Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

Silent Saoghal

Viime viikon perjantaina 25. syyskuuta noin kello kolme iltapäivällä olin kävelemässä kotiin Herttoniemen metroasemalta. Minua vastaan käveli keski-ikäinen mies, joka katsoi minua tuimasti jo matkan päästä kädet tiukasti taskuissaan. Kohdalleni tultuaan hän kääntyi minua kohti ja sylki päälleni mitään sanomatta. Pysähdyin ja katsoin häntä, mutta hän vain jatkoi matkaansa. Jäin seisomaan sanattomana kadulle ja mietin tapahtuiko tuo oikeasti. Olin järkyttynyt, olihan minulle entuudestaan tuntematon henkilö juuri nöyryyttänyt minua keskellä katua, mutta suurempana järkytyksenä minulle tuli muiden reaktio. Tai pikemminkin sen puute: liikkeellä oli paljon muita ihmisiä, jotka taatusti näkivät tilanteen, mutta kukaan ei puuttunut asiaan.

Pahoitin luonnollisesti mieleni. Koin oloni nöyryytetyksi ja halusin vain häipyä paikalta. Kotiin päästyäni kuitenkin päätin, etten ala itkeä tai mököttää tapahtuneen johdosta. Se ei auttaisi minua yhtään. Yritin pyyhkiä tapahtuneen mielestäni, mutten voinut lopettaa sen muistelua. Mies ei tuntenut minua, enkä minä häntä. Hän ei tiennyt minusta tai elämästäni mitään, eikä sitä, halveksisiko hän minua…

View original post 327 more words

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: