Posts Tagged ‘kuntapolitiikka’

Ihannekunta

Eduskuntapuolueille tuotettiin julkisena palveluna visio siitä, miltä heidän ihannekuntansa näyttäisi osana ”puoluepäivän” tarjontaa, mutta SKP:lle ei. Teimme sitten itse oman kuvamme.

SKPihannekunta

Kommunistien ihannekunnassa valta on asukkailla.

Vaaleilla valittavia kaupunginosavaltuustoja ja aluekomiteoita on perustettu ja niille on annettu valtaa myös omaan budjettiinsa. Erityyppisiä kaikille avoimia, maksuttomia tiloja on järjestetty asukkaiden käyttöön tapaamispaikoiksi. Kerhotiloissa voidaan suunnitella oman alueen päätöksiä ja puhujalavoille on mahdollisuus nousta kertomaan mielipiteitään laajemminkin. Kuntalaisia kutsutaan aktiivisesti osallistumaan päätöksentekoon ja isoilla hankkeilla on aina useita erilaisia esityksiä. Kommunistien ihannekunnassa kaikkien elinten, kuten esimerkiksi lautakuntien kokoukset ovat aina kun lain puitteissa on mahdollista, avoimia.

Ihannekunta on päätöksenteon osalta avoin myös peruspalvelujen järjestämisen kautta. Kommunistit eivät yksityistäisi eivätkä järjestäisi niitä edes osakeyhtiölain avulla. Näin ollen yhdessä tuotetuista peruspalveluista on kaikki taloudelliset tiedot kaikkien asukkaiden käytettävissä. Itse tehtynä ne tuovat asukkaille myös paljon muita etuja, kuten lisää työllisyyttä paremmilla työehdoilla ja yhteneväistä kokonaisuutta palvelujen järjestämisessä. Kommunistien ihannekunnassa ei siis pirstaloituja, yksityistettyjä palvelukokonaisuuksia nähdä.

Suuri osa peruspalveluista on ihannekunnassa muutettu maksuttomaksi. Sellaisia ovat esimerkiksi lasten päivähoito ja varhaiskasvatus, koululaisten iltapäivätoiminta, terveyskeskuksessa käynti ja julkinen joukkoliikenne. Kommunistit näkevät myös kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kuuluvan kaikille, joten maksuton tarjonta silläkin saralla on kasvanut reilusti. Peruspalvelut on maksuttomia ja saatavilla asukkaiden lisäksi myös kunnassa oleskeleville.

Kaupunkeja ja kuntia ei rakenneta liian tiiviisti ja metropolipolitiikasta on päästy eroon. Palveluja ei ole keskitetty vain harvoihin kasvukeskuksiin ja joukkoliikennettä on lisätty runsaasti lähijunaraiteille ympäri maan. Tämä on osaltaan pysäyttänyt isojen kaupunkien liian paisumisen. Kommunistit tietävät, että isoissa kaupungeissa kulutetaan eniten luonnonvaroja. Ilmastonmuutosta voidaan torjua vain yhdistämällä energiankulutuksen vähentäminen uusiutuvan energian käyttöön. Siksi kunnissa pyörivätkin tuulimyllyt ja katoilla lepäävät aurinkokennot. Maalämpöön on siirrytty valtakunnallisella tukikampanjalla kaikkialla, missä siihen on ollut mahdollisuus.

Kommunistien ihannekunnassa kaikkien on turvallista elää. Turvaa ja apua tarvitsevia kohtaan ollaan solidaarisia ja kenenkään ei tarvitse pelätä syrjintää ulkonäkönsä, uskontonsa, ikänsä, sukupuolensa tai suuntautumisensa vuoksi. Naisvaltaisten kunta-alojen palkkakuoppa on jäänyt historiaan. Asunnottomuutta ei ole, sillä kunnissa on rakennettu jo pitkään tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja omana tuotantona. Työttömyyden vähentyminen, perusturvan korottaminen ja palvelujen maksuttomuus on tehnyt leipäjonoista tarpeettomia.

Jos asiaa tieteellisesti pohditaan, pitäisi näitä kuvia olla tietenkin vähintään kolme: kommunistien ihannekunta porvarivaltiossa, kommunistien ihannekunta sosialismissa, ja kommunistien ihannekunta kommunismissa. Tämä kuva on ensimmäisestä vaiheesta.

Kaksi seuraavaa kuvaa ovat vaikeammin hahmoteltavissa, koska sosialismiin ei ole olemassa valmista kaavakuvaa. Viimeinen vaihe näyttää omassa mielessäni tältä:

Älytön verkostomainen kaupunki

Oletteko nyt oikeasti ihan tosissanne?

Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin ehdotusta uuden ”Keski-Uudenmaan kaupungin” muodostamisesta.

Kuntaliitoksia Uudenmaan alueella selvittäneen työryhmän syyskuussa julkaisemassa loppuraportissa suositellaan peräti kahdeksan kunnan – Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisen, Sipoon ja Tuusulan – yhdistämistä.

Tämä Suomen periaatteessa kolmanneksi suurin väestökeskus tulisi olemaan ”älykäs verkostomainen kaupunki”. Se on kaunis tapa sanoa, ettei tälle väkisin kasaan kootulle kuntapoliittiselle Frankensteinin hirviölle voi kuvitella järkevää keskustaa hyvällä tahdollakaan.

Samalla puhe kuntien yhdistämisestä työssäkäyntialueiden mukaan on ilmeisesti päätetty suosiolla unohtaa – en usko esimerkiksi monenkaan hyvinkääläisen käyvän töissä Sipoossa. Tämän ”kaupungin” sisällä suurin osa työmatkaliikenteestä olisi edelleen pendelöintiä Helsinkiin.

Liian pieni city

Varsinaista nimeä tälle Tamperetta suuremmalle kaupungille ei ole viitsitty edes lähteä arvuuttelemaan – mikä lienee ainoastaan siunaus.

Kaupungiksi yhteenliitetyistä kunnista sen sijaan tulisi jokaisesta ”city-alueita”, joille annettaisiin uudet, kornit nimet: Tuusulanjärvi city, Hyvinkää city, Nurmijärvi city, Mäntsälä city … Meistä sipoolaisista puolestaan tulisi Sibbesborg cityn asukkeja.

Siis mitä helvettiä, nyt ihan vakavasti? Eikö teitä siellä työryhmässä edes hävetä?

Tätä aivopiereskelyä ei voi selittää edes suomalaisille tyypillisellä ameriikan ihannoinnilla, jossa kaikki pitää väkisin kääntää englanniksi. Tässä Suomen kielilain vastaisessa esityksessä kyse on pikemminkin alkuasukkaiden pidgin-englannista, jossa toistellaan hienolta kuulostavia sanoja ymmärtämättä edes, mitä ne merkitsevät.

Ettei nyt jäisi mitään epäselvää: sana city viittaa suurkaupunkiin. Missään maailmassa ei ole kaupunkia, joka koostuisi pienemmistä cityistä – joista osa on vieläpä maaseutua!

* * *

Tämän tulevan kaupungin asukkaiden kannalta merkittävin asia ei kuitenkaan liene se, ettei kukaan voi vakavalla naamalla esitellä itseään Sibbesborg Cityn asukkaaksi.

Hämmentävä pidgin-finglish muuttuu hauskasta vitsistä ikäväksi, kun sen perusteella ruvetaan suunnittelemaan kaupungin palvelurakennetta. ”Kaupunkitason” palveluiden lisäksi olisi ”citytason” palveluja, ja vielä erikseen ”cityalueen lähipalveluita”.

Tätä sekavampaa luokittelua tuskin saataisiin aikaan, vaikka sitä varten palkattaisiin toinen 350 000 euron arvoinen työryhmä.

Kuten kuntaliitoksissa aina, Keski-Uudenmaan kaupungin tarkoituksena on palvelujen keskittäminen ja karsiminen. Yhteen paikkaan keskitettäviä ”kaupunkitason” palveluita olisivat mm. terveyskeskuksen ympärivuorokautinen päivystys sekä urheilu- ja liikuntakeskukset.

Nähtäväksi jää, miten Nikkilän kolmen miljoonan euron jäähalli aiotaan paikasta toiseen kuljettaa.

Hintaa näille Paintilla piirretyille nuolille ja ympyröille tuli 350 000 euroa.

Hintaa näille Paintilla piirretyille nuolille ja ympyröille tuli 350 000 euroa.

Taloudellista pakkoa ei ole

Kuten kaikkia typeriä ehdotuksia suomalaisessa politiikassa sitten 80-luvun, tätäkin liitosta perustellaan taloudellisella välttämättömyydellä.

Raportissa puhutaan kuntien yhteenlasketusta ”tasapainottamisen tarpeesta”, jonka ilmoitetaan olevan noin 112 miljoonaa euroa. Sote-uudistuksen vaikutus lisää vielä 20-50 miljoonaa euroa päälle.

Tämä ”tasapainottamistarve” johtuu raportin mukaan kolmesta suuresta kokonaisuudesta:

  1. valtionosuusleikkauksista
  2. verotulojen kasvun alenemasta sekä
  3. väestönkasvun ja ikääntymisen sekä palveluiden tarjonnan laadun ja laajuuden kasvun vauhdista.

Itsenäisinä kuntien olisi ryhdyttävä sopeutustoimenpiteisiin, kuten tuloveroprosentin nostamiseen, raportti varoittaa.

Näistä kolmesta ongelmasta kaikki ovat kuitenkin olemassa myös mahdollisen kuntaliitoksen jälkeen.

Huomionarvoista on, että sekä ongelmat 1 että 2 ovat puhtaasti kokoomusjohtoisten hallitusten viime vaalikaudella tekemien poliittisten päätösten ansiota. Niistä päästäisiin eroon palauttamalla leikattuja valtionosuuksia, perumalla yhteisöveron alennus ja perumalla kuntalain muutos, jolla kuntia pakotetaan muuttamaan liikelaitoksiaan yhtiöiksi.

Jos uutta kuntalakia valmisteltaisiin todella kuntien ja niiden asukkaiden lähtökohdista, tulisikin siihen kirjata palvelujen tietoisen alibudjetoinnin kieltävä pykälä. Käsittämätöntä mutta totta: nykyisellään laki ei kiellä valtiota itse rampauttamasta kuntien taloutta.

Raportti ei myöskään kerro, että palkansaajaa kurittavalle tuloveroprosentin nostamiselle on myös vasemmistolainen vaihtoehto: pääomatulojen verovapauden lopettaminen kunnallisverotuksessa ja koko kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi.

Mikä parasta, tämäkin onnistuu täysin ilman uutta kaupunkia!

Lähidemokratia ei saa olla jälkihuomio

Alusta asti on ollut selvää, että Kataisen hallituksen aloittamalla ja Stubbin hallituksen jatkamalla kuntauudistuksella on haluttu ennen kaikkea keskittää päätösvaltaa julkisista palveluista yhä pienempään piiriin.

Tätä faktaa peittelemään on jokainen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaventava esitys sokerikuorrutettu puheella lähidemokratiasta ja osallistamisesta.

Liitosselvitys on lisää tätä samaa soppaa: uuden kaupungin luvataan olevan ensimmäinen aito kunnanosahallintoon perustuva malli Suomessa. Raportin mukaan kaupungissa järjestettäisiin kaupunginosavaalit, joissa valittaisiin aluelautakunnat.

Muuten hyvä, mutta näillä ”kaupunginosilla” – siis entisillä kunnilla – oli jo kunnanvaltuustot. Tässä ensin siis hajotetaan olemassaolevat edustuksellisen demokratian elimet, ja sitten lähdetään miettimään, mistä alueen asukkaat jatkossa saavat päättää. Näissä lähifoorumeissa kuntalaisten valitsemia edustajia istuisi maksimissaan yhdeksän!

Tämä on demokratian kaventamista, ei laajentamista.

Vaikka lähifoorumeilla luvataan olevan ”todellista valtaa”, ovat toiset samaan aikaan käynnissä olevat ”uudistukset” jo siirtämässä tärkeät päätökset muualle, jopa kaupunginvaltuustojen ulkopuolelle. Eduskuntapuolueiden viime keväänä tekemä sote-sopimus merkitsee käytännössä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen – yli puolet kuntien budjeteista – päätetään muualla.

Pääkaupunkiseudulla niin sanottu metropolihallinto puolestaan päättäisi asumisesta, maankäytöstä sekä liikenteestä. Lähifoorumeille päätettävää jäisi korkeintaan, missä suhteessa kaupunginvaltuustolta tuleva raha jaetaan paikallisen kirjaston ja koulun välillä.

* * *

On harmillista, että tämän vaalikauden poliittiset silmänkääntötemput ovat niin pahasti ryvettäneet koko lähidemokratian konseptin.

Lähtökohdiltaan aluevaltuustot ovat nimittäin suorastaan radikaali ajatus. Kommunistisen politiikkakäsityksen mukaan ruohonjuuritason demokraattiset elimet ovat välttämättömiä todellisen kansanvallan kasvamiselle — nykyinen parlamentarismi ei vielä sitä ole. Helsingissä juuri me kommunistit olemmekin olleet keskeisesti mukana osallistavan budjetoinnin pilottihankkeissa.

Jotta lähidemokratia olisi muutakin kuin kauniita sanoja ja hurskaita toiveita, pitäisi sen sisältö olla kaikille selvä. Sen sijaan, että aluevaltuustot ovat kuntaliitosten outo jälkihuomio, niiden tarve tulisi määritellä suoraan kuntalaissa.

Esimerkiksi, kuten taannoinen Sipoosta lähtenyt Ei pakkoliitoksille! -kansalaisaloite esitti: jos kunnan asukkaiden määrä valtuutettua kohden ylittää 500, edellytetään alueelle oma valtuusto, jossa asukkaiden määrä osa-alueen ylimmän toimielimen luottamushenkilöä kohden on enintään 500.

Todellinen osallistava budjetointi tarkoittaisi myös, että aluevaltuustolla olisi valtaa kyseenalaistaa keskusjohdon sanelut ja osallistua koko kaupunkia koskevien ratkaisujen valmisteluun.

Tällainen alhaalta ylöspäin kasvava demokratia on ainoa tapa rakentaa yhteiskuntaa, joka toimii ihmisten, ei kapitalismin markkinoiden ehdoilla.

Jotka unohtavat historian, tulevat toistamaan sen

Eräs tunnettu saksalainen filosofi kirjoitti kerran, että historia toistaa itseään – ensin tragediana, sitten farssina. En ole nyt ihan varma kumpi kierros tällä kertaa on menossa, mutta jälleen ei voi kun ihmetellä uutisotsikkoja:

Asumistuen saajat aiotaan leimata

Valtiovarainministeriö haluaa ohjata asumistukea saavat asumaan kuntien ja yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhtiöiden omistamiin asuntoihin. Se on perustanut työryhmän valmistelemaan uudistusta, ja ehdotusten pitäisi valmistua vuodenvaihteessa.

Ministeriö ajaa säästöjä, mutta sen haikailemasta uudistuksesta saattaa tulla vuosien kuluttua suuri lasku. Ohjaaminen merkitsisi käytännössä sitä, että työttömät, yksinhuoltajat ja maahanmuuttajat kertyisivät vähitellen samoihin taloihin.

Valmistuviin taloihin valittaisiin heti aluksi vain tuensaajia. Kun vanhoissa taloissa vapautuu asunto, siihen otettaisiin suuresta hakijoiden jonosta sellainen kotitalous, joka nostaa tukea. Näin tapahtuisi etenkin pääkaupunkiseudulla.

Kuntien vuokratalot alkaisivat leimautua entistä enemmän, ja niissä asuville lyötäisiin otsaan kurjimmista kurjimman leima.

Olisi ihme, jos sosiaalisia ongelmia ei kasautuisi tiettyihin kortteleihin ja kokonaisille asuntoalueille. Suomeenkin uhkaisi vähitellen syntyä omia slummeja Tukholman ja Kööpenhaminan tapaan. Niiden ongelmien korjaaminen vasta kalliiksi tulisi.

Kokoomus haluaa Suomeen kodinturvajoukkoja

Kokoomuksen puoluekokouspäätöksen mukaan on tarpeellista tutkia kodinturvajoukkojen perustamista Suomeen.

Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttiin kesäkuussa kokoomuksen puoluehallituksen esittämä ponsi. Sen mukaan on tarpeellista, että ”rakennemuutoksen suunnittelun yhteydessä kodinturvajoukkojen perustamista tutkitaan yhtenä vaihtoehtona turvata laajan reservimme käyttö sen jälkeen, kun se on vapautunut puolustusvoimien sijoituksista”.

Puoluehallitus hyväksyi myös kokoomuksen puoluehallituksen asiasta antaman selvityksen. Siinä todettiin muun muassa, että Suomessa ”viittaukset sotien jälkeen lakkautettuun suojeluskuntajärjestöön ovat tyrehdyttäneet keskustelun mahdollisista kodinturvajoukoista”.

Helsingin Puotilan kokoomuksen aloitteessa, jonka sijasta puoluekokous siis hyväksyi puoluehallituksen selvityksen, oli kaavailtu myös kodinturvajoukkojen tarkempaa toimenkuvaa:

”Rauhan aikana kodinturvajoukkojen nuoriso-osasto nostaisi tulevien varusmiesten kuntoa jo ennen armeijaa opettaen leiriytymistaitoja, pesäpalloa, suunnistusta, ammuntaa, hiihtoa ja kamppailulajeja yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Senioriosaston tehtävinä olisivat toiminnan organisointi, perinteet ja rahoituksen turvaaminen.”

Torppareita ja suojeluskuntia 1918, vuokralaisia ja kodinturvajoukkoja 2010. Täällä Pohjantähden alla -uudelleenfilmatisoinnit eivät voisi ajoittua ajankohtaisemmin.

Lopuksi on sitten jälleen tarjolla pimeää koppia, pakkosyöttöä ja raippoja, nyt kun Lapuan liikkeen ja IKL:n kunniakasta perinnettä jatkamaan ovat nousseet Suomen Sisu, Muutos 2011 ja Perussuomalaiset.

Peli seis! Kamppailu Helsingin lähipalveluista

Suomen sosiaalifoorumin 2010 aloitti kansalaisaktiivi Heikki Takkinen puheenvuorollaan Peli seis! -kampanjasta Helsingin lähipalvelujen puolesta. Niin kirjastot kuin terveysasematkin olivat kaupunginjohtaja Pajusen lahtauslistalla, mutta kaupungin asukkaat nousivat vastarintaan kukin omalla tahollaan.

Sipoon luonto on säilytettävä!

Sipoonkorpeen kansallispuisto

Sipoonkorpi on laaja ja lähes yhtenäinen metsäalue pääkaupunkiseudun itäpuolella. Maisemaltaan alue on erittäin jyrkkä- ja pienipiirteistä kallioiden, kangasmaiden ja soiden mosaiikkia, jota kirjovat siellä täällä pienet peltolaikut. Sipoonkorven metsien tunnelmaa korostavat sitä ympäröivien laaksojen hienot kulttuurimaisemat. Luontoarvot ovat monipuoliset ja merkittävät: alueella on matalia merenlahtia, rannikon reheviä lehtoja, kallioluontoa, hoidettuja perinneympäristöjä ja savikkoalueen virtavesiä. Sipoonkorven alueelta on havaintoja noin sadasta uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Mustavuori-Östersundomin alueelta on havaintoja noin 50 uhanalaisesta ja silmälläpidettävästä lajista.

Luontoarvoiltaan ja retkeilymielessä Sipoonkorven alue on Nuuksion kansallispuiston veroinen kohde. Se liittyy luontevasti pääkaupunkiseudun viherkehään.

Ympäristöministeriön tulee ryhtyä tekemään lakiesitystä heti. Uusi kansallispuisto juhlistaisi YK:n luonnon monimuotoisuuden vuotta. Sipoonkorpi täyttää erinomaisesti lain vaatimat kansallispuiston perustamisedellytykset. Niihin kuuluvat valtion riittävä maanomistus sekä huomattava merkitys luontoarvoille ja virkistyskäytölle. Kansallispuisto mahdollistaa myös Östersundomin alueen järkevän maankäytön suunnittelun.

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja Metsähallituksen tekemästä selvityksestä, jossa tarkastellaan edellytyksiä perustaa Sipoonkorpeen kansallispuisto. Lausunnonantoaikaa on 15.4.2010 asti. Lausuntoja on pyydetty alueen kaupungeilta ja Sipoon kunnalta sekä muilta sidosryhmiltä. Lausunnon voi antaa pyytämättäkin. Kaupunkien lausuntoja valmistellaan ainakin ympäristö-, kiinteistö- ja kaavoituslautakunnissa sekä kunnanhallituksissa. Näiden jäsenet ovat avainasemassa ja heille kannattaa kertoa perusteltu näkemyksensä laajan Sipoonkorven kansallispuiston tarpeellisuudesta.

Mahdollisesta kansallispuistosta tekee aikanaan päätöksen eduskunta.

http://www.sll.fi/uusimaa/uudet-sipoonkorpisivut/index_html

Demokratia toimii Vantaalla

Virkamiehet jättivät huomiotta 30 000 vantaalaisen vaatimukset

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta saa käsiteltäväksi 19.4. virkamiestyöryhmän esityksen terveysasemaverkon kehittämisestä. Siinä esitetään yhden terveysaseman lakkauttamista kokonaan ja neljän terveysaseman muuttamista ns. terveyskioskeiksi. Yksi terveysasema aiotaan yksityistää.

Aikaa myöten perusterveyspalvelut keskitettäisiin kolmeen suuryksikköön, joissa olisi myös erikoissairaanhoidon toimintoja. Esitys perustuu valtuustoryhmien tekemään Vantaa-sopimukseen eikä vastaa lainkaan vantaalaisten odotuksia perusterveyspalvelujen kehittämisestä lähipalveluna.

tiedonantaja.fi-verkkolehti kertoo:

Vantaan terveyspalveluja puolustavan kansanliikkeen aktivisti Juha Kovanen vaatii virkamiesten esityksen hylkäämistä ja palveluverkkosuunnitelman uudelleenvalmistelua siten, että siinä otetaan huomioon kansanliikkeen vaatimukset ja kuntalaisten tarpeet.

Vantaan terveyspalvelut –kansanliike keräsi 30000 allekirjoitusta adressiin, jolla vaaditaan kaikkien kahdeksan terveysaseman säilyttämistä ja niiden toiminnan kehittämistä vähintään nykyisellä tasolla. Lisäksi vaaditaan terveysasemien perustamista niille alueille, joissa sille on tarve ja lisää henkilökunnan palkkaamista terveyspalveluihin.

— Virkamiesten esitys kävelee vantaalaisten suuren enemmistön näkemysten yli ja siksi jo demokratian nimissä on heidän tekemänsä kuntalaisten etujen vastainen esitys hylättävä, vaatii Kovanen.

SKP torjuu Kokoomuksen linjan Vantaan terveyspalveluissa

SKP:n Vantaan kaupunkijärjestö antaa varauksettoman tukensa kansanliikkeen perustelluille vaatimuksille ja tuomitsee Kokoomusvetoisen virkamiesryhmän hankkeet, joilla pyritään estämään kuntalaisten vaikuttaminen päätöksentekoon. Virkamiestyöryhmän esitys on sosiaali- ja terveyslautakunnassa hylättävä ja palautettava se uudelleen valmisteluun, jossa otetaan lähtökohdaksi kuntalaisten ilmaisema mielipide.

SKP:n kaupunkijärjestö torjuu jyrkästi Kokoomuksen projektin, jolla pyritään siirtämään päätöksenteko vaaleilla valittujen päättäjien ulottumattomiin liikelaitoistamalla ja yksityistämällä kunnallisia toimintoja. Liikesalaisuuden piirissä tapahtuva toiminta sulkee täydellisesti pois kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet heitä koskevissa asioissa. On nähtävissä myös selkeitä pyrkimyksiä tahallaan heikentää julkista palveluverkkoa ja siten luoda ulkoistetuille ja yksityisille toimijoille markkinoita. Lääkäripulan ylläpitäminen on eräs esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Hallituksen ja Helsingin budjettiraamit pahentavat työttömyyttä

Suomessa käytetään aktiiviseen työllistämiseen suhteellisesti vähemmän rahaa kuin useimmissa OECD-maissa. Tämä näkyy työttömyyden pahenemisena. Samaan aikaan työnantajat irtisanovat ja polkevat työehtoja entistä kovemmin ottein.

Hallituksen äskettäin hyväksymät valtiontalouden menokehykset vuosille 2011-2014 jatkavat tätä linjaa. Työllisyyden hoitamiseen osoitettu pieni lisäys ei riitä korvaamaan edes sitä työpaikkojen vähenemistä, jolla ns. tuottavuusohjelman nimissä vähennetään julkisen sektorin työpaikkoja. Lisäksi hallitus leikkaa kehitysmaiden köyhien auttamiseen luvatusta lisäyksestä osan pois.

SKP:n Helsingin piirikokous vaatii valtion budjettilinjaa perusteellista muutosta, jolla lisätään julkisen sektorin aktiivista työpaikkojen luomista ja turvataan työttömille kunnon töitä kunnon palkalla. Vuosikokous ilmaisee tukensa elintarviketyöläisten, palvelualojen ja muille etujensa puolesta työtaistelua käyville työntekijöille.

Porvarihallituksen oikeistolainen linja näkyy myös Helsingin kaupunginhallituksen pääsiäisen alla hyväksymissä ensi vuoden budjetin valmistelun raameissa. Ne jatkavat palvelujen määrärahojen alibudjetoimista useilla kymmenillä miljoonilla. Alibudjetoiminen johtaa sekä palvelujen että työpaikkojen karsimiseen.

SKP:n Helsingin piirikokous pitää käsittämättömänä sitä, että kokoomuksen ajaman alibudjetoinnin ovat hyväksyneet myös SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat kaupunginhallituksessa. Etenkin kun kaupungin viime vuoden tilinpäätös osoittaa lamasta huolimatta voittoa ja rahaa makaa pankkitileillä lähes miljardi euroa.

Helsinkiläisten joukkotoiminnan tuloksena lautakunnat esittävät säilytettäväksi useimmat ns. Pajusen listalla lopetettavaksi esitetyistä kouluista, nuorisotaloista ja muista lähipalveluista. Joukkotoimintaa tarvitaan sen varmistamiseen, että Pajusen listaa ei kaiveta uudelleen esille esimerkiksi budjettiraameihin vedoten. SKP:n piirikokous vaatii Helsingin kaupungin johtoa ohjaamaan edellisten vuosien ylijäämistä heti lisää rahaa palveluihin ja työllistämiseen.

Julkilausuma SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestön vuosikokouksessa 10.4.2010.