Olkinukkien verkkosota herättää kysymyksiä

Tällä ja edeltävällä viikolla on saatu seurata verkkomaailmaan liittyvää mediaspektaakkelia. Ensin julkisuuteen levisi uusnatsien jäsenrekisteri. Listalla komeili mm. perussuomalaisten eduskunta-avustaja ja kunnallispoliitikko. Muutamaa päivää myöhemmin julkistettiin myös sosiaaliturvatunnuksia ja nimitietoja sisältäneitä tietokantoja. Näillä tapauksilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä.

Tällä viikolla joissain sensaatiohakuisemmissa tiedotusvälineissä levisi kuitenkin tieto, että molempien tapausten taustalta löytyisi löyhä anonyymi ryhmittymä Anonymous Finland, jatkoa maailmanlaajuiselle Anonymous-meemille. Sosiaalisessa mediassa kiersi pastebin -linkki, jonka sisältämä pitkähkö ja sisällöltään jokseenkin epätasainen manifesti olevinaan valotti ryhmän motiiveja.

Heti ensimmäiseksi on todettava, että tämän manifestin alkuun sisällytetyt väitteet ovat hyvin kyseenalaisia. Iltalehtien uutisoinnista huolimatta tällä hetkellä mitään todisteita ei taida olla olemassa, että näiden vuotojen taustalla olisi edes sama taho, saati sitten ”Anonymous Finland”. Eikä itse asiassa ole olemassa todisteita siitäkään, että tällaista ryhmittymää edes olisi olemassa.

***

Vaikka uutinen siis vaikuttaa täydeltä ankalta, liittyy siihen mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka tekevät siitä tarkastelun arvoisen. Anonyymien Suomalaisten manifesti on tilkkutäkkimäinen, systeemiä vastaan raivoavan yläasteikäisen tuotokselta vaikuttava tekele jossa tekstilaji, sävy ja idea vaihtelevat radikaalisti paragraafista toiseen, mutta kaiken häröilyn ja foorumislangin lisäksi se sisältää ihan asiaakin:

Me emme suvaitse yhtäkään ryhmää, jonka periaatteena on syrjiminen rodun, seksuaalisuuden tai uskonnon perusteella, emmekä suvaitse tällaisten ryhmien jäseniä tai sellaisten ideologioiden levittämistä, joka oli syynä maanantain iskuun. Näin ollen vaadimme [uusnatsijärjestö] Kansallista Vastarintaa lopettamaan toimintansa sosiaalisessa elämässä ja verkossa, ja ellei sitä tapahdu, tulemme jatkamaan näitä iskuja parhaaksi katsomallamme tavalla.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jo Suomen lainsäädäntö kieltää fasistisluontoisten sotilaallisten ja poliittisten järjestöjen toiminnan Pariisin rauhansopimuksen perusteella, mutta ilmeisesti tämäkin on menty kumoamaan yksipuolisella päätöksellä vuonna 1990. Kun tällaisten fasistisluontoisten järjestöjen olemassaolo on nyt kuitenkin ihan tosiasia, herää pikemminkin kysymys, mihin tällaisen lainsäädännön tarve on mukamas hävinnyt? Nyt se on johtanut tilanteeseen, jossa näköjään tarvitaan itsenäisiä kansalaisaktivisteja hoitamaan tehtävää joka ennen vuotta 1990 kuului Suomen viranomaisille.

Manifesti jatkuu tästä yllättävän vakavamielisenä, huolestuneella kannanotolla yhteiskunnan koventuneista arvoista ja rasismin noususta sekä arkipäivässä että politiikassa:

– Olemme nähneet rasismin lisääntyneen valtavasti suuren kansanosan keskuudessa ja kansallisessa politiikassa, sekä ulkomaalaisten väkivaltaisen sanallisen ja fyysisen kohtelun muodossa. Olemme nähneet miten rasistisia ideologioita ja rotuvihaa lietsovia poliittisia ryhmiä ja liikkeitä on syntynyt, miten näistä liikkeistä on noussut politiikkaan hahmoja, jotka – ja Me olemme täysin varmoja siitä – vaihtaisivat väkivaltaisista sanoistaan äärimmäisiin tekoihin jos heillä vain siihen olisi mahdollisuudet ja tarpeeksi kansansuosiota takanaan. Historia on osoittanut liian monta kertaa, että askel hirveisiin rikoksiin on helppo ottaa ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa, sielläkin jossa Te kuvittelette sen olevan vaikeaa tai mahdotonta.

Tuohan nyt on ihan 100% täyttä asiaa vaikka sitten onkin väärässä yhteydessä julkituotu. Myös manifestin muut esiintuomat epäkohdat, kuten suomalaisten yhtiöiden lähestulkoon rikollinen käyttäytyminen ulkomailla, Suomen poliittinen korruptio, ihmisten passivoituminen ja poliittisen järjestelmän vaihtoehdottomuus ovat kaikki erittäin todellisia ongelmia ja valideja kritiikin kohteita. Tämä sanoma ei todellakaan ole väärä, vaikka se tulisi vastaan missä tahansa.

Manifesti myös esittää muutaman konkreettisen vaatimuksen, joihin minun mielestäni on erittäin helppo yhtyä jokaisen jonka ajatusmaailmassa on tippaakaan inhimillisyyttä:

  • Rasististen äärijärjestöjen ja poliittisten ryhmien toiminnan välitön lakkauttaminen ja lopettaminen
  • Kaikkien ulkomaalaisten sanallisen, psykologisen ja fyysisen rasistisluontoisen häirinnän välitön lopettaminen kaikissa ympäristöissä
  • Eduskunnan jäsenten väkivaltaisten viharetoriikan välitön lopettaminen ja niiden kansanedustajien eroaminen, jotka eivät osaa pidättäytyä rasistisista puheista
  • Suomalaisten yritysten lainvastaisen toiminnan välitön lopettaminen ulkomailla ja kotimaassa ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen
  • Suomen hallituksen vakavempi suhtautuminen sosiaaliturvan ongelmiin, erityisesti työttömyysturvaan ja alhaiseen palkkatasoon

Manifestin päättää kaksi videolinkkiä, joista toinen on Charlie Chaplinin ainutlaatuinen julistus fasismia vastaan:
 

 

***

Minusta onkin pirun ikävää, että näin selväjärkinen kannanotto nousee esille näin hölmössä yhteydessä. Tietomurto ja viattomien ihmisten henkilökohtaisten tietojen julkaisu ole millään tavalla moraalisesti tai juridisesti hyväksyttävää. Asiallisten ja tarpeellisten vaatimuksien yhdistäminen rikollislaatuiseen toimintaan ei auta mitenkään asiaa, vaan pelaa pikemminkin vastapuolen pussiin. Ja koska manifestin kirjoittajasta ei ole mitään tietoa, eikä luultavasti tule ikinä olemaankaan, on sekin mahdollisuus pidettävä mielessä että kyseessä on harkittu disinformaatio, jolla tarjotaan Suomen oikeistovoimille jälleen helppo olkinukke.

Tästä on mallikkaana esimerkkinä perussuomalaisen Kalle Pahajoen sekava kirjoitelma. Pahajoki omien sanojensa mukaan ”kannattaisi kiihtotonta ja faktapohjaista lähestymistapaa” muttei Uuden Suomen blogissaan ilmeisesti itse viitsi tähän kuitenkaan ryhtyä, sen verran kummallisia loogisia harppauksia mies suorittaa yrittäessään yhdistää tietovuodot, Anonymous Finlandin, ulkoparlamentaarisen kansalaisvaikuttamisen, Karl Marxin, Britannian mellakat, suomalaiset anarkistit ja vasemmistonuoret:

Viattomien kansalaisten tietojen vuotaminen julkisuustemppuna sen sijaan ominta vasemmistolaista röyhkeyttä, jossa kaikenlaiset tuhotyöt oikeuttaa oikea poliittinen päämäärä. Ei pitäisi yllättyä: ”päämäärä oikeuttaa keinot” on ollut vasemmiston modus operandi Marxista saakka. Aivan kuten vasemmistonuoret hyväksyvät Lontoon kuolonuhreja ja mittaamatonta tuhoa vaatineet mellakat niiden yhteiskuntakriittisen motiivin takia, ei tässäkään sivullisilla kärsijöillä ole merkitystä. Saitte lulzinne ja luulempa, että toimittajat tulevat hykertelemään käsiään kun joku vaatii Halla-ahon lähettämistä Naurulle, mutta kysyn teiltä, hyvä Anonymous: eikö yhtään hävetä?

Myöhemmin kommenttiosastolla rinnastetaan tietovuoto skinien katuväkivaltaan ja Anders Breivikin hirmutekoon, jossa sata sivullista nuorta lahdattiin armotta Utoyan saarella. Minä en tiedä, miten käsiä hykerrellään, mutta tiedän etteivät nämä teot vastaa toisiaan millään kuviteltavissa olevalla skaalalla. Tiedänpä senkin, etten ole kuullut yhdenkään vasemmistolaisen ”hyväksyneen Lontoon mellakat” – sen sijaan olen kuullut heidän osoittavan ymmärrystä siitä, mikä mellakointiin johtaa. Ehkä ”tyhmät vasemmistoulkomaalaisanarkistit vaan tykkää hajottaa paikkoja” -tason ylittävä analyysi vain menee perussuomalaiselta kokonaan yli hilseen?

Luonnollisesti porvarishenkinen Uusi Suomi tarttui Pahajoen kirjoitukseen ja julkaisi sen suunnilleen sanasta sanaan ”it-ekspertin” asiantuntijalausuntona, jossa tietovuodot yhdistetään kiistatta johonkin tuulestatemmattuun ”äärivasemmistolaiseen liikkeeseen” vailla sen kummempaa journalistista etiikkaa:

Perussuomalainen it-asiantuntija Kalle Pahajoki paheksuu ”äärivasemmistolaiseksi” kutsumansa liikkeen nousua viikonlopun tietoturvauutisen liepeiltä. Pahajoki kytkee manifestin perusteella Anonymous Suomen osaksi äärivasemmistolaiseen liikkeeseen, jonka maailmankuvaa hän kuvailee ”surkuhupaisaksi”.

– Kirjoitus on uhkakuvia maalaileva naiivi saarnapuhe äärioikeistoa ja rasismia, yritystoimintaa ja kansanedustajien palkkoja sekä tietysti Jussi Halla-ahoa ja Teuvo Hakkaraista vastaan, Pahajoki kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan.

Tapa jolla artikkeli täysin tyhjästä loihtii esiin pelottavan ”äärivasemmistolaisen liikkeen” ja tarjoaa sen tueksi täysin keksityn asiantuntijalausunnon on häkellyttävä. Jos Uuden Suomen toimittaja olisi viitsinyt kelata sivua piirun verran alemmaksi, olisi artikkelin alta löytyvä satunnainen kommentaattorikin tarjonnut huomattavasti faktapohjaisemman arvion:

Se nimettömän nettikirjoittelijan manifesti ei sekavuudessaan osoita Anonymousiin. Ajoitus ei osoita Anonymousiin. Sisältö ei osoita Anonymousiin. Väitteet eivät osoita Anonymousiin. Manifestin tiedot eivät osoita Anonymousiin. Tyyli ei osoita Anonymousiin. Eikä kyseinen nimetön nettikirjoittaja voi olla murtojen takana kun ei niistä tiedä yhtään sen enempää kuin muutkaan ovat voineet mediasta lukea. Kunhan vedätti. Se kirjoitus on jonkun nimettömän trollin tuotos. Ja blogauksestasi päätellen on ollut todella onnistunut rölläys. Mitä voi arvostaa, sillä kunnon rölli öyhäyttää tosikoiden mielen syövereistä sitä kaikkein hauskimman lajin tahatonta komiikkaa tänne muiden nauruhermoja kutkuttelemaan.

***

Mitä tästä kaikesta nyt sitten lopulta opittiin?

Ainakin se, että media pohjaa uutisointinsa kasvavassa määrin silkkaan huhupuheeseen. Tässähän perättömiin väitöksiin perustuva manifesti uutisoitiin faktana, jonka jälkeen sitä vastaan esitettiin faktana vastakkaisia perättömiä väitteitä. Siinä välissä päästiin käyttämään seksikkäitä termejä äärivasemmisto, terrorismi ja hakkeriryhmä, ja olkinukkien taistellessa lisättiin jälleen ihmisten pelkoja ja katkeruutta kummallakin puolella. Ainoaksi faktisesti todelliseksi asiaksi jäi, että jossain vuodettiin tietoja jollain tavalla, jostain syystä.

Eniten minun mieltäni jää kuitenkin kaivelemaan se, että manifestin todenperäisyydestä huolimatta sen esiin nostamat ongelmat ovat täysin todellisia. Mitä se kertoo nyky-Suomen tilasta, että verkkovandaalien rikollisjengi – tai vielä pahempaa, yksittäinen internetin rölli joka saa tekstinsä läpi valtamediassa – on ainoa joka nostaa nämä konkreettiset politiikan sisältökysymykset julkiseen keskusteluun? Siis sanalla sanoen on ainoa, joka puhuu asiaa?

 
Eikö se ole itse asiassa tässä asiassa kaikkein surullisinta, että huvikseen tietomurtoja harjoittava anonyymi rikollinenkin tai vitsimielessä liikenteessä oleva yläasteikäinen on kannanotoissaan huolestuneempi suomalaisen yhteiskunnan koventuneista arvoista, kanssaihmistensä kohtelusta ja puhtaasti inhimillisyydestä kuin Suomen eduskunnassa istuvat kansanedustajat ja heidän puolustelijansa?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: