”Vasemmistolaisista arvoista” ja niiden levittämisestä

Kiteytymättömiä muistiinpanoja ”vasemmistolaisista arvoista” ja niiden levittämisestä.

Liberaalivasemmisto nostaa yleensä ”vasemmistolaiset arvot” keskeiseksi asiaksi politiikan tekemisessä. Luokkakantainen vasemmisto taas yleensä naureskelee tälle.

Vaalien yhteydessä olen törmännyt kahteen ajatukseen:

1. Vasemmistolaisten arvojen levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto menestyisi vaaleissa.
2. Vasemmistolaisen poliitikon tehtävä on levittää vasemmistolaisia arvoja.

Mielestäni kumpikaan ei pidä paikkaansa, tai ainakaan sillä painoarvolla kuin nyt esitetään.

Jos arvoilla ymmärretään ihmisten arvomaailma, tapa ajatella ja jäsennellä maailmaa, siis poliittista tietoisuutta, tietenkin se on tärkeää koko vasemmiston kannalta; ilman vasemmistolaista ajattelua ei voi olla vasemmistolaista liikettä.

Kuitenkin mennään vikaan siinä, jos nähdään että tällaisten ajatusten levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto pärjäisi vaaleissa. Vaalit ovat ihmisten tietoisuuden mittari: vankka vasemmistolainen arvomaailma kyllä näkyy vaaleissa, mutta se syy miksi näitä ajatuksia levitämme ei ole vaalit, vaan ihan kaikki muu.

Kerromme, miksi työpaikalla kannattaa järjestäytyä ammattiyhdistysliikkeeseen, miksi Kelan luukulla kannattaa vaatia oikeuksiaan, miksi aktiivimallin vastainen kansalaisaloite kannattaa allekirjoittaa, miksi mieltä kannattaa lähteä osoittamaan 2.2.2018 Senaatintorille, miksi porvaripoliitikon puheisiin ei kannata luottaa, koska siitä on juuri sinulle hyötyä työläisenä. (Ja kyllä, myös työttömät ovat suurimmalta osin luokka-asemaltaan työläisiä.)

Ja kun yksi työläinen voittaa, voittavat kaikki; kun yksi kärsii, kärsivät kaikki. Tätä ei voi ymmärtää, jos sellaista ei ihminen koskaan ole kokenut. Nykypäivänä nuoret työpaikalla eivät tiedä mitä ovat luottamusmies, ammattiosasto, ay-liike, työsuojeluvaltuutettu, ulosmarssi. Näitä ei opeteta koulussa eikä missään muuallakaan.

Mutta jos ja kun ihminen kokee että vasemmistolaisuudesta, työväenliikkeestä on jotain hyötyä hänelle itselleen, näkee että järjestäytymällä voi voittaa, näkee että taistelu kannattaa, ja näkee miten porvarit hyökkäävät häntä vastaan tästä syystä, silloin hänelle muodostuu kokemusperäinen tietoisuus asioista. Silloin tulee myös ääniä vaaleissa, ja poliittinen vasemmisto etenee.

Jos poliittinen vasemmisto kuitenkin vasta aloittaa ”arvojen levittämisen” vaalikampanjan yhteydessä, ollaan auttamattomasti jo myöhässä. Ihminen ei varmuudella tule vaihtamaan ”arvojaan” siksi, että joku ehdokas puhuu kauniisti televisiossa tai jakaa lehteä kadulla.

Tästä syystä näiden ”arvojen” levittäminen ei todellakaan ole vasemmistolaisen poliitikon ensisijainen tehtävä; hänen tehtävänsä on tehdä niiden mukaisia vaatimuksia, tehdä periaatteellisia aloitteita, käydä säälimättä porvareita vastaan julkisesti ja osoittaa, että vasemmiston on mahdollista tehdä omaehtoista politiikkaa. Siis sen sijaan että hän saarnaisi tasa-arvosta, hänen tehtävänsä on konkreettisesti tehdä se aloite, joka edistää tasa-arvoa.

Arvojen, siis ajatusmaailman, ideologian levittäminen on kyllä tärkeä tehtävä, ja se kuuluu sitten meille kaikille muille: työväen sivistysjärjestöille, työväen urheiluliikkeelle, protestilaulajille, runoilijoille, mutta ennen kaikkea myös sinulle ihan normityyppinä joka istut työpaikan kahvihuoneessa tai baarin nurkkaloosissa: näissä tavallisissa kohtaamisissa tulee rohkeasti esittää vasemmistolaisia ajatuksia. Mutta silloinkin niiden on pohjattava konkretiaan, esimerkkeihin siitä mitä on saavutettu ja mitä voidaan saavuttaa.

Juuri se, että vasemmistolla ei enää ole tätä puolueiden ulkopuolista järjestöjen ja ihmisten ja kulttuurin verkostoa, joka tekee sivistystyötä, joka luo tietoisuutta, ja joka toisaalta tekee käytännön tekoja ja käy ulkoparlamentaarista taistelua, on syy myös heikkoon vaalimenestykseen.

Puolueet ovat tuon valistustyön ja toisaalta käytännön toiminnan kiteytymä ja muodostuvat vahvoiksi, kun tietoisuus ja toiminta on vahvoja. Mutta puolueet eivät voi olla se taho, jotka tuon tietoisuuden luovat tai josta toiminta lähtee. Sen on tultava muualta, arkielämän kokemuksista ja ruohonjuuritasolta, ns. työstä ja taistelusta.

Mainokset

One response to this post.

  1. […] hallituskelpoisuuttaan sekä ”levittämään vasemmistolaisia arvojaan” liberaalisti, Sippo Kähmin sanoin. Tehdään me muut mitä voidaan ja toivotaan, ettei päädytä keskitysleireille laulamaan […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: