Posts Tagged ‘liikenne’

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin – eikä taaksepäin

Lapuan liike rules

12. tammikuuta, 2023.

KNL-puolueen päästyä valtaan Suomi on astunut pääministeri Susanna Kosken johdolla fantastiseen uuteen kultakauteen. Eduskunnasta on ravisteltu poliittinen apatia pois ja ryhdytty rohkeisiin rakenneuudistuksiin.

2020-luvun alussa kestävyysvaje on kurottu umpeen ja talouskasvu on ennennäkemättömissä lukemissa. Valtionvelka on maksettu kokonaan pois ja ammattiyhdistysliike lakkautettu.

BMW X9-katumaasturin ratin takana istuvan Jamppa Pennasen mieli on rento.

Ohjaustehostin surahtelee käsissä miellyttävän pehmeästi ja takapenkillä istuvien lasten lääkityskin on osunut vihdoin kohdalleen. 400 neliön omakotitalossa asustelevan tavallisen perheenisän elämä on ollut yhtä juhlaa siitä asti, kun 2010-luvun työttömyys on vaihtunut yksityisyrittäjyyteen.

Muutama vuosi aikaisemmin perustettu pienyritys Atomipojat Oy tuottaa huikeita voittoja myymällä halpaa ydinsähköä keskellä entistä luonnonsuojelualuetta – ja on vielä kätevästi ihan lasten yksityiskoulun vieressä. Lauhdevedet pitävät ympäristön mukavan lämpimänä talvellakin.

Aamuisella työmatkallaan perheenisä muistaa aina tervehtiä vastaantulijoita automaattisesti avautuvasta sähköikkunasta.

— Haista sinäkin somali vittu, te ootte kaikki yksiä köyhiä syöpäläisiä jotka pitäis ampua, Pennanen vilkuttaa iloisesti ohi kaahatessaan.

Hän tietää solvauksen olevan perusteeton, sillä toissavuonna voimaan tullut huono-osaisuuden kieltävä laki on jo poistanut katukuvasta kaikki kiintiöpakolaiset ja muut alle 100 000 euroa vuodessa tienaavat ihmisroskat. Sananvapauden käyttäminen tuntuu silti hyvältä.

Aamulla naapurille sähköpostilla lähetetty tappouhkauskin hymyilyttää edelleen. Elämä on muuttunut niin paljon helpommaksi, kun uhrittomista ajatusrikoksista ei enää rangaista, Pennanen miettii. Nykyään saa sanoa juuri sen, mitä ajattelee.

Auto heittelehtii tien laidasta toiseen kesärenkaiden pyöriessä tyhjää jäisellä ajoradalla. 30-litrainen moottori ulvoo ja tietokoneohjattu neliveto tekee parhaansa pitääkseen hopeanhohtoiseen teräkseen verhotun ajoneuvon GPS-signaalin mukaisessa kurssissa. Isä näkee arvokkaan tilaisuuden jakaa lapsilleen kokemuksen tuomaa elämänviisautta.

— Muistakaa lapset, että aina ei ole ollut yhtä hyvin kuin nyt. Ennen me täällä Suomessakin elettiin sellaisessa harmaassa sosialismissa, jossa ei yksilönvapauksia kunnioitettu laisinkaan. Autolla ajaessakin vapauttamme rajoitettiin armotta niin sanotuilla ”liikennesäännöillä” joita valvoivat ”liikkuvat poliisit”.

— Toista se on nyt, isä hymyilee ja painaa kaasua liittyessään moottoritielle.

— Voitteko kuvitella, että vanhoina sorron aikoina tästäkin liittymästä sai ajaa vain yhteen suuntaan?

Lumista moottoritietä reunustavat mustuneet huurteen peittämät autonromut. Niiden ajajat olivat heikompaa ainesta, joille paremminvointiyhteiskunnassa ei ole sijaa. Suomi tarvitsee vain iloisia ja positiivisia ihmisiä.

