Ihmiskunta saattaa aiheuttaa järjestyksessään kuudennen joukkosukupuuton maapallolla. Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan nisäkkäitä on hävinnyt maailmasta hälyttävää tahtia.
Nisäkkäiden joukkosukupuuton takana ovat ihmisten toimet. Taustalla on elinalueiden katoaminen, liikametsästys ja -kalastus, virusten ja tautien leviäminen, lajien siirtäminen sekä hiilidioksidipäästöistä johtuva ilmastonmuutos, Berkeleyn yliopiston tutkijat luettelevat.
Nisäkkäiden sukupuuttoon kuoleminen on ollut harvinainen ilmiö ennen ihmisasutuksen leviämistä. Aiemmin vain noin kaksi nisäkäslajia on kuollut jokaisen miljoonan vuoden aikana. Viidensadan viime vuoden aikana 5 570 nisäkäslajista ainakin 80 on kuollut sukupuuttoon.
Porvarillisen ajatusmaailman mukaan erilaisten tuotteiden kuluttaminen on demokratian ylin muoto, josta on kieleemme ilmaantunut termi ”lompakolla äänestäminen”. Sen taustalla on puoliuskonnollinen ajatus tuotteisiin perustuvasta markkinataloudesta itsensä korjaavana, itseään ohjaavana järjestelmänä, jossa yksittäinen kuluttaja kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat ilman ikäviä poliittisia päätöksiä. Miksi äänestää vaaleissa tai osoittaa mieltään, kun voi vain tehdä eettisiä valintoja kaupan tiskillä ja maailma pelastuu?
Samaa ideologiaa heijastelee myös sinivihreän porvarihallituksen uusi budjetti, jossa siirrytään vähin äänin kohti tasaveroa ja verhotaan se vihreisiin arvoihin ja luonnonsuojeluun. Lämmitys- ja polttoaineveroja kiristetään ja ratkaisuiksi tarjotaan uuden talon, auton, jne. ostamista. Samalla saadaan Suomi nostettua lamasta, sillä kapitalistisen talouden pyörien pyörittämiseksi jokaisen on ostettava jatkuvasti enemmän tuotteita. Tällä ei ole ekologisuuden kanssa mitään tekemistä.
Materialisti tajuaa, ettei kyseessä ole moraalinen valinta eikä ”eettisellä kuluttamisella” saada yhteiskunnan tuotantotapaa muuttumaan yhtään sen ekologisempaan suuntaan. Sen lisäksi että mielipidettämme ja käsitystämme kulutuksemme eettisyydestä johdetaan suurella rahalla jatkuvasti harhaan mainostoimistojen ansiosta, kylmä tosiasia on että suurinta osaa ihmisten kulutuksesta ohjaa lopulta aina taloudelliset tosiasiat, eivät eettiset valinnat.
Tietenkin luonnonmukaiset tuotteet sekä uudet, energiatehokkaat ratkaisut ja teknologian kehittäminen ovat hyviä asioita — sitä ei tule kieltää, päin vastoin. Ongelmana on että käytännössä talousjärjestelmämme jonka puitteissa kehitys tapahtuu on erittäin tehokas pullonkaula ja suoranainen este tämän uuden teknologian käyttöönotossa.
Esimerkiksi käy hyvin yksityisautoilu — vaikka kuinka tietää miten haitallinen keksintö on bensiinikäyttöinen polttomoottori, omalla 95-oktaanista uusiutumatonta luonnonvaraa ilmoille tupruttelevalla autolla on vaan ajettava kun julkista liikennettä ei ole tai se on liian kallista. Vaikka erilaisia hybridiautoja kehiteltäisiin kuinka monta, tulee köyhä ajamaan köyhän autolla vastaisuudessakin. Uuden auton ostaminen muutaman vuoden välein on köyhälle ja keskiluokkaisellekin mahdollista ainoastaan ajautumalla yhä syvemmälle velkavankeuteen — ja kohti uutta yhteiskunnan rakenteita horjuttavaa finanssikriisiä.
Too Much -verkkolehden julkaisema graafi paljastaa, minkälainen huijaus ”lompakolla äänestäminen” on maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
Maailman aikuisväestöstä 68.4 prosentilla se lompakko on joka kuun lopussa tyhjä, kun 8 prosentilla rahaa on sellaiset summat, ettei mikään lompakko maailmassa riittäisi niiden säilömiseen. Ne rahat sijaitsevat verovapailla pankkitileillä, rahastoissa, osakkeissa, kiinteistöissä, arvoesineissä – sekä tehtaissa ja työkoneissa. Tällä pääomalla on tässä maailmassa se todellinen äänioikeus, sillä se ei vaikuta kulutukseen vaan tuotantoon.
Vasemmistolaisittain onkin aivan väärä lähtökohta jeesustella tuotteiden kulutuksesta, kun ongelmana on juuri niiden tuotantotapa. Jos minä ostan esimerkiksi muovilapion tai muoviin käärityn jauhelihan, ei minun kulutukseni enää lisää kasvihuonepäästöjä. Tuotteisiin liittyvät päästöt on aiheuttanut tuotteiden valmistaja kauan ennen kuin minä niitä näinkään. Niihin liittyvä hiilijalanjälki kuuluu tuottajalle, ei minulle, sillä minulla ei ole ikinä ollut mahdollisuuttakaan päättää tuotantoprosessin yksityiskohdista. Jos tuottajat helppojen voittojen perässä törsäävät fossiilisia polttoaineita ja sylkevät ilmoille hiiltä, tulisi heidän myös kantaa pääasiallinen vastuu teoistaan.
Tätä eivät oikeistolaiset, vihreät tai liberaalivasemmistolaisetkaan voi ymmärtää, sillä heidän analyysinsä jää aina lompakollaan äänestävän yksilön tasolle. Rajaamalla luonnonsuojelukeskustelun kritisoimaan kulutusta sen sijaan että kritisoitaisiin tuotantotapaa, he päätyvät yksinkertaiseen (ja väärään) johtopäätökseen että yksittäinen ihminen voi erilaisen lampun ostamalla muuttaa maailmaa ja tehdä suuren poliittisen teon.
Tämän kääntöpuoli on tavallisen ihmisen syyllistäminen ja pahimmassa tapauksessa ekofasistinen vihjailu siitä, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Kun öljy-yhtiö BP:n kaikkia määräyksiä presidentti Obaman luvalla rikkonut öljynporauslautta räjähti Meksikonlahdella aiheuttaen mittaamatonta tuhoa, amerikkalaiset lehdet hurskastelivat: ”me kaikki olemme [öljyn kuluttajina] syyllisiä”.
Ei ihme, että epäilyt luonnonsuojelun tarpeellisuutta tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen todellisuutta kohtaan kasvavat, kun sitä tuodaan tällä tavalla esille. Televisiossa maailman ympäri jatkuvasti reissaavat miljonäärit kuten Al Gore tai vaikkapa Madonna muistuttavat meitä sammuttamaan valot kun poistumme huoneesta. Tällaisella puheella ei saa ketään vakuutettua, päin vastoin se ryövää vakavalta aiheelta sen uskottavuuden ja saa koko homman vaikuttamaan jälleen uudelta tavalta markkinoida uusia tuotteita.
Tässä on kapitalistisen järjestelmän ydin: kaikki on tuotteistettava ja kaikki on ratkaistava tuotteiden kulutuksen kautta. Influenssarokotteita tehtaillessa influenssan torjuminen jää kakkossijalle, kun tärkeintä on saada omasta tuotteesta mahdollisimman suuret rahat ja nopeasti. Masennuksen hoitamisessa mielenterveys jää kakkossijalle, tärkeintä on myydä mahdollisimman paljon pillereitä.
Samoin käytännön luonnonsuojelun asemasta tärkeää on luoda ekologissävytteisiä brändejä, kuten vaikkapa oman firmani Itella Green -jakelu. Samaa paskaa ne postiautot edelleen syytävät pakoputkistaan, mutta jonnekin Turkkiin maksetaan siitä nimellistä korvausta ja kuluttajalle tulee taas parempi mieli. Samoin paikallisen jätefirman Kierrättäjä-niminen mainoslehti saapuu postikeskukseen kimputettuna paksuun muovikääreeseen, joka myöhemmin lentää jakelutoimipaikoissa suoraan roskiin valtavina kasoina — ja samainen jätefirma pääsee sitten kuskaamaan tämän uusiutumattoman luonnonvaran omalle jäteasemalleen.
Koko asetelma on täysin perverssi. Vielä potentiaalisen maailmanlopun edessä, koko ekosysteemimme romahduksen uhatessa, yrittää kapitalismi tehdä voittoja myymällä vielä muutaman uuden ekologisen vihreän härpäkkeen. Kommarina tiedän, että näin ei voi jatkua. Lompakolla äänestäminen on kuolettavaa humpuukia.
Kansalla on kyllä valta päättää kohtalostaan, mutta lompakosta se ei kumpua.
Punkaharjun teollisuus- ja matkailupitäjä on kuuluisa kauniista harjuistaan, joista kunta on saanut nimensä. Jääkauden aikana muodostunut kapea seitsemän kilometriä pitkä harju on yksi Suomen kansallismaisemista. Se kulkee Puruveden poikki jakaen sen Isoon ja Pikku-Puruveteen, joiden väliset salmet sijaitsevat harjun kummassakin päässä.
Harjualueella sijaitseva Punkaharjun luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1991. Alueesta muodostui merkittävä matkailukohde jo 1800-luvulla, jolloin harjun pohjoispäässä sijainneesta metsänvartijan asunnosta vähitellen muotoutui nykyinen Valtionhotelli.
Harjun pohjoisreunaa pitkin kulkevat rautatie ja valtatie 14. Vanha valtatien linjaus kulki Punkaharjun harjuosan kautta. Nykyisin reitti kulkee idempää Laukansaaren kautta ja harjutie on yhdystienä 4792.
Punkaharjun kautta kulkee Savonlinnan rata, jonka varrella kunnan alueella ovat Punkaharjun ja Luston asemat sekä Retretin seisake. Punkaharjulla sijaitsevat myös Metsäntutkimuslaitoksen toimintayksikkö, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto (1994), sekä Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto.
Tuhannet kierrätyksestä ja uusiokäytöstä kiinnostuneet ihmiset kerääntyivät Helsingin Kaapelitehtaalle tutustumaan Kierrätystehtaan tarjontaan 24.-25.4.2010.
Sunnuntaina hyvä tavara oli suuremmaksi osaksi jo vaihtanut omistajaa ja jäljellä oli vain turhan kallista design-krääsää, mutta hieno vanha takki tapahtumasta jäi silti mukaan.
Esitys kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta osoittaa, että hallituksen energialinjauksia ei tehdä ympäristön eikä työllisyyden vaan yksipuolisesti halpaa energiaa haluavien suuryhtiöiden ja ydinsähkön vientimarkkinoita puuhaavien energiayhtiöiden tarpeista.
Hallitus perustelee miljardien investoimista uusiin ydinvoimaloihin harhaanjohtavasti teollisten investointien turvaamisella, ilmastopäästöjen vähentämisellä ja tuontisähkön vähentämisellä. Todellisuudessa ehdotus merkitsee uusiutuvan energian ja energian säästön tarjoamien turvallisempien, työllistävämpien ja edullisempien vaihtoehtojen sivuuttamista.
Stora Enson tänä aamuna ilmoittama päätös lopettaa sanomalehtipaperin tuotanto Varkaudessa ja myydä Kotkan tuotantolaitoksen pääomasijoitusyhtiölle kertoo siitä, miten tyhjän päällä elinkeinoministeri Pekkarisen puheet teollisuuden investoinneista ovat. Yhtä vähän ovat aiemmatkaan ydinvoimalat turvanneet teollisia työpaikkoja. Ydinvoimaratkaisu onkin signaali lähinnä siitä, että täällä ei jatkossakaan investoida uusimman teknologian kasvaville markkinoille eikä piitata tuotannon ekologisesta kestävyydestä.
Turvallisuusriskit
Hallitus esittää kahta uutta ydinvoimalaa piittaamatta lainkaan siitä, että Olkiluodon uuden ydinvoimalan rakentaminen on jo vuosia myöhässä, paisunut hinnaltaan jo puolet suunniteltua kalliimmaksi ja tuottaa jatkuvasti lisää uutisia turvallisuusriskeistä. Lisäksi Fennovoimalle aiotaan antaa rakentamislupa, vaikka se ei ole kyennyt esittämään ratkaisua edes siihen, mihin se sijoittaa ydinjätteet.
Harhaanjohtamista
Kun ennusteet osoittivat, että Suomessa ei ole tarvetta edes yhden, puhumattakaan kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseen, teetti elinkeinoministeri Pekkarinen uudet tilastot. Niissä nostettiin arvioita energiankulutuksesta ja vähennettiin arviota energian säästämisen mahdollisuuksista. Samalla sivuutettiin mahdollisuudet panostaa todella merkittävästi tuulivoimaan ja energiaa säästävään teknologiaan.
Valtavaksi kehuttu ”risupaketti” riittää tuskin edes siihen, että Suomi täyttää EU:n asettamat tavoitteet uusiutuvan energian osuuden nostamisesta. Sitä paitsi “risupaketin” toteutuminen jää riippumaansiitä, investoiko yksityinen pääoma merkittävästi uusiutuvaan energiaan – yhtä aikaa ydinvoimahankkeiden kanssa.
Ydinsähkön viejä ja ydinjätteiden hautausmaa
Kahden uuden ydinvoimalan rakentaminen tekee Suomesta ydinsähkön viejän ja ydinjätteiden eurooppalaisen hautausmaan. Kaikki tähän liittyvät riskit otetaan kuluttajien, veronmaksajien ja ympäristön turvallisuuden kustannuksella. Hallituksen esityksiin ei liity mitään esityksiä edes siitä, miten energiayhtiöiden tavallisilta kuluttajilta keräämiä ylihintoja ja jättivoittoja leikattaisiin. Porvarihallitus kantaa huolta vain siitä, miten suuryhtiöt saavat sähköä omakustannushintaan. Samalla hallitus heikentää valtionyhtiön ja vahvistaa ylikansallisen Eonin asemaa maamme energiahuollossa.
Demokratian kriisi ja vihreät
Hallituksen sopima esitys kahdesta ydinvoimalasta kertoo demokratian kriisistä. Suurin osa suomalaisista vastustaa kahden ydinvoimalan rakentamista. Hallituspuolueista vain kokoomus esiintyi vaaleissa ydinvoiman puolesta. Mihin tämä kokoomuksen hegemonia perustuu? Kuittaako rahalla ostettu porvarihallitus tässä sponsoreilleen ennen vaaleja kulissien takana annettuja lupauksia?
Erityisesti vihreiden osalta kysymys koskee puolueen periaatteita. Vihreät ovat näköjään valmiita myymään mitä tahansa vain saadakseen olla mukana hallituksessa. Tuloksena on tähän mennessä Suomen historian kehnointa ympäristöpolitiikkaa harjoittava hallitus.
SKP:n esittänyt vaihtoehdon
Suomen kommunistinen puolue vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Olemme esittäneet perusteellisen ohjelman energiatalouden rakennemuutoksesta, joka on turvallisempi, taloudellisesti edullisempi, työllistävämpi ja paljon laajemmin paikallista taloutta edistävä vaihtoehto. Se olisi myös demokraattisempi vaihtoehto, koska se rajoittaisi suuryhtiöiden valtaa ja nojaa hajautetumpaan energiatuotantoon.
Dow Throws a Dismal Party, Few Attend
Underattended ”Run for Water” plagued by death, zombies, and dozens of ”Dow spokesmen”; truth seems to run free
BROOKLYN, N.Y. – April 19 – Bucolic Prospect park in Brooklyn, NY played host to a bizarre spectacle on Sunday, as a dramatically under-attended Dow-sponsored ”Run for Water” was infiltrated and turned upside down by hundreds of furious activists, including a hundred dressed as Dow spokespeople.
New Yorkers who came to the park expecting a light run followed by a free concert found themselves unwitting extras in a macabre and chaotic scene as runners keeled over dead, Dow-branded grim reapers chased participants, and a hundred fake Dow representatives harangued other protesters and and handed out literature that explained Dow’s greenwashing program in frank detail.
Sipoonkorpi on laaja ja lähes yhtenäinen metsäalue pääkaupunkiseudun itäpuolella. Maisemaltaan alue on erittäin jyrkkä- ja pienipiirteistä kallioiden, kangasmaiden ja soiden mosaiikkia, jota kirjovat siellä täällä pienet peltolaikut. Sipoonkorven metsien tunnelmaa korostavat sitä ympäröivien laaksojen hienot kulttuurimaisemat. Luontoarvot ovat monipuoliset ja merkittävät: alueella on matalia merenlahtia, rannikon reheviä lehtoja, kallioluontoa, hoidettuja perinneympäristöjä ja savikkoalueen virtavesiä. Sipoonkorven alueelta on havaintoja noin sadasta uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Mustavuori-Östersundomin alueelta on havaintoja noin 50 uhanalaisesta ja silmälläpidettävästä lajista.
Luontoarvoiltaan ja retkeilymielessä Sipoonkorven alue on Nuuksion kansallispuiston veroinen kohde. Se liittyy luontevasti pääkaupunkiseudun viherkehään.
Ympäristöministeriön tulee ryhtyä tekemään lakiesitystä heti. Uusi kansallispuisto juhlistaisi YK:n luonnon monimuotoisuuden vuotta. Sipoonkorpi täyttää erinomaisesti lain vaatimat kansallispuiston perustamisedellytykset. Niihin kuuluvat valtion riittävä maanomistus sekä huomattava merkitys luontoarvoille ja virkistyskäytölle. Kansallispuisto mahdollistaa myös Östersundomin alueen järkevän maankäytön suunnittelun.
Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja Metsähallituksen tekemästä selvityksestä, jossa tarkastellaan edellytyksiä perustaa Sipoonkorpeen kansallispuisto. Lausunnonantoaikaa on 15.4.2010 asti. Lausuntoja on pyydetty alueen kaupungeilta ja Sipoon kunnalta sekä muilta sidosryhmiltä. Lausunnon voi antaa pyytämättäkin. Kaupunkien lausuntoja valmistellaan ainakin ympäristö-, kiinteistö- ja kaavoituslautakunnissa sekä kunnanhallituksissa. Näiden jäsenet ovat avainasemassa ja heille kannattaa kertoa perusteltu näkemyksensä laajan Sipoonkorven kansallispuiston tarpeellisuudesta.
Mahdollisesta kansallispuistosta tekee aikanaan päätöksen eduskunta.
Aina vuoden alussa postilaatikkoihin kautta maan rämähtää järkälemäinen muoviin kääritty esine, joka saa tiiliskivenkin näyttämään ergonomiselta.
Ensisilmäyksellä omituinen mainosten peittämä kapistus vaikuttaa räikeämmältä versiolta ilmaisjakelulehdistä, mutta on jostain syystä ilmestynyt myös mainoskieltoluukkuihin. Tarkkasilmäinen saattaa löytää pizzapaikkojen ilmoitusten välistä tekstin ”puhelinluettelo”.
Jokavuotinen puhelinluetteloiden jakoruljanssi on yksi kilpailutaloutemme kauniista kukkasista. Huonopalkkainen työ on vaivalloista ja sitä inhoavat niin jakajat kuin esimiehetkin. Päivän luettelolasti painaa satoja kiloja ja on omiaan murtamaan selkiä.
Motivaatiota ei paranna tunne koko homman turhuudesta, sillä ennen kaikkea luetteloita vihaavat niiden vastaanottajat. Useimmalle puhelinluettelo on nykymaailmassa nimittäin lähes täysin turha esine. ”Kiitos, mutta en tarvitse” on fraasi johon postimies saa tottua – tai sen ikävämpään versioon, ”Roskis on tuolla, heitä sinne vaan suoraan.”
Epäilyt kaiken turhuudesta vahvistuivat tämän viikon tiistaina. Ylen Uudenmaan uutiset raportoi 27.4. muoviin käärittyjä jättiluetteloita päätyvän suoraan paperinkeräykseen niin paljon, että siitä on tullut jo ongelma keräyspaperin käsittelylle.
Radiohaastattelussa Paperinkeräys Oy:n Hakuninmaan keräysaseman laitospäällikkö toivoi, että ihmiset ottaisivat edes muovikääreet pois ennen kuin heittävät uudet luettelot keräykseen. Jopa samassa ohjelmassa haastateltu Eniron edustaja myönsi luetteloiden turhuuden.
Mutta koska elämme vastuullisessa markkinataloudessa ei se tietenkään riitä että vain yksi firma tuottaa näitä turhakkeita, muutenhan kyseessä olisi monopoliasema. Kun Eniro lähettää pääkaupunkiseudun alueella 650 000 turhaketta, pitää sen kilpailijan Fonectan luonnollisesti vastata laittamalla jakoon vähintään 710 000 kilpailevaa tuotetta. Muussa tapauksessa kilpailukyky voisi vaarantua.
Olemme siis tilanteessa jossa turha tuote valmistetaan turhaan, jaetaan turhaan, ja heitetään turhana roskiin – ja sitten toinen firma tekee saman uudelleen. Miljoonia kiloja paperia, satoja tuhansia litroja polttoainetta ja lukematon määrä työtunteja hukataan joka vuosi vain siksi, että mystiset markkinan lait näin vaativat.
Jälleen yksi menestystarina maailmasta, jossa rahallinen voitto on tärkeämpää kuin käyttöarvo, ja tuotteen mainos on arvokkaampi kuin tuote itse.
Tavallisen työläisen ja ympäristöliikkeen välille on muodostunut suuri kuilu, eikä työväki koe kamppailua ympäristökysymyksistä omakseen. Valtion päämiesten jorinat Kööpenhaminassa eivät liikuta perusduunaria pätkääkään. Myös Vihreän liiton porvarillinen hömppäpolitiikka on omalta osaltaan vähentänyt “vihreitten arvojen” käsitteen uskottavuutta.
Toisaalta mielenkiintoinen seuraus tästä on ollut uusien antikapitalististen pienpuolueiden tai ryhmittymien kuten uuden Vihreän puolueen ilmaantuminen. Antikapitalistinen, ekologinen puolue on kuitenkin jo olemassa, ja se on Suomen kommunistinen puolue.
Miten sitten tuoda konkreettisesti esille sosialistinen, luokkakantainen vaihtoehto porvarilliselle ympäristöpolitiikalle? Miten paljastetaan kaksinaamainen “Vihreä” politiikka, joka hyväksyy lähipalvelujen leikkaukset, sodankäynnin ja ydinvoiman lisärakentamisen mukisematta? Kuinka voidaan esittää positiivisessa valossa uusi yhteiskunta joka ei perustu kapitalistiseen kulutuksen kasvuun, ja joka siten saattaa tarkoittaa jopa totuttujen elinstandardien keskimääräistä laskua?
Puolueosastomme on omalta osaltaan viritellyt dialogia ay-liikkeen ja ympäristöliikkeen välille tuomalla molempien edustajat saman pöydän ääreen keskustelemaan. Hedelmällisintä saattaakin olla käydä puhumaan juuri käytännönläheisesti ja ammattikohtaisesti siitä, mitä ympäristökysymykset tarkoittavat juuri omalla kohdalla. Käykin ilmi, että korkealentoiset teoreettiset käsitteet kestävä kehitys ja ekologisuus ovat käytännön arkielämässä yhtä kuin lyhyempi työpäivä, ihmisläheisempi työllistäminen ja kiireen vähentäminen, jotka ovat työväenliikkeen perinteisiä vaatimuksia. Yhteiskunnan uudistamisella ja järkevöittämisellä on myös selkeä työllistävä vaikutus – jonkunhan ne biokaasureaktorit ja tuulivoimalatkin on rakennettava ja ylläpidettävä.
Näin tuodaan luontevasti esiin se perustavanlaatuinen tosiseikka, että jos yhteiskunnallinen tuotanto on suurin ympäristörasite ja muodostunut uhkaksi planeetallemme, eikä porvaripuolueilta löydy keinoja sen hillitsemiseen, työväen ainoa ratkaisu on tuotantovälineiden haltuunotto ja uuden, terveemmän tuotantojärjestelmän rakentaminen.
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat