Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.
En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.
Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.
Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
***
Hyvät toverit,
Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.
Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.
Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.
On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”
Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.
Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.
Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.
Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.
Ay-aktiivi ja tutkija Päivi Uljas on omissa teksteissään (mm. Hyvinvointivaltion läpimurto) tuonut hyvin esiin sen, miten keskeinen ja korvaamaton rooli kansalaisliikkeillä on ollut hyvinvointivaltion rakennuksessa ja politiikan suunnan kääntämisessä vasemmalle. Oleellinen osa vasemmiston historiassa on myös ollut vaalitappion jälkeinen tilanteen uudelleen arviointi ja orientaatio kohti kansalaistoimintaa.
Itse olen pitkään harmitellut sitä, että Suomesta on puuttunut vahva leikkauspolitiikan vastainen kansalaisliike, jollainen on useimmissa muissa Euroopan maissa. Se on mielestäni merkittävä osasyy siinä, että vasemmiston viesti vaaleissa ei mennyt kovin hyvin perille. On ollut erilaisia porukoita, jotka ovat pitäneet leikkauspolitiikan vastaisuutta esillä viime vuosina, mutta niiden järjestämät mielenilmaukset ovat yleensä jääneet pieniksi, niistä ei ole kyetty rakentamaan voimakasta kansanliikettä.
Suomessa toimii myös esimerkiksi Vapaus valita toisin -verkosto, mutta kansalaistoiminnan järjestämisen sijaan se on enemmän keskittynyt erilaisten keskustelutilaisuuksien järjestämiseen. Sitten on myös Suomen ATTAC, joka on viime aikoina keskittynyt enemmän TTIP-sopimuksen vastaiseen liikkeeseen, joka on tietenkin tärkeä sekin.
Viimeistään nyt tällaista kurjistamisen vastaista liikettä on Suomeen ruvettava kokoamaan, sillä vaalilupausten perusteella luvassa on todella kylmää kyytiä: PersKeKo – hallituskokoonpanolla hallitus on sitoutunut seuraaviin tavoitteisiin:
– Suomen velkaantuminen on käännettävä laskuun vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin: 96% samaa meltä.
– Suomen julkinen sektori on liian suuri ja sitä on syytä pienentää: 89% samaa mieltä.
Julkisuudessa on pyöritelty lukuja 2 miljardista 10 miljardiin eli aikaväleillä. Sipilä on puhunut valtion omaisuuden myynnistä, Sipilä ja Soini molemmat 100 000 julkissektorin työpaikan vähentämisestä.
Tutkijat Antti Ronkainen ja Heikki Patomäki ovat puolestaan hyvin tuoneet esiin, että itse asiassa tärkeimmät talouspoliittiset kuviot solmittiin jo ennen vaaleja. Talouskuri- ja finanssipolitiikkasopimukset määrittävät tiukat raamit sille, miltä Suomen valtiontalous saa näyttää (julkisen sektorin velka suhteessa bkt:hen) ja Valtiovarainministeriö antoi jo ennen vaaleja oman arvionsa leikkaustarpeesta, jotka perustuvat Komission ja tehtyjen sopimusten vaatimuksiin.
Tarvittaisiin siis sellaista EU:n talouskurin kritiikkiä ja liikettä, jollainen on syntynyt useissa muissa maissa: ruohonjuuritason kansalaisliikkeet Troikaa ja sen ajamaa ”austerityä” vastaan ovat olleet merkittävä syy siihen, miksi esimerkiksi Syriza tai Podemos ovat nousseet niin kovaan suosioon.
Yksi paikka tällaisen suomalaisen anti-austerity– siis leikkauspolitiikan vastaisen liikkeen kokoamisen aloittamiseen näyttäisi olevan viikonloppuna järjestettävä Suomen Sosiaalifoorumi, jossa vetäjänä on ATTAC-verkosto. Siellä on mm. leikkauspolitiikka-työpaja ja eurokriisi-keskustelu lauantaina klo 12-14. Itse aion mennä sinne paikalle katsomaan, minkälaisia ideoita toiminnasta saadaan yhdessä syntymään.
Myös Euroopan vasemmisto on keskustellut uusista aloitteista Syrizan vaalivoiton myötä, nyt ollaan kokoamassa ”kolmen A:n liittoumaa”, Alliance Against Austerity, ja Ranskassa pidetään ensi kuussa Eurooppalainen vaihtoehtofoorumi. Näiden liikkeiden kanssa suomalaisen ruohonjuuritason verkoston tulisi pystyä linkittymään.
Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, haastattelu, jota olette odottaneet!
Muutos 2011-haastattelutrilogian kolmannessa osassa Ylivuotosanomat ylitsevuotavan ylpeänä esittää – tietoverkostoissa leviävän ulkomaalaiskriittisen genren kiistatta kirkkain tähdenlento, mies joka ei hyväksy eitä, tai mitään muutakaan, vastaukseksi –
Aiemmissa keskusteluissa puoluetovereittesi kanssa minulle on nyt käynyt selväksi, että Muutos 2011 pitää niin sanottua positiivista erityiskohtelua valtaväestöä syrjivänä, ettei suorastaan rasistisena käytäntönä.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on kuitenkin lähes kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna, ja viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi he kokevat työhönotossa rajua negatiivista syrjintää.
Ensimmäiseksi minua kiinnostaisikin tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä keinoja ongelman ratkaisemiseksi puolueenne ehdottaa? Eurovaaliehdokas Junes Lokka, olkaa hyvä.
JUNES LOKKA: Miksi päästämme ihmisiä tänne syrjäytymään, kun täällä ei ole töitä omillekaan?
Se on pitkä tarina! Virkistetäänpä mieliämme tähän väliin pienellä tietoiskulla.
Osa on tullut tänne, koska on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja hakemaan muualta turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2010 lopulla 43,7 miljoonaa. Näistä 15,4 miljoonaa oli pakolaisia, vajaa miljoona turvapaikanhakijoita sekä 27,5 miljoonaa maansisäisiä pakolaisia.
Pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Sopimusta kutsutaan myös Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n pakolaissopimukseksi. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen vuonna 1968.
Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi Geneven pakolaissopimuksessa määritellään se, kuinka pakolaisia on kohdeltava.
Turvapaikanhakijalle ei ole vielä myönnetty pakolaisstatusta eli turvapaikkaa, vaan hän on saapunut maahan itsenäisesti ja vasta hakee henkilökohtaiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa tai oleskelulupaa.
Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, jos turvapaikanhakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Sen voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Vuonna 2011 alle kymmenesosa Suomeen muuttaneista oli turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia.
* * *
Ja sitten takaisin keskusteluun! Mitä vaaliehdokas tästä kaikesta on mieltä?
JUNES LOKKA: Olen ehdottanut maahanmuuton rajua rajoittamista: esimerkiksi Eila Kännön aikana ei näitä ongelmia tarvinnut miettiä.
Mielenkiintoista. Minä olen ehdottanut Muutos 2011 -puolueelle hölmöilyn rajua rajoittamista. Kaikkea ei voi saada!
JUNES LOKKA: Mitä hölmöilyä tarkoitat?
Voi, mistä aloittaisi. Esimerkiksi naisten huoriksi kutsumisesta? Saako se sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi?
JUNES LOKKA: Ilmaisen itseäni haluamallani tavalla. Ei sillä ole tekemistä miehuuden tai hölmöilyn kanssa — miksi olisi?
Miten sinä kuvailisit syyttäjää ja tuomaria, jotka päästävät joukkoraiskaajat yhdyskuntapalvelulla? Lainoppineeksi?
Siksi kai syyttäjiä ja tuomareita yleensä kutsutaan, vaaliehdokas Junes Lokka! Sinulle siis naisten huorittelu ei ole hölmöä, vaan ihan korrektia, jokapäiväistä kielenkäyttöä, jota vaaliehdokkaalta odotetaankin.
Entä millä sanoilla kuvailisit puolueenne tuoreen kansanedustajan James Hirvisaaren kirjoittelua kärkkäästi kritisoinutta näyttelijä Krista Kososta? Onko hänkin huora?
JUNES LOKKA: Häntä kutsuin tyhjäpäiseksi bimboksi, sillä sellainen hän on. Outoa, ettei sinulla ole kuvakaappausta tästä.
Ahaa, selvä, en seuraa sinua Twitterissä.
JUNES LOKKA: Syy mielipiteelleni Kristasta löytyy täältä.
Junes Lokka, hyvät naiset ja herrat!
YLEISÖ: <aplodeja>
* * *
Palataan kuitenkin nyt itse asiaan, maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Millä keinoin Muutos 2011 -puolue edistäisi työllistymistä, jos positiivinen erityiskohtelu on mielestänne liian syrjivää?
JUNES LOKKA: Etsikööt töitä muualta, vaikka sieltä mistä ovat tulleet. Ruotsi on myös erinomainen kohde muuttaa. Ulkomaalaiset voivat käyttää vapaata liikkuvuuttaan ja etsiä myös asuntoja muualta — onhan suomalaisiakin asunnottomina.
Mutta eihän tuo edistä maahanmuuttajien työllisyyttä Suomessa laisinkaan! Ja vapaa liikkuvuuskin kuuluu vain Schengen-alueelta tulijoille. Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?
JUNES LOKKA: Joko he vievät sossurahamme tai vievät työpaikkamme. Molempi pahempi.
Kiitos rehellisestä, vaikkakin käsittämättömästä vastauksesta, vaaliehdokas Junes Lokka!
* * *
JUNES LOKKA: Mitä kohtaa et ymmärtänyt ehdotuksessani?
En ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa kyseinen ehdotus liittyy täällä jo asuviin ihmisiin ja heidän työllisyyteensä. Vai toteutuuko esityksesi retroaktiivisesti niin, että myös kaikki maahan jo muuttaneet ihmiset poistetaan?
JUNES LOKKA: Aloitetaan rikollisista, jatketaan työttömillä, joilla ei mitään todellisia siteitä maahamme, jne. Ei se niin vaikeaa ymmärtää ole.
Kyllä tässä edelleen joitakin epäselvyyksiä on. Mistä vuodesta alkaen ihmiset poistetaan? Itsehän muutin Suomeen muistaakseni vuonna 1990, enkä tiedä olenko vielä kotoutunut tarpeeksi hyvin.
JUNES LOKKA: Ja siis olet kieltä taitamaton ulkomaalainen, jolla ei ole mitään yhteistä muiden suomalaisten kanssa?
Olen Ruotsissa syntynyt, mutta puhun suomea. Ironista kyllä, asun kunnassa, jossa Suomessa syntyneet puhuvat ruotsia! Olen siis paluumuuttajana usein joutunut tilanteisiin, jossa en puhu valtaväestön kieltä. Keskimäärin 39 % vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa.
Erityisesti vanhempi väki tuntuu olevan joskus jopa vähän suivaantunut kielitaidottomuudestani.
JUNES LOKKA: Mitä lie kielirasisteja. Suomihan on kuulemma kaksikielinen maa. Miten voi olla, että on alueita, joilla ei puhuta suomea? Eikö perustuslaki ole asuinalueellasi voimassa?
Häkellyttävää mutta totta, vaaliehdokas Junes Lokka – myös kantasuomalaiset voivat olla kielitaidottomia!
Niin tai näin, näiden kieliongelmien vuoksi en ole koskaan saanut selville, kuinka paljon yhteistä minulla lopulta alkuperäisväestön kanssa on. Kun turhan liikaväestön maastamme poistava Lex Lokka astuu voimaan, onko siis minun poistuttava maasta vai heidän?
JUNES LOKKA: En tiedä. Ovatko he rikollisia ulkomaalaisia vai oletko sinä sellainen?
Koska tämä tapahtuu Lex Lokan voimaanastumisen jälkeen, on kysymys esitettävä sinulle.
Linjauksistasi on pääteltävissä, että karkotettaviin rikollisiin kuuluvat uuden lain mukaan ainakin työttömät maahanmuuttajat, mutta ilmeisesti myös laajemmin haitallisen monikulttuurin edustajat?
JUNES LOKKA: Oikein ymmärsit.
Sipoon ollessa monikulttuurinen kunta, aiotko irrottaa sen Suomesta fyysisesti, juridisesti vai vain etnisillä puhdistuksilla?
JUNES LOKKA: Mikä siinä kunnassa on monikulttuurista?
Kiitos kysymästä! Itseni, lähipiirini ja naapuruston lisäksi Sipoossa monikulttuurista on koko kunnan historia:
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
JUNES LOKKA: Siellähän on vain 552 syntyperältään ulkomaalaista asukasta eli 2,9 %. Näistä kokonaiset 13 kpl on Afrikasta. Kokeilepa Turun Varissuota tai Itä-Helsinkiä.
Ahaa, nyt alan ymmärtää – Lex Lokan määrittelemä haitallisen monikulttuurisuuden aste mitataan siis pääasiassa afrikkalaisten lukumäärällä.
YLEISÖ: <suosionosoituksia>
Itä-Helsingissä töissä käyvänä voin vahvistaa, että alue on kokonaan menetetty punavihermädättäjille. Normipäivä Itäkeskuksessa näyttää tältä.
* * *
Mutta olenhan minäkin tänne 90-luvulla muutettuani vienyt työpaikkoja useammankin, vaikka sossurahoja en niinkään. Niin kapitalismi toimii – työläiset pakotetaan aina kilpailemaan toistensa kanssa työpaikoista, oli maahanmuuttoa tai ei.
JUNES LOKKA: Kannattaako tällaisessa järjestelmässä tuoda lisää kilpailijoita? Sehän on työläisen edun vastaista.
Kapitalismi kokonaisuutena on työläisen edun vastaista.
EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvä Suomen integroiminen eurooppalaiseen markkina-alueeseen ja liberalistinen lainsäädännön rapauttaminen moninaisilla direktiiveillä on lisäksi huonontanut työväen asemaa merkittävästi. Tässä kyse on yleiseurooppalaisesta ongelmasta. Työväki on laitettu maksumieheksi globaalille finanssikriisille.
JUNES LOKKA: Koska yleiseurooppalainen ongelma, asialle ei voi tehdä mitään?
Väärin, asialle on vain vaikea tehdä mitään kansallisella tasolla ilman joko 1) irtautumista Euroopan unionista, rahaliitosta ja Schengen-alueesta tai 2) eurooppalaisten sopimusten sisällön radikaalia muuttamista ja uusien, työväelle edullisten sopimuksien solmimista!
Nämä ovat tietenkin molemmat teoreettisesti mahdollisia asioita, joita Euroopan vasemmiston jäsenpuolueet pyrkivät jokainen omalla tavallaan edistämään tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa.
Kapitalismin luonnetta ei silti vaaleilla tai EU:sta irtaantumisellakaan muuteta.
JUNES LOKKA: Ketä sinä yrität huijata? Vasemmisto ei millään tavalla ole eurokriittinen, toisin kuin IPU tai Muutoksen tietyt jäsenet, joista minä olen yksi. Seuraatko sinä lainkaan politiikkaa?
Vaaliehdokas Lokalla on jälleen virheellistä tietoa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta, jos on liian laiska lukemaan asiasta!
* * *
Tähän mennessä teiltä ulkomaalaiskriittisiltä ei ole tullut vielä yhtäkään konkreettista ehdotusta maahanmuuttajien työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Kuulemmeko nyt ensimmäisen?
JUNES LOKKA: Ehdottamani ratkaisu on ongelmien ennaltaehkäisyä ja se on ainoa toimiva. Suomalaisillekin aina ehdotetaan työnhakua ulkomailta, miksei siis ulkomaalaisillekin? Ihmisarvohan on jakamaton ja kaikkia tulee kohdella samalla lailla.
Älä sano, etteikö minulla olisi ehdotuksia.
Sitä en todellakaan sano! Minusta ne ovat vain häpeällisen typeriä ehdotuksia. Erityisen typeriksi ne muuttuvat, kun muistetaan etteivät ne juurikaan liity alkuperäisenä aiheena olleeseen positiiviseen diskriminaatioon ja sen syrjivyyteen!
Kertauksen vuoksi sinusta siis työhönoton yhteydessä esiintyvää positiivista diskriminaatiota parempi vaihtoehto olisi massiivinen, Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia rikkova operaatio, joka syrjisi törkeästi tänne muuttaneita ihmisiä niin absurdeilla tavoilla, ettei niille luultavasti ole tuntemassamme lainsäädännössä edes rikosnimikkeitä.
Aivan kerrassaan mahtavaa!
JUNES LOKKA: Miten se syrjisi heitä? Olisivat tulematta maahan, jossa ei ole töitä omillekaan, niin eivät joutuisi syrjityiksi. Mitä Suomen lakeja ja mitä ihmisoikeussopimuksia rikollisten karkottaminen tai turvapaikkashoppailijoiden maahan päästämisen estäminen rikkoo?
Onko käsityksesi suomalaisesta lainsäädännöstä todella niin hatara, ettet ymmärrä tällaisen operaation lainvastaisuutta?
JUNES LOKKA: Mikä tässä on lainvastaista? Katso ulkomaalaislain maahantuloedellytys- ja karkottamispykälät.
Tässähän puhe oli siis laajasti maahanmuuttajien työttömyydestä. Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 266 148 ulkomailla syntynyttä henkilöä, joista 38% on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia ja 62% ulkomaan kansalaisia.
Ulkomaalaislaki koskee vain tätä 62 prosenttia, joten sekoitat nyt tapasi mukaan asioita. Mutta paneudutaan nyt silti siihen, mitä laki sanoo!
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Työttömyydestä siinä ei puhuta mitään. Lisäksi laki painottaa:
Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
JUNES LOKKA: <päättäväistä hiljaisuutta>
* * *
Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.
Puhutaan vielä lopuksi avoimen kiihkeästä flirttailustasi uusnatsismin kanssa. Vaalisivuiltasi löytyy Kansallisen Vastarintaliikkeen propagandatarra.
JUNES LOKKA: Miten “monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi” on yhtä kuin uusnatsismi?
Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen.
JUNES LOKKA: Mitä merkitystä tuolla “uusnatsijärjestöllä” on? Sehän on paikkaansa pitävä väite. Miten olisi, jos vaikka kumoaisit sen uusnatsismilla jeesustelun sijaan?
Tuo “Suomi on aina ollut monikulttuurinen” taas on älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka suomalaisten tavoissa on eroja, ei kyse ole siitä monikulttuurisuudesta, jota nykyään tarkoitetaan.
Monikulttuurisuus on pelkkä koodisana islamille ja muille takapajuisille kulttuureille, joita meidän on mukamas pakko hyväksyä.
Korjaus: Se on sinulle pelkkä koodisana, koska olet pakkomielteinen kulttuurisoturi, jota vääränlaiset ihmiset halla-ahistavat! Me muut pystymme näkemään asian hieman laajemmassa kontekstissa.
JUNES LOKKA: Ja mikähän tuo konteksti oikein on? Jos näitä kritisoi, huudetaan rasismia tai uusnatsismia, kuten tässäkin blogikirjoituksessa. Miksi?
Kysytkö minulta vakavissasi, miksi sinut yhdistetään rasisteihin ja uusnatsismiin, kun itse jaat omilla sivuillasi rasistien ja uusnatsien materiaalia?
JUNES LOKKA: Kysyn.
Minä en ole sitä yhteyttä luonut, vaan sinä. Kysymys tulisikin esittää sinulle: Miksi?
JUNES LOKKA: Koska monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
YLEISÖ: <naurua> <suosionosoituksia>
* * *
Minulla ei kyllä ole vielä lapsia, mutta jos olisi, heidän isänsä olisi syntynyt Ruotsissa, äiti Virossa, isoäiti (Venäjän) Karjalassa, isoisä Inkerinmaalla, osa sukulaisista Kiinassa, isän (entiset) kollegat Somaliassa, naapurit Venäjällä, ja loput olisivat muuten vaan epäilyttäviä suomenruotsalaisia.
Ehkä tästä syystä luotettavien tietokone-ennusteiden mukaan heistä onkin kasvamassa groteskeja mutantteja!
Osaatteko, vaaliehdokas Junes Lokka, määritellä, mitä muita haittoja tässä monikulttuurisessa ympäristössä kasvamisesta heille mahdollisesti on, ja kuinka suuren prosenttiosuuden tästä monikulttuurisuudesta itse poistaisit? Ja koska lapseni ovat itsessään monikulttuurisia, tulisiko heidät itsensä poistaa haitallisina?
JUNES LOKKA: En tiedä – riippuu vähän siitä, vaatisivatko he itselleen omat uimavuorot, halal-lihaa koulun ruokalassa, moskeijoiden rakentamista verovaroin ym. Suomeen kuulumatonta.
Olisit siis valmis poistamaan Suomesta minun omat lapseni, jos he ovat eri mieltä kanssasi? Eikö siis asia ole niin, että vaaliehdokas Junes Lokka on vaarallinen lapsilleni ja lapsenlapsilleni, eikä suinkaan monikulttuurisuus?
JUNES LOKKA: Voi tätä tahallaan ymmärtämisen määrää. Mistä keksit, että eri mieltä oleminen olisi peruste karkotukselle? Ovatko lapsesi siis ulkomaalaisia rikollisia, jotka vaativat itselleen erivapauksia? Silloin vastaan kyllä, heidät tulee karkottaa maasta — se ei ole vaaraksi kenellekään, päinvastoin.
Eihän sinun väitteesi ollut, että “erivapauksia vaativat ulkomaalaiset rikolliset” ovat vaarallisia lapsilleni ja lapsenlapsilleni, vaan se, että monikulttuurisuus on vaarallista lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Kun lapseni (joita ei vielä ole olemassa) tulevat väistämättä olemaan itse monikulttuurisia, ymmärtänet tämän olevan ongelmallinen, ettei suorastaan mahdoton väite.
Kysyinkin sinulta, vaaliehdokas Lokka, miten aiot tämän ristiriidan ratkaista?
JUNES LOKKA: <raivokasta hiljaisuutta>
* * *
Valitettavasti aikamme on tänään lopussa.
Kiitos että pääsit mukaan Ylivuotosanomien erikoishaastatteluun, ja onnea Euroopan unionin parlamenttivaaleihin!
Suomalaisen eduskuntavasemmiston liityttyä porvariston kanssa samaan hallitusrintamaan on koko poliittisen vasemmistoliikkeen yhteenlaskettu kannatus Suomessa historiallisen matalalla tasolla.
Kaikkialla ihmetellään, missä on vika — miksi vasemmiston suunta on niin hukassa? Miten tässä näin pääsi käymään?
Ihmettelyyn on yhtynyt Vasemmistoliittoa lähellä olevan Vasemmistofoorumi-ajatuspajan entinen toiminnanjohtaja Ruurik Holm, joka viimeisen vuoden aikana on esittänyt hyvinkin osuvaa kritiikkiä puolueensa osallistumisesta nykyhallitukseen.
Holmin viimeisin päänavaus sai osakseen huikean määrän vihaa puoluetovereilta. Mukaan taisivat mahtua kaikki Neuvostoliitolla päähän -artikkelissa mainituista titteleistä — jonkin sortin liberaalivasemmistoa edustava Ruurik Holm sai kuulla olevansa taistolainen, vähemmistöläinen, stallari ja vaikka mitä muuta, jolla ei juuri ole yhteyttä nykypäivään.
Kun tuo rituaali oli läpikäyty, keskustelu otti mielenkiintoisempia suuntia. Esiin nousi erikoinen ajatus siitä, että Euroopassa kaikilla vasemmistopuolueilla menee yhtä huonosti.
Esimerkiksi Kreikan radikaalivasemmistolainen Syriza on kuitenkin gallupien mukaan maan suurin oppositiopuolue, jolla on tulevissa vaaleissa todellisia mahdollisuuksia myös hallituksen muodostamiseen.
Holm antaa kommentissaan ymmärtää eurooppalaisen vasemmiston ongelmien johtuvan marxilaisuuteen takertumisesta. Viime kuussa Turussa Tiedonantaja-festivaalin vasemmistopaneelissa puhunut syrizalainen ekonomisti Stefania Georgakakou-Koutsonikou sen sijaan painotti nimenomaan marxilaisen luokkataisteluanalyysin olevan välttämätön työkalu Euroopan tilanteen ymmärtämisessä — enkä usko hänen olleen 70-luvulla vielä syntynytkään.
Tiedonantajan haastattelussa Georgakakou-Koutsonikou kertoo Syrizan noususta ja samalla liikkeen esittämästä yhteiskunta-analyysistä. Hänen mukaansa kapitalismin viimeisimmän kriisi on tehnyt selväksi, että sosialidemokratian utopia työn ja pääoman rauhanomaisesta liitosta, jonkinlaisesta ihmiskasvoisesta kapitalismista, joka voitaisiin valjastaa toimimaan koko kansan hyväksi, on mennyttä.
– Itse asiassa tämä on ollut selvää jo 1970-luvulta ja uusliberalismin noususta saakka. Sosialidemokratia on historiaa. Meillä ei ole paluuta aikaisempien vuosikymmenten vahvaan hyvinvointivaltioon. Sekin oli luokkataistelun tulosta, mutta nyt työväenluokan asema on heikompi. Sosialidemokraattisen mallin tekohengittäminen tuottaa vain kovempaa kapitalistista kuria. Täytyy myös muistaa, että kapitalismi on aina tuottanut suuria kriisejä eikä ole koskaan toiminut työväenluokan etujen puolesta, ei edes hyvinvointivaltion kultakaudella toisen maailmansodan jälkeen.
Hänen mukaansa työväenluokka tarvitsee tänä päivänä entistä enemmän kansalliset rajat ylittävää kamppailua ja kansainvälisen luokkataistelun yhdistämistä.
Euroopanlaajuisesta luokkataistelusta puhui myös Vastavirta-festivaalin paneelissa Helsingissä viime vuonna puhunut Syrizan Eurooppa-politiikan vastaava Yiannis Bournous:
— Siitä lähtien kun kriisi puhkesi Euroopassa, Euroopan vasemmisto on selkeästi alleviivannut, ettei tämä kriisi ole luonteeltaan kansallinen tai hallinnollinen. Olemme selkeästi sanoneet, että tämä on uusliberalistisen kapitalismin kriisi, joka liittyy Euroopan unionin arkkitehtuuriin ja euroalueeseen …
Työmarkkinasuhteiden ja työntekijöiden oikeuksien kiinalaistuminen, julkisten palvelujen alasajo sekä vaurauden väkivaltainen uusjako suurpääoman hyväksi — kysymys ei ole kansojen välisestä sodasta, vaan Euroopan raaimmasta luokkasodasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Sen sijaan, että suomalainen vasemmisto luopuisi marxilaisuudesta ja luokka-analyysistä poliittisesti epäkorrekteina, vanhentuneina käsitteinä, kannattaisikin sen mielestäni tutustua tarkemmin Euroopan suosituimman vasemmistopuolueen esittämiin näkemyksiin — kenties jopa ottaa niistä mallia!
Demokratian puolustamiseksi meidän on pysäytettävä Euroopan talouskurisopimus, julisti Euroopan vasemmiston hallitus heinäkuussa.
Tuolloin Ateenassa kokoontunut 27 vasemmistopuolueen kattojärjestö kehotti voimallisesti kaikkia kansanedustajia, ay-, nuoriso-, ja naisliikkeiden aktiiveja tekemään yhteistyötä tuota Angela Merkelin ja EU-johdon ”poliittisen yhtenäistämisen” projektia vastaan.
Vasemmalta tulevan talouskurin vastaisen toiminnan korostettiin olevan koko Euroopan toivo.
* * *
Puoli vuotta myöhemmin Ateenasta lähetetty toimintakutsu on jäänyt hallitusvasemmiston johdolta visusti ö-mappiin. Merkelin poliittinen yhtenäistäminen sen sijaan näyttää edenneen saksalaisella tehokkuudella täällä Euroopan syrjäkylässäkin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintien tulkinnan mukaan sopimus ei tuo mitään uutta jo Emun edellyttämiin taloudenpidon vaatimuksiin, vaikka se käytännössä luovuttaa julkisen talouden budjettivallan EU-komissiolle. Sopimuksessa ei myöskään ole irtisanomisartiklaa.
Vasenryhmän Jyrki Yrttiaho täräytti vastaan sanomalla hallituksen tehneen kurisopimuksen sisällön pimitystyössä Euroopan ennätyksen. Vaikka opposition lisäksi talouskurisopimuksen oikeudellisen ja demokraattisen hyväksyttävyyden kyseenalaisti useampikin eduskunnalle noottia vienyt lähetystö, ei asia juuri noussut laajempaan keskusteluun.
Pääministeri Kataisen allekirjoitettua sopimuksen jo maaliskuussa sitä seisotettiin yhdeksän kuukautta piilossa, kunnes se lopulta tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi samaan aikaan talousarvion, sote-uudistuksen ja lukuisten muiden esitysten lomassa. Kaiken kukkuraksi käsittely oli ajoitettu päällekkäin demarien jouluglögien kanssa!
* * *
Yöhön venähtäneen täysistuntokäsittelyn jälkeen 18.12. eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen äänin 139-38. Lopulta sopimusta jäivät vastustamaan vain perussuomalaisten eduskuntaryhmä, yksi keskustalainen toisinajattelija ja Vasenryhmä.
Minkälaisen valtakirjan eduskunta lopulta tuli antaneeksi euroeliitille jää nähtäväksi. Sitä tuskin tietävät hallituksen ministeritkään. Oli miten oli, häviäjiä tässä ruletissa ovat suomalainen parlamentarismi ja kansainvälinen työväenliike.
Kun viimeksi kävin Brysselissä viisi vuotta sitten, olin siellä läpikulkumatkalla reppuselkäisenä interreilaajana. Pohjois-Brysselin juna-asemalla en tutustunut kuin töykeään Belgian rautateiden virkailijaan, joka tungoksessa mumisi ohjeita seuraavalle paikkakunnalle.
Viime viikolla minulla oli ilo palata tutulle asemalle osana vaihtoehtoisen huippukokouksen suomalaista ryhmää. Rutiininomaisen konferenssin sijaan löysimme itsemme keskeltä uudenlaista poliittista tilannetta. Tunnelma salissa yltyi usein sähköiseksi, kun vasemmistovoimat Euroopassa ottivat rohkeasti yhteisiä askelia eteenpäin.
Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. – Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. – Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.
Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.
Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.
Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston hiljaisuus oli leimallista. Ellen olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.
Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa osakseni jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessani linjasin, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun. Nyt me esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostin torikokousten toimintapäivän 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.
– Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. – Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.
Tänä vuonna arabikevään sijaan saamme ehkä todistaa eurooppalaista kevättä.
Euroopan vasemmistopuolueen ay-jaoston 6. kokouksen julkilausuma varoittaa postipalvelujen yksityistämisen ja markkinoiden liberalisaation seurauksista, ei ainoastaan Euroopan unionin alueella, vaan globaalisti. Suomesta Berliinissä mukana julkilausumaa hyväksymässä olivat SKP ja Vasemmistoliitto.
Ilman tasapainotettua sosiaalista kehystä postipalveluiden liberalisaatio johtaa aggressiivisempaan kilpailuun jonka seurauksena voi olla vain palkkatason ja työolosuhteiden romahdus. EU:n postidirektiivi keskittyy ainoastaan yhtiöiden edun ajamiseen ja sivuuttaa paremman julkisen palvelun tarpeen.
Postipalvelut ovat julkinen hyöty ja niiden tulisi pysyä julkisen hallinnan alaisuudessa universaalin, ammattimaisen ja hintatasoltaan edullisen palvelun takaamiseksi. Julkisen hallinnon alla postipalvelujen turvallisuuden, kirjesalaisuuden ja työntekijöiden turvan takaaminen kunnollisten standardien mukaan on helpompaa kuin muuten.
Tästä näkökulmasta tarvitaan yhteistyötä maiden sisällä ja maiden välillä. Euroopan ammattiyhdistysten täytyy taistella yhdessä postipalvelujen liberalisaatiota vastaan kaikilla asiallisilla tavoilla, kuten vaatimalla kattavia sektori- ja ammattialakohtaisia työehtosopimuksia kunkin maan tilanteen mukaan.
Jotta nämä työehtoneuvottelut saavat tarvittavan tilan, vaadimme Euroopan parlamenttia lykkäämään vuoden 2011 postidirektiivin käyttöönottoa. Vaadimme työsuhdeturvaa, työolosuhteiden parannuksia, ja työsuhteiden vakituistamista postipalvelujen universaalin laadun ja kestävän kehityksen takaamiseksi.
Käännös 21.11.2009 Euroopan vasemmiston sivuilla ilmestyneestä julkilausumasta. Lue alkuperäinen täällä.
Euroopan vasemmiston ay-jaosto kokoontui kuudennen kerran historiallisessa Karl Liebknechtin talossa Berliinissä aiheenaan postialan näkymät alati liberalisoituvassa Euroopan unionissa.
Tilaisuuden pysäyttävintä antia olivat UNI Global Unionin tutkimukset. Niiden lopputulokset olivat selkeitä: liberalisointi ei hyödytä postin asiakkaita eikä työntekijöitä – se ei edes suuresti hyödytä postifirmoja. Kilpailutusfilosofian yhdistäminen alaan johon se ei kertakaikkiaan sovellu saa aikaan vain työntekijöiden palkkatason romahduksen ja työpaikkojen katoamisen alalta. Yhdistettynä lähetysten määrän pienenemiseen on kyse kuin harkitusta kuoliniskusta postinjakelujärjestelmällemme.
EU:n liberalisointiuskovaiset jatkavat kuitenkin vakaasti linjallaan. Kun kolme firmaa jakaa postia samalla alueella päällekkäin on se heidän kielessään nurinkurisesti ”tehokkuutta”, kansalliset postilaitokset puolestaan vanhentuneita ”markkinaesteitä”.
Kyse on markkinaideologian viimeisimmästä hyökkäyksestä kansallisia instituutioita vastaan sen pitkässä kampanjassa hyvinvointiyhteiskunnan murentamiseksi, sillä liberalisointi tarkoittaa väistämättä myös yksityistämistä ja julkisen sektorin alasajoa, kuten brittiläisen Royal Mailin tapauksessa. Ihmiset ovat nyt heränneet vuoden 1997 postidirektiivin pitkäaikaisvaikutuksiin, kun kotikunnilta häviää postitoimistoja ja maaseudulla jakelun hoitaa taksi.
Suomi on tässäkin ollut ”edelläkävijä”, mutta nyt sama toistuu kaikkialla Euroopassa. Yksityistäminen ei ole sivuseuraus markkinoiden avaamiselle vaan sen tosiasiallinen tarkoitus.
Euroopan ay-liikkeen on nyt viimeistään aktivoiduttava, ja yhteisrintamaa viriteltiin Berliinissä myös puolueiden ja kansanliikkeiden välille. On tärkeää saada tavalliset ihmiset aktivoitumaan puolustamaan postilaitoksiaan, sillä ay-liike yksin ei pärjää EU-koneistolle ja markkinavoimille. Käytännön esimerkkinä Englannin postilakoissa Royal Mailin yksityistämistä vastaan oli pakko sopia aselepo kansan tuen kaikotessa joulun alla ja kommunikaatiotyöntekijöiden unionin CWU:n jäädessä vaille muiden liittojen tukea.
EU:n läpeensä oikeistolaisissa instituutioissa UNI on käynyt häviävää taistelua jarruttaakseen liberalisointia, mutta jarrutuksen sijaan tulisi tuomita koko kehitys – kyseessä on uusliberalismin epäonnistunut koe joka viimeistään nykyisessä kriisitaloudessa tulisi siirtää sinne kuuluisaan historialliseen romukoppaan.
Euroopan vasemmistopuolueen tehtäväksi tässä kamppailussa muodostuu nyt vaihtoehtojen esiintuominen, tiedottaminen, ja yhteisrintaman rakentaminen. Paikalla ollut meppi Sabine Wils aikookin vaatia ensitöikseen Euroopan komissiota ottamaan uudelleen esille liberalisoinnin todelliset seuraukset.
Euroopan vasemmistopuolueen viesti ay-liikkeelle oli myös selvä: työtaistelutilanteessa ottakaa yhteys meihin, niin yritämme auttaa.
A national report to the 6th Meeting of Trade Unionists in and behind the European Left in 2009.
The current round of collective bargaining negotiations in Finland is wrought with contradictions. The employers’ organizations have successfully wielded the global financial crisis as an excuse for many outlandish demands – but more alarmingly many unions seem to have given in and accepted this out of fear of rocking the economic boat.
In 2008, the main employer’s union Confederation of Finnish Industries, representing 70% of Finland’s GDP, announced that new Comprehensive Income Policy Agreements will not be made. The reasons cited were their inflexibility, incompatibility with global markets and the differences between different industries. Now that the negotiations have started, massive layoffs and the nominal 0,5% pay increase originally adopted by the technological industry are being forced upon all unions as “the general line” and presented as the only way out of the crisis with no regard given to the differences between industries.
While in many ways the situation is reminiscent of the 1990’s recession, most companies engaged in lay-offs and pay cuts are in fact still reaping historically high profits. Plainly speaking the claim that pay increases are strictly impossible given the economic situation is simply not true. In reality the harsh methods employed are much more likely to feed the economic downturn by further increasing unemployment and actually decreasing the average worker’s purchasing power, which in Finland is already among the lowest in OECD studies.
One positive development is the demand from the Central Organisation of Finnish Trade Unions to pass a comprehensive minimum wage legislation which Finland still lacks. The demand is a minimum salary of 1 500€ per month for any full time job. The use of rented labour and the resulting dramatic increase in what is known as precarious work is, however, starting to make this demand seem too little, too late to some.
Finland already has 500 labour renting firms and although most of them are still relatively small, they are actively reshaping the job market. Combined with the number of people with otherwise irregular employment – trainees without pay, apprenticeship deals with no intention of hiring, the unemployed used as cheap forced labour – the amount of workers outside conventional employment and thus outside the reach of conventional union organizations is constantly rising. While engaging and organizing this new section of the working class (dubbed the “precariat”) should be one of the labour movement’s main tasks, disturbingly there have even been attacks in union press against the precariat.
Intrinsically linked to the problem of the precariat and rented labour is the problem of importing foreign labour, as the two often go hand in hand. The ever-increasing use of foreign labour to blatantly bypass domestic collective bargaining and the lack of legislation within the European Union preventing this loophole render local labour unions powerless as employers cherry pick their workers from countries with the least favourable collective labour agreements and cheapest wages.
Aside from the obvious problems, such as the detrimental effect this has on any demands by domestic workers, the practice is also directly feeding hatred against foreigners and causing divisions in workers’ movements. The situation highlights the critical importance of strengthening international cooperation within the labour movement and the need for common European minimum standards for salaries and other working conditions.
Sippo Kähmi, postal worker, shop steward
The Finnish Post and Logistics Union PAU
Communist Party of Finland
Statement from Sippo Kähmi of the Communist Party of Finland at the 7th Meeting of the Network of Trade Unionists in and behind the Party of the European Left in Helsinki, Finland, 8.5.2010.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
![URA2_node593_diagrammi2](http://ylivuoto.files.wordpress.com/2013/10/ura2_node593_ympyradiagrammi1.jpg?w=570" alt="URA2_node593_ympyradiagrammi1" width="570" height="392" class="aligncenter size-large wp-image-2879" /></a>)
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat