Kiteytymättömiä muistiinpanoja ”vasemmistolaisista arvoista” ja niiden levittämisestä.
Liberaalivasemmisto nostaa yleensä ”vasemmistolaiset arvot” keskeiseksi asiaksi politiikan tekemisessä. Luokkakantainen vasemmisto taas yleensä naureskelee tälle.
Vaalien yhteydessä olen törmännyt kahteen ajatukseen:
1. Vasemmistolaisten arvojen levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto menestyisi vaaleissa.
2. Vasemmistolaisen poliitikon tehtävä on levittää vasemmistolaisia arvoja.
Mielestäni kumpikaan ei pidä paikkaansa, tai ainakaan sillä painoarvolla kuin nyt esitetään.
Jos arvoilla ymmärretään ihmisten arvomaailma, tapa ajatella ja jäsennellä maailmaa, siis poliittista tietoisuutta, tietenkin se on tärkeää koko vasemmiston kannalta; ilman vasemmistolaista ajattelua ei voi olla vasemmistolaista liikettä.
Kuitenkin mennään vikaan siinä, jos nähdään että tällaisten ajatusten levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto pärjäisi vaaleissa. Vaalit ovat ihmisten tietoisuuden mittari: vankka vasemmistolainen arvomaailma kyllä näkyy vaaleissa, mutta se syy miksi näitä ajatuksia levitämme ei ole vaalit, vaan ihan kaikki muu.
Kerromme, miksi työpaikalla kannattaa järjestäytyä ammattiyhdistysliikkeeseen, miksi Kelan luukulla kannattaa vaatia oikeuksiaan, miksi aktiivimallin vastainen kansalaisaloite kannattaa allekirjoittaa, miksi mieltä kannattaa lähteä osoittamaan 2.2.2018 Senaatintorille, miksi porvaripoliitikon puheisiin ei kannata luottaa, koska siitä on juuri sinulle hyötyä työläisenä. (Ja kyllä, myös työttömät ovat suurimmalta osin luokka-asemaltaan työläisiä.)
Ja kun yksi työläinen voittaa, voittavat kaikki; kun yksi kärsii, kärsivät kaikki. Tätä ei voi ymmärtää, jos sellaista ei ihminen koskaan ole kokenut. Nykypäivänä nuoret työpaikalla eivät tiedä mitä ovat luottamusmies, ammattiosasto, ay-liike, työsuojeluvaltuutettu, ulosmarssi. Näitä ei opeteta koulussa eikä missään muuallakaan.
Mutta jos ja kun ihminen kokee että vasemmistolaisuudesta, työväenliikkeestä on jotain hyötyä hänelle itselleen, näkee että järjestäytymällä voi voittaa, näkee että taistelu kannattaa, ja näkee miten porvarit hyökkäävät häntä vastaan tästä syystä, silloin hänelle muodostuu kokemusperäinen tietoisuus asioista. Silloin tulee myös ääniä vaaleissa, ja poliittinen vasemmisto etenee.
Jos poliittinen vasemmisto kuitenkin vasta aloittaa ”arvojen levittämisen” vaalikampanjan yhteydessä, ollaan auttamattomasti jo myöhässä. Ihminen ei varmuudella tule vaihtamaan ”arvojaan” siksi, että joku ehdokas puhuu kauniisti televisiossa tai jakaa lehteä kadulla.
Tästä syystä näiden ”arvojen” levittäminen ei todellakaan ole vasemmistolaisen poliitikon ensisijainen tehtävä; hänen tehtävänsä on tehdä niiden mukaisia vaatimuksia, tehdä periaatteellisia aloitteita, käydä säälimättä porvareita vastaan julkisesti ja osoittaa, että vasemmiston on mahdollista tehdä omaehtoista politiikkaa. Siis sen sijaan että hän saarnaisi tasa-arvosta, hänen tehtävänsä on konkreettisesti tehdä se aloite, joka edistää tasa-arvoa.
Arvojen, siis ajatusmaailman, ideologian levittäminen on kyllä tärkeä tehtävä, ja se kuuluu sitten meille kaikille muille: työväen sivistysjärjestöille, työväen urheiluliikkeelle, protestilaulajille, runoilijoille, mutta ennen kaikkea myös sinulle ihan normityyppinä joka istut työpaikan kahvihuoneessa tai baarin nurkkaloosissa: näissä tavallisissa kohtaamisissa tulee rohkeasti esittää vasemmistolaisia ajatuksia. Mutta silloinkin niiden on pohjattava konkretiaan, esimerkkeihin siitä mitä on saavutettu ja mitä voidaan saavuttaa.
Juuri se, että vasemmistolla ei enää ole tätä puolueiden ulkopuolista järjestöjen ja ihmisten ja kulttuurin verkostoa, joka tekee sivistystyötä, joka luo tietoisuutta, ja joka toisaalta tekee käytännön tekoja ja käy ulkoparlamentaarista taistelua, on syy myös heikkoon vaalimenestykseen.
Puolueet ovat tuon valistustyön ja toisaalta käytännön toiminnan kiteytymä ja muodostuvat vahvoiksi, kun tietoisuus ja toiminta on vahvoja. Mutta puolueet eivät voi olla se taho, jotka tuon tietoisuuden luovat tai josta toiminta lähtee. Sen on tultava muualta, arkielämän kokemuksista ja ruohonjuuritasolta, ns. työstä ja taistelusta.
Presidentinvaalit on käyty. Niinistöä lukuunottamatta kaikki hävisivät.
Haavisto hävisi Niinistölle. Ei saanut uusittua ”ilmiötään” eikä nähnyt toista kierrosta, jäi tylsäksi ja epäinspiroivaksi.
Huhtasaari hävisi Haavistolle. Kova uho oli päällä, mutta se ei vielä riittänyt. Tasaisen mielipuolinen meininki kreationismeineen oli useimmalle liian hapokasta, mutta kolmaskin sija on tietty ihan liikaa.
Väyrynen hävisi Huhtasaarelle. Yhteisestä äänipotista ammentamalla äänet menivät tasan puoliksi. Viime vaalien tuloksesta tipahdettiin reippaasti. Lannistumisen sijaan vanha superopportunisti kuitenkin totesi vain palaavansa jälleen eduskuntaan. Väyrynen on kuin kissan ja jonkin yksisoluisen loisorganismin risteymä: putoaa aina jaloilleen ja siitä on käytännössä mahdoton hankkiutua eroon.
Vanhanen hävisi Väyryselle. Oman puolueen vanha tekijä veti monessa kohussa ryvettyneestä Lautakasa-Vanhasesta reippaasti ohi. Vielä Keskustan vaalivalvojaisissa spiikkeri yritti vakuutella yleisöä: ”Eihän täällä ole laimeeta? Eihän yhtään ole?” Kyllä: laimeata oli.
Torvalds hävisi kaikille. Tämä olisi mukava tulkita yksimieliseksi Natoon liittymisen vastustukseksi, mutta tosiasiassa Naton kannattajat äänestivät Niinistöä, koska tiesivät tämän olevan Nato-miehiä, tai Haavistoa, jos omasivat jonkinlaisen heikon sosiaalisen omatunnon. Torvaldsilla ei ollut siinä pöydässä mitään uskottavaa tarjottavaa.
Eniten hävisimme tietenkin sinä ja minä. Tätä tuskin tarvitsee kenellekään erikseen selittää.
* * *
Tarkkasilmäinen huomasi, että joku tästä jäi vielä pois — Suomen eduskuntavasemmisto, joka ennustetusti sai surkeimman vaalituloksen pitkiin aikoihin.
Kyllönen ja Haatainen jäänevät historiaan ehdokkaina, jotka keräsivät huonoimman yhteisen vasemmiston kannatuksen koskaan presidentinvaaleissa. Onnistuivat siis reippaasti alittamaan jopa ryvettyneiden Arhinmäen ja Lipposen ennestään alhaiset rimat.
Samalla useiden kommunistien avoin ja häpeilemätön hyppääminen taantumusporvari Väyrysen kelkkaan tiedetään.
Mistä nämä ilmiöt johtuvat? Nähdäkseni oikeiston täydellisestä ylivallasta yhteiskunnallisen keskustelun ja ajattelun määrittäjänä, siis oikeistohegemoniasta.
Aivan yhtä paljon kuin oikeiston hegemoniasta kertoo Niinistön uskomaton ylivalta kaikkiin muihin ehdokkaisiin nähden, sekä se, että hänen äänekkäimmät haastajansa tulivat hekin oikealta, samaten siitä kertoo vasemmiston käytös näissä vaaleissa.
Vasemmiston piirissä elää sellainen ylpeä harhakuva, että oikeistohegemonia on jotain joka tapahtuu tuolla jossain, rahvaan parissa. Tosiasiassa se vaikuttaa myös vasemmistopuolueiden sisällä – ja voimakkaasti. Demareista kommunisteihin.
Miten muuten voidaan selittää, että esim. Kyllönen, jolla olisi ollut tuhannen taalan paikka esiintyä työväen protestiehdokkaana, otti kampanjasivuilleen heti alkuun kehut EK:n pahimmalta porvarilta Häkämieheltä, ja vielä vaalivalvojaisissa tyytyi selittämään, että huono tulos johtuu itse asiassa siitä, että Niinistöllä ja muilla ehdokkailla on ollut ”samat teemat” kuin hänellä? Alusta loppuun viesti oli luokkasovun viesti taistelevan viestin sijaan.
Samaten kiiruhtivat tyhjänpäiväisen mutta sitäkin kalliimman kampanjan tehneet demarit, välittömästi vaalituloksen selvittyä, julistamaan: itse asiassa tämä oli meidän suuri voittomme, sillä presidentti Niinistö on tullut meidän linjoillemme!
Kaikki se kertoo siitä, että oikeiston ajatuksia ei nähdä enää vasemmiston piirissäkään vastustajan ajatteluna vaan normaalina ajatteluna, ikään kuin oletusasetuksena – jopa ajatteluna, joka voidaan häpeilemättä ottaa omiin nimiin.
Ja mikä karmivin ajatus: pelkään saman oikeistohegemonian tarkoittavan Vasemmistoliiton piirissä taas arviota, että Kyllönen oli itse asiassa liian radikaali, että puhui liian suoraan ja sanoi liian ilkeästi Soinillekin tantraseksistä, haastoi hegemonian liikaa eikä liian vähän, ja siksi vieraannutti myyttisen ”tavallisen” äänestäjän.
Milloin tämä itseään ruokkiva syöksykierre saataisiin pysähtymään? Milloin ryhdyttäisiin jälleen tekemään häpeilemätöntä, omaehtoista, vasemmistolaista luokkapolitiikkaa?
Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.
En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.
Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.
Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
***
Hyvät toverit,
Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.
Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.
Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.
On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”
Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.
Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.
Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.
Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.
Viime eduskuntavaaleissa sain 71 ääntä, tällä kerralla ääniä tuli 98.
Suunta on oikea. Kiitän jokaista toisenlaisen maailman puolesta äänestänyttä yhdessä ja erikseen!
Voin olla tuloksesta erityisen ylpeä, koska tiedän vaalibudjettini olleen tasan 0 euroa. En ostanut mainoksia lehdistä, netistä tai televisiosta, naamaani ei näkynyt mainosplakaateissa teiden varsilla eikä valtamedia juuri puolueeni olemassaolosta, saati sen ajamista asioista tiedottanut.
Jokainen ääni on annettu, koska joku Uudenmaan asukas on omakohtaisesti tutustunut ajatuksiini ja toimintaani jossain asiayhteydessä, ja katsonut olevansa samaa mieltä.
Se on kannustava viesti.
* * *
Laajemmin vaalituloksessa ei ole juuri hurrattavaa.
Vasemmiston historiallinen alamäki Suomessa jatkuu vielä näissä vaaleissa. Äänestäjät ja äänestämättä jättäneet ovat antaneet karua palautetta kokoomusjohtoisessa hallituksessa ryvettymisestä, luottamus on mennyt.
Moni tuntuu olevan vaalituloksesta syvästi masentunut. Sosiaalinen media on täynnä viestejä siitä, miten nyt lähdetään ensimmäisellä laivalla johonkin parempaan maahan, että tämän järkytyksen jälkeen tätä maata ei tunne omakseen.
Ehkä seuraan politiikkaa liikaa, mutta minua ei näissä tuloksissa yllättänyt kuin ehkä vihreiden nousu Talvivaaran ja ydinvoiman leimaaman vaalikauden jälkeen. Käänteisesti voi ajatella, että muutkin ovat nyt heränneet siihen poliittiseen masennukseen, joka itseäni on vaivannut koko vaalikauden ajan, kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen toilailuja seuraillessa.
Itse näkisin kuitenkin, että asetelmat ovat viimeistään nyt erittäin hyvät vahvan vasemmistolaisen, kenties jopa punavihreän leikkauspolitiikan vastaisen oppositioliikkeen rakentamiselle — jos ja kun hallituksen muodostaa kolme kokoomusta, jotka ovat luvanneet ja vannoneet kautta kiven ja kannon leikata miljardikaupalla kansan yhteistä hyvää.
Tuon pikimustan taantumuksen vastavoiman kokoamiseen tarvitaan jokaista, joka ei nykymenoa hyväksy. Tarvitaan myös uusia yhteistyön muotoja, ruohonjuuritason liikkeitä ja kansainvälistä solidaarisuutta — sanalla sanoen kaikkea sitä, joka politiikasta on viimeisen neljän vuoden aikana puuttunut.
Kuten eräs kreikkalainen toveri joitakin vuosia sitten totesi: Yö on aina pimein juuri ennen aamunkoittoa.
* * *
P.S. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Sain Uudenmaan vaalipiirissä enemmän ääniä kuin tämä rasismilla ja köyhien kyykyttämisellä kampanjoinut, kaikkien tuntema julkkis-mulkkis.
Uutisvuotta 2014 leimasivat imperialismin kiristyneet ristiriidat. Synkän vuoden muotisanoiksi nousivat Ukrainan myötä ulkopolitiikkaan ja informaatiosotaan liittyvät termit – hybridisodankäynti, Putin-juusto ja löyhästi määritelty venäjätrolli-termi, joka asiayhteydestään irrotettuna siirtyi nopeasti tarkoittamaan ketä hyvänsä, jonka mielipiteet poikkeavat valtavirrasta.
Kauhistellessaan venäläistä propagandaa Suomen media sokaistui täysin omalle propagandistiselle asenteelleen. Tuskin viikkoakaan kului ilman uutta, varmaa tietoa Stalinin, Hitlerin ja Saatanan parhaimmat puolet yhdistäneen presidentti Putinin viimeisimmästä juonesta. ”Venäjä aloitti kauppasodan,” uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa, kun Venäjä vastasi omilla pakotteillaan EU:n aloittamaan kauppasotaan.
Nähtäväksi jää, mikä vaikutus EU:n asettamilla Venäjä-pakotteilla on Suomen talouteen pitkällä tähtäimellä. Maamme poliittisen johdon vastuusta vapauttava termi on kuitenkin jo ehditty uittaa tiedotusvälineisiin. ”Nyt tulevat Putin-potkut!”
Nato-lähentyminen eteni
Ukrainan kriisin sivutuotteena Alexander Stubbin sekalainen pätkähallitus onnistui siinä, mistä moni porvarihallitus on vain haaveillut. Suomi on hyvää vauhtia menettämässä itsenäisen ulkopolitiikkansa ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa.
Pitkään jatkunut maamme hivuttaminen kohti sotilasliitto Natoa otti uuden askeleen syksyllä, kun Walesin huippukokouksessa allekirjoitettiin niin sanottu isäntämaapöytäkirja. Tämä eduskunnalta piilossa valmisteltu sopimus — jota ei saa sanoa sopimukseksi — määritteli uudet puitteet tuelle, jota Suomi antaa maaperälleen tuleville ulkomaisille sotajoukoille.
Siinä missä jokainen Venäjän sotaharjoitus ja joukkojen siirto uutisoitiin tarkkaan, ei Naton suuri sotaharjoitus Baltian alueella kesäkuussa juuri viihtynyt lööpeissä. ”Älä säikähdä,” ennätti sen sijaan Aamulehti neuvomaan elokuussa, kun osana Northern Coasts 14 -harjoitusta Naton saksalaiset sotilasajoneuvot vyöryivät Vuosaaren satamasta kohti Turkuun rantautuneita sotalaivoja.
Samaan aikaan mediassa meni läpi ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r.) vakuuttelu siitä, ettei uusi isäntämaasopimus lähennä Suomea Natoon ”millimetriäkään” — tai muutenkaan ole millään tavalla merkittävä. Itse sopimuksen tekstistä ilmenee kuitenkin, että Suomi sitoutuu siinä ”täysin voimin” tukemaan kaikenlaisia Naton sotilastoimia, myös hyökkäyksiä maamme rajojen ulkopuolelle.
Ay-liikkeen näytön paikka
Vaikka uusien työpaikkojen luomisesta on puhuttu koko vuosi, kokoomusjohtoinen hallitus on onnistunut lähinnä valtion tulopohjan rapauttamisessa ja työttömyyden tuntuvassa kasvattamisessa. Yt-neuvottelut koskivat viime vuonna yhteensä yli 109 000:ta palkansaajaa, potkut tuli 12 447 työläiselle.
Yksityisten palvelualojen irtisanomiset kasvoivat noin 60 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kyseenalaisen tilaston johdossa oli jälleen Postiksi nimensä vaihtanut Itella (1 132 irtisanottua), sitten entisiä nokialaisia nurkista siivoava Microsoft (1 050) ja pronssisijalla työläisten kyykyttämisellä vuoden aikana profiloitunut Kesko (662).
Ay-liikkeelle vuosi 2015 on näytön paikka. Kentältä nousseet mielenosoitukset Palmian yksityistämistä ja metallin pääluottamusmies Terho Laitilan erottamista vastaan sisältävät myrskyvaroituksen, joka uutta kattojärjestöä suunnittelevan ay-johdon olisi viimeistään nyt syytä panna merkille.
Toinen vuoden aikana pinnan alla kuplinut kysymys on niin sanotun osallistavan sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla toteutetut, toinen toistaan hurjemmat suunnitelmat ilmaistöiden teettämisestä ja Saksan matalapalkkatöiden tuomisesta Suomeen. Todellinen pommi laukaistiin vuodenvaihteessa, kun kunnille annettiin väliaikainen oikeus irtisanoa väkeä ja palkata valtion tuella tilalle yli 57-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.
Yhä röyhkeämmäksi kasvavan EK:n kanssa työväelle aina vain kurjempia ”kompromisseja” hieromisen sijaan Suomen ay-liike voisi ottaa mallia vaikkapa Belgiasta, jossa eläkeiän korotukseen vastattiin viime kuussa yleislakkoon huipentuneella työtaistelujen sarjalla.
Vaietut vapaakauppasopimukset
Marraskuussa tehtiin suomalaista ihmisoikeushistoriaa, kun kansalaisaloitteen avulla eduskunnan käsittelyyn noussut tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin – taantumuksellisten voimien paastoista, rukouksista ja tunteikkaista lauluesityksistä huolimatta.
Vähemmälle huomiolle jäivät samaan aikaan eduskunnassa läpi runnotut päätökset lapsilisien leikkauksista sekä EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisestä.
Kauppasopimuksiin liittyvät silmänkääntötemput ovatkin olleet vuoden 2014 kestoteema. TTIP-info -liikkeen lukuisista vetoomuksista, mielenosoituksista ja aktiivisesta tiedottamisesta huolimatta kauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) ei vielä joulukuussa osannut mainita sopimukseen liittyviä uhkia. ”Mä oon ehkä enemmän keskittynyt tähän etujen hakemiseen,” kuului ministerin häkeltynyt, mutta rehellinen kommentti.
Kohua herättänyttä TTIP-sopimusta pahemmin jäi varjoon yhtä suuri TiSA-sopimus, joka koskee palvelukauppaa. Arvioiden mukaan sopimus tulee käytännössä tarkoittamaan julkisen palvelujen yksityistämistä laajalla skaalalla. Joulun alla tullut asiakirjavuoto paljastaa, kuinka puhtaat jauhot neuvottelijoilla on pussissa: TiSA-sopimus on tarkoitus pitää salaisena vielä viisi vuotta hyväksymisen jälkeenkin!
Vaalien ravisuttavat ääripuolueet
Tutut puheet eurokriisistä ja Kreikan velasta nousivat uudelleen esiin vuoden lopulla maan ajauduttua uusiin parlamenttivaaleihin. Se, mitä vaaleissa tapahtuu, ja mikä suuren suosian saavuttaneen vasemmistopuolue Syrizan rooliksi muodostuu, on vielä kirjoittamaton lehti.
Varmaa on kuitenkin se, että Kreikan vaalit tarjoavat koko Euroopalle uutta toivoa vallalla olevan talouskurituksen murtamiseksi, ja sitä EU-porvaristo pelkää kuollakseen. ”Pahempaa kuin kommunismi!” kiljui rahastoyhtiö Capital Groupin julkisuuteen vuotanut muistioTalouselämässä. Helsingin Sanomissa maltillisia keynesiläisiä reformeja ajava Syriza taas esiintyy ”Eurooppaa ravisuttavana ääripuolueena”.
Myös Suomessa vuosi 2015 on vaalivuosi. Kokoomuksen kannatus on ammattitaidottoman Alexander Stubbin, arkielämästä irrallaan leijailevan Laura Rädyn, maahanmuuttajien lastenvaunuilla ratsastaneen Pia Kauman ja suhmuroinnilla Helsingin johtoon pyrkineen Lasse Männistön myötä romahtanut alemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Samalla hallituksen ikuisuusprojektit kompastelevat edelleen. Kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisellä sopimuksella hyväksytty sote-uudistus törmäsi juuri niihin ongelmiin, joista sekä SKP että oikeusoppineet alusta lähtien varoittelivat.
Huonosti on käynyt myös perussuomalaiselle valeoppositiolle, jonka kenttä laskevien gallup-lukujen pelossa repii itseään hajalle. PS:n todellinen korttien kuultiin paljastus joulukuun lopussa, kun pääministeriksi pyrkivä Timo Soini lupasi vaalien jälkeisen hallituksen sopeuttavan valtiontaloutta ”noin 10 miljardilla eurolla.”
En olisi tästä kuvatekstistä niin varma…
Samanlaisia lukuja on aiemmin pyörittänyt ”Oy Suomi Ab:n” johdosta haaveileva keskustan bisnesmies Juha Sipilä, joka pelkästään taustalla pysyttelemällä, nyökyttelemällä ja hymyilemällä on noussut gallupeissa johtoon. Heitot kymmenien tuhansien julkisten sektorin töiden lakkauttamisesta ja Suomen valtion omaisuuden myymisestä ovat olleet niin karmeita, että Sipilän keskusta voisi suoraan vaihtaa nimensä oikeistoksi, jottei äänestäjille jää asiasta epäselvyyksiä.
Suomessakin on siis tilausta ”ääripuolueelle”, joka uskaltaa haastaa suurpääoman politiikan ja aiheuttaa porvareille univaikeuksia.
Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, haastattelu, jota olette odottaneet!
Muutos 2011-haastattelutrilogian kolmannessa osassa Ylivuotosanomat ylitsevuotavan ylpeänä esittää – tietoverkostoissa leviävän ulkomaalaiskriittisen genren kiistatta kirkkain tähdenlento, mies joka ei hyväksy eitä, tai mitään muutakaan, vastaukseksi –
Aiemmissa keskusteluissa puoluetovereittesi kanssa minulle on nyt käynyt selväksi, että Muutos 2011 pitää niin sanottua positiivista erityiskohtelua valtaväestöä syrjivänä, ettei suorastaan rasistisena käytäntönä.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on kuitenkin lähes kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna, ja viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi he kokevat työhönotossa rajua negatiivista syrjintää.
Ensimmäiseksi minua kiinnostaisikin tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä keinoja ongelman ratkaisemiseksi puolueenne ehdottaa? Eurovaaliehdokas Junes Lokka, olkaa hyvä.
JUNES LOKKA: Miksi päästämme ihmisiä tänne syrjäytymään, kun täällä ei ole töitä omillekaan?
Se on pitkä tarina! Virkistetäänpä mieliämme tähän väliin pienellä tietoiskulla.
Osa on tullut tänne, koska on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja hakemaan muualta turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2010 lopulla 43,7 miljoonaa. Näistä 15,4 miljoonaa oli pakolaisia, vajaa miljoona turvapaikanhakijoita sekä 27,5 miljoonaa maansisäisiä pakolaisia.
Pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Sopimusta kutsutaan myös Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n pakolaissopimukseksi. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen vuonna 1968.
Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi Geneven pakolaissopimuksessa määritellään se, kuinka pakolaisia on kohdeltava.
Turvapaikanhakijalle ei ole vielä myönnetty pakolaisstatusta eli turvapaikkaa, vaan hän on saapunut maahan itsenäisesti ja vasta hakee henkilökohtaiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa tai oleskelulupaa.
Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, jos turvapaikanhakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Sen voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Vuonna 2011 alle kymmenesosa Suomeen muuttaneista oli turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia.
* * *
Ja sitten takaisin keskusteluun! Mitä vaaliehdokas tästä kaikesta on mieltä?
JUNES LOKKA: Olen ehdottanut maahanmuuton rajua rajoittamista: esimerkiksi Eila Kännön aikana ei näitä ongelmia tarvinnut miettiä.
Mielenkiintoista. Minä olen ehdottanut Muutos 2011 -puolueelle hölmöilyn rajua rajoittamista. Kaikkea ei voi saada!
JUNES LOKKA: Mitä hölmöilyä tarkoitat?
Voi, mistä aloittaisi. Esimerkiksi naisten huoriksi kutsumisesta? Saako se sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi?
JUNES LOKKA: Ilmaisen itseäni haluamallani tavalla. Ei sillä ole tekemistä miehuuden tai hölmöilyn kanssa — miksi olisi?
Miten sinä kuvailisit syyttäjää ja tuomaria, jotka päästävät joukkoraiskaajat yhdyskuntapalvelulla? Lainoppineeksi?
Siksi kai syyttäjiä ja tuomareita yleensä kutsutaan, vaaliehdokas Junes Lokka! Sinulle siis naisten huorittelu ei ole hölmöä, vaan ihan korrektia, jokapäiväistä kielenkäyttöä, jota vaaliehdokkaalta odotetaankin.
Entä millä sanoilla kuvailisit puolueenne tuoreen kansanedustajan James Hirvisaaren kirjoittelua kärkkäästi kritisoinutta näyttelijä Krista Kososta? Onko hänkin huora?
JUNES LOKKA: Häntä kutsuin tyhjäpäiseksi bimboksi, sillä sellainen hän on. Outoa, ettei sinulla ole kuvakaappausta tästä.
Ahaa, selvä, en seuraa sinua Twitterissä.
JUNES LOKKA: Syy mielipiteelleni Kristasta löytyy täältä.
Junes Lokka, hyvät naiset ja herrat!
YLEISÖ: <aplodeja>
* * *
Palataan kuitenkin nyt itse asiaan, maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Millä keinoin Muutos 2011 -puolue edistäisi työllistymistä, jos positiivinen erityiskohtelu on mielestänne liian syrjivää?
JUNES LOKKA: Etsikööt töitä muualta, vaikka sieltä mistä ovat tulleet. Ruotsi on myös erinomainen kohde muuttaa. Ulkomaalaiset voivat käyttää vapaata liikkuvuuttaan ja etsiä myös asuntoja muualta — onhan suomalaisiakin asunnottomina.
Mutta eihän tuo edistä maahanmuuttajien työllisyyttä Suomessa laisinkaan! Ja vapaa liikkuvuuskin kuuluu vain Schengen-alueelta tulijoille. Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?
JUNES LOKKA: Joko he vievät sossurahamme tai vievät työpaikkamme. Molempi pahempi.
Kiitos rehellisestä, vaikkakin käsittämättömästä vastauksesta, vaaliehdokas Junes Lokka!
* * *
JUNES LOKKA: Mitä kohtaa et ymmärtänyt ehdotuksessani?
En ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa kyseinen ehdotus liittyy täällä jo asuviin ihmisiin ja heidän työllisyyteensä. Vai toteutuuko esityksesi retroaktiivisesti niin, että myös kaikki maahan jo muuttaneet ihmiset poistetaan?
JUNES LOKKA: Aloitetaan rikollisista, jatketaan työttömillä, joilla ei mitään todellisia siteitä maahamme, jne. Ei se niin vaikeaa ymmärtää ole.
Kyllä tässä edelleen joitakin epäselvyyksiä on. Mistä vuodesta alkaen ihmiset poistetaan? Itsehän muutin Suomeen muistaakseni vuonna 1990, enkä tiedä olenko vielä kotoutunut tarpeeksi hyvin.
JUNES LOKKA: Ja siis olet kieltä taitamaton ulkomaalainen, jolla ei ole mitään yhteistä muiden suomalaisten kanssa?
Olen Ruotsissa syntynyt, mutta puhun suomea. Ironista kyllä, asun kunnassa, jossa Suomessa syntyneet puhuvat ruotsia! Olen siis paluumuuttajana usein joutunut tilanteisiin, jossa en puhu valtaväestön kieltä. Keskimäärin 39 % vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa.
Erityisesti vanhempi väki tuntuu olevan joskus jopa vähän suivaantunut kielitaidottomuudestani.
JUNES LOKKA: Mitä lie kielirasisteja. Suomihan on kuulemma kaksikielinen maa. Miten voi olla, että on alueita, joilla ei puhuta suomea? Eikö perustuslaki ole asuinalueellasi voimassa?
Häkellyttävää mutta totta, vaaliehdokas Junes Lokka – myös kantasuomalaiset voivat olla kielitaidottomia!
Niin tai näin, näiden kieliongelmien vuoksi en ole koskaan saanut selville, kuinka paljon yhteistä minulla lopulta alkuperäisväestön kanssa on. Kun turhan liikaväestön maastamme poistava Lex Lokka astuu voimaan, onko siis minun poistuttava maasta vai heidän?
JUNES LOKKA: En tiedä. Ovatko he rikollisia ulkomaalaisia vai oletko sinä sellainen?
Koska tämä tapahtuu Lex Lokan voimaanastumisen jälkeen, on kysymys esitettävä sinulle.
Linjauksistasi on pääteltävissä, että karkotettaviin rikollisiin kuuluvat uuden lain mukaan ainakin työttömät maahanmuuttajat, mutta ilmeisesti myös laajemmin haitallisen monikulttuurin edustajat?
JUNES LOKKA: Oikein ymmärsit.
Sipoon ollessa monikulttuurinen kunta, aiotko irrottaa sen Suomesta fyysisesti, juridisesti vai vain etnisillä puhdistuksilla?
JUNES LOKKA: Mikä siinä kunnassa on monikulttuurista?
Kiitos kysymästä! Itseni, lähipiirini ja naapuruston lisäksi Sipoossa monikulttuurista on koko kunnan historia:
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
JUNES LOKKA: Siellähän on vain 552 syntyperältään ulkomaalaista asukasta eli 2,9 %. Näistä kokonaiset 13 kpl on Afrikasta. Kokeilepa Turun Varissuota tai Itä-Helsinkiä.
Ahaa, nyt alan ymmärtää – Lex Lokan määrittelemä haitallisen monikulttuurisuuden aste mitataan siis pääasiassa afrikkalaisten lukumäärällä.
YLEISÖ: <suosionosoituksia>
Itä-Helsingissä töissä käyvänä voin vahvistaa, että alue on kokonaan menetetty punavihermädättäjille. Normipäivä Itäkeskuksessa näyttää tältä.
* * *
Mutta olenhan minäkin tänne 90-luvulla muutettuani vienyt työpaikkoja useammankin, vaikka sossurahoja en niinkään. Niin kapitalismi toimii – työläiset pakotetaan aina kilpailemaan toistensa kanssa työpaikoista, oli maahanmuuttoa tai ei.
JUNES LOKKA: Kannattaako tällaisessa järjestelmässä tuoda lisää kilpailijoita? Sehän on työläisen edun vastaista.
Kapitalismi kokonaisuutena on työläisen edun vastaista.
EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvä Suomen integroiminen eurooppalaiseen markkina-alueeseen ja liberalistinen lainsäädännön rapauttaminen moninaisilla direktiiveillä on lisäksi huonontanut työväen asemaa merkittävästi. Tässä kyse on yleiseurooppalaisesta ongelmasta. Työväki on laitettu maksumieheksi globaalille finanssikriisille.
JUNES LOKKA: Koska yleiseurooppalainen ongelma, asialle ei voi tehdä mitään?
Väärin, asialle on vain vaikea tehdä mitään kansallisella tasolla ilman joko 1) irtautumista Euroopan unionista, rahaliitosta ja Schengen-alueesta tai 2) eurooppalaisten sopimusten sisällön radikaalia muuttamista ja uusien, työväelle edullisten sopimuksien solmimista!
Nämä ovat tietenkin molemmat teoreettisesti mahdollisia asioita, joita Euroopan vasemmiston jäsenpuolueet pyrkivät jokainen omalla tavallaan edistämään tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa.
Kapitalismin luonnetta ei silti vaaleilla tai EU:sta irtaantumisellakaan muuteta.
JUNES LOKKA: Ketä sinä yrität huijata? Vasemmisto ei millään tavalla ole eurokriittinen, toisin kuin IPU tai Muutoksen tietyt jäsenet, joista minä olen yksi. Seuraatko sinä lainkaan politiikkaa?
Vaaliehdokas Lokalla on jälleen virheellistä tietoa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta, jos on liian laiska lukemaan asiasta!
* * *
Tähän mennessä teiltä ulkomaalaiskriittisiltä ei ole tullut vielä yhtäkään konkreettista ehdotusta maahanmuuttajien työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Kuulemmeko nyt ensimmäisen?
JUNES LOKKA: Ehdottamani ratkaisu on ongelmien ennaltaehkäisyä ja se on ainoa toimiva. Suomalaisillekin aina ehdotetaan työnhakua ulkomailta, miksei siis ulkomaalaisillekin? Ihmisarvohan on jakamaton ja kaikkia tulee kohdella samalla lailla.
Älä sano, etteikö minulla olisi ehdotuksia.
Sitä en todellakaan sano! Minusta ne ovat vain häpeällisen typeriä ehdotuksia. Erityisen typeriksi ne muuttuvat, kun muistetaan etteivät ne juurikaan liity alkuperäisenä aiheena olleeseen positiiviseen diskriminaatioon ja sen syrjivyyteen!
Kertauksen vuoksi sinusta siis työhönoton yhteydessä esiintyvää positiivista diskriminaatiota parempi vaihtoehto olisi massiivinen, Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia rikkova operaatio, joka syrjisi törkeästi tänne muuttaneita ihmisiä niin absurdeilla tavoilla, ettei niille luultavasti ole tuntemassamme lainsäädännössä edes rikosnimikkeitä.
Aivan kerrassaan mahtavaa!
JUNES LOKKA: Miten se syrjisi heitä? Olisivat tulematta maahan, jossa ei ole töitä omillekaan, niin eivät joutuisi syrjityiksi. Mitä Suomen lakeja ja mitä ihmisoikeussopimuksia rikollisten karkottaminen tai turvapaikkashoppailijoiden maahan päästämisen estäminen rikkoo?
Onko käsityksesi suomalaisesta lainsäädännöstä todella niin hatara, ettet ymmärrä tällaisen operaation lainvastaisuutta?
JUNES LOKKA: Mikä tässä on lainvastaista? Katso ulkomaalaislain maahantuloedellytys- ja karkottamispykälät.
Tässähän puhe oli siis laajasti maahanmuuttajien työttömyydestä. Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 266 148 ulkomailla syntynyttä henkilöä, joista 38% on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia ja 62% ulkomaan kansalaisia.
Ulkomaalaislaki koskee vain tätä 62 prosenttia, joten sekoitat nyt tapasi mukaan asioita. Mutta paneudutaan nyt silti siihen, mitä laki sanoo!
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Työttömyydestä siinä ei puhuta mitään. Lisäksi laki painottaa:
Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
JUNES LOKKA: <päättäväistä hiljaisuutta>
* * *
Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.
Puhutaan vielä lopuksi avoimen kiihkeästä flirttailustasi uusnatsismin kanssa. Vaalisivuiltasi löytyy Kansallisen Vastarintaliikkeen propagandatarra.
JUNES LOKKA: Miten “monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi” on yhtä kuin uusnatsismi?
Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen.
JUNES LOKKA: Mitä merkitystä tuolla “uusnatsijärjestöllä” on? Sehän on paikkaansa pitävä väite. Miten olisi, jos vaikka kumoaisit sen uusnatsismilla jeesustelun sijaan?
Tuo “Suomi on aina ollut monikulttuurinen” taas on älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka suomalaisten tavoissa on eroja, ei kyse ole siitä monikulttuurisuudesta, jota nykyään tarkoitetaan.
Monikulttuurisuus on pelkkä koodisana islamille ja muille takapajuisille kulttuureille, joita meidän on mukamas pakko hyväksyä.
Korjaus: Se on sinulle pelkkä koodisana, koska olet pakkomielteinen kulttuurisoturi, jota vääränlaiset ihmiset halla-ahistavat! Me muut pystymme näkemään asian hieman laajemmassa kontekstissa.
JUNES LOKKA: Ja mikähän tuo konteksti oikein on? Jos näitä kritisoi, huudetaan rasismia tai uusnatsismia, kuten tässäkin blogikirjoituksessa. Miksi?
Kysytkö minulta vakavissasi, miksi sinut yhdistetään rasisteihin ja uusnatsismiin, kun itse jaat omilla sivuillasi rasistien ja uusnatsien materiaalia?
JUNES LOKKA: Kysyn.
Minä en ole sitä yhteyttä luonut, vaan sinä. Kysymys tulisikin esittää sinulle: Miksi?
JUNES LOKKA: Koska monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
YLEISÖ: <naurua> <suosionosoituksia>
* * *
Minulla ei kyllä ole vielä lapsia, mutta jos olisi, heidän isänsä olisi syntynyt Ruotsissa, äiti Virossa, isoäiti (Venäjän) Karjalassa, isoisä Inkerinmaalla, osa sukulaisista Kiinassa, isän (entiset) kollegat Somaliassa, naapurit Venäjällä, ja loput olisivat muuten vaan epäilyttäviä suomenruotsalaisia.
Ehkä tästä syystä luotettavien tietokone-ennusteiden mukaan heistä onkin kasvamassa groteskeja mutantteja!
Osaatteko, vaaliehdokas Junes Lokka, määritellä, mitä muita haittoja tässä monikulttuurisessa ympäristössä kasvamisesta heille mahdollisesti on, ja kuinka suuren prosenttiosuuden tästä monikulttuurisuudesta itse poistaisit? Ja koska lapseni ovat itsessään monikulttuurisia, tulisiko heidät itsensä poistaa haitallisina?
JUNES LOKKA: En tiedä – riippuu vähän siitä, vaatisivatko he itselleen omat uimavuorot, halal-lihaa koulun ruokalassa, moskeijoiden rakentamista verovaroin ym. Suomeen kuulumatonta.
Olisit siis valmis poistamaan Suomesta minun omat lapseni, jos he ovat eri mieltä kanssasi? Eikö siis asia ole niin, että vaaliehdokas Junes Lokka on vaarallinen lapsilleni ja lapsenlapsilleni, eikä suinkaan monikulttuurisuus?
JUNES LOKKA: Voi tätä tahallaan ymmärtämisen määrää. Mistä keksit, että eri mieltä oleminen olisi peruste karkotukselle? Ovatko lapsesi siis ulkomaalaisia rikollisia, jotka vaativat itselleen erivapauksia? Silloin vastaan kyllä, heidät tulee karkottaa maasta — se ei ole vaaraksi kenellekään, päinvastoin.
Eihän sinun väitteesi ollut, että “erivapauksia vaativat ulkomaalaiset rikolliset” ovat vaarallisia lapsilleni ja lapsenlapsilleni, vaan se, että monikulttuurisuus on vaarallista lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Kun lapseni (joita ei vielä ole olemassa) tulevat väistämättä olemaan itse monikulttuurisia, ymmärtänet tämän olevan ongelmallinen, ettei suorastaan mahdoton väite.
Kysyinkin sinulta, vaaliehdokas Lokka, miten aiot tämän ristiriidan ratkaista?
JUNES LOKKA: <raivokasta hiljaisuutta>
* * *
Valitettavasti aikamme on tänään lopussa.
Kiitos että pääsit mukaan Ylivuotosanomien erikoishaastatteluun, ja onnea Euroopan unionin parlamenttivaaleihin!
Suomalaisen eduskuntavasemmiston liityttyä porvariston kanssa samaan hallitusrintamaan on koko poliittisen vasemmistoliikkeen yhteenlaskettu kannatus Suomessa historiallisen matalalla tasolla.
Kaikkialla ihmetellään, missä on vika — miksi vasemmiston suunta on niin hukassa? Miten tässä näin pääsi käymään?
Ihmettelyyn on yhtynyt Vasemmistoliittoa lähellä olevan Vasemmistofoorumi-ajatuspajan entinen toiminnanjohtaja Ruurik Holm, joka viimeisen vuoden aikana on esittänyt hyvinkin osuvaa kritiikkiä puolueensa osallistumisesta nykyhallitukseen.
Holmin viimeisin päänavaus sai osakseen huikean määrän vihaa puoluetovereilta. Mukaan taisivat mahtua kaikki Neuvostoliitolla päähän -artikkelissa mainituista titteleistä — jonkin sortin liberaalivasemmistoa edustava Ruurik Holm sai kuulla olevansa taistolainen, vähemmistöläinen, stallari ja vaikka mitä muuta, jolla ei juuri ole yhteyttä nykypäivään.
Kun tuo rituaali oli läpikäyty, keskustelu otti mielenkiintoisempia suuntia. Esiin nousi erikoinen ajatus siitä, että Euroopassa kaikilla vasemmistopuolueilla menee yhtä huonosti.
Esimerkiksi Kreikan radikaalivasemmistolainen Syriza on kuitenkin gallupien mukaan maan suurin oppositiopuolue, jolla on tulevissa vaaleissa todellisia mahdollisuuksia myös hallituksen muodostamiseen.
Holm antaa kommentissaan ymmärtää eurooppalaisen vasemmiston ongelmien johtuvan marxilaisuuteen takertumisesta. Viime kuussa Turussa Tiedonantaja-festivaalin vasemmistopaneelissa puhunut syrizalainen ekonomisti Stefania Georgakakou-Koutsonikou sen sijaan painotti nimenomaan marxilaisen luokkataisteluanalyysin olevan välttämätön työkalu Euroopan tilanteen ymmärtämisessä — enkä usko hänen olleen 70-luvulla vielä syntynytkään.
Tiedonantajan haastattelussa Georgakakou-Koutsonikou kertoo Syrizan noususta ja samalla liikkeen esittämästä yhteiskunta-analyysistä. Hänen mukaansa kapitalismin viimeisimmän kriisi on tehnyt selväksi, että sosialidemokratian utopia työn ja pääoman rauhanomaisesta liitosta, jonkinlaisesta ihmiskasvoisesta kapitalismista, joka voitaisiin valjastaa toimimaan koko kansan hyväksi, on mennyttä.
– Itse asiassa tämä on ollut selvää jo 1970-luvulta ja uusliberalismin noususta saakka. Sosialidemokratia on historiaa. Meillä ei ole paluuta aikaisempien vuosikymmenten vahvaan hyvinvointivaltioon. Sekin oli luokkataistelun tulosta, mutta nyt työväenluokan asema on heikompi. Sosialidemokraattisen mallin tekohengittäminen tuottaa vain kovempaa kapitalistista kuria. Täytyy myös muistaa, että kapitalismi on aina tuottanut suuria kriisejä eikä ole koskaan toiminut työväenluokan etujen puolesta, ei edes hyvinvointivaltion kultakaudella toisen maailmansodan jälkeen.
Hänen mukaansa työväenluokka tarvitsee tänä päivänä entistä enemmän kansalliset rajat ylittävää kamppailua ja kansainvälisen luokkataistelun yhdistämistä.
Euroopanlaajuisesta luokkataistelusta puhui myös Vastavirta-festivaalin paneelissa Helsingissä viime vuonna puhunut Syrizan Eurooppa-politiikan vastaava Yiannis Bournous:
— Siitä lähtien kun kriisi puhkesi Euroopassa, Euroopan vasemmisto on selkeästi alleviivannut, ettei tämä kriisi ole luonteeltaan kansallinen tai hallinnollinen. Olemme selkeästi sanoneet, että tämä on uusliberalistisen kapitalismin kriisi, joka liittyy Euroopan unionin arkkitehtuuriin ja euroalueeseen …
Työmarkkinasuhteiden ja työntekijöiden oikeuksien kiinalaistuminen, julkisten palvelujen alasajo sekä vaurauden väkivaltainen uusjako suurpääoman hyväksi — kysymys ei ole kansojen välisestä sodasta, vaan Euroopan raaimmasta luokkasodasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Sen sijaan, että suomalainen vasemmisto luopuisi marxilaisuudesta ja luokka-analyysistä poliittisesti epäkorrekteina, vanhentuneina käsitteinä, kannattaisikin sen mielestäni tutustua tarkemmin Euroopan suosituimman vasemmistopuolueen esittämiin näkemyksiin — kenties jopa ottaa niistä mallia!
Kun viimeksi kävin Brysselissä viisi vuotta sitten, olin siellä läpikulkumatkalla reppuselkäisenä interreilaajana. Pohjois-Brysselin juna-asemalla en tutustunut kuin töykeään Belgian rautateiden virkailijaan, joka tungoksessa mumisi ohjeita seuraavalle paikkakunnalle.
Viime viikolla minulla oli ilo palata tutulle asemalle osana vaihtoehtoisen huippukokouksen suomalaista ryhmää. Rutiininomaisen konferenssin sijaan löysimme itsemme keskeltä uudenlaista poliittista tilannetta. Tunnelma salissa yltyi usein sähköiseksi, kun vasemmistovoimat Euroopassa ottivat rohkeasti yhteisiä askelia eteenpäin.
Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. – Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. – Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.
Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.
Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.
Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston hiljaisuus oli leimallista. Ellen olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.
Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa osakseni jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessani linjasin, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun. Nyt me esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostin torikokousten toimintapäivän 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.
– Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. – Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.
Tänä vuonna arabikevään sijaan saamme ehkä todistaa eurooppalaista kevättä.
Tällä ja edeltävällä viikolla on saatu seurata verkkomaailmaan liittyvää mediaspektaakkelia. Ensin julkisuuteen levisi uusnatsien jäsenrekisteri. Listalla komeili mm. perussuomalaisten eduskunta-avustaja ja kunnallispoliitikko. Muutamaa päivää myöhemmin julkistettiin myös sosiaaliturvatunnuksia ja nimitietoja sisältäneitä tietokantoja. Näillä tapauksilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä.
Tällä viikolla joissain sensaatiohakuisemmissa tiedotusvälineissä levisi kuitenkin tieto, että molempien tapausten taustalta löytyisi löyhä anonyymi ryhmittymä Anonymous Finland, jatkoa maailmanlaajuiselle Anonymous-meemille. Sosiaalisessa mediassa kiersi pastebin -linkki, jonka sisältämä pitkähkö ja sisällöltään jokseenkin epätasainen manifesti olevinaan valotti ryhmän motiiveja.
Heti ensimmäiseksi on todettava, että tämän manifestin alkuun sisällytetyt väitteet ovat hyvin kyseenalaisia. Iltalehtien uutisoinnista huolimatta tällä hetkellä mitään todisteita ei taida olla olemassa, että näiden vuotojen taustalla olisi edes sama taho, saati sitten ”Anonymous Finland”. Eikä itse asiassa ole olemassa todisteita siitäkään, että tällaista ryhmittymää edes olisi olemassa.
***
Vaikka uutinen siis vaikuttaa täydeltä ankalta, liittyy siihen mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka tekevät siitä tarkastelun arvoisen. Anonyymien Suomalaisten manifesti on tilkkutäkkimäinen, systeemiä vastaan raivoavan yläasteikäisen tuotokselta vaikuttava tekele jossa tekstilaji, sävy ja idea vaihtelevat radikaalisti paragraafista toiseen, mutta kaiken häröilyn ja foorumislangin lisäksi se sisältää ihan asiaakin:
Me emme suvaitse yhtäkään ryhmää, jonka periaatteena on syrjiminen rodun, seksuaalisuuden tai uskonnon perusteella, emmekä suvaitse tällaisten ryhmien jäseniä tai sellaisten ideologioiden levittämistä, joka oli syynä maanantain iskuun. Näin ollen vaadimme [uusnatsijärjestö] Kansallista Vastarintaa lopettamaan toimintansa sosiaalisessa elämässä ja verkossa, ja ellei sitä tapahdu, tulemme jatkamaan näitä iskuja parhaaksi katsomallamme tavalla.
Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jo Suomen lainsäädäntö kieltää fasistisluontoisten sotilaallisten ja poliittisten järjestöjen toiminnan Pariisin rauhansopimuksen perusteella, mutta ilmeisesti tämäkin on menty kumoamaan yksipuolisella päätöksellä vuonna 1990. Kun tällaisten fasistisluontoisten järjestöjen olemassaolo on nyt kuitenkin ihan tosiasia, herää pikemminkin kysymys, mihin tällaisen lainsäädännön tarve on mukamas hävinnyt? Nyt se on johtanut tilanteeseen, jossa näköjään tarvitaan itsenäisiä kansalaisaktivisteja hoitamaan tehtävää joka ennen vuotta 1990 kuului Suomen viranomaisille.
Manifesti jatkuu tästä yllättävän vakavamielisenä, huolestuneella kannanotolla yhteiskunnan koventuneista arvoista ja rasismin noususta sekä arkipäivässä että politiikassa:
– Olemme nähneet rasismin lisääntyneen valtavasti suuren kansanosan keskuudessa ja kansallisessa politiikassa, sekä ulkomaalaisten väkivaltaisen sanallisen ja fyysisen kohtelun muodossa. Olemme nähneet miten rasistisia ideologioita ja rotuvihaa lietsovia poliittisia ryhmiä ja liikkeitä on syntynyt, miten näistä liikkeistä on noussut politiikkaan hahmoja, jotka – ja Me olemme täysin varmoja siitä – vaihtaisivat väkivaltaisista sanoistaan äärimmäisiin tekoihin jos heillä vain siihen olisi mahdollisuudet ja tarpeeksi kansansuosiota takanaan. Historia on osoittanut liian monta kertaa, että askel hirveisiin rikoksiin on helppo ottaa ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa, sielläkin jossa Te kuvittelette sen olevan vaikeaa tai mahdotonta.
Tuohan nyt on ihan 100% täyttä asiaa vaikka sitten onkin väärässä yhteydessä julkituotu. Myös manifestin muut esiintuomat epäkohdat, kuten suomalaisten yhtiöiden lähestulkoon rikollinen käyttäytyminen ulkomailla, Suomen poliittinen korruptio, ihmisten passivoituminen ja poliittisen järjestelmän vaihtoehdottomuus ovat kaikki erittäin todellisia ongelmia ja valideja kritiikin kohteita. Tämä sanoma ei todellakaan ole väärä, vaikka se tulisi vastaan missä tahansa.
Manifesti myös esittää muutaman konkreettisen vaatimuksen, joihin minun mielestäni on erittäin helppo yhtyä jokaisen jonka ajatusmaailmassa on tippaakaan inhimillisyyttä:
Rasististen äärijärjestöjen ja poliittisten ryhmien toiminnan välitön lakkauttaminen ja lopettaminen
Kaikkien ulkomaalaisten sanallisen, psykologisen ja fyysisen rasistisluontoisen häirinnän välitön lopettaminen kaikissa ympäristöissä
Eduskunnan jäsenten väkivaltaisten viharetoriikan välitön lopettaminen ja niiden kansanedustajien eroaminen, jotka eivät osaa pidättäytyä rasistisista puheista
Suomalaisten yritysten lainvastaisen toiminnan välitön lopettaminen ulkomailla ja kotimaassa ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen
Suomen hallituksen vakavempi suhtautuminen sosiaaliturvan ongelmiin, erityisesti työttömyysturvaan ja alhaiseen palkkatasoon
Manifestin päättää kaksi videolinkkiä, joista toinen on Charlie Chaplinin ainutlaatuinen julistus fasismia vastaan:
***
Minusta onkin pirun ikävää, että näin selväjärkinen kannanotto nousee esille näin hölmössä yhteydessä. Tietomurto ja viattomien ihmisten henkilökohtaisten tietojen julkaisu ole millään tavalla moraalisesti tai juridisesti hyväksyttävää. Asiallisten ja tarpeellisten vaatimuksien yhdistäminen rikollislaatuiseen toimintaan ei auta mitenkään asiaa, vaan pelaa pikemminkin vastapuolen pussiin. Ja koska manifestin kirjoittajasta ei ole mitään tietoa, eikä luultavasti tule ikinä olemaankaan, on sekin mahdollisuus pidettävä mielessä että kyseessä on harkittu disinformaatio, jolla tarjotaan Suomen oikeistovoimille jälleen helppo olkinukke.
Tästä on mallikkaana esimerkkinä perussuomalaisen Kalle Pahajoensekava kirjoitelma. Pahajoki omien sanojensa mukaan ”kannattaisi kiihtotonta ja faktapohjaista lähestymistapaa” muttei Uuden Suomen blogissaan ilmeisesti itse viitsi tähän kuitenkaan ryhtyä, sen verran kummallisia loogisia harppauksia mies suorittaa yrittäessään yhdistää tietovuodot, Anonymous Finlandin, ulkoparlamentaarisen kansalaisvaikuttamisen, Karl Marxin, Britannian mellakat, suomalaiset anarkistit ja vasemmistonuoret:
Viattomien kansalaisten tietojen vuotaminen julkisuustemppuna sen sijaan ominta vasemmistolaista röyhkeyttä, jossa kaikenlaiset tuhotyöt oikeuttaa oikea poliittinen päämäärä. Ei pitäisi yllättyä: ”päämäärä oikeuttaa keinot” on ollut vasemmiston modus operandi Marxista saakka. Aivan kuten vasemmistonuoret hyväksyvät Lontoon kuolonuhreja ja mittaamatonta tuhoa vaatineet mellakat niiden yhteiskuntakriittisen motiivin takia, ei tässäkään sivullisilla kärsijöillä ole merkitystä. Saitte lulzinne ja luulempa, että toimittajat tulevat hykertelemään käsiään kun joku vaatii Halla-ahon lähettämistä Naurulle, mutta kysyn teiltä, hyvä Anonymous: eikö yhtään hävetä?
Myöhemmin kommenttiosastolla rinnastetaan tietovuoto skinien katuväkivaltaan ja Anders Breivikin hirmutekoon, jossa sata sivullista nuorta lahdattiin armotta Utoyan saarella. Minä en tiedä, miten käsiä hykerrellään, mutta tiedän etteivät nämä teot vastaa toisiaan millään kuviteltavissa olevalla skaalalla. Tiedänpä senkin, etten ole kuullut yhdenkään vasemmistolaisen ”hyväksyneen Lontoon mellakat” – sen sijaan olen kuullut heidän osoittavan ymmärrystä siitä, mikä mellakointiin johtaa. Ehkä ”tyhmät vasemmistoulkomaalaisanarkistit vaan tykkää hajottaa paikkoja” -tason ylittävä analyysi vain menee perussuomalaiselta kokonaan yli hilseen?
Luonnollisesti porvarishenkinen Uusi Suomi tarttui Pahajoen kirjoitukseen ja julkaisi sen suunnilleen sanasta sanaan ”it-ekspertin” asiantuntijalausuntona, jossa tietovuodot yhdistetään kiistatta johonkin tuulestatemmattuun ”äärivasemmistolaiseen liikkeeseen” vailla sen kummempaa journalistista etiikkaa:
Perussuomalainen it-asiantuntija Kalle Pahajoki paheksuu ”äärivasemmistolaiseksi” kutsumansa liikkeen nousua viikonlopun tietoturvauutisen liepeiltä. Pahajoki kytkee manifestin perusteella Anonymous Suomen osaksi äärivasemmistolaiseen liikkeeseen, jonka maailmankuvaa hän kuvailee ”surkuhupaisaksi”.
– Kirjoitus on uhkakuvia maalaileva naiivi saarnapuhe äärioikeistoa ja rasismia, yritystoimintaa ja kansanedustajien palkkoja sekä tietysti Jussi Halla-ahoa ja Teuvo Hakkaraista vastaan, Pahajoki kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan.
Tapa jolla artikkeli täysin tyhjästä loihtii esiin pelottavan ”äärivasemmistolaisen liikkeen” ja tarjoaa sen tueksi täysin keksityn asiantuntijalausunnon on häkellyttävä. Jos Uuden Suomen toimittaja olisi viitsinyt kelata sivua piirun verran alemmaksi, olisi artikkelin alta löytyvä satunnainen kommentaattorikin tarjonnut huomattavasti faktapohjaisemman arvion:
Se nimettömän nettikirjoittelijan manifesti ei sekavuudessaan osoita Anonymousiin. Ajoitus ei osoita Anonymousiin. Sisältö ei osoita Anonymousiin. Väitteet eivät osoita Anonymousiin. Manifestin tiedot eivät osoita Anonymousiin. Tyyli ei osoita Anonymousiin. Eikä kyseinen nimetön nettikirjoittaja voi olla murtojen takana kun ei niistä tiedä yhtään sen enempää kuin muutkaan ovat voineet mediasta lukea. Kunhan vedätti. Se kirjoitus on jonkun nimettömän trollin tuotos. Ja blogauksestasi päätellen on ollut todella onnistunut rölläys. Mitä voi arvostaa, sillä kunnon rölli öyhäyttää tosikoiden mielen syövereistä sitä kaikkein hauskimman lajin tahatonta komiikkaa tänne muiden nauruhermoja kutkuttelemaan.
***
Mitä tästä kaikesta nyt sitten lopulta opittiin?
Ainakin se, että media pohjaa uutisointinsa kasvavassa määrin silkkaan huhupuheeseen. Tässähän perättömiin väitöksiin perustuva manifesti uutisoitiin faktana, jonka jälkeen sitä vastaan esitettiin faktana vastakkaisia perättömiä väitteitä. Siinä välissä päästiin käyttämään seksikkäitä termejä äärivasemmisto, terrorismi ja hakkeriryhmä, ja olkinukkien taistellessa lisättiin jälleen ihmisten pelkoja ja katkeruutta kummallakin puolella. Ainoaksi faktisesti todelliseksi asiaksi jäi, että jossain vuodettiin tietoja jollain tavalla, jostain syystä.
Eniten minun mieltäni jää kuitenkin kaivelemaan se, että manifestin todenperäisyydestä huolimatta sen esiin nostamat ongelmat ovat täysin todellisia. Mitä se kertoo nyky-Suomen tilasta, että verkkovandaalien rikollisjengi – tai vielä pahempaa, yksittäinen internetin rölli joka saa tekstinsä läpi valtamediassa – on ainoa joka nostaa nämä konkreettiset politiikan sisältökysymykset julkiseen keskusteluun? Siis sanalla sanoen on ainoa, joka puhuu asiaa?
Eikö se ole itse asiassa tässä asiassa kaikkein surullisinta, että huvikseen tietomurtoja harjoittava anonyymi rikollinenkin tai vitsimielessä liikenteessä oleva yläasteikäinen on kannanotoissaan huolestuneempi suomalaisen yhteiskunnan koventuneista arvoista, kanssaihmistensä kohtelusta ja puhtaasti inhimillisyydestä kuin Suomen eduskunnassa istuvat kansanedustajat ja heidän puolustelijansa?
Paneelikeskustelu Tiedonantaja-lehden 40-vuotisjuhlassa Tampereen työväentalolla. Keskustelemassa kansanedustajat Jukka Gustafsson (SDP) ja Minna Sirnö (Vas) sekä kaupunginvaltuutetut Yrjö Hakanen ja Jari Heinonen (SKP).
Presidentinvaalit on käyty. Niinistöä lukuunottamatta kaikki hävisivät.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut 
![URA2_node593_diagrammi2](http://ylivuoto.files.wordpress.com/2013/10/ura2_node593_ympyradiagrammi1.jpg?w=570" alt="URA2_node593_ympyradiagrammi1" width="570" height="392" class="aligncenter size-large wp-image-2879" /></a>)
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat