Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.
En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.
Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.
Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
***
Hyvät toverit,
Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.
Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.
Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.
On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”
Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.
Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.
Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.
Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.
Tänä vuonna äärioikeisto oli päättänyt ottaa juhlan täysillä haltuunsa.
Kiasman aukiolla kokoontui pieni, perinteinen itsenäisyyspäivän mielenosoitus EU-komentoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Pidin vesisateessa puheenvuoron Kiasman aukion EU-kriittisessä itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Sen koko teksti on luettavissa VEU:n sivuilta.
Kävin myös katsomassa, miltä äärioikeiston ”Itsenäinen Suomi 2015” -tapahtuma näytti. Ennakkotietojen perusteella tapahtumassa esiintyivät Perussuomalaisten kansanedustaja, Itsenäisyyspuolue ja Hommaforum sulassa sovussa Junes Lokan ja MV-lehden Ilja Janitskinin kanssa.
Tapahtuman osalliseksi Narinkkatorilta siirtyneen Rajat kiinni -kulkueen kärjessä oli näkyvillä banderolli: ”Väkivaltarikolliset pois Suomesta!” Mukana oli silminnäkijähavaintojen mukaan SVL:n natseja ja Soldiers of Odin -tyyppistä porukkaa. Minusta se oli hilpeää, ovathan molemmat tunnettuja väkivaltarikoksistaan.
Huusin torin nurkalta terveiset, että jatkakaa kävelyä vaan, niin pääsette pois Suomesta…
Puolisoani asia ei kuitenkaan huvittanut. Häntä pelotti, hän halusi äkkiä pois tuosta tilanteesta.
Vasta silloin, toisen ihmisen kokemuksen kautta ymmärsin toden teolla, mikä merkitys näillä kulkueilla on. Ne ovat vääränlaisiksi koettujen ihmisten pelottelua, jolla viestitetään: itsenäisyyspäivä, Helsinki, Suomi, nämä ovat kaikki meidän hallussamme, te kaikki muut – vähemmistöt, erimieliset, turpa kiinni, painukaa ulos. Näin otetaan konkreettisesti pala kerrallaan sekä fyysistä että henkistä tilaa haltuun.
Äärioikeiston kulkueiden yhdistyessä Kansalaistorille lähdimme kotiin joulukuusta koristelemaan.
Sosiaalisesta mediasta ja uutisista saimme lukea ”humoristisista” natsitervehdyksistä ja Sieg Heil -huudoista. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen puhuttua naisten oikeuksista ammattitrolli Junes Lokka tarjoili lavalta kaktusta työnnettäväksi kansanedustaja Li Anderssonin sisään, yleisön nauraessa ja hurratessa.
Pappi Kai Sadinmaa poistettiin Kansalaistorilta vihamielisen kylttinsä takia: siihen oli kirjoitettu ”Rakasta maahanmuuttajaa”.
Myöhemmin illalla 612-soihtukulkuetta vastustaneet antifasistit saivat poliisien kumiluoteja kirjaimellisesti silmilleen.
Sitäkin surkeampaa oli, että monet ”maltilliset” eivät nähneet tapahtumissa mitään ongelmaa.
Ryssä on tulossa rajan yli ihan juuri nyt. Katso kuvat!
Nykyistä vapaan tiedonvälityksen maailmaa on usein juhlapuheissa pidetty merkkinä siitä, että menneiden aikojen karkea valtiollinen propaganda on menettämässä merkitystään. Huippuverkottuneisuuden aikana ei enää olisi mahdollista aivopestä ihmisiä 30-luvun tyyliin harhaisilla viholliskuvilla.
Aiemmin olin itsekin tuudittautunut tähän toiveuneen. Ukrainan kriisi on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin.
Mediaa joka tuutista työntävässä yhteiskunnassamme räikeää propagandaa on aivan yhtä helppo syöttää infoähkyään puhisevalle kansalaiselle kuin ennenkin. Facebookin ja Twitterin aikakaudella se on itse asiassa helpompaa kuin koskaan.
Kun sosiaalisessa mediassa formaatti on kuva, otsikko ja lyhyt katkelma tekstiä, jutuissa ei tarvitse enää olla sisältöä kuin nimeksi: tärkeintä on tuottaa jatkuvalla syötöllä uusia, toinen toistaan raflaavampia otsikoita, sillä ne ovat ainoa asia joka tullaan lukemaan ennen Jaa-napin painallusta. Jokainen media on joutunut iltapäivälehdistymään.
Poliittisen tilanteen kärjistyminen Ukrainassa on antanut tähän huimasti lisää materiaalia. Tarina itäisestä uhkasta myy kuin häkä. Siksi lööpit julistavat joka päivä samaa viestiä niin kioskin kulmalla kuin sosiaalisen median uutisvirrassa: Venäjä on hyökkäämässä milloin mihinkin, pääasiassa Suomeen. Joskus Putin on valtaamassa koko itäisen Euroopan suurkaupungit kahdessa päivässä.
Artikkeleita tarkemmin lukemalla jutut paljastuvat yleensä ankoiksi tai tahalliseksi liioitteluksi, mutta silloin on jo ehditty tuutata ulos seuraava lööppi. Korjaukset painetaan pienellä ja huomattavasti epäkiinnostavammalla otsikolla, joka ei taatusti pääse etusivulle.
* * *
Syyskuussa suomalainen journalismi otti tässä genressä jonkinlaisen pohjakosketuksen, kun yt-nevotteluissa rajulle säästölinjalle lähtenyt Yle lähti ärhäkkäästi tavoittelemaan sensaatiolööppien mukanaan tuomaa klikkausliikennettä omalla kauhutarinallaan.
Muutaman päivän aikana Yle ampui verkkoon täysilaidallisen Putinin viimeisintä salajuonta. Raskaimpiin panoksiin kuului paljastusjuttu Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas. Artikkelissa tutkija Saara Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta kertoo Suomen olevan Pietarista johdetun salakavalan informaatiohyökkäyksen kohteena.
Ehkä.
– On vaikea sanoa kun näkee pelkkää viestintää verkossa, että kuka siellä viestin takana on, mutta kun katsoo niiden viestien sisältöä [soraääniä esimerkiksi Natosta ja Euroopan unionista] niin ne tukevat täysin Venäjän informaatioagendaa.
Jantunen kertoo, että sylttytehdas verkossa esiintyvien EU- ja Nato-vastaisten mielipiteiden takana saattaa olla ”lehtitietojen mukaan” Pietarissa sijaitseva trollitehdas, joka on erikoistunut ”väärien viestien” lähettämiseen, ja jonka henkilöstömäärää on ”vaikea arvioida”.
En tiedä, minkä lehtitietojen varassa Jantunen elää, mutta ns. Pietarin trollitehtaan (eli Internet Research Agency -nimisen yhtiön) henkilöstöstä on ainakin siitä kirjoittaneessa lehdistössä ollut selkeä arvio. Firman toiminta on ollut tiedossa ainakin vuodesta 2013, jolloin siitä kertoi oppositiolehti Novaja Gazeta. Venäläinen MR7.ru-sivusto puolestaan kertoi firman työllistävän 300 ihmistä.
Maksettujen kirjoittajien kerrottiin tuolloin tuottavan sata kommenttia päivässä. Nämä ”ammattitrollit” ovat erikoistuneet kommentoimaan pääasiassa Venäjän sisäpolitiikkaa venäjän kielellä. Myös Venäjän oppositiolla on ilmeisesti ollut vastaavia operaatioita.
Toukokuussa 2014 venäläinen Anonymous International -ryhmä julkaisi tietoja, joiden mukaan Ukrainan kriisin myötä trollit ovat laajentaneet repertuaariaan myös ukrainaksi ja englanniksi kirjoitettuihin kommentteihin. Trolliarmeijan kokoa on mahdollisesti kasvatettu 600 henkeen, mutta pääpaino on silti venäjässä. The Guardian -lehden moderaattorit väittävät tunnistavansa nämä viestit omilla foorumeillaan leimallisen huonosta englannin taidosta.
Siinä missä Pietarin trollitehtaan olemassaolo vaikuttaa siis näiden tietojen perusteella todennäköiseltä, toiminnan laatu on melko kyseenalaista. Miljoonabudjetistaan huolimatta nämä operatiivit eivät osaa kovin hyvin edes englantia, maailman helpointa kieltä.
Mikä saa Jantusen epäilemään, että nämä samat ihmiset ovat opetelleet suomea, vieläpä niin hyvin ettei heitä voi erottaa oikeista suomalaisista? Onko vuodetuista dokumenteista paljastunut jokin konkreettinen Suomi-yhteys?
”Todisteita ei ole”, vastaa Jantunen, sillä ”informaatiosodassa ei ylipäätään ole todisteita.”
Siinäpä asiantuntemusta kerrakseen!
* * *
Outoja loogisia harppauksia hirvittävämpi asia on kuitenkin se härskin yksisilmäinen jingoismi, joka Jantusen kommenteista välittyy lukijalle.
Tarkkasilmäinen huomaa, ettei artikkelista itse asiassa löydy perinteistä verkkotrollin määritelmää: viestien sisällöttömyyttä, hyökkäävyyttä, argumenttivirheitä, netiketin rikkomista jne. Siinä ei myöskään erotella yhtäkään spesifiä valheellista väitettä, jota nämä trollit levittävät. Viesti on selvä: Trolliuteen riittää nyt, että levittää vääriä mielipiteitä.
Hälyttävää on myös tapa, jolla asiantuntija kuvailee Venäjän informaatiosodankäynnin vaikuttavan suomalaiseen mediaan ja päätöksentekijöihin sairauden tavalla: he ”oireilevat”, eli ”kysyvät mikä on totta ja mikä disinformaatiota, vaativat tukea päätöksenteolle ja tilannekuvan muodostamiselle.”
Luit oikein: media ja poliitikko on sairas ja oireilee, jos kehtaa kyseenalaistaa virallista, EU:n ja Naton edustamaa länsimaista totuutta. Terveempää olisi välttää ”soraääniä” ja ilmeisesti vain olla asioista samaa mieltä:
”Kun tavoitteena on riidan aiheuttaminen, asiakysymyksistä riiteleminen tukee informaatiotavoitetta.”
Siis lyhyesti: jos olet julkisesti eri mieltä, tuet Venäjää. Tämä ei ole kärjistys, vaan se, mitä jutussa kirjaimellisesti sanotaan. Kuinka yksikään itseään kunnioittava toimittaja kehtaa päästää tällaisen lausunnon julkisuuteen?
Itsehän olen ymmärtänyt asian niin, että median tehtävä on kysyä, mikä on totta ja mikä disinformaatiota. Samoin poliitikon tulisikin vaatia kaikenlaista tietoa tilannekuvan muodostamiseksi, ei uskoa sokeasti yhden puolen lehdistötiedotteita.
Puolustusvoimien tutkimuskekuksen tuleva motto.
* * *
Asiaa ei paranna se, että sama asenne jatkuu valtiojohdon huipulle saakka: toisessa Ylen artikkelissa puolustusministeri Carl Haglund (rkp) kertoo myös joutuneensa trollien uhriksi, sillä hänen Twitter- ja Facebook-tileillään on ”kaikenlaisia kommentteja.”
”Nimimerkillä kirjoittavien henkilöiden kohdalla käy mielessä, että onko kyseessä nyt ihan oikea suomalainen, vai onko kyseessä joku jolle maksetaan siitä tai jonka työtehtävänä on kirjoittaa tietyntyyppisiä näkemyksiä ja vaikuttaa keskusteluun. Sitä ei voi todistaa, mutta sellainen ajatus käy mielessä.”
Ylen seuraava askel olikin kehottaa lukijoitaan ilmiantamaan nämä verkossa vaikuttavat Venäjä-trollit, joista koostetaan tulevaisuudessa ”tutkivan journalismin” artikkeli. Juttu luo itse oman tarinansa: se antaa ymmärtää, että suomalaisetkin nettifoorumit ovat täynnä Kremlin ”nimettömiä verkkohäiriköitä”, ja toivoo niistä raportteja valppailta kansalaisilta. Ristiriita jutun otsikon ja sisällön välillä on räikeä:
”Venäjän valtion osuudesta trollailuun ei ole todisteita, mutta … Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi?”
Jutussa painotetaan, ettei tarkoituksena ole nostaa esiin yksittäisiä trolleja. Juuri tähän Twitterin keskustelu #venäjätrolli-tägillä kuitenkin meni: parhaita mccarthyläisiä perinteitä noudattaen yksi jos toinenkin varma maksettu trolli nostettiin tikunnokkaan. Uudessa Suomessa Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ville Hautakangas pääsi mässäilemään, miten ihan hänen lähipiirissään vaikuttaa näitä vieraan vallan agentteja.
Ylen juttuun liitetyssä blogissa myös kirjailija Jari Tervo jatkoi faktojen värittämistä ilmoittamalla suoraan tosiasiana, että kaikki hänen bloginsa kommenteissa Ukrainan tilannetta ja Venäjän ulkopolitiikkaa eri tavalla tulkitsevat ovat todennäköisesti joko Johan Bäckmanin feikkiprofiileja tai Kremlin maksettuja trolleja. Lokakuussa iltalehdistö jatkoi Ylen viitoittamalla tiellä julkaisemalla mm. jutun, jossa maailmanpolitiikan rautainen asiantuntija Sofi Oksanen kertoi nähneensä Venäjän agentteja jo Vauva-lehden foorumeillakin.
Näiltä kynäilijöiltä tuntuu kokonaan menevän ohi ironia siinä, kuinka paljon heidän puheensa muistuttaa tapaa, jolla virallisen linjan kriitikoita Venäjällä leimataan.
Eihän kukaan todellinen venäläinen voisi olla Putinin ulkopolitiikkaa vastaan? Eihän kukaan todellinen venäläinen voisi vastustaa homopropagandalakia? Ja vielä kun todisteeksi riittää, ettei todisteita ole, ollaankin jo informaatiosodan kovassa ytimessä.
* * *
Aalto-yliopiston tietoturva-asiantuntija ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll hämmentää omassa Ylen haastattelussaan soppaa kuvaamalla Venäjän toimintaa ”hybridisodankäynniksi”. Termiä on aiemmin käyttänyt mm. sotilasliitto Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.
Hybridisota on ajallemme ominainen, uusi ilmiö, asiantuntija kertoo, sillä siihen liittyy perinteisten sodankäynnin muotojen lisäksi mediavaikuttamista ja psykologisia operaatioita.
Limnéllin puolustukseksi on todettava, että hän sentään muistaa mainita myös länsimaidenkäyvän tätä hybridisotaa. Silti on ihmeteltävä, miten on mahdollista esittää näin historiattomia ja epätarkkoja väitteitä ilman, että toimittaja keskeyttää ja kysyy, onko asiantuntija nyt aivan tosissaan?
Psykologinen aspekti on ollut oleellinen osa sotaa niin kauan, kuin sodista on kirjoitettu. Tällaista ”hybridisodankäyntiä” – tai kuten se yleisimmin tunnetaan, ihan tavallista sodankäyntiä – kuvaillaan esimerkiksi yli 2000 vuotta vanhassa Sun TzunSodankäynnin taidossa. Sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus, kertoo vanha sananlasku, jonka jokaisen toimittajan luulisi tietävän.
Edes se, että psykologinen sodankäynti on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, ei ole enää kovin uutta.
Jo vuonna 2011 paljastui, että Yhdysvaltain sotilasvoimien Lähi-idän ja Keski-Aasian operaatioista vastaava CENTCOM on allekirjoittanut 2.8 miljoonan dollarin sopimuksen web-turvallisuusyhtiö Ntrepidin kanssa ohjelmistosta, jolla agentit voivat levittää Nato-myönteistä propagandaa Yhdysvaltain ulkopuolisille ”vieraskielisille verkkosivuille”. Ohjelmisto tarjoaa jokaiselle käyttäjälleen 10 kauko-ohjattavaa valepersoonaa, joilla jokaisella on ”teknisesti, kulttuurisesti ja maantieteellisesti uskottava tausta”.
Milloin voimme odottaa Suomessa tutkivan journalismin juttua Nato-trolleista?
Lupaavaa uraa psykologisessa sodankäynnissä lupailee mm. GoArmy.com.
* * *
Hyvin omituista on myös puhe siitä, miten hybridisodankäynti ”hämärtää rajaa sodan ja rauhan välillä”.
Tällaisten väitteiden esittäjien olisi syytä tutustua ensialkuun vaikka Carl von Clausewitzin 1800-luvulla erottelemiin sodankäynnin maksiimeihin: sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin – se on politiikan osa.
Tällä kannalla on perinteisesti ollut myös historialliseen materialismiin ajattelunsa pohjaava vasemmisto. Sodan ymmärtämiseksi on ensisjaisen tärkeää ymmärtää sodan taustalla oleva politiikka, pääasiassa taloudelliset suhteet. Putin ei liittänyt Krimiä Venäjään henkilökohtaista suuruudenhulluuttaan tai pahansisuisuuttaan, vaan imperialismin sisäisen logiikan ajamana.
Ymmärtääksemme Ukrainan kriisiä olisi meidän siis ymmärrettävä imperialismi maailmanjärjestelmänä. Tässä pelissä Nato ja Euroopan unioni eivät todellakaan ole mitään puhtaita pulmusia, vaan päätekijöitä.
Mutta jos sanot tämän ääneen, on nyt valtamedian taholta leima lyöty otsaasi jo valmiiksi: Olet putinisti, Venäjän maksettu trolli. Rauhanjärjestöjä on väitetty putinistisiksi, koska ne eivät eksplisiittisesti asetu EU:n puolelle konfliktissa. Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspurosai julkisuudessa ”Putin-mielisen” leiman, vaikka on vuosien ajan esittänyt laajaa Putinin ja hänen puolueensa kritiikkiä.
Julkinen keskustelu on näin onnistuttu myrkyttämään pitkälle tulevaisuuteen.
Harva tiedotusväline oli paikalla uutisoimassa, kun UKP:n Petro Simonenko tapasi SKP:n JP Väisäsen Suomessa. Ukrainan kommunistit eivät kannata separatisteja eivätkä Kiovaa.
* * *
Työväenliikkeen näkökulmasta kirjoittavana toimittajana olen toki sitä mieltä, että puolueettomuus journalismissa on mahdottomuus, kuten on mahdotonta puolueettomuus ylipäätään maailman asioissa. Lopulta toimittaja tulee kirjoittaneeksi aina jostakin näkökulmasta.
Jonkinlainen objektiivisuus faktoista kerrottaessa lienee kuitenkin mahdollista saavuttaa, tai ainakin säilyttää tavoitteena. Ideaalisessa maailmassa tutkivat journalistit, erityisesti kaupallisista intresseistä vapaassa yleisradiossa, olisivat tässä keskeisessä asemassa – avaamassa niitä kriisin takana lymyileviä taloudellisia ja poliittisia suhteita, joista ostetut mediat vaikenevat.
Sen sijaan Yleä myöten koko suomalainen valtamedian kenttä tuntuu nyt valinneen avoimesti puolensa kahden suurvaltablokin keskinäisessä kädenväännössä. Tai kuten Jari Tervo asian ilmaisee:
Ukrainan sodassa trollit ovat jo päässeet tavoitteeseensa, kun kansalainen ajattelee: molemmat osapuolet valehtelevat.
Näin voi kirjoittaa vain informaatiosoturi, joka on niellyt hömppätarinan Hyvän Lännen ja Pahan Idän välisestä kulttuurikamppailusta. Siinä Ukraina näyttäytyy myyttisten länsimaisten arvojen puolustustaisteluna. Putin on tässä taistelussa samaa aikaan sekä Hitler että Stalin, siinä missä ”valkoisen rodun puolesta” maanmiehiään ammuskelevat ukrainalaiset uusnatsit vain välttämätön paha.
Naivistinen ajatus hyvisten ja pahisten tappelusta on mukavan turvallinen fiktio, jolla kätevästi pyyhitään asetelmasta turha monimutkaisuus – kuten se, että Ukrainan konfliktin kummaltakin puolelta löytyvät takkiaan sujuvasti kääntävät suuren rahan oligarkit, tai se, että Ukrainan ”länsimaista demokratiaa” ajava hallitus pyrkii estämään vaaleilla valitun vasemmisto-opposition toiminnan.
Mikä on ollut EU:n rooli kriisissä? Mitä Ukrainan talouden ”rakennesopeutus” tarkoittaa maan taloudelle ja tavallisille kansalaisille? Mikä motiivi separatisteilla on vastustaa Kiovaa?
Pietarilainen toimittaja Nikolai Donskov esittää asian oivallisesti:
”Kun läntinen media ei esitä näitä kiusallisia kysymyksiä yleisölleen, se kaventaa tuntuvasti keskustelun aihepiiriä, vähentää läntisten poliitikkojen ja koko yhteiskunnan vaihtoehtojen kirjoa … Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. … länsimedia paitsi madaltaa omien poliitikkojensa moraalista arvovaltaa, myös edistää tahtomattaankin Putinin moraalisen arvovallan kasvua …”
Juuri tässä on informaatiosodan todellinen vaara. Mitä epäanalyyttisemmän ja hysteerisemmän asenteen läntinen media ottaa suhteessa Venäjään, sitä enemmän se itse asiassa vahvistaa putinismia, niin Venäjällä kuin Suomessakin.
Todelliset putinistit ovat siitä ainoastaan kiitollisia.
Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, haastattelu, jota olette odottaneet!
Muutos 2011-haastattelutrilogian kolmannessa osassa Ylivuotosanomat ylitsevuotavan ylpeänä esittää – tietoverkostoissa leviävän ulkomaalaiskriittisen genren kiistatta kirkkain tähdenlento, mies joka ei hyväksy eitä, tai mitään muutakaan, vastaukseksi –
Aiemmissa keskusteluissa puoluetovereittesi kanssa minulle on nyt käynyt selväksi, että Muutos 2011 pitää niin sanottua positiivista erityiskohtelua valtaväestöä syrjivänä, ettei suorastaan rasistisena käytäntönä.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on kuitenkin lähes kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna, ja viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi he kokevat työhönotossa rajua negatiivista syrjintää.
Ensimmäiseksi minua kiinnostaisikin tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä keinoja ongelman ratkaisemiseksi puolueenne ehdottaa? Eurovaaliehdokas Junes Lokka, olkaa hyvä.
JUNES LOKKA: Miksi päästämme ihmisiä tänne syrjäytymään, kun täällä ei ole töitä omillekaan?
Se on pitkä tarina! Virkistetäänpä mieliämme tähän väliin pienellä tietoiskulla.
Osa on tullut tänne, koska on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja hakemaan muualta turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2010 lopulla 43,7 miljoonaa. Näistä 15,4 miljoonaa oli pakolaisia, vajaa miljoona turvapaikanhakijoita sekä 27,5 miljoonaa maansisäisiä pakolaisia.
Pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Sopimusta kutsutaan myös Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n pakolaissopimukseksi. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen vuonna 1968.
Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi Geneven pakolaissopimuksessa määritellään se, kuinka pakolaisia on kohdeltava.
Turvapaikanhakijalle ei ole vielä myönnetty pakolaisstatusta eli turvapaikkaa, vaan hän on saapunut maahan itsenäisesti ja vasta hakee henkilökohtaiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa tai oleskelulupaa.
Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, jos turvapaikanhakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Sen voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Vuonna 2011 alle kymmenesosa Suomeen muuttaneista oli turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia.
* * *
Ja sitten takaisin keskusteluun! Mitä vaaliehdokas tästä kaikesta on mieltä?
JUNES LOKKA: Olen ehdottanut maahanmuuton rajua rajoittamista: esimerkiksi Eila Kännön aikana ei näitä ongelmia tarvinnut miettiä.
Mielenkiintoista. Minä olen ehdottanut Muutos 2011 -puolueelle hölmöilyn rajua rajoittamista. Kaikkea ei voi saada!
JUNES LOKKA: Mitä hölmöilyä tarkoitat?
Voi, mistä aloittaisi. Esimerkiksi naisten huoriksi kutsumisesta? Saako se sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi?
JUNES LOKKA: Ilmaisen itseäni haluamallani tavalla. Ei sillä ole tekemistä miehuuden tai hölmöilyn kanssa — miksi olisi?
Miten sinä kuvailisit syyttäjää ja tuomaria, jotka päästävät joukkoraiskaajat yhdyskuntapalvelulla? Lainoppineeksi?
Siksi kai syyttäjiä ja tuomareita yleensä kutsutaan, vaaliehdokas Junes Lokka! Sinulle siis naisten huorittelu ei ole hölmöä, vaan ihan korrektia, jokapäiväistä kielenkäyttöä, jota vaaliehdokkaalta odotetaankin.
Entä millä sanoilla kuvailisit puolueenne tuoreen kansanedustajan James Hirvisaaren kirjoittelua kärkkäästi kritisoinutta näyttelijä Krista Kososta? Onko hänkin huora?
JUNES LOKKA: Häntä kutsuin tyhjäpäiseksi bimboksi, sillä sellainen hän on. Outoa, ettei sinulla ole kuvakaappausta tästä.
Ahaa, selvä, en seuraa sinua Twitterissä.
JUNES LOKKA: Syy mielipiteelleni Kristasta löytyy täältä.
Junes Lokka, hyvät naiset ja herrat!
YLEISÖ: <aplodeja>
* * *
Palataan kuitenkin nyt itse asiaan, maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Millä keinoin Muutos 2011 -puolue edistäisi työllistymistä, jos positiivinen erityiskohtelu on mielestänne liian syrjivää?
JUNES LOKKA: Etsikööt töitä muualta, vaikka sieltä mistä ovat tulleet. Ruotsi on myös erinomainen kohde muuttaa. Ulkomaalaiset voivat käyttää vapaata liikkuvuuttaan ja etsiä myös asuntoja muualta — onhan suomalaisiakin asunnottomina.
Mutta eihän tuo edistä maahanmuuttajien työllisyyttä Suomessa laisinkaan! Ja vapaa liikkuvuuskin kuuluu vain Schengen-alueelta tulijoille. Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?
JUNES LOKKA: Joko he vievät sossurahamme tai vievät työpaikkamme. Molempi pahempi.
Kiitos rehellisestä, vaikkakin käsittämättömästä vastauksesta, vaaliehdokas Junes Lokka!
* * *
JUNES LOKKA: Mitä kohtaa et ymmärtänyt ehdotuksessani?
En ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa kyseinen ehdotus liittyy täällä jo asuviin ihmisiin ja heidän työllisyyteensä. Vai toteutuuko esityksesi retroaktiivisesti niin, että myös kaikki maahan jo muuttaneet ihmiset poistetaan?
JUNES LOKKA: Aloitetaan rikollisista, jatketaan työttömillä, joilla ei mitään todellisia siteitä maahamme, jne. Ei se niin vaikeaa ymmärtää ole.
Kyllä tässä edelleen joitakin epäselvyyksiä on. Mistä vuodesta alkaen ihmiset poistetaan? Itsehän muutin Suomeen muistaakseni vuonna 1990, enkä tiedä olenko vielä kotoutunut tarpeeksi hyvin.
JUNES LOKKA: Ja siis olet kieltä taitamaton ulkomaalainen, jolla ei ole mitään yhteistä muiden suomalaisten kanssa?
Olen Ruotsissa syntynyt, mutta puhun suomea. Ironista kyllä, asun kunnassa, jossa Suomessa syntyneet puhuvat ruotsia! Olen siis paluumuuttajana usein joutunut tilanteisiin, jossa en puhu valtaväestön kieltä. Keskimäärin 39 % vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa.
Erityisesti vanhempi väki tuntuu olevan joskus jopa vähän suivaantunut kielitaidottomuudestani.
JUNES LOKKA: Mitä lie kielirasisteja. Suomihan on kuulemma kaksikielinen maa. Miten voi olla, että on alueita, joilla ei puhuta suomea? Eikö perustuslaki ole asuinalueellasi voimassa?
Häkellyttävää mutta totta, vaaliehdokas Junes Lokka – myös kantasuomalaiset voivat olla kielitaidottomia!
Niin tai näin, näiden kieliongelmien vuoksi en ole koskaan saanut selville, kuinka paljon yhteistä minulla lopulta alkuperäisväestön kanssa on. Kun turhan liikaväestön maastamme poistava Lex Lokka astuu voimaan, onko siis minun poistuttava maasta vai heidän?
JUNES LOKKA: En tiedä. Ovatko he rikollisia ulkomaalaisia vai oletko sinä sellainen?
Koska tämä tapahtuu Lex Lokan voimaanastumisen jälkeen, on kysymys esitettävä sinulle.
Linjauksistasi on pääteltävissä, että karkotettaviin rikollisiin kuuluvat uuden lain mukaan ainakin työttömät maahanmuuttajat, mutta ilmeisesti myös laajemmin haitallisen monikulttuurin edustajat?
JUNES LOKKA: Oikein ymmärsit.
Sipoon ollessa monikulttuurinen kunta, aiotko irrottaa sen Suomesta fyysisesti, juridisesti vai vain etnisillä puhdistuksilla?
JUNES LOKKA: Mikä siinä kunnassa on monikulttuurista?
Kiitos kysymästä! Itseni, lähipiirini ja naapuruston lisäksi Sipoossa monikulttuurista on koko kunnan historia:
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
JUNES LOKKA: Siellähän on vain 552 syntyperältään ulkomaalaista asukasta eli 2,9 %. Näistä kokonaiset 13 kpl on Afrikasta. Kokeilepa Turun Varissuota tai Itä-Helsinkiä.
Ahaa, nyt alan ymmärtää – Lex Lokan määrittelemä haitallisen monikulttuurisuuden aste mitataan siis pääasiassa afrikkalaisten lukumäärällä.
YLEISÖ: <suosionosoituksia>
Itä-Helsingissä töissä käyvänä voin vahvistaa, että alue on kokonaan menetetty punavihermädättäjille. Normipäivä Itäkeskuksessa näyttää tältä.
* * *
Mutta olenhan minäkin tänne 90-luvulla muutettuani vienyt työpaikkoja useammankin, vaikka sossurahoja en niinkään. Niin kapitalismi toimii – työläiset pakotetaan aina kilpailemaan toistensa kanssa työpaikoista, oli maahanmuuttoa tai ei.
JUNES LOKKA: Kannattaako tällaisessa järjestelmässä tuoda lisää kilpailijoita? Sehän on työläisen edun vastaista.
Kapitalismi kokonaisuutena on työläisen edun vastaista.
EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvä Suomen integroiminen eurooppalaiseen markkina-alueeseen ja liberalistinen lainsäädännön rapauttaminen moninaisilla direktiiveillä on lisäksi huonontanut työväen asemaa merkittävästi. Tässä kyse on yleiseurooppalaisesta ongelmasta. Työväki on laitettu maksumieheksi globaalille finanssikriisille.
JUNES LOKKA: Koska yleiseurooppalainen ongelma, asialle ei voi tehdä mitään?
Väärin, asialle on vain vaikea tehdä mitään kansallisella tasolla ilman joko 1) irtautumista Euroopan unionista, rahaliitosta ja Schengen-alueesta tai 2) eurooppalaisten sopimusten sisällön radikaalia muuttamista ja uusien, työväelle edullisten sopimuksien solmimista!
Nämä ovat tietenkin molemmat teoreettisesti mahdollisia asioita, joita Euroopan vasemmiston jäsenpuolueet pyrkivät jokainen omalla tavallaan edistämään tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa.
Kapitalismin luonnetta ei silti vaaleilla tai EU:sta irtaantumisellakaan muuteta.
JUNES LOKKA: Ketä sinä yrität huijata? Vasemmisto ei millään tavalla ole eurokriittinen, toisin kuin IPU tai Muutoksen tietyt jäsenet, joista minä olen yksi. Seuraatko sinä lainkaan politiikkaa?
Vaaliehdokas Lokalla on jälleen virheellistä tietoa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta, jos on liian laiska lukemaan asiasta!
* * *
Tähän mennessä teiltä ulkomaalaiskriittisiltä ei ole tullut vielä yhtäkään konkreettista ehdotusta maahanmuuttajien työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Kuulemmeko nyt ensimmäisen?
JUNES LOKKA: Ehdottamani ratkaisu on ongelmien ennaltaehkäisyä ja se on ainoa toimiva. Suomalaisillekin aina ehdotetaan työnhakua ulkomailta, miksei siis ulkomaalaisillekin? Ihmisarvohan on jakamaton ja kaikkia tulee kohdella samalla lailla.
Älä sano, etteikö minulla olisi ehdotuksia.
Sitä en todellakaan sano! Minusta ne ovat vain häpeällisen typeriä ehdotuksia. Erityisen typeriksi ne muuttuvat, kun muistetaan etteivät ne juurikaan liity alkuperäisenä aiheena olleeseen positiiviseen diskriminaatioon ja sen syrjivyyteen!
Kertauksen vuoksi sinusta siis työhönoton yhteydessä esiintyvää positiivista diskriminaatiota parempi vaihtoehto olisi massiivinen, Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia rikkova operaatio, joka syrjisi törkeästi tänne muuttaneita ihmisiä niin absurdeilla tavoilla, ettei niille luultavasti ole tuntemassamme lainsäädännössä edes rikosnimikkeitä.
Aivan kerrassaan mahtavaa!
JUNES LOKKA: Miten se syrjisi heitä? Olisivat tulematta maahan, jossa ei ole töitä omillekaan, niin eivät joutuisi syrjityiksi. Mitä Suomen lakeja ja mitä ihmisoikeussopimuksia rikollisten karkottaminen tai turvapaikkashoppailijoiden maahan päästämisen estäminen rikkoo?
Onko käsityksesi suomalaisesta lainsäädännöstä todella niin hatara, ettet ymmärrä tällaisen operaation lainvastaisuutta?
JUNES LOKKA: Mikä tässä on lainvastaista? Katso ulkomaalaislain maahantuloedellytys- ja karkottamispykälät.
Tässähän puhe oli siis laajasti maahanmuuttajien työttömyydestä. Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 266 148 ulkomailla syntynyttä henkilöä, joista 38% on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia ja 62% ulkomaan kansalaisia.
Ulkomaalaislaki koskee vain tätä 62 prosenttia, joten sekoitat nyt tapasi mukaan asioita. Mutta paneudutaan nyt silti siihen, mitä laki sanoo!
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Työttömyydestä siinä ei puhuta mitään. Lisäksi laki painottaa:
Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
JUNES LOKKA: <päättäväistä hiljaisuutta>
* * *
Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.
Puhutaan vielä lopuksi avoimen kiihkeästä flirttailustasi uusnatsismin kanssa. Vaalisivuiltasi löytyy Kansallisen Vastarintaliikkeen propagandatarra.
JUNES LOKKA: Miten “monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi” on yhtä kuin uusnatsismi?
Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen.
JUNES LOKKA: Mitä merkitystä tuolla “uusnatsijärjestöllä” on? Sehän on paikkaansa pitävä väite. Miten olisi, jos vaikka kumoaisit sen uusnatsismilla jeesustelun sijaan?
Tuo “Suomi on aina ollut monikulttuurinen” taas on älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka suomalaisten tavoissa on eroja, ei kyse ole siitä monikulttuurisuudesta, jota nykyään tarkoitetaan.
Monikulttuurisuus on pelkkä koodisana islamille ja muille takapajuisille kulttuureille, joita meidän on mukamas pakko hyväksyä.
Korjaus: Se on sinulle pelkkä koodisana, koska olet pakkomielteinen kulttuurisoturi, jota vääränlaiset ihmiset halla-ahistavat! Me muut pystymme näkemään asian hieman laajemmassa kontekstissa.
JUNES LOKKA: Ja mikähän tuo konteksti oikein on? Jos näitä kritisoi, huudetaan rasismia tai uusnatsismia, kuten tässäkin blogikirjoituksessa. Miksi?
Kysytkö minulta vakavissasi, miksi sinut yhdistetään rasisteihin ja uusnatsismiin, kun itse jaat omilla sivuillasi rasistien ja uusnatsien materiaalia?
JUNES LOKKA: Kysyn.
Minä en ole sitä yhteyttä luonut, vaan sinä. Kysymys tulisikin esittää sinulle: Miksi?
JUNES LOKKA: Koska monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
YLEISÖ: <naurua> <suosionosoituksia>
* * *
Minulla ei kyllä ole vielä lapsia, mutta jos olisi, heidän isänsä olisi syntynyt Ruotsissa, äiti Virossa, isoäiti (Venäjän) Karjalassa, isoisä Inkerinmaalla, osa sukulaisista Kiinassa, isän (entiset) kollegat Somaliassa, naapurit Venäjällä, ja loput olisivat muuten vaan epäilyttäviä suomenruotsalaisia.
Ehkä tästä syystä luotettavien tietokone-ennusteiden mukaan heistä onkin kasvamassa groteskeja mutantteja!
Osaatteko, vaaliehdokas Junes Lokka, määritellä, mitä muita haittoja tässä monikulttuurisessa ympäristössä kasvamisesta heille mahdollisesti on, ja kuinka suuren prosenttiosuuden tästä monikulttuurisuudesta itse poistaisit? Ja koska lapseni ovat itsessään monikulttuurisia, tulisiko heidät itsensä poistaa haitallisina?
JUNES LOKKA: En tiedä – riippuu vähän siitä, vaatisivatko he itselleen omat uimavuorot, halal-lihaa koulun ruokalassa, moskeijoiden rakentamista verovaroin ym. Suomeen kuulumatonta.
Olisit siis valmis poistamaan Suomesta minun omat lapseni, jos he ovat eri mieltä kanssasi? Eikö siis asia ole niin, että vaaliehdokas Junes Lokka on vaarallinen lapsilleni ja lapsenlapsilleni, eikä suinkaan monikulttuurisuus?
JUNES LOKKA: Voi tätä tahallaan ymmärtämisen määrää. Mistä keksit, että eri mieltä oleminen olisi peruste karkotukselle? Ovatko lapsesi siis ulkomaalaisia rikollisia, jotka vaativat itselleen erivapauksia? Silloin vastaan kyllä, heidät tulee karkottaa maasta — se ei ole vaaraksi kenellekään, päinvastoin.
Eihän sinun väitteesi ollut, että “erivapauksia vaativat ulkomaalaiset rikolliset” ovat vaarallisia lapsilleni ja lapsenlapsilleni, vaan se, että monikulttuurisuus on vaarallista lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Kun lapseni (joita ei vielä ole olemassa) tulevat väistämättä olemaan itse monikulttuurisia, ymmärtänet tämän olevan ongelmallinen, ettei suorastaan mahdoton väite.
Kysyinkin sinulta, vaaliehdokas Lokka, miten aiot tämän ristiriidan ratkaista?
JUNES LOKKA: <raivokasta hiljaisuutta>
* * *
Valitettavasti aikamme on tänään lopussa.
Kiitos että pääsit mukaan Ylivuotosanomien erikoishaastatteluun, ja onnea Euroopan unionin parlamenttivaaleihin!
Tämä on sitä samaa van Rompuyn ja Barroson logiikkaa, jolla koko Euroopan talous on ajettu pysyvään kriisiin. Jatkuvien leikkausohjelmien myötä Kreikassa velan osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut 120 prosentista 175 prosenttiin. Portugalissa talous on kolmatta vuotta taantumassa. Espanjassa yli puolet maan nuorisosta on työttömänä.
***
Toisin kuin Suomessa, Euroopassa jokainen uusi viikko on tuonut mukanaan satojen tuhansien ihmisten joukkomielenosoituksen tai koko maan pysäyttävän yleislakon.
Espanjassa #23F-mielenosoituspäivä rinnasti nykytilanteen vuoden 1981 sotilasjuntan vallankaappausyritykseen. Portugalissa 1,5 miljoonaa mielenosoittajaa marssi kaduilla tunnuksenaan fasisminvastainen laulu Grandola Vila Morena, joka merkitsi diktatuurin kaatamista vuonna 1974. Saksassa touko-kesäkuulle valmistellaan uutta Euroopan keskuspankin saartavaa Blockupy Frankfurt -mielenosoitusta. Kreikassa Ateenan Akropolis-kukkulalla liehuu neljättä vuotta tunnus: Euroopan kansat, nouskaa!
Kun hallitusten edustajat kokoontuivat Brysseliin päättämään unionin suunnasta tässä kuussa, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY julisti päivämäärän yleiseurooppalaiseksi mielenosoituspäiväksi. Samaan aikaan Brysselissä kansainvälinen mielenosoittajien joukko valtasi komissaari Olli Rehnin toimiston.
Te olette vastuussa ihmisten nälänhädästä, työttömyydestä ja köyhyydestä. Tämä rakennus on täynnä rikollisia, ennätti lähetystö sanoa ennen pidätystään.
Suomessa virallinen ay-johto oli tuona päivänä hiiren hiljaa, vaikka myös se on osa EAY:tä. Kuin pisteenä iin päälle valtiovarainministeri Urpilainen ilmoitti samalla viikolla 500 miljoonan lisäleikkaustarpeesta niiden viiden miljardin päälle, joista nykyhallitus on jo sopinut.
Lumet ovat täälläkin lähteneet sulamaan. Eurooppalaisena toimintapäivänä Suomessa nähtiin ruohonjuuritason toimijoiden solidaarisuustempauksia seitsemällä eri paikkakunnalla. Pysyvä leikkausten vastainen joukkoliike odottaa kuitenkin edelleen muodostumistaan.
Demokratian puolustamiseksi meidän on pysäytettävä Euroopan talouskurisopimus, julisti Euroopan vasemmiston hallitus heinäkuussa.
Tuolloin Ateenassa kokoontunut 27 vasemmistopuolueen kattojärjestö kehotti voimallisesti kaikkia kansanedustajia, ay-, nuoriso-, ja naisliikkeiden aktiiveja tekemään yhteistyötä tuota Angela Merkelin ja EU-johdon ”poliittisen yhtenäistämisen” projektia vastaan.
Vasemmalta tulevan talouskurin vastaisen toiminnan korostettiin olevan koko Euroopan toivo.
* * *
Puoli vuotta myöhemmin Ateenasta lähetetty toimintakutsu on jäänyt hallitusvasemmiston johdolta visusti ö-mappiin. Merkelin poliittinen yhtenäistäminen sen sijaan näyttää edenneen saksalaisella tehokkuudella täällä Euroopan syrjäkylässäkin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintien tulkinnan mukaan sopimus ei tuo mitään uutta jo Emun edellyttämiin taloudenpidon vaatimuksiin, vaikka se käytännössä luovuttaa julkisen talouden budjettivallan EU-komissiolle. Sopimuksessa ei myöskään ole irtisanomisartiklaa.
Vasenryhmän Jyrki Yrttiaho täräytti vastaan sanomalla hallituksen tehneen kurisopimuksen sisällön pimitystyössä Euroopan ennätyksen. Vaikka opposition lisäksi talouskurisopimuksen oikeudellisen ja demokraattisen hyväksyttävyyden kyseenalaisti useampikin eduskunnalle noottia vienyt lähetystö, ei asia juuri noussut laajempaan keskusteluun.
Pääministeri Kataisen allekirjoitettua sopimuksen jo maaliskuussa sitä seisotettiin yhdeksän kuukautta piilossa, kunnes se lopulta tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi samaan aikaan talousarvion, sote-uudistuksen ja lukuisten muiden esitysten lomassa. Kaiken kukkuraksi käsittely oli ajoitettu päällekkäin demarien jouluglögien kanssa!
* * *
Yöhön venähtäneen täysistuntokäsittelyn jälkeen 18.12. eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen äänin 139-38. Lopulta sopimusta jäivät vastustamaan vain perussuomalaisten eduskuntaryhmä, yksi keskustalainen toisinajattelija ja Vasenryhmä.
Minkälaisen valtakirjan eduskunta lopulta tuli antaneeksi euroeliitille jää nähtäväksi. Sitä tuskin tietävät hallituksen ministeritkään. Oli miten oli, häviäjiä tässä ruletissa ovat suomalainen parlamentarismi ja kansainvälinen työväenliike.
Kun viimeksi kävin Brysselissä viisi vuotta sitten, olin siellä läpikulkumatkalla reppuselkäisenä interreilaajana. Pohjois-Brysselin juna-asemalla en tutustunut kuin töykeään Belgian rautateiden virkailijaan, joka tungoksessa mumisi ohjeita seuraavalle paikkakunnalle.
Viime viikolla minulla oli ilo palata tutulle asemalle osana vaihtoehtoisen huippukokouksen suomalaista ryhmää. Rutiininomaisen konferenssin sijaan löysimme itsemme keskeltä uudenlaista poliittista tilannetta. Tunnelma salissa yltyi usein sähköiseksi, kun vasemmistovoimat Euroopassa ottivat rohkeasti yhteisiä askelia eteenpäin.
Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. – Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. – Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.
Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.
Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.
Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston hiljaisuus oli leimallista. Ellen olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.
Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa osakseni jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessani linjasin, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun. Nyt me esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostin torikokousten toimintapäivän 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.
– Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. – Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.
Tänä vuonna arabikevään sijaan saamme ehkä todistaa eurooppalaista kevättä.
Suomen mediaa seuraamalla voi olla vaikea ymmärtää, miksi kreikkalaisten puolesta pitäisi osoittaa mieltä. Heillähän on jo niin monta auttajaa, aina hyväntahtoisesta suomalaisesta EU-komissaarista Olli Rehnistä lähtien. Ja sitten ne kiittämättömät etelämaalaiset eivät edes arvosta, lakkoilevat vain ja marssivat kaduilla ja rikkovat paikkoja vaikka apua tulee täältä pohjolasta oikein isolla kauhalla. Vieläpä kananmunilla meitä heittelevät, nuo lurjukset. Onneksi asiasta voi vääntää vitsejä herraporukalla:
EU-komission varapuheenjohtaja Olli Rehn vitsaili aamun tiedotustilaisuudessa ymmärtävänsä, miksi maraton on juuri kreikankielinen sana. Pinnistelyn lopputulos on hänen mukaansa hyvä sekä Kreikalle että muille euromaille. Se on tähän saakka puuttunut viimeinen avaintekijä, jolla Kreikka pääsee kestävän kasvun uralle, Rehn sanoi.
Hänen mukaansa päätös on euromailta myös ainutlaatuinen solidaarisuuden osoitus, johon Kreikalta odotetaan vastavuoroista käytöstä niin, että maan talous alkaa rakentua terveille investoinneille.
Uusi tukipaketti siis hyväksyttiin jälleen täpärästi. Rahahanat pysyvät auki ja Olli Rehnille nauru maittaa. Suurin vitsi tässä kaikessa on tietysti väite, että tällä finanssipelaamisella olisi mitään tekemistä kansojen välisen solidaarisuuden kanssa. Nämä takaukset ovat EU:ta hallitsevan eliittiporukan solidaarisuutta Euroopan suurpankeille. Tavallisten kreikkalaisia ahdinkoa ne ainoastaan lisäävät, sillä tukiin sisältyy ehtoina poikkeuksetta rajuja leikkaustoimenpiteitä jotka ajavat maata yhä kurjempaan tilanteeseen. Tästäkin hyötyvät tietenkin eniten lainanantajat itse.
Kivenkovana ateistinakin on pakko sanoa, että Yleisradion kapinapastori on valtamediassa ainoa ääni, joka uskaltaa sanoa asiat kuten ne ovat:
”Euroopan kapteenit […] kuvittelevat tai ainakin antavat ymmärtää, että homma saadaan haltuun kunhan vain upotetaan kreikkalaiseen mustaan aukkoon vielä muutama sata miljardia. […] Kun autokannen alapuolella onnettomat räpiköivät henkensä hädässä kampittaen toisiaan, yläkannen eliitti voi keskittyä sivistäviin harrastuksiin, kulttuuriin, taide-elämyksiin tai loistoillallisiin.”
Viime viikolla Euroopan suurkaupungeissa ja ympäri maailman mielenosoittajat kuitenkin näyttivät, mitä todellinen solidaarisuus on. Kansainvälisesti toimivan Democracia Real Ya -liikkeen koolle kutsumana 18.2. ihmiset osioittivat, ettei median lietsoma viha kansojen välillä ole todellista. Tukea annettiin niin Kreikan eteläisiltä kohtalontovereilta kuin paremmin toimeentulevista keski-eurooppalaisista kaupungeista, aina rikkaisiin pohjoismaihin ja Brittein saarille saakka. Espanjan tyytymättömien demokratialiike ja New Yorkin Vallataan Wall Street -liike julistivat yhteen ääneen: me olemme kaikki kreikkalaisia!
Tämä voimallinen kansainvälinen viesti on tärkeä monella tapaa, erityisesti koska se heittää syrjään ajatuksen Kreikasta yksittäistapauksena. Kreikkalaisia tukevat mielenosoittajat protestoivat samoja kurjistustoimenpiteitä myös omissa maissaan. Protestien laajuus näyttää konkreettisesti, miten Kreikan kriisi on osa laajempaa aikoinaan USA:n asuntomarkkinakuplasta lähtenyttä finanssikriisiä joka on riepottanut koko maailmaa vuodesta 2008. Tuo finanssikriisi taas osaltaan heijastelee vielä laajempaa kriisiä – koko globaalikapitalistisen maailmantalouden korttitalon huojumista.
Tuo taloutemme pohjimmainen epäoikeudenmukaisuus ja rahavallan synnynnäinen epädemokraattisuus on herättänyt protesteja kaikkialla Wall Streetiltä Espanjaan ja Egyptissä. Kreikassa se vain näyttäytyy räikeimmässä muodossaan. Koko maa on viimeiset vuodet toiminut eräänlaisena laboratoriona, jossa testataan miten pitkälle EU voi mennä. Valtion päämiehiä ja kansanedustajia voidaan vaihtaa jos markkinat niin määräävät. Samoin työväen oikeudet voidaan ohittaa, lakot murtaa sotavoimin. Sama on edessä Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Irlannissa, ja lopulta myös Suomessa, jos sen annetaan nyt tapahtua Kreikassa.
Mielenosoituksella oli myös muita, kouriintuntuvampia merkityksiä. Helsingissä meitä oli nopealla varoitusajalla kokoontuneena Kreikan suurlähetystön edessä vain n. 30 ihmistä, mutta symbolinen arvo oli joillekin paljon suurempi. Paikalle tulleet suomenkreikkalaiset kiittivät ja syleilivät meitä tapahtuman lopuksi kyyneleet silmissään. Noille median myllytystä ja maanmiestensä nöyryytystä päivästä toiseen seuraaville ihmisille vaatimatonkin tuen osoituksemme oli suuri asia.
Sitä se oli myös tilannetta seuraaville kreikkalaisille mielenosoittajille, jotka keskeltä Syntagman aukion tapahtumia jaksoivat lähettää kiitoksensa jokaiseen tukea lähettäneeseen kaupunkiin erikseen. Vaikka kyseessä eivät ole pienet asiat, pienilläkin teoilla on väliä.
Julkisen sektorin kestävyysvaje ei ole vain Suomessa toisteltu fraasi. Pankkeja romahduttavan velkakriisin varjolla yritetään laajamittaista yhteiskunnan uudelleenjärjestelyä, jossa Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kilvan vaativat valtioilta rajuja leikkauksia.
Sietämättömän tilanteen motivoimana ay-aktiivit kokoontuivat Roomassa 26.-27. lokakuuta rakentamaan kansainvälistä vastarintaa. Konferenssin kutsui koolle uusi italialainen julkisalojen liitto USB, joka ei pelkää pistää hanttiin Berlusconin hallituksen ja EU:n sanelupolitiikalle.
Kun kovimmat säästötoimet kohdistuvat maihin joissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on jo ennestään huonoissa kantimissa, ovat seuraukset sen mukaisia. Vuonna 2010 perustettu USB on jo ehtinyt järjestää yhden Italian pysäyttäneen yleislakon CGIL-keskusjärjestön kanssa ja seuraavaa suunnitellaan joulukuulle. Välimeren rannalla ammattiyhdistysliike on luokkataistelun eturintamassa.
Kansainvälistä perspektiiviä
Konferenssin edetessä kuultiin monia puheenvuoroja eurooppalaisten liittojen edustajilta, EU:n ytimestä Belgiasta ja Ranskasta aina Kreikkaan ja Serbiaan saakka. Pohjoista ulottuvuutta edusti Kriittinen ay-verkosto, joka toi kokoukseen postialan näkökulman.
Hätkähdyttävää oli, miten maantieteellisestä sijainnista huolimatta puheista välittyi hyvin samankaltainen kuva. Jopa kuntien pakkoliitokset, joiden voisi kuvitella olevan Suomen erityispiirre, toistuvat samalla kaavalla Portugalissa, toisella puolen Eurooppaa. Parhaiten kokonaiskuvan EU:n linjasta sai konferenssissa julkistetusta tutkimuksesta, joka käytti Eurostatin omia tilastotietoja.
Lähes kaikissa EU-maissa julkisia menoja on leikattu raskaalla kädellä, mutta viime vuosikymmenen aikana julkinen velka on itse asiassa kasvanut koko EU:n alueella lähes kolmanneksella. Työttömyysturvaa on leikattu 10.82 prosenttiyksikköä, samalla kun työnantajien osuus sosiaaliturvamaksuissa on pienentynyt keskimäärin 8.33 prosenttiyksikköä ja työttömyysaste kasvanut 18.24 prosenttiyksikköä. Ulkoistettuihin palveluihin käytettiin vuonna 2009 21,64% enemmän rahaa kuin 2000.
Tilastot osoittivat kiistatta valheiksi EU-ministerien puheet leikkausten välttämättömyydestä kriisin estämiseksi. Pikemminkin voidaan sanoa, että EU:n, IMF:n ja EKP:n muodostaman epäpyhän kolminaisuuden sokeat yksityistämiset ja sääntelyn purkamiset ovat itse asiassa olleet aiheuttamassa EU:n velkakriisiä.
– Ongelmamme eivät ole kansallisia vaan Euroopan komissiosta tulevissa linjauksissa, summasi USB:n puheenjohtaja Pierpaolo Lombardi.
Julkisten palvelujen puolesta
Eteläisessä Euroopassa maa toisensa jälkeen on ryhtynyt yleislakkoon vastalauseena työväen oikeuksia lokaan polkevalle markkinadiktatuurille. Italiassa USB marssi 15. lokakuuta rinta rinnan torinvaltaajien kanssa. Pohjoismaissa ei vielä ole nähty sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alennuksia ja ay-liikkeen oikeuksien kaventamisia samassa mittakaavassa, mutta kriisin edetessä se on vain ajan kysymys.
Lombardin mielestä eurooppalaisten ammattiliittojen ja -osastojen onkin keskinäisen valtapelin sijaan käytävä demokratian ja avoimuuden hengessä konkreettiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Vaihtoehtona on tulla pääomapiirien jyräämäksi.
Rajojen välisen yhteistyön tarve ei jäänyt pelkäksi toteamukseksi, sillä konferenssi oli samalla uuden eurooppalaisen julkisalojen liittojen yhteistyöelimen (TUI-PS-S Europe) ensimmäinen, perustava kokous. Elin toimii Maailman ammattijärjestöjen liiton osana, mutta korostaa yhteistyötä kattojärjestöön katsomatta. Mukaan tervetulleita myös liitot EU:n ja euron ulkopuolisista maista.
Konferenssissa hyväksyttiin myös aloite toimintapäivästä hyvinvointivaltion puolustamiseksi 23. helmikuuta. Rakenteilla on myös luokkakantainen palkansaajien tutkimuslaitos vastavoimaksi viralliselle uusliberalistiselle talousopille.
Luokkakantainen ay-toiminta on tehnyt Euroopassa näyttävän paluun. Tehdään sama Suomessa!
Lokakuun 15. päivänä Lähi-idän, Afrikan ja USA:n kautta Eurooppaan ja Aasiaan kansa oli kaduilla vaatimassa demokraattisia oikeuksia, oikeudenmukaista talouspolitiikkaa ja ihmisoikeuksia, joita nykyinen järjestelmä ei tarjoa. ”Rahan vallasta kansan valtaan!” vaati kyltti Helsingin Narinkkatorilla. Maailmanlaajuisena toimintapäivänä kokoonnuttiin lähes 1 000 kaupungissä ja yli 80 maassa toreille ja kaduille osoittamaan mieltä rahavaltaa vastaan ja vaatimaan todellista demokratiaa. Toiminta jatkuu monin muodoin.
Suomessa mielenosoituksia ja torikokouksia oli 13 paikkakunnalla. Suurin tapahtuma oli Helsingissä, jossa sadat ihmiset osallistuivat viisi tuntia jatkuneeseen keskusteluun.
Turussa torin valtaus jatkui yli viikonlopun. Tampereella torilla oltiin yön yli. Helsingissä jatketaan Asunnottomien yössä ja sovittiin jatkotapaamisesta maanantai-iltana. Esillä on aloitteita toritoiminnasta, vaikuttamisesta ay-liikkeeseen, pankkien vastaisesta mielenilmauksesta ja toimista, joilla vastustetaan Helsingin aikeita osallistua Olkiluoto 4:n ydinvoimalahankkeen valmisteluun. Jyväskylässä kokoonnutaan sopimaan jatkotoimista keskiviikkona. Kuopion torilla protestoitiin niin puheilla kuin rapillä.
Tapahtumia oli ympäri Suomea aina Kemiä myöten.
Helsinkiin on myös perustettu leiriryhmä. Tavoitteenamme on perustaa pysyvä protestileiri Helsinkiin Turun ja Tampereen esimerkkiä seuraten. Tällä hetkellä kaikki apu on tervetullutta. Tarvitsemme lämmitettäviä telttoja, apua ruokahuollon kanssa ja ihmisiä, jotka auttavat ylläpitämään leiriä. Haluamme luoda itseorganisoituneen ja kaikille avoimen tilan keskusteluja ja toiminnan suunnittelemista varten. Ryhmään voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiosoitteeseen helsinginleiri [a] hushmail.com.
Todellista demokratiaa-liike kokoontuu huomenna maanantaina 17.10 kello 19.00 Karhunpojan kabinetissa Hakaniemenkatu 7:ssä – suunnitellaan yhdessä jatkotoimia Narinkkatorin kansankokoukselle – Karhunpojassa nähdään!
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
![URA2_node593_diagrammi2](http://ylivuoto.files.wordpress.com/2013/10/ura2_node593_ympyradiagrammi1.jpg?w=570" alt="URA2_node593_ympyradiagrammi1" width="570" height="392" class="aligncenter size-large wp-image-2879" /></a>)
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat