Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus

Aina vuoden alussa postilaatikkoihin kautta maan rämähtää järkälemäinen muoviin kääritty esine, joka saa tiiliskivenkin näyttämään ergonomiselta.

Ensisilmäyksellä omituinen mainosten peittämä kapistus vaikuttaa räikeämmältä versiolta ilmaisjakelulehdistä, mutta on jostain syystä ilmestynyt myös mainoskieltoluukkuihin. Tarkkasilmäinen saattaa löytää pizzapaikkojen ilmoitusten välistä tekstin ”puhelinluettelo”.

Jokavuotinen puhelinluetteloiden jakoruljanssi on yksi kilpailutaloutemme kauniista kukkasista. Huonopalkkainen työ on vaivalloista ja sitä inhoavat niin jakajat kuin esimiehetkin. Päivän luettelolasti painaa satoja kiloja ja on omiaan murtamaan selkiä.

Motivaatiota ei paranna tunne koko homman turhuudesta, sillä ennen kaikkea luetteloita vihaavat niiden vastaanottajat. Useimmalle puhelinluettelo on nykymaailmassa nimittäin lähes täysin turha esine. ”Kiitos, mutta en tarvitse” on fraasi johon postimies saa tottua – tai sen ikävämpään versioon, ”Roskis on tuolla, heitä sinne vaan suoraan.”

Epäilyt kaiken turhuudesta vahvistuivat tämän viikon tiistaina. Ylen Uudenmaan uutiset raportoi 27.4. muoviin käärittyjä jättiluetteloita päätyvän suoraan paperinkeräykseen niin paljon, että siitä on tullut jo ongelma keräyspaperin käsittelylle.

Radiohaastattelussa Paperinkeräys Oy:n Hakuninmaan keräysaseman laitospäällikkö toivoi, että ihmiset ottaisivat edes muovikääreet pois ennen kuin heittävät uudet luettelot keräykseen. Jopa samassa ohjelmassa haastateltu Eniron edustaja myönsi luetteloiden turhuuden.

Mutta koska elämme vastuullisessa markkinataloudessa ei se tietenkään riitä että vain yksi firma tuottaa näitä turhakkeita, muutenhan kyseessä olisi monopoliasema. Kun Eniro lähettää pääkaupunkiseudun alueella 650 000 turhaketta, pitää sen kilpailijan Fonectan luonnollisesti vastata laittamalla jakoon vähintään 710 000 kilpailevaa tuotetta. Muussa tapauksessa kilpailukyky voisi vaarantua.

Olemme siis tilanteessa jossa turha tuote valmistetaan turhaan, jaetaan turhaan, ja heitetään turhana roskiin – ja sitten toinen firma tekee saman uudelleen. Miljoonia kiloja paperia, satoja tuhansia litroja polttoainetta ja lukematon määrä työtunteja hukataan joka vuosi vain siksi, että mystiset markkinan lait näin vaativat.

Jälleen yksi menestystarina maailmasta, jossa rahallinen voitto on tärkeämpää kuin käyttöarvo, ja tuotteen mainos on arvokkaampi kuin tuote itse.

Advertisements

One response to this post.

  1. […] tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme jälleen saaneet epäkiitolliseksi tehtäväksi puhelinluetteloiden jakamisen koko pohjoisen Sipoon […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: