Occupy Opportunismi

SDP:n puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jutta Urpilainen on viime aikoina esittänyt monessa yhteydessä näkökulmiaan todellista demokratiaa vaativasta maailmanlaajuisesta liikehdinnästä.

11.5. hilpeyttä herätti otsikointi, jonka mukaan Urpilainen pelkää Arabikevään tyyppisten protestien laajentumisesta Eurooppaan, vaikka samoihin aikoihin sellainen liike oli ollut aktiivinen Euroopassa jo vuoden. Vielä tuossa STTK:n edustajiston kevätkokouksessa käytetyssä puheenvuorossa valtionvarainministeri viittasi näihin ”nuorisokapinoihin” muualta tulevana ulkoisena uhkana jota on syytä tarkastella ”turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta”.

Jutta Urpilaisen pahin pelko toteutui heti seuraavana päivänä – vakavan turvallisuusuhan muodostava nuorisokapina rantautui Suomeen. Kuva: Toivo Koivisto

Voima-lehden numeron 4/2012 haastattelussa Occupy Eurooppa sävy oli hieman toinen, joskaan ei ratkaisevasti erilainen.

Euroopassa on demokratia-vaje, koska osallistuminen poliittiseen toimintaan on vähäistä, tiesi Urpilainen kertoa. Ei siis siksi, että vaaleilla valittuja poliitikkoja syrjäytetään EU:n teknokraateilla, että työväen lakkoja murtavat sotavoimat, että mellakkapoliisivoimin estetään rauhanomaiset mielenosoitukset ja että koko ylikansallisen unionin politiikkaa ohjaa pieni finanssimarkkinoiden etua ajava raharikkaiden vähemmistö – vaan siksi, että demareilla ei ole tarpeeksi ehdokkaita vaaleissa.

Näkemys on samankaltainen kuin kokoomuslaisen kaupunginjohtajan Jussi Pajusen viikonloppuna 26.5. Maailma kylässä-tapahtumalle esittämässä tervehdyksessä: Vahva demokratiamme ei ole itsestäänselvyys, vaan tarvitsee toteuttajiksi sekä äänestäjiä että ehdokkaita.

Porvarillisen demokratiakäsityksen mukaan kansanvaltaa eivät edusta esimerkiksi Blockupy Frankfurtin demokraattisesti organisoituneet massamielenosoitukset, vaan nimenomaan se, että muutaman vuoden välein valitaan äänestetäänkö kopissa demareita vai kokkareita.

Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa ainoastaan ehdokkaita ja äänestäjiä, sekä mahdollisesti muutamaa rekisteröityä yhdistystä – mutta ei missään nimessä tilan haltuun ottavia torikokoustajia tai mielenosoittajia, jotka kyseenalaistavat koko järjestelmän.

***

Voiman haastattelu osoittaa osaltaan, ettei Jutta kykene ymmärtämään Tahririn aukion, Blockupy Frankfurtin tai USA:n Occupy-liikkeen ottavan käyttövoimansa juuri siitä tosiasiasta, ettei kokoomuksella ja sosialidemokraateilla tai republikaaneilla ja demokraateilla ole todellista eroa. Ennen USA:n kansannousua syntynyt Espanjan 15M-liike muodostui vastavoimaksi nimenomaan oikeistopuolue PP:n – siis paikallisen kokoomuksen – ja sosialidemokraattipuolue PSOE:n yhdessä harjoittamalle uusliberalistiselle politiikalle, joka johti maassa massiiviseen työttömyyteen.

Arabikevään ikoniksi muodostunut Tahririn aukion liike oli sekin vastareaktio Hosni Mubarakin uusliberalistiselle diktatuurille. Harva tietää että Mubarakin ”Kansallinen demokratiapuolue” oli itse asiassa saman sosialidemokraattisen ”Sosialistisen” internationaalin täysjäsen, johon SDP:kin kuuluu. S.I. erotti Mubarakin puolueen riveistään vasta siinä vaiheessa kun panssariautot jyräsivät jo mielenosoittajien yli.

Aivan samoin kuin Yhdysvalloissa presidentti Obaman lupaama muutos oli pelkkää kosmetiikkaa, on Euroopassa täysin sama vaatiiko 99% säästökuurille oikeistolaisen vai vasemmistolaisen ”työväenpuolueen” ministeri. ”Puoluevaikuttaminen” ei houkuttele, kun molemmat pääpuolueet tarjoilevat samaa myrkyllistä talouskuuria.

***

Sosiaalietuuksien leikkauksia ja Nato-jäsenyyttä puolustava Jaakonsaarikin ajaa nyt 99% asiaa. Räväkkä ay-puheenvuorokin kuullaan – tosin vuodelta 1966, ja sekin näyttelijän esittämänä.

Tämä ei estänyt Urpilaisen Occupy-liikkeellä ratsastamisen jatkumista SDP:n farssinomaisessa puoluekokouksessa, jossa vielä vähän aikaa sitten turvallisuusuhaksi määriteltyä nuorisoprotestia yritettiin asentaa vanhuuttaan yskivän puoluekoneiston moottoriksi. Taktiikka on tuttu, sillä myös Yhdysvalloissa Demokraattinen puolue on yrittänyt saada Occupy-liikkeeltä energiaa Obaman presidentinvaalikampanjaa vauhdittamaan.

Urpilainen julisti: Sdp vastustaa yhden prosentin ahneutta
Sdp lupaa tuoda demokratiaa ja kohtuutta talouteen sekä työelämään, vakuutti puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen linjapuheessaan puoluekokouksessa Helsingissä. Urpilainen syytti oikeistoa halusta jättää talous pääomapiirien temmellyskentäksi.

Mikael Jungnerin stand-up-komiikkaan ja kaikki absurdiikan rajat rikkoneeseen lauluesitykseen päättynyt puoluekokous osaltaan vain alleviivaa entisestään, miten kaukana demarien politiikka on Occupy-liikkeen ajatuksista. Puoluekokouksen puheenvuoroja on vaikea edes satirisoida, ne kun ovat jo itsessään niin naurettavan pähkähulluja.

Kokeillaan esimerkiksi, mitä tapahtuu kun uutisartikkeleissa vaihdetaan ”Urpilaisen” tilalle ”Kokoomusjohtoisen hallituksen valtionvarainministeri”. Yhtäkkiä Hesarinkin jutut muuttuvat ratkiriemukkaaksi poliittiseksi ilotteluksi:

Kokoomusjohtoisen hallituksen valtionvarainministeri syytti oikeistoa halusta jättää talous pääomapiirien temmellyskentäksi.

– Pelvotta aina päin kokoomusta käy kulku nuorten armeijan, kokousväki lauloi kokoomusjohtoisen hallituksen valtionvarainministerin johdolla.

Puheet eivät voisi olla kauempana todellisuudesta. Tällä keisarilla ei ole enää yllään edes verkkosukkia.

***

Hupaisia ovat myös tyhjät puheet demokratian lisäämisestä työpaikoilla, samaan aikaan kun demarien ay-siipi aktiivisesti taistelee moniäänisyyttä ja vaihtoehtoja vastaan mm. Metalliliitossa. Niin suurta on ay-demarien vihamielisyys demokratiaa kohtaan, että edes hallituspolitiikkaan Vasemmistoliiton kautta sitoutuneen Metallin vaikuttajien ryhmästä eivät ehdokkaat kelpaa koska ovat liian ”yhteistyökyvyttömiä” – siis liian vasemmistolaisia.

Pohjimmiltaan kaikki 99% liikkeet ovat vastalause juuri tälle väljähtyneelle kompromissipolitiikalle, jota demarit enemmän tai vähemmän kaikkialla harjoittavat. Politiikalle jossa yhteistyön, vastuullisuuden ja kaikkien muiden mukavien asioiden nimissä mieluummin liittoudutaan oikeiston kanssa ministerisalkun perässä kuin osoitetaan solidaarisuutta talouskurin alla kärsiville eurooppalaisille – tai oltaisiin yhteisessä rintamassa edes oman liiton sisällä.

Sosialidemokraattiselle käsitykselle politiikasta on keskeistä, että puoluekokouksissa ja vappupuheissa voidaan kyllä rehvakkaasti toivoa kansanliikettä demokratian puolesta, mutta sellaiseen ei missään nimessä osallistuta vaikka sellainen olisi jo olemassa. Voidaan kritisoida yhden prosentin ”ahneutta” ja tehdä siitä moraalinen ongelma, vaikka samaan aikaan jatkuvasti tehdään itse kompromisseja finanssimarkkinoiden ja yhden prosentin hyväksi. Tämän epäpoliittiseen moralismiin vetoavan retoriikan ovat kokoomushallituksessa oppineet niin Urpilainen kuin Paavo Arhinmäkikin.

Esimerkiksi Tanskassa paikallisen Occupyn vastaanotto näille puheille oli tyly. Kööpenhaminan torikokouksen aktiivit tekivät Yhdysvalloista tutut mic checkit demaripääministerin vappupuheelle vastalauseena ministerin eriarvoistavalle leikkauspolitiikalle ja pankkien tukemiselle ihmisten kustannuksella:

Samaten Yhdysvalloissa Occupy-liike ei ole ryhmittäytynyt tulevissa presidentinvaaleissa Obaman taakse, vaikka SDP:n puoluekokouksen tyyppisiä myötäilyjä on kuultu sielläkin. Esimerkiksi Chicagon Nato-mielenosoituksissa kulkue marssi ilmailu- ja sotateollisuusjätti Boeingin päämajalta Obaman kampanjapäämajalle ja piti sen edessä torikokouksen, jossa kuultiin mm. seuraava puheenvuoro:

The criminal George W. Bush administration did not create Occupy. It was the rise of Barack Obama, that’s why we’re here. And I would also like to extend a message to MoveOn.org – and Van Jones if you’re out in the audience somewhere. We will not be co-opted! Get on the right side of history, liberals who enable this criminal administration! And free Bradley Manning!

Occupy-liikkeen sanoma on, että kompromissien aika on auttamatta ohi. Ihmiset ovat kyllästyneet sekä oikeistolaiseen köyhiä rankaisevaan kurituspolitiikkaan, että muka-vasemmistolaiseen sosialidemokraattiseen ja liberaaliin myönnytyspolitiikkaan, jossa tarjoillaan samaa soppaa mutta vähän laihempana. Molemmissa vaihtoehdoissa kapitalismin pelastaminen tulee aina ensin ja ihmisten hyvinvointi vasta joskus myöhemmin, jos on tullakseen. Kyse ei ole muutaman mädän omenan moraalivajeesta tai ohimenevästä kriisistä vaan siitä, että koko systeemi on alusta lähtien rakennettu hyödyttämään pientä vähemmistöä.

Niin kauan kun politiikan tekijät eivät suostu tätä tunnustamaan, he seisovat yhden prosentin puolella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: