Posts Tagged ‘kansantalous’

”Kelpaisiko tällainen palkka?”

Taloussanomissa 24.11. ilmestynyt ja muissakin medioissa laajalti siteerattu juttu esittelee hyvin palkattuja aloja, joihin ei vaadita koulutusta. Artikkeli alkaa kiusoitellen:

Miten olisi 3 000–8 000 euron tienestit kuukaudessa? Näinkin hyville ansioille voi päästä kouluja käymättäkin. Taloussanomat selvitti, missä töissä voi yltää hyville palkoille, vaikka koulunpenkillä istuminen ei juuri maistuisikaan. Katso yli 30 ammatin lista.

Kun ensin kuulin jutusta radiosta, koko asettelu lähinnä ärsytti. Lukion kesken jättäneenä ja jakeluhommat 18-vuotiaana aloittaneena en osaa käsittää, miksi palkan ja koulutuksen korrelaation pitäisi olla vahva. Postinjakajana palvelen satoja, ellen tuhansia ihmisiä päivittäin. Hommani on vaativaa niin fyysisesti kuin henkisesti ja taatusti yhteiskunnalle hyödyllistä.

Eikö palkkaa makseta tehdystä työstä, ei tekijän koulutuksesta?

Tässä kuussa minulla on ollut toistuvasti kymmenen tunnin työpäiviä, joista kuusi tuntia vaihtelevasti räntäsateessa polkupyörän kanssa rämpimistä ja pakkasessa volkkarin kanssa lumikinoksissa suhaamista. Koska Volkswagen on Hitlerin suunnittelema auto, sen lämmityslaite on suunniteltu sylkemään auton sisätiloihin myrkkykaasuja. Välillä tehdään lumitöitä ja työnnetään auto ylös ojasta. Ja tätä se tulee olemaan koko talvi, kunnes lumet joskus sulavat.

Silti normipalkkani kuukaudessa on siellä 1500 euron paikkeilla.

Hämmennykseni olikin melkoinen, kun huomasin Tilastokeskuksen tietoihin perustuvalle listalle päätyneen myös postinkantajan ammatin — huikealla 3346 eurolla kuukaudessa! Itse en ole eläissäni nähnyt paljon 2000 euroa suurempaa palkkakuittia, ja minulla on sentään kokemuslisääkin jo kuuden vuoden uralta.

En myöskään tunne yhtäkään postinjakajaa koko Suomessa, joka olisi moisia summia hommistaan käärinyt.

Luultavasti kaikki muut lukemat ovat yhtä tuulesta temmattuja. Puusepän hommissa ollut tuttavani ihmetteli aivan samalla tavalla puutuotteiden teollisten valmistajien ilmoitettua 3102 euron kuukausipalkkaa, sillä hänellä palkka oli parhaimmillaan 8,67 €/h.

Ketähän tässä nyt on huijattu?

Kun lukee pienemmän präntin, taulukon palkkojen ilmoitetaan kuuluvan mystiselle ”ylimmälle kymmenykselle”. Keitähän tämä esimerkiksi Itellassa tarkoittaa? Aluepäälliköitä? Mutta hehän eivät kuulu ”postinkantaja” -nimikkeen alle. Vai onko jossain joukko postinkantajia jotka tekevät 20 tunnin työpäivää?

En todellakaan tiedä, mutta selvää on että tällaisenaan taulukko on erinomaisen harhaanjohtava. Tärkeämpää kuin huippupalkkaisten mainitseminen olisi se kuinka paljon tyypillisesti kullakin alalla maksetaan.

Taloussanomien artikkelin tarkoituksena taitaakin olla lähinnä jatkuva propagandatyö palkankorotusvaatimuksia vastaan. Samaisena päivänä TS:n galluppina oli ”Saavatko kouluttamattomat liian suurta palkkaa Suomessa?” Kommenttipalstalla porvarishenkiset kansankynttilät ovat luonnollisesti yhtä mieltä tästä kysymyksestä:

Kerrankin palkkatilasto joka alkaa näyttää uskottavalle. Aina täällä marisioita riittää että liksa ei riitä vaikka kuitenkin tienataan 3000 – 8000 EUR/kk.

Tällainen propaganda on ilmeisen toimivaa suuren yleisön mielipiteen muokkaamisessa. Varmaan joku tulee muistamaan tämänkin artikkelin kun esimerkiksi postilaiset seuraavan kerran vaativat palkankorotusta: ”Mutta tehän saatte jo enemmän kuin paperimiehet, vaikkette kouluja edes ole laiskurit käyneet” …

Vääristellyillä luvuilla osoitetaan myös näin vaalien alla, että työttömät vaan ovat työtä vieroksuvia, kun ei hyvä homma kelpaa vaikka palkkakin olisi kova. Siis omaa syytä olla työtön. Alkoholisteja ja narkkareita koko porukka. Tällaisia kommentteja joutuu kuulemaan jatkuvasti.

Myytti ”sosiaalisesta liikkuvuudesta” yhteiskuntaluokkien välillä pysyy elossa ja sen alle jää kätevästi piiloon yhteiskuntamme luokkaluonne. Platon oli aikoinaan sitä mieltä, että yhteiskunnan rikkain saa olla korkeintaan neljä kertaa vauraampi, kuin köyhin. Hän päätteli, että jos tuloerot ovat valtavia, kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus johtaa yhteiskunnan murtumiseen.

Kapitalismi on osoittanut Platonin teorian vääräksi – kunhan kansalaiset vain saa luulemaan että heillä on mahdollisuus ansaita vielä tuhatkertaisesti naapuriaan enemmän, he nielevät kurjuutensa tyytyväisinä ja pystypäin.

Karu totuus on kuitenkin, ettei tässä maassa rehellisellä työllä rikastu. Korkeintaan tulee toimeen. Pätkä- ja silpputyön, paikallisen sopimisen ja itsensä työllistämisen kaltaisten ilmiöiden yleistyessä pelkkä toimeentulokin muuttuu yhä vaikeammaksi.

Minä elän vaimoni kanssa palkkakuopassa jossa tulen tässä talousjärjestelmässä pysymään elämäni loppuun asti, ellen joudu työttömäksi ennen sitä. Jos suomalaisen keskivertopalkka on se 3000 euroa, meidän taloudessa saamme sen juuri ja juuri kasaan kun molempien palkat lasketaan yhteen. Sitä se luokkayhteiskunta tarkoittaa.

Taloussanomien otsikkoon en voi muuta vastata kuin että jumalauta, kyllä tosiaan kelpaisi!

Mainokset

Lompakolla ei voi äänestää

Porvarillisen ajatusmaailman mukaan erilaisten tuotteiden kuluttaminen on demokratian ylin muoto, josta on kieleemme ilmaantunut termi ”lompakolla äänestäminen”. Sen taustalla on puoliuskonnollinen ajatus tuotteisiin perustuvasta markkinataloudesta itsensä korjaavana, itseään ohjaavana järjestelmänä, jossa yksittäinen kuluttaja kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat ilman ikäviä poliittisia päätöksiä. Miksi äänestää vaaleissa tai osoittaa mieltään, kun voi vain tehdä eettisiä valintoja kaupan tiskillä ja maailma pelastuu?

Samaa ideologiaa heijastelee myös sinivihreän porvarihallituksen uusi budjetti, jossa siirrytään vähin äänin kohti tasaveroa ja verhotaan se vihreisiin arvoihin ja luonnonsuojeluun. Lämmitys- ja polttoaineveroja kiristetään ja ratkaisuiksi tarjotaan uuden talon, auton, jne. ostamista. Samalla saadaan Suomi nostettua lamasta, sillä kapitalistisen talouden pyörien pyörittämiseksi jokaisen on ostettava jatkuvasti enemmän tuotteita. Tällä ei ole ekologisuuden kanssa mitään tekemistä.

Materialisti tajuaa, ettei kyseessä ole moraalinen valinta eikä ”eettisellä kuluttamisella” saada yhteiskunnan tuotantotapaa muuttumaan yhtään sen ekologisempaan suuntaan. Sen lisäksi että mielipidettämme ja käsitystämme kulutuksemme eettisyydestä johdetaan suurella rahalla jatkuvasti harhaan mainostoimistojen ansiosta, kylmä tosiasia on että suurinta osaa ihmisten kulutuksesta ohjaa lopulta aina taloudelliset tosiasiat, eivät eettiset valinnat.

Tietenkin luonnonmukaiset tuotteet sekä uudet, energiatehokkaat ratkaisut ja teknologian kehittäminen ovat hyviä asioita — sitä ei tule kieltää, päin vastoin. Ongelmana on että käytännössä talousjärjestelmämme jonka puitteissa kehitys tapahtuu on erittäin tehokas pullonkaula ja suoranainen este tämän uuden teknologian käyttöönotossa.

Esimerkiksi käy hyvin yksityisautoilu — vaikka kuinka tietää miten haitallinen keksintö on bensiinikäyttöinen polttomoottori, omalla 95-oktaanista uusiutumatonta luonnonvaraa ilmoille tupruttelevalla autolla on vaan ajettava kun julkista liikennettä ei ole tai se on liian kallista. Vaikka erilaisia hybridiautoja kehiteltäisiin kuinka monta, tulee köyhä ajamaan köyhän autolla vastaisuudessakin. Uuden auton ostaminen muutaman vuoden välein on köyhälle ja keskiluokkaisellekin mahdollista ainoastaan ajautumalla yhä syvemmälle velkavankeuteen — ja kohti uutta yhteiskunnan rakenteita horjuttavaa finanssikriisiä.

Too Much -verkkolehden julkaisema graafi paljastaa, minkälainen huijaus ”lompakolla äänestäminen” on maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Maailman aikuisväestöstä 68.4 prosentilla se lompakko on joka kuun lopussa tyhjä, kun 8 prosentilla rahaa on sellaiset summat, ettei mikään lompakko maailmassa riittäisi niiden säilömiseen. Ne rahat sijaitsevat verovapailla pankkitileillä, rahastoissa, osakkeissa, kiinteistöissä, arvoesineissä – sekä tehtaissa ja työkoneissa. Tällä pääomalla on tässä maailmassa se todellinen äänioikeus, sillä se ei vaikuta kulutukseen vaan tuotantoon.

Vasemmistolaisittain onkin aivan väärä lähtökohta jeesustella tuotteiden kulutuksesta, kun ongelmana on juuri niiden tuotantotapa. Jos minä ostan esimerkiksi muovilapion tai muoviin käärityn jauhelihan, ei minun kulutukseni enää lisää kasvihuonepäästöjä. Tuotteisiin liittyvät päästöt on aiheuttanut tuotteiden valmistaja kauan ennen kuin minä niitä näinkään. Niihin liittyvä hiilijalanjälki kuuluu tuottajalle, ei minulle, sillä minulla ei ole ikinä ollut mahdollisuuttakaan päättää tuotantoprosessin yksityiskohdista. Jos tuottajat helppojen voittojen perässä törsäävät fossiilisia polttoaineita ja sylkevät ilmoille hiiltä, tulisi heidän myös kantaa pääasiallinen vastuu teoistaan.

Tätä eivät oikeistolaiset, vihreät tai liberaalivasemmistolaisetkaan voi ymmärtää, sillä heidän analyysinsä jää aina lompakollaan äänestävän yksilön tasolle. Rajaamalla luonnonsuojelukeskustelun kritisoimaan kulutusta sen sijaan että kritisoitaisiin tuotantotapaa, he päätyvät yksinkertaiseen (ja väärään) johtopäätökseen että yksittäinen ihminen voi erilaisen lampun ostamalla muuttaa maailmaa ja tehdä suuren poliittisen teon.

Tämän kääntöpuoli on tavallisen ihmisen syyllistäminen ja pahimmassa tapauksessa ekofasistinen vihjailu siitä, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Kun öljy-yhtiö BP:n kaikkia määräyksiä presidentti Obaman luvalla rikkonut öljynporauslautta räjähti Meksikonlahdella aiheuttaen mittaamatonta tuhoa, amerikkalaiset lehdet hurskastelivat: ”me kaikki olemme [öljyn kuluttajina] syyllisiä”.

Ei ihme, että epäilyt luonnonsuojelun tarpeellisuutta tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen todellisuutta kohtaan kasvavat, kun sitä tuodaan tällä tavalla esille. Televisiossa maailman ympäri jatkuvasti reissaavat miljonäärit kuten Al Gore tai vaikkapa Madonna muistuttavat meitä sammuttamaan valot kun poistumme huoneesta. Tällaisella puheella ei saa ketään vakuutettua, päin vastoin se ryövää vakavalta aiheelta sen uskottavuuden ja saa koko homman vaikuttamaan jälleen uudelta tavalta markkinoida uusia tuotteita.

Tässä on kapitalistisen järjestelmän ydin: kaikki on tuotteistettava ja kaikki on ratkaistava tuotteiden kulutuksen kautta. Influenssarokotteita tehtaillessa influenssan torjuminen jää kakkossijalle, kun tärkeintä on saada omasta tuotteesta mahdollisimman suuret rahat ja nopeasti. Masennuksen hoitamisessa mielenterveys jää kakkossijalle, tärkeintä on myydä mahdollisimman paljon pillereitä.

Samoin käytännön luonnonsuojelun asemasta tärkeää on luoda ekologissävytteisiä brändejä, kuten vaikkapa oman firmani Itella Green -jakelu. Samaa paskaa ne postiautot edelleen syytävät pakoputkistaan, mutta jonnekin Turkkiin maksetaan siitä nimellistä korvausta ja kuluttajalle tulee taas parempi mieli. Samoin paikallisen jätefirman Kierrättäjä-niminen mainoslehti saapuu postikeskukseen kimputettuna paksuun muovikääreeseen, joka myöhemmin lentää jakelutoimipaikoissa suoraan roskiin valtavina kasoina — ja samainen jätefirma pääsee sitten kuskaamaan tämän uusiutumattoman luonnonvaran omalle jäteasemalleen.

Koko asetelma on täysin perverssi. Vielä potentiaalisen maailmanlopun edessä, koko ekosysteemimme romahduksen uhatessa, yrittää kapitalismi tehdä voittoja myymällä vielä muutaman uuden ekologisen vihreän härpäkkeen. Kommarina tiedän, että näin ei voi jatkua. Lompakolla äänestäminen on kuolettavaa humpuukia.

Kansalla on kyllä valta päättää kohtalostaan, mutta lompakosta se ei kumpua.

Suomen työväki toimintaan leikkauksia vastaan!

Kriittisen ay-verkoston KRAY:n haastattelussa helsinkiläisiltä duunareilta kysyttiin, miksi he aikovat osallistua Euroopan ammattijärjestöjen yhteiseen toimintapäivään 29.9.2010 leikkauspolitiikkaa vastaan. Miksi liittojen ja kansojen välinen solidaarisuus on työväenliikkeelle tärkeää? Miksi työläisten kannattaa nousta vastarintaan oikeistolaisen talouspolitiikan kumoamiseksi?

Lisätietoja toimintapäivästä http://29-9-toimintapaiva.blogspot.com/ ja http://kriittinenayverkosto.blogspot.com

Helsingissä 29.9. tapahtuman paikka on Hakaniemen tori ja aika klo 16. Pääkaupunkiseudun Ammatillinen Paikallisjärjestö, Kriittinen ay-verkosto KRAY ja lukuisa joukko ammatillisia aluejärjestöjä, ammattiosastoja ja kansalaisliikkeitä järjestävät Toritapahtuman Hakaniemen torilla klo 16.00 — 18.00.

Haluun olla porvari (Budjettiriihi remix)

Koska räp on nykyään muodissa ja satuin kuulemaan radiosta aiheeseen erityisen hyvin sopivan kappaleen, päätin suomentaa sen ja tehdä budjettiaiheesta musiikkivideon. Yhteiskuntakriittisyyden lisäksi tämä kokeellinen tekele on opettavainen tarina porvarillisen meedian ja epäterveiden elämäntapojen vaaroista.

Töistä kotiuduttuaan tehostustoimista väsähtänyt duunari uinahtaa television ääreen kesken uutislähetyksen, seurauksena omituinen uni. Alitajunnan pimeimmistä syövereistä kumpuava talouspainajainen heijastelee todellista arkipäivää leikkausten, korruption ja finanssikriisien Suomessa.

Se menee kutakuinkin näin:

Mä haluun olla porvari
niin vitun pahasti
Elää elämääni
mukavasti

Mä haluan mun naamani
Suomen Kuvalehteen
Wahlroosin ja Sarasvuon viereen

(Aina)
Silmäni kun kiinni paan
parrasvalot käypi loistamaan
Sossun tuet kaikki poistaa saa
En mä niihin koskiskaan
kuhan porvari olla saan

Jee, mä oisin aina telkkaris
Helsingin Sanomis
Joka päivä joulu
Lapsil yksityiskoulu

Ku Mikkosen Niina,
en päivähoitoo tarvii
nollamaksuluokat
kaikesta vois karsii

Budjettiriihes vois
verot uusiks laittaa
Kelamaksut, tuet pois
Ei se mua haittaa

”Pääomat verolle!”
voin heittää lehdissä
muttei sitä ikin oo
mun esityksissä

Tärkeintähän on
et vaalipuhe luistaa
Hoitajien palkat –
kuka niit enää muistaa!

Ja jos ei mulla joskus
vaalirahat riitä
Yritykset jeesaa mua et,
ota poika siitä!

(Voi)
Silmäni kun kiinni paan
Kassakoneet rupee laulamaan
Peruspalvelut kun leikataan
En mä niitä tarviiskaan
Kuhan porvari olla saan

Jee jee, jee jee

Kuhan porvari olla saan

Jee jee, jee jee

Mutta pakko jollain on
budjettivaje täyttää
pitää rahaa pankeille
ja hornetteihin riittää

nostan ruokaveroa
ei sillois mitään eroa
jossei Alepassa
kuluis multa euron euroa

Ei kaupan roskiksest
safkaa tarvi varastaa
ku suurel rahal lobbarit
tarjois mulle parastaan

Hienos raflas vaa vois
bisneksiä hieroa
Turpeelta ny verot pois
siinois mitään kieroa

Väitän et mun esitykset
on jotain vihreit arvoi
eihän veronkiristykset
koskis meitä harvoi

Vois loppusilauksena
verottaa vaik karkkia,
Tää on helppoa ku
tikkarin veis lapsilta!

(kirjaimellisesti.)

Mä haluun olla porvari
helvetin kovasti
lama-aika menis somasti

Mä haluan mun naamani
Suomen Kuvalehteen
Kataisen ja Niinistön viereen

(Kun)
Silmäni mä kiinni paan
Pankkitili onpi tulvillaan
Ei työttömyyskään mua voi koskettaa
Voisin kaiken unohtaa
Jos porvari olla saan

Jee jee, jee jee

Kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista!

Eurooppalaisen ay-liikkeen toimintapäivänä 29. syyskuuta Euroopan työväki lähettää Brysseliin voimakkaan viestin: Me kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista.

– Meidän selkänahoistamme on revitty jo liikaa. Jatkuvat julkisen sektorin leikkauskuurit ainoastaan syventävät todellista ihmisten kriisiä, työttömyyttä ja köyhyyttä. Tämä on totta kaikkialla missä leikkauksiin on ryhdytty, myös Suomessa, sanoo Kriittisen ay-verkoston aktiivi Sippo Kähmi.

– Pelkkien Brysselin arkistoihin hukkuvien kannanottojen ja ay-turismin lisäksi tarvitaan paikallista toimintaa, jonka mahdollisuus tuntuu unohtuneen monen liiton johdolta. Kuvitellaan, että osallistumalla valtakoneiston kokouksiin ja työryhmiin voidaan saada aikaan muutos ilman ikävän epäkohteliaita voimannäyttöjä.

Porvareilla ei ole kuitenkaan mitään tarvetta kuunnella liikettä, joka ei pysty mobilisoimaan rivejään.

– Päivä lakossa tai edes ylityökiellossa pakottaisi kuuntelemaan ihan eri tavalla kuin tuhat lobbaria Euroopan byrokratian koneistossa, sanoo Kähmi.

Velanoton taustalla pankkien pelastaminen

Meille myydään ideaa, että valtavista valtionveloista irti pääsemiseksi on leikattava julkista sektoria. Moni on niellyt mukisematta vulgaarin talousjärkeilyn, jonka mukaan julkisen talouden tehostaminen on avain velkaantumiskierteen pysäyttämiseksi.

– Tässä kertomuksessa unohtuu, että valtiontalouden pohjaa ovat leikanneet porvarit itse firmojen ja suurituloisten verohelpotuksilla sekä pankkien elvytystoimilla. Finanssikriisin myötä yksityinen pankkisektori pelastettiin ottamalla valtavat määrät velkaa. Lähetettiinpä sitä ulkomaillekin 1,6 miljardia, toteaa Sippo Kähmi.

Velkaa myös otetaan koko ajan lisää: ensi vuonna 13 miljardia – vuoteen 2013 mennessä sitä on jo 103 miljardia euroa.

– Työväki ei voi olla leikkausten syynä, sillä työn tuottavuus on historiallisen korkealla.

Posti- ja logistiikka-alalla työskentelevä Kähmi tietää omasta kokemuksestaan hyvin, miten hurjalla tahdilla tehostamistoimiin on viime vuosina ryhdytty.

– Me postilaiset tunnemme sen hyvin konkreettisesti selkärangassamme, kun sama määrä työtä jaetaan jatkuvasti yhä pienemmälle porukalle. Palkinnoksi saimme hallituksen työryhmältä lakiesityksen, joka entisestään romuttaa julkista postisektoria. Tähän leikkiin ryhtymällä työläinen ei voi kuin hävitä, pohtii Kähmi.

Nyt käydään puhdasta luokkataistelua

Ja samaa myrkkyä juotetaan nyt koko julkiselle sektorille. Sippo Kähmi kertoo, että hallitus aikoo vähentää valtiolta yhteensä 14 529 työpaikkaa. Budjettiesityksen myötä samoin tulee käymään kuntatasolla.

– Työllistämisen ja kuntien rahat jäävät puuttumaan, tärkeintä on jatkaa yritysten verohelpotuksia. Kuten aina, selitykseksi riittää, ettei vaihtoehtoja ole.

Moni luulee että tämä on suomalaisen talouden ilmiö, mutta sama asetelma toistuu Kähmin mukaan kaikissa kapitalistisissa maissa.

– Jatkuva yksityistäminen ja julkistalouden kurjistaminen ei ole äkillinen kriisitoimenpide vaan osa tietoista pitkän linjan suunnitelmaa, joka on jo aikoja sitten päätetty G20-huippukokouksissa ja EU-tasolla Lissabonin sopimuksessa ja 2020-strategiassa. Julkinen sektori on alusta alkaen nähty ongelmana joka tulee poistaa päiväjärjestyksestä, lataa Kähmi.

Hänen mukaansa kyse on puhtaasta luokkataistelusta.

– Ainoa syy, miksei sitä kutsuta oikealla nimellään on, että pääomapuoli on voitolla. Ay-liike on sulkenut silmänsä tältä perustotuudelta ja antanut lähes ilman kamppailua huimia myönnytyksiä vastapuolelle. Nyt työväki ympäri maailman on heräämässä taistelemaan vastaan, ja korkea aika onkin.

Yleislakko Hakaniementorilla?

Suomessa usein toisteltu mantra on, etteivät nuoret ole kiinnostuneita ay-liikkeestä tai edes tiedä mikä se on. Toimintapäivä olisi Sippo Kähmin mielestä erinomainen hetki näyttää niin vanhoille kuin nuorille, että ammattiyhdistysliike on muutakin kuin työttömyysrahoja ja Extreme Duudsoneita mainoskatkolla – kansalaisliike, joka puolustaa sekä jäseniään että koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kriittinen ay-verkosto on aktivoitunut omalta osaltaan muistuttamaan ihmisiä ay-liikkeen perinteistä. Aiommekin järjestää toimintapäivänä Hakaniemen torille yleislakon tavalla tai toisella. Me vaadimme vastuuttomien yksityisen sektorin pikavippien sijaan rahaa työllistämiseen, palkkoihin, eläkkeisiin, julkisiin palveluihin ja ympäristöinvestointeihin, listaa nuori ammattiyhdistysaktiivi.

Sloganiksi sopii vaikkapa: Me emme ole olemassa taloutta varten, talous on meitä varten!

Lainaus tiedonantaja.fi -verkkolehdestä 3.9.2010.

Eläkeläiset ja työttömät budjettiesitystä vastaan

Säätytaloa vastapäätä 19.8.2010 kokoontunut työttömien mielenosoitus säesti hallituksen budjettiriihen alkutahteja torstaiaamuna Helsingissä.

Sosiaali- ja terveysministeriö oli omassa budjettiehdotuksessaan esittänyt ensi vuodelle 13,5 miljoonaa euroa tulorajojen lieventämiseen, mutta valtiovarainministeriö oli pyyhkinyt määrärahan pois omasta ehdotuksestaan.

Hallitus aikoo budjettiesityksen mukaan leikata työllisyysvaroja 60 miljoonalla eurolla tilanteessa, jossa on 300 000 työtöntä ja nuorisotyöttömyys huitelee 25 prosentin paikkeilla. Tämä on valtion ensi vuoden talousarviossa kaikkein huolestuttavinta. Köyhistä köyhimmiltä leikataan.

”Hallituksella menee hyvin, se on saatu kuulla moneen kertaan. [Valtiovarainministeri Jyrki] Kataisen hymy on jatkuvaa. Ja kovin nuorekkaan näköistä jengiä kiipeää Säätytalon portaita, mutta on myös toisenlainen Suomi: meillä on EU-kriteereillä yli 700 000 ihmistä köyhyysrajan alapuolella”, Helsingin työttömät ry:n väki lähetti terveisiä megafonin kautta budjettiriiheen menijöille.

Kylteissä vaadittiin Kela-korvausten nostamista ja asemäärärahojen siirtämistä työllisyyteen.

Helsingin työttömien toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola nosti työttömien tärkeimmäksi tavoitteeksi ensi vuoden budjettia ajatellen työllisyyden hoidon.

”Julkishallinto voisi suoraan palkata pitkäaikaistyöttömiä, uskon että se olisi myös kansantaloudellisesti järkevää.”

Lisäksi työttömät haluavat työmarkkinatuen korottamista ”sille tasolle, mille se kuuluu . Nyt se on 1990-luvun tasolla. Reaalisesti tuki ei ole noussut vaan jäänyt jälkeen vuosien ajan.”

Työmarkkinatuki on nyt noin 550 euroa kuussa, kun Kantolan mukaan oikea taso olisi noin kaksisataa euroa enemmän.

Lisäksi työttömät vaativat puolison tulojen vaikutuksen eli tarveharkinnan poistoa työmarkkinatuesta, mitä myös sosiaaliturvan uudistamista selvittänyt Sata-komitea on esittänyt.

”Leikkuri käy jo alle 1 400 euron kuukausituloissa eli jo näin pieni tulo leikkaa puolison tukia”, Kantola kertoo.

Perusturva jokaiselle – näpit irti eläkkeistä

Viime eduskuntavaalien jälkeen hallitus lupasi uudistaa perusturvaa ja torjua köyhyyttä. Käytännössä porvarihallitus on haudannut perusturvan uudistamisen ja lisännyt köyhyyttä. Samaan aikaan kun rikas vähemmistö on kasvattanut osinkoja, optioita ja huippupalkkoja, ovat noin 700 000 EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella elävän suomalaisen jo valmiiksi pienet tulot reaalisesti keskimäärin jopa vähentyneet.

Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen linjauksissa sosiaaliturva nähdään ensisijassa kustannuksena, jota pitää leikata, eikä perusoikeutena, tulonjaon eriarvoisuutta tasoittavana ja kansantalouden yleistä kehitystä edistävänä. Tämä näkyi räikeällä tavalla, kun porvarihallitus ja työmarkkinajärjestöjen johtajat sopivat ohi sosiaaliturvan uudistamista pohtineen SATA-komitean, että työnantajien kela-maksut poistetaan. Tällä ratkaisulla leikattiin noin miljardi euroa perusturvan rahoituksesta. Lisäksi työeläkerahastot ovat hallituksen myötävaikutuksella hukanneet osan eläkeläisten rahoista pörssipelissä.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja hallitus pyrkivät nostamaan eläkeikää, leikkaamaan eläkekarttumia ja heikentämään ikääntyneiden työntekijöiden työttömyysturvaa. Tätä perustellaan työurien pidentämisellä. Siihen vedotaan myös nuorten painostamisessa opiskelemaan nopeammin ja siirtymään varhaisemmin työelämään. Myös SATA-komitean pienet korjausesitykset, kuten pienimpiä kansaneläkkeitä nostava ns. takuueläke, uhkaavat lykkääntyä.

Vaatimus työurien pidentämisestä on täysin kohtuuton etenkin kun suuri osa työntekijöistä ei selviä terveenä edes nykyiseen eläkeikään ja maassa on suurtyöttömyys. Myös puheet ”eläkepommista” ovat perusteetonta pelottelua. Eläkerahastoissa on edelleen rahaa noin 130 miljardia euroa ja niihin kertyy nykyisin rahaa suunnilleen yhtä paljon kuin maksetaan ulos eläkkeinä.

SKP vaatii hallitukselta jo ensi vuoden budjettiesitykseen määrärahoja toimeentulotuen minimitasojen tuntuvaksi nostamiseksi. Vielä tämän vaalikauden aikana on päätettävä perusturvan uudistamiseksi niin, että jokaiselle täysi-ikäiselle taataan vähintään 900 euron perusturva kuukaudessa verottomana niissä elämäntilanteissa, joissa hän ei voi saada toimeentuloaan muulla tavalla työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Hallituksen puheet ”kannustamisesta” ovat suorastaan irvokkaita, kun työttömyysturvan aktivointilisä leikkaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien toimeentulotuesta pois sen, minkä muka aktivointina antaa. Riittävän perusturvan takaaminen ”yhdeltä luukulta” vähentäisi myös byrokraattista kohtelua, jota muutenkin vaikeassa asemassa olevat ja monia ongelmia kohtaavat ihmiset joutuvat nyt kokemaan.

Köyhyyttä ja toimeentulovaikeuksia on torjuttava myös nostamalla verotettavan tulon alaraja 1 100 euroon kuukaudessa myös kunnallisverotuksessa ja säätämällä lailla minimipalkaksi 1 500 euroa kuukaudessa kokoaikaisesta työstä.

SKP vastustaa eläkeiän nostamista ja vaatii eläketurvan parantamista. Pienten eläkkeiden korottamisen lisäksi on luovuttava ns. taitetusta indeksistä ja lopetettava eläkkeiden heikentäminen ns. elinaikakertoimella. Elinaikakerroin on tämän vuoden alusta alkanut vähentää vuonna 1948 syntyneiden eläkkeitä yhden prosentin alenemalla. Jatkossa kerroin syö nuorempien ikäluokkien eläkkeitä yhä enemmän niin, että esimerkiksi vuonna 1980 syntyneiden alkavia eläkkeitä supistetaan peräti 17 prosentilla.

Lisäksi SKP vaatii eläkerahastojen varoilla tapahtuvan pörssipelin lopettamista. Tämän pörssipelin seurauksena työeläkeyhtiöiden vakavaraisuus heikkeni merkittävästi finanssikriisin puhjettua. Vakavaraisuuden palauttamiseksi eduskunta sääti lain, jolla yritysten toimintapääomasta jätettiin siirtämättä palkansaajien työeläkerahastoihin 1,4 miljardia euroa. Työeläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi pitää päinvastoin tiukentaa säädöksiä varojen sijoittamisesta turvaavalla tavalla.