Peruuttamalla ei pääse eteenpäin – eikä taaksepäin

12. tammikuuta, 2023.

KNL-puolueen päästyä valtaan Suomi on astunut pääministeri Susanna Kosken johdolla fantastiseen uuteen kultakauteen. Eduskunnasta on ravisteltu poliittinen apatia pois ja ryhdytty rohkeisiin rakenneuudistuksiin.

2020-luvun alussa kestävyysvaje on kurottu umpeen ja talouskasvu on ennennäkemättömissä lukemissa. Valtionvelka on maksettu kokonaan pois ja ammattiyhdistysliike lakkautettu.

BMW X9-katumaasturin ratin takana istuvan Jamppa Pennasen mieli on rento.

Ohjaustehostin surahtelee käsissä miellyttävän pehmeästi ja takapenkillä istuvien lasten lääkityskin on osunut vihdoin kohdalleen. 400 neliön omakotitalossa asustelevan tavallisen perheenisän elämä on ollut yhtä juhlaa siitä asti, kun 2010-luvun työttömyys on vaihtunut yksityisyrittäjyyteen.

Muutama vuosi aikaisemmin perustettu pienyritys Atomipojat Oy tuottaa huikeita voittoja myymällä halpaa ydinsähköä keskellä entistä luonnonsuojelualuetta – ja on vielä kätevästi ihan lasten yksityiskoulun vieressä. Lauhdevedet pitävät ympäristön mukavan lämpimänä talvellakin.

Aamuisella työmatkallaan perheenisä muistaa aina tervehtiä vastaantulijoita automaattisesti avautuvasta sähköikkunasta.

— Haista sinäkin somali vittu, te ootte kaikki yksiä köyhiä syöpäläisiä jotka pitäis ampua, Pennanen vilkuttaa iloisesti ohi kaahatessaan.

Hän tietää solvauksen olevan perusteeton, sillä toissavuonna voimaan tullut huono-osaisuuden kieltävä laki on jo poistanut katukuvasta kaikki kiintiöpakolaiset ja muut alle 100 000 euroa vuodessa tienaavat ihmisroskat. Sananvapauden käyttäminen tuntuu silti hyvältä.

Aamulla naapurille sähköpostilla lähetetty tappouhkauskin hymyilyttää edelleen. Elämä on muuttunut niin paljon helpommaksi, kun uhrittomista ajatusrikoksista ei enää rangaista, Pennanen miettii. Nykyään saa sanoa juuri sen, mitä ajattelee.

Auto heittelehtii tien laidasta toiseen kesärenkaiden pyöriessä tyhjää jäisellä ajoradalla. 30-litrainen moottori ulvoo ja tietokoneohjattu neliveto tekee parhaansa pitääkseen hopeanhohtoiseen teräkseen verhotun ajoneuvon GPS-signaalin mukaisessa kurssissa. Isä näkee arvokkaan tilaisuuden jakaa lapsilleen kokemuksen tuomaa elämänviisautta.

— Muistakaa lapset, että aina ei ole ollut yhtä hyvin kuin nyt. Ennen me täällä Suomessakin elettiin sellaisessa harmaassa sosialismissa, jossa ei yksilönvapauksia kunnioitettu laisinkaan. Autolla ajaessakin vapauttamme rajoitettiin armotta niin sanotuilla ”liikennesäännöillä” joita valvoivat ”liikkuvat poliisit”.

— Toista se on nyt, isä hymyilee ja painaa kaasua liittyessään moottoritielle.

— Voitteko kuvitella, että vanhoina sorron aikoina tästäkin liittymästä sai ajaa vain yhteen suuntaan?

Lumista moottoritietä reunustavat mustuneet huurteen peittämät autonromut. Niiden ajajat olivat heikompaa ainesta, joille paremminvointiyhteiskunnassa ei ole sijaa. Suomi tarvitsee vain iloisia ja positiivisia ihmisiä.

Ennen kahdensadan kilometrin tuntivauhtia tuhoutuneiden ajoneuvojen välissä puikkelehtiva bemari ryöstäytyy hallinnasta ja iskeytyy euron tuntipalkalla 24-tuntista vuoroa tekevän venäläisen rekkamiehen ohjastamaan ajoneuvoyhdistelmään.

Ilmatyynyt eivät laukea, sillä autoa ei ole käytetty katsastuksessa vuosiin. Ilman turvavöitä istuvat lapset lentelevät ohjuksina tuulilasin läpi ja muuttuvat kauniin purppuraiseksi puuroksi raskaan ajoneuvon nokalle.

— Jokainen tässä elämässä on vastuussa omista päätöksistään. Yksilöitä on kohdeltava yksilöinä, myhäilee isä tien pientareella syljeskellessään viimeisiä hampaita suustaan. Loput ovat irronneet jo aiemmin ympäristön lisääntyneen taustasäteilyn takia.

Kuolettava sisäelinvaurio pullauttaa Pennasen suuhun lisää verta, mutta hänen kasvonsa hymyilevät. Ennen lähtöä nautittu nenällinen kokaiinia tuntuu edelleen verenkierrossa ja särkyneestä bensatankista alkanut tulipalo lämmittää ihoa.

— Vihdoinkin ymmärrän, miltä todellinen vapaus maistuu.