Mistä lähteä kokoamaan leikkauspolitiikan vastaista kansanliikettä?

Ay-aktiivi ja tutkija Päivi Uljas on omissa teksteissään (mm. Hyvinvointivaltion läpimurto) tuonut hyvin esiin sen, miten keskeinen ja korvaamaton rooli kansalaisliikkeillä on ollut hyvinvointivaltion rakennuksessa ja politiikan suunnan kääntämisessä vasemmalle. Oleellinen osa vasemmiston historiassa on myös ollut vaalitappion jälkeinen tilanteen uudelleen arviointi ja orientaatio kohti kansalaistoimintaa.

Itse olen pitkään harmitellut sitä, että Suomesta on puuttunut vahva leikkauspolitiikan vastainen kansalaisliike, jollainen on useimmissa muissa Euroopan maissa. Se on mielestäni merkittävä osasyy siinä, että vasemmiston viesti vaaleissa ei mennyt kovin hyvin perille. On ollut erilaisia porukoita, jotka ovat pitäneet leikkauspolitiikan vastaisuutta esillä viime vuosina, mutta niiden järjestämät mielenilmaukset ovat yleensä jääneet pieniksi, niistä ei ole kyetty rakentamaan voimakasta kansanliikettä.

Suomessa toimii myös esimerkiksi Vapaus valita toisin -verkosto, mutta kansalaistoiminnan järjestämisen sijaan se on enemmän keskittynyt erilaisten keskustelutilaisuuksien järjestämiseen. Sitten on myös Suomen ATTAC, joka on viime aikoina keskittynyt enemmän TTIP-sopimuksen vastaiseen liikkeeseen, joka on tietenkin tärkeä sekin.

Viimeistään nyt tällaista kurjistamisen vastaista liikettä on Suomeen ruvettava kokoamaan, sillä vaalilupausten perusteella luvassa on todella kylmää kyytiä: PersKeKo – hallituskokoonpanolla hallitus on sitoutunut seuraaviin tavoitteisiin:

– Suomen velkaantuminen on käännettävä laskuun vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin: 96% samaa meltä.
– Suomen julkinen sektori on liian suuri ja sitä on syytä pienentää: 89% samaa mieltä.

Julkisuudessa on pyöritelty lukuja 2 miljardista 10 miljardiin eli aikaväleillä. Sipilä on puhunut valtion omaisuuden myynnistä, Sipilä ja Soini molemmat 100 000 julkissektorin työpaikan vähentämisestä.

Tutkijat Antti Ronkainen ja Heikki Patomäki ovat puolestaan hyvin tuoneet esiin, että itse asiassa tärkeimmät talouspoliittiset kuviot solmittiin jo ennen vaaleja. Talouskuri- ja finanssipolitiikkasopimukset määrittävät tiukat raamit sille, miltä Suomen valtiontalous saa näyttää (julkisen sektorin velka suhteessa bkt:hen) ja Valtiovarainministeriö antoi jo ennen vaaleja oman arvionsa leikkaustarpeesta, jotka perustuvat Komission ja tehtyjen sopimusten vaatimuksiin.

Tarvittaisiin siis sellaista EU:n talouskurin kritiikkiä ja liikettä, jollainen on syntynyt useissa muissa maissa: ruohonjuuritason kansalaisliikkeet Troikaa ja sen ajamaa ”austerityä” vastaan ovat olleet merkittävä syy siihen, miksi esimerkiksi Syriza tai Podemos ovat nousseet niin kovaan suosioon.

Yksi paikka tällaisen suomalaisen anti-austerity– siis leikkauspolitiikan vastaisen liikkeen kokoamisen aloittamiseen näyttäisi olevan viikonloppuna järjestettävä Suomen Sosiaalifoorumi, jossa vetäjänä on ATTAC-verkosto. Siellä on mm. leikkauspolitiikka-työpaja ja eurokriisi-keskustelu lauantaina klo 12-14. Itse aion mennä sinne paikalle katsomaan, minkälaisia ideoita toiminnasta saadaan yhdessä syntymään.

Myös Euroopan vasemmisto on keskustellut uusista aloitteista Syrizan vaalivoiton myötä, nyt ollaan kokoamassa ”kolmen A:n liittoumaa”, Alliance Against Austerity, ja Ranskassa pidetään ensi kuussa Eurooppalainen vaihtoehtofoorumi. Näiden liikkeiden kanssa suomalaisen ruohonjuuritason verkoston tulisi pystyä linkittymään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: