Posts Tagged ‘seksuaalisuus’

Kokoomus rivejä hajottamassa Prideillä

Helsingin Pride-päivänä tuntuu aina olevan kaunis sää.

Tälläkin kerralla aurinko porotti niin, että käsivarret hieman kärventyivät kulkueen liikkeellelähtöä odotellessa.

Porukan määrä tuntuu myös olevan jatkuvassa kasvussa, nyt tapahtumaan osallistui, luultavasti monien ikävien tapahtumien motivoimana, vähintään 30 000 ihmistä. Itse olin mukana kommunistien Punaisen Sateenkaaren blokissa.

punainensateenkaari

Tämän vuoden teemanamme oli äitiyslaki. Vaadimme tasapuolista kohtelua vanhemmille heidän suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Valtion ja kuntien ei tule päättää vanhemmuudesta, se on perheiden oma asia.

Näkemyksemme mukaan perheen sisäinen adoptio on tehtävä helpoksi ja vaivattomaksi ja kaikkien perheiden mahdollisuutta olemassaoloon on tuettava ilman ulkopuolelta tulevaa turhaa vanhemmuuden arvottamista. Vanhemmuus ei saa olla kiinni vanhemman sukupuolesta, suuntautumisesta, tulotasosta tai vammattomuudesta.

Jengiä piisaa #gaypride #homosaatio #punavihermädätys #punainensateenkaari

A photo posted by Sippo Kähmi (@spkahmi) on Jul 2, 2016 at 4:09am PDT

 

Kulkueen jälkeisessä puistojuhlassa oli mahtava tunnelma. On upeaa nähdä miten monenlaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ei vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, vaan kaikkia siitä väliltä. Dialektiikka on vahva myös seksuaalisuuden kentällä!

* * *

Konfliktitilanteiltakaan ei vältytty.

Ylityöllistettyjen ja helteen kuumentamien järkkärien kanssa sai neuvotella oikeasta paikasta kulkueessa. Samaan aikaan Turkissa kanssakäyminen järjestyksenvalvojien kanssa oli astetta hurjempaa, joten on syytä olla ihan kiitollisin mielin.

Kovin myräkkä syntyi sosiaalisessa mediassa kuitenkin siitä, että ylikersantti Juho Pylvänäinen oli kehdannut laittaa sotilasunivormun kulkueeseen päällensä. Tästä hyvästä mies oli saanut kuulla olevansa ”punakkivireä sekasikiö” ja Puolustusvoimatkin oli toimittanut julkisuuteen nuhteensa. Ei sotavoimien nimissä nyt sovi vaatia tasa-arvoa.

Tässä voisi nyt pohtia syvällisesti sitä, mikä on valtion väkivaltakoneistojen syvempi luonne, ja kaivataanko toisten maiden duunareiden tappamista varten perustettuja organisaatioita Pride-kulkueissa ensinkään.

Siinä mielestäni astuttaisiin tässä yhteydessä harhaan. Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta tasa-arvon puolesta ja armeijan ”valkoisen heteromaskuliinista” kulttuuria vastaan, joka minulle näyttäytyy pelkästään positiivisena asiana.

* * *

Samaa mieltä ei ollut ammattitrolli ja Kokoomuksen helsinkiläinen poliitikko Ossi Mäntylahti, joka päätti jäljittelemättömään tyyliinsä ilmiantaa Pylvänäisen Puolustusvoimille virkapuvun väärinkäytöstä.

Sosiaalisen median eri ryhmissä seurasi suuri väittely, joka ikävä kyllä keskittyi asiakysymysten sijaan teknisiin seikkoihin.

Hämmentävästi suurin osa Pylvänäisen teon puolustajista lähti argumentoimaan siltä linjalta, että Pridessä ei ole ”mitään poliittista”. Ohjesäännön mukaan kun virkapukua saa käyttää juhlakulkueissa, mutta ei poliittisissa mielenosoituksissa.

Totta kai onkin, että tapahtuma on ilmoitettu viranomaisille juhlana, ei mielenosoituksena. Mutta siinä täytyy olla kyllä kerrankin trolli-Ossin kanssa samaa mieltä, että tietenkin Pride on poliittinen mielenosoitus. Jos tapahtuma typistetään pelkäksi epäpoliittiseksi festivaaliksi, se menettää merkityksensä. Se tarkoittaa, että on unohdettu se radikaali historia, josta koko Pride on alun alkaen lähtenyt.

Omaa blokkiamme edellä kulkueessa marssi esimerkiksi tummiin surupukuihin verhoutunut joukko, joilla oli mustat sähköteipit suunsa päällä vaientamisen merkiksi. He kantoivat mukanaan ympäri maailmaa tänä vuonnna murhattujen sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien ihmisten nimiä ja kuvia. Orlandon tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Tuo surupukujen aktio oli yksi voimakkaimmista mielenosoituksista joita olen vähään aikaan nähnyt. On vähän loukkaavaa sanoa, että sillä ei ollut poliittista sisältöä.

Tässä monella tuntuu menevän sekaisin, että puoluepolitiikka on eri asia kuin politiikka yleensä. Se, että joku tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, että se on poliittisesti sitoutumaton – tietenkin HeSeta ry:n järjestämä Pride on sitoutunut vaatimaan tasa-arvoa seksuaalivähemmistöille, joka on itsessään poliittinen vaatimus.

Tasa-arvo ei Suomessa ole vieläkään mikään itsestäänselvyys tai valmis asia, jota pitää vain juhlia – kyllä se vaatii myös tekoja. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että on olemassa tahoja jotka aktiivisesti työskentelevät tuon tasa-arvon purkamiseksi – kuten viimeksi Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

* * *

Tästä kysymyksestä täysin eri asia on sitten olla Ossi Mäntylahden kaltainen pedanttinen mulkku ja ilmiantaa tapahtumaan osallistujia saadakseen itselleen jotain kummallista mainetta ja huomiota, vaikka sitten perästä päin esittää olevansa asian puolesta. Sitä sanotaan rivien hajottamiseksi ja oman pesän likaamiseksi.

Siksi on suoraan sanottuna melko epäilyttävää, että tällainen henkilö edelleen istuu syrjinnän vastaisen RASMUS ry:n hallituksessa. Aiemminhan Mäntylahti profiloitui esimerkiksi lällättelemällä Saara Särmän ulkonäölle, koska tämä on feministi.

Lopulta ilmiantaja-Ossi ei nyt sitten kuitenkaan saanut tahtoaan läpi tässä keississä, ja hyvä niin.

Sori siitä.

***

P.S. Tämä nyt ei liity enää mihinkään, mutta puistojuhlassa tapasimme veljeni kanssa sattumalta joukon mukavia tyyppejä, joista eräs oli tehnyt komean psykedeelisen uudelleenmiksauksen klassisesta ”Posti-Elektroniikkaa” -kappaleesta. Nupit kaakkoon!

Mainokset

Seksiä, valheita ja Facebook-kommentteja

Pietarin kaupunginvaltuutettu Vitali Milonov ei pidä irstailijoista.

Pietarin kaupunginvaltuutettu Vitali Milonov ei pidä irstailijoista.

Toissapäivänä kuvailemani, kohudosentti Johan Bäckmanin organisoima ja virolaisten uusnatsien vahvan tuen taakseen saanut ”Venäjän uudet arvot” -tilaisuus järjestettiin Helsingin Hotelli Seurahuoneella eilen aamulla 20. toukokuuta ilman välikohtauksia.

Asia olisi ehkä minun puolestani ollut sillä selvä, mutta moderoimassani Tiedonantaja-lehden Facebook-keskusteluryhmässä Bäckmanin hengenheimolainen Arto Tuominen katsoi asiakseen jatkaa asian puimista sekä kirjoittaa tilaisuudesta lukuisia raportteja.

Tutustutaanpa siis tilaisuudessa käytettyihin puheenvuoroihin niiltä osin, kun Tuominen meille niistä tiedottaa.

* * *

Feminismiä ja lastensuojelua vastustavan Irina Volynezin Tuominen kertoo sanoneen muun muassa seuraavaa:

Venäläisen yhteiskunnan tietoisuudessa on nyt kaksi lähestymistapaa lapsiin. On eurooppalainen liberaali lähestymistapa ja meidän oma venäläinen perinteemme, jonka juuret ovat vuosisatojen takaa.

Euroopassa on toisenlaiset perhesuhteet. Siellä kukaan ei elä lapsilleen. Kun lapsi täyttää 18, hän saa häipyä. Lapset ovat valtiolle vain tavaroita, joiden avulla voi rikastua. Eläkeläiset elävät vain itselleen. Me venäläiset olemme erilaisia.

Tämän lainauksen perusteella venäläistä erityislaatuisuutta korostava ja äärimmäisen yleistävän ”eurooppalaisuuden” mädänneisyyttä kritisoiva puheenvuoro ei ilmeisesti kaikesta sovinismistaan huolimatta ollut tilaisuuden pahimmasta päästä. Tässä Tuomisen lainauksessa ei vielä puhuta esimerkiksi mitään ”ydinasenyrkeistä” tai homoseksuaalisuudesta länsimaiden rahoittamana perversiona, joista Volynez kirjoittaa pamfletissaan Venäläisen äidin pyhä velvollisuus.

Vasemmistolaisesta ja ennen kaikkea marxilaisesta lähtökohdasta Volynezin väitteet ovat silti toki hyvin ongelmallisia.

Jo aikoinaan kosmopoliittina ja internationalistina tunnettu V.I. Lenin kritisoi väsymättä 1800-luvun lopun Venäjällä vaikuttaneita narodnikkejä, jotka korostivat venäläisten erilaisuutta, vaalivat perinteisiä arvoja ”epäluonnollisten ja moraalittomien” länsimaisten tapojen yli ja kavahtivat eurooppalaista sivistystä.

Lenin kuvaili narodnikkien takaperoista slavofiliaa ja ekseptionalismia ”mitä alhaisimmaksi jingoismiksi,” joka kumpusi pienviljelijäluokan murenevasta asemasta kehittyvässä yhteiskunnassa. Nyt tietty porvarillinen klikki Venäjällä näyttää ottaneen käyttöönsä lähes sanasta sanaan saman ”alhaisen jingoismin” retoriikan, jonka jo Lenin yli sata vuotta sitten totesi taantumukselliseksi.

Kovin ”uusista arvoista” ei tässä siis ainakaan ole kyse.

* * *

Stalin: Viimeisimpien tietojen mukaan oikeastaan ihan rento jätkä.

Stalin: Viimeisimpien tietojen mukaan oikeastaan ihan rento jätkä.

Salaliittoteoreetikon ja ”puoluejohtajan” Nikolai Starikovin puheenvuoron sisältö herätti ennalta ehkä eniten hilpeyttä, järkytystä ja epäuskoisuutta – Stalin Suomen kansan ystävänä ja pelastajana.

Ilmeisesti tilaisuudessa pääasiallisena lähteenä tälle Starikovin väitteelle oli Stalinin 14. marraskuuta vuonna 1917 Helsingissä SDP:n kokouksessa pitämä puhe, jossa hän oli vakuuttanut juuri perustetun Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan kunnioittavan Suomen itsenäisyyttä ja kansojen vapaata itsemääräämisoikeutta:

Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä. Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.

Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen, että se tullaan horjumatta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön.

Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden!

Marraskuussa vuonna 1917 ollaan kuitenkin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin Stalinin ”uran” myöhempinä aikoina. Vallankumous on vasta äskettäin tapahtunut, Neuvostoliittoa ei ole vielä perustettu, ja Stalin on vasta harmaa byrokraatti, joka hiljattain on valittu puolueen keskuskomiteaan.

Suomen itsenäisyydestä ilmoittaminen on itse asiassa hänen ensimmäinen tehtävänsä kansallisuusasioiden kansankomissaarina. Stalin tuskin on yksinään päättänyt puheen sisältöä Kansankomissaarien neuvoston puolesta.

Tosiasiassa mitä enemmän Stalin saa puolueessa valtaa, sitä kauemmaksi hän siirtyy noista ajatuksista. Bolševikkien sisäiseen valtapeliin perehtynyt ja aiheesta viime vuonna julkaistussa elämänkerrassa kirjoittanut Christer Pursiainen kuvailee Stalinin jo viimeistään vuonna 1922 omaksuneen hyvin erilaisen linjan, joka ei juurikaan kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioittanut.

Pursiaisen mukaan:

Stalin nimittää [kaiken vallan Moskovaan keskittävää] linjaansa paradoksaalisesti ”autonomisoimiseksi”. […] gruusialaiset bolševikit, joita johtaa Budu Mdivani, Leninin luotettu, puolustavat rajoitettua itsemääräämisoikeutta. Stalin ei lämpene maanmiestensä itsenäisyysvirtauksille.

Myöhemmin kiista kärjistyi tavalla, joka sai Leninin vetämään tukensa Stalinilta. […] Leninin joulukuussa saneleman poliittisen testamentin mukaan Stalinin hanke oli ”nähtävästi perin väärä ja epäajankohtainen.” Lenin lisää, että pääsyynä tähän asiantilaan on ”Stalinin hätiköityminen ja viehättyminen hallinnolliseen määräilyyn”, ja hän syyttää Stalinia ja Ordžonikdzeä isovenäläisestä sovinismista. Politbyroo ei kuitenkaan saanut Leninin kirjettä kuin vasta huhtikuussa 1923 […]

Luonnollisesti myöskään 30- ja 40-lukujen tapahtumat eivät juuri tue väitettä Stalinista kansojen itsemääräämisoikeuden suurena ystävänä.

* * *

Sitä, mitä Pietarin pahamaineisen homolain isä Vitali Milonov tapahtumassa mahtoi sanoa, ei julkista Facebook-keskusteluryhmää henkilökohtaisena päiväkirjanaan pitävä Tuominen vielä tätä kirjoittaessa ole valottanut. (Päivitys 15:52: Tämä johtuu nähtävästi siitä, ettei Milonov ollut tilaisuudessa paikalla.) Nikolai Starikovin kommentit aiheesta ehkä kuitenkin antavat jotain osviittaa.

Starikovin mukaan Venäjälle on pesiytynyt ”ammattihomoja”, joiden suuntautumisen määrittävät ”erittäin hyvät rahanansaintamahdollisuudet alalla.” Lähdettä tälle väitteelle ei korviini ole vielä kantautunut, tai sitä, mistä keskipalkoista alalla puhutaan. Entä minkähän työehtosopimuksen piiriin ammattihomot mahtavat kuulua?

Kaikesta naurettavuudestaan huolimatta tapahtuma paljasti myös erittäin synkkiä asioita starikovien, milonovien ja artotuomisten ajatusmaailmasta. Tilaisuudesta suuresti nauttinut Arto Tuominen rehvastelee raporttinsa päätteeksi, miten loppukevennyksenä Starikov oli laskenut ”tosikoiden” kiusaksi leikkiä homojen pahoinpitelyllä ja tappamisella, mikä Tuomisesta oli ”kovin hauskaa.”

Hans Dorpat lienee yhtä mieltä asiasta.

artotuominen

* * *

Tänään Bäckmanin oli tarkoitus järjestää vastaava tilaisuus Tampereella. Starikovin oli määrä esitellä Stalin-pamflettiaan Lenin-museolla ja muun konnagallerian keskustella Metso-kirjastossa.

Lenin-museon johtokunnan puheenjohtaja Ulla Aatsinki ilmoitti kuitenkin eilen, ettei Starikov ole tervetullut museon tiloihin.

Aamulehden haastatteleman Lenin-museon johtajan Aimo Minkkisen mukaan Suomi–Venäjä-seura kielsi tilaisuuden järjestämisen museon tiloissa. Suomi-Venäjä-seura omistaa museon.

– Henkilökohtaisesti en ole tutustunut tilaisuuden ohjelmaan, mutta arvaan kyllä suunnilleen, mikä olisi ollut sen sanoma, ja oletan olevani siitä jyrkästi eri mieltä. Olen matkustellut sen verran Venäjällä, että tiedän, millaisia arvot nykyisin ovat Venäjällä, Minkkinen sanoo.

Joitakin tunteja myöhemmin myös Tampereen kaupungin puolelta ilmoitettiin, ettei Bäckmanin haluta järjestävän homofobista ja ihmisoikeuksien vastaista tilaisuuttaan kaupungin omistamissa julkisissa tiloissa.

Apulaispormestari Olli-Poika Parviaisen (vihr) mukaan syynä olivat tilaisuuden homofobinen näkökulma ja totalitaristinen sävy.

– Kaupunki ei voi olla välillisestikään tukemassa tilaisuutta, joka on yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta arveluttava, Parviainen sanoo.

Seuraavaksi Bäckman ilmoitti aikovansa järjestää tilaisuuden Tampereen työväentalolla illalla kuuden aikaan. Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Laitinen antoi Aamulehdessä ymmärtää, ettei koko asiasta oltu sovittu mitään yhdistyksen kanssa. Lisäksi Laitinen huomautti, ettei moista tilaisuutta voisi järjestää työväentalolla ”edes periaatteessa”.

– Ei Bäckman ainakaan tiloja ole varannut. Tiistaina Työväentalolla on konservatorion oppilaskonsertti ja soittokunnan harjoitukset. Turha hänen on joukkojaan tänne tuoda, Laitinen sanoo.

Lopulta Bäckman kumppaneineen ei ilmeisesti päässyt esittelemään myrkyllistä propagandaansa Tampereella laisinkaan.

* * *

Sitä minä en tiedä, oliko tästä varsinaisesti mitään hyötyä, tai muuttiko se tilannetta juurikaan. Bäckman pääsi tapansa mukaan esiintymään marttyyrinä ja vaiennettuna ihmisoikeusaktivistina, siinä missä Tampereen kokoomuslainen pormestari Anna-Kaisa Ikonen pääsi patsastelemaan yhdenvertaisuuden puolustajana, vaikka koko hänen puolueensa ajama politiikka on uhka yhdenvertaisuudelle.

Tamperelainen kommunisti Jaakko Tervo kommentoi tapahtunutta mielestäni hyvin:

Antifasismi mitataan viimekädessä suorassa toiminnassa. Tai laajemmin siinä, mikä on kunkin antifasistiseksi itseään tituleeraavan tahon käytännön suhde olemassaoleviin ja katutasolla toimiviin fasistisiin liikkeisiin ja ilmiöihin. Jos ei ole mitään konfrontaatiota, kuten ei ole kummallakaan [Suomen antifasistisella komitealla] suhteessa esim. uusnatseihin, ei voida puhua varsinaisesta fasisminvastaisesta toiminnastakaan. Varmasti on niin, että tieteelliseltä näkökannalta päädytään varmimmin myös johdonmukaisimpaan antifasistiseen käytännön politiikkaan, mutta ne eivät ole ihan yksi ja sama asia.

Bäckmanin ja kumpp. sinänsä marginaalista provoilua haitallisempaa on se, että se antaa Suomen oikeistoliberaaleille, antikommunistisille totalitarismiteoreetikoille ja eurokeskeisille natottajille tilaisuuden esiintyä demokratian ja edistyksen puolustajina. Heillä, toisin kuin Bäckmanilla ja kumpp., on Suomessa ihan oikeaakin valtaa, ja he tästäkin tempauksesta eniten hyötyvät.

Jotain hyvää tapahtuma kuitenkin toi tullessaan. Johan Bäckmanin ehdokkaaksi aiemmissa vaaleissa ottaneen Suomen työväenpuolueen puheenjohtaja Juhani Tanski kommentoi tapahtuman luonnetta samaisessa Tiedonantaja-lehden Facebook-ryhmässä seuraavasti.

juhanitanski

Puheenjohtaja Tanskin mukaan Bäckmanin ja kumppaneiden esittämät väitteet ovat yksiselitteisesti homofobisia ja valheellisia. Lisäksi niiden julkituomisen siunaaminen Tampereen kaupungin taholta ”olisi ollut YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, Pariisin rauhansopimuksen ja Suomen lakien vastaisen toiminnan suosimista ja mahdollisesti Suomen ja Venäjän suhteiden vahingoittamista.”

Olen pitkälti hänen kanssaan samaa mieltä. Kiitän omasta puolestani Tanskia arvokkaasta ulostulosta asiassa.

Toivon myös hartaasti tämän tarkoittavan, ettei Bäckmania vastaisuudessa tulla näkemään minkään vasemmistolaiseksi itsensä mieltävän puolueen listoilla tulevissa vaaleissa.

Antifasismi ja ”Venäjän uudet arvot”

Viime viikolla sain yhteisöpalvelu Facebookin kautta kutsun erikoislaatuiseen konferenssiin. Maanantaina 20. toukokuuta Hotelli Seurahuoneella järjestettävään, ”Venäjän uudet arvot” -nimellä kulkevaan keskustelutilaisuuteen toivotettiin tervetulleiksi seuraavilla saatesanoilla:

Suomi ja Venäjä lähenevät toisiaan, mutta silti maidemme välillä on merkittäviä eroja arvoissa ja asenteissa. Keskeiset erot koskevat historiaa, perhearvoja ja suhtautumista seksuaalivähemmistöihin. Johtavat venäläiset asiantuntijat avaavat niitä aiheita, jotka edelleen herättävät eniten erimielisyyttä Venäjän ja länsimaiden välillä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä!

No, mikäpäs siinä. Minustakin seksuaalivähemmistöjen kohtelussa Venäjällä on paljon parannettavaa, ja ainahan kansainvälisten vieraiden tapaaminen kiinnostaa.

Katsotaanpa siis tilaisuuden verkkosivuilta, keitä nämä ”johtavat venäläiset asiantuntijat” oikein ovat.

milonov

Hehän ovat kuin kaksi marjaa.

Vitali MILONOV, Pietarin lainsäädäntökomitean puheenjohtaja (Pietari): Miksi homopropaganda pitää kieltää Venäjällä? Vitali Milonovin lakialoite homopropagandan kieltämisestä on hyväksytty Pietarin jälkeen Venäjän useissa kaupungeissa ja se on myös käsittelyssä Venäjän duumassa. Milonov kertoo suomalaisille lakialoitteensa perusteita homoseksuaalisen elämäntavan julkisen propagoimisen vaarallisuudesta.

Milonov on siis mies Pietarin pahamaineisen homolain taustalla. Poliittiselta taustaltaan hän on Venäjän hallitsevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen jäsen ja kuuluu ilmeisesti Putinin lähipiiriin.

Aatemaailmaltaan hän tuntuu olevan lähellä Päivi Räsästä. Pietarin kaupunginvaltuutettuna hän on väittänyt muun muassa, että ”homouden synnistä” voi luopua kuin pahasta tavasta ja ”parantua” siitä rukoilemalla ja paastoamalla.

Milonov on päässyt julkisuuteen homolain lisäksi pääasiassa haluamalla kieltää eri ulkomaalaisten artistien keikkoja kaupungissa.

921139_10151470064018719_876498441_o

Nikolai STARIKOV, historioitsija, puoluejohtaja (Pietari): Stalin Suomen kansan ystävänä ja pelastajana. Tilaisuudessa julkistetaan Nikolai Starikovin pamfletti ”Stalin Suomen kansan ystävänä ja pelastajana”.

Starikov on salaliittoteoreetikko, josta tulee mieleen lähinnä Venäjän vastine USA:n Alex Jonesille. Hän on ollut johtohahmo isänmaallis-konservatiivisessa ”Venäjän kansalaisten liitossa” joka on profiloitunut Stalinin kuvilla ja muilla patrioottisilla tunnuksilla varustetuilla mielenosoituksilla.

Siinä missä esimerkiksi kommunistit ja muut vasemmistovoimat ovat Venäjällä osallistuneet Putinin vastaisiin mielenosoituksiin, Starikovin liitto on aktiivinen osanottaja hallintoa puolustelevissa vastamielenosoituksissa.

Ilmiönä liitto muistuttaakin jollain tavalla Yhdysvaltojen hallitsevan republikaanipuolueen siivissä syntynyttä Teekutsuliikettä, joka on aidon protestiliikkeen sijaan lähinnä toiminut oikeistolaisen valtapuolueen ”radikaalimpana” tukijoukkona.

Äskettäin Starikov on perustanut liiton pohjalle pienpuolueen nimeltä ”Suuri Isänmaa”, joka ajaa ”isänmaallisuutta, Venäjän kansan perinteisiä ja moraalisia arvoja, terveellistä elämäntapaa” sekä ”moraalia ja uskontoa tuhoavan propagandan kieltämistä”, jolla viitataan pääasiassa homoseksuaalisuuteen.

Lisäksi puolue ajaa laajennettua kuolemanrangaistusta mm. korruptiosta ja huumekaupasta.

Volynez

Irina VOLYNEZ, mainostoimiston johtaja, neljän lapsen äiti (Kazan): Miljardi venäläistä! Irina Volynez kertoo, miten länsimainen feminismi, lastensuojelu, homopropaganda ja sukupuolikasvatus uhkaavat ja vahingoittavat perinteistä venäläistä perhettä. Venäläinen miljardi -kampanjan veturina Volynez kertoo, miten Venäjän väkiluku saadaan nostettua yhteen miljardiin vuoteen 2100 mennessä.

Tästä seksivalistuksen vaaroista kertovasta mainostoimiston johtajasta en heti löytänyt mitään taustatietoa, mutta samaa isänmaallis-konservatiivista ideologista akselia hänkin vaikuttaa edustavan. ”Venäläinen miljardi” on Starikovin alullepanema projekti, jonka keulakuvaksi Volynez on valikoitunut. Fiksaatio syntyvyyden edistämiseen näyttää yhdistävän kaikkia kolmea alustajaa.

Verkossa etukäteen julkaistussa uskonnollissävytteisessä pamfletissa Venäläisen äidin pyhä velvollisuus Volynez ylistää Venäjällä herännyttä ”patriarkaatin renesanssia” ja kertoo mm. seuraavaa:

Nikolai Starikov on perustanut … Internet-kodinturvajoukot, joiden päämääränä on torjua liberaaleja, pettureita ja irstailijoita (hehän ovat yksi ja sama asia).

Meidän on tehtävä kaikkemme sen eteen, että uudet ulkomaiset sadut, joissa prinssi rakastaa prinssiä, ja prinsessa nai prinsessan, eivät koskaan kantaudu lastemme korviin. Tällaisia hirviömäisiä satuja luetaan jo Skandinavian lastentarhoissa.

Homoseksuaalisuutta julkaisu kuvaa länsimaiden masinoimaksi mielisairaudeksi ja perversioksi. Kaikessa takaperoisuudessaan se tuo mieleen kristillisen Nuotta-nuorisojärjestön taannoin julkaiseman seksivalistusoppaan.

pyhävelvollisuus

Kyseessä näytti siis olevan nationalistinen, konservatiivinen tapahtuma, joka aatemaailmaltaan vastaa lähinnä venäläistä versiota kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten äärioikeistosiiven ajatuksista. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kieltäminen, viehtyminen kuolemanrangaistukseen ja erikoinen naiskuva, jossa naiset nähdään pyhän isänmaan etua synnyttäjinä palvelevina lastenhoitajina ja kasvattajina tuo epämiellyttävästi mieleen lähinnä 30-luvun Saksan.

Onkin melko erikoista, että tapahtuman järjestäjinä mainitaan ”antifasistisiksi” itseään kutsuvia järjestöjä: Venäläiset äidit Suomessa, Suomen antifasistinen komitea ja Suomi ilman fasismia ry. 

Näitä yhdistää tietenkin, kukapa muukaan kuin Suomen johtava ”antifasisti”, dosentti Johan Bäckman. Hän näyttää olevan myös tapahtuman Facebook-sivun ylläpitäjä.

Image

Bäckmanin mielestä Venäjällä ei ole homofobiaa, vaikka vain muutama päivä aiemmin maassa nähtiin jälleen yksi homofobinen murha. Venäläinen RT-uutiskanava raportoi Nikolai Aleksejevin, Venäjän LGBT-yhteisön johtohahmon kommentoineen seuraavaa:

– Volgogradissa tapahtunut brutaali välikohtaus on seurausta jatkuvasta homofobisesta politiikasta, jonka seurauksena ”homoseksuaalisuuden edistäminen” halutaan kokonaan kieltää. Jos politiikka ei muutu, näitä tapauksia tulee olemaan joka vuosi enemmän.

Antifasistiksi ja ”ihmisoikeusaktivistiksi” itseään kutsuva Bäckman kantoi tässä ihmisoikeustaistelussa kortensa kekoon viime vuoden syksyllä, kun hän Suomen työväenpuolueen  kunnallisvaaliehdokkaana halusi seurata Vitali Milonovin jalanjäljissä ja kieltää ”homopropagandan” levittämisen myös kotikaupungissaan Espoossa. Ajatus ei saanut osakseen suurta suosiota.

Bäckman ei kuitenkaan ole mielipiteinensä yksin. Facebook-tapahtumasta hänen ja ”venäläisten huippuasiantuntijoiden” mielipiteet saavat kannatusta esimerkiksi muuan Hans Dorpatilta.

Image

Kuka tämä Hans Dorpat sitten mahtaa olla? Yksi antifasisti lisää? Pikainen pyörähdys miehen Facebook-profiilissa kertonee kaiken tarpeellisen.

Image

Että sellaista. Kyseessä on pesunkestävä natsi, joka näyttää olevan mukana kansallissosialistisen NS Welt -verkkosivun ylläpidossa. Sivuille on dokumentoitu eri maissa toimivien fasistiliikkeiden toimintaa, jonka lisäksi sivusto kehottaa toimintaan ”kansainvälisiä finanssijuutalaisia” ja kommunisteja vastaan.

Tykkääjänä kommentilla on mm. avoimen maahanmuuttaja- ja homovastaisen Simon Wahlroosin poliitiikkaprofiili. Niinikään juutalaisten ja muslimien salaliitoista huolestunut Wahlroos on aiemmin osallistunut vaaleihin maahanmuuttokriittisen Muutos 2011 -puolueen ehdokkaana. Puolue perustettiin rasistisen Suomen Sisu ry:n aktiivien käyttämällä Homma-foorumilla Jussi Halla-ahon eduskuntavaaliehdokkuuden tueksi.

Ollaan siis tilanteessa, jossa Suomessa näyttävästi ”antifasismin” nimeä käyttävien tahojen ajatukset ovat niin pikimustan taantumuksellisia, että jopa aidot fasistit ja muut äärioikeistolaiset antavat heille innolla julkisen tukensa.

Se on minusta suoraan sanottuna kuvottavaa. Mutta ei ainoastaan sitä – nykyisessä tilanteessa se on myös äärimmäisen vaarallista.

Jos antifasismin merkitys on onnistuttu lokaamaan ja hämärtämään näin pitkälle, mitä se tarkoittaa sille antifasistiselle liikkeelle, jota kipeästi tarvittaisiin Euroopassa nousevan äärioikeistovaaran torjumiseen?

Isä ja äiti

Nainen rummuissa, mies kitarassa

Itsesaastutuksen vaarat

Perseitä perseitä perseitä

Pornoa viskillä