Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.
En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.
Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.
Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
***
Hyvät toverit,
Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.
Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.
Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.
On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”
Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.
Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.
Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.
Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.
Tänä vuonna äärioikeisto oli päättänyt ottaa juhlan täysillä haltuunsa.
Kiasman aukiolla kokoontui pieni, perinteinen itsenäisyyspäivän mielenosoitus EU-komentoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Pidin vesisateessa puheenvuoron Kiasman aukion EU-kriittisessä itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Sen koko teksti on luettavissa VEU:n sivuilta.
Kävin myös katsomassa, miltä äärioikeiston ”Itsenäinen Suomi 2015” -tapahtuma näytti. Ennakkotietojen perusteella tapahtumassa esiintyivät Perussuomalaisten kansanedustaja, Itsenäisyyspuolue ja Hommaforum sulassa sovussa Junes Lokan ja MV-lehden Ilja Janitskinin kanssa.
Tapahtuman osalliseksi Narinkkatorilta siirtyneen Rajat kiinni -kulkueen kärjessä oli näkyvillä banderolli: ”Väkivaltarikolliset pois Suomesta!” Mukana oli silminnäkijähavaintojen mukaan SVL:n natseja ja Soldiers of Odin -tyyppistä porukkaa. Minusta se oli hilpeää, ovathan molemmat tunnettuja väkivaltarikoksistaan.
Huusin torin nurkalta terveiset, että jatkakaa kävelyä vaan, niin pääsette pois Suomesta…
Puolisoani asia ei kuitenkaan huvittanut. Häntä pelotti, hän halusi äkkiä pois tuosta tilanteesta.
Vasta silloin, toisen ihmisen kokemuksen kautta ymmärsin toden teolla, mikä merkitys näillä kulkueilla on. Ne ovat vääränlaisiksi koettujen ihmisten pelottelua, jolla viestitetään: itsenäisyyspäivä, Helsinki, Suomi, nämä ovat kaikki meidän hallussamme, te kaikki muut – vähemmistöt, erimieliset, turpa kiinni, painukaa ulos. Näin otetaan konkreettisesti pala kerrallaan sekä fyysistä että henkistä tilaa haltuun.
Äärioikeiston kulkueiden yhdistyessä Kansalaistorille lähdimme kotiin joulukuusta koristelemaan.
Sosiaalisesta mediasta ja uutisista saimme lukea ”humoristisista” natsitervehdyksistä ja Sieg Heil -huudoista. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen puhuttua naisten oikeuksista ammattitrolli Junes Lokka tarjoili lavalta kaktusta työnnettäväksi kansanedustaja Li Anderssonin sisään, yleisön nauraessa ja hurratessa.
Pappi Kai Sadinmaa poistettiin Kansalaistorilta vihamielisen kylttinsä takia: siihen oli kirjoitettu ”Rakasta maahanmuuttajaa”.
Myöhemmin illalla 612-soihtukulkuetta vastustaneet antifasistit saivat poliisien kumiluoteja kirjaimellisesti silmilleen.
Sitäkin surkeampaa oli, että monet ”maltilliset” eivät nähneet tapahtumissa mitään ongelmaa.
Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, haastattelu, jota olette odottaneet!
Muutos 2011-haastattelutrilogian kolmannessa osassa Ylivuotosanomat ylitsevuotavan ylpeänä esittää – tietoverkostoissa leviävän ulkomaalaiskriittisen genren kiistatta kirkkain tähdenlento, mies joka ei hyväksy eitä, tai mitään muutakaan, vastaukseksi –
Aiemmissa keskusteluissa puoluetovereittesi kanssa minulle on nyt käynyt selväksi, että Muutos 2011 pitää niin sanottua positiivista erityiskohtelua valtaväestöä syrjivänä, ettei suorastaan rasistisena käytäntönä.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on kuitenkin lähes kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna, ja viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi he kokevat työhönotossa rajua negatiivista syrjintää.
Ensimmäiseksi minua kiinnostaisikin tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä keinoja ongelman ratkaisemiseksi puolueenne ehdottaa? Eurovaaliehdokas Junes Lokka, olkaa hyvä.
JUNES LOKKA: Miksi päästämme ihmisiä tänne syrjäytymään, kun täällä ei ole töitä omillekaan?
Se on pitkä tarina! Virkistetäänpä mieliämme tähän väliin pienellä tietoiskulla.
Osa on tullut tänne, koska on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja hakemaan muualta turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2010 lopulla 43,7 miljoonaa. Näistä 15,4 miljoonaa oli pakolaisia, vajaa miljoona turvapaikanhakijoita sekä 27,5 miljoonaa maansisäisiä pakolaisia.
Pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Sopimusta kutsutaan myös Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n pakolaissopimukseksi. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen vuonna 1968.
Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi Geneven pakolaissopimuksessa määritellään se, kuinka pakolaisia on kohdeltava.
Turvapaikanhakijalle ei ole vielä myönnetty pakolaisstatusta eli turvapaikkaa, vaan hän on saapunut maahan itsenäisesti ja vasta hakee henkilökohtaiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa tai oleskelulupaa.
Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, jos turvapaikanhakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Sen voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Vuonna 2011 alle kymmenesosa Suomeen muuttaneista oli turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia.
* * *
Ja sitten takaisin keskusteluun! Mitä vaaliehdokas tästä kaikesta on mieltä?
JUNES LOKKA: Olen ehdottanut maahanmuuton rajua rajoittamista: esimerkiksi Eila Kännön aikana ei näitä ongelmia tarvinnut miettiä.
Mielenkiintoista. Minä olen ehdottanut Muutos 2011 -puolueelle hölmöilyn rajua rajoittamista. Kaikkea ei voi saada!
JUNES LOKKA: Mitä hölmöilyä tarkoitat?
Voi, mistä aloittaisi. Esimerkiksi naisten huoriksi kutsumisesta? Saako se sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi?
JUNES LOKKA: Ilmaisen itseäni haluamallani tavalla. Ei sillä ole tekemistä miehuuden tai hölmöilyn kanssa — miksi olisi?
Miten sinä kuvailisit syyttäjää ja tuomaria, jotka päästävät joukkoraiskaajat yhdyskuntapalvelulla? Lainoppineeksi?
Siksi kai syyttäjiä ja tuomareita yleensä kutsutaan, vaaliehdokas Junes Lokka! Sinulle siis naisten huorittelu ei ole hölmöä, vaan ihan korrektia, jokapäiväistä kielenkäyttöä, jota vaaliehdokkaalta odotetaankin.
Entä millä sanoilla kuvailisit puolueenne tuoreen kansanedustajan James Hirvisaaren kirjoittelua kärkkäästi kritisoinutta näyttelijä Krista Kososta? Onko hänkin huora?
JUNES LOKKA: Häntä kutsuin tyhjäpäiseksi bimboksi, sillä sellainen hän on. Outoa, ettei sinulla ole kuvakaappausta tästä.
Ahaa, selvä, en seuraa sinua Twitterissä.
JUNES LOKKA: Syy mielipiteelleni Kristasta löytyy täältä.
Junes Lokka, hyvät naiset ja herrat!
YLEISÖ: <aplodeja>
* * *
Palataan kuitenkin nyt itse asiaan, maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Millä keinoin Muutos 2011 -puolue edistäisi työllistymistä, jos positiivinen erityiskohtelu on mielestänne liian syrjivää?
JUNES LOKKA: Etsikööt töitä muualta, vaikka sieltä mistä ovat tulleet. Ruotsi on myös erinomainen kohde muuttaa. Ulkomaalaiset voivat käyttää vapaata liikkuvuuttaan ja etsiä myös asuntoja muualta — onhan suomalaisiakin asunnottomina.
Mutta eihän tuo edistä maahanmuuttajien työllisyyttä Suomessa laisinkaan! Ja vapaa liikkuvuuskin kuuluu vain Schengen-alueelta tulijoille. Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?
JUNES LOKKA: Joko he vievät sossurahamme tai vievät työpaikkamme. Molempi pahempi.
Kiitos rehellisestä, vaikkakin käsittämättömästä vastauksesta, vaaliehdokas Junes Lokka!
* * *
JUNES LOKKA: Mitä kohtaa et ymmärtänyt ehdotuksessani?
En ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa kyseinen ehdotus liittyy täällä jo asuviin ihmisiin ja heidän työllisyyteensä. Vai toteutuuko esityksesi retroaktiivisesti niin, että myös kaikki maahan jo muuttaneet ihmiset poistetaan?
JUNES LOKKA: Aloitetaan rikollisista, jatketaan työttömillä, joilla ei mitään todellisia siteitä maahamme, jne. Ei se niin vaikeaa ymmärtää ole.
Kyllä tässä edelleen joitakin epäselvyyksiä on. Mistä vuodesta alkaen ihmiset poistetaan? Itsehän muutin Suomeen muistaakseni vuonna 1990, enkä tiedä olenko vielä kotoutunut tarpeeksi hyvin.
JUNES LOKKA: Ja siis olet kieltä taitamaton ulkomaalainen, jolla ei ole mitään yhteistä muiden suomalaisten kanssa?
Olen Ruotsissa syntynyt, mutta puhun suomea. Ironista kyllä, asun kunnassa, jossa Suomessa syntyneet puhuvat ruotsia! Olen siis paluumuuttajana usein joutunut tilanteisiin, jossa en puhu valtaväestön kieltä. Keskimäärin 39 % vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa.
Erityisesti vanhempi väki tuntuu olevan joskus jopa vähän suivaantunut kielitaidottomuudestani.
JUNES LOKKA: Mitä lie kielirasisteja. Suomihan on kuulemma kaksikielinen maa. Miten voi olla, että on alueita, joilla ei puhuta suomea? Eikö perustuslaki ole asuinalueellasi voimassa?
Häkellyttävää mutta totta, vaaliehdokas Junes Lokka – myös kantasuomalaiset voivat olla kielitaidottomia!
Niin tai näin, näiden kieliongelmien vuoksi en ole koskaan saanut selville, kuinka paljon yhteistä minulla lopulta alkuperäisväestön kanssa on. Kun turhan liikaväestön maastamme poistava Lex Lokka astuu voimaan, onko siis minun poistuttava maasta vai heidän?
JUNES LOKKA: En tiedä. Ovatko he rikollisia ulkomaalaisia vai oletko sinä sellainen?
Koska tämä tapahtuu Lex Lokan voimaanastumisen jälkeen, on kysymys esitettävä sinulle.
Linjauksistasi on pääteltävissä, että karkotettaviin rikollisiin kuuluvat uuden lain mukaan ainakin työttömät maahanmuuttajat, mutta ilmeisesti myös laajemmin haitallisen monikulttuurin edustajat?
JUNES LOKKA: Oikein ymmärsit.
Sipoon ollessa monikulttuurinen kunta, aiotko irrottaa sen Suomesta fyysisesti, juridisesti vai vain etnisillä puhdistuksilla?
JUNES LOKKA: Mikä siinä kunnassa on monikulttuurista?
Kiitos kysymästä! Itseni, lähipiirini ja naapuruston lisäksi Sipoossa monikulttuurista on koko kunnan historia:
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
JUNES LOKKA: Siellähän on vain 552 syntyperältään ulkomaalaista asukasta eli 2,9 %. Näistä kokonaiset 13 kpl on Afrikasta. Kokeilepa Turun Varissuota tai Itä-Helsinkiä.
Ahaa, nyt alan ymmärtää – Lex Lokan määrittelemä haitallisen monikulttuurisuuden aste mitataan siis pääasiassa afrikkalaisten lukumäärällä.
YLEISÖ: <suosionosoituksia>
Itä-Helsingissä töissä käyvänä voin vahvistaa, että alue on kokonaan menetetty punavihermädättäjille. Normipäivä Itäkeskuksessa näyttää tältä.
* * *
Mutta olenhan minäkin tänne 90-luvulla muutettuani vienyt työpaikkoja useammankin, vaikka sossurahoja en niinkään. Niin kapitalismi toimii – työläiset pakotetaan aina kilpailemaan toistensa kanssa työpaikoista, oli maahanmuuttoa tai ei.
JUNES LOKKA: Kannattaako tällaisessa järjestelmässä tuoda lisää kilpailijoita? Sehän on työläisen edun vastaista.
Kapitalismi kokonaisuutena on työläisen edun vastaista.
EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvä Suomen integroiminen eurooppalaiseen markkina-alueeseen ja liberalistinen lainsäädännön rapauttaminen moninaisilla direktiiveillä on lisäksi huonontanut työväen asemaa merkittävästi. Tässä kyse on yleiseurooppalaisesta ongelmasta. Työväki on laitettu maksumieheksi globaalille finanssikriisille.
JUNES LOKKA: Koska yleiseurooppalainen ongelma, asialle ei voi tehdä mitään?
Väärin, asialle on vain vaikea tehdä mitään kansallisella tasolla ilman joko 1) irtautumista Euroopan unionista, rahaliitosta ja Schengen-alueesta tai 2) eurooppalaisten sopimusten sisällön radikaalia muuttamista ja uusien, työväelle edullisten sopimuksien solmimista!
Nämä ovat tietenkin molemmat teoreettisesti mahdollisia asioita, joita Euroopan vasemmiston jäsenpuolueet pyrkivät jokainen omalla tavallaan edistämään tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa.
Kapitalismin luonnetta ei silti vaaleilla tai EU:sta irtaantumisellakaan muuteta.
JUNES LOKKA: Ketä sinä yrität huijata? Vasemmisto ei millään tavalla ole eurokriittinen, toisin kuin IPU tai Muutoksen tietyt jäsenet, joista minä olen yksi. Seuraatko sinä lainkaan politiikkaa?
Vaaliehdokas Lokalla on jälleen virheellistä tietoa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta, jos on liian laiska lukemaan asiasta!
* * *
Tähän mennessä teiltä ulkomaalaiskriittisiltä ei ole tullut vielä yhtäkään konkreettista ehdotusta maahanmuuttajien työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Kuulemmeko nyt ensimmäisen?
JUNES LOKKA: Ehdottamani ratkaisu on ongelmien ennaltaehkäisyä ja se on ainoa toimiva. Suomalaisillekin aina ehdotetaan työnhakua ulkomailta, miksei siis ulkomaalaisillekin? Ihmisarvohan on jakamaton ja kaikkia tulee kohdella samalla lailla.
Älä sano, etteikö minulla olisi ehdotuksia.
Sitä en todellakaan sano! Minusta ne ovat vain häpeällisen typeriä ehdotuksia. Erityisen typeriksi ne muuttuvat, kun muistetaan etteivät ne juurikaan liity alkuperäisenä aiheena olleeseen positiiviseen diskriminaatioon ja sen syrjivyyteen!
Kertauksen vuoksi sinusta siis työhönoton yhteydessä esiintyvää positiivista diskriminaatiota parempi vaihtoehto olisi massiivinen, Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia rikkova operaatio, joka syrjisi törkeästi tänne muuttaneita ihmisiä niin absurdeilla tavoilla, ettei niille luultavasti ole tuntemassamme lainsäädännössä edes rikosnimikkeitä.
Aivan kerrassaan mahtavaa!
JUNES LOKKA: Miten se syrjisi heitä? Olisivat tulematta maahan, jossa ei ole töitä omillekaan, niin eivät joutuisi syrjityiksi. Mitä Suomen lakeja ja mitä ihmisoikeussopimuksia rikollisten karkottaminen tai turvapaikkashoppailijoiden maahan päästämisen estäminen rikkoo?
Onko käsityksesi suomalaisesta lainsäädännöstä todella niin hatara, ettet ymmärrä tällaisen operaation lainvastaisuutta?
JUNES LOKKA: Mikä tässä on lainvastaista? Katso ulkomaalaislain maahantuloedellytys- ja karkottamispykälät.
Tässähän puhe oli siis laajasti maahanmuuttajien työttömyydestä. Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 266 148 ulkomailla syntynyttä henkilöä, joista 38% on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia ja 62% ulkomaan kansalaisia.
Ulkomaalaislaki koskee vain tätä 62 prosenttia, joten sekoitat nyt tapasi mukaan asioita. Mutta paneudutaan nyt silti siihen, mitä laki sanoo!
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Työttömyydestä siinä ei puhuta mitään. Lisäksi laki painottaa:
Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
JUNES LOKKA: <päättäväistä hiljaisuutta>
* * *
Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.
Puhutaan vielä lopuksi avoimen kiihkeästä flirttailustasi uusnatsismin kanssa. Vaalisivuiltasi löytyy Kansallisen Vastarintaliikkeen propagandatarra.
JUNES LOKKA: Miten “monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi” on yhtä kuin uusnatsismi?
Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen.
JUNES LOKKA: Mitä merkitystä tuolla “uusnatsijärjestöllä” on? Sehän on paikkaansa pitävä väite. Miten olisi, jos vaikka kumoaisit sen uusnatsismilla jeesustelun sijaan?
Tuo “Suomi on aina ollut monikulttuurinen” taas on älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka suomalaisten tavoissa on eroja, ei kyse ole siitä monikulttuurisuudesta, jota nykyään tarkoitetaan.
Monikulttuurisuus on pelkkä koodisana islamille ja muille takapajuisille kulttuureille, joita meidän on mukamas pakko hyväksyä.
Korjaus: Se on sinulle pelkkä koodisana, koska olet pakkomielteinen kulttuurisoturi, jota vääränlaiset ihmiset halla-ahistavat! Me muut pystymme näkemään asian hieman laajemmassa kontekstissa.
JUNES LOKKA: Ja mikähän tuo konteksti oikein on? Jos näitä kritisoi, huudetaan rasismia tai uusnatsismia, kuten tässäkin blogikirjoituksessa. Miksi?
Kysytkö minulta vakavissasi, miksi sinut yhdistetään rasisteihin ja uusnatsismiin, kun itse jaat omilla sivuillasi rasistien ja uusnatsien materiaalia?
JUNES LOKKA: Kysyn.
Minä en ole sitä yhteyttä luonut, vaan sinä. Kysymys tulisikin esittää sinulle: Miksi?
JUNES LOKKA: Koska monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
YLEISÖ: <naurua> <suosionosoituksia>
* * *
Minulla ei kyllä ole vielä lapsia, mutta jos olisi, heidän isänsä olisi syntynyt Ruotsissa, äiti Virossa, isoäiti (Venäjän) Karjalassa, isoisä Inkerinmaalla, osa sukulaisista Kiinassa, isän (entiset) kollegat Somaliassa, naapurit Venäjällä, ja loput olisivat muuten vaan epäilyttäviä suomenruotsalaisia.
Ehkä tästä syystä luotettavien tietokone-ennusteiden mukaan heistä onkin kasvamassa groteskeja mutantteja!
Osaatteko, vaaliehdokas Junes Lokka, määritellä, mitä muita haittoja tässä monikulttuurisessa ympäristössä kasvamisesta heille mahdollisesti on, ja kuinka suuren prosenttiosuuden tästä monikulttuurisuudesta itse poistaisit? Ja koska lapseni ovat itsessään monikulttuurisia, tulisiko heidät itsensä poistaa haitallisina?
JUNES LOKKA: En tiedä – riippuu vähän siitä, vaatisivatko he itselleen omat uimavuorot, halal-lihaa koulun ruokalassa, moskeijoiden rakentamista verovaroin ym. Suomeen kuulumatonta.
Olisit siis valmis poistamaan Suomesta minun omat lapseni, jos he ovat eri mieltä kanssasi? Eikö siis asia ole niin, että vaaliehdokas Junes Lokka on vaarallinen lapsilleni ja lapsenlapsilleni, eikä suinkaan monikulttuurisuus?
JUNES LOKKA: Voi tätä tahallaan ymmärtämisen määrää. Mistä keksit, että eri mieltä oleminen olisi peruste karkotukselle? Ovatko lapsesi siis ulkomaalaisia rikollisia, jotka vaativat itselleen erivapauksia? Silloin vastaan kyllä, heidät tulee karkottaa maasta — se ei ole vaaraksi kenellekään, päinvastoin.
Eihän sinun väitteesi ollut, että “erivapauksia vaativat ulkomaalaiset rikolliset” ovat vaarallisia lapsilleni ja lapsenlapsilleni, vaan se, että monikulttuurisuus on vaarallista lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Kun lapseni (joita ei vielä ole olemassa) tulevat väistämättä olemaan itse monikulttuurisia, ymmärtänet tämän olevan ongelmallinen, ettei suorastaan mahdoton väite.
Kysyinkin sinulta, vaaliehdokas Lokka, miten aiot tämän ristiriidan ratkaista?
JUNES LOKKA: <raivokasta hiljaisuutta>
* * *
Valitettavasti aikamme on tänään lopussa.
Kiitos että pääsit mukaan Ylivuotosanomien erikoishaastatteluun, ja onnea Euroopan unionin parlamenttivaaleihin!
Demokratian puolustamiseksi meidän on pysäytettävä Euroopan talouskurisopimus, julisti Euroopan vasemmiston hallitus heinäkuussa.
Tuolloin Ateenassa kokoontunut 27 vasemmistopuolueen kattojärjestö kehotti voimallisesti kaikkia kansanedustajia, ay-, nuoriso-, ja naisliikkeiden aktiiveja tekemään yhteistyötä tuota Angela Merkelin ja EU-johdon ”poliittisen yhtenäistämisen” projektia vastaan.
Vasemmalta tulevan talouskurin vastaisen toiminnan korostettiin olevan koko Euroopan toivo.
* * *
Puoli vuotta myöhemmin Ateenasta lähetetty toimintakutsu on jäänyt hallitusvasemmiston johdolta visusti ö-mappiin. Merkelin poliittinen yhtenäistäminen sen sijaan näyttää edenneen saksalaisella tehokkuudella täällä Euroopan syrjäkylässäkin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintien tulkinnan mukaan sopimus ei tuo mitään uutta jo Emun edellyttämiin taloudenpidon vaatimuksiin, vaikka se käytännössä luovuttaa julkisen talouden budjettivallan EU-komissiolle. Sopimuksessa ei myöskään ole irtisanomisartiklaa.
Vasenryhmän Jyrki Yrttiaho täräytti vastaan sanomalla hallituksen tehneen kurisopimuksen sisällön pimitystyössä Euroopan ennätyksen. Vaikka opposition lisäksi talouskurisopimuksen oikeudellisen ja demokraattisen hyväksyttävyyden kyseenalaisti useampikin eduskunnalle noottia vienyt lähetystö, ei asia juuri noussut laajempaan keskusteluun.
Pääministeri Kataisen allekirjoitettua sopimuksen jo maaliskuussa sitä seisotettiin yhdeksän kuukautta piilossa, kunnes se lopulta tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi samaan aikaan talousarvion, sote-uudistuksen ja lukuisten muiden esitysten lomassa. Kaiken kukkuraksi käsittely oli ajoitettu päällekkäin demarien jouluglögien kanssa!
* * *
Yöhön venähtäneen täysistuntokäsittelyn jälkeen 18.12. eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen äänin 139-38. Lopulta sopimusta jäivät vastustamaan vain perussuomalaisten eduskuntaryhmä, yksi keskustalainen toisinajattelija ja Vasenryhmä.
Minkälaisen valtakirjan eduskunta lopulta tuli antaneeksi euroeliitille jää nähtäväksi. Sitä tuskin tietävät hallituksen ministeritkään. Oli miten oli, häviäjiä tässä ruletissa ovat suomalainen parlamentarismi ja kansainvälinen työväenliike.
Kun viimeksi kävin Brysselissä viisi vuotta sitten, olin siellä läpikulkumatkalla reppuselkäisenä interreilaajana. Pohjois-Brysselin juna-asemalla en tutustunut kuin töykeään Belgian rautateiden virkailijaan, joka tungoksessa mumisi ohjeita seuraavalle paikkakunnalle.
Viime viikolla minulla oli ilo palata tutulle asemalle osana vaihtoehtoisen huippukokouksen suomalaista ryhmää. Rutiininomaisen konferenssin sijaan löysimme itsemme keskeltä uudenlaista poliittista tilannetta. Tunnelma salissa yltyi usein sähköiseksi, kun vasemmistovoimat Euroopassa ottivat rohkeasti yhteisiä askelia eteenpäin.
Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. – Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. – Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.
Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.
Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.
Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston hiljaisuus oli leimallista. Ellen olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.
Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa osakseni jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessani linjasin, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun. Nyt me esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostin torikokousten toimintapäivän 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.
– Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. – Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.
Tänä vuonna arabikevään sijaan saamme ehkä todistaa eurooppalaista kevättä.
Julkisen sektorin kestävyysvaje ei ole vain Suomessa toisteltu fraasi. Pankkeja romahduttavan velkakriisin varjolla yritetään laajamittaista yhteiskunnan uudelleenjärjestelyä, jossa Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kilvan vaativat valtioilta rajuja leikkauksia.
Sietämättömän tilanteen motivoimana ay-aktiivit kokoontuivat Roomassa 26.-27. lokakuuta rakentamaan kansainvälistä vastarintaa. Konferenssin kutsui koolle uusi italialainen julkisalojen liitto USB, joka ei pelkää pistää hanttiin Berlusconin hallituksen ja EU:n sanelupolitiikalle.
Kun kovimmat säästötoimet kohdistuvat maihin joissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on jo ennestään huonoissa kantimissa, ovat seuraukset sen mukaisia. Vuonna 2010 perustettu USB on jo ehtinyt järjestää yhden Italian pysäyttäneen yleislakon CGIL-keskusjärjestön kanssa ja seuraavaa suunnitellaan joulukuulle. Välimeren rannalla ammattiyhdistysliike on luokkataistelun eturintamassa.
Kansainvälistä perspektiiviä
Konferenssin edetessä kuultiin monia puheenvuoroja eurooppalaisten liittojen edustajilta, EU:n ytimestä Belgiasta ja Ranskasta aina Kreikkaan ja Serbiaan saakka. Pohjoista ulottuvuutta edusti Kriittinen ay-verkosto, joka toi kokoukseen postialan näkökulman.
Hätkähdyttävää oli, miten maantieteellisestä sijainnista huolimatta puheista välittyi hyvin samankaltainen kuva. Jopa kuntien pakkoliitokset, joiden voisi kuvitella olevan Suomen erityispiirre, toistuvat samalla kaavalla Portugalissa, toisella puolen Eurooppaa. Parhaiten kokonaiskuvan EU:n linjasta sai konferenssissa julkistetusta tutkimuksesta, joka käytti Eurostatin omia tilastotietoja.
Lähes kaikissa EU-maissa julkisia menoja on leikattu raskaalla kädellä, mutta viime vuosikymmenen aikana julkinen velka on itse asiassa kasvanut koko EU:n alueella lähes kolmanneksella. Työttömyysturvaa on leikattu 10.82 prosenttiyksikköä, samalla kun työnantajien osuus sosiaaliturvamaksuissa on pienentynyt keskimäärin 8.33 prosenttiyksikköä ja työttömyysaste kasvanut 18.24 prosenttiyksikköä. Ulkoistettuihin palveluihin käytettiin vuonna 2009 21,64% enemmän rahaa kuin 2000.
Tilastot osoittivat kiistatta valheiksi EU-ministerien puheet leikkausten välttämättömyydestä kriisin estämiseksi. Pikemminkin voidaan sanoa, että EU:n, IMF:n ja EKP:n muodostaman epäpyhän kolminaisuuden sokeat yksityistämiset ja sääntelyn purkamiset ovat itse asiassa olleet aiheuttamassa EU:n velkakriisiä.
– Ongelmamme eivät ole kansallisia vaan Euroopan komissiosta tulevissa linjauksissa, summasi USB:n puheenjohtaja Pierpaolo Lombardi.
Julkisten palvelujen puolesta
Eteläisessä Euroopassa maa toisensa jälkeen on ryhtynyt yleislakkoon vastalauseena työväen oikeuksia lokaan polkevalle markkinadiktatuurille. Italiassa USB marssi 15. lokakuuta rinta rinnan torinvaltaajien kanssa. Pohjoismaissa ei vielä ole nähty sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alennuksia ja ay-liikkeen oikeuksien kaventamisia samassa mittakaavassa, mutta kriisin edetessä se on vain ajan kysymys.
Lombardin mielestä eurooppalaisten ammattiliittojen ja -osastojen onkin keskinäisen valtapelin sijaan käytävä demokratian ja avoimuuden hengessä konkreettiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Vaihtoehtona on tulla pääomapiirien jyräämäksi.
Rajojen välisen yhteistyön tarve ei jäänyt pelkäksi toteamukseksi, sillä konferenssi oli samalla uuden eurooppalaisen julkisalojen liittojen yhteistyöelimen (TUI-PS-S Europe) ensimmäinen, perustava kokous. Elin toimii Maailman ammattijärjestöjen liiton osana, mutta korostaa yhteistyötä kattojärjestöön katsomatta. Mukaan tervetulleita myös liitot EU:n ja euron ulkopuolisista maista.
Konferenssissa hyväksyttiin myös aloite toimintapäivästä hyvinvointivaltion puolustamiseksi 23. helmikuuta. Rakenteilla on myös luokkakantainen palkansaajien tutkimuslaitos vastavoimaksi viralliselle uusliberalistiselle talousopille.
Luokkakantainen ay-toiminta on tehnyt Euroopassa näyttävän paluun. Tehdään sama Suomessa!
Terve terve, ystävät ja toverit, ja kiitos tästä kutsusta vappulounaalle. Täällä on ollut mahtavat tarjoilut ja tunnelma sen kun tiivistyy tästä eteenpäin.
Minä olen Sippo Kähmi, monet minut tuntevatkin jo, kaikkia en suinkaan tunne täältäkään yleisöstä. Olen ihan tavallinen postinjakaja ja Kriittisessä ay-verkostossa toimin sihteerinä. Olen luottamusmies ja ammattiyhdistystoiminnassa muuten kaikella tavalla mukana.
Toivotan teille kaikille hyvää työväenluokkaista vappua, työväen juhlaa. Ja vaikka täällä nyt juhlitaan, aion tässä vapputervehdyksessä puhua vähäsen politiikkaa, koska sehän on vappupuheiden tarkoitus.
Tämä vappu on nimittäin työväelle vakava paikka. Erityisesti nyt meidän on syytä muistaa mikä näiden kunniakkaiden perinteiden taustalla oikein on.
Ei vappuna marssita ja pidetä puheita vain siksi, että se on kivaa, mitä se tietenkin on. Me marssimme koska se on aina todellinen keinomme vaikuttaa. Ei työväen valta kumpua kabineteista tai ministerien salkuista vaan kaduilta ja itsenäisestä järjestäytymisestä.
Marssi muistuttaa meitä, että valta on meillä koko ajan jos vain sitä haluamme käyttää. Me olemme se joka voima joka tätä maailmaa pyörittää jokapäiväisellä työllämme. Ja kun me työmme keskeytämme, ryhdymme lakkoon tai vain ylityökieltoon ja marssimme kaduilla, silloin meitä kuunnellaan. Meitä kuunnellaan, koska on pakko.
Nyt meille kerrotaan, että työläisen ainoa keino vaikuttaa on työntää äänestyslipuke laatikkoon neljän vuoden välein ja toivoa parasta. Sanotaan, ettei se ole meidän tyyliä marssia ja osoittaa mieltään, ihan kuin kyse olisi jostain tyylipisteiden keruusta.
”Ne on ne väkivaltaiset ranskalaiset ja kreikkalaiset, jotka polttaa autoja ja rikkoo omaisuutta,” vinoillaan kun pitäisi osoittaa solidaarisuutta. ”Ei kuulu meidän kulttuuriin”, sanotaan.
Mutta ei Suomessakaan tarvi mennä kuin 70-luvulle, ja kaduillamme marssi kymmeniä tuhansia työläisiä. Ei vain vappuna vaan aina kun oli tarve. Niin rakennettiin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta – ei vain työllä vaan myös työstä kieltäytymisellä.
Nyt meillä on kriisi ja hyvinvointiyhteiskunta on brutaalin hyökkäyksen kohteena kaikilla tasoilla. Eläkeikä, peruspalvelut, yleissitovuus, jopa lakko-oikeus vaaditaan uhriksi talouden alttarille.
Mutta tässä ei ole mitään uutta. Työnantajien vaatimukset ovat pysyneet samoina. Uutta on ettemme enää marssi vastalauseeksi. Emme esitä omia tinkimättömiä vaatimuksiamme vaan myötäilemme ja pyydämme kauniisti: ”Älkää lyökö ensi kerralla niin kovaa.”
Kävin taannoin vaimoni kanssa valokuvanäyttelyssä, johon oli kerätty Ristan valokuvia 70-luvun Helsingistä, ja niissä kaikissa näkyi miten työväki kamppaili omien oikeuksiensa puolesta. Kun heidän talojaan yritettiin purkaa, ja he ottivat asuntopolitiikan omiin käsiinsä. Kaikkialla politiikassa ihmiset itse ottivat asiansa ajettavakseen ja lähtivät kaduille osoittamaan mieltään saadakseen muutoksen aikaan.
Nyt kun me emme enää marssi, koko politiikasta on hävinnyt vastuullisuus. Ihmiset ajattelevat, ettei millään ole enää väliä. Että poliitikot ovat niin kaukana kansan ulottumattomissa, ja se Euroopan unionikin on jossain tuolla niin hillittömän kaukana ettei niihin voi vaikuttaa mitenkään. Me luulemme olevamme voimattomia, koska emme muista vallan olevan koko ajan käsissämme.
Täällä ollaan ylpeitä, miten ay-liikkeessä istutaan samassa pöydässä ministerien kanssa ja tarjotaan niille puuroa. Meidän oma lehtemme, Palkkatyöläinen, antaa Olli Rehnille monta sivua palstatilaa kehua, miten hyvin Kreikassa hoidetaan taloutta kuriin ja kasvatettu kilpailukykyä.
Kreikka on samalla varoittava ja inspiroiva esimerkki. Kävin siellä viime kuussa Kreikassa Maailman ammattijärjestöjen liiton 16. kongressissa Ateenassa. Siellä porvaristo EU:n mandaatilla on käynyt toteuttamaan samaa ohjelmaansa, jota meiltäkin vaaditaan.
Talouskurin ja kilpailukyvyn kirosanat ovat Kreikassa tarkoittaneet ay-liikkeen neuvottelu- ja lakko-oikeuksien jäädyttämistä väkivalloin. Siellä kun mennään lakkoon, armeija kutsutaan paikalle murtamaan työväen järjestäytymistä. Vapautta, demokratiaa ja muita ns. läntisiä arvoja juhlapuheissaan puolustava EU paljastuu meistä muutaman tuhannen kilometrin päässä markkinoiden diktatuuriksi, jossa ihmisoikeudet polkee lokaan sotilaan saapas.
Ja tällaisesta törkeästä meiningistä huolimatta täällä meillä ay-liike antaa solidaarisuuden sijasta kehuja säästölinjalle. Radikalismin ja EU-kriittisyyden hävittyä ay-liikkeestä koko vasemmisto on menettänyt uskottavuutensa. Onko siis ihme, että täällä Suomessa protesti on valunut tasaiseen tahtiin oikealle?
Oikeistolla ei ole mitään ongelmia kritisoida Euroopan unionia, ja he keräävät äänisaaliin. Mutta heidän protestinsa jää pelkäksi puheeksi. Nyt sanojen syöminen on aloitettu välittömästi vaalien jälkeen. Meidän kamppailumme sen sijaan jatkuu taukoamatta. Luottamusmiehenä törmään säästökuurien ja tehostamisen vaikutuksiin päivittäin.
Tänä vappuna meidän on syytä palauttaa mieliimme, että nämä arkipäivän tapahtumat toistuvat Euroopassa ja maailmassa. Meidän pitää muistaa kamppailevat toverimme etelässä ja ympäri maailman. Kolumbiassa, jossa meitä ammutaan. Irakissa, Iranissa, koko Lähi-idässä, jossa on nyt aivan uudenlainen tilanne. Siellä uudet itsenäiset ay-liikkeet johtavat diktatuurin vastaista rintamaa.
He muistuttavat meitä, miksi vappuna marssitaan. Ei huvikseen vaan siksi, että olemme osa suurta kansainvälistä, yhteistä työväenliikettä.
Ateenan kongressi loppui luonnollisesti Kansainväliseen, kuten täällä meilläkin. Ja siellä sen laulun merkitys kävi hienosti ilmi, kun kaikki 800 edustajaa yli sadasta maasta lauloivat sen omilla kielillään.
Se ajatus meidän kaikkien kannattaa painaa mieleen kun käymme laulua itse vappuna laulamaan – erityisesti nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa muukalaisviha, rasismi ja kaikki muu iljettävä on päässyt valloilleen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Meidän on muistettava, että me olemme liike joka kamppailee sellaisen maailman puolesta, jossa kansat on veljet keskenään. Se on lopullinen syy, miksi me olemme täällä tänään, miksi heilutamme punaisia lippuja ja marssimme.
Toivotan teille erinomaista vappua. Nyt juhlitaan ja lauletaan lauluja.
Mutta pidetään huoli että seuraavan kerran kun punaiset liput liehuvat ja työväki marssii kaduilla ja heittämässä ilmoille iskulauseita, se ei ole vappuna. Ehkä se on ensi kuussa, ehkä jo ensi viikolla. Vuoden ympäri, niin kauan kuin riittää vääryyksiä täällä tai muissa maissa. Niin kauan kuin työväellä on oikeuksia vaadittavana, mitä meillä todellakin on.
Pidetään huoli että kaduilla liehuvat punaiset liput eivät ole vain hiljalleen unohtuva perinne, vaan osa tämän päivän todellista kamppailua.
Intervention by Sippo Kähmi of the Finnish Network of Critical Trade Unionists (KRAY) in Rome, Italy, at the conference of the World Federation of Trade Unions (WFTU) European Regional Office (EUROF) October 2, 2010. The CTU Network is an informal, cross-union, cross-political network emphasizing radical and independent grassroots trade union activism.
Text of the speech in English and Finnish:
Dear comrades,
First of all, we wish to thank the WFTU regional office and our Italian hosts USB for the invitation to participate in this congress as observers. I was also honored that we had the chance to take part in the 65th anniversary celebration.
My name is Sippo Kähmi, and I’m here as the representative of the Finnish Network of Critical Trade Unionists. We are a cross-union, cross-political network of trade union activists. For an example, I am a shop steward of the Finnish Post and Logistics Union PAU.
The current goal of our network is to reignite discussion, bring forward radical alternatives and analyze the true reasons behind the current crisis. Our purpose is also to bring the trade union movement closer to ordinary union members. As the structures of union officialdom recede further into a shroud of bureaucracy, we try to remind people of the basic fighting traditions of the workers movement.
I heard from comrades yesterday that Finland has the reputation of a model society without a need for struggle. I am here to tell you, from my perspective as a young trade unionist, those days are long gone if they ever existed.
While we have a relatively high degree of organization, class consciousness has practically disappeared, while class contradictions are now stronger. The latest data says we have 800 000 people in Finland living under the official poverty line out of a population of 5 million. Our system is unjust and must be changed.
Unemployment is out of control especially among young people. An entire generation of youth is forced to try to make a living without any long term employment. Precarious work, labour renting firms and migrant workers ensure the continuing growth of both a pool of easily exploitable reserve labour and an underclass of permanently unemployed.
Although not officially, the Finnish trade union movement has in practice abandoned these members of the working class who do not have conventional jobs. This is not acceptable to us. It is of critical importance that trade unionists everywhere stand together with the unemployed, the precarious workers and the exploited migrants.
There are many other problems. Although the Finnish people are mostly against NATO membership, Finnish foreign and military policy is increasingly linked with NATO operations, such as the criminal war in Afghanistan.
Another problem is the lack of affordable housing. Apartments have become a commodity to be traded instead of a basic necessity. So have public services, which are being privatized and shut down at an alarming rate.
Basic health, transportation, school and postal services are no longer every citizen’s right but products that must turn a profit or be eliminated. Traditional postal service in particular is being torn down by EU directives with remarkable aggression. I agree with the comrade from Britain who spoke yesterday – the problem is not EU policy, it is the European Union itself.
When we question this logic of profit over people, there are always two reasons we hear – either it’s because of the economy and competitiveness, or because the European Union says so. The message is: There Is No Alternative, and there’s nothing anyone can do about it. We hear this not only from the government and the employers organizations, but the official trade unions.
Because of this, the political field is shifting further to the right, not the left. We have seen the rise of a right wing populist party just like many other European countries. They have hijacked the rightful indignation of workers and channeled it to fuel racism and xenophobia. A recent study claimed over ten percent of the Finnish industrial labour movement vote for the populists instead of workers parties.
Yet still, in the face of all these alarming developments, the official trade union movement remains committed to so-called social dialogue with the employers and the neoliberal politics of the European Union. Although we face constant, harsh attacks on our rights from the employers and the bourgeoisie politicians, the federations insist on maintaining good relations with the powerful, rather than organize resistance. Instead of a fighting movement of workers, they function more as service providers for the interests of capitalism.
But the Finnish working class has not lost its fighting spirit. In the past few years we have seen some courageous struggles, for example the strike for wages organized by Tehy, the union of nurses. But a lack of solidarity inside the trade union movement has left each union to fight its own battles, keeping most of our struggles local.
Recently the central trade union federations did manage to repeal an attempt to further raise the retirement age with the threat of a possible general strike. But even here, they keep the door open for negotiations, even though the retirement age in Finland is already among the highest. We have even heard talk the retirement age should be raised to 70 years.
It is this sorry situation that creates the material need for a critical network of activists, working from the bottom up, independent of union bosses and bureaucracies. On the European Day of Action, 29th day last month, we saw this when our network was the only trade union group demanding local action and solidarity for our fighting European comrades. In a very short time, we managed to organize events in cities and towns all over the country.
We are now seeing the first signs of organized resistance in Finland. Our country is emerging from a long period of class collaboration that began in the 1990s, but we are only just beginning to gather our forces. It is almost as if we are rebuilding the movement from scratch.
Meetings such as this are of special importance to us, as we are searching for and in need of international contacts. We are also eager to learn from the experiences of struggling movements all over the world and willing to develop cooperation.
Our network and all of us here need to hear of the positive experiences and victories of trade union movements in different countries. They have a crucial significance – that even in the most difficult conditions, we can achieve something and make a difference.
On behalf of our network, we wish you a successful conference and many victories in struggle.
Hyvät toverit,
Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme
USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin. Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.
Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa. Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto. Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.
Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi. Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä. Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.
Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä. Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.
Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut – vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan. Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.
Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta. Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa. Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.
Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta. Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.
Monia muitankin ongelmia on. Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.
Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute. Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa. Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla. Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.
EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun. Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa – ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.
Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä – joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin. Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään. Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.
Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle. Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat. He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan. Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.
Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan. Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan, keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan. Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.
Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän. Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta. Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.
Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla. Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista. Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.
Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi. Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta, kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille. Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.
Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa. Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme. On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.
Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja. Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.
Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista. Niillä on keskeisen tärkeä merkitys – vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.
Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n Helsingin osastojen järjestämä postilakitilaisuus 21.9.2010 keräsi postilaiset tenttaamaan kansanedustajia lakimuutoksen vaikutuksista. Paikalla olivat Matti Saarinen (sd), Outi Mäkelä (kok), Kari Uotila (vas) ja Johanna Karimäki (vihr). Äänessä SKP:n Pääkaupunkiseudun posti- ja logistiikka-alan osaston puheenjohtaja Sippo Kähmi.
Uusi lakiehdotus ei vaadi Itellan kilpailijoilta 5 päivän jakelua, mikä antaa kilpailijoille selvän etulyöntiaseman. Tämä mahdollistaisi varhais- ja perusjakelun yhdistämisen, mikä käytännössä tarkoittaisi 10 000 perusjakelijan siirtämistä vastentahtoisesti yötöihin. Lisäksi on esitetty että 1. luokan kirjeestä luovutaan ja 2. luokan kirjenopeus riittää. Suurin ongelma on kuitenkin rahoitus yleispalvelun turvaamiseksi, jonka laki jättää kokonaan auki. Käytännössä valtio ja veronmaksajat saattavat siis kuitenkin joutua maksumiehiksi, vaikka menettävät postipalvelujen julkisen hallinnan.
Edustajista kukaan ei pystynyt tarkentamaan, miten rahoitus uuden lain myötä hoidetaan. Demarit julistautuivat heti alkuun työväenliikkeen poliittiseksi siiveksi, mutta kun puhe siirtyi toimintaan, leimasi edustaja Saarinen (erityisesti ranskalaiset) mielenosoittajat ja lakkoilijat väkivaltaisiksi pullonheittäjiksi. Kokoomuksen Outi Mäkelä myönsi suoraan, ettei osaa puolustaa lakia, mutta toisteli silti mantranomaisesti kilpailutuksen olevan hyvästä. Vasemmistoliiton Uotila suhtautui sympaattisesti PAU:n näkökantaan mutta jatkoi selittelyä, miten EU:lle ja eduskunnan voimasuhteille ei voi mitään. Vihreiden Karimäki tyytyi kiittelemään saaduista tiedoista, muttei luvannut tekevänsä asialle sen kummempaa.
Koko tilaisuutta leimasi suomalaisen politiikan yleinen vaihtoehdottomuus. Kansalaisen rooliksi jää äänestää tv-kasvoja neljän vuoden välein ja kuunnella sitten se neljä vuotta, miten millekään asialle ei voi tehdä mitään. Tai tehtäisiin, mutta kun ne toiset. Tai tehtäisiin, mutta kun se EU. Tai kun ne markkinat. Tai kun se kilpailukyky.
Vaihtoehtoja on aina! Nyt vaaditaan toimintaa ja joukkovoimaa, ei selittelyä! Uusi postilaki on torjuttava!
Ovatko EU:n niin sanotut ”neljä vapautta” vapauksia ensinkään, vai ainoastaan erilaisia riiston välineitä? Hietalahden telakan pääluottamusmies Ilpo Haaja Metalli 49:stä ja Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliikkeen puheenjohtaja Juhani Lilja esittivät EU-kriittisiä puheenvuoroja Hakaniemen torilla, eurooppalaisena työväen toimintapäivänä 29.9.2010.
Siirtotyöläisyys ei ole uusi ilmiö. Vielä 70-luvulla sitä uskallettiin kutsua sen oikealla nimellä, kun se tapahtui maamme rajojen sisällä.
Juna hiljaista miestä kuljettaa. Mitä miettii se mies? Mihin matkustaa? On ruskea salkku ja takki, kumisaappaat ja lippalakki.
Juna hiljaista miestä kuljettaa. Kuka onkaan se mies? Mikä on se maa, se, missä saa katsella yötöntä yötä, vaan aikuinen mies on vailla työtä? Ja siihen se loppuu se vapaus. Vai onko hän poikkeustapaus?
Ja pilvet ne kauaksi kiikkuvat, joet vierivät, lepikot liikkuvat. Jää velkainen talo ja nälkäiset mahat. Saa lapion myydä, kun loppuu rahat.
Niin viskovat ne työmiestä riskiä kuin pikkuista, kurjaa piskiä. Juna hiljaista miestä kuljettaa, ja matkan pää on siirtotyömaa.
Oi, armas Suomi, mitä hälle se antaa? Hän parakin luona patjaa kantaa, ei paljoa puhu, vaan takanansa on monta muuta; kokonainen kansa.
Eikö tämä kuulosta aivan Olkiluodon ydinvoimalan työmaalta, jossa tuhannet ihmiset kyyhöttävät tälläkin hetkellä surkeissa parakkioloissa, joita viranomaisia ei päästetä tutkimaan?
SAK:lainen Rakennusliitto tuomitsi tuoreeltaan Teollisuuden Voiman (TVO) käytöksen törkeäksi piittaamattomuudeksi suomalaisia lakeja ja määräyksiä kohtaan. Liitossa epäillään, että työmaalla on jotain salattavaa, jonka ei haluttu paljastuvan tarkastuksessa. Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula sanoi STT:lle, että työsuojeluviranomaisten pysäyttäminen ydinvoimalatyömaan portille selvitetään.
Työsuojelutarkastajien tarkoituksena oli tutkia ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoja. Olkiluodon ydinvoimalatyömaa työllistää noin 4 000 henkilöä, joista 3 000 on ulkomaalaista. Olkiluoto 3:n ydinvoimalatyömaan työntekijät ovat yhä täysi mysteeri työsuojeluviranomaisille. Työsuojeluviranomaisten saama erikoinen lista työmaalla toimivista yrityksistä ei ole selventänyt asiaa.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
![URA2_node593_diagrammi2](http://ylivuoto.files.wordpress.com/2013/10/ura2_node593_ympyradiagrammi1.jpg?w=570" alt="URA2_node593_ympyradiagrammi1" width="570" height="392" class="aligncenter size-large wp-image-2879" /></a>)
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat