Posts Tagged ‘Microsoft’

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Mainokset

Ikkuna menneisyyteen

Ja nyt jotain aivan muuta – terapeuttista nörttiraivoa.

Tehdään ensin jotain selväksi. En ole Linux– tai Apple-fanaatikko. Vaikka käytän myös näitä kilpailevia tuotteita, tietokoneellani pääasiallisesti pyörii jonkinsorttinen Windows-käyttöjärjestelmä, sekä töissä että vapaa-ajalla.

Olen myös käyttänyt Windowseja tarpeeksi pitkään oppiakseni, että niihin pätee sama sääntö kuin Star Trek -elokuviin – joka toinen on jöötiä, joka toinen toimii. (Tämäkin sääntö on tosin kolmen viime elokuvan myötä romutettu, mutta siitä joskus toiste.)

Parhaimmillaan Windowsit olivat yrityskäyttöön tarkoitettujen Windows 2000 Professional (ts. NT 5.0) ja Windows 2003 -järjestelmien aikaan. Ne olivat teknisesti hyvin toimivia, vakaita ja tehokkaita.

Vuosi 1999 oli Windowsien (ja ylipäätään PC-tietokoneiden) kulta-aikaa.

Vuosi 1999 oli Windowsien (ja ylipäätään PC-tietokoneiden) kulta-aikaa.

Esimerkiksi eräs Windows 2000:lla varustettu Pentium II -kone oli minulla päivittäisessä, yhtäjaksoisessa desktop- ja palvelinkäytössä reilusti yli vuoden, ilman yhtäkään kaatumista tai uudelleenkäynnistämistä. Uptime taisi lopulta olla lähempänä kahta vuotta, kun pitkittynyt sähkökatko sitten kulutti UPSin akun loppuun ja sammutti koneen. Siihen asti se oli väsymättä pyörittänyt FTP-, HTTP-, IRC- ja TELNET- ym. servereitä ja samaan aikaan toiminut porttina kymmenen tietokoneen lähiverkon ja internetin välillä vailla ongelmia.

Windows siis voi parhaimmillaan täysin kaatumaton, monikäyttöinen ja muokattava käyttöjärjestelmä, jonka varaan uskaltaa rakentaa vaativiakin systeemejä ja käyttää raskaita sovelluksia.

Nyt on kuitenkin niin, että Microsoftin uusin variaatio tästä teemasta, Windows 8, on ihan täyttä, anteeksiantamatonta paskaa.

* * *

Pääsin tutustumaan tähän uuteen ja ihmeelliseen Windows-kokemukseen, kun ostin nykyisen Acer Aspire V5 -mallisen kannettavan tietokoneeni virolaisesta kauppakeskuksesta viime syksynä. Edellisestä miniläppäristäni oli näyttö mennyt mäsäksi, joten se ei oikein enää sopinut kirjoituskoneeksi.

Ensimmäinen tyrmistyksen lähde uuteen tietokoneeseen tutustuessani oli uuden Windowsin käyttöliittymä – tai pikemminkin sen puute. En ollut uskoa, että Windowseissa 95-versiosta lähtien käytössä ollut Käynnistä-valikko (Start Menu) – jota varten Microsoft lanseerasi jopa aivan oman näppäimensä – on yksinkertaisesti poistettu. Sitä ei vain ole enää olemassa.

Sen tilalla on Windows Phone -puhelimista tuttu, koko näytön täyttävä värikäs laatikkoleikki, joka on kuin huononnettu versio Windows 3:n muinaisesta Järjestelmänhallinnasta (Program Manager).

Windows 3.11 for Workgroupsin käyttöliittymä oli paljon ikkunoidumpi.

Windows 3.11 for Workgroupsin käyttöliittymä oli paljon ikkunoidumpi.

Tosin siinä missä Järjestelmänhallinta ikoneineen oli helposti muokattavissa ja järjesteltävissä, on Windows 8:n uusi Käynnistä-valikko puhtaasti style over substance – tyyli ennen sisältöä -filosofialla toteutettu kiiltelevä turhake, jonka keskeiset ominaisuudet liittyvät kosketusnäyttöihin – jota minun 300 euron tietokoneessani ei siis ole.

Onneksi Win8:lle on löydettävissä ilmainen softa nimeltä Classic Shell, joka toimii aivan kuin aiempien versioiden Käynnistä-valikot.

Tämä takapakki on siis vielä vältettävissä.

* * *

Vielä pidemmälle menneisyyteen harpataan kuitenkin itse ohjelmissa, joita valikon kautta käynnistetään. Nämä sovellukset (trendikkäästi Apps) kun moniajon sijaan omivat koko tietokoneen yksi kerrallaan omakseen.

Kun esimerkiksi Laskimen on voinut käynnistää omassa ikkunassaan toisen ohjelman rinnalle aivan ensimmäisestä Windowsista lähtien, Windows 8:n uusi uljas Laskin ei enää siihen suostu vaan vie rehvakkaasti kaiken tarjolla olevan tilan.

Calculator - The Extended Widescreen Edition (Full HD)

Calculator – The Extended Widescreen Edition (Full HD)

Toisin sanoen Windows 8 pyrkii poistamaan Windowsin aivan keskeisimmän idean, jonka mukaan koko järjestelmä on nimetty – ikkunat!

Windows 1 ja Windows 8 eivät juuri eroa toisistaan.

Windows 1 ja Windows 8 eivät juuri eroa toisistaan.

Jos nimi Doors ei olisi jo historiassa aivan toisenlaisen kokoonpanon nimi, sopisi se paremmin kuvaamaan tätä uutta järjestelmää. Tai mahdollisesti sittenkin vain Door yksikössä, sillä tässä monivärisessä helvetissä sinulla on valittavanasi tasan yksi ovi, jonka läpi voit kerrallaan kulkea.

* * *

Nämä uudentyyppiset sovellukset herättävät henkiin myös aivan mikrotietokoneiden alkuhämäristä periytyvän muinaisjäänteen – latausruudut.

Siinä missä esimerkiksi kolmannen osapuolen ilmainen ja erittäin käyttökelpoinen kuvienkatseluohjelma IrfanView näyttää valitsemasi kuvatiedoston välittömästi, Windows 8:ssa joudut oletusarvoisesti kuvatiedoston avattuasi tuijottamaan minuuttikaupalla tätä kuvaselaimen tarjoamaa kaksiväristä näkymää:

Screenshot 2014-02-22 09.52.34

Tässä mennään jo suoraan aikaan ennen Commodore 64 -mikrotietokonetta, neljän vuosikymmenen taakse 80-luvun alkuun.

Alkeellisella C64:llä ohjelmien latautumisen odottelu oli sentään viihdyttävän psykedeelinen trippi, jossa c-kasettien analoginen data muuttui digitaaliseksi käyttäjän silmien edessä. Latausruudun lopulta ilmestyttyä se oli uniikki taideteos, jossa upea monivärinen kuva yhdistyi äärimmäisen tarttuvaan musiikkiin ja erilaisiin efekteihin.

Monet näistä audiovisuaalisista elämyksistä pyörivät edelleen mielessäni, vaikka näin ne viimeksi vuosikymmeniä sitten – esimerkkinä vaikkapa kaikkien tuntema Ocean-yhtiön latureiden taustalla soinut, mahtipontisuutta ja melankolisuutta yhdistelevä, sävelkorkeudesta toiseen etevä Martin Galwayn teknotunnari, jota sitten puolen tunnin odottelun jälkeen seurasi huikean lennokkaaseen kosketinsooloon päättyvä Ben Daglishin säveltämä Cobra-pelin teemamusiikki vuodelta 1986.

Ikimuistoisia hetkiä!

Koska nämä latausruudut olivat usein jopa hienompia kuin ohjelmat joita niiden aikana latailtiin, niiden ympärille muodostui kokonainen alan harrastajien alakulttuuri, joka nykyäänkin kilpailee siitä, kuka osaa tehdä hienoimman ja ennen kaikkea vähiten muistia vievän intron.

Screenshot 2014-02-22 09.52.34

Siihen verrattuna tämä on aika helvetin mälsä tapa viettää minuutti toisensa jälkeen aikaa tietokoneen ääressä. Etenkin kun nykyohjelmien muistijälki on valehtelematta miljoonakertainen.

Jos jähmeät latausruudut kerran oli pakko tuoda takaisin, olisi niiden toteuttamiseen edes voinut palkata asiansa osaavia tekijöitä.

* * *

Latauksen tahmaisuuden lisäksi sovellukset ovat monesti yksinkertaisesti huonoja.

Esimerkiksi Kalenteri-sovellus kieltäytyi pitkään kanssani kaikesta yhteistyöstä, upottaen minut mystiseen käyttäjätilien ja verkkoyhteyksien suohon.

Screenshot 2013-10-28 09.18.30

Yleisökommenttien perusteella en ole ainoa, jolla on ollut tämä kokemus.

Misery loves company.

Misery loves company.

Jos sosiaalisen median integroinnista sovellusten latauksen yhteyteen ei juuri muuta hyötyä käyttäjäkokemukselle ole, on toki lohdullista tietää niistä koituvan kärsimyksen olevan jaettua.

Rikkinäisten oletussovellusten lisäksi Windows 8 tarjoaa oman imitaationsa Applen suositusta App Store -konseptista – ts. verkkokaupasta, jonka kautta voi ostaa lisää upeita koko ruudun vieviä softia.

... tai sitten ei, jos "jotakin tapahtuu."

… tai sitten ei, jos ”jotakin tapahtuu.”

Tämä satunnaisten kolmansien osapuolien tuottama ohjelmatarjonta onkin sitten laadultaan ihan omassa kategoriassaan. Parhaina esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa tuikitarpeellinen yhden kissan kuvan päivässä näyttävä Söpö kissa päivän, Nolojen tilanteiden mies -videoita verkosta pyörittävä Mr. Bean ja mystinen Murskata munat! jonka avulla voit ainoastaan, noh, murskata ruudulla näkyvät munat.

Automaattisten käännöskoneiden läpi ajettua brutaalia pseudosuomea puhuvien sovellusten lisäksi on tarjolla myös aidosti kotimaista tarjontaa, kuten pelastuslaitoksen tiedotteita ruudulle sylkevä Suomen Hälytykset tai Teksti-TV:n sivujen lukemisen tietokoneella mahdollistava Teksti-TV. Mahtavaa!

Kuvaavaa on, että Storen tarjonnastakin toimivimpia ratkaisuja ovat suoraan 80-luvulta tulevat sovellukset, kuten aikoinaan aivan ensimmäisille IBM:n PC-tietokoneille kirjoitetut Colossal Cave Adventure ja Star Trek Classic. Niitä kun ei ikinä ole tarkoitettukaan moniajoon tai ikkunoihin, ovat ne Windows 8:ssa kuin kotonaan.

* * *

Epäonnistunutta käyttöliittymää vakavampi ongelma on kuitenkin käyttöjärjestelmän uskomattoman surkea muistinhallinta.

Tietokoneeni käynnistyessä esille tulevaan Acer-yhtiön mainokseen on valikoitu voimaannuttavalta kuulostava slogani: Acer – Explore beyond limits, joka antaa ymmärtää koneella voitavan tehdä rajat ylittäviä tutkimusretkiä tuntemattomaan.

Tämä on sikäli totta, että Windows 8:n rajat tulevat normaalissakin nettikäytössä vastaan muutaman tunnin sisällä, ja seuraukset ovat ennalta tuntemattomia. Käyttäjälle tutuimmaksi tulee tämä ikkuna:

memory002

… jonka jälkeen käyttöjärjestelmä ryhtyy satunnaisesti kaatamaan ohjelmia, joille ei enää riitä muistia. Koko kone saattaa myös käynnistyä uudelleen ilman, että keskeneräisiä tiedostoja saa tallennettua.

Tätä jatkuu niin kauan, että jokainen ohjelma on suljettu.

Tätä jatkuu niin kauan, että jokainen ohjelma on suljettu.

Huomionarvoista on se, että vaikka ohjelmia sulkee, yhtään muistia ei vapaudu. Sen sijaan neljän gigatavun fyysinen käyttömuisti jää pysyvästi 97% täyteen ja muistijälki page filen kanssa kasvaa säännönmukaisesti uskomattomaan 15 gigatavuun, josta 13,5 gigatavua on siis täynnä … jotain.
memory003

Mitä ihmettä kaikki tämä ryönä on, jota muistiin kertyy?

Miksi siitä vastuussa olevat prosessit eivät näy Tehtävänhallinnan prosessilistassa?

Miksi sen saa nollattua vain käynnistämällä tietokone uudelleen?

Osaako kukaan selittää, miten helvetissä page file voi olla jatkuvasti 13,5 gigatavua pelkällä nettiselauksella?

memory001

Tämä ei ole ”ominaisuus”. Tätä ei voi oikein sanoa edes bugisuudeksi.

Windows 8:n muistinhallinta on yksinkertaisesti rikki. Se ei toimi – ei edes Windows 8.1 -päivityksen jälkeen.

Levottomat Ikkunat 8 - Kun mikään ei riitä.

Levottomat Ikkunat 8 – Kun mikään ei riitä.

Tälle tragikoomiselle esitykselle jäävät toiseksi niin Windows Vista kuin bugisuudessaan legendaarinen Windows 95. Jopa 90-luvun tuttu kuoleman sininen ruutu (Blue Screen of Death) tekee ajoittain paluun.

Hupsista keikkaa :(

Hupsista keikkaa 😦

Voin kaikella vakavuudella sanoa tämän olevan huonointa muistinhallintaa miltään koskaan käyttämältäni käyttöjärjestelmältä.

* * *

Kaikki ylläoleva huomioiden on todettava minulle olevan yksiselitteisen käsittämätöntä, että tämä käyttöjärjestelmä on nykymuodossaan ylipäätään olemassa.

Se on kuin puhtaasti vittuilumielessä tehty käytännön pila, jolle ei ole minkäänlaista oikeutusta. Korkeintaan sen voisi kelpuuttaa testauskäytössä olevaksi varhaiseksi betaversioksi. Kun päivittäinen desktop-käyttökin on pidemmän päälle mahdotonta, palvelinkäyttöä ei voi edes kuvitella. Uptimet mitataan kuukausien ja vuosien sijaan hyvällä tsägällä tunneissa.

Järjestelmän ainoat ”uudet” ominaisuudet ovat jättiharppauksia kehityksessä taaksepäin. Nekin ominaisuudet joita ei ole suoraan poistettu toimivat merkittävästi huonommin kuin aiemmissa versioissa.

Mutta koska se on Windows, tulee siitä joka tapauksessa uusi standardi pöytätietokoneiden ohjelmistoille 2010-luvulla.

Luoja meitä auttakoon.

* * *

P.S. Tätä kirjoittaessa Muistio jumittui ja Opera-selain kaatui vain kerran.

page_crashed