Ennen kahdensadan kilometrin tuntivauhtia tuhoutuneiden ajoneuvojen välissä puikkelehtiva bemari ryöstäytyy hallinnasta ja iskeytyy euron tuntipalkalla 24-tuntista vuoroa tekevän venäläisen rekkamiehen ohjastamaan ajoneuvoyhdistelmään.

Ilmatyynyt eivät laukea, sillä autoa ei ole käytetty katsastuksessa vuosiin. Ilman turvavöitä istuvat lapset lentelevät ohjuksina tuulilasin läpi ja muuttuvat kauniin purppuraiseksi puuroksi raskaan ajoneuvon nokalle.

— Jokainen tässä elämässä on vastuussa omista päätöksistään. Yksilöitä on kohdeltava yksilöinä, myhäilee isä tien pientareella syljeskellessään viimeisiä hampaita suustaan. Loput ovat irronneet jo aiemmin ympäristön lisääntyneen taustasäteilyn takia.

Kuolettava sisäelinvaurio pullauttaa Pennasen suuhun lisää verta, mutta hänen kasvonsa hymyilevät. Ennen lähtöä nautittu nenällinen kokaiinia tuntuu edelleen verenkierrossa ja särkyneestä bensatankista alkanut tulipalo lämmittää ihoa.

— Vihdoinkin ymmärrän, miltä todellinen vapaus maistuu.

Me tarvitsemme joukkoliikenteen!

Porvarihallituksen budjettiesitystä vastustaneessa mielenosoituksessa Helsingin Säätytalolla 19.8.2010 piirisihteeri Tiina Maria Sandberg luki Suomen kommunistisen puolueen kannanoton julkisen liikenteen puolesta.

Budjettiesitys vuodelle 2011 ei lupaa hyvää julkiselle, eikä muullekaan liikenteelle. Määrärahoja supistetaan tai niihin tehdään niin pieniä korotuksia, että kustannustason nousun myötä käytettävissä oleva rahamäärä supistuu. Tämä tarkoitaa bussilinjojen vähentämistä entisestään.

Joukkoliikenteen tulee palvella ensisijaisesti ihmisten jokapäiväisen elämisen asettamia tarpeita. Jokapäiväisiin palveluihin ja töihin pitää päästä nopeasti ja vaivattomasti myös ilman omaa autoa.

Julkinen liikenne ei saa olla voitontavoittelun väline. On väärin miettiä pelkkää hintaa kun puhutaan palvelusta, joka on välttämättömyys. Joukkoliikenteen jatkuvat hinnankorotukset ovat käyneet monelle sietämättömiksi. Pienituloiset kohtaavat ongelmia muutenkin, heidän syrjäytymistään ei pidä enää lisätä viemällä heiltä mahdollisuus joukkoliikenteen käyttöön korottamalla lippujen hintoja.

Joukkoliikenteen pitää olla hinta-laatusuhteeltaan niin hyvää, että se vähentää tarpeetonta yksityisautoilua. Yksityisautoilu Uudellamaalla ei ole monelle vapaaehtoinen vaan pakon sanelema valinta. Tähän ongelmaan pitää puuttua nykyistä pontevammin muun muassa lisäämällä poikittaista liikennettä ja tekemällä eri liikennemuotojen yhdistämisestä helppoa.

Juna- ja bussiliikenteen toistuvista ongelmista päästään eroon suuntaamalla budjettiesityksessä lisää rahaa liikenteen infrastruktuurin parantamiseen. Myös valtion tukea heikosti tuottaville, mutta asukkaille tärkeille linjoille tulee lisätä, ettei kävisi näin:

Lättähatulla Nikkilästä Porvooseen ja takaisin

Dm6 ja Dm7 (kansankielessä Lättähattu) ovat Valtionrautateiden käyttämiä Valmetin vuosina 1954-1963 valmistamia dieselmoottorivaunuja eli kiskobusseja. Erilaiset liitevaunut mukaan luettuina niitä valmistettiin yhteensä yli 400 kappaletta. Dm6- ja Dm7-sarjat korvasivat valmistuessaan höyryveturivetoiset junat suurelta osin Suomen rautateiden paikallisliikenteessä. Viimeiset Lättähatut poistuivat säännöllisestä matkustajaliikenteestä vuonna 1988, mutta niitä on vielä jonkin verran tilausliikenteessä ja museojunissa.

Vanhoina hyvinä aikoina Nikkilässä oli toimiva juna-asema jonka kautta pääsi Porvooseen ja Keravalle. Nykyään siitä ei mene ohi kuin Sköldvikin venäläinen öljyjuna ja asemarakennuskin on myyty yksityisasumukseksi.

Porvoon Museorautatie ry muistutti ihmisiä, että junalla pääsee edelleen. Koska rata on sähköistetty, enää ei tarvitsisi käytellä ympäristölle haitallista dieselmoottoriakaan.

Tässä videossa esiintyy myös höyryveturi sekä vaimo joka ei halua että sitä kuvataan, mutta joskus on pakko kun se on niin söpö.

Henkilöliikennettä ei saa avata kilpailulle

SKP:n Uudenmaan piirikomitea antaa täyden tuen Veturimiesten liiton, Rautatieläisten liiton ja Rautatievirkamiesliiton vaatimukselle kehittää rautateiden henkilöliikennettä.

Vastustamme Liikenne- ja viestintäministeriön esitystä rautatieliikennejärjestelmän pakkokilpailuttamisesta. Suunnitelma pirstoa valtakunnallisesti toimiva järjestelmä pieniin bisnesyksiköihin on lyhytnäköistä pikavoittoihin tähtäävää yrityspolitiikkaa. Uudenmaan piiri tukee liittojen vaatimuksia kehittää ratainvestointeja, kalustoa, huolto- ja varikkopalveluja ja liikenteenohjausta. Päinvastoin kuin ministeriön selonteossa henkilöstön koulutukseen tulee resursoida ja työntekijöiden asemaa tulee vahvistaa.

Tutkimuksen mukaan lähes 80% suomalaisista pitää julkista liikennettä tärkeänä osana kansalaisten peruspalveluja. SKP:n Uudenmaan piiri korostaa, että julkisen liikenteen ulkoistamis- ja yksityistämishankkeet uhkaavat nyt rautateiden henkilöliikenteen osalta työntekijöiden perusturvaa ja asemaa, ja siksi ministeriön on vedettävä takaisin kaikki yksityistämissuunitelmat.

Lähiliikenteen irrottaminen muusta rautatieliikenteestä heikentäisi palvelutason laatua ja lisäisi liikenteen häiriöitä. VR:n nykyisen toiminnan synergiaedut, henkilöstön ja kaluston yhteiskäyttö sekä kokonaisvastuu maanlaajuisesta liikennöinnistä myös taloudellisesti vähemmän kannattavilla alueilla on linjassa liikennepoliittisen selonteon kanssa eikä sitä tule siksikään muuttaa.

SKP:n Uudenmaan piiri vastustaa politiikkaa, joissa työntekijöiden yli kävellään perustelemattomin argumentein. Liikenne- ja viestintäministeriön “kilpailua hinnalla millä hyvänsä” -mietintö synnyttäisi nyt kilpailua vain kannattaville rataosuuksille ja veronmaksajille jäisi entistä suurempi taakka julkisen palvelun tehtävän rahoittamisesta. Kansainväliset kokemukset rautateiden yksityistämisestä ovat kaikkialla katastrofaalisia. Yksityistämisen sijaan rautateitä pitää kehittää keskeisinä joukkoliikennemuotoina.

Säilytetään VR suomalaisilla!

VR:n on säilyttävä Suomen valtion omistuksessa. VR:n myyntiä ei voi ymmärtää mitenkään muutoin kuin vallan siirtona ylikansalliseen keskusjohtoon. Kokemukset rautateiden yksityistämisestä eivät ole myönteisiä muualla maailmassa.

Museoraitiovaunu Hämeentiellä

Vanhemmanpuoleinen ratikka tuli bongattua Helsingin Hämeentiellä 29.5.2010. Mukana kulkevassa moottorittomassa matkustajavaunussa ei ole mitään turhuuksia.

Peruspalvelujen törkeä huutokauppaus jatkuu raideliikenteellä

Pyrkimykset yhteisen omaisuutemme myymiseksi yksityisille tahoille jatkuvat, nyt vuorossa on raideliikenne. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman rautateiden henkilöliikenteen kilpailuttamistyöryhmän mukaan kilpailutus on ”taloudellisesti kannatettavaa” ja sillä on saatu esimerkiksi Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa ”merkittäviä säästöjä”.

Vastaavia myyntipuheita on kuultu ennenkin, milloin katsastuslaitosten, milloin postinjakelun tai terveyspalvelujen yksityistämistä perusteltaessa. Käytännössä ne eivät ole toteutuneet ikinä, ainakaan ilman palvelutason, työolojen ja turvallisuuden dramaattista romahdusta.

Esimerkiksi Britanniassa 90-luvun yksityistämisintoilun jälkeen rataverkko jouduttiin palauttamaan yhteiskunnan hallintaan 2000-luvulla, sillä yksityistämisen seuraamukset olivat kirjaimellisesti katastrofaalisia. Sekä junaturmien että niissä kuolleiden ihmisten määrä lähes kaksinkertaistui heti yksityistämistä seuranneina vuosina. Vastaavia tehostamisen tuloksia päästiin meilläkin jo ihastelemaan tämän vuoden tammikuussa.

Helsinkiläisen kaupunginvaltuuttu Yrjö Hakasen (SKP) mielestä esitys on osoitus porvarihallituksen yksityistämispolitiikan yksisilmäisyydestä, sillä rautateiden kilpailutus alkaisi herkkupaloilla pääkaupunkiseudun lähiliikenteestä. Kermankuorintaa ei siis edes yritetä välttää.

— Liikenneministeriön työryhmä ei edes selvittänyt vaihtoehtona VR:n toiminnan kehittämistä. Eikä perusteluksi esitetty konkreettisia arvioita kilpailutuksen vaikutuksista talouteen, liikenneturvallisuuteen tai tämän julkisen palvelun kehitykseen koko maassa, ihmettelee Hakanen.

Myös kilpailutustyöryhmässä työntekijöiden edustajana istunut Timo Tanner pitää henkilöliikenteen avaamista kilpailutukselle huonona asiana. Tannerin mukaan kilpailutus pirstoo maan laajuisen joukkoliikenteen. Hän jättikin työryhmän raporttiin eriävän mielipiteensä.

Kilpailutustyöryhmä esittää kilpailutusedellytysten ratkaisemista vuoden 2014 loppuun mennessä. Tällöin kilpailutus voisi alkaa seuraavana vuonna. Helsingin seudulla kilpailutettu liikenne voitaisiin käynnistää vuoden 2018 alusta. Myöhemmin kilpailutuksen piiriin esitetään muun muassa seutuliikennettä täydentäviä taajamajunia ja Hanko-Karjaa radan liikennettä. Työryhmä haluaa myös liikenteenohjauksen pois VR:n käsistä.

— Kolme neljästä eli melkein 80% suomalaisista on sitä mieltä, että julkinen liikenne kuuluu peruspalveluihin. Asiantuntijat sanovat kilpailuttamisen heikentävän palvelujen tasoa. Sen vuoksi VR:n palveluita ei pidä yksityistää tai ulkoistaa, vaan pikemminkin yhteiskunnan roolia on korostettava peruspalveluiden tuottajana, toteaa SKP:n uusi pääsihteeri Juha-Pekka Väisänen.