaa vuosi 1938. On meistä kiinni, aiommeko toistaa menneisyyden hirvittävät virheet.

Olkinukkien verkkosota herättää kysymyksiä

Tällä ja edeltävällä viikolla on saatu seurata verkkomaailmaan liittyvää mediaspektaakkelia. Ensin julkisuuteen levisi uusnatsien jäsenrekisteri. Listalla komeili mm. perussuomalaisten eduskunta-avustaja ja kunnallispoliitikko. Muutamaa päivää myöhemmin julkistettiin myös sosiaaliturvatunnuksia ja nimitietoja sisältäneitä tietokantoja. Näillä tapauksilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä.

Tällä viikolla joissain sensaatiohakuisemmissa tiedotusvälineissä levisi kuitenkin tieto, että molempien tapausten taustalta löytyisi löyhä anonyymi ryhmittymä Anonymous Finland, jatkoa maailmanlaajuiselle Anonymous-meemille. Sosiaalisessa mediassa kiersi pastebin -linkki, jonka sisältämä pitkähkö ja sisällöltään jokseenkin epätasainen manifesti olevinaan valotti ryhmän motiiveja.

Heti ensimmäiseksi on todettava, että tämän manifestin alkuun sisällytetyt väitteet ovat hyvin kyseenalaisia. Iltalehtien uutisoinnista huolimatta tällä hetkellä mitään todisteita ei taida olla olemassa, että näiden vuotojen taustalla olisi edes sama taho, saati sitten “Anonymous Finland”. Eikä itse asiassa ole olemassa todisteita siitäkään, että tällaista ryhmittymää edes olisi olemassa.

***

Vaikka uutinen siis vaikuttaa täydeltä ankalta, liittyy siihen mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka tekevät siitä tarkastelun arvoisen. Anonyymien Suomalaisten manifesti on tilkkutäkkimäinen, systeemiä vastaan raivoavan yläasteikäisen tuotokselta vaikuttava tekele jossa tekstilaji, sävy ja idea vaihtelevat radikaalisti paragraafista toiseen, mutta kaiken häröilyn ja foorumislangin lisäksi se sisältää ihan asiaakin:

Me emme suvaitse yhtäkään ryhmää, jonka periaatteena on syrjiminen rodun, seksuaalisuuden tai uskonnon perusteella, emmekä suvaitse tällaisten ryhmien jäseniä tai sellaisten ideologioiden levittämistä, joka oli syynä maanantain iskuun. Näin ollen vaadimme [uusnatsijärjestö] Kansallista Vastarintaa lopettamaan toimintansa sosiaalisessa elämässä ja verkossa, ja ellei sitä tapahdu, tulemme jatkamaan näitä iskuja parhaaksi katsomallamme tavalla.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jo Suomen lainsäädäntö kieltää fasistisluontoisten sotilaallisten ja poliittisten järjestöjen toiminnan Pariisin rauhansopimuksen perusteella, mutta ilmeisesti tämäkin on menty kumoamaan yksipuolisella päätöksellä vuonna 1990. Kun tällaisten fasistisluontoisten järjestöjen olemassaolo on nyt kuitenkin ihan tosiasia, herää pikemminkin kysymys, mihin tällaisen lainsäädännön tarve on mukamas hävinnyt? Nyt se on johtanut tilanteeseen, jossa näköjään tarvitaan itsenäisiä kansalaisaktivisteja hoitamaan tehtävää joka ennen vuotta 1990 kuului Suomen viranomaisille.

Manifesti jatkuu tästä yllättävän vakavamielisenä, huolestuneella kannanotolla yhteiskunnan koventuneista arvoista ja rasismin noususta sekä arkipäivässä että politiikassa:

- Olemme nähneet rasismin lisääntyneen valtavasti suuren kansanosan keskuudessa ja kansallisessa politiikassa, sekä ulkomaalaisten väkivaltaisen sanallisen ja fyysisen kohtelun muodossa. Olemme nähneet miten rasistisia ideologioita ja rotuvihaa lietsovia poliittisia ryhmiä ja liikkeitä on syntynyt, miten näistä liikkeistä on noussut politiikkaan hahmoja, jotka – ja Me olemme täysin varmoja siitä – vaihtaisivat väkivaltaisista sanoistaan äärimmäisiin tekoihin jos heillä vain siihen olisi mahdollisuudet ja tarpeeksi kansansuosiota takanaan. Historia on osoittanut liian monta kertaa, että askel hirveisiin rikoksiin on helppo ottaa ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa, sielläkin jossa Te kuvittelette sen olevan vaikeaa tai mahdotonta.

Tuohan nyt on ihan 100% täyttä asiaa vaikka sitten onkin väärässä yhteydessä julkituotu. Myös manifestin muut esiintuomat epäkohdat, kuten suomalaisten yhtiöiden lähestulkoon rikollinen käyttäytyminen ulkomailla, Suomen poliittinen korruptio, ihmisten passivoituminen ja poliittisen järjestelmän vaihtoehdottomuus ovat kaikki erittäin todellisia ongelmia ja valideja kritiikin kohteita. Tämä sanoma ei todellakaan ole väärä, vaikka se tulisi vastaan missä tahansa.

Manifesti myös esittää muutaman konkreettisen vaatimuksen, joihin minun mielestäni on erittäin helppo yhtyä jokaisen jonka ajatusmaailmassa on tippaakaan inhimillisyyttä:

• Rasististen äärijärjestöjen ja poliittisten ryhmien toiminnan välitön lakkauttaminen ja lopettaminen
• Kaikkien ulkomaalaisten sanallisen, psykologisen ja fyysisen rasistisluontoisen häirinnän välitön lopettaminen kaikissa ympäristöissä
• Eduskunnan jäsenten väkivaltaisten viharetoriikan välitön lopettaminen ja niiden kansanedustajien eroaminen, jotka eivät osaa pidättäytyä rasistisista puheista
• Suomalaisten yritysten lainvastaisen toiminnan välitön lopettaminen ulkomailla ja kotimaassa ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen
• Suomen hallituksen vakavempi suhtautuminen sosiaaliturvan ongelmiin, erityisesti työttömyysturvaan ja alhaiseen palkkatasoon

Manifestin päättää kaksi videolinkkiä, joista toinen on Charlie Chaplinin ainutlaatuinen julistus fasismia vastaan:
 

 

***

Minusta onkin pirun ikävää, että näin selväjärkinen kannanotto nousee esille näin hölmössä yhteydessä. Tietomurto ja viattomien ihmisten henkilökohtaisten tietojen julkaisu ole millään tavalla moraalisesti tai juridisesti hyväksyttävää. Asiallisten ja tarpeellisten vaatimuksien yhdistäminen rikollislaatuiseen toimintaan ei auta mitenkään asiaa, vaan pelaa pikemminkin vastapuolen pussiin. Ja koska manifestin kirjoittajasta ei ole mitään tietoa, eikä luultavasti tule ikinä olemaankaan, on sekin mahdollisuus pidettävä mielessä että kyseessä on harkittu disinformaatio, jolla tarjotaan Suomen oikeistovoimille jälleen helppo olkinukke.

Tästä on mallikkaana esimerkkinä perussuomalaisen Kalle Pahajoen sekava kirjoitelma. Pahajoki omien sanojensa mukaan “kannattaisi kiihtotonta ja faktapohjaista lähestymistapaa” muttei Uuden Suomen blogissaan ilmeisesti itse viitsi tähän kuitenkaan ryhtyä, sen verran kummallisia loogisia harppauksia mies suorittaa yrittäessään yhdistää tietovuodot, Anonymous Finlandin, ulkoparlamentaarisen kansalaisvaikuttamisen, Karl Marxin, Britannian mellakat, suomalaiset anarkistit ja vasemmistonuoret:

Viattomien kansalaisten tietojen vuotaminen julkisuustemppuna sen sijaan ominta vasemmistolaista röyhkeyttä, jossa kaikenlaiset tuhotyöt oikeuttaa oikea poliittinen päämäärä. Ei pitäisi yllättyä: “päämäärä oikeuttaa keinot” on ollut vasemmiston modus operandi Marxista saakka. Aivan kuten vasemmistonuoret hyväksyvät Lontoon kuolonuhreja ja mittaamatonta tuhoa vaatineet mellakat niiden yhteiskuntakriittisen motiivin takia, ei tässäkään sivullisilla kärsijöillä ole merkitystä. Saitte lulzinne ja luulempa, että toimittajat tulevat hykertelemään käsiään kun joku vaatii Halla-ahon lähettämistä Naurulle, mutta kysyn teiltä, hyvä Anonymous: eikö yhtään hävetä?

Myöhemmin kommenttiosastolla rinnastetaan tietovuoto skinien katuväkivaltaan ja Anders Breivikin hirmutekoon, jossa sata sivullista nuorta lahdattiin armotta Utoyan saarella. Minä en tiedä, miten käsiä hykerrellään, mutta tiedän etteivät nämä teot vastaa toisiaan millään kuviteltavissa olevalla skaalalla. Tiedänpä senkin, etten ole kuullut yhdenkään vasemmistolaisen “hyväksyneen Lontoon mellakat” – sen sijaan olen kuullut heidän osoittavan ymmärrystä siitä, mikä mellakointiin johtaa. Ehkä “tyhmät vasemmistoulkomaalaisanarkistit vaan tykkää hajottaa paikkoja” -tason ylittävä analyysi vain menee perussuomalaiselta kokonaan yli hilseen?

Luonnollisesti porvarishenkinen Uusi Suomi tarttui Pahajoen kirjoitukseen ja julkaisi sen suunnilleen sanasta sanaan “it-ekspertin” asiantuntijalausuntona, jossa tietovuodot yhdistetään kiistatta johonkin tuulestatemmattuun “äärivasemmistolaiseen liikkeeseen” vailla sen kummempaa journalistista etiikkaa:

Perussuomalainen it-asiantuntija Kalle Pahajoki paheksuu “äärivasemmistolaiseksi” kutsumansa liikkeen nousua viikonlopun tietoturvauutisen liepeiltä. Pahajoki kytkee manifestin perusteella Anonymous Suomen osaksi äärivasemmistolaiseen liikkeeseen, jonka maailmankuvaa hän kuvailee “surkuhupaisaksi”.

- Kirjoitus on uhkakuvia maalaileva naiivi saarnapuhe äärioikeistoa ja rasismia, yritystoimintaa ja kansanedustajien palkkoja sekä tietysti Jussi Halla-ahoa ja Teuvo Hakkaraista vastaan, Pahajoki kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan.

Tapa jolla artikkeli täysin tyhjästä loihtii esiin pelottavan “äärivasemmistolaisen liikkeen” ja tarjoaa sen tueksi täysin keksityn asiantuntijalausunnon on häkellyttävä. Jos Uuden Suomen toimittaja olisi viitsinyt kelata sivua piirun verran alemmaksi, olisi artikkelin alta löytyvä satunnainen kommentaattorikin tarjonnut huomattavasti faktapohjaisemman arvion:

Se nimettömän nettikirjoittelijan manifesti ei sekavuudessaan osoita Anonymousiin. Ajoitus ei osoita Anonymousiin. Sisältö ei osoita Anonymousiin. Väitteet eivät osoita Anonymousiin. Manifestin tiedot eivät osoita Anonymousiin. Tyyli ei osoita Anonymousiin. Eikä kyseinen nimetön nettikirjoittaja voi olla murtojen takana kun ei niistä tiedä yhtään sen enempää kuin muutkaan ovat voineet mediasta lukea. Kunhan vedätti. Se kirjoitus on jonkun nimettömän trollin tuotos. Ja blogauksestasi päätellen on ollut todella onnistunut rölläys. Mitä voi arvostaa, sillä kunnon rölli öyhäyttää tosikoiden mielen syövereistä sitä kaikkein hauskimman lajin tahatonta komiikkaa tänne muiden nauruhermoja kutkuttelemaan.

***

Mitä tästä kaikesta nyt sitten lopulta opittiin?

Ainakin se, että media pohjaa uutisointinsa kasvavassa määrin silkkaan huhupuheeseen. Tässähän perättömiin väitöksiin perustuva manifesti uutisoitiin faktana, jonka jälkeen sitä vastaan esitettiin faktana vastakkaisia perättömiä väitteitä. Siinä välissä päästiin käyttämään seksikkäitä termejä äärivasemmisto, terrorismi ja hakkeriryhmä, ja olkinukkien taistellessa lisättiin jälleen ihmisten pelkoja ja katkeruutta kummallakin puolella. Ainoaksi faktisesti todelliseksi asiaksi jäi, että jossain vuodettiin tietoja jollain tavalla, jostain syystä.

Eniten minun mieltäni jää kuitenkin kaivelemaan se, että manifestin todenperäisyydestä huolimatta sen esiin nostamat ongelmat ovat täysin todellisia. Mitä se kertoo nyky-Suomen tilasta, että verkkovandaalien rikollisjengi – tai vielä pahempaa, yksittäinen internetin rölli joka saa tekstinsä läpi valtamediassa – on ainoa joka nostaa nämä konkreettiset politiikan sisältökysymykset julkiseen keskusteluun? Siis sanalla sanoen on ainoa, joka puhuu asiaa?

 
Eikö se ole itse asiassa tässä asiassa kaikkein surullisinta, että huvikseen tietomurtoja harjoittava anonyymi rikollinenkin tai vitsimielessä liikenteessä oleva yläasteikäinen on kannanotoissaan huolestuneempi suomalaisen yhteiskunnan koventuneista arvoista, kanssaihmistensä kohtelusta ja puhtaasti inhimillisyydestä kuin Suomen eduskunnassa istuvat kansanedustajat ja heidän puolustelijansa?

Asioista niiden oikeilla nimillä – “Sota on sottoo”

Kapitalismin kovimmassa ytimessä leviävä Occupy Wall Street-liike on vallannut toreja suurkaupungista toiseen, sulkenut moottoriteitä ja satamia ja tavoittanut myös valtavirran median ja poliitikkojen rajallisen huomion.

 
Liikkeen motivaationa toimivat tavallisten ihmisten kokemat arkipäivän epäoikeudenmukaisuudet, jatkuva talousahdinko ja vaikutusmahdollisuuksien puute ovat kokemuksia, jotka ruokkivat tyytymättömyyttä, mutta eivät vielä suoraan johda syvempään analyysiin. Siemenet syvempäänkin yhteiskunnallisten suhteiden ymmärrykseen ovat olemassa, vaikka vielä ei kovin tieteellisellä pohjalla liikutakaan. Protestien tunnus “We are the 99%!” kertoo joka tapauksessa jonkinlaisesta heränneestä luokkatietoisuudesta.

Puhe luokkayhteiskunnasta, luokkasodasta, Karl Marxista ja jopa sosialismista ovat myös levinneet Yhdysvaltain valtamediaan. Voiko tästä kiittää Demokraattista puoluetta, joka USA:ssa esittää vasemmistoa? Ovatko syyllisiä radikaalien sosialistien voimat tai kommunistien salaliitto? Päinvastoin.

Hampaattomat demokraatit ovat puheissaan keskittyneet lähinnä republikaanien mielistelyyn ja maan virallinen kommunistipuolue Communist Party USAkin on tehnyt itsestään lähinnä tarpeettoman demokraattien hännystelyporukan, jolla ei ole aikoihin ollut mitään omaa sanottavaa. Luokkatietoisuuden kasvusta ja vanhojen hyvien termien esiinnostamisesta on tosiasiassa kiittäminen politiikan kentän oikeistolaisinta laitaa ja sen äänitorvia, vainoharhojen ja kommunistipelkojen voimalla porskuttavia Fox Newsiä, Glenn Beckiä ja Tea Party-liikettä, joiden ajatuksilla on jatkuvasti enemmän vaikutusvaltaa myös republikaanipuolueessa.

 
Luottaessaan periamerikkalaiseen, sukupolvia kestäneen propagandatyön luomaan kommunismin pelkoon ovat USA:n konservatiivit valinneet retoriikassaan lyömäaseiksi marxilaisia termejä kuten sosialismi ja luokkataistelu. Ennen vain kommunistien teoreettisissa julkaisuissa esiintyneet sanat ovat konservatiivien ansiosta eksyneet kaikkialle julkiseen keskusteluun. Eletään omituisia aikoja, kun imperialismin synkimmän keskuksen paljon parjatussa valtamediassa aamu-tv:n juontaja käy juttelemaan leppoisia luokkasodasta.

Totta kai kyseessä on termien väärinkäyttö, jos väitetään että USA:n presidentti tai hänen edustamansa toinen maan äärikapitalistisista valtapuolueista olisi millään tavalla sosialistinen, mutta tällä retoriikalla on kuitenkin ollut mielenkiintoinen vastareaktio. Iskusanoiksi tarkoitetut käsitteet eivät herätäkään samaa punapelkoa kuin 50-luvulla – pikemminkin kiinnostusta. Yhdysvaltain sosialismia julkisesti ajavat puolueet (mm. Socialist Party USA, Socialist Equality Party jne.) ovat moninkertaistaneet jäsenmääränsä. Rajaamalla sosialismin ainoaksi vaihtoehdoksi harjoittamalleen järjettömälle politiikalle republikaanit ovat itse asiassa tehneet valtavan palveluksen koko sosialistiselle liikkeelle.

Esimerkiksi tässä videossa konservatiivi, Yhdysvaltain kongressin jäsen ja republikaani, ottaa suorassa lähetyksessä omatoimisesti esille luokkataistelun käsitteen. Tietenkin hänen vääristyneessä maailmankuvassaan luokkasotaa on vain se, että rikkaita verotetaan – ja lopuksi on yritettävä sitten leikkiä, että kaikki ovat oikeastaan samassa veneessä, ettei luokkia oikeastaan olekaan, vain yksi yhtenäinen Ameriikan Kansa.

 
Selittely samasta veneestä ei vain enää mene läpi millään tasolla maassa, jossa n. 50 miljoonaa elää jatkuvassa kurjuudessa samalla kun 1% väestöstä hallitsee puolta maan vauraudesta. Kommenteista voi kuulla ihmisten turhautuneisuuden:

“What kind of politician – especially one whose entire membership faces re-election in a year – credits the opposition with being behind an increasingly popular movement? One whose loyalty is to the one party system and to the illusion of difference.”

“This is the primary problem in America and Western politics in general – there is no discourse. There is no honest debate. There are those in power with their fingers in their ears and there are those without power shouting from the rooftops. Apparently, never the twain shall meet. You just cannot get through the islation bubble to get any real information into the thick skulls of the political ruling class. The people cannot talk to the governments that are supposed to represent them, because the governments appear to understand just one language – money, the language that most people cannot speak.”

Retorinen “talking point” kääntyykin itseään vastaan – jos joku kerran voi republikaaninkin mukaan ylipäätään käydä luokkataistelua, sen on oltava todellinen asia, kahden voiman välinen kamppailu johon kumpikin osapuoli voi osallistua. Ja USA:ssa kansalaisille ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi, kumpi puoli tässä taistelussa on viime vuodet ollut voitolla. Yhdysvaltalaista sananlaskua mukaillen on nyt avattu sellainen purkillinen matoja, että niitä ei helpolla saadakaan takaisin kannen alle piiloon.

“Like the protest sign said, “They only call it Class Warfare when it’s against the 1%”. They call it class warfare when we stop surrendering.”

“The 99 percent are finally waking up. Do I care if the one percent whine about a class war ? it’s about time there was a class war and that’s what the Boner is afraid of. Bring it on and let’s get the truth out to the public.”

Mistähän parlamentaarinen vasemmisto löytäisi samanlaisen rohkeuden puhua asioista niiden oikeilla nimillä?

Luokkakantaisen ay-liikkeen paluu

Julkisen sektorin kestävyysvaje ei ole vain Suomessa toisteltu fraasi. Pankkeja romahduttavan velkakriisin varjolla yritetään laajamittaista yhteiskunnan uudelleenjärjestelyä, jossa Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kilvan vaativat valtioilta rajuja leikkauksia.

Sietämättömän tilanteen motivoimana ay-aktiivit kokoontuivat Roomassa 26.-27. lokakuuta rakentamaan kansainvälistä vastarintaa. Konferenssin kutsui koolle uusi italialainen julkisalojen liitto USB, joka ei pelkää pistää hanttiin Berlusconin hallituksen ja EU:n sanelupolitiikalle.

Kun kovimmat säästötoimet kohdistuvat maihin joissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on jo ennestään huonoissa kantimissa, ovat seuraukset sen mukaisia. Vuonna 2010 perustettu USB on jo ehtinyt järjestää yhden Italian pysäyttäneen yleislakon CGIL-keskusjärjestön kanssa ja seuraavaa suunnitellaan joulukuulle. Välimeren rannalla ammattiyhdistysliike on luokkataistelun eturintamassa.

