Posts Tagged ‘syrjintä’

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Mainokset

Positiivisesta erityiskohtelusta

506977

Edellinen blogikirjoitukseni Muutoksen tunkkaiset tuulet kirvoitti paljon kommentteja eduskunnassakin nykyään edustetun Muutos 2011 -puolueen edustajilta. Tuloksena syntyi joukko dialogeja, jotka avaavat syvemmin tämän mielenkiintoisen mutta niin väärinymmärretyn puolueen aktiivien ajatusmaailmaa.

Ensimmäisenä niistä julkaisen haastatteluni Muutoksen akaalaisen puoluesihteerin, Oula Lintulan kanssa. Hänen kanssaan kävin keskustelua sekä tämän blogin kommenteissa että Facebookissa äärioikeiston pahimpia töräyksiä esittelevällä Paljastettu 2 -sivulla.

Tässä artikkelissa olen kuitenkin voinut käyttää materiaalia vain oman blogini kommenteista, sillä sananvapautta ja avoimuutta yli kaiken vihaavat oikeistovoimat salolaisen kunnallispoliitikon Jani Salomaan (PS) johdolla onnistuivat jälleen poistamaan sivun. Korvaava Paljastettu 3 -sivusto on jo perustettu, mutta keskustelu on ikuisesti hävinnyt.

* * *

"Rasismi [...] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista." - Oula Lintula, Muutos 2011

”Rasismi […] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista.” – Oula Lintula, Muutos 2011

Palataan kuitenkin Muutos 2011 -puolueeseen. Edellisessä artikkelissani väitin kokemusteni perusteella puoluesihteeri Lintulalle poliittisten keskustelujen tärkeimmän päämäärän olevan rasismin ja syrjinnän käsitteiden jatkuva, tarkoituksellinen hämärtäminen.

Lintulasta tämä ei pidä paikkaansa.

OULA LINTULA: Tarkoitukseni on rasismin ja syrjinnän käsitteiden selkeyttäminen. Minun näkökulmastani vastapuolen tavoitteena on niiden hämärtäminen. Esimerkiksi sinusta saa tässä sen kuvan, että etnisin perustein tapahtuva positiivinen diskriminaatio ei olisi rasismia.

Rasismin ja syrjinnän määritelmässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Sen voi löytää esimerkiksi Wikipediasta. Sen mukaan Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rasismin eli rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.»

OULA LINTULA: Wikipediassa mainitaan rasismille kaksi määritelmää, jotka ovat keskenään eriäviä. Wikipedia ylipäänsä ei ole mikään lähde, tämä myönnetään tieteellisessä keskustelussa aika laaja-alaisesti.

En väittänyt Wikipedian olevan lähde, vaan totesin lähteen löytyvän esimerkiksi Wikipediasta. Hieman tarkkaavaisuutta, pyydän.

Wikipedian mainitsemat määritelmät eivät myöskään ole keskenään ristiriitaisia, vaan täydentävät toisiaan. Artikkelin lainaama Timo Makkosen Ihmisoikeusliitolle tuottaman Rasismi Suomessa-raportin määritelmä rasismista kuuluu seuraavasti:

”Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”

Oleellista sen määrittelemisessä, onko jokin rasismia vai ei, on siis kysymys siitä, edistääkö se yhteiskunnan ihmisryhmien välistä tasa-arvoisuutta vai ei. Tässä on tärkeää erottaa mahdollisuuksien tasa-arvo ja toteutumien tasa-arvo.

Positiivinen diskriminaatio edistää toteutumien, ts. reaalisen tasa-arvon toteutumista, siinä missä muodollinen tasa-arvo saattaa johtaa päinvastaisiin lopputuloksiin.

Työhönotossa tapahtuva positiivinen erityiskohtelu ei siten täytä Suomessa hyväksyttyä rasismin määritelmää. Se on myös Suomen perustuslain mukaista, sillä perustuslaissa tasa-arvoa tarkastellaan nimenomaan toteutumien tasa-arvon kautta. Lisäksi Suomessa on perustuslakiin pohjaava tasa-arvolaki, jonka puitteissa mahdollisesta positiivisesta erityiskohtelusta työelämässä kannattaa lukea Riikka Raskin laaja selvitys.

OULA LINTULA: Tiedän että positiivinen syrjintä on laillista. Tämän lain muuttaminen on yksi päämääräni politiikassa, koska tosiaan kannatan, niin, tasa-arvoa. Siltä varalta että asiasta on epäselvyyttä, tarkoitan tasa-arvolla nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

* * *

Mahdollisuuksien tasa-arvo kiteytyy vanhaan kaskuun Pariisista, joka on maailman oikeudenmukaisin kaupunki: “Meillä on siltojen alla nukkuminen kielletty sekä rikkailta että köyhiltä.” Mahdollisuuksien tasa-arvo on ”sokeaa” oikeudenmukaisuutta, joka ei ota huomioon yhteiskunnallisia tosiasioita.

OULA LINTULA: Positiivinen syrjintä ei tietenkään edistä mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta ei se edistä myöskään toteutumien tasa-arvoa. Jos tarjolla on yksi paikka ja siihen kaksi hakijaa, niin lopputulos on joka tapauksessa se, että yksi henkilö valitaan ja yksi jää valitsematta. Jos tasa-arvon mitta on se, että kaikki saavat yhtä paljon työpaikkoja (siis joko 1 tai 0) niin silloin tietty määrä epätasa-arvoa syntyy väistämättä verrattuna alkutilanteeseen (jossa molemmat ovat ilman paikkaa).

Positiivinen syrjintä ei siis luo tasa-arvoa, se on vain uusi tapa jakaa olemassaolevaa epätasa-arvoa.

Se on tietenkin totta, ettei pelkillä mekaanisilla ratkaisuilla työhönoton yhteydessä vielä ratkaista itse ongelman lähdettä, ts. sitä rakenteellista ongelmaa, joka uusintaa vähemmistöjen heikompaa asemaa yhteiskunnassa. Sen korjaaminen edellyttää paljon radikaalimpia rakennemuutoksia.

Oli miten oli, niin kauan kuin elämme todellisessa maailmassa tarvitaan nimenomaan toteutumien tasa-arvoa. Rullatuolilla liikkuvaa ei juuri lämmitä, että hänellä on portaita pitkin tismalleen samat mahdollisuudet päästä jonnekin kuin muilla.

OULA LINTULA: Rinnastatko etnisiä vähemmistöjä edustavat vammaisiin, jotka joutuvat käyttämään pyörätuolia koska eivät ilman tukitoimia pärjää? Kannattaa varoa, näistä jutuista ollaan tässä maassa herkästi leivättömän pöydän ääressä.

Rinnastus ei muutenkaan toimi. Jos pyörätuoleja varten tehdään ramppi, ei silloin estetä tervejalkaisia käyttämästä sitä samaa ramppia tai vaikka niitä vieressä olevia portaita. Tai jos vaikka kirjastoon menee yksi henkilö pyörätuolilla ramppia pitkin, ei siitä kirjastosta silloin käsketä yhtä tervejalkaista ulos. Rampit eivät siis oikeasti syrji ketään.

Sen sijaan, jos yhteen työpaikkaan palkataan yksi vähemmistön edustaja “positiivisella syrjinnällä”, niin silloin sitä samaa paikkaa ei saa kukaan muu. Lopputulos on sama kuin ilman syrjintää: joku jäi ilman paikkaa.

On kiistaton tosiasia, että erityisesti vaikeista olosuhteista Suomeen tulleiden maahanmuuttajataustaisten on keskimäärin vaikeampi työllistyä kuin kantasuomalaisen – näitä tilastoja myös ulkomaalaiskriittiset esittelevät innolla. Viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa.

Koko kohdennetun työvoimapolitiikan idea on siinä, että tällainen ryhmä tarvitsee siksi tukitoimia työllistämisen edistämiseksi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

OULA LINTULA: Kansanryhmät eivät tee töitä. Yksilöt tekevät. Kuten jo totesinkin, syrjintä ei lisää työssäolevien yksilöiden määrää millään tavalla.

Kansanryhmät eivät tee töitä, työväenluokka tekee töitä. Kapitalismissa työläinen joutuu aina kilpailemaan toista työläistä vastaan työnhaussa. Se on lähtökohtaisesti työläistä kohtaan epäreilua, mutta voihan sitä lainsäädännöllä yrittää tehdä edes hieman markkinamekanismia reilummaksi.

* * *

Minua kiinnostaisi tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä työllistämistoimia ulkomaalaiskriittiset sitten ehdottavat? Yleensä kun puhe siirtyy kotouttamista edistäviin toimiin, ovat nekin heidän mielestään raakaa enemmistön syrjintää, tai sitten niihin ei ole varaa.

Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?

OULA LINTULA: Minun ratkaisuni on se, että hankkivat Suomesta työpaikan ennen kuin muuttavat Suomeen. Tai jos eivät hanki, niin sitten ovat muuttamatta.

Käytännössä tämä toimii helposti: poistetaan kaikki sosiaaliset tulonsiirrot ulkomaiden kansalaisille. Kyllä maahan saisi senkin jälkeen tulla, kunhan sitten eläisi omilla tai itse ansaituilla rahoilla.

Toisin sanoen vastuu maahanmuuton säätelystä on ulkoistettava kokonaan halpatyövoimaa etsiville kapitalisteille. Ainakin johdonmukaisen kokoomuslaista, jos ei muuten järkevää politiikkaa!

pois-kommunismin-saasta

OULA LINTULA: Kiva että viittasit kohdallani kokoomukseen. Kokoomus toden totta oli poliittinen kotini monien talouspolitiikan alan kysymysten puolesta. Valitettavasti kokoomus on Kataisen aikana mennyt sellaiseksi, ettei sitä omakseen tunnista, ja demokratia- ja sananvapauskäsitysten osalta ollaan aika pahasti metsässä. Siksi erosin sieltä.

Kokoomuslainen arvomaailmani ei siitä sen kummemmin muuttunut (vaikka kokoomus muuttui) ja siksi on ehkä ymmärrettävää, että kovin hedelmällistä keskustelua en kommunistin kanssa saa aikaiseksi.

Mutta miten työpaikan haku ennen maahanmuuttoa onnistuu, jos on pakolainen tai turvapaikanhakija? Turvataanko kiintiöpakolaisille myös kiintiötyöpaikat – sehän olisi sinusta syrjintää?

OULA LINTULA: <syvää hiljaisuutta>

Ylipäänsä rupeaa mietityttämään, tiedätkö ensimmäistäkään asiaa maahanmuutosta?

OULA LINTULA: Kiitos nyt tähänastisesta, mutta taidan jättää tähän. Jos kiinnostaa joskus jatkaa niin eiköhän minut löydä se jota kiinnostaa.

Kiitos minunkin puolestani, tämä on ollut erittäin silmiä avaava matka muutoslaisten taianomaiseen maailmaan!