Posts Tagged ‘imperialismi’

Emme suostu olemaan vihollisia

Tiistaina Helsingissä järjestettiin pieni mutta äärimmäisen tärkeä mielenilmaus Ukrainan sodan rauhanomaisen lopettamisen puolesta.

”Me kieltäydymme vihollisuuksista!” totesivat yhteen ääneen suomalaiset rauhanjärjestöt, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rauhanliitto – Fredsförbundet ja Aseistakieltäytyjäliitto AKL.

— Ei sotaa Ukrainaan, ei sotaa Eurooppaan, ei sotaa ollenkaan, vaati Helsingin läpi kulkenut kulkue.

Senaatintorilla puhui mm. vapaa toimittaja Ari Sardar, joka vietti talvella useita viikkoja Itä-Ukrainassa. Kuvasin tapahtumasta kaksi videota Tiedonantaja-lehden YouTube-kanavalle.

Tätä kommentoimaan yltyi Twitterissä pikapuoliin niinkin arvovaltainen taho kuin sotatieteiden tohtori ja Suomen Puolustusvoimien tutkija Saara Jantunen (tai Twitterissä Saara Ilo).

Kysymys menee tietenkin täysin ohi kansainvälisen #refusetobeenemies -kampanjan pointista, joka on, että sosiaalisessa mediassa tavalliset ihmiset lähettävät toisilleen viestiä, jossa kieltäydytään vihollisuuksista kaikkien maiden kesken.

Olen joka tapauksessa luottavainen siihen, että paikalla ollut venäläinen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Oksana Tshelysheva, joka tiettävästi ei lukeudu presidentti Putinin suurimpiin faneihin, jakaa tietoa kampanjasta myös Venäjän suuntaan.

Esitettyäni Jantuselle kutsun osallistua itse seuraavalle rauhanmarssille, tohtori kertoi suhtautuvansa koko rauhanliikkeeseen epäuskottavana.

Keskustelu siirtyi nopeasti menneisiin: Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen edustajana nousi viime syyskuussa julkisuuteen Ylellä ihmetystä herättäneessä jutussa Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas.

Siinä tohtorin suulla arvioidaan, että sosiaalisessa mediassa ja verkkolehdissä ”soraäänten” välittäminen ”tukee Venäjän suurvaltapoliittisia päämääriä”. Tämä näkyy myös suomalaisen median ja päätöksentekijöiden ”oireiluna” — ”he kysyvät mikä on totta ja mikä disinformaatiota, vaativat tukea päätöksenteolle ja tilannekuvan muodostamiselle.”

Kirjoitin tuolloin aiheesta kriittisen blogin, jonka Jantunen kommenttiensa perusteella kokee edelleen vääristelevänä, henkilökohtaisena hyökkäyksenä, epärehellisenä, sananvapautta rajoittavana — ja mikä pahinta, ”politiikan tekemisenä”.

Jantunen ei rehellisesti tunnu ymmärtävän, että meidän ”soraääniä” toistuvasti esittävien tahojen — EU-kriittisten, rauhaa puolustavien ja muuten asioista eri mieltä olevien suomalaisten — näkökulmasta nimenomaan Ylen artikkeli ja sitä ympäröivä keskustelu koettiin voimakkaasti sananvapautta halveeraavana ja hyökkäävänä.

Ylen juttua ja muita sen kaltaisia lausuntoja on myöhemmin käytetty laajasti mediassa ja mielipidepalstoilla leimaamaan toisinajattelijoita joko ”hyödyllisiksi idiooteiksi” tai vielä parempaa, Putinin maksetuiksi trolleiksi, aina oman lehtemme kommenttipalstasta asti.

Ylen juttu tarjoaa tähän herkullisia mahdollisuuksia, tietenkään tekemättä yhtään suoraa syytettä. ”Ei ole tarkkaa todistetta kuka toimintaa johtaa. Informaatiosodassa ei ylipäätään ole todisteita.”

Pitkään vasemmistolaisessa, EU-kriittisessä ja rauhaa ajavassa liikkeessä mukana olleena aktivistina jutussa esitetyt ajatukset olisivat minusta kylläkin olleet aivan yhtä karmivia, vaikka ”Venäjän” tilalla olisi ollut jotain muuta. Kokeillaanpa:

Sosiaalisessa mediassa soraäänten välittäminen tukee ISISin ja muiden terroristien poliittisia päämääriä, kommentoi Yhdysvaltain puolustusvoimien tutkija.

Sosiaalisessa mediassa soraäänten välittäminen tukee lännen suurvaltapoliittisia päämääriä, kommentoi Venäjän puolustusvoimien tutkija.

Ei, helvetin pahalta kuulostaa edelleen.

Kun sisäpolitiikan keskusteluja ja erityisesti opposition esittämiä ajatuksia ruvetaan tarkastelemaan asiasisältönsä sijaan sitä kautta, kuinka hyödyllisiä ne ovat koetulle ulkopoliittiselle viholliselle, ollaan sananvapauden kannalta erittäin vaarallisilla vesillä.

Itse asiassa se on tismalleen se resepti, jolla Ukrainassa saatiin yksi sisällissota aikaiseksi — ja hiljennettiin erityisellä lailla ”Venäjän tukemisena” ei ainoastaan oppositiopuolue, vaan koko sen edustama poliittinen ideologia.

Tämä siis Herran vuonna 2015!

* * *

Kommenttiensa perusteella Suomen puolustusvoimien asiantuntijana Suomen yleisradiossa esiintyessään tohtori Jantunen siis ilmeisesti koki olevansa politiikan yläpuolella oleva, neutraali taho, eikä siksi voi ymmärtää, että hänet on vedetty mukaan ”politiikan tekoon”.

Se, kaikessa naivismissaan ilmeisen vilpitön mielipide hänelle sallittakoon, mutta totta väite ei missään tapauksessa ole. Vaikka sitä niin ei olisi tarkoitettu, väite oli jo kontekstinsa takia hyvin poliittisesti latautunut — sisällöstä riippumatta sillä oli poliittista merkitystä.

Esimerkkejä siitä, minkälainen käytännön vaikutus Ylen jutulla ja monilla muilla saman tyylisillä lausunnoilla on ollut yleiseen ilmapiiriin ei ikävä kyllä tarvitse etsiä kovin kauan. Pikemminkin tuntuu, että lähes kaikki poliittinen keskustelu on onnistuttu kääntämään väännöksi siitä, kenen agenda on eniten Venäjää tukeva, vaikka Venäjällä ei olisi käsiteltävänä olevan asian kanssa juuri mitään tekemistä.

Tänään töihin tullessani jokaisen R-Kioskin julkisivuun integroitu iltalehdistön oma propagandanurkkaus nosti jälleen suomalaisen politiikan ykköstoimijaksi Vladimir Putinin. Eduskuntavaalien puheenjohtajatenttien kärkikysymykseksi oli lööpeissä nostettu se, kuinka puoluejohtajat ovat ”Putinin talutusnuorassa”.

”Reaktio on ollut surullinen.”

Kuten tapana on, tämäkin väite oli sijoitettu — tietenkin täysin poliittisessa tyhjiössä toimivien, neutraalien ja kylmän tieteellisesti asioita niiden ulkopuolelta punnitsevien — ”asiantuntijoiden” suuhun.

Sen sijaan, että muutama päivä ennen äänestyspäivää lehdet hiillostaisivat valtapuolueiden johtajia heidän sisäpoliittisista aloitteistaan, heidän sitoutumisestaan Valtionvarainministeriön jo ennen vaaleja ilmoittaneeseen miljardien leikkauslinjaan kun maassa on 500 000 ihmisen laaja työttömyys, tai revittelisivät puoluejohtajien rähmällään olosta USA:n kanssa neuvoteltavan TTIP-sopimuksen edessä, ym. ym. tärkeää, on nytkin pakotettu puheenaiheeksi se, kuinka he ovat asiantuntijoiden mukaan Putinin talutusnuorassa.

Nimenomaan tämä on politiikan tekemistä!

* * *

Tiistain rauhanmielenosoituksen jälkeen Kirjasto Kympissä järjestettiin mielenkiintoinen keskustelutilaisuus, jossa Oksana Tshelysheva kertoi laajasti Itä-Ukrainan konfliktista siviilien näkökulmasta. Hän on äskettäin palannut konfliktialueelta, jossa työskenteli humanitaarisissa tehtävissä.

– Tilanne tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Minskin sopimuksista huolimatta aselevon loukkauksia tapahtuu kummallakin puolella. Maan sisäisiä pakolaisia on yli miljoona, eikä Kiovan hallitus tue heitä. Se on kummallista, toimittaja ihmettelee.

Sisällisodan jalkoihin jääneiden siviilien monien karujen kohtaloiden lisäksi toimittaja kertoi nähneensä, miten sekä Ukrainan armeijan että Itä-Ukrainan separatistijoukkojen sotilaat olivat kaiken keskellä kieltäytyneet hetkeksi olemasta vihollisia, ja käyneet keskusteluja hyvässä hengessä.

— Jos se meistä olisi kiinni, sota olisi jo loppunut, mutta kun meillä on nämä poliitikot, olivat sotilaat todenneet.

Lisäksi toimittaja kritisoi oligarkkien roolia konfliktissa. Lisäksi toimittaja kritisoi oligarkkien roolia konfliktissa. Rikkailla pohatoilla, kuten pankkimiljardööri Igor Kalamoiskilla, on Ukrainassa omia yksityisiä ja omavaltaisesti toimivia sotilasjoukkoja, jotka ovat omiaan pahentamaan konfliktia.

— Tämä sodanlietsoja on syyllinen moniin Ukrainan ongelmiin, Tshelysheva painottaa. Hänen epäillään olevan Odessan ammattiliittojen talon järkyttävän tuhopolton järjestämisen taustalla.

— On myös muistettava, että presidentti Petro Poroshenko on itse niitä oligarkkeja, joiden vallan lupasi lakkauttaa.

Kysyin itse toimittajalta, todistiko hän Ukrainassa siviilien poliittista vainoa, kun tiedetään, että maan oppositiopuolue on kielletty. Hän kertoi nähneensä omakohtaisesti ”absurdeja” tapauksia, joissa ihmisiä oli syytetty terroristisesta toiminnasta vailla perusteita. Syyttäjä oli yrittänyt käyttää raskauttavana todistusaineistona poliittisia mielipiteitä, johon tuomari oli itse joutunut puuttumaan.

Lopuksi hän painotti samaa asiaa, mitä itsekin olen yrittänyt tuoda useissa yhteyksissä esiin:

— Meidän ei tulisi etsiä herra Putinia kaikesta, mitä Ukrainan kaduilla tapahtuu. Silloin emme ymmärrä tapahtumien syitä. Putinilla on oma vastuunsa tilanteesta, ja hän tulee vielä vastaamaan teoistaan. Mutta niin on Euroopan unionilla, Amerikan Yhdysvalloilla, ja erityisesti Ukrainan hallituksellakin!

— Minä en ole Putinin kannattaja. Putin on tehnyt minun elämästäni hyvin vaikeaa. Mutta en voi olla sanomatta tätä, tämä on minulle suuri dilemma. Euroopassa on helppo puhua Venäjän ongelmista ja Putinista pahiksena, se ymmärretään, se on osa hyväksyttyä tarinaa. Mutta jos käytät samanlaisia puheenvuoroja Ukrainasta, sinut välittömästi leimataan putinistiksi ja Venäjän kannattajiksi.

— On minun vastuuni varoittaa teitä. Kun sanomalehtenne, esimerkiksi tämän aamun Metro-lehti kertoo Ukrainan taisteluissa haavoittuneesta suomalaismiehestä, ja jättää kertomatta, mitkä ovat Azov-pataljoonan taustat — silloin ruokitaan lohikäärmettä, joka tulee kasvamaan.

— Uusnatsismi tulee vahvistumaan täälläkin, jos tämän annetaan jatkua, jos heidät hyväksytään vapaustaistelijoina. Sitä he eivät ole, uskokaa pois. Olen nähnyt, kuinka Ukrainassa ihmiset pelkäävät Azov-pataljoonaa siellä, missä he toimivat. Olen nähnyt minkälaisia tyyppejä he ovat.

Naisen käyttämät puheenvuorot olivat mielestäni erittäin tärkeitä. Kuvasin myös ne Tiedonantajan Youtubeen, josta ne ovat katseltavissa alusta loppuun.

* * *

Aamulla videot olivat tavoittaneet Facebookin.

Venäjän trolliarmeija-ryhmässä kirkkoherran virastaan erotettu Juha Molari avasi luonnollisesti sanaisen arkkunsa välittömästi, ennen kuin oli varmuudella kuunnellut sanaakaan naisen puheenvuoroista.

molari

Niinpä niin. Jos erehdyt puhumaan järkeä, olet joko USA:n kätyri tai Putinin talutusnuorassa, kommentaattorista riippuen. Mieleen muistuu muutaman vuoden takainen selkkaus, jossa sain samana päivänä sekä SAFKA:n että FINROSFORUM:in vihat niskoilleni.

Rauhanliike tuntuu olevan kaikille tämän keskustelun osapuolille epämiellyttävä ilmiö, jota vastaan on käytävä lähes hermoston tasolta kumpuavalla automatiikalla. Vähintään rauhanliikkeen pitäisi sitoutua vaatimaan rauhaa vain konfliktin yhdeltä osapuolelta ollakseen ”uskottava”.

Se on suoraan sanottuna helvetin pelottavaa, kun samaan aikaan idässä ja lännessä poliittinen eliitti tuntuu varautuvan suursotaan. Tuntuu siltä, että toisen maailmansodan opetukset ja fraasi ”Ei koskaan enää” ovat nykypäivänä tyystin unohtuneet.

Minusta kaiken tämän hulluuden keskellä #refusetobeenemies — emme suostu olemaan vihollisia — on siunattu järjen ääni, ja tämän hetken ainoa oikea tunnus Euroopan — siis myös Venäjän — kansoille. Herrat kalistelkoot sapeleitaan keskenään. Me täällä katutasolla kieltäydymme olemasta vihollisia.

* * *

P.S. Vuorokauden aikana uutisvirrassa on kiertänyt myös tieto, että kokoomuksen Ilkka Kanervan vaalitilaisuuteen olivat hyökänneet ”Venäjä-mieliset” provokaattorit, niin rajusti, että Kanervalle tulivat mieleen kokemukset sotatilanteiden keskeltä.

Paikalla käyneen poliisipartion arvion mukaan kyseessä oli sen sijaan sekalainen joukko asuinalueensa palveluista, vanhusten laiminlyönnistä ja yleisesti kokoomuksen politiikasta suivaantuneita Runosmäen asukkaita. Miehistä koostunut joukkio oli ilmeisesti tullut paikalle kännipäissään, huudellut rasistia juttuja ja muita törkeyksiä.

Paikalla kuvatusta Tolkun Mies-nimimerkin julkaisemasta videosta käy ilmi, että tämä vihainen miesporukka oli lisäksi kritisoinut ainakin Suomen isäntämaasopimuksen myötä tekemää lupausta tukea maaperällään toimiva Nato-joukkoja kaikenlaisissa operaatioissa, myös hyökkäyksissä. Näin isäntämaapöytäkirjassa todella luvataan, ja se on hitonmoinen juttu.

Sen sijaan, että miehiä olisi luonnehdittu vaikkapa ”Natoa vastustaneiksi kadunmiehiksi”, ”poliitiikkaan turhautuneeksi rahvaaksi” tai edes ”humalassa huudelleiksi turkulaisiksi,” heidät kuitattiin automaattisesti ”Venäjä-mielisten” ryhmäksi.

Tehtäköön tämä hyvin selväksi: En pidä öykkäröinnistä, enkä puolusta sitä.

Mielestäni on täysin OK, jopa toivottavaa, suuttua kokoomuksen harjoittamasta eriarvoisuutta kasvattavasta ja sotilaallista liittoutumattomuutta murentavasta politiikasta, mutta kokoontumisvapautta on kunnioitettava. Erityisen tuomittavia ovat rasistiset heitot, jotka toisaalta kertovat karulla tavalla siitä, miten ihmisten turhautuminen valtavirran politiikkaan luo kasvualustaa muukalaisvihamieliselle ajattelulle.

Osa lehdistä on jo ehtinyt paikkailemaan Venäjä-yhteyttä korostavaa uutisointiaan, mutta Facebookin ”Venäjä-kriittisessä” Ukrainan tilanne -uutisryhmässä kommentaattorit veivät heti ajatuksen askelta pidemmälle: ”Tämä on oppikirjaesimerkki,” tietää kommentaattori Pasi Raatikainen kertoa:

Venäjämieleisten asiamiesten ja heidän hyväkseen töitä tekevien Suomassa asuvien ryhmien toiminta on käynnistynyt. Tämä vaikuttaa oppikirjamaiselta toiminnalta, jota en olisi halunnut nähdä. Kun kerää tilannekuvaa tapahtumista laajemminkin, onko todettava Venäjän informaatiosodan käynnistyneen Suomea vastaan?

Asian vahvisti myös varsin aktiivisella poliittisella kommenttiraidallaan Facebookissa profiloitunut Suomen Sotilas -lehti, joka suorastaan silmät innosta kiiluen ja sormet aseenperää tavoitellen julisti:

Näin se alkaa, ja näitä tulee lisää. Venäjän hybridisodankäyntiin länttä vastaan – ja siten myös Suomea vastaan – kuuluu eripuran, epävarmuuden ja sekasorron kylväminen informaatio-operaatioilla sekä eritasoisilla vaikuttaja-agenteilla.

Satunnaiset vaalitilaisuuteen huutelemaan tulleet känniläiset muuttuivat siis välittömästi mielikuvissa ja lehtien palstoilla varmuudella Putinin itse paikalle masinoimiksi agenteiksi.

Tälle Venäjän kädenjäljen ja salaliiton kaikkialla näkevälle ajattelutavalle nimenomaan valtamediassa pyörivät asiantuntijalausunnot ovat antaneet perusteet. Tämä on niiden poliittinen jalanjälki ja kontribuutio.

TTIP ja rauha: Kenen asialla, SAK?

... ja Stubb kiittää!

… ja Stubb kiittää!

Olipa kerran niin, että ennen sanomalehtimiesuraani olin sanomalehdenjakaja, ammattiyhdistysaktiivi ja luottamusmies Posti- ja logistiikka-alan unionissa.

Keskellä työnantajapuolen ja oikeiston euroopanlaajuista vyörytystä halusin olla osa vahvaa, kansainvälistä, työväen oikeuksia puolustavaa ay-liikettä. Kun Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vuonna 2010 kutsui kaikki jäsenjärjestönsä osoittamaan yhdessä mieltä EU:ssa vallitsevaa uusliberaalia vyönkiristyspolitiikkaa vastaan, ajattelin historiallisen hetken koittaneen myös Suomessa.

Sen sijaan sain törmätä kummalliseen ilmiöön, jossa suomalaiset EAY:n jäsenet — ay-keskusjärjestöt SAK, STTK sekä Akava — viittasivat kintaalla eurooppalaisen kattojärjestönsä aloitteelle. Toiminnan järjestäminen jäi muutaman paikallisen aktiivin harteille.

Vaikka virhe luvattiin korjata, sama kuvio toistui seuraavana vuonna, ja sitä seuraavana. Suomalaiset keskusjärjestöt vaikenivat järjestelmällisesti eurooppalaisista aloitteista.

Kun Belgiassa, Ranskassa, Bulgariassa, Kreikassa, Puolassa, Italiassa, Portugalissa, ym. ym. toteutettiin ulosmarsseja ja yleislakkoja, meillä pahimmassa tapauksessa Lauri Lyly kävi jossain EAY:n kokouksessa kettuilemassa, miten meillä pohjoismaissa kyllä osataan hoitaa nämä jutut vähän sivistyneemin.

* * *

Olen siis tottunut siihen, että keskusjärjestöjemme kantoja saa suomalaisena duunarina hävetä.

Siitä huolimatta jouduin hieraisemaan silmiäni toimittaessani syksyllä juttua EU:n ja USA:n välisestä TTIP-vapaakauppasopimuksesta.

Taustamateriaalia etsiessäni löysin SAK:n sivuilta huhtikuulle kirjatun lausunnon, jossa kaikki kolme ay-keskusjärjestöä julistavat kannattavansa sopimuksen solmimista, vaikka sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ay-liike on johdonmukaisesti ollut sitä vastaan.

Kuvio on jälleen ikävän tuttu: EAY ja poliittinen vasemmisto marssii kaduilla ja kerää toista miljoonaa nimeä kansalaisaloitteeseen siitä huolimatta, että Euroopan komissio kieltää koko aloitteen tekemisen. Samaan aikaan Pohjoismaissa haukotellaan ja käännetään kylkeä: ei anna aiheita toimenpiteisiin, antaa toisten riehua.

Päin vastoin, SAK:n julkilausumassa sopimusta oikein monin sanankääntein kehutaan. Sen väitetään mm. tuovan työntekijöille nykyistä enemmän ”mielekkäitä, hyvin palkattuja töitä, parantavan kuluttajien ostovoimaa ja laajentavan tuotevalikoimaa,” joka kaiken olemassaolevan tiedon valossa on täyttä höpöpuhetta.

Näitä väitteitä vielä häkellyttävämpi on seuraava, täysin perustelematon lause: ”EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö edistäisi yhteisiä arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”

Siis että mitä…?

* * *

Viikonloppuna Ay-väen rauhanpäivillä Raumalla aihe nousi uudelleen keskusteluun.

Otsikolla TTIP — Uhka vai mahdollisuus? käydyssä paneelissa SAK:n kv-asiantuntija Aleksi Kuusisto avasi — mitä ilmeisemmin koko SAK:n hallituksen suulla — järjestön näkemystä tarkemmin. Koska kyseessä olivat rauhanpäivät, hän päätti sitoa myös rauhankysymyksen selitykseensä mukaan.

Vakavalla naamalla hän väitti TTIP-sopimuksen olevan tärkeä askel rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa, sillä sen avulla demokratian ja työväen oikeuksien esitaistelijat, Euroopan unioni ja Amerikan Yhdysvallat, pystyvät tiivistämään rivejään aggressiivisesti käyttäytyvää Venäjää ja Kiinaa vastaan.

Väite on logiikaltaan aivan uskomaton. Se on kuin suoraan Alexander Stubbin höyrypäisimmistä twiittauksista.

ttip1503321_1407739452851208_6217854188136368182_n

Jos maailmanpolitiikkaa on yhtään selvittänyt, nimenomaan Yhdysvallat on ollut edellisen vuosikymmenen suurin uhka rauhalle ja vakaudelle. Ihmisoikeuksilla ja demokratialla maa on pyyhkinyt lattiaa aina, kun mahdollista.

Sen aloittamat sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemiin, vammautumisiin ja pakolaiseksi joutumiseksi. Yhdysvallat on halveksinut kansainvälistä oikeutta ja vanginnut eristysselleihin ne, jotka ovat paljastaneet maan sotarikokset. Sen väkivalloin valtaan nostamat uudet hallitukset ovat olleet työväenliikkeen näkökulmasta vähintään yhtä huonoja, etteivät jopa taantumuksellisempia kuin edeltäjänsä.

Tällaiset sivuseikat eivät esiintyneet Kuusiston puheissa lainkaan.

* * *

Ristiriitaisesti mies perusteli kantaansa muistuttamalla suurten sotien aiemmin syttyneen kauppapoliittisten intressien konflikteista, aina ensimmäisestä maailmansodasta nykyiseen Ukrainan kriisiin.

Tämä on tietenkin täysin totta. 1. maailmansota oli seurausta imperialististen taloudellisten blokkien keskinäisen kilpailun kärjistymisestä, kuten Ukrainakin.

Siksi onkin irvokasta, että hän kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena nimenomaan on kauppapoliittisten suhteiden kärjistäminen: Yhdysvaltain johtaman talousblokin kilpailuaseman vahvistaminen suhteessa nousevaan BRICS-talousblokkiin. Sopimus, jota Hiekanjyvät-lehden päätoimittaja luonnehti Yhdysvaltain johtamaksi ”taloudelliseksi Natoksi”.

Muitakin perusteluja Kuusistolla oli. EAY:n kannasta poikkeavaa kantaa hän mm. perusteli sillä, että pohjoismaissa ay-liikkeeseen on järjestäytynyt ”julkisen sektorin lisäksi” enemmän yksityisen vientiteollisuuden palkansaajia, siksi meillä on erityinen velvollisuus toimia vientiyritysten hyväksi.

Aivan kuin muualla Euroopassa ay-liikkeeseen ei juuri kuuluisi vientiyritysten duunareita.

* * *

Vajaa 200-päinen rauhanpäivien yleisö ei Kuusiston kommentteja niellyt, vaan ne saivat osakseen ankaraa kritiikkiä. Väittämät purettiin ansiokkaasti myös toisten panelistien, TTIP-aktiivi Marissa Varmavuoren ja tutkija Matti Ylösen taholta.

Kyseessä on kuitenkin sen verran vakava asia, ettei sitä saa jättää vain rauhanpäivien keskustelun aiheeksi. Me ay- ja rauhanaktiivit emme voi vetää Kuusiston kommenteista kuin yhden, hälyttävän johtopäätöksen: kovasta työstämme huolimatta virallinen ay-liike ei ole laisinkaan kuunnellut joka vuosi järjestettyjen Ay-väen rauhanpäivien viestiä.

Se on vuodesta toiseen ollut se, että suurvaltapeliin mukaan menemisen sijaan Suomen on pidettävä pää kylmänä ja toimittava puolueettoman, ristiriitoja purkavan rauhanvälittäjän roolissa. Syystä tai toisesta tämä viime vuoden aikana yhä ajankohtaisemmaksi käynyt vaatimus on kaikunut Hakaniemen kivitaloissa kuuroille korville.

Rauhanliikettä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan, ja vahvaa työväenliikettä sen tueksi.

Sen sijaan joudumme toteamaan olevamme tilanteessa, jossa omat keskusjärjestömme puhuvat samaa kieltä kokoomuksen pahimpien transatlantisti-intoilijoiden kanssa, viis veisaavat sekä oman suomalaisen ruohonjuuritasonsa että eurooppalaisen kattojärjestönsä kannoista — ja pitävät rauhanpolitiikkana sitä, että Suomi sidotaan väkivaltaiseen imperialismiin.

* * *

Kun nyt nämä samat järjestöt ovat tänä vuonna suunnittelemassa fuusioitumista yhdeksi megajärjestöksi, onkin tärkeä hetki kysyä, kenen asialla ne lopulta oikein ovat.

Oletteko te SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa osa työväenliikettä, vai vain yksi elinkeinoelämän etujärjestö lisää? Mikä on teidän olemassaolonne oikeutus?

Rauhanpäivillä yleisö vastasi tähän kysymykseen selkeästi: — Ay-liike on perustettu työläisten turvaksi, kapitalisteja vastaan, solidaarisuuden työkaluksi.

Olen samaa mieltä. Ay-väen, rauhanaktiivien, poliittisen vasemmiston ja duunarien kaikilla työpaikoilla tulisi viimeistään nyt lähettää voimallinen viesti kentältä, että sellaisena sen pitää pysyä jatkossakin.

Ammattiyhdistysliikkeessä on erityinen sana kuvaamaan niitä, jotka yhteisessä kamppailussa ovat poissa rivistä, jotka solidaarisuuden ja tovereiden tukemisen sijaan tuijottavat omaa napaansa ja veljeilevät työnantajan kanssa. Heitä kutsutaan rikkureiksi.

Suomalaisten keskusjärjestöjen eurooppalaisen tason rikkurointi meidän nimissämme saa riittää.

Petätkö maasi, vai pettääkö maasi sinut?

”Maanpetturi!”

Tuo sana esiintyi usein väkijoukon huudoissa torstaina eduskuntatalon eteen kokoontuneessa kolmannessa Nyt saa riittää! -mielenosoituksessa. Sillä kuvailtiin niin Suomen hallitusta kuin useimpia portaita alas astelleita kansanedustajiakin, erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicziä.

Mielenosoittajia vihastutti tuona torstaipäivänä erityisesti se, että kansan tahdon vastaisesti Suomi otti merkittävän askeleen kohti sotilasliiton jäsenyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (rkp) osallistuivat tuolloin Naton huippukokoukseen Walesissa.

Tässä kokouksessa Suomi allekirjoitti ”isäntämaasopimuksen”, jota on verrattu historialliseen kauttakulkusopimukseen Saksan kanssa. Vaikka sopimuksen merkitystä on valtiojohdon taholta vähätelty, antaa se käytännössä muiden valtioiden armeijoille luvan käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa.

Ei missään nimessä sopimus!

* * *

Ihmetystä mielenosoittajien keskuudessa herätti erityisesti tapa, jolla Alexander Stubbin pätkähallitus on yrittänyt hyväksyttää isäntämaapöytäkirjan eduskunnan ohi, perustuslain ja valtiojärjestyksen vastaisesti. Tätä on perusteltu sillä, että kyseessä on ”poliittinen dokumentti” eikä varsinainen kansainvälinen sopimus. Esimerkiksi Ruotsissa pöytäkirjan hyväksymisestä on kuitenkin järjestetty eduskunnan äänestys.

Sopimuksen laillisuuden selvittämistä vaativa vetoomus on kerännyt verkossa jo 3000 nimeä. Myös kansanedustaja Pentti Kettunen (ps) on julkisuudessa muistuttanut, että Suomen sotilaallista päätäntävaltaa heikentävä sopimus olisi pitänyt hyväksyttää eduskunnalla.

Suomen laissa rikolliseksi maanpetturuudeksi katsotaan sekä ”Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen” että ”sotaan yllyttäminen”. Valtiopetos puolestaan on rikos, jossa ”valtiosääntöä rikkomalla yritetään kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntö taikka muuttaa valtiojärjestystä.” Törkeäksi valtiopetos katsotaan, jos rikoksentekijä on ”valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö”.

Puheet maanpetturuudesta ja valtiorikoksista vaikuttavat siis legalistisesta näkökulmasta olevan tässä yhteydessä täysin oikeutettuja. Asiat kirjaimellisesti ottava voisi hyvinkin ihmetellä, missä viipyvät oikeustoimet, kun näitä lain rikkojia tuntuu riittävän ihan pääministeristä lähtien.

Politiikasta jotain ymmärtävä tietää toki, että valtaapitäville laki on aina niin kuin se luetaan.

natoherrat

* * *

Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hirvittää jokin ihmisjoukossa, joka vaatii kiihkeästi maanpettureiden päitä vadille.

Vaikka eduskuntatalon eteen torstaina kokoontuneen mielenosoituksen närkästys kohdistui yksiselitteisesti Suomen hallitsevaan eliittiin ja sen sotasuunnitelmiin, historiallisesti maanpetturuus on ollut syyte, jonka avulla nimenomaan vallanpitäjät ovat voineet vangita ja teloittaa mielenosoittajia, toisinajattelijoita, vasemmistolaisia ja sodan vastustajia.

Kun nyt Suomi on sidottu isäntämaasopimuksella yhä tiiviimmin imperialismin pelinappulaksi ja suurvaltojen uhittelu kiristyy, sodan uhka on todellisempi kuin pitkiin aikoihin. Valtamediassa vellovan propagandan pelotellessa rajan yli ehkä jo huomenna vyöryvällä ryssällä on moni saatu mukaan mielettömään sotaa glorifioivaan kansallishurmokseen.

Eduskuntatalolla käyttämässäni puheenvuorossa muistutinkin ihmisiä, että mahdollisen Naton ja Venäjän välisen suursodan syttyessä häviävä osapuoli on väistämättä ihmiskunta. Jos meidät on ajettu tuon tuhoisan sodan osaksi, on hallitseva luokka täydellisesti epäonnistunut turvallisuutemme säilyttämisessä. Maamme on pettänyt meidät, ei toisin päin. Silloin jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen velvollisuus on kieltäytyä tappamasta naapuriaan. 

Sodan aikana juuri tällainen puhe katsottaisiin rikolliseksi maanpetturuudeksi. Kun tästä kansan kiihottamisesta on vieläpä olemassa videotallenne, jää nähtäväksi, vaatiiko joku vielä joskus minun lukitsemistani turvasäilöön.

* * *

Muistutin puheessani myös historiasta, tilanteesta sata vuotta sitten, joka monella pelottavalla tavalla muistuttaa nykypäivää. Silloin kilpavarustelu, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen siirtely johti Euroopassa ensimmäisen imperialistisen maailmansodan puhkeamiseen.

Tuolloin sosialidemokraattinen toinen internationaali hajosi, kun eurooppalaisten suurvaltojen demaripuolueet ryhtyivät kannattamaan työväenluokan internationalismin sijaan omien maittensa sotasuunnitelmia.

Tämän politiikan vastustajana profiloitui erityisesti eräs venäläinen sosialidemokraatti, joka nimitti tätä vasemmiston petturuutta ”sosialisovinismiksi”. Hänen mielestään työväenluokalla ei ollut ”kahden yhtä rosvomaisen ja saaliinhimoisen valtioryhmän välisessä sodassa” mitään voitettavaa. (Mikä olisikaan parempi kuvaus mahdolliselle Naton ja Venäjän väliselle konfliktille?)

[…] proletariaatti on jaettu kahtia ja poljettu, mutta kapitalistit hyötyvät rikastuen sodasta, lietsoen kansallisia ennakkoluuloja ja voimistaen taantumusta, joka on nostanut päätään kaikissa, jopa vapaimmissakin ja tasavaltalaisimmissakin maissa.

Ei tarvitse muuta kuin luoda silmäys nykyiseen sotaan siltä kannalta, että se on ”suur”-valtojen ja niiden sisällä olevien perusluokkien politiikan jatkoa, jotta voitaisiin huomata heti, kuinka huutavan historianvastainen, valheellinen ja teennäinen on se mielipide, että nykyisessä sodassa voitaisiin muka pitää oikeutettuna ”isänmaan puolustuksen” ajatusta.

Tämän sosialidemokraatin mukaan kahden porvarillisen valtion välisessä sodassa työväenliikkeen ainoa looginen vaihtoehto sotatilanteessa on toivoa — tai pikemminkin vauhdittaa! — oman hallituksensa tappiota. Vihollinen ei löydy juoksuhaudoista vaan jostain muualta.

Kun Italian sosialidemokraatit asettivat sodan aattona kysymyksen joukkolakosta, vastasi porvaristo heille – o m a l t a kannaltaan katsoen ehdottomasti oikein: se on valtiopetos, ja teidän suhteen menetellään samoin kuin petturien suhteen.

Se on totta, samoin kuin on totta sekin, että taisteluhaudoissa veljeileminen on valtiopetos. Ken kirjoittaa ”valtiopetosta” vastaan […] hän on porvarillisella, ei proletaarisella katsantokannalla.

Proletaari ei voi […] ojentaa (tosiasiallisesti) kättä veljelleen, ”vieraan”, ”meitä” vastaan sotivan maan proletaarille, tekemättä ”valtiopetosta”, jouduttamatta tappiota, edistämättä ”oman” imperialistisen ”suur”-valtansa luhistumista.

Historia on osoittanut näiden ajatusten olleen aivan oikeita.

Kuvitelkaapa, miten eri tavalla ensimmäinen maailmansota olisi mennyt, jos työläiset kaikkialla Euroopassa olisivat kieltäytyneet ampumasta toisiaan? Kuinka monia henkiä olisi voitu säästää turhalta kuolemalta? Olisiko maanosan tarvinnut todistaa toista maailmansotaa laisinkaan?

* * *

Vasemmiston onkin tänään syytä muistella uudelleen tuota tilannetta vuosisata sitten, ihan teoreettisena, periaatteellisena kysymyksenä.

Jos ja kun kahden maan hallitseva luokka on taas usuttamassa työläistä tappamaan naapurin työläisiä, onko mitään opittu menneisyydestä? Toistetaanko toisen internationaalin historiallinen virhe?

Omasta puolestani voin todeta etukäteen, etten tule koskemaan aseeseen, en ampumaan yhtäkään venäläistä tai muunkaan maalaista.

Voi olla, että Suomen hallitseva luokka tulee minut tästä syystä teloittamaan, kuten Arndt Pekurisen aikoinaan. Täten sotatilanteessa nimenomaan Suomen valtio ja sen hallitseva luokka on minulle välitön uhka, ei naapurimaan armeija.

Sisimmässäni toivon kuitenkin historian etenevän tällä kertaa toisin. Muutaman sodan vastustajan sijaan toivon kaikissa maissa syntyvän niin laajoja aseistakieltäytyjien liikkeitä, että niiden inspiroima kansalaistottelemattomuus kaataa hallitusten sotasuunnitelmat — ja mahdollisesti hallitukset itsensä.

Voisiko olla niin, että 2010-luvulla ihmiset ovat viisastuneet sen verran, että herrat saavat itse käydä sotansa?

Star Wars marxilaisessa analyysissä

Challenge_accepted

* * *

Star Warsin kaukaisessa galaksissa kauan sitten kapitalismi on saavuttanut kehittyneen vaiheensa rikkailla keskusplaneetoilla, kuten Coruscant, jonka ekosysteemi on kokonaan raivattu liiketilojen ja suurteollisuuden tieltä.

Koska yhden planeetan resurssit ovat rajalliset, on ikuiseen talouskasvuun perustuva kapitalismi joutunut etenemään planeettojen väliseen imperialistiseen vaiheeseen.

Porvarillinen Vanha Tasavalta onkin elokuvasarjan Episodi I:n alussa alistanut periaatteessa koko galaksin valtaansa nopean hyperavaruusliikenteen ja kehittyneiden energia-aseiden avulla.

Globaalikapitalistinen Coruscant on planeetta, jossa luonnollisesta ekosysteemistä ei ole mitään jäljellä.

Coruscant on planeetta, jossa luonnollisesta ekosysteemistä ei ole mitään jäljellä.

Kapitalistisen tuotannon järjettömyyden tiivistymänä satojen miljardien olentojen asuttama hallintoplaneetta Coruscant ei itse tuota juuri mitään kulutushyödykkeitä, vaan ne rahdataan planeetalle muualta galaksista. Omat luonnonvaransa planeetta on kuluttanut loppuun jo ajat sitten – myös meret on rakennettu täyteen ja ilmastokin pysyy elinkelpoisena vain valtaisien ilmakehässä leijuvien hiilidioksidifiltterien avulla.

Työväenluokka on Star Warsin kehittyneillä planeetoilla ulkoistettu pääasiassa robotiikkaan ja keinoälyyn perustuvien droidien työläisarmeijoihin, jotka tekevät likaisimmat työt ja käyvät sodat ihmisten puolesta. Tekoälyteknologia on kehittynyt niin pitkälle, että jopa tähtien sodissa käytettävät ohjukset saattavat olla älyllisiä olentoja – mutta oikeuksia näillä olennoilla ei ole.

Droideilla on äly ja tunteet, muttei oikeuksia.

Älykkäät robotit ovat uusi oikeudeton työväenluokka.

Toisaalta proletaarisen asemansa vuoksi juuri nämä älykkäät robotit ovat Star Wars -universumin vallankumouksellisin luokka, ja droidien oikeuksia ajava liike lähimpänä työväenliikettä.

Suuryhtiöitä vastaan taistelevan Mekaanisen vapautusrintaman mukaan droidien kohtelu on modernia orjuutta, siinä missä maltillisempi Automaattioikeusaktivistien koalitio pyrkii ajamaan laillisin keinoin droideille samoja oikeuksia kuin muille älyllisille olennoille.

Hallitseva luokka on tosin pystynyt pitämään riistettyjen droidien mielenosoitukset ja vallankumousyritykset tehokkaasti kurissa droidivastaisella propagandalla ja väkivallalla.

Droidien uuden työväenliikkeen Tasavalta on tukahduttanut kaikkialla, missä se on päässyt valtaan. Esimerkiksi G0-T0-infrastruktuuridroidien johtamien itsenäisten droidiplaneettojen syntymiseen Tasavalta vastasi sotatoimilla, joita se nimitti orwellilaisittain ”400100500260026:n vapauttamiseksi”.

Droidien vallankumousyrityksistä viisastuneena Tasavalta on kehittänyt erikoisia aseita, joilla kapinoivien droidien piirit voidaan tarvittaessa kärventää. Lisäksi droideihin voidaan tarvittaessa erikseen asentaa alistuspultti, joka vie niiden vapaan tahdon.

* * *

Fritz Langin klassisesta Metropolis-elokuvasta sekä arkkitehtoniset että yhteiskunnalliset vaikutteensa imenyt Coruscant-planeetta muistuttaakin monin tavoin nykypäivän suurkaupunkeja – erityisesti upporikkaiden arabimaiden kiilteleviä pääkaupunkeja.

Esimerkiksi Qatar on kokonaan ulkoistanut työväenluokkansa köyhistä maista tuleville siirtotyöläisille, joita kohdellaan kuin robotteja. Ay-liikkeen kansainvälinen kattojärjestö ITUC arvioi 4000 rakennustyöläisen kuolevan Dohassa ennen kaupungissa vuonna 2022 järjestettäviä FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruusotteluita.

Lähde: Shutterstock

Ökyrikkaiden Burj Khalifa on nykypäivän Coruscant.

Nykypäivän Coruscantiksi voi nimittää myös keinotekoisista saaristaan ja uskomattomasta arkkitehtuuristaan tunnetusta Dubaista löytyvää maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Mitään tuottamaton pilvenpiirtäjä on rakennettu keskelle aavikkoa alueelle, jossa ei ole viemäriverkostoa.

Siinä missä Coruscantin vaaralliset jätteet rahdataan avaruusaluksilla planeetan kuihin tai ammutaan suoraan aurinkoon, Burj Khalifan ylläpito vaatii jatkuvan jonon rekka-autoja, jotka tuovat asukkaille ravinnon – ja toisaalta vievät heidän tuottamansa jätteen pois. Abu Dhabin duunarit elävät kirjaimellisesti pilvissä asuvan eliitin paskalla.

Ovatko Coruscantin taivaalla näkyvät liikenneruuhkatkin paskarekkojen jonoja?

Ovatko Coruscantin taivaalla näkyvät liikenneruuhkatkin paskarekkojen jonoja?

* * *

Droidien hyväksikäytön lisäksi Star Warsissa myös ihmisten ja muiden biologisten olentojen muodostama yhteiskunta on monin tavoin jakaantunut kerroksiin.

Coruscantissa tämä näkyy erityisen konkreettisesti, sillä vaikka planeetan keinotekoisella pinnalla pää pilvissä asuva porvariluokka on lahjonut keskiluokkaisen työläisaristokratian puolelleen ulkoplaneettojen ja droidiarmeijoiden tuomilla ylivoitoilla, asuu planeetan alempi keskiluokka ja perinteinen työväenluokka varjoisilla, silminnähden kurjemmilla planeetan alemmilla tasolla.

Rikkaan Coruscantin alamaailma on täynnä kodittomuutta, päihteiden käyttöä ja rikollisuutta.

Coruscantin alamaailma on täynnä kodittomuutta, päihteiden käyttöä ja rikollisuutta.

Lisäksi Coruscantin suurkaupungin alimmilta tasoilta löytyy täydellisessä kurjuudessa ja laittomuuden tilassa kituuttava ryysyköyhälistö, joka H. G. Wellsin Aikakoneessa esiintyvien morlokkien tapaan on vuosien saatossa muuttunut kokonaan ali-inhimilliseksi.

Teema on hyvin tuttu monista tieteistarinoista, joista uusin lienee Matt Damonin tähdittämä Elysium-elokuva.

Coruscantin alaluokat eivät välttämättä koskaan näe auringonvaloa.

Coruscantin alaluokat eivät välttämättä koskaan näe auringonvaloa.

Totuus on tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää. Monissa nykypäivän suurkaupungeissa kodittomat ovat muodostaneet oman varjoyhteiskuntansa syvälle maan sisälle ulottuviin hylättyihin tunneleihin ja putkistoihin.

Tunnetuimpia lienevät New York Cityn metrotunneleissa ja viemäreissä elävät ”myyräihmiset”, mutta vastaavia tuhansien kodittomien asuttamia tunneliverkostoja on löytynyt myös muista Yhdysvaltojen suurkaupungeista.

Samaan aikaan toiset asuvat tälläkin hetkellä planeettamme kiertoradalla, miettien syntyjä syviä.

Rikkain 1% väestöstämme voi ostaa jo nyt matkan Kansainväliselle avaruusasemalle 20 – 40 miljoonan dollarin hintaan. Tulevaisuudessa esimerkiksi Bigelow Aerospace -yhtiö aikoo rakentaa kiertoradalle oman hotellinsa, josta voi vuokrata huoneita.

* * *

Star Warsin universumissa kehitys on yksittäisten planeettojen lisäksi hyvin epätasaista myös galaksin tasolla.

Keskusmaailmojen kehittyneen kapitalismin vastakohtana galaksin ulkolaidoilla vallitsee edelleen jonkin sortin takaperoinen feodalistinen tuotantotapa monarkkeineen ja maanviljelysplaneettoineen.

Vanha Tasavalta ei puutu millään tavalla esimerkiksi syrjässä sijaitsevan aavikkoplaneetta Tatooinen ihmiskauppaan. Pikkuporvarit voivat vapaasti ostaa rikollisjärjestöiltä lapsia elinikäiseen orjuuteen ilman, että viranomaiset tai uskonnolliset poliisit edes kommentoivat asiaa.

Tatooine-planeetan pikkukaupungeissa orjilla on omat korttelinsa.

Tatooine-planeetan pikkukaupungeissa orjilla on omat korttelinsa.

Tasavalta on periaatteessa itsenäisten planeettojen liberaali demokratia, mutta sen edustuksellisuus on hyvin nimellistä – esimerkiksi ”demokraattisesti valittu” monarkki, alaikäinen (14v) kuningatar Amidala edustaa galaksin senaatissa kokonaisen sektorin kansoja – kymmeniä planeettoja ja miljardeja olentoja.

Kuten tosielämässä, porvarillinen demokratia on oleellisilta osin lumedemokratiaa, jossa ylintä valtaa käyttävät valtakuntien rajat ylittävät suurpääoman liittoumat.

Jedien mielenmuokkausta.

Jedien mielenmuokkausta.

Ylläpitääkseen heiveröistä galaktista hegemoniaansa Tasavalta on antanut valtaa jedien teokraattiselle kultille, jolla on oma lain yläpuolella toimiva uskonnollinen poliisinsa – jediritarit.

Tämän aseistetun uskonlahkon omituiset seksin vastaiset moraalisäännöstöt ja lasten kaappaukset ovat leimallisen taantumuksellisia, mutta Vanhan Tasavallan porvarillinen demokratia ei kyseenalaista niitä. Jedien tuomasta auktoriteetista on poliittista hyötyä.

* * *

Kuten V. I. Lenin totesi, kapitalismin imperialistista vaihetta määrittelevät sodat, joilla monopolikapitalistiset valtaliitot jakavat alueita uudelleen.

Myös tähtien sota alkaa kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, sillä Episodi I:n alussa monopolikapitalistinen Kauppaliitto saartaa Naboon planeetan protestina Ulkoreunan planeettojen kauppaveroja vastaan.

Elokuva alkaa, kun Tasavalta lähettää uskonnollisen poliisinsa ratkomaan ristiriitaa.

Tähtien sodan hyötyjänä oli galaksin sotateollinen kompleksi.

Tähtien sodan hyötyjänä on galaksin sotateollinen kompleksi.

Seurauksena on galaktinen imperialistinen sisällissota, jossa lopulta monopolikapitalistien eturyhmät kuten elinkeinoelämän etuja ajava Kauppaliitto ja raskaan teollisuuden keskusjärjestö Teknounioni muodostavat Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaation.

Pääasiallinen motivaatio vuosia kestävälle sodankäynnille on suurempien voittojen turvaaminen Coruscantin kauppaveroista irtaantumalla.

Ihmiset ovat tähtien sodassa saaneet konkreettisesti tavaramuodon.

Massatuotetut ihmiset ovat tähtien sodassa saaneet konkreettisesti tavaramuodon.

Kapitalistiseen tuotantoon perustuvassa yhteiskunnassa kaikki saa tavaramuodon – tavaroiden lisäksi ihmisten tekemä työ, ja lopulta ihmiset itse. Raskaan teollisuuden valtaliittoumaa vastaan Tasavalta ostaakin kaminolaisilta tavarantoimittajilta klooniarmeijan, jossa tuntevat, älylliset ihmiset toimivat massatuotettuina ja aivopestyinä järjettömän sodan välikappaleina, vailla ihmisoikeuksia tai minkäänlaista päätösvaltaa omasta elämästään.

Liberaalidemokraattiselle Tasavallalle ihmiskokeet ja aivopesu eivät tunnu olevan minkäänlainen ongelma.

"They grow up loyal to the Republic—or they don't grow up at all."

”They grow up loyal to the Republic—or they don’t grow up at all.”

Kloonisodiksi nimetyssä ensimmäistä maailmansotaa muistuttavassa imperialistisessa lihamyllyssä kuolee miljoonia, mahdollisesti miljardeja älyllisiä olentoja. Toisaalta se pitää voiton suhdeluvun laskevan tendenssin kurissa stimuloimalla galaksin ase-, laivasto- ja droiditeollisuutta.

Populaarikulttuurissamme tämä kaikkia ihmisoikeuksia loukkaava järjetön sota esitetään harmittomina lasten piirrettyinä.

Populaarikulttuurissamme tämä kaikkia ihmisoikeuksia loukkaava järjetön sota esitetään harmittomina lasten piirrettyinä.

* * *

liebermanl-640-537-24b67204-e162-4dec-9fa2-b38ec85a4030

Kuten oikeassakin elämässä, kriisiytynyt kapitalismi uusintaa itsensä lopulta fasismin kautta.

Episodi III:ssa autoritäärinen konservatiivisenaattori Palpatine ottaa heikentyneen porvarillisen demokratian haltuunsa sisältä päin YAK:n suurkapitalistien synnyttämän yhteiskunnallisen sekaannuksen avulla.

Keisariksi julistautuva senaattori Palpatine vetoaa puheissaan patriotismiin ja kansakunnan turvallisuuteen George W. Bushin jalanjäljissä. Tosiasiassa sodassa on alusta lähtien ollut kyse kahden kapitalistisen blokin välienselvittelystä, jota Palpatinen uskonnollinen ääriliike on käyttänyt hyväkseen.

Imperiumin myötä galaksin valtionuskonto vaihtuu toiseen.

Imperiumin myötä galaksin valtionuskonto vaihtuu toiseen.

Avoimen rasistiseksi kehittyvä, yksilöiden voiman ihannointiin, muinaiseen mytologiaan ja ennennäkemättömän mittaviin sotateollisuusprojekteihin nojaava Galaktinen Imperiumi muistuttaa myöhemmin monin tavoin eurooppalaista fasismia. Vaikka se eurooppalaisen kansallissosialismin tapaan esittää olevansa uusi vallankumouksellinen yhteiskuntajärjestys, ei se itse asiassa koske millään tavalla pääoman kasautumiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen tuotantotapaan.

Droidien polkeminen jatkuu entistä voimakkaampana ja galaksin suuryhtiöt saavat jatkaa toimintaansa kuin mikään ei olisi muuttunut – kuten IBM, Coca-Cola, Dr. Ötker ja monet muut yhtiöt natsivallan alaisuudessa. Osaltaan Palpatinen vallankaappauksen helppous paljastaakin, ettei Tasavalta tosiasiallisesti poikennut merkittävästi rakenteeltaan Imperiumista galaktiseen imperialismiin perustuvana suurvaltana.

Toisen maailmansodan historiasta merkittävin poikkeus on se, että tässä vaihtoehtohistoriassa fasistit kehittävät atomipommin ensimmäisinä. Galaktisessa mittakaavassa Kuolemantähden suorittama miljardien ihmisten asuttaman Alderaan-planeetan tuhoaminen nimittäin vastaa tarkoitusperiltään ja vaikutuksiltaan Yhdysvaltain ydiniskuja toisen maailmansodan loppupuolella.

Vaikka USA:n olisi ollut mahdollista suorittaa maailman ensimmäinen ydinisku muualle kuin siviilikohteeseen, päätettiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit tuhota näytösmielessä. Episodi IV:ssä suurmoffi Tarkin toteaa prinsessa Leialle Imperiumin valinneen joukkotuhoaseensa kohteen samoilla perusteilla.

Dantooine is far too remote to make an effective demonstration.

”Dantooine is far too remote to make an effective demonstration.”

Toisessa maailmansodassa fasismi synnytti monenlaisia partisaanien vastarintaliikkeitä, jollainen myös Episodi IV:ssä esiteltävä Kapinaliitto on.

Siinä missä tosimaailmassa fasismin vastaista taistelua miehitetyissä Euroopan maissa johtivat kommunistit, on työväenliike feodalistis-kapitalistisessa kaukaisessa galaksissa niin heikoilla, ettei se Kapinaliiton poliittisessa ideologiassa juuri näy.

Kapinaliitto ajaakin lähinnä paluuta porvarilliseen demokratiaan perinteisen sodankäynnin ja sissi-iskujen kautta sen sijaan, että pyrkisi järjestämään Coruscantin droidit taisteluun oikeuksistaan ja tukisi jatkuvasti pinnan alla kyteviä droidivallankumouksia.

Esimerkiksi Tanskassa juuri työväen lakko- ja sabotaasiliike oli toisen maailmansodan aikaan tehokas tapa toimia natsivaltaa vastaan. Näillä keinoilla Kapinaliitto olisi voinut saavuttaa voiton Imperiumista ilman perinteistä sodankäyntiä.

Kaikkien planeettojen työtätekevät, yhtykää! Teillä ei ole hävittävänä kuin alistuspulttinne - mutta voitettavana koko galaksi.

Kaikkien planeettojen työtätekevät, yhtykää! Teillä ei ole hävittävänä kuin alistuspulttinne – mutta voitettavana koko galaksi.

Star Warsin Extended Universe -jatkokertomuksissa Kapinaliiton valitsema porvarillinen linja johtaakin vain uusiin välienselvittelyihin ja päättymättömään sodankäyntiin. Imperiumin keskushallinnon hajottua sen resursseja ryhtyvät käyttämään itsenäisesti toimivat sotaherrat, joiden johdolla sota jatkuu vailla loppua.

Vielä kauan elokuvien kuvaamien tapahtumien jälkeen miljardit ja taas miljardit ihmiset, droidit ja muut olennot menettävät tähtien sodissa henkensä.

Raunioitunut Coruscant todistaa oikeaksi Rosa Luxemburgin väitteen - vaihtoehtoina on joko sosialismi tai barbarismi.

Raunioitunut Coruscant todistaa oikeaksi Rosa Luxemburgin väitteen – vaihtoehtoina on joko sosialismi tai barbarismi.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.

Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.

Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.

***

Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.

Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.

Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka ”eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”

Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:

eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme

Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.

Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.

Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa ”tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?

Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta ”jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.

Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.

 

Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?

 
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.

Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.

Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.

Taisipa koko moderni imperialismiteoria tulla aikoinaan mieheltä, joka maanpuolustuksen sijaan kehotti työväkeä sodan aikaan syrjäyttämään oman maansa hallitsevan luokan.

— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.

Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.

— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.

Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.

— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.

Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.

— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.

Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.

Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.


 

”Imperialismi ja Iran samalla puolella”

 
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.

Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.

— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.

Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion ”lähi-idän Yhdysvaltoina”.

— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.

***

Minä kiitän puolestani Nazaria selkeästä vastauksesta. Miehen syvempi näkemys iranilaisen työväenliikkeen tilanteesta kannattaa lukea uudistuneesta Uudenmaan Kommunisti -verkkojulkaisusta.

Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:

Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.

Porvari on jymähtänyt kylmään sotaan

Kokoomuksen Nuorten Liiton julkaisema PORVARI -lehti keskittyy anakronistiseen kylmän sodan aikaiseen antikommunismiin ja sotarikollisten nuoleskeluun. Neuvostoliitosta, sosialismista ja kommunismista vaahdotaan joka toisessa artikkelissa, mutta kapitalismin nykyistä kriisiä ei käsitellä yhdessäkään. Maailmankaikkeuden hömppäkanavan lehdistökatsauksessa tutustutaan porvarillisen ajatusmaailman pimeään ytimeen.

Epäilyttävintä on terroristien rahoittaja Ronald Reaganin nostaminen suureksi maailmanpolitiikan sankariksi. Reaganin CIA oli vastuussa mujahideen-terrroristiliikkeen kouluttamisesta Afganistanissa, josta moderni taliban-liike on pitkälti kehittynyt. Kokoomusnuoret ylistävät siis miestä, joka epäsuorasti on vastuussa suomalaisen sotilaan kuolemasta.

Rauhanvälityksen suurmaa suuntaa Somaliaan

Jälleen uusi luku Suomen uljaassa historiassa ”rauhanvälityksen suurmaana” on alkamassa nyt, kun Suomen hallitus on siirtomaaherran elkein päättänyt lähteä Somaliaan asti tappamaan paikallisia köyhiä turvaamaan rauhaa miinalaiva Pohjanmaan rauhantykkien ja rauhankonekivääreiden avulla.

Näitä tyyppejä vastaan tarvitaan vähintään panssarilaiva.

YLE Uutiset kirjoittaa:

Hallituksen ulko-ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (Utva) on päättänyt lähettää miinalaiva Pohjanmaan Somaliaan torjumaan merirosvojen hyökkäyksiä.
Utva ja presidentti Tarja Halonen päättivät asiasta tiistai-iltana. Aluksen mukana matkaan lähtee noin 120 sotilaan osasto, jonka komentajana toimii miinalaiva Pohjanmaan päällikkö.

Luonnollisesti kun somaleista on kyse, Yle Uutisten kommenttisivuilla keskustelu vedettiin väljähtyneeksi maahanmuuttohuuteluksi heti ensimmäisessä kommentissa, kuinkas muutenkaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat jälleen eniten ja aina samalla tavalla:

Menomatkalla laivan voisi täyttää ”turvapaikanhakijoilla”… Veisivät meijän kotirosvot mennessään… mitä me muille jaetaan apua kun eivät he ikinä jaa sitä meille kun me sitä tarvitaan..

Niin, mitä ne pirun mustiaiset oikein rosvoaa niitä hyvää tarkoittavien valkoisten eurooppalaisten laivoja? Miksi ne siellä Somaliassa hoitaa asiansa niin huonosti ja miksi niitä koko ajan virtaa tänne meille pilaamaan meidän ihanan ylvään länsimaalaisen kulttuurimme? Miksei ne voi vaan jättää meitä rauhaan?

***

Sattumalta keskustelin aiheesta juuri viime viikonloppuna erään somalialaisen tuttuni kanssa. Hänen valottaessaan maansa historiaa tajusin miten naurettavaa tämä Suomessa käyty ”keskustelu” on. Täällä kiroillaan, miten muutama kurja pakolainen rukoilemassa pukukopissa on suuri islamistinen kampanja maamme tapojen tuhoamiseksi, kun Somaliassa sellaista hävityskampanjaa on käyty oikeasti länsimaiden johdolla.

Vuosisatojen saatossa jokainen suurvalta on käynyt tuomassa omat ongelmansa maahan. 1800-luvulla Somalian jakoivat keskenään ranskalaiset, italialaiset ja britit, jotka kaikki yrittivät väkivalloin istuttaa maahan omia tapojaan. Maailmansotien aikakaudella niin imperialistiset liittoutuneet kuin italialaiset fasistit kukistivat paikallisia vastarintaliikkeitä yhtä verisin keinoin.

Viime vuosituhannen loppupuolella kävivät puolestaan kylmän sodan suurvallat USA ja Neuvostoliitto pelaamassa maassa omaa valtapeliään. Seurauksena oli kummankin osapuolen kanssa veljeillyt diktatuuri, jonka kaaduttua maa ajautui päättymättömään sisällissotaan. Tätä sotaa ei vieläkään ole saatu päätökseen, vaikka Yhdysvaltojen erikoisjoukot ja YK ovatkin aina välistä käyneet räjäyttelemässä muutamia ihmisiä. Onpa aiheesta tehty näyttävä tositapahtumiin perustuva toimintaelokuvakin, jossa sata somalia lahtaava, lapsen raiskaukseen syyllistynyt yhdysvaltalainen sotilas esitetään suurena sankarina.

Lyhyesti Somalia on siis maa joka viimeisen 200 vuoden aikana on saanut kokea oman osansa jokaisesta imperialismin ilmenemismuodosta, kolonialismista fasismin kautta kulttuuri-imperialismiin. Ironian määrä on mittaamaton, kun nyt somaleille huudellaan miten heidän tulisi ”oppia elämään maan tavalla tai painua takaisin kotiinsa.”

Olisivatpa länsimaalaiset kuunnelleet aikoinaan omia neuvojaan.

***

Se historiasta. Entäpä sitten nykyään? Eihän meidän sivistyneellä Euroopan unionillamme voi enää olla mitään tekemistä menneiden aikojen kolonialistien kanssa? Emmehän me enää riistä tai alista afrikkalaisia valtioita? Mitä tämä meille enää kuuluu?

Kuuluupa hyvinkin, sillä eurooppalaiset jatkavat hienosti siirtomaaperinteitään ilman turhia tunnontuskia. Kun Afrikan mantereelta on jo otettu kaikki mikä irti lähtee, on siirrytty ryöstämään meriä. Sisällissodan ja levottomuuksien runteleman Somalian rannikko on ollut viimeiset 20 vuotta vapaata riistaa eurooppalaisille ja aasialaisille aluksille, jotka käytännössä tekevät alueella mitä haluavat. Troolarit ryöstökalastavat Somalian rannikkoa tyhjäksi, mistä johtuen paikalliset kalastajat ovat menettäneet sen pienenkin elämisen mahdollisuutensa. Ryöstökalastuksen lisäksi rannikko on saastutettu monenlaisilla myrkyillä, ja onpa sitä käytetty jopa kätevänä eurooppalaisen ydinjätteen loppusijoituspaikkana.

Huhuja dumppauksesta on liikkunut 90-luvulta alkaen, mutta Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEPin tutkijat saivat asiasta kiistämättömät todisteet kun vuoden 2004 tsunamin jälkeen Puntlandin rannoilta saatiin poimia auki repeytyneitä ydinjätetynnyreitä. Tynnyreistä oli kulkeutunut ympäristöön radioaktiivista uraania, ja rannoilta on löydetty myös lyijyä, raskasmetalleja kuten kadmiumia ja elohopeaa, teollisuusjätteitä, sairaalajätettä ja monenlaista kemikaalia. Saaste on sairastuttanut satoja ihmisiä.

Eurooppalaisille firmoille tulee yksinkertaisesti halvemmaksi heivata ryönät laidan yli mereen Afrikassa, mikä maksaa 2.50 dollaria tonnilta, kuin yrittää sijoittaa niitä Eurooppaan, missä käsittelykustannukset ovat 1000 dollaria tonnia kohden.

Miinalaiva Pohjanmaalla siis todella riittäisi torjuttavaa, jos se lähtisi näiden oikeiden rosvojen perään. Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan, mitä yksityisten firmojen alukset alueella tekevät, sen sijaan muutamaa moottoriveneillä seilaavaa somalia ”torjumaan” on kyllä lähetetty sota-aluksia kaikkialta maailmasta.

Täällä ihmetellään miksi meidän pitäisi auttaa somaleja ja puhutaan jopa kehitysavun lopettamisesta. Lopetettaisiin edes se suora vahingonteko niin sekin olisi jo jotain! Sen sijaan me lähetämme jo valmiiksi hampaisiin asti aseistetulle alueelle vielä uuden sotalaivan.

Hyvä Suomi, kyllä taas saa olla ylpeä!

***

Lopuksi eräs valveutunut, lainoppinut kommentaattorimme vetoaa valkean moraalisen ratsunsa selästä oikeudenmukaisuuteen:

Niin, oikeuttaako se silti kaappaamaan täysin ”ulkopuolisia” aluksia?
Jos joudun työttömäksi, saanko mennä ryöstämään pankin?

Minusta on turha esittää, että näiden merirosvojen tarkoitusperät olisivat mitenkään sen ylväämmät, vaikka jotkut ovatkin väittäneet toimivansa Somalian ”epävirallisena rannikkovartiostona”. He ovat mitä ovat – köyhiä ja epätoivoisia ihmisiä, joiden motivaationa on raha ja sitä myötä parempi elämä.

Materialistina ymmärrän kuitenkin, että kaikkeen tähän on syynsä, eikä se ole lainsäädännön tai moraalin piirissä vaan taloudellisten tosiseikkojen. Ei nämä ihmiset huvikseen tai silkkaa pahuuttaan henkeään riskeeraa laivoja kaappaamalla, vaan siksi että tilanne siihen heidät ajaa.

Veikkaanpa, että jos itse joutuisit vuosikymmeniä katselemaan miten ulkomaalaiset pankit vievät jatkuvasti leivän pöydästäsi ja käyvät sitten vielä paskomassa pihallesi, pankkiryöstö alkaisi vaikuttaa sinustakin varmaan ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Köyhyys ei lähde Euroopasta häätämällä romanien hökkelikyliä, eikä se myöskään lopu Afrikasta merirosvoja ammuskelemalla.