Kristalliyö ei saa toistua

Tänä päivänä 73 vuotta sitten Eurooppa eli yhtä historiansa synkimmistä vaiheista. Tuolloin marraskuun 9. päivänä Saksassa kauan kypsytelty viha repeytyi valloilleen ja 30 000 juutalaista vietiin väkivalloin keskitysleireille. Jälkeen jäivät vain kristallin lailla kimmeltävät rikottujen kaupanikkunoiden sirpaleet. Kristalliyöstä alkanut järjetön väkivallan kierre ei päättynyt ennen kuin koko manner roihusi liekkimerenä ja miljoonat viattomat olivat saaneet surmansa.

Natsipuolueen vuoden 1938 yönä hyödyntämä viha ei syntynyt itsestään. Sitä oli lietsottu pitkään taitavilla puheilla ja propagandalla. Silloin Euroopassa kärsittiin Yhdysvaltain finanssisektorilta alkaneesta globaalikapitalismin suurlamasta, joka oli syössyt kansantaloudet kriisiin ja ihmiset kurjuuteen. Tyytymättömyys epäoikeudenmukaiseen talouspolitiikkaan oli helppo kanavoida nationalistisiin populistiliikkeisiin, kun miljoonat vaelsivat työn ja toimeentulon perässä. 30-luku muistetaan myös Suomessa paitsi pula-aikana, myös poliittisten vainojen ja vankileirien aikana.

Tuhoisan suursodan jälkeen vannottiin kaikkialla, ettei näin saa tapahtua koskaan enää. Emme milloinkaan saa unohtaa historian opetuksia, todettiin monessa julistuksessa.

***

Tänä Kristalliyön muistopäivänä vuonna 2011 meillä on kaikki syyt pysähtyä ajattelemaan ja katsomaan, mitä ympärillämme tapahtuu.

Nyky-Euroopassa kärsitään jälleen globaalikapitalismin suurlamasta, joka on alkanut Yhdysvaltain finanssisektorilta. Tällä kertaa EU:n alueella arvioidaan olevan 23 miljoonaa työtöntä ja jopa 10 miljoonaa paperitonta, oikeudetonta siirtolaista. Nationalistisen muukalaisvihan ja väkivallan nostaeassa jälleen päätään modernin pula-ajan koittaessa meidän on kysyttävä itseltämme, olemmeko sittenkin unohtaneet?

Katsommeko mekin hiljaa vieressä, kun Britanniassa nuorison turhautuneisuus jo purkautuu väkivaltana ja särkyneinä kaupanikkunoina äärioikeiston yllyttäessä kansaa rotumellakoihin? Kun Ateenan kadut peittyvät savuun palopommien räjähdellessä, kun Norjassa kansakunta suree menetettyä sukupolveaan?

Entä pysyykö myös meidän sukupolvemme vaiti Euroopan union lailla, kun siirtolaisia ja paperittomia suljetaan jälleen leireille EU:n jäsenvaltioissa? Emmekö tee asialle mitään, kun Unkarissa rajoitetaan sananvapautta, kun Ranskassa vainotaan muslimeja, kun Slovakiassa vainotaan kommunisteja?

Emmekö silloinkaan muista, ettei näin saanut koskaan enää tapahtua, kun Helsingissä romaneja kohdellaan kuin ihmisjätettä ja Pride-kulkueeseen hyökätään kaasuasein? Kun kansanedustajien puheissa vaaditaan jo kuolemantuomioita ja pakkotyötä, kun sotilasjuntta onkin vain hauska vitsi?

Milloin on aika sanoa, “riittää!” ellei nyt?

***

Minun mielestäni on aika lopettaa hiljaisuus. Fasismi ja rasismi eivät ole historiankirjojen sivuilla esiintyviä kauhukuvia vaan todellisia tämän päivän uhkia, joiden olemassaoloa ei voi enää hyssytellä.

Me emme voi antaa hiljaista hyväksyntäämme, kun kunnallispolitiikasta ja eduskunnan palkkalistoilta löytyvien uusnatsiyhteydet sivuutetaan olankohautuksilla. Me emme voi ummistaa silmiämme rasismilta, väkivallalta ja syrjimiseltä, tapahtui se sitten kaduilla, työpaikoilla tai eduskunnan salissa.

Vuonna 2011 on entistä tärkeämpää muistaa vuosi 1938. On meistä kiinni, aiommeko toistaa menneisyyden hirvittävät virheet.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: