Ikkuna menneisyyteen

Ja nyt jotain aivan muuta – terapeuttista nörttiraivoa.

Tehdään ensin jotain selväksi. En ole Linux– tai Apple-fanaatikko. Vaikka käytän myös näitä kilpailevia tuotteita, tietokoneellani pääasiallisesti pyörii jonkinsorttinen Windows-käyttöjärjestelmä, sekä töissä että vapaa-ajalla.

Olen myös käyttänyt Windowseja tarpeeksi pitkään oppiakseni, että niihin pätee sama sääntö kuin Star Trek -elokuviin – joka toinen on jöötiä, joka toinen toimii. (Tämäkin sääntö on tosin kolmen viime elokuvan myötä romutettu, mutta siitä joskus toiste.)

Parhaimmillaan Windowsit olivat yrityskäyttöön tarkoitettujen Windows 2000 Professional (ts. NT 5.0) ja Windows 2003 -järjestelmien aikaan. Ne olivat teknisesti hyvin toimivia, vakaita ja tehokkaita.

Vuosi 1999 oli Windowsien (ja ylipäätään PC-tietokoneiden) kulta-aikaa.

Vuosi 1999 oli Windowsien (ja ylipäätään PC-tietokoneiden) kulta-aikaa.

Esimerkiksi eräs Windows 2000:lla varustettu Pentium II -kone oli minulla päivittäisessä, yhtäjaksoisessa desktop- ja palvelinkäytössä reilusti yli vuoden, ilman yhtäkään kaatumista tai uudelleenkäynnistämistä. Uptime taisi lopulta olla lähempänä kahta vuotta, kun pitkittynyt sähkökatko sitten kulutti UPSin akun loppuun ja sammutti koneen. Siihen asti se oli väsymättä pyörittänyt FTP-, HTTP-, IRC- ja TELNET- ym. servereitä ja samaan aikaan toiminut porttina kymmenen tietokoneen lähiverkon ja internetin välillä vailla ongelmia.

Windows siis voi parhaimmillaan täysin kaatumaton, monikäyttöinen ja muokattava käyttöjärjestelmä, jonka varaan uskaltaa rakentaa vaativiakin systeemejä ja käyttää raskaita sovelluksia.

Nyt on kuitenkin niin, että Microsoftin uusin variaatio tästä teemasta, Windows 8, on ihan täyttä, anteeksiantamatonta paskaa.

* * *

Pääsin tutustumaan tähän uuteen ja ihmeelliseen Windows-kokemukseen, kun ostin nykyisen Acer Aspire V5 -mallisen kannettavan tietokoneeni virolaisesta kauppakeskuksesta viime syksynä. Edellisestä miniläppäristäni oli näyttö mennyt mäsäksi, joten se ei oikein enää sopinut kirjoituskoneeksi.

Ensimmäinen tyrmistyksen lähde uuteen tietokoneeseen tutustuessani oli uuden Windowsin käyttöliittymä – tai pikemminkin sen puute. En ollut uskoa, että Windowseissa 95-versiosta lähtien käytössä ollut Käynnistä-valikko (Start Menu) – jota varten Microsoft lanseerasi jopa aivan oman näppäimensä – on yksinkertaisesti poistettu. Sitä ei vain ole enää olemassa.

Sen tilalla on Windows Phone -puhelimista tuttu, koko näytön täyttävä värikäs laatikkoleikki, joka on kuin huononnettu versio Windows 3:n muinaisesta Järjestelmänhallinnasta (Program Manager).

Windows 3.11 for Workgroupsin käyttöliittymä oli paljon ikkunoidumpi.

Windows 3.11 for Workgroupsin käyttöliittymä oli paljon ikkunoidumpi.

Tosin siinä missä Järjestelmänhallinta ikoneineen oli helposti muokattavissa ja järjesteltävissä, on Windows 8:n uusi Käynnistä-valikko puhtaasti style over substance – tyyli ennen sisältöä -filosofialla toteutettu kiiltelevä turhake, jonka keskeiset ominaisuudet liittyvät kosketusnäyttöihin – jota minun 300 euron tietokoneessani ei siis ole.

Onneksi Win8:lle on löydettävissä ilmainen softa nimeltä Classic Shell, joka toimii aivan kuin aiempien versioiden Käynnistä-valikot.

Tämä takapakki on siis vielä vältettävissä.

* * *

Vielä pidemmälle menneisyyteen harpataan kuitenkin itse ohjelmissa, joita valikon kautta käynnistetään. Nämä sovellukset (trendikkäästi Apps) kun moniajon sijaan omivat koko tietokoneen yksi kerrallaan omakseen.

Kun esimerkiksi Laskimen on voinut käynnistää omassa ikkunassaan toisen ohjelman rinnalle aivan ensimmäisestä Windowsista lähtien, Windows 8:n uusi uljas Laskin ei enää siihen suostu vaan vie rehvakkaasti kaiken tarjolla olevan tilan.

Calculator - The Extended Widescreen Edition (Full HD)

Calculator – The Extended Widescreen Edition (Full HD)

Toisin sanoen Windows 8 pyrkii poistamaan Windowsin aivan keskeisimmän idean, jonka mukaan koko järjestelmä on nimetty – ikkunat!

Windows 1 ja Windows 8 eivät juuri eroa toisistaan.

Windows 1 ja Windows 8 eivät juuri eroa toisistaan.

Jos nimi Doors ei olisi jo historiassa aivan toisenlaisen kokoonpanon nimi, sopisi se paremmin kuvaamaan tätä uutta järjestelmää. Tai mahdollisesti sittenkin vain Door yksikössä, sillä tässä monivärisessä helvetissä sinulla on valittavanasi tasan yksi ovi, jonka läpi voit kerrallaan kulkea.

* * *

Nämä uudentyyppiset sovellukset herättävät henkiin myös aivan mikrotietokoneiden alkuhämäristä periytyvän muinaisjäänteen – latausruudut.

Siinä missä esimerkiksi kolmannen osapuolen ilmainen ja erittäin käyttökelpoinen kuvienkatseluohjelma IrfanView näyttää valitsemasi kuvatiedoston välittömästi, Windows 8:ssa joudut oletusarvoisesti kuvatiedoston avattuasi tuijottamaan minuuttikaupalla tätä kuvaselaimen tarjoamaa kaksiväristä näkymää:

Screenshot 2014-02-22 09.52.34

Tässä mennään jo suoraan aikaan ennen Commodore 64 -mikrotietokonetta, neljän vuosikymmenen taakse 80-luvun alkuun.

Alkeellisella C64:llä ohjelmien latautumisen odottelu oli sentään viihdyttävän psykedeelinen trippi, jossa c-kasettien analoginen data muuttui digitaaliseksi käyttäjän silmien edessä. Latausruudun lopulta ilmestyttyä se oli uniikki taideteos, jossa upea monivärinen kuva yhdistyi äärimmäisen tarttuvaan musiikkiin ja erilaisiin efekteihin.

Monet näistä audiovisuaalisista elämyksistä pyörivät edelleen mielessäni, vaikka näin ne viimeksi vuosikymmeniä sitten – esimerkkinä vaikkapa kaikkien tuntema Ocean-yhtiön latureiden taustalla soinut, mahtipontisuutta ja melankolisuutta yhdistelevä, sävelkorkeudesta toiseen etevä Martin Galwayn teknotunnari, jota sitten puolen tunnin odottelun jälkeen seurasi huikean lennokkaaseen kosketinsooloon päättyvä Ben Daglishin säveltämä Cobra-pelin teemamusiikki vuodelta 1986.

Ikimuistoisia hetkiä!

Koska nämä latausruudut olivat usein jopa hienompia kuin ohjelmat joita niiden aikana latailtiin, niiden ympärille muodostui kokonainen alan harrastajien alakulttuuri, joka nykyäänkin kilpailee siitä, kuka osaa tehdä hienoimman ja ennen kaikkea vähiten muistia vievän intron.

Screenshot 2014-02-22 09.52.34

Siihen verrattuna tämä on aika helvetin mälsä tapa viettää minuutti toisensa jälkeen aikaa tietokoneen ääressä. Etenkin kun nykyohjelmien muistijälki on valehtelematta miljoonakertainen.

Jos jähmeät latausruudut kerran oli pakko tuoda takaisin, olisi niiden toteuttamiseen edes voinut palkata asiansa osaavia tekijöitä.

* * *

Latauksen tahmaisuuden lisäksi sovellukset ovat monesti yksinkertaisesti huonoja.

Esimerkiksi Kalenteri-sovellus kieltäytyi pitkään kanssani kaikesta yhteistyöstä, upottaen minut mystiseen käyttäjätilien ja verkkoyhteyksien suohon.

Screenshot 2013-10-28 09.18.30

Yleisökommenttien perusteella en ole ainoa, jolla on ollut tämä kokemus.

Misery loves company.

Misery loves company.

Jos sosiaalisen median integroinnista sovellusten latauksen yhteyteen ei juuri muuta hyötyä käyttäjäkokemukselle ole, on toki lohdullista tietää niistä koituvan kärsimyksen olevan jaettua.

Rikkinäisten oletussovellusten lisäksi Windows 8 tarjoaa oman imitaationsa Applen suositusta App Store -konseptista – ts. verkkokaupasta, jonka kautta voi ostaa lisää upeita koko ruudun vieviä softia.

... tai sitten ei, jos "jotakin tapahtuu."

… tai sitten ei, jos ”jotakin tapahtuu.”

Tämä satunnaisten kolmansien osapuolien tuottama ohjelmatarjonta onkin sitten laadultaan ihan omassa kategoriassaan. Parhaina esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa tuikitarpeellinen yhden kissan kuvan päivässä näyttävä Söpö kissa päivän, Nolojen tilanteiden mies -videoita verkosta pyörittävä Mr. Bean ja mystinen Murskata munat! jonka avulla voit ainoastaan, noh, murskata ruudulla näkyvät munat.

Automaattisten käännöskoneiden läpi ajettua brutaalia pseudosuomea puhuvien sovellusten lisäksi on tarjolla myös aidosti kotimaista tarjontaa, kuten pelastuslaitoksen tiedotteita ruudulle sylkevä Suomen Hälytykset tai Teksti-TV:n sivujen lukemisen tietokoneella mahdollistava Teksti-TV. Mahtavaa!

Kuvaavaa on, että Storen tarjonnastakin toimivimpia ratkaisuja ovat suoraan 80-luvulta tulevat sovellukset, kuten aikoinaan aivan ensimmäisille IBM:n PC-tietokoneille kirjoitetut Colossal Cave Adventure ja Star Trek Classic. Niitä kun ei ikinä ole tarkoitettukaan moniajoon tai ikkunoihin, ovat ne Windows 8:ssa kuin kotonaan.

* * *

Epäonnistunutta käyttöliittymää vakavampi ongelma on kuitenkin käyttöjärjestelmän uskomattoman surkea muistinhallinta.

Tietokoneeni käynnistyessä esille tulevaan Acer-yhtiön mainokseen on valikoitu voimaannuttavalta kuulostava slogani: Acer – Explore beyond limits, joka antaa ymmärtää koneella voitavan tehdä rajat ylittäviä tutkimusretkiä tuntemattomaan.

Tämä on sikäli totta, että Windows 8:n rajat tulevat normaalissakin nettikäytössä vastaan muutaman tunnin sisällä, ja seuraukset ovat ennalta tuntemattomia. Käyttäjälle tutuimmaksi tulee tämä ikkuna:

memory002

… jonka jälkeen käyttöjärjestelmä ryhtyy satunnaisesti kaatamaan ohjelmia, joille ei enää riitä muistia. Koko kone saattaa myös käynnistyä uudelleen ilman, että keskeneräisiä tiedostoja saa tallennettua.

Tätä jatkuu niin kauan, että jokainen ohjelma on suljettu.

Tätä jatkuu niin kauan, että jokainen ohjelma on suljettu.

Huomionarvoista on se, että vaikka ohjelmia sulkee, yhtään muistia ei vapaudu. Sen sijaan neljän gigatavun fyysinen käyttömuisti jää pysyvästi 97% täyteen ja muistijälki page filen kanssa kasvaa säännönmukaisesti uskomattomaan 15 gigatavuun, josta 13,5 gigatavua on siis täynnä … jotain.
memory003

Mitä ihmettä kaikki tämä ryönä on, jota muistiin kertyy?

Miksi siitä vastuussa olevat prosessit eivät näy Tehtävänhallinnan prosessilistassa?

Miksi sen saa nollattua vain käynnistämällä tietokone uudelleen?

Osaako kukaan selittää, miten helvetissä page file voi olla jatkuvasti 13,5 gigatavua pelkällä nettiselauksella?

memory001

Tämä ei ole ”ominaisuus”. Tätä ei voi oikein sanoa edes bugisuudeksi.

Windows 8:n muistinhallinta on yksinkertaisesti rikki. Se ei toimi – ei edes Windows 8.1 -päivityksen jälkeen.

Levottomat Ikkunat 8 - Kun mikään ei riitä.

Levottomat Ikkunat 8 – Kun mikään ei riitä.

Tälle tragikoomiselle esitykselle jäävät toiseksi niin Windows Vista kuin bugisuudessaan legendaarinen Windows 95. Jopa 90-luvun tuttu kuoleman sininen ruutu (Blue Screen of Death) tekee ajoittain paluun.

Hupsista keikkaa :(

Hupsista keikkaa 😦

Voin kaikella vakavuudella sanoa tämän olevan huonointa muistinhallintaa miltään koskaan käyttämältäni käyttöjärjestelmältä.

* * *

Kaikki ylläoleva huomioiden on todettava minulle olevan yksiselitteisen käsittämätöntä, että tämä käyttöjärjestelmä on nykymuodossaan ylipäätään olemassa.

Se on kuin puhtaasti vittuilumielessä tehty käytännön pila, jolle ei ole minkäänlaista oikeutusta. Korkeintaan sen voisi kelpuuttaa testauskäytössä olevaksi varhaiseksi betaversioksi. Kun päivittäinen desktop-käyttökin on pidemmän päälle mahdotonta, palvelinkäyttöä ei voi edes kuvitella. Uptimet mitataan kuukausien ja vuosien sijaan hyvällä tsägällä tunneissa.

Järjestelmän ainoat ”uudet” ominaisuudet ovat jättiharppauksia kehityksessä taaksepäin. Nekin ominaisuudet joita ei ole suoraan poistettu toimivat merkittävästi huonommin kuin aiemmissa versioissa.

Mutta koska se on Windows, tulee siitä joka tapauksessa uusi standardi pöytätietokoneiden ohjelmistoille 2010-luvulla.

Luoja meitä auttakoon.

* * *

P.S. Tätä kirjoittaessa Muistio jumittui ja Opera-selain kaatui vain kerran.

page_crashed

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: