Archive for the ‘Talous’ Category

Pääministeri Sipilä ei tunne oman hallituksensa politiikkaa

Jättileikkauksia kaavaileva keskustapuolue järjesti eilen mainostapahtuman Helsingin Narinkkatorilla. Järjestimme Pääkaupunkiseudun Joukkovoiman porukalla vastamielenosoituksen, joka herätti useamman keskustalaisen mielenkiinnon.

Kenelläkään haastatelluista ei vaikuttanut olevan käsitystä leikkauspolitiikan seurauksista. Lopulta lähdimme suoraan haastattelemaan pääministeri Juha Sipilää. Kysyimme, miksi hän leikkaa heikoimmilta, vammaisilta.

Vastaus oli häkellyttävä. Sipilä väitti naama peruslukemilla, ettei vammaisilta leikata ollenkaan. Joko mies on aidosti täysin tietämätön siitä mitä on tekemässä, tai sitten valehteli meille päin naamaa. Kumpikin vaihtoehto on pääministeriltä aika karmiva.

Tässä dokumentti tapahtuneesta. Näin hyvissä käsissä maamme makaa.

Mainokset

TTIP ja rauha: Kenen asialla, SAK?

... ja Stubb kiittää!

… ja Stubb kiittää!

Olipa kerran niin, että ennen sanomalehtimiesuraani olin sanomalehdenjakaja, ammattiyhdistysaktiivi ja luottamusmies Posti- ja logistiikka-alan unionissa.

Keskellä työnantajapuolen ja oikeiston euroopanlaajuista vyörytystä halusin olla osa vahvaa, kansainvälistä, työväen oikeuksia puolustavaa ay-liikettä. Kun Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vuonna 2010 kutsui kaikki jäsenjärjestönsä osoittamaan yhdessä mieltä EU:ssa vallitsevaa uusliberaalia vyönkiristyspolitiikkaa vastaan, ajattelin historiallisen hetken koittaneen myös Suomessa.

Sen sijaan sain törmätä kummalliseen ilmiöön, jossa suomalaiset EAY:n jäsenet — ay-keskusjärjestöt SAK, STTK sekä Akava — viittasivat kintaalla eurooppalaisen kattojärjestönsä aloitteelle. Toiminnan järjestäminen jäi muutaman paikallisen aktiivin harteille.

Vaikka virhe luvattiin korjata, sama kuvio toistui seuraavana vuonna, ja sitä seuraavana. Suomalaiset keskusjärjestöt vaikenivat järjestelmällisesti eurooppalaisista aloitteista.

Kun Belgiassa, Ranskassa, Bulgariassa, Kreikassa, Puolassa, Italiassa, Portugalissa, ym. ym. toteutettiin ulosmarsseja ja yleislakkoja, meillä pahimmassa tapauksessa Lauri Lyly kävi jossain EAY:n kokouksessa kettuilemassa, miten meillä pohjoismaissa kyllä osataan hoitaa nämä jutut vähän sivistyneemin.

* * *

Olen siis tottunut siihen, että keskusjärjestöjemme kantoja saa suomalaisena duunarina hävetä.

Siitä huolimatta jouduin hieraisemaan silmiäni toimittaessani syksyllä juttua EU:n ja USA:n välisestä TTIP-vapaakauppasopimuksesta.

Taustamateriaalia etsiessäni löysin SAK:n sivuilta huhtikuulle kirjatun lausunnon, jossa kaikki kolme ay-keskusjärjestöä julistavat kannattavansa sopimuksen solmimista, vaikka sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ay-liike on johdonmukaisesti ollut sitä vastaan.

Kuvio on jälleen ikävän tuttu: EAY ja poliittinen vasemmisto marssii kaduilla ja kerää toista miljoonaa nimeä kansalaisaloitteeseen siitä huolimatta, että Euroopan komissio kieltää koko aloitteen tekemisen. Samaan aikaan Pohjoismaissa haukotellaan ja käännetään kylkeä: ei anna aiheita toimenpiteisiin, antaa toisten riehua.

Päin vastoin, SAK:n julkilausumassa sopimusta oikein monin sanankääntein kehutaan. Sen väitetään mm. tuovan työntekijöille nykyistä enemmän ”mielekkäitä, hyvin palkattuja töitä, parantavan kuluttajien ostovoimaa ja laajentavan tuotevalikoimaa,” joka kaiken olemassaolevan tiedon valossa on täyttä höpöpuhetta.

Näitä väitteitä vielä häkellyttävämpi on seuraava, täysin perustelematon lause: ”EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö edistäisi yhteisiä arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”

Siis että mitä…?

* * *

Viikonloppuna Ay-väen rauhanpäivillä Raumalla aihe nousi uudelleen keskusteluun.

Otsikolla TTIP — Uhka vai mahdollisuus? käydyssä paneelissa SAK:n kv-asiantuntija Aleksi Kuusisto avasi — mitä ilmeisemmin koko SAK:n hallituksen suulla — järjestön näkemystä tarkemmin. Koska kyseessä olivat rauhanpäivät, hän päätti sitoa myös rauhankysymyksen selitykseensä mukaan.

Vakavalla naamalla hän väitti TTIP-sopimuksen olevan tärkeä askel rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa, sillä sen avulla demokratian ja työväen oikeuksien esitaistelijat, Euroopan unioni ja Amerikan Yhdysvallat, pystyvät tiivistämään rivejään aggressiivisesti käyttäytyvää Venäjää ja Kiinaa vastaan.

Väite on logiikaltaan aivan uskomaton. Se on kuin suoraan Alexander Stubbin höyrypäisimmistä twiittauksista.

ttip1503321_1407739452851208_6217854188136368182_n

Jos maailmanpolitiikkaa on yhtään selvittänyt, nimenomaan Yhdysvallat on ollut edellisen vuosikymmenen suurin uhka rauhalle ja vakaudelle. Ihmisoikeuksilla ja demokratialla maa on pyyhkinyt lattiaa aina, kun mahdollista.

Sen aloittamat sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemiin, vammautumisiin ja pakolaiseksi joutumiseksi. Yhdysvallat on halveksinut kansainvälistä oikeutta ja vanginnut eristysselleihin ne, jotka ovat paljastaneet maan sotarikokset. Sen väkivalloin valtaan nostamat uudet hallitukset ovat olleet työväenliikkeen näkökulmasta vähintään yhtä huonoja, etteivät jopa taantumuksellisempia kuin edeltäjänsä.

Tällaiset sivuseikat eivät esiintyneet Kuusiston puheissa lainkaan.

* * *

Ristiriitaisesti mies perusteli kantaansa muistuttamalla suurten sotien aiemmin syttyneen kauppapoliittisten intressien konflikteista, aina ensimmäisestä maailmansodasta nykyiseen Ukrainan kriisiin.

Tämä on tietenkin täysin totta. 1. maailmansota oli seurausta imperialististen taloudellisten blokkien keskinäisen kilpailun kärjistymisestä, kuten Ukrainakin.

Siksi onkin irvokasta, että hän kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena nimenomaan on kauppapoliittisten suhteiden kärjistäminen: Yhdysvaltain johtaman talousblokin kilpailuaseman vahvistaminen suhteessa nousevaan BRICS-talousblokkiin. Sopimus, jota Hiekanjyvät-lehden päätoimittaja luonnehti Yhdysvaltain johtamaksi ”taloudelliseksi Natoksi”.

Muitakin perusteluja Kuusistolla oli. EAY:n kannasta poikkeavaa kantaa hän mm. perusteli sillä, että pohjoismaissa ay-liikkeeseen on järjestäytynyt ”julkisen sektorin lisäksi” enemmän yksityisen vientiteollisuuden palkansaajia, siksi meillä on erityinen velvollisuus toimia vientiyritysten hyväksi.

Aivan kuin muualla Euroopassa ay-liikkeeseen ei juuri kuuluisi vientiyritysten duunareita.

* * *

Vajaa 200-päinen rauhanpäivien yleisö ei Kuusiston kommentteja niellyt, vaan ne saivat osakseen ankaraa kritiikkiä. Väittämät purettiin ansiokkaasti myös toisten panelistien, TTIP-aktiivi Marissa Varmavuoren ja tutkija Matti Ylösen taholta.

Kyseessä on kuitenkin sen verran vakava asia, ettei sitä saa jättää vain rauhanpäivien keskustelun aiheeksi. Me ay- ja rauhanaktiivit emme voi vetää Kuusiston kommenteista kuin yhden, hälyttävän johtopäätöksen: kovasta työstämme huolimatta virallinen ay-liike ei ole laisinkaan kuunnellut joka vuosi järjestettyjen Ay-väen rauhanpäivien viestiä.

Se on vuodesta toiseen ollut se, että suurvaltapeliin mukaan menemisen sijaan Suomen on pidettävä pää kylmänä ja toimittava puolueettoman, ristiriitoja purkavan rauhanvälittäjän roolissa. Syystä tai toisesta tämä viime vuoden aikana yhä ajankohtaisemmaksi käynyt vaatimus on kaikunut Hakaniemen kivitaloissa kuuroille korville.

Rauhanliikettä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan, ja vahvaa työväenliikettä sen tueksi.

Sen sijaan joudumme toteamaan olevamme tilanteessa, jossa omat keskusjärjestömme puhuvat samaa kieltä kokoomuksen pahimpien transatlantisti-intoilijoiden kanssa, viis veisaavat sekä oman suomalaisen ruohonjuuritasonsa että eurooppalaisen kattojärjestönsä kannoista — ja pitävät rauhanpolitiikkana sitä, että Suomi sidotaan väkivaltaiseen imperialismiin.

* * *

Kun nyt nämä samat järjestöt ovat tänä vuonna suunnittelemassa fuusioitumista yhdeksi megajärjestöksi, onkin tärkeä hetki kysyä, kenen asialla ne lopulta oikein ovat.

Oletteko te SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa osa työväenliikettä, vai vain yksi elinkeinoelämän etujärjestö lisää? Mikä on teidän olemassaolonne oikeutus?

Rauhanpäivillä yleisö vastasi tähän kysymykseen selkeästi: — Ay-liike on perustettu työläisten turvaksi, kapitalisteja vastaan, solidaarisuuden työkaluksi.

Olen samaa mieltä. Ay-väen, rauhanaktiivien, poliittisen vasemmiston ja duunarien kaikilla työpaikoilla tulisi viimeistään nyt lähettää voimallinen viesti kentältä, että sellaisena sen pitää pysyä jatkossakin.

Ammattiyhdistysliikkeessä on erityinen sana kuvaamaan niitä, jotka yhteisessä kamppailussa ovat poissa rivistä, jotka solidaarisuuden ja tovereiden tukemisen sijaan tuijottavat omaa napaansa ja veljeilevät työnantajan kanssa. Heitä kutsutaan rikkureiksi.

Suomalaisten keskusjärjestöjen eurooppalaisen tason rikkurointi meidän nimissämme saa riittää.

Älä vaivu epätoivoon – käy vastarintaan!

"Your life or your lupins, my lord."

”Your life or your lupins, my lord.”

Eräänä kesäkuisena aamuna seisoin linja-autopysäkillä murheen murtamana, kun yhtäkkiä eteeni astui Guy Fawkes -maskiin pukeutunut nuori mies ja ojensi käteeni kaksi villilupiinia.

Kiitettyäni kukista hän otti seuraavaksi esiin vesipistoolin ja ampui sillä minua päin kasvoja. ”Kyllä se siitä,” nuorukainen toivotti hilpeästi jatkaessaan matkaansa. ”Älä huoli! Minä olen sinun äänestäjäsi!”

Ensin mielessäni heräsi murhanhimo, mutta sitten rupesi naurattamaan. Onhan se hyvä tavata äänestäjäkuntaansa. Ja tottahan miehen sanomassa oli perää – turhia ei kannata huolia. Jo näissä vähemmän turhissa jutuissa riittää huolehdittavaa ihan riittämiin.

* * *

Nyt poliittinen tilanne Suomessa ja maailmalla on sen verran synkkä, että murheen aihetta todellakin on.

Suomessa kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen tuhoisa politiikka on johtanut massatyöttömyyteen, jota Stubbin ja Rinteen uudempi tynkähallitus nyt vauhdittaa entisestään vanhoilla lääkkeillä. Hampaaton, halpahintaisella muukalaisvihalla ratsastava oppositio on koko vaalikauden ajan peesannut kokoomusta kaikissa sen tärkeissä, hyvinvointiyhteiskuntaa purkavissa hankkeissa, ja suunnittelee jo täyttä häkää tulevaa hallituskauttaan.

Euroopassa tavalliset ihmiset joutuvat edelleen maksamaan jättimäisten pankkien ja rahoituslaitosten vuonna 2008 aiheuttamaa kriisiä. Massiivisista protestiliikkeistä huolimatta suurpääoman kuristusote demokratiasta pelkästään kiristyy Euroopan unionissa. Nyt ylikansallisille jättikorporaatioille pelataan valtaa päättää asioista kansallisten parlamenttien yli TTIP, TISA– ja CETA-sopimuksilla.

Mikä kaikista huolestuttavinta, omaa etuaan tavoittelevien suurvaltojen taloudellisista intresseistä lähtenyt poliittinen peli uhkaa käynnistää kolmannen maailmanpalon. Imperialistinen kilpavarustelu, mediapropaganda, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen uudelleen piirtely on vuonna 2014 täysin sitä samaa, joka johti kokonaisen sukupolven hävittäneeseen sotaan vuonna 1914.

Siis siihen sotaan, jota kukaan ei enää muista.

* * *

Tämän kaiken edessä olisi helppo vaipua epätoivoon – jäädä kotiin ja antaa periksi.

Olen kuluneen vuoden aikana kohdannut todella monia, jotka ympäröivän maailman synkkyys on murtanut ja ajanut masennukseen. Heidän tarinansa on yleensä hyvin samankaltainen: sairaalla logiikalla toimivassa yhteiskunnassa mielikin sairastuu. Valehtelisin, jos väittäisin etten olisi itse ollut yksi heistä, toivonsa hetkeksi menettäneistä.

Tuon kesäkuisen aamun innoittamana olen kuitenkin tehnyt päätöksen jatkaa poliittista aktivismiani kaikilla rintamilla – myös lähtemällä protestiehdokkaaksi tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tulen käyttämään kaiken sen rajoitetun julkisuuden, joka tyhjätaskuisella, pienituloisella ihmisellä vaalien kautta nyt on ylipäätään mahdollista saada, nostaakseni esiin radikaalin vaihtoehdon kriisien, sotien ja ympäristökatastrofien riivaamalle talousjärjestelmälle.

Tulen kampanjoimaan voimallisesti Nato-miesten järjetöntä militarismia, EK:n vastuutonta köyhien kyykyttämistä ja nationalistien ahdasmielistä rasismia vastaan.

Mutta ennen kaikkea haluan tuoda yhden, yksinkertaisen viestin kaikille tämän maailman järjettömyyden nurkkaan ahdistamille ihmisille —

Älkää luopuko toivostanne. Älkää luopuko unelmistanne. Älkääkä luopuko vastarinnasta. Te ette ole niin yksin, kuin teidän halutaan uskovan. Niin kauan kun olemme elossa, kamppailua paremmasta maailmasta ei ole hävitty!

* * *

Lisätietoja julkaisen tässä blogissa sekä tällä Facebook-sivustolla, kun niitä on.

Minkäänlaista budjettia kampanjallani ei tule olemaan, joten se tulee perustumaan yksinomaan vapaaehtoistoimintaan. Jos haluat lähteä tukemaan kampanjaani jollain tavalla, ota yhteyttä.

Tasa-arvon vastustaminen on Petri Kaivannolle tärkeää

Edellisessä blogauksessani esiintynyt puoluesihteeri Oula Lintula ei suinkaan ollut ainoa Muutos 2011 -puolueen edustaja, joka veti herneen nenäänsä kirjoituksestani.

Myös aiemmin minulle tuntematon, ilmeisesti MTV:n Levyraati-ohjelmassa aikoinaan esiintynyt laulaja-lauluntekijä ja kvasijulkkis Petri Kaivanto avasi sanaisen arkkunsa positiivisesta erityiskohtelusta ja toteutumien tasa-arvosta.

PETRI KAIVANTO:  “Reaalinen tasa-arvo” on yksi helvettiin eli totalitarismiin johtavan tien päällysteistä. Sillä käytännössä tuollaiseen tasa-arvoon pyrkijät joutuvat rajoittamaan toisten vapauksia. Vapaus akbar!

harrastus

Painottaakseen sanomaansa Kaivanto esittää lainauksen äärioikeistolaisesta Sarastus-verkkolehdestä:

“On tärkeää vastustaa päättäväisesti jokaista ideologiaa, jolle tasa-arvo on tavoite ja absoluuttinen arvo. Ei pidä luottaa egalitaristien ristiriitaiseen hokemaan “kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”: se johtaa maailmaan, jossa kaikki ovat samanlaisia ja eriarvoisia.”

Artikkelin kirjoittanut esseisti ja ”taantumuksen puolustaja” Timo Hännikäinen sanoo suoraan Helsingin Sanomien haastattelussa maailman lähteneen luisumaan väärään suuntaan jo Ranskan vallankumouksessa 1789.

Silloin käynnistyi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon voittokulku, joka on Hännikäisen mukaan huipentumassa koko länsimaisen kulttuurin tuhoutumiseen.

Vapaus ja tasa-arvo eivät ole Hännikäisen mukaan mahdollisia yhdessä. ”Veljeyden voin allekirjoittaa paikallisessa mittakaavassa”, hän loiventaa.

Hännikäisen ja mitä ilmeisimmin myös Kaivannon mukaan on siis tärkeää vastustaa kaikkia tasa-arvoa ajavia ideologioita – ts. koko vasemmistolaista liikettä alkaen Pariisin kommuunista – mutta ei esimerkiksi fasismia, jolle tasa-arvo ei ollut tavoite.

Ihan paska ideologia. Hanki parempi. T. Petri

Ihan paska ideologia. Hanki parempi. T. Petri

PETRI KAIVANTO: Minusta on tärkeää vastustaa kaikkia ideologioita, jotka johtavat totalitarismiin. Pötypuhe ”todellisesta tai reaalisesta tasa-arvosta” on yksi niistä.

Onhan se tosiaan vaikea kuvitella, mikä olisi sen totalitaristisempaa kuin vähemmistöjen työllistäminen kohdennetulla työvoimapolitiikalla.

Samaan aikaan Kaivantoa innoittavan Sarastus-lehden toimituskuntaan kuuluva Kai Murros kirjoittaa lehdessä seuraavaa:

”Tarinassamme täytyy olla taistelu vihollisia vastaan, jotka yrittävät tuhota meidät ja viedä maamme, viimeinen taistelu katalia villejä vastaan, sivilisaatiotamme raiskaavien irvokkaiden epäihmisten valtamerta vastaan, ölisevien rikollisten mutavyöry joka lyödään takaisin viime hetkellä. Tarinaamme pitää myös sisältyä verinen kosto pettureille jotka ovat heikentäneet meitä, johtaneet meitä harhaan ja puukottaneet meitä selkään – kosto tuottaa katharsiksen ja ilman katharsista tarinamme jää keskeneräiseksi. Tarinamme täytyy kertoa kadotetusta ja uudelleenlöydetystä toivosta ja sen täytyy päättyä jättimäiseen voittoon, joka lupaa loistavaa tulevaisuutta.”

Vau, sehän ei kuulostanut laisinkaan fasistiselta tai totalitaristiselta!

Jos Kaivannon agendalla todella olisi totalitarismin vastustaminen, hän voisikin aloittaa sen esimerkiksi lopettamalla totalitaristiseen Sarastus-lehteen linkkaamisella. Nyt hänen vastustuksensa vaikuttaa enemmän lähinnä näsäviisaiden teekkarien pilailulta kuin uskottavalta poliittiselta toiminnalta.

* * *

Koska tämä kaikki näyttää äkkiseltään ajateltuna melko ikävältä, Petri päättää turvautua seuraavaksi relativistiseen sanojen selittelyyn, jossa musta onkin itse asiassa valkoista.

PETRI KAIVANTO: Fasismi ja liberaali ovat sanoja, jotka liian venyvinä käsitteinä tyypillisesti tekevät keskustelemisen täysin mahdottomiksi. Alkuperäinen Italian fasismi oli vasemman laidan sosialidemokratiaa eli täsmälleen sitä, jolla Suomeakin on hallittu ne vuodet kun Moskova esti Kokoomuksen pääsemisen hallitukseen.

Pääosa maailman valtioista edustaa nykyään jonkun sortin fasismia eli kolmatta tietä. Kapitalismi ja kommunismi ei kovin suuressa mittakaavassa toteudu missään. ”Pahat äärioikeistolaiset” ovat useimmissa tapauksissa, jos rehellisiä oltaisiin, vain vasemmistolaisia, jotka ovat myös rasisteja.

Todellisempi oikeisto-vasemmistojana löytyy siitä kuinka laajaa ja millaista taloudellisten ja muiden vapauksien sääntelyä kannattaa. Geolibertaarina asetun janan molempiin päihin tai sitten leijailemaan korkealla ohuessa yläpilvessä.

Onhan se tietty vaikea keskustella, jos itse määrittelee kaikki termit uusiksi.

Kapitalismi toteutuu erittäin suuressa mittakaavassa koko maailmassa, ja on osoittanut libertaariretoriikassa usein esiintyvien ”taloudellisten vapauksien” olevan todellisessa maailmassa usein rajussa ristiriidassa muiden vapauksien kanssa. Idealistisessa yläpilvessä se ei tietenkään niin haittaa.

Fasismiin ja siitä kehittyneeseen natsismiin kuului keynesiläisen (tai ”sosialidemokraattisen”) talouspolitiikan lisäksi olennaisesti sosiaalidarwinismi, voiman ja erityislaatuisuuden ihannointi. Samaa sosiaalidarwinismia ihannoi myös nykypäivän markkinaliberalismi – kollektiivisesta, kansallishenkeen pohjautuvasta kilpailusta on vain siirrytty individualistiseen kilpailuun.

Suomalaisen laajan vasemmistoliikkeen aikaansaamasta hyvinvointiyhteiskunnasta tämä ideologinen vahvimman oikeuden korostaminen puolestaan puuttui. Hyvinvointivaltion ainoa erikoisesti fasismiin liittyvä komponentti on kolmikantainen sopiminen, jossa voidaan nähdä fasistisen korporatiivisuuden piirteitä.

Sen takia radikaali vasemmisto on kolmikantaisuutta vastustanutkin.

* * *

Mutta ei hätää! Vaikka Muutos tuntuukin olevan hämärien kryptofasistien, kaappikokoomuslaisten taantumusromantikkojen ja äärioikeistolaisten randilaisten yhteinen leikkikenttä, eihän se merkitse mitään.

Kaivanto vetää hihastaan muutoslaisten perusargumentin: koska puolue ajaa suoraa demokratiaa, ei millään sen edustajien sanomisilla ole mitään väliä. Myös lakeja saa rikkoa, jos ne ovat ikäviä.

PETRI KAIVANTO: Muutoksen tavoiteohjelma mahtuu yhdelle A4:lle, sen lisäksi on puoluekokouksen eurovaaliohjelma. Muita ohjelmia ei ole. Jäsenillä saa olla vaikka mitä agendoja, kunhan ne eivät riko lakeja, poikkeuksena kiistan alla olevat huonot sananvapautta rajoittavat lait, joiden testaamista ei kannata lopettaa, koska ilmapiiri tuntuu menevän koko ajan sairaammaksi ja orwellilaiseksi. Muutos 2011 ei myöskään halua omia suoraa demokratiaa, vaikka onkin tällä hetkellä ainoa eduskuntapuolue, joka sitä aktiivisesti ajaa.

Se on siis aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat toivoisivat tai jopa ehdottaisivat vaikka Suomen myymistä kiinalaisille, koska loppujen lopuksi Muutos 2011 -puolueen kanta on se, että asiasta on järjestettävä sitova kansanäänestys.

ymmärtääkö

Haluaisin tässä yhteydessä murtaa tämän myytin. Ikävä kyllä se ei ole ”aivan sama”, mitä agendoja muutoslaiset ajavat, sillä nykyinen edustuksellinen demokratiamme ei toimi Kaivannon kuvaamalla tavalla.

Ennen lakimuutosta, jossa edustuksellisesta demokratiasta luovutaan – jota luultavasti ei koskaan tapahdu – myös Muutoksen edustajat tulevat puoltamaan tai vastustamaan lakialoitteita eduskunnassa ja muualla politiikassa ihan ikioman ideologiansa mukaan, aivan samalla tavoin kuin muidenkin puolueiden ehdokkaat.

Jos poliittisen järjestelmämme ymmärtäminen on näin heikolla tasolla, kannattaisi vähin äänin mennä opiskelemaan yhteiskuntaoppia.

PETRI KAIVANTO: Totta kai Muutoksen luottamustehtävissä olevat edustajat toimivat oman ideologiansa mukaan. Lukuunottamatta mahdollisia kokeiluja kuten Demoex Ruotsissa, jossa äänestäjät saisivat päättää edustajansa äänestyspäätöksistä.

Toisin sanoen se ei ole ”aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat ehdottaisivat Suomen myymistä kiinalaisille.” Kaivannon väite on näin ollen ns. paskapuhetta.

* * *

Mutta eihän tämä vielä tähän pääty, sillä Kaivannolla ei ole valttikorteista pulaa. Seuraavaksi pelataan väärinymmärretty taiteilija -kortti.

PETRI KAIVANTO: Taiteilijana jätän tulkinnanvapauden tietysti vastaanottajalle, mutta totta kai reagoin älyvapaasti, jos älyvapaa natsikortti heilahtaa.

Tarkka journalisti olisi huomannut, että olen esittänyt taiteellisessa kontekstissa kerran aiemminkin, jo vuosia sitten natsitervehdyksen. Jopa ulkomailla! Suomen maine on mennyttä!

Petriä tuntuu todella kaivavan se, etten huomioi hänen ratkiriemukkaalla superhuumorilla höystettyjä musiikkivideoitaan.

Hänen egonsa tuntuu myös saaneen kolauksen siitä, etten ole maininnut edellisissä jutuissani koko miestä.

PETRI KAIVANTO: Kirjoittaja on nähnyt kauheasti vaivaa jättääkseen huomiotta kaikki seikat, jotka eivät sopisi hänen agendaansa. Kuten esimerkiksi minut ja viimeisimmän teokseni SKP:läisen räppäri Kansojen isän kanssa.

Tosiasiassa en nähnyt laisinkaan vaivaa jättäessäni Kaivannon huomiotta edellisissä kirjoituksissani, sillä minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tippaakaan hänen musiikkibisneksensä tai henkilökohtainen elämänsä.

Täysin epäselväksi minulle jäi edelleen, millä tavalla musiikkivideoon linkkaaminen todistaa vääräksi mitään niistä asioista, joita olen edellisessä kirjoituksessani tuonut esiin. Ihan jees biisihän se on, mutta ei se puolueesta tee yhtään sen parempaa.

Petri Kaivanto: Olen tänä vuonna tehnyt musaa tanskalaisen, ranskalaisen, norsunluurannikkolaisen, islantilaisen, grönlantilaisen, italialaisen ja jopa Seppo Lehdon kanssa. Olen minä vaan semmoinen suvaitsematon ja ennakkoluuloinen impiwaaralainen.


Kyllä, näitte oikein: Kaivannon seuraava ässä hihassa on perinteistäkin perinteisempi ”En voi olla rasisti, minulla on kavereita” -argumentti!

Rasistisen politiikan ajaminen ei valitettavasti vaadi tahallista motiivia, kuten Jiri Keronen tuntuu luulevan. Myös oikein mukavat, sivistyneet ja hyvätapaiset ihmiset voivat edistää huonoa politiikkaa.

Jossain työhönotossa tapahtuvaan positiiviseen diskriminaatioon keskittyminen silloin, kun omassa puolueessa häärää Junes Lokan tasoisia, uusnatsijärjestön propagandaa avoimesti levittäviä provokaattoreita, on korkean tason kaksinaamaisuutta.

PETRI KAIVANTO: Miten helvetissä olet etääntynyt musiikkivideostamme johonkin natsilarppaamiseen? Luetko sä sitä Dan Koivulaakson ja Li Anderssonin natsitietokantaa iltalukemiseksi?

Tässä voisi keskustella esim. kulttuuripolitiikasta, joka on biisimme yksi aihe. Tai ehkä tää nyt oli tässä.

Eikös se kulttuuripolitiikkaa ole, jos Muutos 2011 -puolueen edustajana Lokka jakelee netissä uusnatsien ”monikulttuurisuuden” vaaroja alleviivaavaa materiaalia? Kyseessä on tosiaan sama järjestö, joka hyökkäsi Dan Koivulaaksonkin kimppuun.

Oli Paavo Arhinmäen kulttuuripolitiikasta mitä mieltä tahansa, aina se uusnatsistisen monokulttuurin voittaa.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

PETRI KAIVANTO: Tuo uusnatsien kuvitteleminen alkaa olla aika väsynyttä. No, Venäjältä niitä voi löytää.

Eppu Normaalia mukaillakseni: Monikulturismi tuottaa väriä ja värinää. Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.

Sovitaanko, että jos kerran Suomi on ainoa maa, jossa maahanmuutto ei luo mitään ongelmia niin se on sitten loogisesti ainoa maa, jossa ei ole uusnatsejakaan? Semmoinen yhteinen pään strutsinkoloon työntäminen olisi reilua.

Onko http://www.patriootti.com siis sinusta kuvitelmaa? Oletko Junes Lokan linjoilla siinä, että Dan Koivulaakso kaasutti itseään? Kuinka korkealla yläpilvessä mahdat ollakaan?

PETRI KAIVANTO: Äärilaidat selvästi tarvitsevat toisiaan uhkakuviksi. Todellisuuden voi kokea monella tavalla. Henkilökohtaisesti kuuntelen mielelläni ihan kaikkia laitoja ja mielipiteitä, mutta väkivaltaa en hyväksy. Jos Dan Koivulaakso on Vasemmistoliiton/vasemmiston tulevaisuus, ei hyvin mene.

Kiemurtelun mestarina et vastannut kysymykseeni. Koetko todellisuuden sillä tavalla, että patriootti.comin porukat eivät ole uusnatseja?

PETRI KAIVANTO: On se hyvä, jos mä jossain olen mestari edes pienellä ämmällä. Itseäni nuoremmat tuntuvat radikaaleimmilta, niinhän se aina menee.

Patriootti.comin porukat tunnustautuvat kansallissosialisteiksi. Kansallissosialisteja eli natseja meillä on minun poliittisesta näkökulmastani eduskunta täynnä. Ja ylikansallissosialistit ne vasta vaarallisia demokratian ja vapauden vihollisia ovatkin.

En hyväksy mitään muuta sosialisointia kuin maanomistuksen ja luonnonvarojen. Työtä ei saisi verottaa eikä tuotantovälineitä sosialisoida. Marxismi pitää päivittää.

Juuri äsken sinusta ”uusnatsien kuvitteleminen” alkoi olla ”aika väsynyttä” – ja nyt olet jo kuvittelemassa niitä koko eduskunnan täyteen. On kai todettava, ettei sinun jutuissasi yksinkertaisesti ole logiikan hiventäkään.

PETRI KAIVANTO: Ja sinunko juttusi ovat logiikan ja empatian riemuvoitto?

Epärehellinen uusnatsismin vähättely ei herätä minussa juurikaan empatiaa.

PETRI KAIVANTO: Hei, mä keksin mistä me ollaan yhtä mieltä: me leimaamme kaikki eri mieltä olevat natseiksi!

Olen tässä keskustelussa leimannut vain kansallissosialistit uusnatseiksi. Muutoslaiset, jotka jakavat uusnatsien materiaalia olen puolestaan leimannut uusnatseja hyödyttäviksi ääliöiksi.

Kiitos haastattelusta, taiteilija ja superhumoristi Petri Kaivanto!

Positiivisesta erityiskohtelusta

506977

Edellinen blogikirjoitukseni Muutoksen tunkkaiset tuulet kirvoitti paljon kommentteja eduskunnassakin nykyään edustetun Muutos 2011 -puolueen edustajilta. Tuloksena syntyi joukko dialogeja, jotka avaavat syvemmin tämän mielenkiintoisen mutta niin väärinymmärretyn puolueen aktiivien ajatusmaailmaa.

Ensimmäisenä niistä julkaisen haastatteluni Muutoksen akaalaisen puoluesihteerin, Oula Lintulan kanssa. Hänen kanssaan kävin keskustelua sekä tämän blogin kommenteissa että Facebookissa äärioikeiston pahimpia töräyksiä esittelevällä Paljastettu 2 -sivulla.

Tässä artikkelissa olen kuitenkin voinut käyttää materiaalia vain oman blogini kommenteista, sillä sananvapautta ja avoimuutta yli kaiken vihaavat oikeistovoimat salolaisen kunnallispoliitikon Jani Salomaan (PS) johdolla onnistuivat jälleen poistamaan sivun. Korvaava Paljastettu 3 -sivusto on jo perustettu, mutta keskustelu on ikuisesti hävinnyt.

* * *

"Rasismi [...] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista." - Oula Lintula, Muutos 2011

”Rasismi […] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista.” – Oula Lintula, Muutos 2011

Palataan kuitenkin Muutos 2011 -puolueeseen. Edellisessä artikkelissani väitin kokemusteni perusteella puoluesihteeri Lintulalle poliittisten keskustelujen tärkeimmän päämäärän olevan rasismin ja syrjinnän käsitteiden jatkuva, tarkoituksellinen hämärtäminen.

Lintulasta tämä ei pidä paikkaansa.

OULA LINTULA: Tarkoitukseni on rasismin ja syrjinnän käsitteiden selkeyttäminen. Minun näkökulmastani vastapuolen tavoitteena on niiden hämärtäminen. Esimerkiksi sinusta saa tässä sen kuvan, että etnisin perustein tapahtuva positiivinen diskriminaatio ei olisi rasismia.

Rasismin ja syrjinnän määritelmässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Sen voi löytää esimerkiksi Wikipediasta. Sen mukaan Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rasismin eli rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.»

OULA LINTULA: Wikipediassa mainitaan rasismille kaksi määritelmää, jotka ovat keskenään eriäviä. Wikipedia ylipäänsä ei ole mikään lähde, tämä myönnetään tieteellisessä keskustelussa aika laaja-alaisesti.

En väittänyt Wikipedian olevan lähde, vaan totesin lähteen löytyvän esimerkiksi Wikipediasta. Hieman tarkkaavaisuutta, pyydän.

Wikipedian mainitsemat määritelmät eivät myöskään ole keskenään ristiriitaisia, vaan täydentävät toisiaan. Artikkelin lainaama Timo Makkosen Ihmisoikeusliitolle tuottaman Rasismi Suomessa-raportin määritelmä rasismista kuuluu seuraavasti:

”Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”

Oleellista sen määrittelemisessä, onko jokin rasismia vai ei, on siis kysymys siitä, edistääkö se yhteiskunnan ihmisryhmien välistä tasa-arvoisuutta vai ei. Tässä on tärkeää erottaa mahdollisuuksien tasa-arvo ja toteutumien tasa-arvo.

Positiivinen diskriminaatio edistää toteutumien, ts. reaalisen tasa-arvon toteutumista, siinä missä muodollinen tasa-arvo saattaa johtaa päinvastaisiin lopputuloksiin.

Työhönotossa tapahtuva positiivinen erityiskohtelu ei siten täytä Suomessa hyväksyttyä rasismin määritelmää. Se on myös Suomen perustuslain mukaista, sillä perustuslaissa tasa-arvoa tarkastellaan nimenomaan toteutumien tasa-arvon kautta. Lisäksi Suomessa on perustuslakiin pohjaava tasa-arvolaki, jonka puitteissa mahdollisesta positiivisesta erityiskohtelusta työelämässä kannattaa lukea Riikka Raskin laaja selvitys.

OULA LINTULA: Tiedän että positiivinen syrjintä on laillista. Tämän lain muuttaminen on yksi päämääräni politiikassa, koska tosiaan kannatan, niin, tasa-arvoa. Siltä varalta että asiasta on epäselvyyttä, tarkoitan tasa-arvolla nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

* * *

Mahdollisuuksien tasa-arvo kiteytyy vanhaan kaskuun Pariisista, joka on maailman oikeudenmukaisin kaupunki: “Meillä on siltojen alla nukkuminen kielletty sekä rikkailta että köyhiltä.” Mahdollisuuksien tasa-arvo on ”sokeaa” oikeudenmukaisuutta, joka ei ota huomioon yhteiskunnallisia tosiasioita.

OULA LINTULA: Positiivinen syrjintä ei tietenkään edistä mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta ei se edistä myöskään toteutumien tasa-arvoa. Jos tarjolla on yksi paikka ja siihen kaksi hakijaa, niin lopputulos on joka tapauksessa se, että yksi henkilö valitaan ja yksi jää valitsematta. Jos tasa-arvon mitta on se, että kaikki saavat yhtä paljon työpaikkoja (siis joko 1 tai 0) niin silloin tietty määrä epätasa-arvoa syntyy väistämättä verrattuna alkutilanteeseen (jossa molemmat ovat ilman paikkaa).

Positiivinen syrjintä ei siis luo tasa-arvoa, se on vain uusi tapa jakaa olemassaolevaa epätasa-arvoa.

Se on tietenkin totta, ettei pelkillä mekaanisilla ratkaisuilla työhönoton yhteydessä vielä ratkaista itse ongelman lähdettä, ts. sitä rakenteellista ongelmaa, joka uusintaa vähemmistöjen heikompaa asemaa yhteiskunnassa. Sen korjaaminen edellyttää paljon radikaalimpia rakennemuutoksia.

Oli miten oli, niin kauan kuin elämme todellisessa maailmassa tarvitaan nimenomaan toteutumien tasa-arvoa. Rullatuolilla liikkuvaa ei juuri lämmitä, että hänellä on portaita pitkin tismalleen samat mahdollisuudet päästä jonnekin kuin muilla.

OULA LINTULA: Rinnastatko etnisiä vähemmistöjä edustavat vammaisiin, jotka joutuvat käyttämään pyörätuolia koska eivät ilman tukitoimia pärjää? Kannattaa varoa, näistä jutuista ollaan tässä maassa herkästi leivättömän pöydän ääressä.

Rinnastus ei muutenkaan toimi. Jos pyörätuoleja varten tehdään ramppi, ei silloin estetä tervejalkaisia käyttämästä sitä samaa ramppia tai vaikka niitä vieressä olevia portaita. Tai jos vaikka kirjastoon menee yksi henkilö pyörätuolilla ramppia pitkin, ei siitä kirjastosta silloin käsketä yhtä tervejalkaista ulos. Rampit eivät siis oikeasti syrji ketään.

Sen sijaan, jos yhteen työpaikkaan palkataan yksi vähemmistön edustaja “positiivisella syrjinnällä”, niin silloin sitä samaa paikkaa ei saa kukaan muu. Lopputulos on sama kuin ilman syrjintää: joku jäi ilman paikkaa.

On kiistaton tosiasia, että erityisesti vaikeista olosuhteista Suomeen tulleiden maahanmuuttajataustaisten on keskimäärin vaikeampi työllistyä kuin kantasuomalaisen – näitä tilastoja myös ulkomaalaiskriittiset esittelevät innolla. Viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa.

Koko kohdennetun työvoimapolitiikan idea on siinä, että tällainen ryhmä tarvitsee siksi tukitoimia työllistämisen edistämiseksi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

OULA LINTULA: Kansanryhmät eivät tee töitä. Yksilöt tekevät. Kuten jo totesinkin, syrjintä ei lisää työssäolevien yksilöiden määrää millään tavalla.

Kansanryhmät eivät tee töitä, työväenluokka tekee töitä. Kapitalismissa työläinen joutuu aina kilpailemaan toista työläistä vastaan työnhaussa. Se on lähtökohtaisesti työläistä kohtaan epäreilua, mutta voihan sitä lainsäädännöllä yrittää tehdä edes hieman markkinamekanismia reilummaksi.

* * *

Minua kiinnostaisi tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä työllistämistoimia ulkomaalaiskriittiset sitten ehdottavat? Yleensä kun puhe siirtyy kotouttamista edistäviin toimiin, ovat nekin heidän mielestään raakaa enemmistön syrjintää, tai sitten niihin ei ole varaa.

Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?

OULA LINTULA: Minun ratkaisuni on se, että hankkivat Suomesta työpaikan ennen kuin muuttavat Suomeen. Tai jos eivät hanki, niin sitten ovat muuttamatta.

Käytännössä tämä toimii helposti: poistetaan kaikki sosiaaliset tulonsiirrot ulkomaiden kansalaisille. Kyllä maahan saisi senkin jälkeen tulla, kunhan sitten eläisi omilla tai itse ansaituilla rahoilla.

Toisin sanoen vastuu maahanmuuton säätelystä on ulkoistettava kokonaan halpatyövoimaa etsiville kapitalisteille. Ainakin johdonmukaisen kokoomuslaista, jos ei muuten järkevää politiikkaa!

pois-kommunismin-saasta

OULA LINTULA: Kiva että viittasit kohdallani kokoomukseen. Kokoomus toden totta oli poliittinen kotini monien talouspolitiikan alan kysymysten puolesta. Valitettavasti kokoomus on Kataisen aikana mennyt sellaiseksi, ettei sitä omakseen tunnista, ja demokratia- ja sananvapauskäsitysten osalta ollaan aika pahasti metsässä. Siksi erosin sieltä.

Kokoomuslainen arvomaailmani ei siitä sen kummemmin muuttunut (vaikka kokoomus muuttui) ja siksi on ehkä ymmärrettävää, että kovin hedelmällistä keskustelua en kommunistin kanssa saa aikaiseksi.

Mutta miten työpaikan haku ennen maahanmuuttoa onnistuu, jos on pakolainen tai turvapaikanhakija? Turvataanko kiintiöpakolaisille myös kiintiötyöpaikat – sehän olisi sinusta syrjintää?

OULA LINTULA: <syvää hiljaisuutta>

Ylipäänsä rupeaa mietityttämään, tiedätkö ensimmäistäkään asiaa maahanmuutosta?

OULA LINTULA: Kiitos nyt tähänastisesta, mutta taidan jättää tähän. Jos kiinnostaa joskus jatkaa niin eiköhän minut löydä se jota kiinnostaa.

Kiitos minunkin puolestani, tämä on ollut erittäin silmiä avaava matka muutoslaisten taianomaiseen maailmaan!

Konsensuksen korpivaellus

On aurinkoinen maanantaiaamu ja kello lähestyy yhdeksää, kun Tiedonantajan toimittaja livahtaa tiedekeskus Heurekan ovesta sisään arvovaltaisten kutsuvieraiden vanavedessä. Keskiviikon budjettiriiheen huipentuva politiikan superviikko on alkamaisillaan.

Visionääriseen tulevaisuusseminaariin Vantaalle on kokoontunut viitisenkymmentä puolueiden, etujärjestöjen ja tutkimuslaitosten edustajaa pääministeri Jyrki Kataisen esiin houkuttelemina. Jäyhästi vaeltavassa joukossa vilahtaa tiedotusvälineistä tuttuja puhuvia päitä ja suomalaisen politiikan hämäriä kummisetiä – Vanhasia, Kokkiloita ja Vartiaisia. Naisia mukaan on kelpuutettu kaikkiaan kahdeksan.

Foorumin vieraita ohjailevat oikeaan suuntaan sekä kravattikaulaiset henkivartijat että laboratoriotakkeihin pukeutuneet tiedekeskuksen Body Worlds -näyttelyn työntekijät, joka saa koko spektaakkelin muistuttamaan jonkinlaista suuren mittakaavan rottakoetta. Tunnelma vahvistuu, kun toimittajat ohjataan itse salin sijaan kahvioon rakennettuun paljaaseen betonihuoneeseen. Yhtä seinää hallitsevat dataprojektorin luomat Kataisen kasvot, ylisuurena kuin 1984-filmatisoinnista karannut Isoveli.

– Syyllisiä ei tarvitse etsiä, me olemme kaikki jo täällä… Syyllisiä etsimällä ei uutta rakenneta. Tulevaisuudessa Suomen suurimmat haasteet tulevat olemaan… nki… mm…, Katainen änkyttää Ylen verkkolähetyksen kompastellessa puppukuorman alla.

Ruutu muuttuu mustaksi. Pääministerin kasvot vaihtuvat tiedottajaan, jonka mukaan muistiinpanoja ei tarvitse tehdä. Viereisestä huoneesta tuleva lähetys päättyy lopulta Windows-käyttöjärjestelmän virheilmoitukseen ja ip-osoitteita kysyvään valintaikkunaan. Toimittajat päästetään suosiolla salin puolelle.

Porvariston hillitty charmi

Syyllisten etsiminen alkaa välittömästi, kun Aalto-yliopiston Sixten Korkman saa puheenvuoron. Talouspolitiikassa ei ole professorin mukaan pitkäjänteisyyttä, koska järjestöt ja poliittiset puolueet eivät uskalla kuunnella ekonomisteja vaan yrittävät mielistellä hölmöä rahvasta, joka ei ymmärrä talousrealiteetteja. Poliittisesta eliitistä koostuva yleisö nauraa höröttää hyväksyvästi – niin totta!

”Välttämättömiä” toimenpiteitä talousnerojen ohjeiden mukaan toteuttaneet Gerhard Schröder ja Mario Monti nousevat sankareiksi Korkmanin ajatusmaailmassa, koska hävisivät vaalit. Politiikalla ei kuulukaan olla yhteyttä kansan mielipiteisiin, ja sen myöntäminen on rohkeutta.

Varsinaisina talouslääkkeinä tarjotaan samoja asioita, joita oikeisto on esittänyt vähintään Kalevi Sorsan 70-luvulla koolle kutsumasta Korpilampi-seminaarista lähtien. Työvoiman tarjontaa on lisättävä, jolloin palkkapaineet pysyvät kunnossa. Hyvinvointivaltio on liian suuri ja rahoitusvajeesta kärsivä talous on saatava tasapainoon niin, että kaikkia sattuu. Kansalaisten ”vastuuta itsestään” on korostettava.

Juuri Chicagon koneella Helsinki-Vantaalle laskeutunut Erkki Liikanen pyyhältää sisään, ja jatkaa sujuvasti siitä, mihin Korkman jäi. Edellisen alustajan ajatukset ovat hänestä rohkeaa kritiikkiä, jonka kyseenalaistaminen olisi kyynisyyttä – ja kyynisyys taas on ymmärtämättömien levittämää syöpää. Penkkiriveissä kaljuuntuvat päät virnuilevat. Kuinka joku voisikaan olla niin tyhmä, että olisi eri mieltä?

Heurekan pehmustetussa auditoriossa koko valtakunnan eliitin ylimielisyys tiivistyy tietäväiseksi hykertelyksi.

Säästöt syövät tulevaisuutemme

On työryhmätyöskentelyn aika, ja toimittajat ajetaan pois jaloista. Tärkeistä asioista on voitava sopia salassa.
Rakennuksen ulkopuolella tunkkainen ilmapiiri vaihtuu loppukesän riehakkuuteen. Aamusta saakka päättäjiä vastassa ollut Heurekan korpivaellukseksi nimetty mielenosoitus on siirtynyt Tikkuraitille keräämään adressia terveyspalvelujen puolesta. Prisman eteen nousee lehtileikkeillä koristeltu toriteltta, jolla irvaillaan Sitran terveyskioski-konseptille. Täällä hölmö kansakin saa sanoa sanasensa.

Mukana tapahtumaa järjestämässä on kolme paikallista köyhäinjärjestöä, Vahti ry, Vantaan Vapaaehtoiset Valvojat – Watchdogit sekä Vantaan Köyhät. Watchdogien aktiivi, lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela kertoo suhtautuvansa tulevaan budjettiriiheen hyvin skeptisesti.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala on pulassa, siitä ei yksinkertaisesti voi enää säästää. Terveysasemilta ei saa aikoja, kaikki ennaltaehkäisevä toiminta on aika lailla jäissä. Päättäjät eivät ymmärrä, että siitä koituu meille paljon isompi lasku.
Vapaaehtoisessa ruokajakelussa toimivan Tuomelan mukaan köyhyys on Vantaalla lisääntynyt silmiinpistävästi. Leikkauspolitiikka näkyy ihmisten ulkonäössä, käytöksessä ja mielipiteissä. Toisaalta myös näkymätön köyhyys on lisääntynyt.

– Monet ovat liittyneet nukkuvien puolueeseen. Kaduilla on vahva tunne siitä, ettei äänestämisellä ole mitään väliä, kun vaalilupauksia ei pidetä.

Valtuutettujen tulisikin Tuomelasta käyttää rohkeasti valtaansa, ei vain toimia virkamiesten ohjailemina napinpainajina. Toisin kuin Korkman ja Liikanen esittävät, Tuomelasta talouselämä pyörittää Suomea jo aivan liikaa.

– Sixten Korkmanin mielipiteet kuulostavat todella pahalta, olen täysin eri mieltä kuin hän. Nyt ymmärrän, miksei hän edes vastannut sähköpostiini, kun kutsuin hänet tutustumaan ruokajakeluumme…

Haastattelu keskeytyy polkupyörällä paikalle saapuneen miehen vihaiseen ihmettelyyn, miksi terveyskeskusaktivistit eivät ole Heurekalla ”mekkaloimassa.” Urheiluasuun sonnustautuneen miehen ilme muuttuu valoisammaksi, kun hän kuulee mielenosoittajien käyneen siellä jo aamulla.

– No hyvä! Oli nimittäin pakko laittaa toosa kiinni, olis muuten ruvennut tavaroita lentelemään parvekkeelta, kun näin sen helvetin pääministerin ja sen Korkmanin naureskelemassa, että kyllä tämä tästä. Tässä ei nyt mitään muuta tarvittaisi kuin meille köyhille ostovoimaa! Me syödään porkkanoita ja muita kohta, hiekkaa ja kiviä, perkele, harmaantunut kadunmies manaa.

Toimittaja lupaa viedä terveiset perille ja Upi-vaariksi itsensä esittelevä mies pyöräilee matkoihinsa hieman vähemmän vihaisena.

* * *

korpi1236630_10201698646366083_1561721529_n

Kuuden aikoihin Heurekan herrakansa on syönyt iltabuffetissa vatsansa täyteen ja valuu hiljalleen autonkuljettajiensa hellään huomaan. Toisella puolen Keravanjokea vanhassa tehdasrakennuksessa Vantaan köyhät unelmoivat vaihtoehtoja Kataisen rottakoripallolle myöhään iltaan saakka. Joku keksii kerettiläisen ajatuksen – mitäpä, jos verotus määräytyisikin tulojen mukaan?

Syntyy konsensus ilman kommervenkkejä.

Erittäin vaikea puserrus

Image

Jyrki tässä moi. Oli aika vaikea puristus, mutta saatiin just ja just yritysten verotusta laskettua ministeri Häkämiehen ehdotuksen mukaan. Ei ku siis. Hetkonen. Ai eiks se Häkämies olekaan enää ministeri? No pääasia että tuli se ratkaisu. Näkyillään.