Tietämättömyys on voimaa

Tätä aikakauttamme leimaa historiallisesti se kiistaton tosiseikka, että kapitalismi on pysyvästi jumiutunut jatkuvaan kriisitilaan.

Taloudellisesti tilanne ei sinänsä ole mitenkään eriskummallinen, sillä sata vuotta sitten ja miksei kaksisataakin vuotta sitten näimme jo vastaavia kriisejä. Nykyinen talouden globalisaatio vain on tuonut kriisin kaikkialle suunnilleen samaan aikaan.

Meidän tavallisten ihmisten kannalta paljon suurempi kriisi onkin työväenliikkeen kriisi – luokkatietoisuuden ja työläisen puolta pitävän vaihtoehdon häviäminen politiikasta. Työväenluokan tietämättömyys omasta asemastaan, talouden realiteeteista ja yhteiskunnan luokkaluonteesta on se voimavara, jota nykypäivän poliitikot surutta käyttävät hyväkseen.
Tietämättömyys on siis voimaa.

Tässä kriisistä kriisiin kulkevassa systeemissä jossa kaikki riippuu talouskasvusta, poliittinen valta menee niille, joiden parhaiten nähdään pitävän talouden pyörät pyörimässä ja markkinavoimat tyytyväisinä. Koska poliitikot eivät voi sanoa ääneen ongelmien todellista syytä – kapitalismia – voittajaksi muodostuukin se, joka uskottavimmin pystyy vierittämään nämä kapitalismin ongelmat jonkun muun syyksi.

Kun ihmisille ei tule mieleenkään, että ristiriidat ja kriisit ovat kapitalismin sisäsyntyinen ominaisuus, voi kieleltään terävä poliitikko nostaa syntipukiksi helposti milloin minkäkin pelotteen.

Oikeistopopulistit ovat tietenkin syyttäneet talouden ongelmista pääasiallisesti maahanmuuttajia. Meillä on nyt jo viroissa poliitikkoja ja ehdolla vielä enemmän sellaisia hahmoja, jotka ihan vakavalla naamalla väittävät että sata romania tai tuhat somalialaista pakolaista kykenevät romuttamaan koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Vastuu järjestelmän ongelmista vieritetään kaikkein köyhimmille ja vähiten valtaa käyttäville ihmisille.

Vaihtelevasti oikeistopopulistit myötäilevät täysiä porvaripuolueita, jotka puolestaan kertovat talousongelmien johtuvan vaihtelevasti ”julkisen talouden kestävyysvajeesta”, työväen tehottomuudesta ja suoranaisesta laiskuudesta, tai jopa ammattiyhdistysliikkeen palkankorotusvaatimuksista. Tässäkin syy vieritetään yhteiskunnan alimmalle tasolle – tehkää enemmän töitä älkääkä valittako! Markkinavoimia ei saa suututtaa, tai ne purevat.

Tässä on käsillä vuosisadan suurin huijaus ja silmänkääntötemppu. Kapitalismin markkinauskovaiset ylipapit ovat syöttäneet meille jo vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja valhetta, joka kuuluu jotenkin näin:

”ajetaan yhteiskunnallista ohjausta ajas ja annetaan markkinoiden hoitaa, niin kaikki järjestyy.”

Vielä viime kuussa olin radio-ohjelmassa, johon osallistui myös EK:n johtaja Lehtelä. Luokkaviholliseni lateli naama aivan peruslukemilla, etteivät markkinavoimat ole kriisin syyllisiä vaan ainoastaan ”viestintuojia”.

Kriisi kuitenkin lähti vyörymään vuonna 2008 USA:n asuntomarkkinoilta, joista sääntely puuttui ja markkinat jylläsivät ihan vapaasti ylikierroksilla ja finanssisektori keinotteli minkä kerkesi. Hyvin harva näki ennalta, että vaaraa ylipäätään oli olemassa. Ja kun paska sitten osui tuulettimeen Yhdysvalloissa, täällä toitotettiin kuin yhdestä suusta: Ei tätä voi tapahtua Euroopassa. Ja kun se tapahtui Euroopassa, sanottiin: ei voi tapahtua Suomessa. Jos markkinat ovat viestinviejiä, niiden viestejä ei alkuunkaan osata lukea.

Kun hommat nyt on yhä suuremmissa määrin jätetty markkinoiden hoidettaviksi, lopputulokset ovat olleet katastrofaalisia. Uusliberalismin mädät hedelmät ovat pläjähtäneet päin pläsiämme kaikkialla: koko Eurooppa (kuten Yhdysvallat) on konkurssin partaalla ja yhteisistä varoistamme kulutetaan miljardeja pankkien pelastamiseen. Sen sijaan että nämä pankkiherrat nyt maksaisivat laskunsa niistä miljardivoitoista joita ovat käärineet koko uusliberalistisen kehityksen ajan, keksitään yhtäkkiä ”julkisen talouden kestävyysvaje” jolla tappiot voi ulosmitata valtion kassasta.

”Me olemme kaikki samassa veneessä!” kapitalistit muistuttavat meille ja vilkuttavat, suunnatessaan yksityisillä pikaveneillään Cayman-saarille.

Olisi kuitenkin virhe lähteä hakemaan syyllistä poliitikkojen moraalittomuudesta, uusliberalistisista hankkeista tai pankkiirien ahneudesta. Se edustaa sitä viimeisintä tietämättömyyden tasoa, joka työväen pitää ylittää – nähdään mistä päin ongelma tulee, muttei uskalleta sanoa ääneen mikä ongelmien takana on. Moraalittomuus ei ole niinkään syy kuin luonnollinen seuraus kapitalistisesta voitontavoitteluun perustuvasta tuotantotavasta.

”Kapitalismia kutsutaan hyvällä syyllä maksamattomien laskujen taloudeksi. Tuotannon ulkoiset kulut – esimerkiksi luonnonvarojen riistäminen, ympäristötuhot, työperäiset ja muut sairaudet, työttömyys – eivät näy yritysten tuloslaskelmissa, vaan ne on siirretty muiden, yleensä veronmaksajien vastuulle. Voitot ovat yksityisiä, tappiot yhteisiä.”

Kun nyt markkinat eivät olekaan kyenneet hoitamaan hommaa, itketään valtioita apuun.

Vakausrahastojen ja tukipakettien väitetään ja toivotaan rauhoittavan spekulatiivisia rahamarkkinoita, mutta todellisuudessa ne vain kiihdyttävät niitä. Tilanne on sama kuin jos uhkapeliriippuvaiselle antaisi sadan tonnin lainan, jolla maksaa rästinsä pois.

Alun perin meillä oli ERVV eli Euroopan rauhoitusvakausväline, jonka oli tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu vuoden 2013 kesäkuuhun saakka. Nyt puhutaan kuitenkin jo EVM:stä, Euroopan vakausmekanismista, joka tulee voimaan saman vuoden heinäkuussa ja joka tekee järjestelystä pysyvän. ERVV pystyy lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.

Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, siihen on satsattava pääomaa 80 miljardia sekä takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa. Samaan aikaan kun kaikkialla todetaan, ettei rahaa ole riittävästi, Euroopan sisällä liikkuu triljoonittain rahaa.

Suomen vastuut kriisirahastossa ovat 12.58 miljardia euroa, josta maksetaan heti käteisenä 1.44 miljardia. Nyt keskustellaan, onko Suomi valmis tähän — kannammeko vastuumme. Tynkäpääministeri Kiviniemi asetti kysymyksen jopa: olemmeko isänmaallisia?

Isänmaallisuus lieneekin ihmisten tietämättömyyteen vetoamisessa se viimeisin valttikortti – kun mikään muu ei tepsi, aina voi pelotella epäisänmaallisuuden leimalla.

Kirjoittelen tätä Ateenasta, Maailman ammattijärjestöjen liiton kongressin alkua odotellessa. Täällä todella näkee, miten hyvin markkinatalous toimii ja miten paljon parempi systeemi se on.

Kreikka on varoittava esimerkki koko Euroopan työväelle siitä, mitä leikkauspolitiikka ja ”talouskuri” kilpailukyvyn ja talouden vakauttamisen nimissä todella tarkoittaa. Demokratia on käytännössä jo lakkautettu ja heitetty markkinoiden kitaan — talouden vakauttamisen nimissä ammattiliittojen lakko-oikeutta murtamaan on usutettu armeija, eläkeikää on nostettu ja palkkatasoa laskettu yksipuolisella päätöksellä, valtio myy ja leikkaa pois toimintojaan. Ihmiset ympäri kaupungin ovat vailla sähköjä, koska ei ole varaa maksaa sähkölaskuja. Vielä useampi on menettänyt kotinsa kokonaan.

EU:n ”kriisirahat” valuvat suoraan pankkien korkojen maksamiseen ja kansa senkun kurjistuu. Ainoa mihin rahaa riittää on NATOn sota-aseet, joihin Kreikan valtio edelleen kuluttaa miljardeja.

Täällä Kreikassa sosialismi ei ole alkuunkaan kaukainen ajatus – kansa vaatii sitä joka viikko kaduilla kymmenien tuhansien marssijoiden voimalla.

Taistelu ylikansallisen pääoman hirmuvaltaa vastaan, siinäpä todellista isänmaallisuutta josta voisi Suomenkin kansa ottaa opikseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: