Posts Tagged ‘ympäristö’

Ilmastonmuutos haastaa vanhan vallan

Image

Ennen menetettävänä olivat vain kahleet, voitettavana koko maailma. 2000-luvulla asetelma on vakavampi – ellemme pääse irti kahleista, tulemme menettämään myös tuntemamme maailman.

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kurjuus on monille arkipäivää jo tänään. Yleistyvät sään ääri-ilmiöt, vesilähteiden kuivuminen, merenpinnan nousu ja eliölajien elinpiirien siirtyminen synnyttävät kaikki monenlaisia ongelmia erityisesti globaalin etelän köyhissä maissa.

Tuo kurjuus on kuitenkin vielä pientä sen rinnalla, mitä on odotettavissa jos ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä. Yleisesti ajatellaan, että maailmanlaajuisesti katastrofaalisia muutoksia seuraisi jo kahden Celsius-asteen keskimääräisestä lämpenemisestä.

Kuun alussa päättyneen Dohan ilmastokokouksen epäonnistuttua sitovien päästövähennystavoitteiden asettamisessa näyttää yhä todennäköisemmältä, että kuluvan vuosisadan aikana maailman keskilämpötila saattaa nousta jopa neljä astetta tai sitäkin enemmän. Nykyisin miljoonissa ihmisissä mitattavaa ilmastopakolaisuutta saatetaan tulevaisuudessa laskea miljardeissa. Miksi maapallon lämmittämistä jatketaan, vaikka seurauksien tiedetään olevan tuhoisia – ja peruuttamattomia?

Aihe sopii erityisen hyvin Olli Tammilehdolle, joka on vapaana tutkijana ja kirjoittana profiloitunut ikävien ekologisten kysymysten esittäjänä sekä länsimaisen yhteiskunnan ja sen valtarakenteiden sivaltavana kriitikkona. Tammilehdolle ominaisesti Into-kustannuksen julkaisema Kylmä suihku on perusteellisesti tutkittu sekoitus tietokirjaa ja poliittista agitaatiota. Ankaraa sanomaa ryydittää 446 lähdeviitettä ja 53-sivuinen kirjallisuusluettelo.

Helvetti on tulossa

Kirja alkaa toivottomilla visioilla.  Ympäristökatastrofeja seuraa väistämättä valtavia inhimillisiä tragedioita. Tammilehto varoittaa, että nykytahdilla jo nuorimmat meistä, meidän lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat kamppailemaan selviytymisestä uudessa, kauhujen täyttämässä maailmassa.

Neljän asteen nousu tarkottaisi ruuantuotannon vaikeutuessa nälkäkuolemaa suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Maapallon kantokyky saattaisi romahtaa vain miljardiin ihmiseen jo tällä vuosisadalla. Globaalin niukkuuden aikakaudella myös valtioiden toimet resurssien takaamiseksi voisivat johtaa ennalta-arvaamattoman laajoihin konflikteihin ja sotiin, joihin mm. EU:n ja USA:n johtajat laativat jo suunnitelmia. Esimerkiksi Naton entiset kenraalit suosittelivat vuonna 2008 ydinaseiden käyttämistä ilmastonmuutoksen aikaansaamissa resurssikonflikteissa.

Sekin voi pahimmillaan olla vain alkusoittoa. Ilmastonmuutoksen edetessä on mahdollista, että useampi maapallon fysikaalisista prosesseista saavuttaa ns. keikauspisteen, jonka seurauksina olosuhteet muuttuvat entistä radikaalimmilla tavoilla. Esimerkiksi metaanin vapautuminen ikiroudasta ja merenpohjan jääklatraateista voisi laukaista palautekytkennän silmukan jonka lopputuloksena maailma muuttuisi sietämättömäksi pätsiksi.

Helvetti on tulossa, Tammilehto kirjoittaa, mutta hänen sanoissaan ei ole saarnamiehen kiihkoa tai usein ilmastonmuutoksesta puhuttaessa esiintyvää moralisointia ja ihmisten syyllistämistä. Tammilehto kirjoittaa suunnattomista hirveyksistä toteavaan sävyyn, jopa tieteellisellä kuivuudella.

Tekniikka ei pelasta

Seuraavaksi Tammilehto käy kirjassa läpi erilaiset kapitalismin puitteissa mahdolliset teknillis-taloudelliset ratkaisut ilmastonmuutokseen ja toteaa niiden olevan monella tapaa mahdottomia. Ilman tuntemattomia tieteellisiä läpimurtoja maailmasta ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi raaka-aineita tai pinta-alaa nykyisen energiankulutuksen tyydyttämiseksi uusiutuvalla energialla.

Suurin ongelma kaikissa teknisissä ratkaisuissa on aika. Päästöjen pitäisi alentua hyvin nopeasti – noin 7% vuodessa – vaikka ne tällä hetkellä kasvavat. Reformismin sijaan ratkaisun on Tammilehdon mukaan oltava siksi välttämättä nopea ja kokonaisvaltainen yhteiskunnallisen tuotantotavan muutos, joka pysyvästi vähentää energiankulutusta. Keskeisintä tuolle uudelle tuontatotavalle olisi energiantuotannon hajauttaminen suuryhtiöiden monopoleilta paikallistason yhteisöille. Se puolestaan uhkaisi suuryhtiöiden olemassaoloa, toisin sanoen koko kapitalistiluokan valtaa.

Juuri tästä syystä valtaeliitti on tehnyt hartiavoimin töitä estääkseen ilmastonmuutoksen todellisiin syihin puuttumisen. Se on yhtäältä YK:n siunaamaan päästökaupan kautta pystynyt antamaan luonnon tuhoamisoikeudelle markkinoilla vaihdettavan tavaramuodon, jolla tehokkaasti pystytään keinottelun kautta kiertämään todellisia päästöjen vähennystarpeita. Toisaalta kivihiilen tuottajat ja suurkäyttäjät sekä Exxon ja muut öljy-yhtiöt ovat sijoittaneet vuosien varrella niin suuria summia PR-kampanjoihin ja johtavien poliitikkojen lahjomiseen, että ylivoimaisesta tieteellisestä näytöstä huolimatta erityisesti USA:ssa ilmastoskeptikot on nostettu marginaalista valtavirtaan.

Oleellista on ymmärtää, että nykyisen globaalikapitalismin aikakaudella sekä markkinatalous että valtiolliset koneistot on valjastettu ottamaan aina ensin huomioon yritysmaailman edut. Siksi muutoksen on tultava virallisen talouden ja politiikan ulkopuolelta.

Kapitalismi on jättiläinen savijaloilla

Teollisen vallankumouksen myötä erilaisten kasvihuonekaasujen vapautuminen ilmakehään on ollut kiinteä osa yhteiskunnan kehitystä. Koska käytettävissä oleva osuus maapalloon sitoutuneesta energiasisällöstä on rajallinen, oikeus tuon uusiutumattoman energian vapauttamiseen on samalla merkinnyt taloudellista ja poliittista valtaa. Talous ja epätasa-arvo ovat kasvaneet rinta rinnan. Toisaalta kun tuon vallan materiaalinen pohja nyt on murenemassa, samalla haurastuvat sitä ylläpitävät rakenteet.

Tammilehdon mukaan fysikaalisten prosessien lisäksi onkin mahdollista löytää myös yhteiskunnista keikauspisteitä, jotka voivat kääntää ne dialektisesti vastakohdakseen.  Globaalin kapitalismin aikakaudellakin virallisen talouden varjossa itää siemeniä vastarinnalle ja uudelle yhteiskunnalle, joka ei noudata kapitalismin lakeja. Arkipäivässä kommunistinen periaate ”jokainen kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan” toteutuu koko ajan, ja tulee toteutumaan sitä paremmin mitä syvempään kriisiin kapitalismi ajautuu.

Kylmä suihku on kirja ilmastonmuutoksesta, mutta samalla se on järjestelmällinen modernin globaalikapitalistisen tuotantotavan analyysi, kritiikki ja kutsu sen kaatamiseksi. Kauhukuvistaan huolimatta kirja onkin itse asiassa suunnattoman optimistinen puheenvuoro, joka lamaannuttavan katastrofin edessä tarjoaa toivon muutoksesta.

Vaikka Tammilehto itse toteaakin olevansa enemmän saksalaisen marxistin Walter Benjaminin kuin Leninin linjoilla, ovat hänen herättämänsä kysymykset keskeisiä jokaiselle vakavasti otettavalle vallankumoukselliselle. Kylmä suihku on tervetullut järjen ääni maailmassa, jossa maailmanloppu on helpommin kuviteltavissa kuin kapitalismin loppu.

Olli Tammilehto. Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2012. 245 s.

Mainokset

Rauhanvälityksen suurmaa suuntaa Somaliaan

Jälleen uusi luku Suomen uljaassa historiassa ”rauhanvälityksen suurmaana” on alkamassa nyt, kun Suomen hallitus on siirtomaaherran elkein päättänyt lähteä Somaliaan asti tappamaan paikallisia köyhiä turvaamaan rauhaa miinalaiva Pohjanmaan rauhantykkien ja rauhankonekivääreiden avulla.

Näitä tyyppejä vastaan tarvitaan vähintään panssarilaiva.

YLE Uutiset kirjoittaa:

Hallituksen ulko-ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (Utva) on päättänyt lähettää miinalaiva Pohjanmaan Somaliaan torjumaan merirosvojen hyökkäyksiä.
Utva ja presidentti Tarja Halonen päättivät asiasta tiistai-iltana. Aluksen mukana matkaan lähtee noin 120 sotilaan osasto, jonka komentajana toimii miinalaiva Pohjanmaan päällikkö.

Luonnollisesti kun somaleista on kyse, Yle Uutisten kommenttisivuilla keskustelu vedettiin väljähtyneeksi maahanmuuttohuuteluksi heti ensimmäisessä kommentissa, kuinkas muutenkaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat jälleen eniten ja aina samalla tavalla:

Menomatkalla laivan voisi täyttää ”turvapaikanhakijoilla”… Veisivät meijän kotirosvot mennessään… mitä me muille jaetaan apua kun eivät he ikinä jaa sitä meille kun me sitä tarvitaan..

Niin, mitä ne pirun mustiaiset oikein rosvoaa niitä hyvää tarkoittavien valkoisten eurooppalaisten laivoja? Miksi ne siellä Somaliassa hoitaa asiansa niin huonosti ja miksi niitä koko ajan virtaa tänne meille pilaamaan meidän ihanan ylvään länsimaalaisen kulttuurimme? Miksei ne voi vaan jättää meitä rauhaan?

***

Sattumalta keskustelin aiheesta juuri viime viikonloppuna erään somalialaisen tuttuni kanssa. Hänen valottaessaan maansa historiaa tajusin miten naurettavaa tämä Suomessa käyty ”keskustelu” on. Täällä kiroillaan, miten muutama kurja pakolainen rukoilemassa pukukopissa on suuri islamistinen kampanja maamme tapojen tuhoamiseksi, kun Somaliassa sellaista hävityskampanjaa on käyty oikeasti länsimaiden johdolla.

Vuosisatojen saatossa jokainen suurvalta on käynyt tuomassa omat ongelmansa maahan. 1800-luvulla Somalian jakoivat keskenään ranskalaiset, italialaiset ja britit, jotka kaikki yrittivät väkivalloin istuttaa maahan omia tapojaan. Maailmansotien aikakaudella niin imperialistiset liittoutuneet kuin italialaiset fasistit kukistivat paikallisia vastarintaliikkeitä yhtä verisin keinoin.

Viime vuosituhannen loppupuolella kävivät puolestaan kylmän sodan suurvallat USA ja Neuvostoliitto pelaamassa maassa omaa valtapeliään. Seurauksena oli kummankin osapuolen kanssa veljeillyt diktatuuri, jonka kaaduttua maa ajautui päättymättömään sisällissotaan. Tätä sotaa ei vieläkään ole saatu päätökseen, vaikka Yhdysvaltojen erikoisjoukot ja YK ovatkin aina välistä käyneet räjäyttelemässä muutamia ihmisiä. Onpa aiheesta tehty näyttävä tositapahtumiin perustuva toimintaelokuvakin, jossa sata somalia lahtaava, lapsen raiskaukseen syyllistynyt yhdysvaltalainen sotilas esitetään suurena sankarina.

Lyhyesti Somalia on siis maa joka viimeisen 200 vuoden aikana on saanut kokea oman osansa jokaisesta imperialismin ilmenemismuodosta, kolonialismista fasismin kautta kulttuuri-imperialismiin. Ironian määrä on mittaamaton, kun nyt somaleille huudellaan miten heidän tulisi ”oppia elämään maan tavalla tai painua takaisin kotiinsa.”

Olisivatpa länsimaalaiset kuunnelleet aikoinaan omia neuvojaan.

***

Se historiasta. Entäpä sitten nykyään? Eihän meidän sivistyneellä Euroopan unionillamme voi enää olla mitään tekemistä menneiden aikojen kolonialistien kanssa? Emmehän me enää riistä tai alista afrikkalaisia valtioita? Mitä tämä meille enää kuuluu?

Kuuluupa hyvinkin, sillä eurooppalaiset jatkavat hienosti siirtomaaperinteitään ilman turhia tunnontuskia. Kun Afrikan mantereelta on jo otettu kaikki mikä irti lähtee, on siirrytty ryöstämään meriä. Sisällissodan ja levottomuuksien runteleman Somalian rannikko on ollut viimeiset 20 vuotta vapaata riistaa eurooppalaisille ja aasialaisille aluksille, jotka käytännössä tekevät alueella mitä haluavat. Troolarit ryöstökalastavat Somalian rannikkoa tyhjäksi, mistä johtuen paikalliset kalastajat ovat menettäneet sen pienenkin elämisen mahdollisuutensa. Ryöstökalastuksen lisäksi rannikko on saastutettu monenlaisilla myrkyillä, ja onpa sitä käytetty jopa kätevänä eurooppalaisen ydinjätteen loppusijoituspaikkana.

Huhuja dumppauksesta on liikkunut 90-luvulta alkaen, mutta Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEPin tutkijat saivat asiasta kiistämättömät todisteet kun vuoden 2004 tsunamin jälkeen Puntlandin rannoilta saatiin poimia auki repeytyneitä ydinjätetynnyreitä. Tynnyreistä oli kulkeutunut ympäristöön radioaktiivista uraania, ja rannoilta on löydetty myös lyijyä, raskasmetalleja kuten kadmiumia ja elohopeaa, teollisuusjätteitä, sairaalajätettä ja monenlaista kemikaalia. Saaste on sairastuttanut satoja ihmisiä.

Eurooppalaisille firmoille tulee yksinkertaisesti halvemmaksi heivata ryönät laidan yli mereen Afrikassa, mikä maksaa 2.50 dollaria tonnilta, kuin yrittää sijoittaa niitä Eurooppaan, missä käsittelykustannukset ovat 1000 dollaria tonnia kohden.

Miinalaiva Pohjanmaalla siis todella riittäisi torjuttavaa, jos se lähtisi näiden oikeiden rosvojen perään. Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan, mitä yksityisten firmojen alukset alueella tekevät, sen sijaan muutamaa moottoriveneillä seilaavaa somalia ”torjumaan” on kyllä lähetetty sota-aluksia kaikkialta maailmasta.

Täällä ihmetellään miksi meidän pitäisi auttaa somaleja ja puhutaan jopa kehitysavun lopettamisesta. Lopetettaisiin edes se suora vahingonteko niin sekin olisi jo jotain! Sen sijaan me lähetämme jo valmiiksi hampaisiin asti aseistetulle alueelle vielä uuden sotalaivan.

Hyvä Suomi, kyllä taas saa olla ylpeä!

***

Lopuksi eräs valveutunut, lainoppinut kommentaattorimme vetoaa valkean moraalisen ratsunsa selästä oikeudenmukaisuuteen:

Niin, oikeuttaako se silti kaappaamaan täysin ”ulkopuolisia” aluksia?
Jos joudun työttömäksi, saanko mennä ryöstämään pankin?

Minusta on turha esittää, että näiden merirosvojen tarkoitusperät olisivat mitenkään sen ylväämmät, vaikka jotkut ovatkin väittäneet toimivansa Somalian ”epävirallisena rannikkovartiostona”. He ovat mitä ovat – köyhiä ja epätoivoisia ihmisiä, joiden motivaationa on raha ja sitä myötä parempi elämä.

Materialistina ymmärrän kuitenkin, että kaikkeen tähän on syynsä, eikä se ole lainsäädännön tai moraalin piirissä vaan taloudellisten tosiseikkojen. Ei nämä ihmiset huvikseen tai silkkaa pahuuttaan henkeään riskeeraa laivoja kaappaamalla, vaan siksi että tilanne siihen heidät ajaa.

Veikkaanpa, että jos itse joutuisit vuosikymmeniä katselemaan miten ulkomaalaiset pankit vievät jatkuvasti leivän pöydästäsi ja käyvät sitten vielä paskomassa pihallesi, pankkiryöstö alkaisi vaikuttaa sinustakin varmaan ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Köyhyys ei lähde Euroopasta häätämällä romanien hökkelikyliä, eikä se myöskään lopu Afrikasta merirosvoja ammuskelemalla.