Posts Tagged ‘uusliberalismi’

Konsensuksen korpivaellus

On aurinkoinen maanantaiaamu ja kello lähestyy yhdeksää, kun Tiedonantajan toimittaja livahtaa tiedekeskus Heurekan ovesta sisään arvovaltaisten kutsuvieraiden vanavedessä. Keskiviikon budjettiriiheen huipentuva politiikan superviikko on alkamaisillaan.

Visionääriseen tulevaisuusseminaariin Vantaalle on kokoontunut viitisenkymmentä puolueiden, etujärjestöjen ja tutkimuslaitosten edustajaa pääministeri Jyrki Kataisen esiin houkuttelemina. Jäyhästi vaeltavassa joukossa vilahtaa tiedotusvälineistä tuttuja puhuvia päitä ja suomalaisen politiikan hämäriä kummisetiä – Vanhasia, Kokkiloita ja Vartiaisia. Naisia mukaan on kelpuutettu kaikkiaan kahdeksan.

Foorumin vieraita ohjailevat oikeaan suuntaan sekä kravattikaulaiset henkivartijat että laboratoriotakkeihin pukeutuneet tiedekeskuksen Body Worlds -näyttelyn työntekijät, joka saa koko spektaakkelin muistuttamaan jonkinlaista suuren mittakaavan rottakoetta. Tunnelma vahvistuu, kun toimittajat ohjataan itse salin sijaan kahvioon rakennettuun paljaaseen betonihuoneeseen. Yhtä seinää hallitsevat dataprojektorin luomat Kataisen kasvot, ylisuurena kuin 1984-filmatisoinnista karannut Isoveli.

– Syyllisiä ei tarvitse etsiä, me olemme kaikki jo täällä… Syyllisiä etsimällä ei uutta rakenneta. Tulevaisuudessa Suomen suurimmat haasteet tulevat olemaan… nki… mm…, Katainen änkyttää Ylen verkkolähetyksen kompastellessa puppukuorman alla.

Ruutu muuttuu mustaksi. Pääministerin kasvot vaihtuvat tiedottajaan, jonka mukaan muistiinpanoja ei tarvitse tehdä. Viereisestä huoneesta tuleva lähetys päättyy lopulta Windows-käyttöjärjestelmän virheilmoitukseen ja ip-osoitteita kysyvään valintaikkunaan. Toimittajat päästetään suosiolla salin puolelle.

Porvariston hillitty charmi

Syyllisten etsiminen alkaa välittömästi, kun Aalto-yliopiston Sixten Korkman saa puheenvuoron. Talouspolitiikassa ei ole professorin mukaan pitkäjänteisyyttä, koska järjestöt ja poliittiset puolueet eivät uskalla kuunnella ekonomisteja vaan yrittävät mielistellä hölmöä rahvasta, joka ei ymmärrä talousrealiteetteja. Poliittisesta eliitistä koostuva yleisö nauraa höröttää hyväksyvästi – niin totta!

”Välttämättömiä” toimenpiteitä talousnerojen ohjeiden mukaan toteuttaneet Gerhard Schröder ja Mario Monti nousevat sankareiksi Korkmanin ajatusmaailmassa, koska hävisivät vaalit. Politiikalla ei kuulukaan olla yhteyttä kansan mielipiteisiin, ja sen myöntäminen on rohkeutta.

Varsinaisina talouslääkkeinä tarjotaan samoja asioita, joita oikeisto on esittänyt vähintään Kalevi Sorsan 70-luvulla koolle kutsumasta Korpilampi-seminaarista lähtien. Työvoiman tarjontaa on lisättävä, jolloin palkkapaineet pysyvät kunnossa. Hyvinvointivaltio on liian suuri ja rahoitusvajeesta kärsivä talous on saatava tasapainoon niin, että kaikkia sattuu. Kansalaisten ”vastuuta itsestään” on korostettava.

Juuri Chicagon koneella Helsinki-Vantaalle laskeutunut Erkki Liikanen pyyhältää sisään, ja jatkaa sujuvasti siitä, mihin Korkman jäi. Edellisen alustajan ajatukset ovat hänestä rohkeaa kritiikkiä, jonka kyseenalaistaminen olisi kyynisyyttä – ja kyynisyys taas on ymmärtämättömien levittämää syöpää. Penkkiriveissä kaljuuntuvat päät virnuilevat. Kuinka joku voisikaan olla niin tyhmä, että olisi eri mieltä?

Heurekan pehmustetussa auditoriossa koko valtakunnan eliitin ylimielisyys tiivistyy tietäväiseksi hykertelyksi.

Säästöt syövät tulevaisuutemme

On työryhmätyöskentelyn aika, ja toimittajat ajetaan pois jaloista. Tärkeistä asioista on voitava sopia salassa.
Rakennuksen ulkopuolella tunkkainen ilmapiiri vaihtuu loppukesän riehakkuuteen. Aamusta saakka päättäjiä vastassa ollut Heurekan korpivaellukseksi nimetty mielenosoitus on siirtynyt Tikkuraitille keräämään adressia terveyspalvelujen puolesta. Prisman eteen nousee lehtileikkeillä koristeltu toriteltta, jolla irvaillaan Sitran terveyskioski-konseptille. Täällä hölmö kansakin saa sanoa sanasensa.

Mukana tapahtumaa järjestämässä on kolme paikallista köyhäinjärjestöä, Vahti ry, Vantaan Vapaaehtoiset Valvojat – Watchdogit sekä Vantaan Köyhät. Watchdogien aktiivi, lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela kertoo suhtautuvansa tulevaan budjettiriiheen hyvin skeptisesti.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala on pulassa, siitä ei yksinkertaisesti voi enää säästää. Terveysasemilta ei saa aikoja, kaikki ennaltaehkäisevä toiminta on aika lailla jäissä. Päättäjät eivät ymmärrä, että siitä koituu meille paljon isompi lasku.
Vapaaehtoisessa ruokajakelussa toimivan Tuomelan mukaan köyhyys on Vantaalla lisääntynyt silmiinpistävästi. Leikkauspolitiikka näkyy ihmisten ulkonäössä, käytöksessä ja mielipiteissä. Toisaalta myös näkymätön köyhyys on lisääntynyt.

– Monet ovat liittyneet nukkuvien puolueeseen. Kaduilla on vahva tunne siitä, ettei äänestämisellä ole mitään väliä, kun vaalilupauksia ei pidetä.

Valtuutettujen tulisikin Tuomelasta käyttää rohkeasti valtaansa, ei vain toimia virkamiesten ohjailemina napinpainajina. Toisin kuin Korkman ja Liikanen esittävät, Tuomelasta talouselämä pyörittää Suomea jo aivan liikaa.

– Sixten Korkmanin mielipiteet kuulostavat todella pahalta, olen täysin eri mieltä kuin hän. Nyt ymmärrän, miksei hän edes vastannut sähköpostiini, kun kutsuin hänet tutustumaan ruokajakeluumme…

Haastattelu keskeytyy polkupyörällä paikalle saapuneen miehen vihaiseen ihmettelyyn, miksi terveyskeskusaktivistit eivät ole Heurekalla ”mekkaloimassa.” Urheiluasuun sonnustautuneen miehen ilme muuttuu valoisammaksi, kun hän kuulee mielenosoittajien käyneen siellä jo aamulla.

– No hyvä! Oli nimittäin pakko laittaa toosa kiinni, olis muuten ruvennut tavaroita lentelemään parvekkeelta, kun näin sen helvetin pääministerin ja sen Korkmanin naureskelemassa, että kyllä tämä tästä. Tässä ei nyt mitään muuta tarvittaisi kuin meille köyhille ostovoimaa! Me syödään porkkanoita ja muita kohta, hiekkaa ja kiviä, perkele, harmaantunut kadunmies manaa.

Toimittaja lupaa viedä terveiset perille ja Upi-vaariksi itsensä esittelevä mies pyöräilee matkoihinsa hieman vähemmän vihaisena.

* * *

korpi1236630_10201698646366083_1561721529_n

Kuuden aikoihin Heurekan herrakansa on syönyt iltabuffetissa vatsansa täyteen ja valuu hiljalleen autonkuljettajiensa hellään huomaan. Toisella puolen Keravanjokea vanhassa tehdasrakennuksessa Vantaan köyhät unelmoivat vaihtoehtoja Kataisen rottakoripallolle myöhään iltaan saakka. Joku keksii kerettiläisen ajatuksen – mitäpä, jos verotus määräytyisikin tulojen mukaan?

Syntyy konsensus ilman kommervenkkejä.

Mainokset

A Resurrection of Finnish Trade Unionism

Intervention by Sippo Kähmi of the Finnish Network of Critical Trade Unionists (KRAY) in Rome, Italy, at the conference of the World Federation of Trade Unions (WFTU) European Regional Office (EUROF) October 2, 2010. The CTU Network is an informal, cross-union, cross-political network emphasizing radical and independent grassroots trade union activism.

Text of the speech in English and Finnish:

Dear comrades,

First of all, we wish to thank the WFTU regional office and our Italian hosts USB for the invitation to participate in this congress as observers. I was also honored that we had the chance to take part in the 65th anniversary celebration.

My name is Sippo Kähmi, and I’m here as the representative of the Finnish Network of Critical Trade Unionists. We are a cross-union, cross-political network of trade union activists. For an example, I am a shop steward of the Finnish Post and Logistics Union PAU.

The current goal of our network is to reignite discussion, bring forward radical alternatives and analyze the true reasons behind the current crisis. Our purpose is also to bring the trade union movement closer to ordinary union members. As the structures of union officialdom recede further into a shroud of bureaucracy, we try to remind people of the basic fighting traditions of the workers movement.

I heard from comrades yesterday that Finland has the reputation of a model society without a need for struggle. I am here to tell you, from my perspective as a young trade unionist, those days are long gone if they ever existed.

While we have a relatively high degree of organization, class consciousness has practically disappeared, while class contradictions are now stronger. The latest data says we have 800 000 people in Finland living under the official poverty line out of a population of 5 million. Our system is unjust and must be changed.

Unemployment is out of control especially among young people. An entire generation of youth is forced to try to make a living without any long term employment. Precarious work, labour renting firms and migrant workers ensure the continuing growth of both a pool of easily exploitable reserve labour and an underclass of permanently unemployed.

Although not officially, the Finnish trade union movement has in practice abandoned these members of the working class who do not have conventional jobs. This is not acceptable to us. It is of critical importance that trade unionists everywhere stand together with the unemployed, the precarious workers and the exploited migrants.

There are many other problems. Although the Finnish people are mostly against NATO membership, Finnish foreign and military policy is increasingly linked with NATO operations, such as the criminal war in Afghanistan.

Another problem is the lack of affordable housing. Apartments have become a commodity to be traded instead of a basic necessity. So have public services, which are being privatized and shut down at an alarming rate.

Basic health, transportation, school and postal services are no longer every citizen’s right but products that must turn a profit or be eliminated. Traditional postal service in particular is being torn down by EU directives with remarkable aggression. I agree with the comrade from Britain who spoke yesterday – the problem is not EU policy, it is the European Union itself.

When we question this logic of profit over people, there are always two reasons we hear – either it’s because of the economy and competitiveness, or because the European Union says so. The message is: There Is No Alternative, and there’s nothing anyone can do about it. We hear this not only from the government and the employers organizations, but the official trade unions.

Because of this, the political field is shifting further to the right, not the left. We have seen the rise of a right wing populist party just like many other European countries. They have hijacked the rightful indignation of workers and channeled it to fuel racism and xenophobia. A recent study claimed over ten percent of the Finnish industrial labour movement vote for the populists instead of workers parties.

Yet still, in the face of all these alarming developments, the official trade union movement remains committed to so-called social dialogue with the employers and the neoliberal politics of the European Union. Although we face constant, harsh attacks on our rights from the employers and the bourgeoisie politicians, the federations insist on maintaining good relations with the powerful, rather than organize resistance. Instead of a fighting movement of workers, they function more as service providers for the interests of capitalism.

But the Finnish working class has not lost its fighting spirit. In the past few years we have seen some courageous struggles, for example the strike for wages organized by Tehy, the union of nurses. But a lack of solidarity inside the trade union movement has left each union to fight its own battles, keeping most of our struggles local.

Recently the central trade union federations did manage to repeal an attempt to further raise the retirement age with the threat of a possible general strike. But even here, they keep the door open for negotiations, even though the retirement age in Finland is already among the highest. We have even heard talk the retirement age should be raised to 70 years.

It is this sorry situation that creates the material need for a critical network of activists, working from the bottom up, independent of union bosses and bureaucracies. On the European Day of Action, 29th day last month, we saw this when our network was the only trade union group demanding local action and solidarity for our fighting European comrades. In a very short time, we managed to organize events in cities and towns all over the country.

We are now seeing the first signs of organized resistance in Finland. Our country is emerging from a long period of class collaboration that began in the 1990s, but we are only just beginning to gather our forces. It is almost as if we are rebuilding the movement from scratch.

Meetings such as this are of special importance to us, as we are searching for and in need of international contacts. We are also eager to learn from the experiences of struggling movements all over the world and willing to develop cooperation.

Our network and all of us here need to hear of the positive experiences and victories of trade union movements in different countries. They have a crucial significance – that even in the most difficult conditions, we can achieve something and make a difference.

On behalf of our network, we wish you a successful conference and many victories in struggle.


Hyvät toverit,

Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme
USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin. Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.

Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa. Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto. Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.

Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi. Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä. Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.

Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä. Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.

Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut – vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan. Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.

Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta. Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa. Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.

Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta. Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.

Monia muitankin ongelmia on. Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.

Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute. Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa. Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla. Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.

EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun. Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa – ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.

Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä – joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin. Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään. Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.

Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle. Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat. He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan. Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.

Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan. Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan, keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan. Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.

Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän. Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta. Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.

Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla. Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista. Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.

Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi. Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta, kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille. Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.

Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa. Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme. On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.

Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja. Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.

Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista. Niillä on keskeisen tärkeä merkitys – vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.

Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.

Kilpailutuksen kirot ja kansallisomaisuuden ryöstö

Ylen taloustoimittaja ja tietokirjailija Seppo Konttinen kritisoi järjetöntä pakkokilpailutuksen ideologiaa Suomen sosiaalifoorumin avauspuheenvuorossaan 24.4.2010.

Kilpailutuksen taustalla on jatkuva projekti valtion infrastruktuurin ja julkisten palvelujen siirtämiseksi yksityisiin käsiin, josta hyötyvät ainoastaan pääomapiirit. Esimerkiksi Konttinen otti Suomen entisen postilaitoksen, nykyisen Itellan, joka EU:n kilpailutusdirektiivin takia on romuttamassa Suomen satoja vuosia toimineen postijärjestelmän.

Konttisen syyttävä sormi kohdistui myös sosiaalidemokraattien uusliberaaliin talouspolitiikkaan joka osaltaan on mahdollistanut moisen kansallisomaisuuden ryöstön.

Antisosiaalisuus kasvussa Venäjällä

Huonosti menee.

Russia Takes ’Anti-Socialist’ Approach to Health Care

http://www.themoscowtimes.com
A bill scheduled to be approved by the State Duma in a third and final reading Friday aims to overhaul the financing for medical, educational, cultural and scientific institutions by giving them for the first time a free hand in how they spend state subsidies.

Suukapula vaarantaa akateemisen vapauden

Professori: Suukapula vaarantaa akateemisen vapauden

Taloustutkija arvostelee akateemisen vapauden rajoittamista ja salassapitosopimuksia erityisesti julkisella sektorilla. Ylen Aamu-tv:ssä vierailleen professori Otto Toivasen mielestä verovaroilla palkatun tutkijan tehtävä ei ole myötäillä päättäjiä.

Helsingin taloustieteellisen tutkimuskeskuksen johtaja Otto Toivanen pitää valitettavana, että julkisissa tutkijaviroissa työskentelevien asiantuntijoiden sananvapautta rajoitetaan heidän työnantajiensa taholta.

Toivanen viittaa muun muassa kirjalliseen varoitukseen, jonka VTT:n tutkija sai kommentoituaan julkisuudessa ydinvoimapäätöksen valmistelua.

– VTT kuitenkin suurelta osin pyörii verovaroilla. Näitä varoja on käytetty tutkijoiden palkkaamiseen, jotta he tuottaisivat uutta tutkimustietoa ja osaltaan saattaisivat sen tiedon yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi. Jos tätä vesitetään sitä kautta, että heille asetetaan suukapula, koko järjestelmähän siinä vaarantuu, professori Toivanen sanoi Ylen Aamu-tv:n haastattelussa.

Toivasen mukaan asiantuntijoiden tehtävä ei ole myötäillä päätöksentekijöitä. Hänen mielestään on yhteiskunnan kannalta järkevää, että on tutkijoita, joilla ei ole tarvetta kertoa vain sitä, mitä heiltä odotetaan, vaan he voivat kertoa ja perustella oman näkemyksensä.