Archive for the ‘Kuntapolitiikka’ Category

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Mainokset

Dagen efter

kesää17858891_10210978324125978_2069017206_o

Vaalipäivän jännityksen jälkeen köyhän arki jatkuu. Rikkinäinen autoni saatiin vihdoin tallista hinattua romunkerääjälle, mutta asunnon kauppaaminen on edelleen kesken. Henkilökohtainen jännitykseni jatkuu vielä ainakin keskiviikkoon saakka, löytyykö ostaja ja vapaudunko velkavankeudesta. Hermoille ottaa.

Nähtäväksi jää, muuttaako vaalitulos mitään vähävaraisten ja syrjäytettyjen arjessa. Ainakin köyhiä vihaaville persuille tuli takkiin.

Eilisessä laskennassa sain itse 34 espoolaisen äänen. Valtuustopaikasta se on kaukana, mutta on ihan hyvin ottaen huomioon, että Espoossa olen ihan tuore naama ja tuntematon suuruus. Kiitos tästä luottamuksesta yhtäläisesti kaikille uusille ja vanhoille tutuille ja tuntemattomille!

* * *

On todettava, että meiltä Kauklahden kapinakollektiivin ehdokkailta puuttui täältä paikallinen perusosasto, joka olisi tehnyt toimintaamme näkyväksi.

Se tarkoitti, ettei ollut flaikkuja, ilmapalloja, karamellejä, kahvituksia, teltoilla pönöttäviä vaalityöntekijöitä jne. perusrekvisiittaa, jotka vaalisirkukseen kuuluvat (ja jotka ikävä kyllä maksavat rahaa). Entisenä lehdenjakajana jaoin vain tylsiä lehtiä, joissa tylsästi puhutaan asiakysymyksistä. Tässä on meillä siis pelkästään teknisissä kysymyksissä huimasti parannettavaa.

Positiivisena huomiona SKP sai näistä ongelmista huolimatta 23 ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

* * *

Valtakunnallisesti on sanottava suoraan, että puolueen tulos oli surkea, varmasti huonoin vaalitulos sinä aikana kun minä olen ollut mukana. Valtuustopaikkojen menetys suurissa kaupungeissa on kova isku, erityisesti Helsingissä.

Se ei ole tappio ainoastaan kommunisteille vaan kaikille kansalaisliikkeiden toimijoille, asukasdemokratian puolustajille ja budjettikurin vastustajille, joiden kanssa olemme vuosia toimineet. Yrjö Hakanen tunnettiin laajalti ”valtuuston omatuntona” — onko nyt niin, ettei enää Helsingissä omatunto soimaa?

Ainoa paikka, jossa kommunistit menivät konkreettisesti valtuustopaikoissa eteenpäin, oli Hanko. Siellä Tiedonantaja-lehden toimittaja Marko Niemi otti valtuustopaikan uudenlaisella radikaalilla Katujen parlamentti -listalla.

Viesti on selkeä: tässä ei nyt enää auta samojen vanhojen mantrojen kertaaminen siitä, miten on tehtävä tätä samaa mutta enemmän. Nyt on rohkeasti mietittävä kokonaan uusia toimintatapoja.

Yhdessä Kökkelinkukkulan toisen ehdokkaan, Tiedonantajan päätoimittajan Marko Korvelan kanssa vedimme jo ennen vaalitulosta johtopäätöksen, että alueellamme ryhdymme järjestämään toimintaa uudella otteella ja porukalla. Ilokseni voin kertoa että myös Demokraattinen Sivistysliitto DSL jatkaa uudistumistaan, ja odotukseni ovat korkealla elokuussa järjestämämme kolmipäiväisen aivoriihen suhteen.

Vaalit ovat osa työväenliikkeen kamppailua, mutta vain osa. Radikaalivasemmistolaisen politiikan tekeminen jatkuu myös vaalien jälkeen, ja sitä tekemään ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. EK:n irtisanottua sopimuksensa ay-keskusjärjestöjen kanssa ja oikeistohallituksen valmistautuessa uusiin budjettikiristyksiin tulossa on luokkataistelun syksy, joten tehtävää riittää ja kaikkia tarvitaan!

40617309770_10206824894380888_6282967927598937468_n

Ihannekunta

Eduskuntapuolueille tuotettiin julkisena palveluna visio siitä, miltä heidän ihannekuntansa näyttäisi osana ”puoluepäivän” tarjontaa, mutta SKP:lle ei. Teimme sitten itse oman kuvamme.

SKPihannekunta

Kommunistien ihannekunnassa valta on asukkailla.

Vaaleilla valittavia kaupunginosavaltuustoja ja aluekomiteoita on perustettu ja niille on annettu valtaa myös omaan budjettiinsa. Erityyppisiä kaikille avoimia, maksuttomia tiloja on järjestetty asukkaiden käyttöön tapaamispaikoiksi. Kerhotiloissa voidaan suunnitella oman alueen päätöksiä ja puhujalavoille on mahdollisuus nousta kertomaan mielipiteitään laajemminkin. Kuntalaisia kutsutaan aktiivisesti osallistumaan päätöksentekoon ja isoilla hankkeilla on aina useita erilaisia esityksiä. Kommunistien ihannekunnassa kaikkien elinten, kuten esimerkiksi lautakuntien kokoukset ovat aina kun lain puitteissa on mahdollista, avoimia.

Ihannekunta on päätöksenteon osalta avoin myös peruspalvelujen järjestämisen kautta. Kommunistit eivät yksityistäisi eivätkä järjestäisi niitä edes osakeyhtiölain avulla. Näin ollen yhdessä tuotetuista peruspalveluista on kaikki taloudelliset tiedot kaikkien asukkaiden käytettävissä. Itse tehtynä ne tuovat asukkaille myös paljon muita etuja, kuten lisää työllisyyttä paremmilla työehdoilla ja yhteneväistä kokonaisuutta palvelujen järjestämisessä. Kommunistien ihannekunnassa ei siis pirstaloituja, yksityistettyjä palvelukokonaisuuksia nähdä.

Suuri osa peruspalveluista on ihannekunnassa muutettu maksuttomaksi. Sellaisia ovat esimerkiksi lasten päivähoito ja varhaiskasvatus, koululaisten iltapäivätoiminta, terveyskeskuksessa käynti ja julkinen joukkoliikenne. Kommunistit näkevät myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kuuluvan kaikille, joten maksuton tarjonta silläkin saralla on kasvanut reilusti. Peruspalvelut on maksuttomia ja saatavilla asukkaiden lisäksi myös kunnassa oleskeleville.

Kaupunkeja ja kuntia ei rakenneta liian tiiviisti ja metropolipolitiikasta on päästy eroon. Palveluja ei ole keskitetty vain harvoihin kasvukeskuksiin ja joukkoliikennettä on lisätty runsaasti lähijunaraiteille ympäri maan. Tämä on osaltaan pysäyttänyt isojen kaupunkien liian paisumisen. Kommunistit tietävät, että isoissa kaupungeissa kulutetaan eniten luonnonvaroja. Ilmastonmuutosta voidaan torjua vain yhdistämällä energiankulutuksen vähentäminen uusiutuvan energian käyttöön. Siksi kunnissa pyörivätkin tuulimyllyt ja katoilla lepäävät aurinkokennot. Maalämpöön on siirrytty valtakunnallisella tukikampanjalla kaikkialla, missä siihen on ollut mahdollisuus.

Kommunistien ihannekunnassa kaikkien on turvallista elää. Turvaa ja apua tarvitsevia kohtaan ollaan solidaarisia ja kenenkään ei tarvitse pelätä syrjintää ulkonäkönsä, uskontonsa, ikänsä, sukupuolensa tai suuntautumisensa vuoksi. Naisvaltaisten kunta-alojen palkkakuoppa on jäänyt historiaan. Asunnottomuutta ei ole, sillä kunnissa on rakennettu jo pitkään tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja omana tuotantona. Työttömyyden vähentyminen, perusturvan korottaminen ja palvelujen maksuttomuus on tehnyt leipäjonoista tarpeettomia.

Jos asiaa tieteellisesti pohditaan, pitäisi näitä kuvia olla tietenkin vähintään kolme: kommunistien ihannekunta porvarivaltiossa, kommunistien ihannekunta sosialismissa, ja kommunistien ihannekunta kommunismissa. Tämä kuva on ensimmäisestä vaiheesta.

Kaksi seuraavaa kuvaa ovat vaikeammin hahmoteltavissa, koska sosialismiin ei ole olemassa valmista kaavakuvaa. Viimeinen vaihe näyttää omassa mielessäni tältä:

Älytön verkostomainen kaupunki

Oletteko nyt oikeasti ihan tosissanne?

Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin ehdotusta uuden ”Keski-Uudenmaan kaupungin” muodostamisesta.

Kuntaliitoksia Uudenmaan alueella selvittäneen työryhmän syyskuussa julkaisemassa loppuraportissa suositellaan peräti kahdeksan kunnan – Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisen, Sipoon ja Tuusulan – yhdistämistä.

Tämä Suomen periaatteessa kolmanneksi suurin väestökeskus tulisi olemaan ”älykäs verkostomainen kaupunki”. Se on kaunis tapa sanoa, ettei tälle väkisin kasaan kootulle kuntapoliittiselle Frankensteinin hirviölle voi kuvitella järkevää keskustaa hyvällä tahdollakaan.

Samalla puhe kuntien yhdistämisestä työssäkäyntialueiden mukaan on ilmeisesti päätetty suosiolla unohtaa – en usko esimerkiksi monenkaan hyvinkääläisen käyvän töissä Sipoossa. Tämän ”kaupungin” sisällä suurin osa työmatkaliikenteestä olisi edelleen pendelöintiä Helsinkiin.

Liian pieni city

Varsinaista nimeä tälle Tamperetta suuremmalle kaupungille ei ole viitsitty edes lähteä arvuuttelemaan – mikä lienee ainoastaan siunaus.

Kaupungiksi yhteenliitetyistä kunnista sen sijaan tulisi jokaisesta ”city-alueita”, joille annettaisiin uudet, kornit nimet: Tuusulanjärvi city, Hyvinkää city, Nurmijärvi city, Mäntsälä city … Meistä sipoolaisista puolestaan tulisi Sibbesborg cityn asukkeja.

Siis mitä helvettiä, nyt ihan vakavasti? Eikö teitä siellä työryhmässä edes hävetä?

Tätä aivopiereskelyä ei voi selittää edes suomalaisille tyypillisellä ameriikan ihannoinnilla, jossa kaikki pitää väkisin kääntää englanniksi. Tässä Suomen kielilain vastaisessa esityksessä kyse on pikemminkin alkuasukkaiden pidgin-englannista, jossa toistellaan hienolta kuulostavia sanoja ymmärtämättä edes, mitä ne merkitsevät.

Ettei nyt jäisi mitään epäselvää: sana city viittaa suurkaupunkiin. Missään maailmassa ei ole kaupunkia, joka koostuisi pienemmistä cityistä – joista osa on vieläpä maaseutua!

* * *

Tämän tulevan kaupungin asukkaiden kannalta merkittävin asia ei kuitenkaan liene se, ettei kukaan voi vakavalla naamalla esitellä itseään Sibbesborg Cityn asukkaaksi.

Hämmentävä pidgin-finglish muuttuu hauskasta vitsistä ikäväksi, kun sen perusteella ruvetaan suunnittelemaan kaupungin palvelurakennetta. ”Kaupunkitason” palveluiden lisäksi olisi ”citytason” palveluja, ja vielä erikseen ”cityalueen lähipalveluita”.

Tätä sekavampaa luokittelua tuskin saataisiin aikaan, vaikka sitä varten palkattaisiin toinen 350 000 euron arvoinen työryhmä.

Kuten kuntaliitoksissa aina, Keski-Uudenmaan kaupungin tarkoituksena on palvelujen keskittäminen ja karsiminen. Yhteen paikkaan keskitettäviä ”kaupunkitason” palveluita olisivat mm. terveyskeskuksen ympärivuorokautinen päivystys sekä urheilu- ja liikuntakeskukset.

Nähtäväksi jää, miten Nikkilän kolmen miljoonan euron jäähalli aiotaan paikasta toiseen kuljettaa.

Hintaa näille Paintilla piirretyille nuolille ja ympyröille tuli 350 000 euroa.

Hintaa näille Paintilla piirretyille nuolille ja ympyröille tuli 350 000 euroa.

Taloudellista pakkoa ei ole

Kuten kaikkia typeriä ehdotuksia suomalaisessa politiikassa sitten 80-luvun, tätäkin liitosta perustellaan taloudellisella välttämättömyydellä.

Raportissa puhutaan kuntien yhteenlasketusta ”tasapainottamisen tarpeesta”, jonka ilmoitetaan olevan noin 112 miljoonaa euroa. Sote-uudistuksen vaikutus lisää vielä 20-50 miljoonaa euroa päälle.

Tämä ”tasapainottamistarve” johtuu raportin mukaan kolmesta suuresta kokonaisuudesta:

  1. valtionosuusleikkauksista
  2. verotulojen kasvun alenemasta sekä
  3. väestönkasvun ja ikääntymisen sekä palveluiden tarjonnan laadun ja laajuuden kasvun vauhdista.

Itsenäisinä kuntien olisi ryhdyttävä sopeutustoimenpiteisiin, kuten tuloveroprosentin nostamiseen, raportti varoittaa.

Näistä kolmesta ongelmasta kaikki ovat kuitenkin olemassa myös mahdollisen kuntaliitoksen jälkeen.

Huomionarvoista on, että sekä ongelmat 1 että 2 ovat puhtaasti kokoomusjohtoisten hallitusten viime vaalikaudella tekemien poliittisten päätösten ansiota. Niistä päästäisiin eroon palauttamalla leikattuja valtionosuuksia, perumalla yhteisöveron alennus ja perumalla kuntalain muutos, jolla kuntia pakotetaan muuttamaan liikelaitoksiaan yhtiöiksi.

Jos uutta kuntalakia valmisteltaisiin todella kuntien ja niiden asukkaiden lähtökohdista, tulisikin siihen kirjata palvelujen tietoisen alibudjetoinnin kieltävä pykälä. Käsittämätöntä mutta totta: nykyisellään laki ei kiellä valtiota itse rampauttamasta kuntien taloutta.

Raportti ei myöskään kerro, että palkansaajaa kurittavalle tuloveroprosentin nostamiselle on myös vasemmistolainen vaihtoehto: pääomatulojen verovapauden lopettaminen kunnallisverotuksessa ja koko kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi.

Mikä parasta, tämäkin onnistuu täysin ilman uutta kaupunkia!

Lähidemokratia ei saa olla jälkihuomio

Alusta asti on ollut selvää, että Kataisen hallituksen aloittamalla ja Stubbin hallituksen jatkamalla kuntauudistuksella on haluttu ennen kaikkea keskittää päätösvaltaa julkisista palveluista yhä pienempään piiriin.

Tätä faktaa peittelemään on jokainen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaventava esitys sokerikuorrutettu puheella lähidemokratiasta ja osallistamisesta.

Liitosselvitys on lisää tätä samaa soppaa: uuden kaupungin luvataan olevan ensimmäinen aito kunnanosahallintoon perustuva malli Suomessa. Raportin mukaan kaupungissa järjestettäisiin kaupunginosavaalit, joissa valittaisiin aluelautakunnat.

Muuten hyvä, mutta näillä ”kaupunginosilla” – siis entisillä kunnilla – oli jo kunnanvaltuustot. Tässä ensin siis hajotetaan olemassaolevat edustuksellisen demokratian elimet, ja sitten lähdetään miettimään, mistä alueen asukkaat jatkossa saavat päättää. Näissä lähifoorumeissa kuntalaisten valitsemia edustajia istuisi maksimissaan yhdeksän!

Tämä on demokratian kaventamista, ei laajentamista.

Vaikka lähifoorumeilla luvataan olevan ”todellista valtaa”, ovat toiset samaan aikaan käynnissä olevat ”uudistukset” jo siirtämässä tärkeät päätökset muualle, jopa kaupunginvaltuustojen ulkopuolelle. Eduskuntapuolueiden viime keväänä tekemä sote-sopimus merkitsee käytännössä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen – yli puolet kuntien budjeteista – päätetään muualla.

Pääkaupunkiseudulla niin sanottu metropolihallinto puolestaan päättäisi asumisesta, maankäytöstä sekä liikenteestä. Lähifoorumeille päätettävää jäisi korkeintaan, missä suhteessa kaupunginvaltuustolta tuleva raha jaetaan paikallisen kirjaston ja koulun välillä.

* * *

On harmillista, että tämän vaalikauden poliittiset silmänkääntötemput ovat niin pahasti ryvettäneet koko lähidemokratian konseptin.

Lähtökohdiltaan aluevaltuustot ovat nimittäin suorastaan radikaali ajatus. Kommunistisen politiikkakäsityksen mukaan ruohonjuuritason demokraattiset elimet ovat välttämättömiä todellisen kansanvallan kasvamiselle — nykyinen parlamentarismi ei vielä sitä ole. Helsingissä juuri me kommunistit olemmekin olleet keskeisesti mukana osallistavan budjetoinnin pilottihankkeissa.

Jotta lähidemokratia olisi muutakin kuin kauniita sanoja ja hurskaita toiveita, pitäisi sen sisältö olla kaikille selvä. Sen sijaan, että aluevaltuustot ovat kuntaliitosten outo jälkihuomio, niiden tarve tulisi määritellä suoraan kuntalaissa.

Esimerkiksi, kuten taannoinen Sipoosta lähtenyt Ei pakkoliitoksille! -kansalaisaloite esitti: jos kunnan asukkaiden määrä valtuutettua kohden ylittää 500, edellytetään alueelle oma valtuusto, jossa asukkaiden määrä osa-alueen ylimmän toimielimen luottamushenkilöä kohden on enintään 500.

Todellinen osallistava budjetointi tarkoittaisi myös, että aluevaltuustolla olisi valtaa kyseenalaistaa keskusjohdon sanelut ja osallistua koko kaupunkia koskevien ratkaisujen valmisteluun.

Tällainen alhaalta ylöspäin kasvava demokratia on ainoa tapa rakentaa yhteiskuntaa, joka toimii ihmisten, ei kapitalismin markkinoiden ehdoilla.

Yhdessä kohtuuhintaisen asumisen puolesta!

Päättäjien päätä ei ole kukaan muu kääntämässä kuin me tavalliset ihmiset jotka lähdemme liikkeelle, tietää Asukasliiton puheenjohtaja Pentti Villo. Työväen eurooppalaisena toimintapäivänä 29.9. Hakaniemen torilla puhunut Villo kutsui myös SAK:ta ja ay-liikettä yleensä toimintaan kohtuuhintaisen asumisen puolesta. Asuntomarkkinoilla kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten erilaisten liikkeiden on pystyttävä toimimaan myös yhteisenä rintamana.

Suomen työväki toimintaan leikkauksia vastaan!

Kriittisen ay-verkoston KRAY:n haastattelussa helsinkiläisiltä duunareilta kysyttiin, miksi he aikovat osallistua Euroopan ammattijärjestöjen yhteiseen toimintapäivään 29.9.2010 leikkauspolitiikkaa vastaan. Miksi liittojen ja kansojen välinen solidaarisuus on työväenliikkeelle tärkeää? Miksi työläisten kannattaa nousta vastarintaan oikeistolaisen talouspolitiikan kumoamiseksi?

Lisätietoja toimintapäivästä http://29-9-toimintapaiva.blogspot.com/ ja http://kriittinenayverkosto.blogspot.com

Helsingissä 29.9. tapahtuman paikka on Hakaniemen tori ja aika klo 16. Pääkaupunkiseudun Ammatillinen Paikallisjärjestö, Kriittinen ay-verkosto KRAY ja lukuisa joukko ammatillisia aluejärjestöjä, ammattiosastoja ja kansalaisliikkeitä järjestävät Toritapahtuman Hakaniemen torilla klo 16.00 — 18.00.

Euroopan ay-liikkeen toimintapäivä 29.9. Suomessa

Täällä Suomessa hallituksen uusi budjettiesitys on ollut viimeaikoina tapetilla. Julkiselta sektorilta, peruspalveluista ja työllistämisestä aijotaan jälleen leikata määrärahoja talouskasvun ja kilpailukyvyn nimissä. Budjettia vastaan ovat jo osoittaneet mieltään mm. opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muut vähävaraiset.

Mutta kuinka moni tietää että 29. päivä syyskuuta Brysselissä kokoontuvat Euroopan unionin valtionvarainministerit päättämään jälleen uusista Euroopanlaajuisista julkisen sektorin leikkaustoimenpiteistä?

Tämä tarkoittaa palvelujen karsimista, yksityistämistä, irtisanomisia ja eläkeikien pidennyksiä. Jatkuvat leikkauskuurit ainoastaan syventävät todellista ihmisten kriisiä, työttömyyttä ja köyhyyttä. Tämän on tajunnut myös Eurooppalainen ammattiyhdistysliike, joka järjestää samana päivänä 29. syyskuuta euroopanlaajuisen vastamielenosoituksen.

Euroopassa toimintaan on jo ryhdytty. Kreikassa on taisteltu vastaan koko ajan, mutta nyt myös Ranskassa miljoonat marssivat kaduilla. 29. päivä Espanjassa aloitetaan yleislakko ja 100 000 ihmistä marssii Brysselissä. EAY on ilmoittanut että protesteja, ulosmarsseja ja mielenosoituksia järjestetään myös Portugalissa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Tsekin tasavallassa, Kyproksella, Serbiassa, Romaniassa, Saksassa ja Puolassa.

Mutta entäpä täällä Suomessa? Kriittisen ay-verkoston aktiivit selvittivät asiaa ja saivat kuulla, että Brysselin mielenosoitukseen lähtee suomalaisista liitoista 16 edustajaa. Mutta entä tiedotus asiasta, ja ennen kaikkea paikallinen toiminta paikallisissa ammattiosastoissa? Miksi me emme ole ay-kentällä kuulleetkaan koko tapahtumasta, vaikka asia koskee meitä yhtä lailla? Kysyin tätä asiaa julkisessa keskustelutilaisuudessa Suomen ammattijärjestöjen keskusliitto SAK:n EU-asiantuntija Reijo Paanaselta.

Maanantaiklubilla Helsingissä puhunut Paananen myönsi, että SAK teki arviointivirheen jättämällä EAY:n toimintapäivän tiedottamatta. Paanasen mukaan alunperin ideana oli näyttää eurooppalaisen ay-liikkeen joukkovoimaa 7. lokakuuta, jolloin vietetään jo pieneksi perinteeksi muodostunutta Kunnon työn päivää.

Onneksi tämä virhe on kuitenkin edelleen korjattavissa. SAK julkaisikin heti seuraavana päivänä sivuillaan paikalliseen toimintaan kannustavan tiedotteen ja toimintaa onkin nyt ryhdytty suunnittelemaan. Vielä on aikaa ottaa asia esille myös omassa ammattiosastossa, toimikunnassa tai työporukassa. Nyt on aika näyttää, ettei Suomessakaan työväki aio maksaa herrojen velkoja, jotka porvaripuolueet ovat itse aiheuttaneet työnantajien verohelpotuksilla ja pankkien finanssikeinottelut sallimalla.

Kriittisen ay-verkoston aktiivi Mauri Perä pitää SAK:n päätöstä hyvänä:

– SAK:n tulo julkisuuteen on erittäin arvokas. Se kannustaa kaikkia ammattiyhdistysliikkeen toimivuudesta kiinnostuneita liikkeelle tässä ja nyt. Se antaa myös potkua Helsingin ja muiden kaupunkien tapahtumaa valmistelevien työryhmien työlle.

Kriittisen ay-verkoston aktiivit ovatkin ryhtyneet toimiin ympäri Suomea. Yhteistyössä SAK:n ja muiden ay-järjestöjen sekä kansalaisliikkeiden kanssa me tulemme järjestämään mielenilmauksia ja kokoontumisia ainakin Helsingissä, Tampereella, Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Kajaanissa. Listaa päivitetään koko ajan.

Nyt on tärkeä ottaa yhteyttä suoraan SAK:n ammatillisten paikallisjärjestöjen edustajiin ja muihin ammattijärjestöjen luottamushenkilöihin. Kannattaa kysyä, mitä on ehkä jo suunnitteilla ja ehdottaa sitä, miten toimintaa voitaisiin toteuttaa.

SAK toivoo, että kaikista mahdollisista tapahtumista ilmoitettaisiin SAK:n viestintään Jenni Karjalaiselle, sposti jenni.karjalainen[at]sak.fi.

Me emme ole taloutta varten, talous on meitä varten! Ehdoton ei leikkauksille!