Kansainvälistä perspektiiviä

Konferenssin edetessä kuultiin monia puheenvuoroja eurooppalaisten liittojen edustajilta, EU:n ytimestä Belgiasta ja Ranskasta aina Kreikkaan ja Serbiaan saakka. Pohjoista ulottuvuutta edusti Kriittinen ay-verkosto, joka toi kokoukseen postialan näkökulman.

Hätkähdyttävää oli, miten maantieteellisestä sijainnista huolimatta puheista välittyi hyvin samankaltainen kuva. Jopa kuntien pakkoliitokset, joiden voisi kuvitella olevan Suomen erityispiirre, toistuvat samalla kaavalla Portugalissa, toisella puolen Eurooppaa. Parhaiten kokonaiskuvan EU:n linjasta sai konferenssissa julkistetusta tutkimuksesta, joka käytti Eurostatin omia tilastotietoja.

Lähes kaikissa EU-maissa julkisia menoja on leikattu raskaalla kädellä, mutta viime vuosikymmenen aikana julkinen velka on itse asiassa kasvanut koko EU:n alueella lähes kolmanneksella. Työttömyysturvaa on leikattu 10.82 prosenttiyksikköä, samalla kun työnantajien osuus sosiaaliturvamaksuissa on pienentynyt keskimäärin 8.33 prosenttiyksikköä ja työttömyysaste kasvanut 18.24 prosenttiyksikköä. Ulkoistettuihin palveluihin käytettiin vuonna 2009 21,64% enemmän rahaa kuin 2000.

Tilastot osoittivat kiistatta valheiksi EU-ministerien puheet leikkausten välttämättömyydestä kriisin estämiseksi. Pikemminkin voidaan sanoa, että EU:n, IMF:n ja EKP:n muodostaman epäpyhän kolminaisuuden sokeat yksityistämiset ja sääntelyn purkamiset ovat itse asiassa olleet aiheuttamassa EU:n velkakriisiä.

- Ongelmamme eivät ole kansallisia vaan Euroopan komissiosta tulevissa linjauksissa, summasi USB:n puheenjohtaja Pierpaolo Lombardi.

Julkisten palvelujen puolesta

Eteläisessä Euroopassa maa toisensa jälkeen on ryhtynyt yleislakkoon vastalauseena työväen oikeuksia lokaan polkevalle markkinadiktatuurille. Italiassa USB marssi 15. lokakuuta rinta rinnan torinvaltaajien kanssa. Pohjoismaissa ei vielä ole nähty sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alennuksia ja ay-liikkeen oikeuksien kaventamisia samassa mittakaavassa, mutta kriisin edetessä se on vain ajan kysymys.

Lombardin mielestä eurooppalaisten ammattiliittojen ja -osastojen onkin keskinäisen valtapelin sijaan käytävä demokratian ja avoimuuden hengessä konkreettiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Vaihtoehtona on tulla pääomapiirien jyräämäksi.

Rajojen välisen yhteistyön tarve ei jäänyt pelkäksi toteamukseksi, sillä konferenssi oli samalla uuden eurooppalaisen julkisalojen liittojen yhteistyöelimen (TUI-PS-S Europe) ensimmäinen, perustava kokous. Elin toimii Maailman ammattijärjestöjen liiton osana, mutta korostaa yhteistyötä kattojärjestöön katsomatta. Mukaan tervetulleita myös liitot EU:n ja euron ulkopuolisista maista.

Konferenssissa hyväksyttiin myös aloite toimintapäivästä hyvinvointivaltion puolustamiseksi 23. helmikuuta. Rakenteilla on myös luokkakantainen palkansaajien tutkimuslaitos vastavoimaksi viralliselle uusliberalistiselle talousopille.

Luokkakantainen ay-toiminta on tehnyt Euroopassa näyttävän paluun. Tehdään sama Suomessa!

Arvokasta analyysiä äärioikeistosta

Osoitteessa http://kansallinentutkimus.wordpress.com/ on avattu uusi suomenkielinen blogi, joka tutkii äärioikeiston ilmiöitä analyyttisesti. Sivustolle on tullut vasta kaksi artikkelia, mutta molemmat ovat hyvin informatiivista ja mielenkiintoista luettavaa. Tätä kannattaa seurata ja levittää linkkiä.

Erityisesti kannattaa tutustua ruotsalaisen antirasistin ja fasismin tutkija Mathias Wågin tekstiin “Kansallismielinen kulttuuritaistelu – white powerista metapolitiikkaan”. Teksti käsittelee ainoastaan Ruotsia, mutta ruotsalaisten liikkeiden tarkastelu on erittäin hyödyllistä eurooppalaisen tilanteen ymmärtämiseksi. Lisäksi teksti sivuaa ruotsalaisen SMR:n toimintaa ja antaa siten pohjan myös Suomessa toimivan “vastarintaliikkeen” analyysiin. Kirjoitus on alunperin julkaistu kirjassa Det vita fältet – Samtida forskning om högerextremism.

Huomionarvoinen on erityisesti kohta, jossa Ruotsin äärioikeisto vaihtaa taktiikkaansa väkivallasta ja musiikin kautta toimimisesta “sisäsiistiin” kulttuurihegemoniseen kamppailuun jota organisoidaan nettifoorumin kautta:

.. Folktribunen yritti säilyttää aikaisemman kansallisen taistelun ja roturadikaalin sisällön, mutta paketoida sen hyväksyttävämpään muotoon, ilman fraasiradikalismia ja kliseisiä iskulauseita. Sen vuoksi lehdessä käytetyille ilmaisuille annettiin suuri painoarvo. Lennart Berg teki kirjoitusohjeen, joka selitti miten lehden uutiset tuli muotoilla:

“Lukijan tulee saada uutisistamme sellainen vaikutelma, että ne yksinkertaisesti välittävät vääristelemättömän totuuden maailman tapahtumista, lisäämättä niihin mitään omia arvojamme. Se ei tarkoita sitä, ettei meidän tule kirjoittaa uutisia mistään näkökulmasta, vaan sitä, että näkökulman tulee olla niin kehittynyt, ettei se näy harjaantumattomalle silmälle.

Näkökulmamme välittyy ennen kaikkea uutistemme tekemän valikoiman kautta, mikä tapahtuu enemmän tai vähemmän automaattisesti, koska kirjoitamme aiheista, jotka kiinnostavat meitä ja joita pidämme tärkeinä ja jotka saavat lukijan tukemaan asiaamme. Näkökulmamme esiintyy myös tekemissämme sanavalinnoissa, jotka lyhyesti sanottuna merkitsevät sitä, että me aina kirjoittaessamme itsestämme tai vihollistemme vihollisista käytämme positiivisesti latautuneita sanoja ja negatiivisesti latautuneita sanoja kuvatessamme vihollistamme. Tämä ei merkitse sitä, että kuvaukset eivät olisi totuudenmukaisia. Vihollisiamme voidaan esimerkiksi kuvata sellaisin sanoin kuten ‘ruotsalaisvihamielinen’, ‘regiimiuskollinen’, ‘poliittisesti korrekti’, tai erityisen vakavissa tapauksissa ‘kansanpetturi’ tai ‘kätyri’. Omiamme taas voidaan kuvata esimerkiksi sanoin ‘patriootti’, ‘regiimikriitikko’, ‘poliittisesti epäkorrekti’, ‘toisinajattelija’ tai ‘oppositio’. Samalla tavalla kamppailumme ei ole ensi kädessä taistelu ‘maahanmuuttajien ulosheittämisen’ puolesta, vaan kansallinen vapautustaistelu; kamppailu vierasta riistoa vastaan ja kamppailu Ruotsin kansan oikeudesta omaan maahansa.”

Ei taida olla kenellekään epäselvää, että juuri samaa taktiikkaa on Suomessa käyttänyt varsin tehokkaasti Suomen Sisu ja sen eduskuntaankin saakka soluttautuneet jäsenet. Suomalainen äärioikeisto ei ole ainoastaan kyennyt omimaan tiettyjä sanoja itselleen, se on jopa syöttänyt kieleemme kokonaan uusia termejä. Näistä “maahanmuuttokriittisyys” lienee se tunnetuin uudissana, joka on saatu runnottua läpi jopa valtamediaan.

Demokratian puolesta – rahavaltaa vastaan!

Lokakuun 15. päivänä Lähi-idän, Afrikan ja USA:n kautta Eurooppaan ja Aasiaan kansa oli kaduilla vaatimassa demokraattisia oikeuksia, oikeudenmukaista talouspolitiikkaa ja ihmisoikeuksia, joita nykyinen järjestelmä ei tarjoa. “Rahan vallasta kansan valtaan!” vaati kyltti Helsingin Narinkkatorilla. Maailmanlaajuisena toimintapäivänä kokoonnuttiin lähes 1 000 kaupungissä ja yli 80 maassa toreille ja kaduille osoittamaan mieltä rahavaltaa vastaan ja vaatimaan todellista demokratiaa. Toiminta jatkuu monin muodoin.

Suomessa mielenosoituksia ja torikokouksia oli 13 paikkakunnalla. Suurin tapahtuma oli Helsingissä, jossa sadat ihmiset osallistuivat viisi tuntia jatkuneeseen keskusteluun.

Turussa torin valtaus jatkui yli viikonlopun. Tampereella torilla oltiin yön yli. Helsingissä jatketaan Asunnottomien yössä ja sovittiin jatkotapaamisesta maanantai-iltana. Esillä on aloitteita toritoiminnasta, vaikuttamisesta ay-liikkeeseen, pankkien vastaisesta mielenilmauksesta ja toimista, joilla vastustetaan Helsingin aikeita osallistua Olkiluoto 4:n ydinvoimalahankkeen valmisteluun. Jyväskylässä kokoonnutaan sopimaan jatkotoimista keskiviikkona. Kuopion torilla protestoitiin niin puheilla kuin rapillä.

Tapahtumia oli ympäri Suomea aina Kemiä myöten.

Helsinkiin on myös perustettu leiriryhmä. Tavoitteenamme on perustaa pysyvä protestileiri Helsinkiin Turun ja Tampereen esimerkkiä seuraten. Tällä hetkellä kaikki apu on tervetullutta. Tarvitsemme lämmitettäviä telttoja, apua ruokahuollon kanssa ja ihmisiä, jotka auttavat ylläpitämään leiriä. Haluamme luoda itseorganisoituneen ja kaikille avoimen tilan keskusteluja ja toiminnan suunnittelemista varten. Ryhmään voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiosoitteeseen helsinginleiri [a] hushmail.com.

Todellista demokratiaa-liike kokoontuu huomenna maanantaina 17.10 kello 19.00 Karhunpojan kabinetissa Hakaniemenkatu 7:ssä – suunnitellaan yhdessä jatkotoimia Narinkkatorin kansankokoukselle – Karhunpojassa nähdään!

Eräänä aamuna televiisiossa

Vaimon kanssa ollaan aina aamuisin kinasteltu, onko Ylen Aamu-TV asiapitoisempi kuin MTV3:n Huomenta Suomi. Tämäkin asia ratkesi 13.10. kun puhelin soi ja langan päässä huhuili Ylen tv-toimittaja. Sattuipa sitten sillä tavalla, että seuraavana päivänä eksyin suoraan televiisio lähetykseen.

 
Homma oli kokemuksena mielenkiintoinen. Ohjelma-osio ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia, mutta sitä varten paikalla piti olla jo 5:45. Kun telkkariin tullaan pitää ensin käydä stailistilla nenää puuteroimassa ja vaikka mitä, joten ajamaan piti sitten lähteä jo 5:15. Esiintyminen sujui sitten lupsakkaan aamu-unisena. Ihan nappiinhan tuo ensiyrittämällä meni.

Juttu julkaistiin myös YLE Areenassa, Ylen verkkosivuilla ja taisi se radiostakin tulla kuulijapalautteen perusteella. Ylen summaus oli varsin asiallinen:

Wall Streetillä Yhdysvalloissa on osoitettu mieltä jo lähes kuukauden ajan. Suurin osa mielenosoittajista on tavallisia ihmisiä. Sittemmin mieltä on osoitettu myös lukuisissa muissa maissa. Sippo Kähmin mielestä ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kettuuntuneet yhteiskunnan nykymenoon ja kyllästyneet siihen, etteivät he saa ääntään kuuluville.

Meno on hänen mukaansa sietämätöntä myös Suomessa.

- Tavallisten ihmisten ääntä ei kuunnella. Meillä oli juuri vaalit, joissa kansa tuomitsi juuri tämän pankkien tukemisen mitä vastaan Yhdysvalloissakin nyt osoitetaan mieltä. Tukea oltaisiin haluttu ihmisten arkeen, vaan toisin kävi. Meiltä lähtee taas miljardikaupalla veronmaksajien rahaa pankkien pelastamiseen.

Kähmi uskoo, että mielenosoitukset voivat muuttaa maailmaa.

- Meidän on yhdessä kehitettävä vaihtoehtoja tälle markkinoiden diktaatuurille. Tästä lähtee liikkeelle uusi aikakausi, jos niin halutaan.

Toimittaja soitti ennen ohjelmaa vielä muutaman kerran uudelleen ja ohjeisti erikseen, että “ihmisiä vituttaa” on liian suoraan sanottu aamutelkkariin. Käytin sitten tuota laimeampaa ilmaisua että säästyivät lasten ja imeväisten korvat. Näköjään se kelpasi ihan painotekstiinkin.

***

Ohjelman jälkeen lämpiössä Yleisradio tarjosi kinkkusämpylän ja kaavakkeella kilometrikorvaukset oman auton käytöstä. Niitä täytellessä samaan aikaan studion lämpiöön kanssani eksyi vanha tuttuni Jyrki Katainen, jolle olen päässyt kuittailemaan aiemminkin Espoon kauppakeskuksessa.

Tällä kertaa toimitin Jykälle toriliikkeen iloisen tervehdyksen – torilla tavataan! Pääministeri oli näin läheltä katsottuna outo näky – silkkaa muovia ja teflonia, hajuton ja mauton, kasvot raskaan tv-meikin peitossa. Toimittaja siinä sitten totesi että lauantaina sitten kahtotaan mitä Suomessa tapahtuu, ja vinkkasin Jykälle että kannattaapi olla kuulolla.

Kun Kataisen ohjelmaosuus alkoi, olin jo matkalla kohti työpaikkaa. Nyt kun tuota katsoo, täytyy sanoa että olipa jumankekka iljettävä juttu, lahjuksineen kaikkineen. Ja tietty se oli se, minkä Aamu-TV:n netti veti etusivulle. No, kaikkea ei voi saada.

***

Noin kello 10:30 soi toimiston puhelin. Jaakko Pyhälahti Alajärveltä sai kunnian olla ensimmäinen, joka soittaa tappouhkauksen tv-esiintymisen perusteella. Nimettömistä uhkauksista on vaan vähän lähtenyt charmi nykyään kun Fonecta Finder selvittää nimen ja osoitteen automaattisesti.

Jaakko halusi puheittensa perusteella laittaa afrikkalaista liikettä puhtoiseen Suomeen tuovalta punikilta saunan takana niskat nurin ja sen jälkeen vielä lihamyllyyn. Kielikuvia yhdisteltiin sen verta liberaalisti, että Timo Soinikin meinasi jäädä kakkoseksi. Liekö miehillä yhteinen puoluekanta? Se ei käynyt selväksi, kun luuri jo lyötiin korvaan.

Selvisi samalla sekin, että nykyään rikosilmoitukseenkin vaaditaan verkkopankkitunnukset. Näin se rahan valta vaan kasvaa …

First they ignore you, then they laugh at you, then they attack you, and then you win.

Sipon makkarashow

Sipon Kokkishow lihaisissa tunnelmissa Lohjalla.

Vastuuton politiikka jatkuu myös Itellassa

Valtion postiyhtiö Itellan työntekijät ovat jo vuosikausia joutuneet seuraamaan työnantajansa holtitonta käyttäytymistä ja pelkäämään eduskunnan lainsäätäjien aivoituksia. Porvarihallituksen vaihduttua uuteen sikspäkkiin olisi voinut kuvitella, että meille olisi suotu hetkellinen hengähdystauko.

Toisin kävi. Uusien ministereiden tyhjistä lupauksista huolimatta peruspalvelujen alasajoa ja henkilöstön vähennyksiä jatketaan aivan kuin ministerin pallilla istuisi edelleen kokoomuksen Suvi Lindén.

Tällä kertaa Itella yrittää vähintää henkilöstöä jopa 430 henkilötyövuoden edestä Lappeenrannan postikeskuksessa, Itella Asiakkuusmarkkinoinnissa ja Postin myymälöissä. Vaikka yhtiön tulos on epävakaassa taloustilanteessa notkahtanut tammi-kesäkuussa vain muutamia miljoonia euroa, työvoimaa pyritään voittomarginaalien turvaamiseksi leikkaamaan jopa 100 miljoonan edestä.

Maakuntien palvelujen alasajolle ei näy loppua

Peräti 820 työntekijää koskevissa yt-neuvotteluissa kyse ei todellakaan ole pienistä asioista. Syrjäseuduilla ja etenkin pohjoisessa leikkausten vaikutukset voivat olla dramaattisia. Satojen toimipaikkojen lakkautuksen myötä kokonaisia asuinalueita uhkaa jäädä palveluverkon ulkopuolelle. Näin kiihdytetään entisestään maaseudun alasajoa ja varmistetaan vastaisuudessakin maamme epätasa-arvoinen kehitys.

Vähennykset tuntuvat kipeinä myös Lappeenrannassa, jonka omaa postikeskusta ajetaan alas. Kun säästön seurauksena koko eteläisen Suomen lajittelu keskitetään Helsinkiin Pasilan postikeskuksen automaattikoneille, seurauksena monissa kaupungeissa ykkösluokan kirjeet eivät enää illalla ehdi seuraavan päivän jakeluun. Ministerien kauniista puheista huolimatta postipalvelun konkreettinen laatutaso heikkenee jatkuvasti.

Voi vain ihmetellä, miten ulkomaisten suurpankkien tukemiseen hallituksella riittää miljardeja, mutta valtion perustoimintojen annetaan suosiolla rapistua. Meneekö tämäkin säästö EU:n pohjattomaan kaivoon, tukipakettien jatkeeksi?

Irtisanomiset on lopetettava!

Suomen kommunistisen puolueen pääkaupunkiseudun posti- ja logistiikka-alan osasto tuomitsee Itellan uudet säästötoimet vastuuttomina ja ylimitoitettuina. On sietämätöntä, miten peruspalvelua tuottava valtionyhtiö pyrkii entisestään huonontamaan työntekijöiden asemaa ja tahallaan murentamaan postipalveluja.

Eilen 25.8. Postin myymälöissä mitta tuli täyteen, kun loputtomiin yt-neuvotteluihin kyllästyneet toimihenkilöt marssivat ulos kautta maan. Postitoimistot pysyivät kiinni loppupäivän ajan. Osastomme antaa täyden tukensa näille oikeutetuille mielenilmauksille.

Itellan esittämä 260 henkilötyövuoden vähennys Postin myymälöissä tarkoittaisi käytännössä irtisanomisia kolmasosalle työvoimasta, jota on jo ennestään irtisanottu tuhatpäin jatkuvassa yt-neuvottelujen kierteessä. Henkilöstön uudelleensijoittamisen sijaan työt myydään halvimmalla hinnalla pienille yksityisille alihankkijoille. Vaativat työt kasaantuisivat siis entistä enemmän jo valmiiksi ylityöllistetylle henkilöstölle tai kauppojen myyjille, jotka pahimmillaan joutuvat hoitamaan kolmea tointa samanaikaisesti.

On ilmiselvää, että tässä sietämättömässä tilanteessa ei työntekijöille jää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä käytännön vastarintaan. Me postialan työläiset emme yksinkertaisesti voi enää hyväksyä vuosia jatkuneita hyökkäyksiä alaamme kohtaan. Olemme saaneet tarpeeksemme siitä, että kylmä voitontavoittelu asetetaan jatkuvasti ihmisten edelle.

Vaadimme yksiselitteisesti, että valtion postiyhtiö Itella lopettaa häikäilemättömät irtisanomiskampanjansa ja postitoiminnan tietoisen romuttamisen. Samoin hallituksen on EU:n suurpankkien sijaan kohdistettava tukipakettinsa tavallisten ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen, missä niitä nyt tarvitaan, ja kuopattava edellisen porvarihallituksen järjetön postilaki.

Me yhdymme yleiseurooppalaiseen tyytymättömien liikkeen vaatimukseen: loppu markkinavoimien diktatuurille!