Posts Tagged ‘sota’

Syyria-raportoinnin omituiset lähteet – ja vielä omituisemmat

Tiedonantajan numerossa 39 (28.10.2016) käsiteltiin lännen salattua osuutta Syyrian sodassa.

Juttukokonaisuudessa on toimituksen käännösjuttu Global Research -sivustolta ja Marja-Liisa Siiran kirjoittama mielipidekirjoitus, jossa referoidaan RT-uutissivustoa ja 21st Century Wire -blogia.

Ikävä kyllä juttuihin on livahtanut lukuisia virheitä, jotka vaihtelevat epätarkkuuksista suoranaiseen virhetietoon. Koska Tiedonantaja on työkalu meille, jotka yritämme muodostaa materialistista analyysiä maailman tapahtumista, on näihin välttämätöntä puuttua.

* * *

isis-leader-al-baghdadi-mccain

Ensimmäisessä jutussa huomio kiinnittyy ensin netissä laajalle levinneeseen valokuvaan Arizonan senaattori John McCainistä Syyriassa. Ongelmallista on, että kuva, kuvateksti, ja itse juttu eivät varsinaisesti liity toisiinsa.

Kuvatekstissä todetaan, että ”CIA on todistettavasti kouluttanut ISISin joukkoihin päätyneitä terroristeja”, joka lienee totta, mutta ei liity kuvaan tai tekstin seuraavaan lauseeseen:

”Kuvassa Yhdysvaltain republikaanisenaattori John McCain yhdessä tunnetun ISIS-johtajan Al-Baghdadin kanssa”.

Tätä yhteyttä ei ole todistettu, vaikka aiheesta onkin liikkunut paljon spekulaatiota.

Nämä arvuuttelut ovat kuitenkin pohjautuneet lähinnä taustalla näkyvän henkilön kasvonpiirteisiin, eivät todistettavissa oleviin linkkeihin McCainin ja ISISin välillä — eivätkä ne myöskään suoraan liity uutiseen CIA:n koulutustoiminnasta Jordaniassa.

Oikea muotoilu olisi siis ollut korkeintaan ”väitetysti yhdessä…”

* * *

Näitä spekulaatioita mielenkiintoisempi — ja todisteena langettavampi — on virallinen tarina kuvan takana.

Senaattorin matkan tarkoituksena toukokuussa 2013 oli todistaa, miten helppoa on löytää ja tavata ”luotettavia” syyrialaisia kapinallisia ja opponoida Obaman demokraattihallintoa, joka ei McCainin mielestä ollut tehnyt tarpeeksi kapinallisten tukemiseksi.

Myös sotilaspuolella oltiin vielä tuolloin epäileväisiä: Yhdysvaltain puolustusvoimien esikuntapäällikkö, kenraali Martin Dempsey varoitteli ettei USA:n kannata ryhtyä tukemaan ”Vapaata Syyrian armeijaa” FSA:ta sotilaallisesti, sillä sillä epäiltiin olevan linkkejä al-Qaidaan.

Todistaakseen ”hyvien kapinallisten” yhteistyön helppoutta McCain tapasi ISISiä vastaan sotivan FSA:n taistelijoita leirillä Turkin ja Syyrian rajalla. Valokuvassa esiintyvät miehet eivät siis ole saatavissa olevan tiedon perusteella ISIS-joukkoja vaan FSA:n alaisuudessa toimivan ”Pohjoisen myrskyn prikaatin” (Asifat al Shamal) miehiä.

Jo ennen McCainin vierailua tämän ryhmän maine oli kyseenalainen. Vuonna 2012 prikaatia syytettiin 11 libanonilaisen shiia-pyhiinvaeltajan kidnappauksesta. Lokakuussa 2012 ryhmä julisti itse olleensa libanonilaisen journalistin Fidaa Itanin kidnappauksen takana.

Elokuussa 2013 yhdysvaltalainen journalisti Steven Sotloff saapui samalle leirille jolla McCain oli vieraillut, tavoitteenaan raportoida Syyrian sodasta. Pohjoisen myrskyn prikaati pidätti tuolloin Sotloffin leirin mediakeskuksella epäiltynä toimimisesta Assadin hallituksen hyväksi. Kun journalistin lopulta annettiin jatkaa rajalta, hän joutui ISIS-joukkojen käsiin.

Loppu on tiedossa — mies murhattiin brutaalisti ISISin levittämällä propagandavideolla.

Sotloffin ystävän Barak Barfin mukaan joku rajaleirin Pohjoisen myrskyn prikaatilaisista myi Sotloffin ISISille hyvään 25-50 000 dollarin hintaan.

Barfi on julkisuudessa hyökännyt rajusti McCainia ja USA:n hallitusta vastaan näiden veljeilystä kyseisen ryhmän kanssa. McCainin esikunnan ja Obaman hallinnon mukaan Barfin esittämä väite on ISISin disinformaatiota.

Kenenkään tiedossa ei ole varmasti, miten journalisti päätyi ISISin käsiin.

* * *

Mistä valokuva siis itse asiassa kertoo?

McCain ei tavannut ISIS-johtoa, mutta kylläkin yhden Syyrian loputtomista aseistetuista ryhmistä, jonka poliittinen ideologia ja liittolaissuhteet ovat aina olleet hyvin epäselviä — ja jonka toimintatapoihin kuuluvat siviilien, myös journalistien, kidnappaukset.

Sen sijaan, että McCainin visiitti rajaleirille paljastaisi CIA:n ohjailevan ISISiä, se kertookin päinvastaista: koska vuonna 2013 Syyriassa taistelleet joukot eivät olleet oikein kenenkään ohjauksessa, yhdysvaltalaiset toimijat etsivät kuumeisesti mitä hyvänsä myötämielistä ryhmää, jonka kautta saada alue hallintaansa. Kumppanit eivät vain oikein osoittautuneet kauhean luotettaviksi.

Syyskuussa 2014 Yhdysvaltain sotilaskomento Pentagon perusti oman ohjelmansa syyrialaisryhmien aseistamiseksi Jordaniassa. Tämä Train and Equip Program (”Kouluta ja varusta -ohjelma”) on budjetiltaan 500 miljoonaa dollaria vuodessa. Pentagonin tukemiin, ISISiä vastaan taisteleviin ryhmiin kuuluivat mm. islamistinen ”Mujahideen-armeija ja Harakat Hazm. Tavoitteena oli kouluttaa 5 000 sotilasta kolmen vuoden aikana.

Maaliskuussa 2015 lopulta vain 200 aloitti koulutuksen, joista valtaosa lopetti koulutuksen kesken kuultuaan, ettei Yhdysvallat halunnut heidän taistelevan Assadia vastaan vaan nimenomaan ISISiä. Lopulta saatiin muodostettua vain noin 50-70 taistelijaa käsittävä ”Divisioona 30”. Rajan ylitettyään joukot joutuivat pikaisesti islamistisen al-Nusra-rintaman vangitsemiksi.

Syyskuussa 2015 yritettiin uudelleen: kurditaistelijoiden puolustaman Kobanen menestyksen innoittamana koulutettiin toinen Divisioona 30 taistelemaan ISISiä vastaan. Pian rajan ylitettyään tämä ryhmä kuitenkin luovutti upouudet Toyota-avolavansa, aseensa ja varusteensa al-Nusra-rintamalle. Syyskuun lopulla Yhdysvaltain armeijan kenraali Lloyd Austin arvioi, että joukkoja on jälkellä ”neljä tai viisi” miestä. Loput ilmeisesti liittyivät ”Syyrian demokraattisiin voimiin” (SDF).

Pentagonin ohjelma oli siis surkea epäonnistuminen.

Erityisen selväksi tämä kävi tänä vuonna, kun samalla Turkin ja Syyrian raja-alueella Marean kaupungissa CIA:n aseistama sotajoukko Fursan al Haq, ”Oikeamielisyyden ritarit”, joutui Pentagonin aseistaman SDF:n hyökkäyksen kohteeksi. Ryhmät tulittivat toisiaan ja lopulta voitolle jäi SDF.

Pentagon ei tosin ilmeisesti aseistanut juuri sitä osaa SDF:stä, joka hyökkäsi CIA:n ”ritarien” kimppuun, mutta yhtä kaikki: Syyriassa USA:n toinen käsi ei todella tiedä, mitä toinen tekee.

* * *

rozeff

”I am not expert enough”

Myös itse artikkelin leipätekstissä on joitakin epätarkkuuksia.

Teksti on suomennettu ja lyhennetty versio Global Researchin artikkelista Timeline of CIA interventions in Syria, joka puolestaan on alunperin ilmestynyt oikeistoliberaalissa Lew Rockwell -blogissa. Sen on kirjoittanut yhdysvaltalainen Buffalon yliopiston emeritusprofessori Michael S. Rozeff.

Ensinnäkin Tiedonantajan artikkelissa väitetään Rozeffin olevan ”Syyria-asiantuntija”, mikä ei pidä paikkaansa, eikä sellaista väitä Rozeff itsekään. Tosiasiassa kyseessä on finanssialan ja hallintotieteiden professori, jonka asiantuntemus on osakekaupan ja kirjanpidon aloilla. Työnsä ohella Rozeff kirjoittaa mielipidekirjoituksia poliittisista aiheista, pääasiassa laissez faire -kapitalismin vapauttavasta voimasta.

* * *

Tekstissä törmätään muihinkin olemattomiin asiantuntijoihin. Rozeffin artikkelin suomennos väittää seuraavaa:

”Asiantuntijoiden mukaan Daraa’n protestiliikkeessä [maaliskuussa 2011] oli mukana islamistisia terroristeja, joita tukivat sekä Israelin tiedustelupalvelu Mossad että läntiset tiedustelupalvelut.”

Tarkemmalla luennalla paljastuu, että näitä ”asiantuntijoita” on tasan yksi, Global Researchin perustaja ja mielikuvituksellinen salaliittoteoreetikko, kanadalainen professori Michel Chossudovsky, joka spekuloi Daraa’n protestien ”näyttäneen” lavastetulta tapahtumalta johon ”todennäköisesti” läntiset tiedustelupalvelut ja/tai Mossad sekaantuivat. Kyseessä on siis arvaus.

Tämä ei Chossudovskylle ole mitään uutta. Mieheltä löytyy vastaava salaliittoteoria jokaisesta viime vuosien kansannoususta ja protestiliikkeestä. Syyrian lisäksi myös Egyptin, Tunisian ja koko Arabikevään protestiliikkeet, Yhdysvaltain rahamaailmaa vastaan suuntautunut Occupy Wall Street -liike, globaalikapitalismia vastustava Sosiaalifoorumi-liike ja jopa anonyymien nettiaktivistien Anonymous-liike ovat kaikki Chossudovskyn mukaan tavalla tai toisella CIA:n taskussa.

Myös kaikenlaiset lavastukset ovat Chossudovskyn Global Researchin suosikkiaihe. Sivustoa lukemalla voi oppia sekä syyskuun 11. päivän iskujen että Charlie Hebdo -iskun olleen lavastettuja, ilmastonmuutoksen olevan lavastettu, Bosnian ja Ruandan kansanmurhien olleen vahvasti liioiteltuja, Alaskassa sijainneen säätutkimusasema HAARPin olleen ”salainen ase säänmuokkaukseen” ja rokotteiden olevan vaaraksi terveydellesi, puhumattakaan lentokoneiden päällemme suihkuttamista ”kemikaalivanoista” sekä fluorista vesijohtovedessä, joka, kuten tiedetään, on vanha kommunistien salajuoni.

Tällainen ”analyysi” siirtyy materialismin piiristä jämäkästi fantastisen ajattelun kategoriaan.

* * *

Suomennos jatkuu:

”CIA koulutti Syyrian opposition taistelijoita [lokakuussa 2013]. Kokonaismäärä oli jopa 100 000 taistelijaa. Yhdysvaltain viranomaisten arvion mukaan niistä noin 20 000 edusti ääri-islamistisia terroristeja.”

Tässä Tiedonantajan käännös onnahtaa pahemman kerran, ja Rozeffin artikkelin pointti kääntyy täysin päälaelleen. Lukijalle välittyy kuva, että CIA:n kouluttamia taistelijoita olisi Syyriassa 100 000, joista 20 000 ääri-islamistia!

Alkuperäisessä jutussa lainataan Washington Postin artikkelia, jossa itse asiassa sanotaan jotain ihan muuta: ”CIA laajentaa salaista hankettaan opposition taistelijoiden kouluttamiseksi Syyriassa” koska ns. maltilliset kapinalliset ovat jäämässä alakynteen. ”Ohjelman tahti on tosin niin hidas, että se ei ole kuin pieni pisara taistelijoiden kokonaismäärässä, joka on noin 100 000.”

Siis taistelijoita yhteensä oli Syyriassa 100 000, joista Yhdysvaltain viranomaisten arvion mukaan 20 000 edusti ääri-islamismia. Tätä ei katsottu hyvällä, joten ääri-islamistien vastapainoksi CIA ryhtyi kouluttamaan kourallisen ”omia”, vähemmän ”äärimmäisiä” taistelijoitaan FSA:n riveihin.

Arviot CIA:n kouluttamien joukkojen lukumäärästä vaihtelevat. Reutersin siteeraaman Der Spiegelin mukaan näitä taistelijoita oli maaliskuussa 2013 koulutettu 200, ja vuoden loppuun mennessä tavoite olisi ollut 1500. Jordanian tiedustelupalvelun sanotaan olevan mukana projektissa. Vahvistamattomien raporttien mukaan ohjelman tavoitteena olisi tusinan verran yksiköitä joihin kuuluisi noin 10 000 taistelijaa.

Kesäkuussa 2015 Washington Post uutisoi projektin määrärahojen pienentyvän 20% Yhdysvaltain kongressin tiedustelukomitean päätöksellä — huimasta miljardista dollarista vuodessa. Lehden siteeraamien nimettömien viranomaislähteiden mukaan koulutettuja ja varustettuja taistelijoita viime vuosien aikana olisi lähes 10 000. ”Vapaan Syyrian armeijan Eteläiseksi rintamaksi” nimitetyn koalition tukijoiksi mainitaan myös Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki.

Lehtitietojen perusteella 10 000 on siis ehdoton maksimi CIA:n kouluttamille FSA:n joukoille, ei sentään 100 000 — ja tämä siis vasta kesäkuussa 2015, ei lokakuussa 2013.

Kun muistetaan Pentagonin vastaavan ohjelman onnistuneisuus, voidaan vain arvuutella, moniko näistä joukoista lopulta päätyi oikeasti taistelemaan Syyriassa — puhumattakaan siitä, kenen puolelle!

* * *

new-world-order-communism-by-backdoor

Omituinen yksityiskohta on myös, että Tiedonantajan suomennoksen loppuun on jostain livahtanut äärioikeiston salaliittoteoreetikoiden suosiossa oleva käsite ”Uusi maailmanjärjestys” isolla U:lla (engl. New World Order, NWO).

Alkuperäisessä artikkelissa Rozeff käyttää kuitenkin termiä ”some kind of world order”, ei erisnimi vaan yleisesti ”jonkinlainen maailmanjärjestys”.

Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä detaljilta, mutta muuttaa omalta osaltaan artikkelin sävyä humpuukin suuntaan. Tosiasiassa Rozeff, vaikka löytyykin Tiedonantajan aatemaailman toiselta vastalaidalta ja on tullut julkaistuksi varsin kirjavaa sisältöä jakavalla sivustolla, näyttää kuitenkin pidättyvän teksteissään tosimaailman piirissä eikä sorru värikkäisiin NWO-fantasioihin.

* * *

tuomioja_ramiadham

Rozeffin artikkelia seuraa toinen, alatyylisempi juttu, jossa kommentoidaan ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin tapausta ja laajemmin median yksisilmäisyyttä Syyrian sodan uutisoinnissa.

Artikkelin ensimmäisessä osassa Marja-Liisa Siira käy läpi, miten suomalainen media nielaisi Adhamin narratiivin eikä kyseenalaistanut tämän al-Nusra-sympatioita, vaikka mies toi ne avoimesti ilmi. Tämä on oleellinen huomio.

Seuraavaksi kritiikkiä saa Rami Abdulrahmanin (Osama Suleiman) pyörittämä Syrian Observatory for Human Rights (SOHR). Kyseessä on Englannista käsin toimiva verkkosivu, jonne kaksi ihmistä päivittää Syyriasta puhelimitse saamiaan tietoja sodan ihmisuhrien lukumääristä. Erikoista on, että ilmeisen amatöörimäinen sivusto on tullut siteeratuksi laajalti valtamediassa.

MLS:n jutussa SOHR saa jutussa paheksuntaa mm. siksi, että se ”ratsasti kansainvälisen Human Rights Watch -järjestön maineella.”

Niin. Sehän olisi aika noloa, jos paljastuisi että on perustanut tietonsa sivustoon, joka ratsastaa kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön maineella, mutta jolla ei oikeasti ole mitään sen kanssa tekemistä.

Vähän niin kuin Facebookissa toimiva ”Humanity First” -sivusto, joka levittää olemassaolevan kansainvälisen Humanity First -avustusjärjestön nimellä ja logolla tohtoroituja videoita ja linkkaa ilmeisen amatöörimäiselle propagandasivulle. On hyvä, että meillä on kirjoittajia, jotka eivät tällaiseen sor…

huuuuuuups

Noh, virheitä sattuu.

* * *

Mielenkiintoisesti Siira viittaa tekstissä Abdulrahmaniin ”pitsanpaistajana” — nimitys, jota ei löydy artikkelin loppuun merkityistä lähteistä. Siira tietää myös kertoa:

Tämä ”tietotoimisto” … välitti jihadistien tuottamia uutisia ja ilmeisesti aika paljon omasta päästä keksittyjä ’tietoja’.

SOHR ei lähteenä todellakaan vaikuta olevan sieltä luotettavimmasta päästä. Suurin ongelma on, ettei sivusto itse anna juuri minkäänlaisia lähteitä tiedoilleen. Sivustolta kuitenkin löytyy tietoa myös jihadistien (sekä ISIS että al-Nusra) vähemmän mairittelevista teoista. Lisäksi sivustoa aiemmin ylläpitänyt Mousab Azzawi erotettiin sillä perusteella, että tämä vastusti Assadin hallintoa eikä halunnut raportoida lojalistien kärsimistä tappioista.

Tiedonantajan lukijoille informatiivista olisikin ollut kuulla muutama esimerkki näistä väitetyistä jihadistien tai ”ilmeisesti” omasta päästä keksityistä uutisista ja ”tiedoista” jotka ovat saaneet ympärilleen lainausmerkit, kun sellaista kirjoittajalla selkeästi on.

Pikaisella etsinnällä Abdulrahmania on syyttänyt valehtelusta ainakin Venäjän puolustusministeriön tiedottaja Maria Zakharova. Hän on myös ainoa hakukoneiden löytämä lähde, joka tuo esiin miehen olleen joskus töissä ”grillikioskilla”. Tähän ilmeisesti viitataan ”pitsanpaistamisella”, mutta se ei lukijoille täysin avaudu.

Zakharovan mukaan SOHR:n levittämää valhetta on, että Venäjän ilmavoimat olisivat pommittaneet sairaalaa Idlibissä lokakuussa 2015. Tällä viitataan oletettavasti Sarminin sairaalan pommitukseen 20.10.2015. Tästä kertoi kuitenkin laaja joukko eri järjestöjä, pääasiassa erilaisia lääkärien järjestöjä.

Venäjän puolustusministeriö julkaisi tuolloin Twitterissä kuvia sairaalasta ja väitti sen olevan ”täydellisen vaurioitumaton”. Tämä oli puoliksi totta: Sairaala jäi pystyyn, mutta vieressä seissyt koulu räjähti maan tasalle.

Vielä tällä otannalla ei ole kauhean selvää, että SOHR olisi lähteenä ainakaan kovin paljon vähemmän Venäjän puolustusministeriötä luotettavampi.

* * *

Sitten tekstissä arvioidaan Itä-Aleppossa toimivaa, lähinnä YouTubessa videoita julkaisevaa Aleppo Media Centeriä, jonka Aleppossa kuvatut videot ovat olleet lähteenä monien pommitusten vaikutuksia arvioitaessa. Jutussa mainituista lähteistä AMC lienee luotettavin jo ihan siksi, että se on oikeasti paikan päällä ja keskittyy videon tuotantoon.

Tämäkin tosin on MLS:n mukaan ongelmallista: siinä missä SOHR:n tiedot eivät voi pitää paikkaansa, koska se ei ole Syyriassa, AMC taas on epäilyttävä siksi, että se toimii kapinallisen al-Nusran hallitsemalla alueella. Toisaalta, jos ei toimisi, sitä voisi taas kritisoida siitä, ettei se ole tapahtumapaikalla!

AMC saa myös kritiikkiä siitä, että se on saanut rahaa Ranskan ulkoministeriöltä ja Washingtonissa sijaitsevalta Syrian Expatriates Organisation SEO:lta, jotka molemmat vastustavat Assadin hallintoa.

Ranskan ulkoministeriön tuki on kieltämättä aidosti mielenkiintoinen tieto, mutta ei lopulta välttämättä kovin yllättävä.

aleppo-media-center

MLS kirjoittaa:

”Mainoslätkän mukaan AMC:tä tukevat kaikkki[sic] merkittävät kansainväliset mediat: CNN, New York Times, Washington Post, BBC News, Guardian ja Al Jazeera [Qatar].”

Tämä väite taas ei vaikuta pitävän paikkaansa. Tällaista ”mainoslätkää” ei ainakaan löydy suoraan mistään AMC:n sivuilta.

Siira viittaakin tässä ilmeisesti lähteenään käyttämäänsä 21st Century Wire -blogiin, johon tällainen kuva on tehty kuvituskuvaksi selventämään, mitkä kanavat ovat hyödyntäneet AMC:n materiaalia.

On jokseenkin hälyttävää, jos toisten tarkkuutta kritisoiva kirjoittaja ei itse erota kuvituskuvan ja alkuperäisen lähteen eroa — ja että tämä pääsee ilman tarkistusta sanomalehteen.

* * *

Teksti jatkuu:

”Ei ihme, että Aleppon Al-Nusra-rintaman tuottamat ’uutiset’ rauniokasoista ja ’Dusty Boysta’ leviävät tehokkaasti ympäri läntistä mediaa. Myös meille.”

On tietenkin totta, että kuvat Alepposta leviävät läntisessä mediassa paremmin kuin kuvat islamistikapinallisten ”helvetinkanuunoiden” aiheuttamasta tuhosta, puhumattakaan Jemenistä ym., sillä ne tukevat ”läntistä” narratiivia. Siksi myös Ranskan ulkoministeriö oletettavasti tukee toimintaa.

Tämä epäsuhta on tosiasia, ja hyvä pitää mielessä alueelta tulevaa tietoa arvioidessa. Sen tiedostaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin väittää, että toinen näistä kuvista olisi kokonaan lavastettu, kuten Marja-Liisa Siira tuntuu tekevän pukiessaan jälleen lainausmerkit sanan ”uutiset” ympärille. Uutiset Aleppon rauniokasoista eivät siis olisi uutisia lainkaan.

* * *

Tämä käy yksiin kirjoittajan aiempien mielipiteiden kanssa. Kun Aleppossa pommitettiin M10-sairaalaa 28. syyskuuta ja 1. lokakuuta, Siira väitti Facebookissa 9.10. virheellisesti, että koko

”uutinen sairaaloiden pommittamisesta Itä-Aleppossa lähti liikkeelle yhdestä falskista twiitistä, johon oli liitetty kuva raunioista. Kuva olikin Gazan raunioista. Nyt twiitti on poistettu. Mutta legenda elää ihmisten mielissä – koska media ei sitä oikaise. Ei koskaan. Helppoa on sotapropagandan läpimeno lännen mediassa, koska enää ei mitään tarkisteta. Twiiteistä tehdään surutta uutisia.”

Kun AMC:n YouTube-kanavalta sitten löytyi videokuvaa kyseisestä sairaalapommituksesta joka todisti vähintään sen, ettei kyse ole mistään ”yhdestä twiitistä”, oli se MLS:lle yksiselitteisesti ”jihadistien propagandaa”, joka olisi vielä erikseen pitänyt jollain tavalla vahvistaa.

Saattaa hyvin olla, että videon oli kuvannut joku, jolla on sympatioita tuon tai tämän jihadistiryhmän suuntaan. Se on jopa todennäköistä. Se ei kuitenkaan vielä voi automaattisesti tarkoittaa, että koko videolla näkyvä sairaala on lavastettu.

Tietenkin se voi olla myös sitä — kaikkihan on nykyään mahdollista. Mutta tämä väite vaatisi tuekseen edes jonkinlaista todistusaineistoa. Sellaista arviota ei voi tehdä etukäteen omien mieltymystensä mukaan.

Mitä tulee sairaalapommituksiin yleensä, niiden olemassaolo ilmiönä ei todellakaan roiku pelkästään jonkin yhden twiitin tai uutisen varassa. Yhdysvaltalainen Physicians for Human Rights (Lääkärit ihmisoikeuksien puolesta) on kerännyt terveydenhuoltoon kohdistuneista iskuista Syyriassa erittäin laajan interaktiivisen aineiston lähdeviitteineen ja paikkatietoineen, johon jokaisen kannattaa tutustua.

Tämä on siis se tiedon määrä, joka tulisi kumota, jos halutaan olla sitä mieltä ettei sairaaloita laisinkaan pommiteta Syyriassa.

* * *

feikki

Myös ”Dusty Boy” on saanut Marja-Liisa Siiran tekstissä ympärilleen lainausmerkit. Dusty Boyllä viitataan valokuvaan ”pölyisestä pojasta” Omran Daqneeshista.

MLS:n lähteenä käyttämässä blogissa väitetään suoraan, että AMC olisi väärentänyt kyseisen valokuvan.

Tämän väitteen tueksi blogiin on linkitetty yhdysvaltalaisen Jay Dyerin juontama YouTube-video. Blogissa Dyer kertoo olevansa kirjailija, jonka tuleva kirja on Esoteerinen Hollywood: Seksiä, kultteja ja symboleita elokuvissa. Asiantuntemusta kerrakseen.

Tässä vaiheessa puhutaan siis Seiska-lehden tasoisesta roskajournalismista höystettynä kunnon annoksella psykedeliaa. Kyllä: tämä on se lähde, jonka Marja-Liisa Siiran kriittinen silmä kelpuuttaa, siinä missä video jostain sairaalasta ei vielä todista yhtään mitään.

Videolla Dyer ei itse asiassa esitä yhtäkään todistetta väitteensä tueksi — siinä todetaan ainoastaan, että tilanne ”näyttää lavastetulta”. Siis jälleen arvaus.

Todisteiden sijaan Dyer siirtyykin maalailemaan kuvaa suuresta ”edistyksellisten” (lue: vasemmiston) salajuonesta, jossa myös esimerkiksi mediassa levinnyt valokuva Välimerellä hukkuneesta syyrialaisesta pakolaislapsesta, Alan Kurdista, oli lavastettu ajamaan ”edistyksellisten agendaa Euroopan rajojen avaamiseksi” ja ”maahanmuuttokriitikoiden leimaamista rasisteiksi”.

Nyt ollaan jo päästy todellisiin pohjamutiin — Seiskasta MV-lehden tasolle.

Muissa puheenvuoroissaan Dyer paljastaa mm. ”esoteeristen elokuva-arvostelujen” kautta miten vuoden 1982 Disney-elokuva Tron on ”kommarien” mielenhallintaväline, kuinka ”dialektinen marxismi” on Illuminatin salajuoni maailman valloittamiseksi ja miten saksalainen Theodore[sic] Adorno suunnitteli Beatlesin musiikin kautta levittävänsä psykedeelisiä huumeita, feminismiä ja skitsofreniaa länsimaihin hyökätäkseen Jumalaa ja luontoa vastaan.

Ollaan päädytty taas syvälle fantasiaan ja kenties jo jonkin asteen psykoosiin. Onkin ”kohtuullisen” ironista, että kaikki tämä löytyy lähteenä artikkelista, joka on väliotsikoitu Syyria-raportoinnin oudot lähteet!

* * *

Summauksena, on siis ilmeistä, että Syyriassa käydään brutaalin proxy-sodan lisäksi mittavaa propagandasotaa, jossa lännellä todella on näppinsä pelissä monin kyseenalaisin tavoin. Siinä lähdekritiikki on erittäin tärkeää sekä journalisteille että poliittisille toimijoille.

Materialistiseen analyysiin politiikassaan nojaavilta lähdekritiikkiä pitäisi kuitenkin löytyä myös silloin, kun näkemykset sattuvat olemaan omien ennakkokäsitysten kannalta miellyttäviä. Toisia ei yksinkertaiseisti voi uskottavasti kritisoida ”omituisista lähteistä”, jos itse menee ja julkaisee artikkelin joissa lähteeksi kelpaa blogi, joka uutisoi CIA:n Syyria-yhteyksien lisäksi myös CIA:n yhteyksistä ulkoavaruuden muukalaisiin.

Tässä myös Tiedonantajalta voisi jatkossa olettaa hiukan tarkempaa faktantarkistusta — sekä pohdintaa siitä, minkälaisia ääniä nostetaan eri alojen ”asiantuntijoiksi”. On suoraan sanottuna vähän harmillista lukea Suomen ainoasta marxilaisesta viikkolehdestä yhdysvaltalaisten Mises-instituutin pörssimeklarien, kanadalaisten salaliittoteoreetikoiden ja ilmeisen raivohullujen antikommunistien blogeissa esitettyjä näkemyksiä Syyriasta. Niitä varten on varmuudella muitakin lehtiä.

Itseäni kiinnostaisi enemmän luokkakantainen analyysi. Ja kun Syyriasta on puhe — ehkei olisi kohtuutonta pyytää, että joltakulta syyrialaiseltakin kysyttäisiin.

Asiantuntijat: Sota on rauhaa

Viime viikolla sohaisin pitkästä aikaa Venäjä-keskustelun herhiläispesää.

Kuvasin rauhanjärjestöjen yhteistyössä järjestämän We Refuse to be Enemies -rauhanmarssin tapahtumia ja sen yhteydessä järjestettyä keskustelutilaisuutta, jossa venäläinen oppositiotoimittaja varoitti olemaan tarkastelematta Ukrainan sisällissotaa vain Putinin kautta.

Kuvasin myös tapahtuman ympärillä käytyä, sangen ikävää sosiaalisen median keskustelua. Sen perusteella näyttää siltä, että kun esittää kansojen välille tunnuksen ”Emme ole vihollisia!” on se nimenomaan takuuvarma tapa löytää vihollisia, suunnasta jos toisestakin.

Onneksi me tietokonepelien pelaajat tiedämme, mitä se tarkoittaa.

tietokonepelit

* * *

Viime lauantaina, vaalipäivän aattona valmistauduin osallistumaan maailmanlaajuiseen TTIP-mielenosoitukseen. (Venäjän juonia tämäkin mielenosoitusliike, mutta siitä joskus myöhemmin.)

Odotellessani linja-autoa sipoolaisen lähikaupan nurkkaan rakennetussa kahviossa lukaisin tapojeni vastaisesti läpi päivän Ilta-Sanomat.

Lehti oli jälleen oikea malliesimerkki siitä, kuinka kansakunnan mielipideilmastoa muokataan pelkoa ja paranoiaa lietsomalla — vihjauksia, puolitotuuksia ja epärehellisiä otsikkoja.

Lehdessä kokonaisen keskiaukeaman mielipidekirjoitukselleen varannut toimittaja Arja Paananen muun muassa tiesi enemmän tai vähemmän varmuudella sanoa, että myös eduskuntavaaleissa oli ehdokkaina mukana Putinin agentteja!

Euroopassa on jo pitkään puhuttu siitä, kuinka Putin yrittää tahallaan hajottaa Euroopan unionia tukemalla eri maiden äärioikeistoa ja äärivasemmistoa jopa rahallisesti. Olisi naiivia ajatella, että tällainen yritys omien ”vaikuttaja-agenttien” ja ”riidankylväjien” saamiseksi valtaan ei olisi parhaillaan käynnissä myös meillä Suomessa. Tätäkin äänestäjien on hyvä miettiä sunnuntaina, ennen kuin lappu putoaa uurnaan.

Keitä nämä ehdokkaat olivat — sitä juttu ei tietenkään kerro. Mutta ei se mitään — kuten Paananen meille muistuttaa:

Venäjän kanssa on joskus parempi uskoa intuitioonsa kuin odottaa kaikkien faktojen selviämistä …

* * *

Kommunisteja, kommunisteja kaikkialla!

Kommunisteja, kommunisteja kaikkialla!

Vahvan intuition varassa on ilmeisesti kirjoitettu myös samassa 18.4. ilmestyneessä lehdessä vanhan oikeistodemarin, entisen tupakkateollisuuden lobbarin ja tv-visailujuontajan Lasse Lehtisen kirjailema kliseiden kokoelma, jossa rauhanaktivistit — tai ”kommunistien rintaperilliset” — saavat jälleen kuulla kunniansa.

Kolumnin oleellisin sisältö on, että Lehtinen esittää närkästynyttä, kun ei ole saanut kutsua rauhanmarssille, vaikka 70-luvullakin sellaisia järjestettiin. Kukaan ei ilmeisesti ole kertonut Lehtiselle, että ei kukaan tule sieltä työpöydän takaa marssille hakemaan, kyllä se pitää itse aktivoitua.

Mutta hetkonen… Missä olen kuullut tämän saman jutun aikaisemmin?

Yle Uutiset 10.4.2015.

Yle Uutiset 10.4.2015.

Niinpä niin. Lehtisen kolumnin teksti on oleellisilta osin suora kopio 10.4. ilmestyneestä Ylen sivuilla julkaistusta artikkelista, Venäjän verkossa: Naapurin palveluksessa.

Tässä Venäjän mediaa käsitelleessä jutussa toimittaja Jarmo Mäkelä antaa otsikon kautta ymmärtää, että ”naapurin palveluksessa” ovat ainakin Suomen Rauhanpuolustajat, Maan Ystävät ja (nyt entinen) oppositiokansanedustaja Jyrki Yrttiaho, koska venäläinen media on kertonut heidän antimilitaristisista ja isäntämaasopimuksen vastaisista aloitteistaan.

Tässä yhteydessä Mäkelä kertoo seuraavaa:

… suomalainen rauhanliike on Venäjän mediassa kerrotun mukaan taas nostamassa päätään – ei toki Ukrainan sodan, vaan Suomen militarisoimisen vuoksi. Uutistoimisto TASS tiesi viime kuun alussa kertoa, kuinka Suomen rauhanpuolustajat ja Maan Ystävät olivat ilmaisseet syvän huolensa siitä, että Yhdysvaltain ja Suomen ilmavoimat harjoittelivat yhdessä Porin edustalla.

Tässä näkökulma on siis vielä nimellisesti siinä, miten Venäjän media suomalaisen rauhanliikeen näkee.

Syytös on silti selvä: Suomalainen rauhanliike on hiljaa Ukrainan tilanteesta, ja toimii Venäjän hyväksi.

* * *

Kuten Lehtinen kolumnissaan, Mäkeläkin aloittaa juttunsa kertomalla tarinan hurskaasta toiveestaan saada vihdoin ja viimein uudelleen kutsu rauhanmarssille. On se kumma, kun ei postissa tule kutsukirjettä!

Lasse Lehtinen kertoo tismalleen saman kaskun 70-luvun mielenosoituksista, mutta varmuuden vuoksi jatkaa vielä nykypäivän Rauhanpuolustajien leimaamista muistuttamalla Wikipedian asiantuntemuksella, mitä järjestö teki 47 vuotta sitten.

Paradoksaalisesti Lehtisen tekstissä kiitosta saa Naton kansainvälisiä lakeja rikkonut ”humanitaarinen interventio” Serbiassa.

Silloin rauhanliike varoitti, että kansainvälisten lakien yli kävelemisellä tulee olemaan kauaskantoiset seurauksensa. Juuri tuo interventio aloitti sen kansainvälisen lain kunnioituksen murentamisprosessin, jonka ansiosta Venäjäkin katsoo tänään, että sillä on yhtäläinen oikeus ”humanitaarisiin interventioihin” omien rajojensa ulkopuolella.

Olisikohan sittenkin kannattanut kuunnella tarkemmin, mitä rauhanliike silloin yritti sanoa?

* * *

Väärin mielenosoitettu. T. Lasse

Väärin mielenosoitettu. T. Lasse

Seuraavaksi tekstissä siirrytään oikopäätä tyrmäämään se kerta, kun suomalaiset rauhanjärjestöt itse asiassa marssivat sekä Ukrainan että Venäjän suurlähetystöille maaliskuussa 2014, ja esittivät vaatimuksensa tasapuolisesti kummallekin. Tämä ei käy Lehtisen valmiiseen narratiiviin, joten se on armotta lytättävä.

On surkuhupaisaa, että tässäkin rauhanliike sai paskaa niskaansa kummaltakin puolelta. Lehtisen ideologisten lasien läpi katsottuna mielenosoitus olikin Venäjään päin kallellaan, koska Venäjän lähetystöllä ei luovutettu kirjallista vetoomusta kuten Ukrainan lähetystöllä.

Samaan aikaan Venäjä-symppareiden näkökulmasta mielenosoitus oli kammottava, Nato-myönteinen provokaatio, koska Ukrainan suurlähetystöllä käytiin aamuvarhaisella, jolloin monikaan ei ehtinyt mukaan, ja Venäjän suurlähetystöllä oltiin työpäivän päätyttyä, jolloin paikalla oli yli 200 ihmistä. Rauhanjärjestöt saivat silloin kuulla olevansa USA:n taskussa.

Niin tai näin, molempien osapuolien silmissä rauhanliike on jälleen on taas saatu kätevästi lytätyksi — Lehtisen tapauksessa tosin vuoden viiveellä.

Varsinaisista mielenosoittajien esittämistä ajatuksista, konfliktin rauhanomaisesta ratkaisemisesta, ei tarvitse edes keskustella, kun kyseessä on joka tapauksessa kommunistien/CIA:n salajuoni.

* * *

Koska kolumnin kirjoittaminen on lopulta aika vaikeaa puuhaa, Lehtinen on kopioinut aloituksensa lisäksi myös juttunsa varsinaisen pihvin Mäkelältä. Tässä teksti on muutamia sanamuutoksia lukuunottamatta sama kuin Ylellä:

Rauhanliike on tänäkin vuonna nostanut päätään – ei toki Ukrainan sodan, vaan Suomen militarisoitumisen takia.

Tekstistä on tosin pudonnut pois se kohta, jossa tämän kerrotaan olevan Venäjän median näkökulma alkuvuodelta. Lehtinen kertoo asian ajankohtaisena totuutena.

Mikä ongelma tässä sitten on?

No, väite siitä, ettei rauhanliike olisi ollut tänä vuonna liikkeellä Ukrainan sotaa vastaan ei yksinkertaisesti ollut totta. Näin suoran valheen lukeminen valtakunnallisesta lehdestä aiheutti varsin hämmentävää kognitiivista dissonanssia — kyllä minä aika varmasti muistan, että tiistaina oltiin liikkeellä…

Jo Ylen jutun ilmestyessä 10.4. verkossa kiersi kolmen suomalaisen rauhanjärjestön kutsu osallistua 14.4. järjestettävään Ukrainan sotaa vastustavaan mielenosoitukseen.

Lauantaina 18.4. Lehtisen kolumnin ilmestyttyä tuo mielenosoitus oli jo pidetty — Lehtisen itkiessä, ettei rauhanliike tänä vuonna ole tehnyt mitään, oli se samalla viikolla marssinut läpi Helsingin, ottaen jälleen kantaa kriisin rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Viimeistään silloin väite siitä, ettei rauhanliike ole tänä vuonna ”nostanut päätään” Ukrainan sotaa vastaan oli siis puhtaasti asiavirhe. Sen olisi voinut todeta helpolla Google-haulla, jos asia olisi edes himpun vertaa kiinnostanut. Ilmeisesti Ilta-Sanomilla ei kolumnistien faktoja pruukata tarkistella.

Todellisuuden kommentointia helpompi onkin tietenkin laiskan kolumnistin copy-pastetella kaverin juttuja netistä, muistella 70-lukua ja itkeä krokotiilinkyyneliään.

Mikähän näiden Lehtisten norsunluutornin osoite mahtaa olla, että kutsu tavoittaisi seuraavalla kerralla heidätkin?

* * *

Vaalit siis tulivat ja menivät.

Tänään lehtikioski näyttää tältä:

2015-04-21-2018

Twitterin armottomilla kybersotakentillä informaatiosodankäynti jatkuu päivästä toiseen aivan yhtä mielettömänä.

Illalla meinasin hengittää kokouskahvit väärään kurkkuun, kun näin tämän, aiemmista keskusteluista tutun sotatieteiden tohtorin viimeisimmän julistuksen:

rauhanliike

Kyllä, tässä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija toteaa ykskantaan, ”vielä kerran”, suomalaisen rauhanliikkeen olevan väkivallan mahdollistaja.

Ilmeisesti ajatus ”humanitaarisesta sodasta” on todella saatu iskostettua ihmisten mieliin niin syvälle, että nykyään sotilaslaitokselta voi ihan oikeasti hyvällä omatunnolla syyllistää rauhanliikettä väkivallasta ilman, että ironiamittari edes värähtää.

Mitenkäs se nyt menikään. Sota on rauhaa, jotain sellaista? Käänteisesti silloin kai rauhan on oltava sotaa!

Elämme totisesti absurdiikan aikoja.

Onneksi sentään vaalit ovat ohi, ja seuraavat tulevat vasta 2017 — nyt on taas hetken aikaa poliittisesti korrektia tehdä politiikkaa!

Stalin tunnetusti arvosti miljonäärejä ja valtion omaisuuden myymistä.

Tällaisellakin kampanjoitiin vaalien alla. Stalin tunnetusti arvosti miljonäärejä ja valtion omaisuuden myymistä.

Emme suostu olemaan vihollisia

Tiistaina Helsingissä järjestettiin pieni mutta äärimmäisen tärkeä mielenilmaus Ukrainan sodan rauhanomaisen lopettamisen puolesta.

”Me kieltäydymme vihollisuuksista!” totesivat yhteen ääneen suomalaiset rauhanjärjestöt, Suomen Rauhanpuolustajat ry, Rauhanliitto – Fredsförbundet ja Aseistakieltäytyjäliitto AKL.

— Ei sotaa Ukrainaan, ei sotaa Eurooppaan, ei sotaa ollenkaan, vaati Helsingin läpi kulkenut kulkue.

Senaatintorilla puhui mm. vapaa toimittaja Ari Sardar, joka vietti talvella useita viikkoja Itä-Ukrainassa. Kuvasin tapahtumasta kaksi videota Tiedonantaja-lehden YouTube-kanavalle.

Tätä kommentoimaan yltyi Twitterissä pikapuoliin niinkin arvovaltainen taho kuin sotatieteiden tohtori ja Suomen Puolustusvoimien tutkija Saara Jantunen (tai Twitterissä Saara Ilo).

Kysymys menee tietenkin täysin ohi kansainvälisen #refusetobeenemies -kampanjan pointista, joka on, että sosiaalisessa mediassa tavalliset ihmiset lähettävät toisilleen viestiä, jossa kieltäydytään vihollisuuksista kaikkien maiden kesken.

Olen joka tapauksessa luottavainen siihen, että paikalla ollut venäläinen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Oksana Tshelysheva, joka tiettävästi ei lukeudu presidentti Putinin suurimpiin faneihin, jakaa tietoa kampanjasta myös Venäjän suuntaan.

Esitettyäni Jantuselle kutsun osallistua itse seuraavalle rauhanmarssille, tohtori kertoi suhtautuvansa koko rauhanliikkeeseen epäuskottavana.

Keskustelu siirtyi nopeasti menneisiin: Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen edustajana nousi viime syyskuussa julkisuuteen Ylellä ihmetystä herättäneessä jutussa Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas.

Siinä tohtorin suulla arvioidaan, että sosiaalisessa mediassa ja verkkolehdissä ”soraäänten” välittäminen ”tukee Venäjän suurvaltapoliittisia päämääriä”. Tämä näkyy myös suomalaisen median ja päätöksentekijöiden ”oireiluna” — ”he kysyvät mikä on totta ja mikä disinformaatiota, vaativat tukea päätöksenteolle ja tilannekuvan muodostamiselle.”

Kirjoitin tuolloin aiheesta kriittisen blogin, jonka Jantunen kommenttiensa perusteella kokee edelleen vääristelevänä, henkilökohtaisena hyökkäyksenä, epärehellisenä, sananvapautta rajoittavana — ja mikä pahinta, ”politiikan tekemisenä”.

Jantunen ei rehellisesti tunnu ymmärtävän, että meidän ”soraääniä” toistuvasti esittävien tahojen — EU-kriittisten, rauhaa puolustavien ja muuten asioista eri mieltä olevien suomalaisten — näkökulmasta nimenomaan Ylen artikkeli ja sitä ympäröivä keskustelu koettiin voimakkaasti sananvapautta halveeraavana ja hyökkäävänä.

Ylen juttua ja muita sen kaltaisia lausuntoja on myöhemmin käytetty laajasti mediassa ja mielipidepalstoilla leimaamaan toisinajattelijoita joko ”hyödyllisiksi idiooteiksi” tai vielä parempaa, Putinin maksetuiksi trolleiksi, aina oman lehtemme kommenttipalstasta asti.

Ylen juttu tarjoaa tähän herkullisia mahdollisuuksia, tietenkään tekemättä yhtään suoraa syytettä. ”Ei ole tarkkaa todistetta kuka toimintaa johtaa. Informaatiosodassa ei ylipäätään ole todisteita.”

Pitkään vasemmistolaisessa, EU-kriittisessä ja rauhaa ajavassa liikkeessä mukana olleena aktivistina jutussa esitetyt ajatukset olisivat minusta kylläkin olleet aivan yhtä karmivia, vaikka ”Venäjän” tilalla olisi ollut jotain muuta. Kokeillaanpa:

Sosiaalisessa mediassa soraäänten välittäminen tukee ISISin ja muiden terroristien poliittisia päämääriä, kommentoi Yhdysvaltain puolustusvoimien tutkija.

Sosiaalisessa mediassa soraäänten välittäminen tukee lännen suurvaltapoliittisia päämääriä, kommentoi Venäjän puolustusvoimien tutkija.

Ei, helvetin pahalta kuulostaa edelleen.

Kun sisäpolitiikan keskusteluja ja erityisesti opposition esittämiä ajatuksia ruvetaan tarkastelemaan asiasisältönsä sijaan sitä kautta, kuinka hyödyllisiä ne ovat koetulle ulkopoliittiselle viholliselle, ollaan sananvapauden kannalta erittäin vaarallisilla vesillä.

Itse asiassa se on tismalleen se resepti, jolla Ukrainassa saatiin yksi sisällissota aikaiseksi — ja hiljennettiin erityisellä lailla ”Venäjän tukemisena” ei ainoastaan oppositiopuolue, vaan koko sen edustama poliittinen ideologia.

Tämä siis Herran vuonna 2015!

* * *

Kommenttiensa perusteella Suomen puolustusvoimien asiantuntijana Suomen yleisradiossa esiintyessään tohtori Jantunen siis ilmeisesti koki olevansa politiikan yläpuolella oleva, neutraali taho, eikä siksi voi ymmärtää, että hänet on vedetty mukaan ”politiikan tekoon”.

Se, kaikessa naivismissaan ilmeisen vilpitön mielipide hänelle sallittakoon, mutta totta väite ei missään tapauksessa ole. Vaikka sitä niin ei olisi tarkoitettu, väite oli jo kontekstinsa takia hyvin poliittisesti latautunut — sisällöstä riippumatta sillä oli poliittista merkitystä.

Esimerkkejä siitä, minkälainen käytännön vaikutus Ylen jutulla ja monilla muilla saman tyylisillä lausunnoilla on ollut yleiseen ilmapiiriin ei ikävä kyllä tarvitse etsiä kovin kauan. Pikemminkin tuntuu, että lähes kaikki poliittinen keskustelu on onnistuttu kääntämään väännöksi siitä, kenen agenda on eniten Venäjää tukeva, vaikka Venäjällä ei olisi käsiteltävänä olevan asian kanssa juuri mitään tekemistä.

Tänään töihin tullessani jokaisen R-Kioskin julkisivuun integroitu iltalehdistön oma propagandanurkkaus nosti jälleen suomalaisen politiikan ykköstoimijaksi Vladimir Putinin. Eduskuntavaalien puheenjohtajatenttien kärkikysymykseksi oli lööpeissä nostettu se, kuinka puoluejohtajat ovat ”Putinin talutusnuorassa”.

”Reaktio on ollut surullinen.”

Kuten tapana on, tämäkin väite oli sijoitettu — tietenkin täysin poliittisessa tyhjiössä toimivien, neutraalien ja kylmän tieteellisesti asioita niiden ulkopuolelta punnitsevien — ”asiantuntijoiden” suuhun.

Sen sijaan, että muutama päivä ennen äänestyspäivää lehdet hiillostaisivat valtapuolueiden johtajia heidän sisäpoliittisista aloitteistaan, heidän sitoutumisestaan Valtionvarainministeriön jo ennen vaaleja ilmoittaneeseen miljardien leikkauslinjaan kun maassa on 500 000 ihmisen laaja työttömyys, tai revittelisivät puoluejohtajien rähmällään olosta USA:n kanssa neuvoteltavan TTIP-sopimuksen edessä, ym. ym. tärkeää, on nytkin pakotettu puheenaiheeksi se, kuinka he ovat asiantuntijoiden mukaan Putinin talutusnuorassa.

Nimenomaan tämä on politiikan tekemistä!

* * *

Tiistain rauhanmielenosoituksen jälkeen Kirjasto Kympissä järjestettiin mielenkiintoinen keskustelutilaisuus, jossa Oksana Tshelysheva kertoi laajasti Itä-Ukrainan konfliktista siviilien näkökulmasta. Hän on äskettäin palannut konfliktialueelta, jossa työskenteli humanitaarisissa tehtävissä.

– Tilanne tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Minskin sopimuksista huolimatta aselevon loukkauksia tapahtuu kummallakin puolella. Maan sisäisiä pakolaisia on yli miljoona, eikä Kiovan hallitus tue heitä. Se on kummallista, toimittaja ihmettelee.

Sisällisodan jalkoihin jääneiden siviilien monien karujen kohtaloiden lisäksi toimittaja kertoi nähneensä, miten sekä Ukrainan armeijan että Itä-Ukrainan separatistijoukkojen sotilaat olivat kaiken keskellä kieltäytyneet hetkeksi olemasta vihollisia, ja käyneet keskusteluja hyvässä hengessä.

— Jos se meistä olisi kiinni, sota olisi jo loppunut, mutta kun meillä on nämä poliitikot, olivat sotilaat todenneet.

Lisäksi toimittaja kritisoi oligarkkien roolia konfliktissa. Lisäksi toimittaja kritisoi oligarkkien roolia konfliktissa. Rikkailla pohatoilla, kuten pankkimiljardööri Igor Kalamoiskilla, on Ukrainassa omia yksityisiä ja omavaltaisesti toimivia sotilasjoukkoja, jotka ovat omiaan pahentamaan konfliktia.

— Tämä sodanlietsoja on syyllinen moniin Ukrainan ongelmiin, Tshelysheva painottaa. Hänen epäillään olevan Odessan ammattiliittojen talon järkyttävän tuhopolton järjestämisen taustalla.

— On myös muistettava, että presidentti Petro Poroshenko on itse niitä oligarkkeja, joiden vallan lupasi lakkauttaa.

Kysyin itse toimittajalta, todistiko hän Ukrainassa siviilien poliittista vainoa, kun tiedetään, että maan oppositiopuolue on kielletty. Hän kertoi nähneensä omakohtaisesti ”absurdeja” tapauksia, joissa ihmisiä oli syytetty terroristisesta toiminnasta vailla perusteita. Syyttäjä oli yrittänyt käyttää raskauttavana todistusaineistona poliittisia mielipiteitä, johon tuomari oli itse joutunut puuttumaan.

Lopuksi hän painotti samaa asiaa, mitä itsekin olen yrittänyt tuoda useissa yhteyksissä esiin:

— Meidän ei tulisi etsiä herra Putinia kaikesta, mitä Ukrainan kaduilla tapahtuu. Silloin emme ymmärrä tapahtumien syitä. Putinilla on oma vastuunsa tilanteesta, ja hän tulee vielä vastaamaan teoistaan. Mutta niin on Euroopan unionilla, Amerikan Yhdysvalloilla, ja erityisesti Ukrainan hallituksellakin!

— Minä en ole Putinin kannattaja. Putin on tehnyt minun elämästäni hyvin vaikeaa. Mutta en voi olla sanomatta tätä, tämä on minulle suuri dilemma. Euroopassa on helppo puhua Venäjän ongelmista ja Putinista pahiksena, se ymmärretään, se on osa hyväksyttyä tarinaa. Mutta jos käytät samanlaisia puheenvuoroja Ukrainasta, sinut välittömästi leimataan putinistiksi ja Venäjän kannattajiksi.

— On minun vastuuni varoittaa teitä. Kun sanomalehtenne, esimerkiksi tämän aamun Metro-lehti kertoo Ukrainan taisteluissa haavoittuneesta suomalaismiehestä, ja jättää kertomatta, mitkä ovat Azov-pataljoonan taustat — silloin ruokitaan lohikäärmettä, joka tulee kasvamaan.

— Uusnatsismi tulee vahvistumaan täälläkin, jos tämän annetaan jatkua, jos heidät hyväksytään vapaustaistelijoina. Sitä he eivät ole, uskokaa pois. Olen nähnyt, kuinka Ukrainassa ihmiset pelkäävät Azov-pataljoonaa siellä, missä he toimivat. Olen nähnyt minkälaisia tyyppejä he ovat.

Naisen käyttämät puheenvuorot olivat mielestäni erittäin tärkeitä. Kuvasin myös ne Tiedonantajan Youtubeen, josta ne ovat katseltavissa alusta loppuun.

* * *

Aamulla videot olivat tavoittaneet Facebookin.

Venäjän trolliarmeija-ryhmässä kirkkoherran virastaan erotettu Juha Molari avasi luonnollisesti sanaisen arkkunsa välittömästi, ennen kuin oli varmuudella kuunnellut sanaakaan naisen puheenvuoroista.

molari

Niinpä niin. Jos erehdyt puhumaan järkeä, olet joko USA:n kätyri tai Putinin talutusnuorassa, kommentaattorista riippuen. Mieleen muistuu muutaman vuoden takainen selkkaus, jossa sain samana päivänä sekä SAFKA:n että FINROSFORUM:in vihat niskoilleni.

Rauhanliike tuntuu olevan kaikille tämän keskustelun osapuolille epämiellyttävä ilmiö, jota vastaan on käytävä lähes hermoston tasolta kumpuavalla automatiikalla. Vähintään rauhanliikkeen pitäisi sitoutua vaatimaan rauhaa vain konfliktin yhdeltä osapuolelta ollakseen ”uskottava”.

Se on suoraan sanottuna helvetin pelottavaa, kun samaan aikaan idässä ja lännessä poliittinen eliitti tuntuu varautuvan suursotaan. Tuntuu siltä, että toisen maailmansodan opetukset ja fraasi ”Ei koskaan enää” ovat nykypäivänä tyystin unohtuneet.

Minusta kaiken tämän hulluuden keskellä #refusetobeenemies — emme suostu olemaan vihollisia — on siunattu järjen ääni, ja tämän hetken ainoa oikea tunnus Euroopan — siis myös Venäjän — kansoille. Herrat kalistelkoot sapeleitaan keskenään. Me täällä katutasolla kieltäydymme olemasta vihollisia.

* * *

P.S. Vuorokauden aikana uutisvirrassa on kiertänyt myös tieto, että kokoomuksen Ilkka Kanervan vaalitilaisuuteen olivat hyökänneet ”Venäjä-mieliset” provokaattorit, niin rajusti, että Kanervalle tulivat mieleen kokemukset sotatilanteiden keskeltä.

Paikalla käyneen poliisipartion arvion mukaan kyseessä oli sen sijaan sekalainen joukko asuinalueensa palveluista, vanhusten laiminlyönnistä ja yleisesti kokoomuksen politiikasta suivaantuneita Runosmäen asukkaita. Miehistä koostunut joukkio oli ilmeisesti tullut paikalle kännipäissään, huudellut rasistia juttuja ja muita törkeyksiä.

Paikalla kuvatusta Tolkun Mies-nimimerkin julkaisemasta videosta käy ilmi, että tämä vihainen miesporukka oli lisäksi kritisoinut ainakin Suomen isäntämaasopimuksen myötä tekemää lupausta tukea maaperällään toimiva Nato-joukkoja kaikenlaisissa operaatioissa, myös hyökkäyksissä. Näin isäntämaapöytäkirjassa todella luvataan, ja se on hitonmoinen juttu.

Sen sijaan, että miehiä olisi luonnehdittu vaikkapa ”Natoa vastustaneiksi kadunmiehiksi”, ”poliitiikkaan turhautuneeksi rahvaaksi” tai edes ”humalassa huudelleiksi turkulaisiksi,” heidät kuitattiin automaattisesti ”Venäjä-mielisten” ryhmäksi.

Tehtäköön tämä hyvin selväksi: En pidä öykkäröinnistä, enkä puolusta sitä.

Mielestäni on täysin OK, jopa toivottavaa, suuttua kokoomuksen harjoittamasta eriarvoisuutta kasvattavasta ja sotilaallista liittoutumattomuutta murentavasta politiikasta, mutta kokoontumisvapautta on kunnioitettava. Erityisen tuomittavia ovat rasistiset heitot, jotka toisaalta kertovat karulla tavalla siitä, miten ihmisten turhautuminen valtavirran politiikkaan luo kasvualustaa muukalaisvihamieliselle ajattelulle.

Osa lehdistä on jo ehtinyt paikkailemaan Venäjä-yhteyttä korostavaa uutisointiaan, mutta Facebookin ”Venäjä-kriittisessä” Ukrainan tilanne -uutisryhmässä kommentaattorit veivät heti ajatuksen askelta pidemmälle: ”Tämä on oppikirjaesimerkki,” tietää kommentaattori Pasi Raatikainen kertoa:

Venäjämieleisten asiamiesten ja heidän hyväkseen töitä tekevien Suomassa asuvien ryhmien toiminta on käynnistynyt. Tämä vaikuttaa oppikirjamaiselta toiminnalta, jota en olisi halunnut nähdä. Kun kerää tilannekuvaa tapahtumista laajemminkin, onko todettava Venäjän informaatiosodan käynnistyneen Suomea vastaan?

Asian vahvisti myös varsin aktiivisella poliittisella kommenttiraidallaan Facebookissa profiloitunut Suomen Sotilas -lehti, joka suorastaan silmät innosta kiiluen ja sormet aseenperää tavoitellen julisti:

Näin se alkaa, ja näitä tulee lisää. Venäjän hybridisodankäyntiin länttä vastaan – ja siten myös Suomea vastaan – kuuluu eripuran, epävarmuuden ja sekasorron kylväminen informaatio-operaatioilla sekä eritasoisilla vaikuttaja-agenteilla.

Satunnaiset vaalitilaisuuteen huutelemaan tulleet känniläiset muuttuivat siis välittömästi mielikuvissa ja lehtien palstoilla varmuudella Putinin itse paikalle masinoimiksi agenteiksi.

Tälle Venäjän kädenjäljen ja salaliiton kaikkialla näkevälle ajattelutavalle nimenomaan valtamediassa pyörivät asiantuntijalausunnot ovat antaneet perusteet. Tämä on niiden poliittinen jalanjälki ja kontribuutio.

Petätkö maasi, vai pettääkö maasi sinut?

”Maanpetturi!”

Tuo sana esiintyi usein väkijoukon huudoissa torstaina eduskuntatalon eteen kokoontuneessa kolmannessa Nyt saa riittää! -mielenosoituksessa. Sillä kuvailtiin niin Suomen hallitusta kuin useimpia portaita alas astelleita kansanedustajiakin, erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicziä.

Mielenosoittajia vihastutti tuona torstaipäivänä erityisesti se, että kansan tahdon vastaisesti Suomi otti merkittävän askeleen kohti sotilasliiton jäsenyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (rkp) osallistuivat tuolloin Naton huippukokoukseen Walesissa.

Tässä kokouksessa Suomi allekirjoitti ”isäntämaasopimuksen”, jota on verrattu historialliseen kauttakulkusopimukseen Saksan kanssa. Vaikka sopimuksen merkitystä on valtiojohdon taholta vähätelty, antaa se käytännössä muiden valtioiden armeijoille luvan käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa.

Ei missään nimessä sopimus!

* * *

Ihmetystä mielenosoittajien keskuudessa herätti erityisesti tapa, jolla Alexander Stubbin pätkähallitus on yrittänyt hyväksyttää isäntämaapöytäkirjan eduskunnan ohi, perustuslain ja valtiojärjestyksen vastaisesti. Tätä on perusteltu sillä, että kyseessä on ”poliittinen dokumentti” eikä varsinainen kansainvälinen sopimus. Esimerkiksi Ruotsissa pöytäkirjan hyväksymisestä on kuitenkin järjestetty eduskunnan äänestys.

Sopimuksen laillisuuden selvittämistä vaativa vetoomus on kerännyt verkossa jo 3000 nimeä. Myös kansanedustaja Pentti Kettunen (ps) on julkisuudessa muistuttanut, että Suomen sotilaallista päätäntävaltaa heikentävä sopimus olisi pitänyt hyväksyttää eduskunnalla.

Suomen laissa rikolliseksi maanpetturuudeksi katsotaan sekä ”Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen” että ”sotaan yllyttäminen”. Valtiopetos puolestaan on rikos, jossa ”valtiosääntöä rikkomalla yritetään kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntö taikka muuttaa valtiojärjestystä.” Törkeäksi valtiopetos katsotaan, jos rikoksentekijä on ”valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö”.

Puheet maanpetturuudesta ja valtiorikoksista vaikuttavat siis legalistisesta näkökulmasta olevan tässä yhteydessä täysin oikeutettuja. Asiat kirjaimellisesti ottava voisi hyvinkin ihmetellä, missä viipyvät oikeustoimet, kun näitä lain rikkojia tuntuu riittävän ihan pääministeristä lähtien.

Politiikasta jotain ymmärtävä tietää toki, että valtaapitäville laki on aina niin kuin se luetaan.

natoherrat

* * *

Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hirvittää jokin ihmisjoukossa, joka vaatii kiihkeästi maanpettureiden päitä vadille.

Vaikka eduskuntatalon eteen torstaina kokoontuneen mielenosoituksen närkästys kohdistui yksiselitteisesti Suomen hallitsevaan eliittiin ja sen sotasuunnitelmiin, historiallisesti maanpetturuus on ollut syyte, jonka avulla nimenomaan vallanpitäjät ovat voineet vangita ja teloittaa mielenosoittajia, toisinajattelijoita, vasemmistolaisia ja sodan vastustajia.

Kun nyt Suomi on sidottu isäntämaasopimuksella yhä tiiviimmin imperialismin pelinappulaksi ja suurvaltojen uhittelu kiristyy, sodan uhka on todellisempi kuin pitkiin aikoihin. Valtamediassa vellovan propagandan pelotellessa rajan yli ehkä jo huomenna vyöryvällä ryssällä on moni saatu mukaan mielettömään sotaa glorifioivaan kansallishurmokseen.

Eduskuntatalolla käyttämässäni puheenvuorossa muistutinkin ihmisiä, että mahdollisen Naton ja Venäjän välisen suursodan syttyessä häviävä osapuoli on väistämättä ihmiskunta. Jos meidät on ajettu tuon tuhoisan sodan osaksi, on hallitseva luokka täydellisesti epäonnistunut turvallisuutemme säilyttämisessä. Maamme on pettänyt meidät, ei toisin päin. Silloin jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen velvollisuus on kieltäytyä tappamasta naapuriaan. 

Sodan aikana juuri tällainen puhe katsottaisiin rikolliseksi maanpetturuudeksi. Kun tästä kansan kiihottamisesta on vieläpä olemassa videotallenne, jää nähtäväksi, vaatiiko joku vielä joskus minun lukitsemistani turvasäilöön.

* * *

Muistutin puheessani myös historiasta, tilanteesta sata vuotta sitten, joka monella pelottavalla tavalla muistuttaa nykypäivää. Silloin kilpavarustelu, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen siirtely johti Euroopassa ensimmäisen imperialistisen maailmansodan puhkeamiseen.

Tuolloin sosialidemokraattinen toinen internationaali hajosi, kun eurooppalaisten suurvaltojen demaripuolueet ryhtyivät kannattamaan työväenluokan internationalismin sijaan omien maittensa sotasuunnitelmia.

Tämän politiikan vastustajana profiloitui erityisesti eräs venäläinen sosialidemokraatti, joka nimitti tätä vasemmiston petturuutta ”sosialisovinismiksi”. Hänen mielestään työväenluokalla ei ollut ”kahden yhtä rosvomaisen ja saaliinhimoisen valtioryhmän välisessä sodassa” mitään voitettavaa. (Mikä olisikaan parempi kuvaus mahdolliselle Naton ja Venäjän väliselle konfliktille?)

[…] proletariaatti on jaettu kahtia ja poljettu, mutta kapitalistit hyötyvät rikastuen sodasta, lietsoen kansallisia ennakkoluuloja ja voimistaen taantumusta, joka on nostanut päätään kaikissa, jopa vapaimmissakin ja tasavaltalaisimmissakin maissa.

Ei tarvitse muuta kuin luoda silmäys nykyiseen sotaan siltä kannalta, että se on ”suur”-valtojen ja niiden sisällä olevien perusluokkien politiikan jatkoa, jotta voitaisiin huomata heti, kuinka huutavan historianvastainen, valheellinen ja teennäinen on se mielipide, että nykyisessä sodassa voitaisiin muka pitää oikeutettuna ”isänmaan puolustuksen” ajatusta.

Tämän sosialidemokraatin mukaan kahden porvarillisen valtion välisessä sodassa työväenliikkeen ainoa looginen vaihtoehto sotatilanteessa on toivoa — tai pikemminkin vauhdittaa! — oman hallituksensa tappiota. Vihollinen ei löydy juoksuhaudoista vaan jostain muualta.

Kun Italian sosialidemokraatit asettivat sodan aattona kysymyksen joukkolakosta, vastasi porvaristo heille – o m a l t a kannaltaan katsoen ehdottomasti oikein: se on valtiopetos, ja teidän suhteen menetellään samoin kuin petturien suhteen.

Se on totta, samoin kuin on totta sekin, että taisteluhaudoissa veljeileminen on valtiopetos. Ken kirjoittaa ”valtiopetosta” vastaan […] hän on porvarillisella, ei proletaarisella katsantokannalla.

Proletaari ei voi […] ojentaa (tosiasiallisesti) kättä veljelleen, ”vieraan”, ”meitä” vastaan sotivan maan proletaarille, tekemättä ”valtiopetosta”, jouduttamatta tappiota, edistämättä ”oman” imperialistisen ”suur”-valtansa luhistumista.

Historia on osoittanut näiden ajatusten olleen aivan oikeita.

Kuvitelkaapa, miten eri tavalla ensimmäinen maailmansota olisi mennyt, jos työläiset kaikkialla Euroopassa olisivat kieltäytyneet ampumasta toisiaan? Kuinka monia henkiä olisi voitu säästää turhalta kuolemalta? Olisiko maanosan tarvinnut todistaa toista maailmansotaa laisinkaan?

* * *

Vasemmiston onkin tänään syytä muistella uudelleen tuota tilannetta vuosisata sitten, ihan teoreettisena, periaatteellisena kysymyksenä.

Jos ja kun kahden maan hallitseva luokka on taas usuttamassa työläistä tappamaan naapurin työläisiä, onko mitään opittu menneisyydestä? Toistetaanko toisen internationaalin historiallinen virhe?

Omasta puolestani voin todeta etukäteen, etten tule koskemaan aseeseen, en ampumaan yhtäkään venäläistä tai muunkaan maalaista.

Voi olla, että Suomen hallitseva luokka tulee minut tästä syystä teloittamaan, kuten Arndt Pekurisen aikoinaan. Täten sotatilanteessa nimenomaan Suomen valtio ja sen hallitseva luokka on minulle välitön uhka, ei naapurimaan armeija.

Sisimmässäni toivon kuitenkin historian etenevän tällä kertaa toisin. Muutaman sodan vastustajan sijaan toivon kaikissa maissa syntyvän niin laajoja aseistakieltäytyjien liikkeitä, että niiden inspiroima kansalaistottelemattomuus kaataa hallitusten sotasuunnitelmat — ja mahdollisesti hallitukset itsensä.

Voisiko olla niin, että 2010-luvulla ihmiset ovat viisastuneet sen verran, että herrat saavat itse käydä sotansa?

Älä vaivu epätoivoon – käy vastarintaan!

"Your life or your lupins, my lord."

”Your life or your lupins, my lord.”

Eräänä kesäkuisena aamuna seisoin linja-autopysäkillä murheen murtamana, kun yhtäkkiä eteeni astui Guy Fawkes -maskiin pukeutunut nuori mies ja ojensi käteeni kaksi villilupiinia.

Kiitettyäni kukista hän otti seuraavaksi esiin vesipistoolin ja ampui sillä minua päin kasvoja. ”Kyllä se siitä,” nuorukainen toivotti hilpeästi jatkaessaan matkaansa. ”Älä huoli! Minä olen sinun äänestäjäsi!”

Ensin mielessäni heräsi murhanhimo, mutta sitten rupesi naurattamaan. Onhan se hyvä tavata äänestäjäkuntaansa. Ja tottahan miehen sanomassa oli perää – turhia ei kannata huolia. Jo näissä vähemmän turhissa jutuissa riittää huolehdittavaa ihan riittämiin.

* * *

Nyt poliittinen tilanne Suomessa ja maailmalla on sen verran synkkä, että murheen aihetta todellakin on.

Suomessa kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen tuhoisa politiikka on johtanut massatyöttömyyteen, jota Stubbin ja Rinteen uudempi tynkähallitus nyt vauhdittaa entisestään vanhoilla lääkkeillä. Hampaaton, halpahintaisella muukalaisvihalla ratsastava oppositio on koko vaalikauden ajan peesannut kokoomusta kaikissa sen tärkeissä, hyvinvointiyhteiskuntaa purkavissa hankkeissa, ja suunnittelee jo täyttä häkää tulevaa hallituskauttaan.

Euroopassa tavalliset ihmiset joutuvat edelleen maksamaan jättimäisten pankkien ja rahoituslaitosten vuonna 2008 aiheuttamaa kriisiä. Massiivisista protestiliikkeistä huolimatta suurpääoman kuristusote demokratiasta pelkästään kiristyy Euroopan unionissa. Nyt ylikansallisille jättikorporaatioille pelataan valtaa päättää asioista kansallisten parlamenttien yli TTIP, TISA– ja CETA-sopimuksilla.

Mikä kaikista huolestuttavinta, omaa etuaan tavoittelevien suurvaltojen taloudellisista intresseistä lähtenyt poliittinen peli uhkaa käynnistää kolmannen maailmanpalon. Imperialistinen kilpavarustelu, mediapropaganda, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen uudelleen piirtely on vuonna 2014 täysin sitä samaa, joka johti kokonaisen sukupolven hävittäneeseen sotaan vuonna 1914.

Siis siihen sotaan, jota kukaan ei enää muista.

* * *

Tämän kaiken edessä olisi helppo vaipua epätoivoon – jäädä kotiin ja antaa periksi.

Olen kuluneen vuoden aikana kohdannut todella monia, jotka ympäröivän maailman synkkyys on murtanut ja ajanut masennukseen. Heidän tarinansa on yleensä hyvin samankaltainen: sairaalla logiikalla toimivassa yhteiskunnassa mielikin sairastuu. Valehtelisin, jos väittäisin etten olisi itse ollut yksi heistä, toivonsa hetkeksi menettäneistä.

Tuon kesäkuisen aamun innoittamana olen kuitenkin tehnyt päätöksen jatkaa poliittista aktivismiani kaikilla rintamilla – myös lähtemällä protestiehdokkaaksi tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tulen käyttämään kaiken sen rajoitetun julkisuuden, joka tyhjätaskuisella, pienituloisella ihmisellä vaalien kautta nyt on ylipäätään mahdollista saada, nostaakseni esiin radikaalin vaihtoehdon kriisien, sotien ja ympäristökatastrofien riivaamalle talousjärjestelmälle.

Tulen kampanjoimaan voimallisesti Nato-miesten järjetöntä militarismia, EK:n vastuutonta köyhien kyykyttämistä ja nationalistien ahdasmielistä rasismia vastaan.

Mutta ennen kaikkea haluan tuoda yhden, yksinkertaisen viestin kaikille tämän maailman järjettömyyden nurkkaan ahdistamille ihmisille —

Älkää luopuko toivostanne. Älkää luopuko unelmistanne. Älkääkä luopuko vastarinnasta. Te ette ole niin yksin, kuin teidän halutaan uskovan. Niin kauan kun olemme elossa, kamppailua paremmasta maailmasta ei ole hävitty!

* * *

Lisätietoja julkaisen tässä blogissa sekä tällä Facebook-sivustolla, kun niitä on.

Minkäänlaista budjettia kampanjallani ei tule olemaan, joten se tulee perustumaan yksinomaan vapaaehtoistoimintaan. Jos haluat lähteä tukemaan kampanjaani jollain tavalla, ota yhteyttä.

Star Wars marxilaisessa analyysissä

Challenge_accepted

* * *

Star Warsin kaukaisessa galaksissa kauan sitten kapitalismi on saavuttanut kehittyneen vaiheensa rikkailla keskusplaneetoilla, kuten Coruscant, jonka ekosysteemi on kokonaan raivattu liiketilojen ja suurteollisuuden tieltä.

Koska yhden planeetan resurssit ovat rajalliset, on ikuiseen talouskasvuun perustuva kapitalismi joutunut etenemään planeettojen väliseen imperialistiseen vaiheeseen.

Porvarillinen Vanha Tasavalta onkin elokuvasarjan Episodi I:n alussa alistanut periaatteessa koko galaksin valtaansa nopean hyperavaruusliikenteen ja kehittyneiden energia-aseiden avulla.

Globaalikapitalistinen Coruscant on planeetta, jossa luonnollisesta ekosysteemistä ei ole mitään jäljellä.

Coruscant on planeetta, jossa luonnollisesta ekosysteemistä ei ole mitään jäljellä.

Kapitalistisen tuotannon järjettömyyden tiivistymänä satojen miljardien olentojen asuttama hallintoplaneetta Coruscant ei itse tuota juuri mitään kulutushyödykkeitä, vaan ne rahdataan planeetalle muualta galaksista. Omat luonnonvaransa planeetta on kuluttanut loppuun jo ajat sitten – myös meret on rakennettu täyteen ja ilmastokin pysyy elinkelpoisena vain valtaisien ilmakehässä leijuvien hiilidioksidifiltterien avulla.

Työväenluokka on Star Warsin kehittyneillä planeetoilla ulkoistettu pääasiassa robotiikkaan ja keinoälyyn perustuvien droidien työläisarmeijoihin, jotka tekevät likaisimmat työt ja käyvät sodat ihmisten puolesta. Tekoälyteknologia on kehittynyt niin pitkälle, että jopa tähtien sodissa käytettävät ohjukset saattavat olla älyllisiä olentoja – mutta oikeuksia näillä olennoilla ei ole.

Droideilla on äly ja tunteet, muttei oikeuksia.

Älykkäät robotit ovat uusi oikeudeton työväenluokka.

Toisaalta proletaarisen asemansa vuoksi juuri nämä älykkäät robotit ovat Star Wars -universumin vallankumouksellisin luokka, ja droidien oikeuksia ajava liike lähimpänä työväenliikettä.

Suuryhtiöitä vastaan taistelevan Mekaanisen vapautusrintaman mukaan droidien kohtelu on modernia orjuutta, siinä missä maltillisempi Automaattioikeusaktivistien koalitio pyrkii ajamaan laillisin keinoin droideille samoja oikeuksia kuin muille älyllisille olennoille.

Hallitseva luokka on tosin pystynyt pitämään riistettyjen droidien mielenosoitukset ja vallankumousyritykset tehokkaasti kurissa droidivastaisella propagandalla ja väkivallalla.

Droidien uuden työväenliikkeen Tasavalta on tukahduttanut kaikkialla, missä se on päässyt valtaan. Esimerkiksi G0-T0-infrastruktuuridroidien johtamien itsenäisten droidiplaneettojen syntymiseen Tasavalta vastasi sotatoimilla, joita se nimitti orwellilaisittain ”400100500260026:n vapauttamiseksi”.

Droidien vallankumousyrityksistä viisastuneena Tasavalta on kehittänyt erikoisia aseita, joilla kapinoivien droidien piirit voidaan tarvittaessa kärventää. Lisäksi droideihin voidaan tarvittaessa erikseen asentaa alistuspultti, joka vie niiden vapaan tahdon.

* * *

Fritz Langin klassisesta Metropolis-elokuvasta sekä arkkitehtoniset että yhteiskunnalliset vaikutteensa imenyt Coruscant-planeetta muistuttaakin monin tavoin nykypäivän suurkaupunkeja – erityisesti upporikkaiden arabimaiden kiilteleviä pääkaupunkeja.

Esimerkiksi Qatar on kokonaan ulkoistanut työväenluokkansa köyhistä maista tuleville siirtotyöläisille, joita kohdellaan kuin robotteja. Ay-liikkeen kansainvälinen kattojärjestö ITUC arvioi 4000 rakennustyöläisen kuolevan Dohassa ennen kaupungissa vuonna 2022 järjestettäviä FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruusotteluita.

Lähde: Shutterstock

Ökyrikkaiden Burj Khalifa on nykypäivän Coruscant.

Nykypäivän Coruscantiksi voi nimittää myös keinotekoisista saaristaan ja uskomattomasta arkkitehtuuristaan tunnetusta Dubaista löytyvää maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Mitään tuottamaton pilvenpiirtäjä on rakennettu keskelle aavikkoa alueelle, jossa ei ole viemäriverkostoa.

Siinä missä Coruscantin vaaralliset jätteet rahdataan avaruusaluksilla planeetan kuihin tai ammutaan suoraan aurinkoon, Burj Khalifan ylläpito vaatii jatkuvan jonon rekka-autoja, jotka tuovat asukkaille ravinnon – ja toisaalta vievät heidän tuottamansa jätteen pois. Abu Dhabin duunarit elävät kirjaimellisesti pilvissä asuvan eliitin paskalla.

Ovatko Coruscantin taivaalla näkyvät liikenneruuhkatkin paskarekkojen jonoja?

Ovatko Coruscantin taivaalla näkyvät liikenneruuhkatkin paskarekkojen jonoja?

* * *

Droidien hyväksikäytön lisäksi Star Warsissa myös ihmisten ja muiden biologisten olentojen muodostama yhteiskunta on monin tavoin jakaantunut kerroksiin.

Coruscantissa tämä näkyy erityisen konkreettisesti, sillä vaikka planeetan keinotekoisella pinnalla pää pilvissä asuva porvariluokka on lahjonut keskiluokkaisen työläisaristokratian puolelleen ulkoplaneettojen ja droidiarmeijoiden tuomilla ylivoitoilla, asuu planeetan alempi keskiluokka ja perinteinen työväenluokka varjoisilla, silminnähden kurjemmilla planeetan alemmilla tasolla.

Rikkaan Coruscantin alamaailma on täynnä kodittomuutta, päihteiden käyttöä ja rikollisuutta.

Coruscantin alamaailma on täynnä kodittomuutta, päihteiden käyttöä ja rikollisuutta.

Lisäksi Coruscantin suurkaupungin alimmilta tasoilta löytyy täydellisessä kurjuudessa ja laittomuuden tilassa kituuttava ryysyköyhälistö, joka H. G. Wellsin Aikakoneessa esiintyvien morlokkien tapaan on vuosien saatossa muuttunut kokonaan ali-inhimilliseksi.

Teema on hyvin tuttu monista tieteistarinoista, joista uusin lienee Matt Damonin tähdittämä Elysium-elokuva.

Coruscantin alaluokat eivät välttämättä koskaan näe auringonvaloa.

Coruscantin alaluokat eivät välttämättä koskaan näe auringonvaloa.

Totuus on tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää. Monissa nykypäivän suurkaupungeissa kodittomat ovat muodostaneet oman varjoyhteiskuntansa syvälle maan sisälle ulottuviin hylättyihin tunneleihin ja putkistoihin.

Tunnetuimpia lienevät New York Cityn metrotunneleissa ja viemäreissä elävät ”myyräihmiset”, mutta vastaavia tuhansien kodittomien asuttamia tunneliverkostoja on löytynyt myös muista Yhdysvaltojen suurkaupungeista.

Samaan aikaan toiset asuvat tälläkin hetkellä planeettamme kiertoradalla, miettien syntyjä syviä.

Rikkain 1% väestöstämme voi ostaa jo nyt matkan Kansainväliselle avaruusasemalle 20 – 40 miljoonan dollarin hintaan. Tulevaisuudessa esimerkiksi Bigelow Aerospace -yhtiö aikoo rakentaa kiertoradalle oman hotellinsa, josta voi vuokrata huoneita.

* * *

Star Warsin universumissa kehitys on yksittäisten planeettojen lisäksi hyvin epätasaista myös galaksin tasolla.

Keskusmaailmojen kehittyneen kapitalismin vastakohtana galaksin ulkolaidoilla vallitsee edelleen jonkin sortin takaperoinen feodalistinen tuotantotapa monarkkeineen ja maanviljelysplaneettoineen.

Vanha Tasavalta ei puutu millään tavalla esimerkiksi syrjässä sijaitsevan aavikkoplaneetta Tatooinen ihmiskauppaan. Pikkuporvarit voivat vapaasti ostaa rikollisjärjestöiltä lapsia elinikäiseen orjuuteen ilman, että viranomaiset tai uskonnolliset poliisit edes kommentoivat asiaa.

Tatooine-planeetan pikkukaupungeissa orjilla on omat korttelinsa.

Tatooine-planeetan pikkukaupungeissa orjilla on omat korttelinsa.

Tasavalta on periaatteessa itsenäisten planeettojen liberaali demokratia, mutta sen edustuksellisuus on hyvin nimellistä – esimerkiksi ”demokraattisesti valittu” monarkki, alaikäinen (14v) kuningatar Amidala edustaa galaksin senaatissa kokonaisen sektorin kansoja – kymmeniä planeettoja ja miljardeja olentoja.

Kuten tosielämässä, porvarillinen demokratia on oleellisilta osin lumedemokratiaa, jossa ylintä valtaa käyttävät valtakuntien rajat ylittävät suurpääoman liittoumat.

Jedien mielenmuokkausta.

Jedien mielenmuokkausta.

Ylläpitääkseen heiveröistä galaktista hegemoniaansa Tasavalta on antanut valtaa jedien teokraattiselle kultille, jolla on oma lain yläpuolella toimiva uskonnollinen poliisinsa – jediritarit.

Tämän aseistetun uskonlahkon omituiset seksin vastaiset moraalisäännöstöt ja lasten kaappaukset ovat leimallisen taantumuksellisia, mutta Vanhan Tasavallan porvarillinen demokratia ei kyseenalaista niitä. Jedien tuomasta auktoriteetista on poliittista hyötyä.

* * *

Kuten V. I. Lenin totesi, kapitalismin imperialistista vaihetta määrittelevät sodat, joilla monopolikapitalistiset valtaliitot jakavat alueita uudelleen.

Myös tähtien sota alkaa kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, sillä Episodi I:n alussa monopolikapitalistinen Kauppaliitto saartaa Naboon planeetan protestina Ulkoreunan planeettojen kauppaveroja vastaan.

Elokuva alkaa, kun Tasavalta lähettää uskonnollisen poliisinsa ratkomaan ristiriitaa.

Tähtien sodan hyötyjänä oli galaksin sotateollinen kompleksi.

Tähtien sodan hyötyjänä on galaksin sotateollinen kompleksi.

Seurauksena on galaktinen imperialistinen sisällissota, jossa lopulta monopolikapitalistien eturyhmät kuten elinkeinoelämän etuja ajava Kauppaliitto ja raskaan teollisuuden keskusjärjestö Teknounioni muodostavat Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaation.

Pääasiallinen motivaatio vuosia kestävälle sodankäynnille on suurempien voittojen turvaaminen Coruscantin kauppaveroista irtaantumalla.

Ihmiset ovat tähtien sodassa saaneet konkreettisesti tavaramuodon.

Massatuotetut ihmiset ovat tähtien sodassa saaneet konkreettisesti tavaramuodon.

Kapitalistiseen tuotantoon perustuvassa yhteiskunnassa kaikki saa tavaramuodon – tavaroiden lisäksi ihmisten tekemä työ, ja lopulta ihmiset itse. Raskaan teollisuuden valtaliittoumaa vastaan Tasavalta ostaakin kaminolaisilta tavarantoimittajilta klooniarmeijan, jossa tuntevat, älylliset ihmiset toimivat massatuotettuina ja aivopestyinä järjettömän sodan välikappaleina, vailla ihmisoikeuksia tai minkäänlaista päätösvaltaa omasta elämästään.

Liberaalidemokraattiselle Tasavallalle ihmiskokeet ja aivopesu eivät tunnu olevan minkäänlainen ongelma.

"They grow up loyal to the Republic—or they don't grow up at all."

”They grow up loyal to the Republic—or they don’t grow up at all.”

Kloonisodiksi nimetyssä ensimmäistä maailmansotaa muistuttavassa imperialistisessa lihamyllyssä kuolee miljoonia, mahdollisesti miljardeja älyllisiä olentoja. Toisaalta se pitää voiton suhdeluvun laskevan tendenssin kurissa stimuloimalla galaksin ase-, laivasto- ja droiditeollisuutta.

Populaarikulttuurissamme tämä kaikkia ihmisoikeuksia loukkaava järjetön sota esitetään harmittomina lasten piirrettyinä.

Populaarikulttuurissamme tämä kaikkia ihmisoikeuksia loukkaava järjetön sota esitetään harmittomina lasten piirrettyinä.

* * *

liebermanl-640-537-24b67204-e162-4dec-9fa2-b38ec85a4030

Kuten oikeassakin elämässä, kriisiytynyt kapitalismi uusintaa itsensä lopulta fasismin kautta.

Episodi III:ssa autoritäärinen konservatiivisenaattori Palpatine ottaa heikentyneen porvarillisen demokratian haltuunsa sisältä päin YAK:n suurkapitalistien synnyttämän yhteiskunnallisen sekaannuksen avulla.

Keisariksi julistautuva senaattori Palpatine vetoaa puheissaan patriotismiin ja kansakunnan turvallisuuteen George W. Bushin jalanjäljissä. Tosiasiassa sodassa on alusta lähtien ollut kyse kahden kapitalistisen blokin välienselvittelystä, jota Palpatinen uskonnollinen ääriliike on käyttänyt hyväkseen.

Imperiumin myötä galaksin valtionuskonto vaihtuu toiseen.

Imperiumin myötä galaksin valtionuskonto vaihtuu toiseen.

Avoimen rasistiseksi kehittyvä, yksilöiden voiman ihannointiin, muinaiseen mytologiaan ja ennennäkemättömän mittaviin sotateollisuusprojekteihin nojaava Galaktinen Imperiumi muistuttaa myöhemmin monin tavoin eurooppalaista fasismia. Vaikka se eurooppalaisen kansallissosialismin tapaan esittää olevansa uusi vallankumouksellinen yhteiskuntajärjestys, ei se itse asiassa koske millään tavalla pääoman kasautumiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen tuotantotapaan.

Droidien polkeminen jatkuu entistä voimakkaampana ja galaksin suuryhtiöt saavat jatkaa toimintaansa kuin mikään ei olisi muuttunut – kuten IBM, Coca-Cola, Dr. Ötker ja monet muut yhtiöt natsivallan alaisuudessa. Osaltaan Palpatinen vallankaappauksen helppous paljastaakin, ettei Tasavalta tosiasiallisesti poikennut merkittävästi rakenteeltaan Imperiumista galaktiseen imperialismiin perustuvana suurvaltana.

Toisen maailmansodan historiasta merkittävin poikkeus on se, että tässä vaihtoehtohistoriassa fasistit kehittävät atomipommin ensimmäisinä. Galaktisessa mittakaavassa Kuolemantähden suorittama miljardien ihmisten asuttaman Alderaan-planeetan tuhoaminen nimittäin vastaa tarkoitusperiltään ja vaikutuksiltaan Yhdysvaltain ydiniskuja toisen maailmansodan loppupuolella.

Vaikka USA:n olisi ollut mahdollista suorittaa maailman ensimmäinen ydinisku muualle kuin siviilikohteeseen, päätettiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit tuhota näytösmielessä. Episodi IV:ssä suurmoffi Tarkin toteaa prinsessa Leialle Imperiumin valinneen joukkotuhoaseensa kohteen samoilla perusteilla.

Dantooine is far too remote to make an effective demonstration.

”Dantooine is far too remote to make an effective demonstration.”

Toisessa maailmansodassa fasismi synnytti monenlaisia partisaanien vastarintaliikkeitä, jollainen myös Episodi IV:ssä esiteltävä Kapinaliitto on.

Siinä missä tosimaailmassa fasismin vastaista taistelua miehitetyissä Euroopan maissa johtivat kommunistit, on työväenliike feodalistis-kapitalistisessa kaukaisessa galaksissa niin heikoilla, ettei se Kapinaliiton poliittisessa ideologiassa juuri näy.

Kapinaliitto ajaakin lähinnä paluuta porvarilliseen demokratiaan perinteisen sodankäynnin ja sissi-iskujen kautta sen sijaan, että pyrkisi järjestämään Coruscantin droidit taisteluun oikeuksistaan ja tukisi jatkuvasti pinnan alla kyteviä droidivallankumouksia.

Esimerkiksi Tanskassa juuri työväen lakko- ja sabotaasiliike oli toisen maailmansodan aikaan tehokas tapa toimia natsivaltaa vastaan. Näillä keinoilla Kapinaliitto olisi voinut saavuttaa voiton Imperiumista ilman perinteistä sodankäyntiä.

Kaikkien planeettojen työtätekevät, yhtykää! Teillä ei ole hävittävänä kuin alistuspulttinne - mutta voitettavana koko galaksi.

Kaikkien planeettojen työtätekevät, yhtykää! Teillä ei ole hävittävänä kuin alistuspulttinne – mutta voitettavana koko galaksi.

Star Warsin Extended Universe -jatkokertomuksissa Kapinaliiton valitsema porvarillinen linja johtaakin vain uusiin välienselvittelyihin ja päättymättömään sodankäyntiin. Imperiumin keskushallinnon hajottua sen resursseja ryhtyvät käyttämään itsenäisesti toimivat sotaherrat, joiden johdolla sota jatkuu vailla loppua.

Vielä kauan elokuvien kuvaamien tapahtumien jälkeen miljardit ja taas miljardit ihmiset, droidit ja muut olennot menettävät tähtien sodissa henkensä.

Raunioitunut Coruscant todistaa oikeaksi Rosa Luxemburgin väitteen - vaihtoehtoina on joko sosialismi tai barbarismi.

Raunioitunut Coruscant todistaa oikeaksi Rosa Luxemburgin väitteen – vaihtoehtoina on joko sosialismi tai barbarismi.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.

Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.

Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.

***

Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.

Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.

Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka ”eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”

Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:

eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme

Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.

Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.

Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa ”tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?

Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta ”jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.

Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.

 

Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?

 
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.

Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.

Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.

Taisipa koko moderni imperialismiteoria tulla aikoinaan mieheltä, joka maanpuolustuksen sijaan kehotti työväkeä sodan aikaan syrjäyttämään oman maansa hallitsevan luokan.

— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.

Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.

— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.

Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.

— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.

Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.

— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.

Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.

Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.


 

”Imperialismi ja Iran samalla puolella”

 
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.

Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.

— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.

Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion ”lähi-idän Yhdysvaltoina”.

— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.

***

Minä kiitän puolestani Nazaria selkeästä vastauksesta. Miehen syvempi näkemys iranilaisen työväenliikkeen tilanteesta kannattaa lukea uudistuneesta Uudenmaan Kommunisti -verkkojulkaisusta.

Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:

Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.