Pelko tehdä mitään on iskostettu syvälle

Työterveyslaitoksen uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten viihtyvyys työssä on romahtanut tällä vuosituhannella jo ennen finanssikriisin tuomia ongelmia. Tulospalkkaus on tehnyt työuupumuksesta kansantaudin ja pätkätöiden sekä irtisanomisien jatkuvassa epävarmuudessa eläminen on tuonut mukanaan hyvin kireän työilmapiirin.

Itella Oyj:n Vantaan logistiikkakeskuksen rahtiterminaalissa luottamusmiehenä toimiva Markus Mutta on huomannut saman käytännössä niin työntekijänä kuin edunvalvojanakin. Kun työsuhde on epävarma, työhön ei haluta sitoutua ja se ei kiinnosta, toisaalta vaaditaan aina kovempia suorituksia.

— Elämme hyvin raskaita ja vaikeita aikoja. Työntekijät sairastelevat enemmän kuin esim. 3 vuotta sitten, henkinen pahoinvointi ja ongelmat kotona ja työpaikoilla ovat lisääntyneet. Omalla työpaikallani on ollut viimeisen kahden vuoden aikana jo neljä väkivaltatapausta.

Hälyttävää on etenkin hyvinvoinnin kehityksen irrottautuminen taloudellisesta tilanteesta, yt-neuvotteluja kun käydään vaikka firmalla menisikin hyvin. Vuonna 2004 silloisessa Suomen Postissa aloittanut Mutta kertoo myös Itellan syyllistyneen vastaavaan. Valtion omistama yhtiö on pyrkinyt aina miljoonien eurojen voittoihin vaikka pääasiallisesti tuottaakin yhteiskunnan peruspalveluja.

— Ei riitä, että menee hyvin vaan pitää mennä loistavasti. Tästä kärsii eniten perusduunari – sieltä on helpointa säästää. Vähemmän jengiä ja enemmän duunia, se on Itellan motto.

Työhyvinvoinnin romahduksen syitä ei tarvitse kaukaa hakea, kun vaaditaan enemmän ja annetaan vähemmän. Mutta näkee pahoinvoinnin taustalla epäinhimillisten taloudellisten paineiden tuottaman vääristyneen työkulttuurin. Myös hallituksen politiikka saa jyrkän tuomion.

— Ihmiset uskovat, että kun yrittää vähän kovemmin niin saa vähän enemmän. Totuushan on se, että vain työnantajat hyötyvät tästä. EK:n kanssa veljeilevä porvarihallitus on saanut juntattua läpi Suomen kansalaisten päähän ajatuksen siitä, että vain pyrkimällä minimoimaan palkkakustannuksia, henkilöstökuluja, sosiaaliturvaa jne. voidaan tehdä hyvää tulosta josta hyötyy kaikki. Muutaman kymmenen euron tähden ihmiset ovat valmiita myymään sielunsa.

Kun puhe siirtyy ay-liikkeeseen, tulistuu kritiikki entisestään. Mutan mielestä SAK:n toiminta on ollut täysin riittämätöntä armottoman työkulttuurin ja hallituksen linjan vastapainoksi. Esimerkiksi hän ottaa esille Viestintä- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen joka päättyi lokakuun lopussa. Vaikka tilaisuus olisi ollut vaatia konkreettisia parannuksia, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU lähti Metallin linjalle tyytyen nimelliseen palkankorotusvaatimukseen. Liiton päätös ei saa sen suurimman osaston toimikunnassa toimivalta Mutalta kiitosta.

— Uusi työehtosopimus on surkuhupaisa vitsi. Neuvottelutulos ei ole TES-kirja vaan liite vanhan TES:in rinnalle. Rehellisesti sanottuna olen hyvin pettynyt ammattiyhdistysliikkeen päättäjiin. Näin munatonta toimintaa harrastetaan korkeintaan Sveitsin suklaaliitossa.

Päätöksessään tyytyä 0,5% palkanlisäykseen liitto vetosi ”yleiseen linjaan” ja taloustilanteeseen. Mutta ei kuitenkaan ole vakuuttunut kitsastelun palkkauksessa hyödyttävän talouttakaan.

— Käytännössä siitä tulee vuodessa noin 100€ käteen perusjampalle. Kun otetaan huomioon, että sosiaalipalvelujen maksuja sekä kunnallisäyrejä aiotaan nostaa, niin ostovoima heikkenee ja pahimmassa tapauksessa taantuma tulee syvenemään. Tämä tulee koskemaan kaikkien alojen työntekijöitä.

Onko siis keksityllä talouslaman peikolla saatu ay-liikkeestä peloteltua viimeinenkin uskallus?

— Meidän kentältä oli liittoon annettu selkeät viestit siitä, että jäsenillä on taistelutahtoa mutta liitto ei uskaltanut lähteä haastamaan työnantajaa. Aseita meillä on yhtä monta kun on jäsentä eri alojen liitoissa. Eli meitä on enemmän kuin johtajia EK:ssa. Lyhyesti siis kerrottuna, aseita ei ole viety meiltä mutta sisu ja rohkeus on.

Kovasta kritiikistä huolimatta Mutta ei ole menettänyt toivoaan ay-liikkeen mahdollisuuksista vaan uskoo vakaasti muutokseen kohti parempaa. Myös Pasilan osaston nuorisojaoston puheenjohtajana toimiva Mutta näkee ay-liikkeen toivon uusissa ja rohkeissa tekijöissä.

— Tärkein asia mitä tulee tehdä heti turvataksemme ay-liikkeen tulevaisuuden on sukupolvenvaihdos. Jotkut liitot ovat jo alkaneet työstämään tätä ja ymmärtävät asian tärkeyden mutta myös työpaikkojen paikalliseen edunvalvontaan pitää tämä asia vielä saada aikaiseksi.

Puheet eivät ole myöskään jääneet puheiksi vaan käytännön toiminnaksi Vantaan logistiikkakeskuksessa jossa työntekijät ovat järjestäneet ulosmarsseja ja ylityökieltoja. Jäsenistön ponnistelujen tueksi Mutta vaatii myös SAK:n johdolta tiukkaa toimintaa vierestä katselun sijaan.

— Me emme anna sortamisen jatkua enää. Tärkeintä tässä kaikessa on ollut se, että jäsenet itse ovat huomanneet, että teoilla on väliä ja että kun ryhdytään yhdessä tekemään, syntyy siitä tulosta. Ainoa tapa taistella vastaan on järjestäytyminen ja barrikadeille nousu. Yhdessä olemme vahvoja!

Lyhennetty versio julkaistu Eespäin!-lehdessä marraskuussa 2009.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: