Postilaisilta täystyrmäys palkkojen polkemiselle

View this post on Instagram

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi)

View this post on Instagram

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi)

View this post on Instagram

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi)

View this post on Instagram

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi)

A Resurrection of Finnish Trade Unionism

Intervention by Sippo Kähmi of the Finnish Network of Critical Trade Unionists (KRAY) in Rome, Italy, at the conference of the World Federation of Trade Unions (WFTU) European Regional Office (EUROF) October 2, 2010. The CTU Network is an informal, cross-union, cross-political network emphasizing radical and independent grassroots trade union activism.

Text of the speech in English and Finnish:

Dear comrades,

First of all, we wish to thank the WFTU regional office and our Italian hosts USB for the invitation to participate in this congress as observers. I was also honored that we had the chance to take part in the 65th anniversary celebration.

My name is Sippo Kähmi, and I’m here as the representative of the Finnish Network of Critical Trade Unionists. We are a cross-union, cross-political network of trade union activists. For an example, I am a shop steward of the Finnish Post and Logistics Union PAU.

The current goal of our network is to reignite discussion, bring forward radical alternatives and analyze the true reasons behind the current crisis. Our purpose is also to bring the trade union movement closer to ordinary union members. As the structures of union officialdom recede further into a shroud of bureaucracy, we try to remind people of the basic fighting traditions of the workers movement.

I heard from comrades yesterday that Finland has the reputation of a model society without a need for struggle. I am here to tell you, from my perspective as a young trade unionist, those days are long gone if they ever existed.

While we have a relatively high degree of organization, class consciousness has practically disappeared, while class contradictions are now stronger. The latest data says we have 800 000 people in Finland living under the official poverty line out of a population of 5 million. Our system is unjust and must be changed.

Unemployment is out of control especially among young people. An entire generation of youth is forced to try to make a living without any long term employment. Precarious work, labour renting firms and migrant workers ensure the continuing growth of both a pool of easily exploitable reserve labour and an underclass of permanently unemployed.

Although not officially, the Finnish trade union movement has in practice abandoned these members of the working class who do not have conventional jobs. This is not acceptable to us. It is of critical importance that trade unionists everywhere stand together with the unemployed, the precarious workers and the exploited migrants.

There are many other problems. Although the Finnish people are mostly against NATO membership, Finnish foreign and military policy is increasingly linked with NATO operations, such as the criminal war in Afghanistan.

Another problem is the lack of affordable housing. Apartments have become a commodity to be traded instead of a basic necessity. So have public services, which are being privatized and shut down at an alarming rate.

Basic health, transportation, school and postal services are no longer every citizen’s right but products that must turn a profit or be eliminated. Traditional postal service in particular is being torn down by EU directives with remarkable aggression. I agree with the comrade from Britain who spoke yesterday – the problem is not EU policy, it is the European Union itself.

When we question this logic of profit over people, there are always two reasons we hear – either it’s because of the economy and competitiveness, or because the European Union says so. The message is: There Is No Alternative, and there’s nothing anyone can do about it. We hear this not only from the government and the employers organizations, but the official trade unions.

Because of this, the political field is shifting further to the right, not the left. We have seen the rise of a right wing populist party just like many other European countries. They have hijacked the rightful indignation of workers and channeled it to fuel racism and xenophobia. A recent study claimed over ten percent of the Finnish industrial labour movement vote for the populists instead of workers parties.

Yet still, in the face of all these alarming developments, the official trade union movement remains committed to so-called social dialogue with the employers and the neoliberal politics of the European Union. Although we face constant, harsh attacks on our rights from the employers and the bourgeoisie politicians, the federations insist on maintaining good relations with the powerful, rather than organize resistance. Instead of a fighting movement of workers, they function more as service providers for the interests of capitalism.

But the Finnish working class has not lost its fighting spirit. In the past few years we have seen some courageous struggles, for example the strike for wages organized by Tehy, the union of nurses. But a lack of solidarity inside the trade union movement has left each union to fight its own battles, keeping most of our struggles local.

Recently the central trade union federations did manage to repeal an attempt to further raise the retirement age with the threat of a possible general strike. But even here, they keep the door open for negotiations, even though the retirement age in Finland is already among the highest. We have even heard talk the retirement age should be raised to 70 years.

It is this sorry situation that creates the material need for a critical network of activists, working from the bottom up, independent of union bosses and bureaucracies. On the European Day of Action, 29th day last month, we saw this when our network was the only trade union group demanding local action and solidarity for our fighting European comrades. In a very short time, we managed to organize events in cities and towns all over the country.

We are now seeing the first signs of organized resistance in Finland. Our country is emerging from a long period of class collaboration that began in the 1990s, but we are only just beginning to gather our forces. It is almost as if we are rebuilding the movement from scratch.

Meetings such as this are of special importance to us, as we are searching for and in need of international contacts. We are also eager to learn from the experiences of struggling movements all over the world and willing to develop cooperation.

Our network and all of us here need to hear of the positive experiences and victories of trade union movements in different countries. They have a crucial significance – that even in the most difficult conditions, we can achieve something and make a difference.

On behalf of our network, we wish you a successful conference and many victories in struggle.

---

Hyvät toverit,

Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme
USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin. Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.

Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa. Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto. Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.

Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi. Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä. Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.

Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä. Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.

Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut – vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan. Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.

Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta. Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa. Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.

Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta. Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.

Monia muitankin ongelmia on. Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.

Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute. Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa. Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla. Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.

EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun. Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa – ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.

Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä – joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin. Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään. Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.

Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle. Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat. He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan. Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.

Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan. Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan, keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan. Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.

Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän. Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta. Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.

Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla. Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista. Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.

Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi. Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta, kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille. Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.

Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa. Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme. On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.

Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja. Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.

Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista. Niillä on keskeisen tärkeä merkitys – vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.

Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.

Työväen toimintapäivän 29.9. avaus

Eurooppalainen ay-liike osoitti mieltään leikkaus- ja kurjistamispolitiikkaa vastaan EAY:n toimintapäivänä 29. syyskuuta kaikkialla Euroopassa. Päätapahtumassa Brysselissä jopa 100 000 mielenosoittajaa marssi EU:n valtionvarainministereitä vastaan, jotka kokoontuvat samaan aikaan Brysselissä. Eri maissa järjestettiin lisäksi omia valtakunnallisia ja paikallisia tapahtumia, ulosmarsseja, mielenosoituksia ja jopa yleislakkoja. Myös ympäri Suomen järjestettiin tempauksia ja mielenilmauksia.

Helsingissä ay-liike ja kansalaisjärjestöt järjestivät toritapahtuman työväen perinteisellä kokouspaikalla, Hakaniemen torilla. Kuulijoille tarjottiin soppaa ja tiukkaa asiaa, protestilauluja unohtamatta. Avauspuheenvuorot pitivät KRAY:n Sippo Kähmi ja SAK:n Simo Utriainen.

Järjestäjinä häärivät SAK:n Pääkaupunkiseudun Ammatillinen Paikallisjärjestö ja Kriittinen ay-verkosto KRAY, ammattiosastoista Helsingin Kirvesmiehet, Helsingin Maalarit, Metalli 5, PAU:n Uudenmaan ja Pasilan osastot sekä kansalaisjärjestöistä Asukasliitto, Vaihtoehto EU:lle, Oikeutta Siivoojille, Vastavoima, Vasemmisto-opiskelijat VASOP ry, sekä Helsingin Työttömät HETY ry.

Järjestöjen yhteisenä huolena on, että julkisten menojen leikkaukset johtavat työpaikkojen vähentymiseen ja lisääntyvään sosiaaliseen turvattomuuteen. Pahimmassa tapauksessa menojen karsimiset voivat johtaa epävarmassa ja haavoittuvassa taloustilanteessa Euroopan uuteen lamaan.

Kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista!

Eurooppalaisen ay-liikkeen toimintapäivänä 29. syyskuuta Euroopan työväki lähettää Brysseliin voimakkaan viestin: Me kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista.

– Meidän selkänahoistamme on revitty jo liikaa. Jatkuvat julkisen sektorin leikkauskuurit ainoastaan syventävät todellista ihmisten kriisiä, työttömyyttä ja köyhyyttä. Tämä on totta kaikkialla missä leikkauksiin on ryhdytty, myös Suomessa, sanoo Kriittisen ay-verkoston aktiivi Sippo Kähmi.

– Pelkkien Brysselin arkistoihin hukkuvien kannanottojen ja ay-turismin lisäksi tarvitaan paikallista toimintaa, jonka mahdollisuus tuntuu unohtuneen monen liiton johdolta. Kuvitellaan, että osallistumalla valtakoneiston kokouksiin ja työryhmiin voidaan saada aikaan muutos ilman ikävän epäkohteliaita voimannäyttöjä.

Porvareilla ei ole kuitenkaan mitään tarvetta kuunnella liikettä, joka ei pysty mobilisoimaan rivejään.

– Päivä lakossa tai edes ylityökiellossa pakottaisi kuuntelemaan ihan eri tavalla kuin tuhat lobbaria Euroopan byrokratian koneistossa, sanoo Kähmi.

Velanoton taustalla pankkien pelastaminen

Meille myydään ideaa, että valtavista valtionveloista irti pääsemiseksi on leikattava julkista sektoria. Moni on niellyt mukisematta vulgaarin talousjärkeilyn, jonka mukaan julkisen talouden tehostaminen on avain velkaantumiskierteen pysäyttämiseksi.

– Tässä kertomuksessa unohtuu, että valtiontalouden pohjaa ovat leikanneet porvarit itse firmojen ja suurituloisten verohelpotuksilla sekä pankkien elvytystoimilla. Finanssikriisin myötä yksityinen pankkisektori pelastettiin ottamalla valtavat määrät velkaa. Lähetettiinpä sitä ulkomaillekin 1,6 miljardia, toteaa Sippo Kähmi.

Velkaa myös otetaan koko ajan lisää: ensi vuonna 13 miljardia – vuoteen 2013 mennessä sitä on jo 103 miljardia euroa.

– Työväki ei voi olla leikkausten syynä, sillä työn tuottavuus on historiallisen korkealla.

Posti- ja logistiikka-alalla työskentelevä Kähmi tietää omasta kokemuksestaan hyvin, miten hurjalla tahdilla tehostamistoimiin on viime vuosina ryhdytty.

– Me postilaiset tunnemme sen hyvin konkreettisesti selkärangassamme, kun sama määrä työtä jaetaan jatkuvasti yhä pienemmälle porukalle. Palkinnoksi saimme hallituksen työryhmältä lakiesityksen, joka entisestään romuttaa julkista postisektoria. Tähän leikkiin ryhtymällä työläinen ei voi kuin hävitä, pohtii Kähmi.

Nyt käydään puhdasta luokkataistelua

Ja samaa myrkkyä juotetaan nyt koko julkiselle sektorille. Sippo Kähmi kertoo, että hallitus aikoo vähentää valtiolta yhteensä 14 529 työpaikkaa. Budjettiesityksen myötä samoin tulee käymään kuntatasolla.

– Työllistämisen ja kuntien rahat jäävät puuttumaan, tärkeintä on jatkaa yritysten verohelpotuksia. Kuten aina, selitykseksi riittää, ettei vaihtoehtoja ole.

Moni luulee että tämä on suomalaisen talouden ilmiö, mutta sama asetelma toistuu Kähmin mukaan kaikissa kapitalistisissa maissa.

– Jatkuva yksityistäminen ja julkistalouden kurjistaminen ei ole äkillinen kriisitoimenpide vaan osa tietoista pitkän linjan suunnitelmaa, joka on jo aikoja sitten päätetty G20-huippukokouksissa ja EU-tasolla Lissabonin sopimuksessa ja 2020-strategiassa. Julkinen sektori on alusta alkaen nähty ongelmana joka tulee poistaa päiväjärjestyksestä, lataa Kähmi.

Hänen mukaansa kyse on puhtaasta luokkataistelusta.

– Ainoa syy, miksei sitä kutsuta oikealla nimellään on, että pääomapuoli on voitolla. Ay-liike on sulkenut silmänsä tältä perustotuudelta ja antanut lähes ilman kamppailua huimia myönnytyksiä vastapuolelle. Nyt työväki ympäri maailman on heräämässä taistelemaan vastaan, ja korkea aika onkin.

Yleislakko Hakaniementorilla?

Suomessa usein toisteltu mantra on, etteivät nuoret ole kiinnostuneita ay-liikkeestä tai edes tiedä mikä se on. Toimintapäivä olisi Sippo Kähmin mielestä erinomainen hetki näyttää niin vanhoille kuin nuorille, että ammattiyhdistysliike on muutakin kuin työttömyysrahoja ja Extreme Duudsoneita mainoskatkolla – kansalaisliike, joka puolustaa sekä jäseniään että koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kriittinen ay-verkosto on aktivoitunut omalta osaltaan muistuttamaan ihmisiä ay-liikkeen perinteistä. Aiommekin järjestää toimintapäivänä Hakaniemen torille yleislakon tavalla tai toisella. Me vaadimme vastuuttomien yksityisen sektorin pikavippien sijaan rahaa työllistämiseen, palkkoihin, eläkkeisiin, julkisiin palveluihin ja ympäristöinvestointeihin, listaa nuori ammattiyhdistysaktiivi.

Sloganiksi sopii vaikkapa: Me emme ole olemassa taloutta varten, talous on meitä varten!

Lainaus tiedonantaja.fi -verkkolehdestä 3.9.2010.

Kysely: Työtaisteluille suomalaisten laaja hyväksyntä

Suomalaiset hyväksyvät työtaistelut varsin laajasti, kertoo kysely.

Helsingin Sanomien verkkolehti kirjoittaa 25.5.2010:

Kaikkein selvimmin työtaistelut hyväksytään silloin, jos työnantaja rikkoo lakeja tai sopimuksia tai yrittää yksipuolisesti heikentää työoloja.

Palkansaajajärjestöjen teettämässä kyselyssä liki yhdeksän kymmenestä hyväksyy työtaistelut näissä tilanteissa.

Lähes kahdeksan kymmenestä pitää työtaisteluja oikeutettuina myös silloin, jos tavoitteisiin ei päästä pelkillä neuvotteluilla.

Kaikki tuki elintarviketyöläisten työtaistelulle

SKP tukee Elintarviketyöläisten liiton työtaistelua, jonka tavoitteena on torjua työnantajapuolen ajama työaikojen pidentäminen ja turvata työntekijöiden palkka- ja muut työehdot.

Työnantajaliiton esittämä työaikamalli mahdollistaa työpäivien pidentämisen 10-tuntisiksi ja työviikon muuttamisen kuusipäiväiseksi ilman ylityökorvauksia. Kaupan aukioloaikojen laajentamiseen vedoten työnantajapuoli pyrkii lisäämään myös sunnuntaityötä.

SKP katsoo, että koko ay-liikkeen on syytä tukea elintarviketyöläisten kamppailua. Kyse on työntekijöiden yhteisistä eduista ja saavutuksista, joilla on estetty kohtuuttoman pitkät työajat.

Elintarviketyöläisten liitto itse kirjoittaa tavoitteistaan:

SEL:n tavoitteena on parantaa elintarviketyöntekijöiden työssä jaksamista, elintarvikealan työsuojelua ja hakea palkankorotuksia, joihin työllämme olemme oikeutettuja, tietoisina alamme taloudellisesta tilanteesta. Elintarviketyöläiset ovat lakossa näiden tavoitteiden puolesta 7.-9.4.

Neuvottelut työnantajan kanssa eivät ole edenneet. Elintarviketyöläiset eivät voi hyväksyä työnantajan ajamaa työaikamallia, joka toteutuessaan mahdollistaisi 10-tuntiset työpäivät ja 6-päiväiset työviikot ilman ylityökorvauksia. Käytössä olisivat myös kaikki viikonpäivät.

SEL on jättänyt ilmoituksen myös uusista työtaistelu-uhista, jotka koskevat kaikkia SEL:n sopimusaloja. Lakot alkavat keskiviikkona 21.4.2010 kello 00.00 ja päättyvät perjantaina 23.4.2010 kello 24.00, jollei alalle ole syntynyt uutta työehtosopimusta ennen lakkojen alkua.
Työtaistelu tulee toteutuessaan koskemaan kaikkiaan 57 tuotantoyksikköä ja työtaisteluihin osallistuvat kaikki elintarviketeollisuuden sopimusalat. Työtaistelut koskisivat kaikkiaan noin 9 300 elintarvikealan työntekijää.

Elintarviketyöläisillä on täysi oikeus ja kohtuus saada parempia työehtoja, turvallisempia työskentelyolosuhteita ja palkankorotuksia.

Työläisten työtaistelut ovat oikeutettuja

Elintarviketyöläisten liiton ja Palvelualojen ammattiliiton työtaistelut työnantajien esittämiä työaikoja ja muita työehtoja koskevia heikennyksiä vastaan ja palkankorotusten puolesta ovat oikeutettuja ja ansaitsevat kaiken tuen. Ay-liikkeen on syytä osoittaa laajasti solidaarisuutta näiden matalapalkkaisten ja suurelta osin naisvaltaisten alojen työntekijöiden kamppailulle.

Työnantajapuolen rajut hyökkäykset, jotka ovat keskitetysti EK:sta johdettuja, kertovat pyrkimyksistä pidentää työpäiviä ja –viikkoja, romuttaa työlainsäädäntöä, rajoittaa ay-liikkeen toimintaoikeuksia ja murentaa koko työehtosopimusjärjestelmää. Tässä EK käyttää hyväkseen porvarihallituksen tukea.

Työnantajat eivät kaihda 30-luvulta tuttuja koviakaan keinoja. He värväävät lakkojen murtamiseksi rikkureita aina ulkomaita myöten. Myös valtamedia on valjastettu työntekijöiden vastaisten mielialojen lietsomiseen.

Työnantajapiirien hyökkäyksellä on myös EU-politiikkaan liittyvät ja kansainväliset ulottuvuudet. Muun muassa Kreikassa, Ranskassa ja monissa muissa maissa ay-liike ja vasemmisto taistelevat samankaltaisten työnantajien ja oikeiston tavoitteiden torjumiseksi kuin Suomessa.

SKP:n keskuskomitea katsoo, että työntekijöiden vaatimukset ovat kohtuullisia ja oikeutettuja. Pörssiyhtiöiden jakamat entistä suuremmat osingot osoittavat, että työnantajilla on niihin reilusti varaa. Myös talouskriisistä ulos pääsemiseksi ja työllisyyden parantamiseksi tarvitaan kotimaisen ostovoiman lisäämistä.

SKP:n keskuskomitea 18.4.2010.

Työnantajien mielivalta kuriin

26.3. marssittiin työntekijöiden oikeuksien puolesta pääomaa vastaan Helsingissä ja Tampereella. Väki valtasi kadut ja vaati: muutosturva kaikille, valta työväelle!

Kaisaniemen metroaseman edessä pysähdyttiin osoittamaan tukea siivoojille heidän kamppailussaan oikeudenmukaisemmasta palkkauksesta. Oikeutta Siivojille-liikkeen Jarmo Åsnabrygg piti puheen.

Tiedonantajan artikkelissa 1.4.2010 kerrottiin:

Mielenosoitus työehtojen huonontamista vastaan keräsi perjantaina Helsingissä 200-300 mielenosoittajaa. Kulkue kiersi kaupungin keskustaa pysähtyen kaiken kaikkiaan kahdeksan eri työnantajan osoittteissa. Kaikki kyseiset firmat ovat vastuussa laittomasta toiminnasta, työntekijöiden huijaamisesta ja työehtojen huonontamisesta.

Alusta loppuun rauhallisesti sujunut mielenosoitus sai ikävän käänteen poliisin ottaessa kaksi soihdun sytyttänyttä mielenosoittajaa kiinni. Soihdun polttaminen on pitkään ollut tavanomainen käytäntö helsinkiläisissä mielenosoituksissa, eikä virkavalta ole aiemmin puuttunut siihen. Mielenosoittajien mukaan kyseessä oli poliisin tahallinen provokaatio, johon ei kuitenkaan mielenosoittajista kukaan reagoinut.

EK:lle, rikkureille ja riistofirmoille haistatettiin pitkät paskat kuten asiaan kuuluu, Laineen Kasperin säestäessä kuorma-auton lavalta.

Sosialismi.net -verkkosivu uutisoi puolestaan:

Mielenosoitusten käynnistäjänä toimineen Vastavoiman tarkoituksena on olla “liike joka toimii työläisten etujen ja oikeuksien puolesta konkreettisin suoran toiminnan keinoin”.

“Näemme että nykyinen vasemmisto ja ay-liike ovat syntyneet työläisten toiminnan kautta mutta nykyään palvelevat usein omaa olemassaoloaan työläisten edun kustannuksella. Näemme myös että [kenelläkään] työläisellä tai organisaatiolla ei ole varaa ylimielisyyteen vaan tarvitsemme yhtenäistä rintamaa. Siksi haluamme kehittää vasemmistoa ja ay-liikettä yhteistyössä ja dialogin kautta konfliktin sijaan”, kerrotaan liikkeen sivuilla.

Myös Tampereella sadan hengen kulkue marssi rautatieasemalta Keskustorille tunnuksella “Pääoman pakkovaltaa vastaan”.

Lakko, pirun keksintö, vie turmioon isänmaan

Reko Ravela: Ketä vastaan ahtaajat taistelevat?

Mediassa vellovassa keskustelussa ahtaajien lakko on julistettu hyökkäykseksi Suomen kansantaloutta, vienteollisuutta tai jopa hyvinvointivaltiota vastaan. Asiallisemmmissa puheenvuoroissa on muistettu että AKT:lla on neuvotteluissa vastapuoli, Satamaoperaattorit ry. Juuri kukaan ei näytä tutkineen niitä yrityksiä jotka tämän työnantajayhdistyksen muodostavat.

Kaikkineen tilanne tietysti paljastaa porvaripuolen harrastaman ”kansallisen edun” retoriikan onttouden. ”Kansallisen edun” keskeinen sisältö kun näyttää olevan se että että suomalaisten työntekijöiden tulisi nöyrtyä ylikansallisen pääoman ehtoihin.

Mitä hyvinvointivaltion rahoituspohjaan tulee, eikö hallituksen tulisi nyt nimenomaan tukea ahtaajien kaltaisia hyviä veronmaksajia näiden pyrkimyksessä saada alhaisella pääomaverolla keplottelevat ylikansalliset yhtiöt kantamaan vastuuta irtisanomistaan työläisistä? Muutoinhan näiden työttömyysturva jää suomalaisten veronmaksajien kontolle.

Ihmisoikeudet tuhoavat Suomen talouden.

Ahtaajat protestoivat ulosmarsseilla rikkureiden käyttöä vastaan

Ahtaajat eri satamissa ympäri Suomea marssivat 25.3. ulos työpaikoiltaan. Helsingin Vuosaaren ahtaajat poistuivat työpaikalta kello 9.00. Hangossa ahtaajat eivät ole tulleet lainkaan työpaikalle tänä aamuna.

Ahtaajat protestoivat rikkurityövoimaa ja suunniteltua lakko-oikeuden rajoittamista vastaan.

tiedonantaja.fi-verkkolehti kirjoittaa:

— Ulosmarssi on mielenilmaus Vuosaaren satamassa laillisen lakon aikana tapahtunutta rikkurityövoiman käyttöä sekä pääministeri Vanhasen ja EK:n suunnittelemaa lakko-oikeuden rajoittamista vastaan, sanoo Lovén.

Ahtaajat palaavat työpaikoilleen perjantaina aamulla kello kuusi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ei ole ulosmarssin takana, vaan se tapahtuu paikallisten ammattiosastojen omasta päätöksestä. AKT:n johdossa ei oltu yllättyneitä ahtaajien ulosmarssista.

— Ymmärrän hyvin, että ulosmarssi järjestetään. Rikkurityövoiman käyttö otti lakon aikana todella koville. Kukaan ei voinut hyväksyä rikkureita, AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde toteaa.