Onnistunut juhlaraha

Verkossa kiersi tänään tyrmistyneitä reaktioita Suomen Rahapajan julkistamaan ensimmäiseen Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahaan, eikä syyttä. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan rahan kääntöpuolelle on kopioitu valokuva punaisten vankien joukkoteloituksesta.

juhlaraha18118659_10209500920224038_2853299749017027167_n

Ymmärrän kaikkia niitä, jotka vaativat kolikon vetämistä pois myynnistä. Henkilökohtaisesti pidän tätä kuitenkin erittäin onnistuneena juhlarahana juuri vuosille 1917-1939.

Jos tarkoituksena on muistuttaa mikä henki vallitsi Suomessa noina vuosina, on vaikea kuvitella mihin hetkeen paremmin sen voisi tiivistää kuin kiväärien edessä mutaan lakoavaan kurjalistoon.

Heillä ei tuolloin ollut juhlimisen aihetta. Nuo vuodet olivat porvariston ja nousevan suomalaisen fasismin juhlaa.

Valkoinen Suomi pohjasi työväenliikkeen murskaamiselle ja köyhien tappamiselle. Mitä sitä kiertelemään.

* * *

Erikoista tässä on ehkä enemmän, miten Suomen Rahapaja luonnehtii tätä ”upean juhlarahan” kuvastoa ”nostalgiseksi” ja ”voitetuiksi vaikeuksiksi”.

Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.

Tämä on kaikessa mauttomuudessaan häkellyttävää, mutta samalla mitä mainioin opetus siitä, miten eri tavoilla todellisuutta voidaan hahmottaa ja historiaa kirjoittaa. Porvari puhuu siinä aina eri kieltä kuin työväki.

Aivan kuin nyt leikkaukset tuovat hyvinvointia ja pakottaminen on valinnanvapautta, samoin hallitsevan luokan näkökulmasta teloitukset voivat olla vanhoja hyviä aikoja ja ammutut työläiset voitettuja vaikeuksia.

Kolikon kuva tuo itse asiassa ilmeiseksi, että Suomi100-juhlavuoden keskeinen slogan – ”Yhdessä” – on fuulaa.

Suomea ei sen enempää 1917 kuin 2017 rakennettu tai rakenneta monoliittisesti yhdessä, yhteen suuntaan. Politiikassa on ratkaisemattomia ristiriitoja, ja eri yhteiskuntaluokilla on lähtökohtaisesti eri näkemykset, eri intressit, ja eri suunnat.

Tänään on jälleen vallassa suuromistajien luokka. Kun se puhuu Suomen edusta, se puhuu omasta edustaan. Kun se puhuu paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, noh…

Köyhiä ei enää saa ampua, mutta on toisiakin keinoja.

* * *

Aamulehti tavoitti kohua kommentoimaan kolikon muotoilija Ilkka Suppasen, joka reagoi asiaan sen edellyttämällä vakavuudella:

Nasta juttu […] En voi sanoa kuin vau. Ei minun aiemmista kipoistani ja kupeistani ole noussut tällaista kohua. Taisin onnistua.

Muotoilijasta oli lehden mukaan aivan selvää, että itsenäisyyden alkuvuosien kolikkoon kuuluu kansalaissota. Ja kuten edellä todettua, olen tästä samaa mieltä.

– Se oli nuoren kansankunnan suurin haaste. Ja sitä selviydyttiin kunnialla, jo 1922 sosialidemokraatit olivat hallituksessa, muistuttaa Suppanen.

Tätä näkemystä luokkasodan jälkipyykin ”kunniallisuudesta” taas on hyvin vaikea allekirjoittaa – kunnes muistaa, että myös käsitys kunniasta riippuu aina siitä, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan.

Porvarillisesta näkövinkkelistä lienee selitettävissä kunnialliseksi se, että suurin osa sodan kymmenistä tuhansista uhreista kuoli (laittomien teloitusten lisäksi) varsinaisen sodan jälkeen vankileireillä nälkään ja sairauksiin. Saatiinhan sentään punikit pidettyä kurissa.

Nykyään sellaista toki pidettäisiin kiistatta sotarikoksena.

– Kolikolla on aina kaksi puolta, muistuttaa muotoilija Suppanenkin.

Juuri tämän juhlakolikon toisella puolella on vuonna 1938 valmistunut Olympiastadionin torni, jonka luona sitten muutaman vuoden kuluttua saatiin järjestetyksi yhteiset miniolympialaiset natsi-Saksan kanssa. Tästä valoisasta kääntöpuolesta voimme sentään kaikki olla ylpeitä, eikö totta!

– Kolikon taustalla on aitoja valokuvia, myöntää Suppanen. – En halua kuitenkaan ajatella, ammutaanko siinä punaisia vai valkoisia.

Historiallinen valokuva johon kolikko perustuu kuitenkin tiettävästi on juuri punaisten teloitustilanteesta, joka Aamulehden tietojen mukaan tapahtui erään Uotilan talon pihassa.

teloitus

* * *

Juhlarahan visuaalisen ilmeen hyväksynyt Petteri Orpo kiirehti pian julkisuuteen pesemään käsiään jupakasta, ja kolikko aiotaan viimeisimpien tietojen perusteella suunnitella uudelleen.

– En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan ja kokonaisuus harkitaan uudelleen, valtiovarainministeri Orpo kommentoi.

Tässä vaiheessa on sanottava, että minun kiinnostukseni loppuu.

Juhlaraha ideana ei voisi oikeastaan vähempää olla minun juttuni, kun oikean rahankin kanssa on vähän niin ja näin. Toivoisinkin mieluummin, että hallitus harkitsisi palauttavansa kaikki ne ihan tavalliset kolikot, jotka ovat jääneet puuttumaan köyhien taskusta tällä hallituskaudella.

Mutta jos ja kun Suomen Rahapaja tulee joka tapauksessa tulevien vuosien aikana julkaisemaan yhteensä viisi koko Suomen historian käsittävää juhlarahaa – ja koska tämä ensimmäinen yritys nyt meni vähän pieleen – on kansalaisten syytä esittää nyt omia visioitaan näiden kolikoiden kääntöpuoliksi.

Jos haluaan pysyä teemassa, keskitysleiri Karjalassa, sillan alla värjöttelevä suomalainen Tukholmassa ja leipäjono Myllypurossa tulevat heti äkkiseltään mieleen.

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Dagen efter

kesää17858891_10210978324125978_2069017206_o

Vaalipäivän jännityksen jälkeen köyhän arki jatkuu. Rikkinäinen autoni saatiin vihdoin tallista hinattua romunkerääjälle, mutta asunnon kauppaaminen on edelleen kesken. Henkilökohtainen jännitykseni jatkuu vielä ainakin keskiviikkoon saakka, löytyykö ostaja ja vapaudunko velkavankeudesta. Hermoille ottaa.

Nähtäväksi jää, muuttaako vaalitulos mitään vähävaraisten ja syrjäytettyjen arjessa. Ainakin köyhiä vihaaville persuille tuli takkiin.

Eilisessä laskennassa sain itse 34 espoolaisen äänen. Valtuustopaikasta se on kaukana, mutta on ihan hyvin ottaen huomioon, että Espoossa olen ihan tuore naama ja tuntematon suuruus. Kiitos tästä luottamuksesta yhtäläisesti kaikille uusille ja vanhoille tutuille ja tuntemattomille!

* * *

On todettava, että meiltä Kauklahden kapinakollektiivin ehdokkailta puuttui täältä paikallinen perusosasto, joka olisi tehnyt toimintaamme näkyväksi.

Se tarkoitti, ettei ollut flaikkuja, ilmapalloja, karamellejä, kahvituksia, teltoilla pönöttäviä vaalityöntekijöitä jne. perusrekvisiittaa, jotka vaalisirkukseen kuuluvat (ja jotka ikävä kyllä maksavat rahaa). Entisenä lehdenjakajana jaoin vain tylsiä lehtiä, joissa tylsästi puhutaan asiakysymyksistä. Tässä on meillä siis pelkästään teknisissä kysymyksissä huimasti parannettavaa.

Positiivisena huomiona SKP sai näistä ongelmista huolimatta 23 ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

* * *

Valtakunnallisesti on sanottava suoraan, että puolueen tulos oli surkea, varmasti huonoin vaalitulos sinä aikana kun minä olen ollut mukana. Valtuustopaikkojen menetys suurissa kaupungeissa on kova isku, erityisesti Helsingissä.

Se ei ole tappio ainoastaan kommunisteille vaan kaikille kansalaisliikkeiden toimijoille, asukasdemokratian puolustajille ja budjettikurin vastustajille, joiden kanssa olemme vuosia toimineet. Yrjö Hakanen tunnettiin laajalti ”valtuuston omatuntona” — onko nyt niin, ettei enää Helsingissä omatunto soimaa?

Ainoa paikka, jossa kommunistit menivät konkreettisesti valtuustopaikoissa eteenpäin, oli Hanko. Siellä Tiedonantaja-lehden toimittaja Marko Niemi otti valtuustopaikan uudenlaisella radikaalilla Katujen parlamentti -listalla.

Viesti on selkeä: tässä ei nyt enää auta samojen vanhojen mantrojen kertaaminen siitä, miten on tehtävä tätä samaa mutta enemmän. Nyt on rohkeasti mietittävä kokonaan uusia toimintatapoja.

Yhdessä Kökkelinkukkulan toisen ehdokkaan, Tiedonantajan päätoimittajan Marko Korvelan kanssa vedimme jo ennen vaalitulosta johtopäätöksen, että alueellamme ryhdymme järjestämään toimintaa uudella otteella ja porukalla. Ilokseni voin kertoa että myös Demokraattinen Sivistysliitto DSL jatkaa uudistumistaan, ja odotukseni ovat korkealla elokuussa järjestämämme kolmipäiväisen aivoriihen suhteen.

Vaalit ovat osa työväenliikkeen kamppailua, mutta vain osa. Radikaalivasemmistolaisen politiikan tekeminen jatkuu myös vaalien jälkeen, ja sitä tekemään ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. EK:n irtisanottua sopimuksensa ay-keskusjärjestöjen kanssa ja oikeistohallituksen valmistautuessa uusiin budjettikiristyksiin tulossa on luokkataistelun syksy, joten tehtävää riittää ja kaikkia tarvitaan!

40617309770_10206824894380888_6282967927598937468_n

Laki on kaikille sama

Tervetuloa ylimääräiseen uutislähetykseen.

Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut valtiovarainministeri Alexander Stubbin päälle kolaa heittäneen miehen 35 päiväsakon rangaistukseen. Tuomio langetettiin kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.

Silminnäkijähavaintojen mukaan mies oli kutsunut valtion budjetista leikkaavaa ja hallintarekisterin hyväksynnästä valehdellutta valtionvarainministeriä valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Vastaajan mukaan kyse oli poliittisesta kannanotosta.

Yle Uutisten tietojen mukaan kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen on tuomioon tyytyväinen, vaikka päiväsakkojen määrä tippui 60:sta 35:een.

– Tärkeintä on linjanveto siitä, milloin ylitetään sallitun toiminnan raja.

* * *

Toisissa uutisissa Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on hylännyt syytteet, jotka koskivat neljän miehen polttopullohyökkäystä turvapaikanhakijoiden asuntolaan.

Miehet olivat valmistaneet kolme polttopulloa, jotka sytytettiin ja heitettiin Raudaskylän kristillisen opiston seinään syksyllä 2015. Kyseisenä aikana opistossa asui ja opiskeli alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Erään vastaajan mukaan kyse oli poliittisesta kannanotosta.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan rikoksen tunnusmerkistö ei käräjäoikeuden mukaan täyttynyt, koska yritys ei ollut tarpeeksi hyvä.

”Pullot oli heitetty kohti rakennuksen sellaista osaa, joka ei voi syttyä eikä siten voi aiheuttaa konkreettista vaaraa”, todetaan tuomiossa.

Lieventävä asianhaara oli lisäksi se, että tekijät olivat olleet vahvassa humalassa ja ajatus oli syntynyt vitsinä. Lakiteknisesti teko suoritettiin siis ”kännissä ja läpällä”, jolloin kaikki vastuu automaattisesti katoaa.

Päätämme uutislähetyksen tänään tähän. Muistutamme, että laki on kaikille sama – vain tuomiot vaihtelevat.

* * *

Seuraa VÄV-TV:n tietoisku.

Erikoistoimittaja Sigfrid von Kähmler esittelee viimeisimmän juridisen tiedon mukaisesti, kuinka väärissä käsissä suurta tuhoa aiheuttavasta kolapullosta voidaan tehdä harmiton Ylivieskan-Raahen käräjäoikeuden ohjeilla.

Näin sinäkin voit välttää ikävät sakkorangaistukset!

Kuka valehtelee Afganistan-lennoista?

Helsinki-Vantaan lentokentän 2-terminaalin lähtöaula oli maanantai-iltana täynnä ihmisiä, jotka vastustivat pakkopalautusta Afganistaniin.

Palautuksia vastustavat järjestivät mielenosoituksen lentokentän lisäksi myös Pasilan poliisitalolla.

Mielenosoituksiin osallistui aktiivisia kansalaisia, turvapaikanhakijoita, eri uskontokuntien edustajia ja poliitikkoja yli puoluerajojen.

Poliisi käytti mielenosoittajia vastaan fyysistä voimaa ja kaasuasetta.

* * *

17426283_10154693301219081_5102139240006152605_n

Suomen perustuslain mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Suomen ulkoministeriö arvioi Afganistanin turvallisuutta tällä hetkellä seuraavasti:

Turvallisuustilanne on kriittinen tai heikko koko maassa …

Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea. Varsinkin alueilla, joissa on kapinallistoimintaa, on aseellisten hyökkäyksien ja räjähteiden uhka. Nämä uhat koskevat myös pääkaupunki Kabulia.

Terroristi-iskujen uhka on erityisen korkea etenkin tiettyjen juhlapyhien aikaan ja suurempien yleisötapahtumien yhteydessä.

Tämä tieto käy yksiin Ilta-Sanomien lentoterminaalissa haastatteleman mielenosoittajan tietojen kanssa:

Morsal Bayat muutti itse Afganistanista Suomeen vuonna 2011. Hänen mielestään missään päin Afganistania ei tällä hetkellä ole turvallista.

–Afganistanin turvallisuustilanne on nolla.

Afganistaniin palautettaville käy hänen mukaansa hyvin heikosti.

–Jotkut heistä ei ole koskaan edes nähneet Afganistania. Jotkut lapsista ovat syntyneet Venäjällä tai Iranissa.

Lentokentällä Morsal keräsi nimiä adressiin, jolla vastustetaan ihmisten palautuksia Afganistaniin.

–Kabul ei ole yhtään turvallinen, siellä on joka päivä itsemurhapommittajia.

Ministeriöillä vaikuttaa kuitenkin olevan eri säännöt Suomen kansalaisille ja muille ihmisille.

* * *

Seuraavana päivänä Helsingin Kansalaistorille kokoontui toinen mielenosoitus samasta aiheesta.

Mielenosoitusjoukko kävi myös kysymässä asiasta suoraan sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergiltä paikan päällä.

Helsingin poliisi väitti tapahtunutta ”tunkeutumiseksi”, siinä missä sisäministeriön oma tiedote korosti mielenosoittajien saapuneen paikalle rauhallisesti.

* * *

Hallituksen reaktio tapahtumiin oli irvokas.

Ministerien ja ministeriöiden virkamiehien puheissa tapahtumat saatiin käännettyä orwellilaisittain päälaelleen. Omituisin lausunto kuultiin kansliapäällikkö Nergiltä:

Nerg kertoo, ettei voi ymmärtää, että suomalaisen oikeusjärjestelmän pohjaa, eli perus- ja ihmisoikeuksia haastetaan näin voimallisesti.

Siis ihmisoikeuksien ja perustuslain kunnioittamista vaativat mielenosoittajat muuttuivatkin ”ihmisoikeuksien haastajiksi”!

Lisäksi Nerg tarjoili tuttua paranoiapuhetta siitä, kuka salaperäinen taho voisi olla kampanjan taustalla.

– Eilen iltapäivällä lähti jollain tavalla organisoidusti ja erittäin voimakkaasti väärä informaatio liikkeelle. Sitä viestittiin sähköpostien kautta kansanedustajille ja meille kaikille sisäministeriössä ainakin viiteensataan sähköpostiin.

Viesteissä oli sama sisältö, mutta ne olivat eri ihmisiltä.

– Viestien lähettämisessä oli käytössä joku tietty malli. En ole elämässäni nähnyt sellaista sähköpostimäärää.

Nerg uskoo kyseessä olevan keskitetysti organisoitu viesti, mutta tiedon levittämisen aloittaneesta tahosta hänellä ei ole tietoa.

Hyvä kansliapäällikkö Nerg, oletteko koskaan kuulleet ”sosiaalisesta mediasta”?

Nykymaailmassa kampanjat voivat levitä omalla voimallaan verkostoista toiseen ilman keskitettyä organisaatiota. Tarvitaan vain tarpeeksi ihmisiä, jotka ovat huolissaan asiasta.

* * *

Sisäministeri Paula Risikko puolestaan oli huolissaan, että jonkun henki olisi voinut olla vaarassa maanantain mielenosoituksessa, koska hälytysajoneuvojen kulkua estettiin.

Hyvä sisäministeri Risikko, siksi kai siellä juuri oltiin liikkeellä, että tietojen mukaan jonkun henki oli vaarassa.

* * *

Myös sinimustaa sotaministeriä Jussi Niinistöä kävi heti syyhyttämään. Hänen olisi selvästi mieli tehnyt laittaa rähinöivä roskajoukko kuriin.

Niinistö syyttää blogissaan,että demarit, vasemmistoliittolaiset ja etenkin vihreät ovat agitoineet joukkojaan barrikadeille muun muassa levittämällä valheellisia tietoja.

Hyvä sotaministeri Niinistö, kuulostipa ihanan fasistiselta!

Juttuun nimen vaihtamalla tämä voisi olla uutinen Turkista, Erdoganin kabinetista. Vain hallituksella on hallussaan totuus, muu on agitaattorien valheita. Tällaisille rähinöitsijöille annetaan kaasua.

* * *

Kaikesta kaksinaamaisuudestaan huolimatta tämä hallituksen offensiivi myös toimi.

Kannoissaan tiukasti pysymisen sijaan oppositio ryhtyi pyytelemään anteeksi lausuntojaan.

Yle Uutiset tietää kertoa:

Sosiaalisen median kipakkaan keskusteluun otti kantaa myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) Ilta-Sanomissa. Sipilä penää ”faktoja kohdilleen” (siirryt toiseen palveluun).

– Pikkaisen liikutaan äärirajoilla tässä poliittisessa viestinnässä, koska poliisilta saamani tiedon mukaan alaikäisiä lapsia tai raskaana olevia naisia ei ollut tuolla lennolla, sanoo pääministeri Ilta-Sanomille.

Milloin muistatte viimeksi, että hallitus tai ministeri Sipilä olisivat pyydelleet anteeksi virheellisiä tai suorastaan valheellisia tietojaan?

* * *

Mitkä sitten olivat tapauksen faktat?

  • Poliisin mukaan tieto siitä, että afganistanilaista odottavaa äitiä ja perhettä oltiin poistamassa Suomesta, piti itse asiassa paikkansa.
  • Tätä karkotusta päätettiin viime tingassa lykätä ennen palautuslentoa. Ei siis edes perua, vaan tilanne voi olla hyvin edessä seuraavan lennon yhteydessä. Suomella ei ole virallista linjaa, jonka mukaan lapsia tai raskaana olevia ei voitaisi pakkopalauttaa Afganistaniin tai muihin lähtömaihin.
  • Paluulento lähti Suomesta mukanaan 10 ihmistä, joukossa ainakin yksi perhe, takaisin Kabuliin epäinhimillisiin olosuhteisiin.

Tieto raskaanaolevan naisen joutumisesta palautusprosessiin ei siis ollut valheellinen tieto, toisin kuin sinimusta sotaministerimme esitti.

Tämä ilmiö ei myöskään ole uusi. Ministeriön mukaan tänä vuonna on tehty vastaavia palautuslentoja kuusi kappaletta. Niistä kolme on tehty Afganistaniin. Viime vuonna lentoja oli 30 kappaletta.

(Mielenkiintoista on sekin, että yksikään ”maahanmuuttokriitikko” joka hurskastelee, miten tänne pitää ottaa naisia ja lapsia eikä raavaita miehiä, ei ole rynnännyt estämään näitä perheiden karkotuksia.)

Tämän toiminnan mahdollistava sopimus on solmittu jo viime vuoden puolella – kiristämällä Afganistanin hallitusta.

Blogissaan Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro kirjoittaa skarpisti:

Pakkopalautuksissa Kabuliin on kyse EU:n jo lokakuussa tekemästä sopimuksesta Afganistanin kanssa. Sen mukaan EU palauttaa Kabuliin 80 000 afgaania, koska vapaaehtoisesti heistä on suostunut palaamaan vain 5 000. Sopimus herätti syksyllä kansainvälistä huomiota erityisesti siksi, että erään vuodetun muistion mukaan Afganistania kiristettiin sopimiseen uhkaamalla maata EU:n kehitysavun leikkaamisella. EU kielsi painostuksen ja myös sisäministeri Paula Risikko esitti julkisuudessa, että raha ei vaikuttanut sopimuksen syntyyn.

Ihmisoikeuksia ja perustuslakia rikkovissa pakkopalautuksissa ei ole kyse ”vain” siitä, että meillä on Suomessa vallassa ihmisarvon päälle sylkevä rasistinen oikeistokopla, vaan kyse on myös räikeästä EU-tason uuskolonialismista. Länsimaat ovat olleet osallisena Afganistanin rikkomisessa ja ryöstämisessä kymmenien, ellei satojen vuosien ajan.

Nyt viimeisenä loukkauksena sitten kiristämme yhtä maailman huonoimmassa asemassa olevaa maata kehitysavun lakkauttamisella. Tätä on länsimainen arvoyhteisö. Ihmiskasvoista imperialismia.

Kääntämällä huomio ”vääriin tietoihin”, ministerit ja ministeriöiden virkamiehet pyrkivät kääntämään huomion pois siitä seikasta, että Suomi lähetti ihmisiä tapettavaksi Afganistaniin.

Palautettiinko juuri tällä viikolla lapsia tai aikuisia, miehiä, naisia, vanhoja, nuoria, on aivan sama. Uusia lentoja tullaan järjestämään. Suomen valtio ja Euroopan unioni toimivat systemaattisesti hirviömisellä tavalla.

Matalakin kynnys voi olla tasa-arvon este

Ecuadorissa presidentiksi valittiin juuri pyörätuolia käyttävä vasemmistolainen Lenín Moreno, jonka ”Ecuador ilman esteitä” -kampanja on palkittu Nobelilla. Ikävä kyllä täällä Suomessa johdossa istuu vammaisilta leikkaava oikeistohallitus, joka pikemminkin rakentaa uusia esteitä.

Narinkkatorilla 29.3. järjestetyssä #TestaaVamma -tapahtumassa vammaisjärjestöt herättelivät kuntavaaliehdokkaita näkemään — tai olemaan näkemättä — maailman vammaisten näkökulmasta. Tapahtumassa sai testata pyörätuolia ja sokeutta varsin konkreettisesti.

Pieninkin kynnys aiheutti heikkolihaksiselle toimistotyöläiselle suuria ongelmia pyörätuolilla. Voimattomuuden tunne oli vahva, kun pyörät luistivat ja välillä tuoli kippasi. Vielä vaikeampaa oli navigoida kadulla pelkän kepin avulla. Asiat joita ei tule ajatelleeksikaan muodostuivat ylitsepääsemättömiksi esteiksi. Autotien ylittäminen oli pelkkä simulaatio, mutta hirvitti silti.

Suurinta kuilua vammaisten yhteiskunnalliselle osallistumiselle rakentaa kuitenkin porvaripolitiikka. Se asettaa jo ennestään heikossa asemassa olevat ihmiset mahdottoman kysymyksen ääreen: mistä ihmisoikeuksistanne olette valmiita tinkimään?

Sosiaalibudjetin leikkaukset vievät elämiselle ja kulkemiselle välttämättömät tuet. Soten ja muiden ”uudistusten” mukanaan tuomat pakkokilpailutussäännöt taas tekevät vammaisten asumisesta kauppatavaraa. Tätä vastaan on noussut sekä Ei kilpailutukselle -liike, jolle kommunistit antoivat tuoreeltaan tukensa, että Joukkovoima vammaisten puolesta -ryhmä.

Olen tyytyväinen siitä, että myös SKP on pistänyt vammaisten asioiden ajamisessa uuden vaihteen silmään ja meillä on nyt oma vammaispoliittinen jaosto, Vapauden vaunut, jota vetää vantaalainen Aura Kaskisydän. Tasa-arvoa ajavalle porukalle tämän kysymyksen on oltava kärjessä. Loukkaus yhtä kohtaan on loukkaus meitä kaikkia vastaan.

Keskustelu sosiaalitoimistolla

Istuin tänään sosiaalivirkailijan odotustilassa, kun minulle soitti jostain puhelinmyyntioperaatiosta nainen, joka kertoi minulle selvästi paperista lukien miten hienoa on että olen asettunut kuntavaaliehdokkaaksi. Edelleen paperista lukien hän kysyi mitä mieltä olen koulukiusaamisesta.

Kerroin että olin itse koulukiusaamisen kohde 90- ja 00-luvuilla, ja että otan sen ongelman vakavasti. Lisäsin perään, että nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri ruokkii kiusaamista koulujen lisäksi muussa yhteiskunnassa.

Lobbarin valmiiksi kirjoitettu skripti unohtui ja hän selvästi innostui. Ryhtyi kertomaan siitä miten hänestä rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa ja nykypolitiikka ruokkii sitä. Kerroin toki olevani täysin samaa mieltä, ja että se juuri on syy, miksi ehdokkaaksi lähdin.

Vaihdoimme kokemuksia rahan riittämättömyydestä elämiseen ja Kelan ongelmista. Kerroin, että olen sossussa tälläkin hetkellä, koska työnteosta huolimatta tilini jää joka kuukausi useita satoja euroja miinukselle.

Hetken aikaa mietin, tuleeko tässä nyt myyntipuhetta ollenkaan. Sitten hän palasi käsikirjoitukseen:

– Niin, meillä olisi tässä tällainen hyväntekeväisyys, haluaisitko tulla mukaan?

– No haluaisinpa hyvinkin, mutta kun ei tuota rahaa tosiaan ole …

– Ai niin joo… No, en minä sitten enää häiritse… Mutta oli kiva jutella kerrankin jonkun järkevän kanssa, kaikki poliitikot joille olen tähän mennessä soitellut ovat puhuneet niin ympäripyöreitä.

Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa elämässä. Outo kohtaaminen, mutta toivoa antava.