Mediassa nähtiin tällä viikolla pimeänäkösensorin kautta otettu kuva viimeisestä yhdysvaltalaissotilaasta lähtemässä Kabulin lentokentältä. Tämän miehen kuva ja nimi jäänee ikuisesti länsimaisiin aikakirjoihin, vain koska hän sattumalta oli viimeinen joka kävelee sotilaskoneen ramppia ylös.
Tuota edeltävänä päivänä saatiin tietää, että Yhdysvaltain ilmaiskussa Kabulissa kuoli perheenisä Zemaray Ahmadi (36 vuotta), hänen poikansa Zamir (20), Faisal (16) ja Farzad (12), kolme sukulaistyttöä (2, 5 ja 7-vuotiaita), kaksi sukulaispoikaa (2 ja 6-vuotiaita), sekä 28-vuotias mies.
Brittiläisen Sky Newsinartikkelissa on kaksivuotiaana kuolleen Malika Ahmadin valokuva.
Heidän nimiään ja kuviaan ei tulla muistamaan, kun Kabulin tapahtumia tutkitaan vuosikymmeniä myöhemmin – tai edes tällä viikolla. Ainoa maininta jonka löysin tapauksesta Yleltä on juttu, jossa kerrotaan että USA:n ”itsepuolustukseksi” tekemässä iskussa ei kuollut siviilejä.
Viime vuonna erästä blogitekstiäni vuodelta 2013 käytettiin oikeussalissa osana toimittaja Johanna Vehkoon puolustusta todistusaineistona siitä, että tunnettu nettitrolli Junes Lokka on, toden totta, rasisti.
Kyseessä oli siis tapaus, jossa Lokka oli tehnyt toimittajasta kunnianloukkaussyytteen siksi, että toimittaja oli henkilökohtaisessa sosiaalisessa mediassaan kuvaillut Lokkaa termeillä tunnettu rasisti ja natsipelle.
Samassa oikeudenkäynnissä Lokka oli väittänyt koko blogissani esiintyneen haastattelun olevan ”täysin tekaistu”. Koska tästä tulee minulle edelleen kyselyjä, lienee syytä vielä kertaalleen käydä läpi, miten asiat ovat.
***
Ensinnäkin: Tekstissä käytetyt Lokan kommentithan eivät siis olleet mitenkään ”irrallisia” eivätkä varsinkaan ”täysin tekaistuja”. Jokainen Lokan suuhun laitettu repliikki on Lokan itse kirjoittama.
Leikkaa ja liimaa -työkalua on käytetty sen verran, että lainaukset Lokalta koostettiin kahdesta lähteestä: Facebookin Paljastettu 3 -sivustolla käydyistä julkisista Facebook-keskusteluista, joihin Lokka osallistui, ja samanaikaisesti tähän blogiin tulleista Lokan omista kommenteista.
Ensimmäinen alkuperäinen lähde on poistunut saatavilta siksi, että erityisesti Perussuomalaiset puolueaktiivit jatkuvasti ilmiantoivat Paljastettu 3 -sivun julkaisuja ja saivat Facebookin lopulta poistamaan koko sivuston. (Äärioikeisto kävi siis jo tuolloin jatkuvaa taistelua vastustajiensa sananvapauden rajoittamiseksi.)
Jälkimmäinen kommenttiketju on kuitenkin edelleen olemassa kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja on kaiken kansan nähtävillä! Ketjusta on jopa edelleen nähtävissä minuutin tarkkuudella, missä vaiheessa kysymykset osoittautuivat Lokalle liian vaikeiksi ja hän päätti jättää vastaamatta.
Lokka siis todistettavasti valehteli oikeussalissa väittäessään, ettei blogissa ole ”haastateltu häntä”, eikä edes ennen perätöntä lausumaa ymmärtänyt poistaa tuota todistusaineistoa. Varmuuden vuoksi olen tallentanut koko alkuperäisen lähteen tähän vielä kuvankaappauksena.
***
Sattumalta kävi sitten niin, että törmäsin Lokkaan jälleen eräässä Facebook-ryhmässä hiljattain oikeudenkäynnin jälkeen. Se on aina ikävä yllätys, mutta päätin tuolloin ottaa vahingon takaisin suorittamalla Facebookin kautta jatkohaastattelun.
Julkaisen sen transkription nyt tässä.
***
YLIVUOTOSANOMAT: Hei, katsos, tunnettu rasisti ja natsipropagandan levittäjähän se siellä. Huomasin että valehtelit ihan suoraan oikeudessa vanhan blogitekstini sisällöstä, way to go!
JUNES LOKKA: Ylen faktantarkistaja käytti valehaastatteluasi todisteena, ja kumosin sen kertomalla faktat siitä. Ehdotin, että tuomari soittaisi sinulle todistajan asemassa, mutta se ei ollut tarpeen.
YVS: Nääh, valehtelit tapasi mukaan ihan mitä sattuu. Mutta hyvä hommahan tuossa oikeudenkäynnissä oli se, että siinä todettiin ettei sun kutsuminen rasistiksi ole valheellista. Pitkään siitäkin on saatu vääntää mutta nyt siitä on mustaa valkoisella!
JUNES LOKKA: En valehdellut mitään eikä tuomiossa todettu sitä mitä väität.
YVS: Tuomiossa todettiin, että ”yhdenkään käytetyn […] sananvalinnan osalta Vehkoon väitteet eivät ole olleet täysin perättömiä”. Siinä on siis oikeuden mielestä perää, että olet rasisti ja natsipelle. Sitä ei vain jostain syystä olisi saanut sanoa julkisesti?
JUNES LOKKA: Tuo on se toinen syyte, ei koske nimittelyä. Kannattaa lukea koko 15-sivuinen pdf.
YVS: Ahaa, luen sen kyllä kernaasti jos viitsit linkata!
JUNES LOKKA: onko siis niin että puhut taas asioista perehtymättä niihin? Tässä eka syyte:
…ja tässä toinen. Kuten näet, kyseessä on kaksi eri asiaa jotka sekoitat täysin
***
Uskomatonta mutta totta, Lokan linkkaamasta virallisesta dokumentista käy ilmi seuraavaa: Oulun käräjäoikeus ihan vakavalla naamalla oli sitä mieltä, että ei voida ”ainakaan riidattomasti” ratkaista onko rasistista poliittista toimintaa ja rutiininomaisesti natsien kanssa yhteistyötä tekevä henkilö rasismin ja natsi-aatteen kannattaja.
Myös sanamuotoilu ”ainakaan riidattomasti” on melko erikoinen, sillä siitähän koko oikeusjutussa on kyse – tämän todenmukaisen väitteen riitauttamisesta.
Kaikki väitteethän voidaan aina riitauttaa, olivat ne totta tai ei, ja siitä Lokalla on vankka kokemus.
***
YVS: Myönnän että näissä asioissa olen ollut lehtitietojen varassa. Tämä selventää asiaa!
JUNES LOKKA: Ylen faktantarkistaja käytti yli 22 000 euroa ja 37 sivua ”todisteita” ja epäonnistui täysin.
YVS: Puhumattakaan kaikesta siitä ajasta ja energiasta jotka itse olet tuhlannut saman asian todistamiseen YouTubessa. Harmillista ettei oikeudella ollut tarpeeksi istumalihaksia sen läpikäymiseen!
JUNES LOKKA: Olisiko linkkiä näihin todisteisiin?
YVS: Esimerkiksi se kerta, kun suoran lähetyksen kommenteissa teit ”etsintäkuulutuksen” ja lupasit ”tapporahaa” fasismin vastaisen mielenosoituksen järjestyksenvalvojasta! Vain hetkeä myöhemmin tämä etsintäkuulutus päätyi PVL:n verkkosivuille valokuvan kanssa.
Aika kiistaton osoitus siitä miten hyvin yhteistyö natsien kanssa sinulla pelaa!
JUNES LOKKA: Eli jos PVL linkkaisi sinun juttujasi, siitäkö pitäisi vetää jotain johtopäätöksiä? En muuten tiennyt että ne naamioituneet auton alle työntelijät ja kameran hajottajat olivat järjestyksenvalvojia.
YVS: Kyllä todellakin vetäisin siitä jonkinlaisen johtopäätöksen omasta toiminnastani, jos rikollinen uusnatsijärjestö jakaisi yksittäisistä ihmisistä valokuvalla ja nimellä tekemiäni ”etsintäkuulutuksia” ja mm. kehottaisi sivuillaan keräämään minulle kannattajakortteja eurovaaleihin!
Voi olla jopa, että miettisin useamman kerran mikä helvetti toiminnassani on mennyt pieleen.
Rikollinen uusnatsijärjestö PVL kehuu tammikuussa 2019 verkkosivuillaan Lokkaa ja kehottaa allekirjoittamaan tämän kannattajakortin.
Näin vertailun vuoksi: kun MV-lehti teki minusta positiivisen jutun viime kuntavaalien alla, kävin paikan päällä irtisanoutumassa heidän tuestaan ihan kasvokkain. Sinulle uusnatsiyhteistyö kuitenkin tuntuu sopivan myös vaalityössä melko hyvin?
JUNES LOKKA: Puhutaan minusta monella muullakin sivustolla, näin moderni media toimii.
YVS: Rikollisen uusnatsijärjestön verkkosivu ei taida olla se, mitä useimmat ihmiset ymmärtävät ”modernilla medialla”, mutta olkoon näin!
Uusnatsiyhteistyö kuitenkin toimii sinulla median ulkopuolellakin?
JUNES LOKKA: Jos linkkaan juttusi blogiini, tarkoittaako se, että teemme yhteistyötä?
YVS: Ei todella tarkoita! Mutta se tarkoittaa, jos linkkauksen yhteydessä kehottaisit keräämään poliittisia tarkoituksiani varten kannattajakortteja minulle ja tulisit vielä itse henkilökohtaisesti paikalle kannattajakorttien luovutustilaisuuteenkin.
Valokuvatodisteiden perusteella PVL:n tuki ei jäänyt ainoastaan maininnaksi verkkosivuilla, vaan mukana Lokan kannattajakortteja luovuttamassa oikeusministeriölle esiintyi uusnatsiaktiivi ”Sally Enare” (oikealta nimeltään Salla Silvennoinen).
Hän on julkisuudessa mm. hehkuttanut uutta holokaustia ja todennut 77 ihmistä murhanneen norjalaisen äärioikeistoterroristi Anders Breivikin olevan sankari, jonka esimerkkiä Suomessakin tulisi noudattaa. Itse hän on toiminut esikuvansa mukaan mm. vandalisoimalla Oulun Prideä.
Junes Lokan eurovaaliehdokkuuden kannattajakorttien luovutustilaisuus. Vaaleahiuksinen nainen on uusnatsiaktiivi ja terrorismin kannattaja.
***
YVS: Miten siis on, Junes, kun kannattajasi ja kampanjasi tekijät ovat tätä kaliiberia – siis ihka-aitoja natseja – miksi koet olevan perusteetonta ajatella, että sinulla olisi jotain tekemistä natsien kanssa?
JUNES LOKKA: Onko hän siis sen sivuston ylläpitäjä vai?
YVS: Saattaa ollakin, mutta sitähän minä en osaa sanoa, koska välini rikollisiin uusnatseihin eivät ole läheskään yhtä lämpimät kuin sinulla. Vastaatko nyt kysymykseen, kiitos!
JUNES LOKKA: En tiennyt että keräsit kannattajakortteja, mutta voin mainita siitä kohta YouTubessa.
YVS: En kerää enkä ole tällä hetkellä mukana parlamentaarisessa politiikassa. Vastaatko nyt kysymykseen, kiitos!
Lokka ei koskaan vastannut kysymykseen.
***
Suurella todennäköisyydellä tämän keskustelun julkaisemisen jälkeen Lokka tulee väittämään myös ylläolevan, samalla metodilla koostetun haastattelun olevan tekaistu, koska miksipä ei väittäisi.
Valehtelu on Lokalle enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse asiassa hänen ensimmäinen mainintansa tässä blogissa on tapaus, jossa hän väitti Helsingissä 2012 järjestetyn turvapaikanhakijoiden nälkälakon olleen huijausta ja sen kohtaaman rasismin olleen tv-yhtiön käsikirjoittamaa lavastusta.
Muistan jo tuolloin ihmetelleeni, miten ihmeessä Oulusta käsin kirjoittava blogailija voi tietää asian paremmin kuin me, jotka olimme tuolloin päivittin paikalla nälkälakkolaisia tukemassa.
Totuus on tietenkin, ettei voinutkaan. Nettiin on helppo kirjoitella mitä tahansa keksittyä roskaa ja saada sillä jakoja. Ja sen Lokka on todella huomannut.
***
Noista ajoista Lokka on ikävä kyllä edennyt suhteellisen harmittomasta nettiräyhääjästä aktiiviseksi poliittiseksi toimijaksi.
Vaikka vuonna 2013 julkaistun blogini tyylilaji oli Facebookin kautta suoritettu gonzo-haastattelu, jo silloin siitä kävi ilmi, että Lokka jakoi vaalisivullaan kirjaimellista natsipropagandaa. Hän myös paljasti mittaavansa ”haitallisen monikulttuurin” määrää pääasiassa afrikkalaistaustaisten lukumäärällä.
Tiedossani ei ole, oliko Lokka yhteydessä natseihin jo tuolloin, vai puolustiko hän natsipropagandaa muuten vain. Tänään hänen yhteytensä natseihin ovat kuitenkin kiistattomat.
Yllämainittujen suorien PVL-yhteyksien lisäksi Lokka on ollut aktiivisesti järjestämässä ns. etnonationalistien tapaamisia, sekä puhujan, kuvaajan että tapahtumien markkinoijan roolissa.
Näitä ovat esimerkiksi ”Awakening”-tapaaminen, johon viime vuonna osallistui kattaus kaikenlaisia rasisteja yhdysvaltalaisista valkoisen ylivallan kannattajista aina ukrainalaisiin Asovan pataljoonan uusnatseihin saakka.
Tänä vuonna ”Aamunkoitto”-kokouksessa Lokan lisäksi mukana oli muiden etnonationalistien lisäksi itsensä avoimesti fasistiksi julistanut Toni Jalonen. Lokan puheenvuorossa mm. todettiin, että fasismin vastustajat ”eivät ole ihmisiä” ja ansaitsevat kuolemantuomion.
Näitä rodun, geenien ja etnisyyden – sanalla sanoen rasismin – ympärillä pyöriviä äärioikeiston tapaamisia on järjestetty jo vuosia, ja Lokka on ollut niissä jatkuvasti mukana – aatetta tukemassa.
Eikä toiminta rajoitu vain pienen piirin tapaamisiin, vaan aivan näihin päiviin saakka samat ajatukset toistuvat Lokan striimeillä ja Twitter-tilillä. YouTubesta Lokka on tainnut jo saada potkut yhteisönormien vastaisen sisällön takia, mutta toiminta jatkuu tuntemattomammissa striimauspalveluissa.
Tässä kuussa Junes Lokka suivaantui siitä että hänen omasta striimistään jaettiin kuvankaappaus ja valehteli ”juutalaisen dimmun” järjestäneen ”blm rotumellakan”.
Mahdollisesti oikeusjutustaan rohkaistuneena Lokka esitti helmikuussa 2020 jopa Oulun kaupunginvaltuustossa saakka ”äärioikeistolaisten kuolemanpartioiden perustamista”.
Valtuustokollegani Lokka esittää että Turvallinen Oulu-hankkeen rahoitusta ei myönnetä ja rahat käytetään äärioikeistolaisiin kuolemanpartioihin 😱 #ristusmitäpuhettapic.twitter.com/VoDORlZhKN
Oulun käräjäoikeuden tuomion mukaan ”natsipelle”, ”rasisti” ja ”tunnettu rasisti” ovat ”haukkumasanoja”, joita ”tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta”. Lokan kohdalla on kuitenkin todistettavasti niin, että nämä ovat faktisia kuvauksia hänen toiminnastaan.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että natsipelle on liian neutraali ilmaisu Lokasta.
Vaikka suuri osa hänen tuottamastaan sisällöstä on edelleen alle kaiken arvostelun sijoittuvaa trollausta, jota hyvällä tahdolla voitaisiin nimittää pelleilyksi, hän toimii samaan aikaan natsien ja heidän ajatustensa äänitorvena myös ihan vakavissaan. Lisäksi hän propagandatyössään todistettavasti levittää väärää informaatiota ja valehtelee säännönmukaisesti – myös oikeussalissa.
Ei voi olla niin, että näiden tosiasioiden julkituojat hiljennetään perättömillä kunnianloukkaussyytteillä, varsinkin kun kyseessä on poliitikko.
Jos Oulun käräjäoikeuden tuomio jää voimaan, ja siitä muodostuu yleinen käytäntö, voidaan todeta oikeasti että Suomessa ”sananvapaus on rikki”. Siksi toivon todella, että se voidaan edelleen kumota myöhemmässä oikeudenkäynnissä.
Perussuomalaisten ”ajatushautomo” Suomen Perusta julkaisi eilen puolueen piirissä toimivan omakustannefilosofin Jukka Hankamäen teoksen Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä.
Tämä 420-sivuinen opus on luettavissa vapaasti ”ajatushautomon” sivuilta täällä.
Ironista kyllä, julkaisu sisältää lähes jokaisella sivulla todella kyseenalaisia ja perustelemattomia väitteitä, joilla ei ole tiedon tai totuuden kanssa juuri mitään tekemistä. Näitä on jo perattu jonkin verran muissa yhteyksissä.
Itse paatuneena kansainvälisen kommunistisen salaliiton agenttina ajattelin kuitenkin piruuttani selata läpi teoksen hakusanalla ”kommunismi”. Enkä joutunut pettymään!
Ohessa se, mitä sain tietää kommunismista ja sen esiintymisestä nyky-Suomessa.
* * *
Pohjimmiltaan jo keskitien ja maltillisuuden opit ovat kommunismia.
Suomessa porvaripuolueiden johtajat, kuten Petteri Orpo, kannattavat kommunismia.
Monikulttuurisuus on uustaistolaisuutta ja kommunismia.
Valtamedia kannattaa kommunismia.
Toimittajien yliopisto-opetus on sisällöltään kommunistista ja toimittajakunta ajaa kommunismia.
Euroopan unioni on kommunismia, koska sen keskus sijaitsee Brysselissä, ja myös Kommunistinen manifesti kirjoitettiin Brysselissä.
Vihreät ovat kommunisteja, koska ajavat tasa-arvoa, ja myös Marx ja Lenin ajoivat tasa-arvoa.
Kommunistit ohjailevat salaa porvaristoa, valtamediaa ja sosiaalista mediaa.
Tämän todistaa se, että Hankamäen blogitekstejä on poistettu Uuden Suomen sivuilta.
Helsingin Sanomat ei poikkeuksellisesti ole kommunismia vaan anarkismia.
Tämän todistaa se, että lehdessä on julkaistu yksi juttu Yhdysvaltain vasemmistosta.
Globaali kapitalismi ei ole ainoastaan kapitalismia vaan salaa myös kommunismia.
Vähemmän yllättäen myös feminismi on kommunismia.
Tieteentekijät eivät ole ainoastaan kommunisteja vaan kiilusilmäisiä kommunisteja.
Kehitysapu on kommunismia.
Vasemmistoliittolaiset ovat luonnollisesti kommunisteja.
Helsingin Sanomissa haastateltu aseksuaali mies ei välttämättä ollut kommunisti, mutta kyllä ainakin näytti kommunistilta, koska hänellä oli hattu päässä.
Myös musliminaisten pukeutuminen on kommunismia.
Intersektionaalisuus? Kommunismia.
Ilmastonsuojelu? Kommunismia.
Identiteettipolitiikka? Kommunismia.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti on todennäköisesti kommunismia.
Wikipedia on kommunismia.
(Liberalismiwiki ei ole.)
Vihapuheen vastustaminen on kommunismia.
Valtion virkamieskunta on täysin kommunistien soluttama – kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija, jotka aivan kohta ovat kommunistien hallinnassa.
Lähes koko yhteiskuntatieteiden professorikaarti saarnaa kommunismia.
Suomen Akatemia – kuusikymmentäluvunkaviaarikommunismia.
Climate Strike -kampanja ei ole kommunismia.
Haha, juksasin, totta kai se on kommunismia. Senkin hölmöläinen.
* * *
Suoraan sanottuna en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että näin totaalisesti todellisuudesta irtaantunut teksti on ylipäätään kirjoitettu, saati sitten julkaistu merkittävän eduskuntapuolueen järjestön sivuilla.
Se tarkoittaa, että useampi kuin yksi ihminen aivan vakavissaan uskoo tällaiseen maailmanselitykseen, ja ajattelee sen olevan vieläpä jakamisen arvoista muillekin. Perussuomalaisten YouTube-kanavalla mukana teosta esittelemässä on puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho itse.
Voisin kai sanoa jotain siitä miten tehokkaasti perussuomalaiset luovat tällaisilla julkaisuilla täysin omaa poliittista todellisuuttaan, kenties jotain yleisen antikommunismin ja äärioikeiston nousun yhteydestä, tai siitä miten tällainen propaganda muistuttaa historiallisten fasistien puheita.
Mutta koska liikutaan täysin tosiasioiden tuolla puolen – tai kuten Hankamäki asian itse muotoilee, tieto- ja totuuskäsitysten sanotaan olevan kriisissä – kai minäkin voin vain tyytyä toteamaan: kylläpä meillä kommunisteilla meneekin Suomessa hyvin!
Päivitys 13.6.: Tämä listaus löytyy nyt YouTubesta myös musikaalisena versiona.
Karanteenin ratoksi luetaan joitakin YouTube-kanavalle tulleita mutta sensuuriin jääneitä kommentteja ennen illan ohjelmaa.
Tietty riimuista ja sotilaskuvastosta tykkäävä väestönosa ei jostain oudosta syystä arvosta videoita joissa natsien toimintaa arvostellaan. Toiseen maailmansotaan sijoittuvan Wolfensteinin pelaamisella voi myös nykyään saada tappouhkauksen.
Jim-kanavalla esitettiin tänään erikoinen Poliisit-ohjelman jakso. Normaalista humalaisten kuljettamisen ja nuorison kyttäämisen formaatista poikettiin Suomi100-henkisellä tunnin pituisella teemaepisodilla, joka keskittyi itsenäisyyspäivän tapahtumien kuvaamiseen.
Virkavalta pääsi ohjelmassa siis kertomaan omin sanoin, miten turvasivat natsien sananvapautta vaaralliselta fasisminvastaiselta kulkueelta.
Kirjasin ohjelmaa katsellessani joitakin kohokohtia ylös. En pistänyt pystyyn bullshit-bingoa, mutta sitä voi kokeilla itse kotona.
Jouhat harjoittelevat mielenosoitusta varten heittämällä toisiaan katuun.
Irrallinen kohtaus jossa poliisi laulaa hidastettuna oopperana Finlandia-hymniä (wtf???)
”Tässä on nyt oikea ja vasen laita vastakkain ja poliisi seisoo tässä välissä”
Uhkaava musiikki soi kun antifasistinen mielenosoitus aloittaa kulkueen.
Haastattelussa annetaan ymmärtää molempien osapuolten olevan yhtä pahoja/sekaisin/tms. Poliisi on tilanteessa uhri.
”Äärilaidat” mainittu.
Poliisit selittävät miten uusfasistista 612-mielenosoitusta on suojeltava häirintäyrityksiltä. Mainitsematta jäi, että natsit kävivät porukalla ihmisen kimppuun matkalla kyseiseen marssiin. Mielenkiintoista nähdä mainitaanko kyseistä tapahtumaa ohjelmassa alkuunkaan.
”Mukavaa kun loma alkaa ja pääsee lämpimään” kertoo kaljupäinen poliisi, rempseä kitaramusiikki soi.
”Kenellekään ei tapahtunut mitään, ei sattunut mitään loukkaantumisia tai pahoinpitelyitä” valehtelee poliisin edustaja aivan pokkana.
Suomen liput liehuvat. ”Tämä on minulle kunnia-asia. Esi-isämme ovat maksaneet tosi kovan hinnan että on oma kansa, sitä pitää kunnioittaa. Olemme kansakuntana yhtenäinen” väittävät poliisit. Juhlamusiikki soi.
Kyseessä oli siis aimo lapiollinen viime vuoden Suomi-patetiaa. Tämä tuskin yllättää ketään.
Jäin kuitenkin miettimään, mihin voi valittaa ohjelman esittämästä virhetiedosta. Jaksossa viranomainen valehteli siis aivan suoraan televisiota seuraavalle kansalle, että ketään ei pahoinpidelty itsenäisyyspäivänä. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Tosiasiassa tiedetään, että natsimarssista 612-marssiin siirtyneet uusnatsit kävivät joukolla sivullisen kimppuun, koska tällä oli vääränlainen (lue: fasismin vastainen) t-paita. Tapauksen vieläpä kuvasi ruotsalainen uusnatsi, joka esiintyi toimittajana.
Poliisi ei tiettävästi puuttunut asiaan tai estänyt väkivaltaisiin äärioikeistojärjestöihin kuuluvien, aiemmista rikoksista epäiltyjen ja tuomittujen uusnatsien toimintaa.
Sanoma Median Jim-kanava tuskin suorasta asiakaspalautteesta korvaansa lotkauttaa, mutta olisiko tässä aihetta kantelulle Julkisen sanan neuvostolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle?
Kai viranomaisella teoreettisesti on edes jonkinlainen velvoite puhua totta — ja tiedotusvälineillä olla levittelemättä paljon puhuttuja valeuutisia?
Kiteytymättömiä muistiinpanoja ”vasemmistolaisista arvoista” ja niiden levittämisestä.
Liberaalivasemmisto nostaa yleensä ”vasemmistolaiset arvot” keskeiseksi asiaksi politiikan tekemisessä. Luokkakantainen vasemmisto taas yleensä naureskelee tälle.
Vaalien yhteydessä olen törmännyt kahteen ajatukseen:
1. Vasemmistolaisten arvojen levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto menestyisi vaaleissa.
2. Vasemmistolaisen poliitikon tehtävä on levittää vasemmistolaisia arvoja.
Mielestäni kumpikaan ei pidä paikkaansa, tai ainakaan sillä painoarvolla kuin nyt esitetään.
Jos arvoilla ymmärretään ihmisten arvomaailma, tapa ajatella ja jäsennellä maailmaa, siis poliittista tietoisuutta, tietenkin se on tärkeää koko vasemmiston kannalta; ilman vasemmistolaista ajattelua ei voi olla vasemmistolaista liikettä.
Kuitenkin mennään vikaan siinä, jos nähdään että tällaisten ajatusten levittäminen on tärkeää siksi, että vasemmisto pärjäisi vaaleissa. Vaalit ovat ihmisten tietoisuuden mittari: vankka vasemmistolainen arvomaailma kyllä näkyy vaaleissa, mutta se syy miksi näitä ajatuksia levitämme ei ole vaalit, vaan ihan kaikki muu.
Kerromme, miksi työpaikalla kannattaa järjestäytyä ammattiyhdistysliikkeeseen, miksi Kelan luukulla kannattaa vaatia oikeuksiaan, miksi aktiivimallin vastainen kansalaisaloite kannattaa allekirjoittaa, miksi mieltä kannattaa lähteä osoittamaan 2.2.2018 Senaatintorille, miksi porvaripoliitikon puheisiin ei kannata luottaa, koska siitä on juuri sinulle hyötyä työläisenä. (Ja kyllä, myös työttömät ovat suurimmalta osin luokka-asemaltaan työläisiä.)
Ja kun yksi työläinen voittaa, voittavat kaikki; kun yksi kärsii, kärsivät kaikki. Tätä ei voi ymmärtää, jos sellaista ei ihminen koskaan ole kokenut. Nykypäivänä nuoret työpaikalla eivät tiedä mitä ovat luottamusmies, ammattiosasto, ay-liike, työsuojeluvaltuutettu, ulosmarssi. Näitä ei opeteta koulussa eikä missään muuallakaan.
Mutta jos ja kun ihminen kokee että vasemmistolaisuudesta, työväenliikkeestä on jotain hyötyä hänelle itselleen, näkee että järjestäytymällä voi voittaa, näkee että taistelu kannattaa, ja näkee miten porvarit hyökkäävät häntä vastaan tästä syystä, silloin hänelle muodostuu kokemusperäinen tietoisuus asioista. Silloin tulee myös ääniä vaaleissa, ja poliittinen vasemmisto etenee.
Jos poliittinen vasemmisto kuitenkin vasta aloittaa ”arvojen levittämisen” vaalikampanjan yhteydessä, ollaan auttamattomasti jo myöhässä. Ihminen ei varmuudella tule vaihtamaan ”arvojaan” siksi, että joku ehdokas puhuu kauniisti televisiossa tai jakaa lehteä kadulla.
Tästä syystä näiden ”arvojen” levittäminen ei todellakaan ole vasemmistolaisen poliitikon ensisijainen tehtävä; hänen tehtävänsä on tehdä niiden mukaisia vaatimuksia, tehdä periaatteellisia aloitteita, käydä säälimättä porvareita vastaan julkisesti ja osoittaa, että vasemmiston on mahdollista tehdä omaehtoista politiikkaa. Siis sen sijaan että hän saarnaisi tasa-arvosta, hänen tehtävänsä on konkreettisesti tehdä se aloite, joka edistää tasa-arvoa.
Arvojen, siis ajatusmaailman, ideologian levittäminen on kyllä tärkeä tehtävä, ja se kuuluu sitten meille kaikille muille: työväen sivistysjärjestöille, työväen urheiluliikkeelle, protestilaulajille, runoilijoille, mutta ennen kaikkea myös sinulle ihan normityyppinä joka istut työpaikan kahvihuoneessa tai baarin nurkkaloosissa: näissä tavallisissa kohtaamisissa tulee rohkeasti esittää vasemmistolaisia ajatuksia. Mutta silloinkin niiden on pohjattava konkretiaan, esimerkkeihin siitä mitä on saavutettu ja mitä voidaan saavuttaa.
Juuri se, että vasemmistolla ei enää ole tätä puolueiden ulkopuolista järjestöjen ja ihmisten ja kulttuurin verkostoa, joka tekee sivistystyötä, joka luo tietoisuutta, ja joka toisaalta tekee käytännön tekoja ja käy ulkoparlamentaarista taistelua, on syy myös heikkoon vaalimenestykseen.
Puolueet ovat tuon valistustyön ja toisaalta käytännön toiminnan kiteytymä ja muodostuvat vahvoiksi, kun tietoisuus ja toiminta on vahvoja. Mutta puolueet eivät voi olla se taho, jotka tuon tietoisuuden luovat tai josta toiminta lähtee. Sen on tultava muualta, arkielämän kokemuksista ja ruohonjuuritasolta, ns. työstä ja taistelusta.
Verkossa kiersi tänään tyrmistyneitä reaktioita Suomen Rahapajan julkistamaan ensimmäiseen Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahaan, eikä syyttä. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan rahan kääntöpuolelle on kopioitu valokuva punaisten vankien joukkoteloituksesta.
Ymmärrän kaikkia niitä, jotka vaativat kolikon vetämistä pois myynnistä. Henkilökohtaisesti pidän tätä kuitenkin erittäin onnistuneena juhlarahana juuri vuosille 1917-1939.
Jos tarkoituksena on muistuttaa mikä henki vallitsi Suomessa noina vuosina, on vaikea kuvitella mihin hetkeen paremmin sen voisi tiivistää kuin kiväärien edessä mutaan lakoavaan kurjalistoon.
Heillä ei tuolloin ollut juhlimisen aihetta. Nuo vuodet olivat porvariston ja nousevan suomalaisen fasismin juhlaa.
Valkoinen Suomi pohjasi työväenliikkeen murskaamiselle ja köyhien tappamiselle. Mitä sitä kiertelemään.
* * *
Erikoista tässä on ehkä enemmän, miten Suomen Rahapaja luonnehtii tätä ”upean juhlarahan” kuvastoa ”nostalgiseksi” ja ”voitetuiksi vaikeuksiksi”.
Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.
Tämä on kaikessa mauttomuudessaan häkellyttävää, mutta samalla mitä mainioin opetus siitä, miten eri tavoilla todellisuutta voidaan hahmottaa ja historiaa kirjoittaa. Porvari puhuu siinä aina eri kieltä kuin työväki.
Aivan kuin nyt leikkaukset tuovat hyvinvointia ja pakottaminen on valinnanvapautta, samoin hallitsevan luokan näkökulmasta teloitukset voivat olla vanhoja hyviä aikoja ja ammutut työläiset voitettuja vaikeuksia.
Kolikon kuva tuo itse asiassa ilmeiseksi, että Suomi100-juhlavuoden keskeinen slogan – ”Yhdessä” – on fuulaa.
Suomea ei sen enempää 1917 kuin 2017 rakennettu tai rakenneta monoliittisesti yhdessä, yhteen suuntaan. Politiikassa on ratkaisemattomia ristiriitoja, ja eri yhteiskuntaluokilla on lähtökohtaisesti eri näkemykset, eri intressit, ja eri suunnat.
Tänään on jälleen vallassa suuromistajien luokka. Kun se puhuu Suomen edusta, se puhuu omasta edustaan. Kun se puhuu paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, noh…
Köyhiä ei enää saa ampua, mutta on toisiakin keinoja.
* * *
Aamulehti tavoitti kohua kommentoimaan kolikon muotoilija Ilkka Suppasen, joka reagoi asiaan sen edellyttämällä vakavuudella:
Nasta juttu […] En voi sanoa kuin vau. Ei minun aiemmista kipoistani ja kupeistani ole noussut tällaista kohua. Taisin onnistua.
Muotoilijasta oli lehden mukaan aivan selvää, että itsenäisyyden alkuvuosien kolikkoon kuuluu kansalaissota. Ja kuten edellä todettua, olen tästä samaa mieltä.
– Se oli nuoren kansankunnan suurin haaste. Ja sitä selviydyttiin kunnialla, jo 1922 sosialidemokraatit olivat hallituksessa, muistuttaa Suppanen.
Tätä näkemystä luokkasodan jälkipyykin ”kunniallisuudesta” taas on hyvin vaikea allekirjoittaa – kunnes muistaa, että myös käsitys kunniasta riippuu aina siitä, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan.
Porvarillisesta näkövinkkelistä lienee selitettävissä kunnialliseksi se, että suurin osa sodan kymmenistä tuhansista uhreista kuoli (laittomien teloitusten lisäksi) varsinaisen sodan jälkeen vankileireillä nälkään ja sairauksiin. Saatiinhan sentään punikit pidettyä kurissa.
Nykyään sellaista toki pidettäisiin kiistatta sotarikoksena.
– Kolikolla on aina kaksi puolta, muistuttaa muotoilija Suppanenkin.
Juuri tämän juhlakolikon toisella puolella on vuonna 1938 valmistunut Olympiastadionin torni, jonka luona sitten muutaman vuoden kuluttua saatiin järjestetyksi yhteiset miniolympialaiset natsi-Saksan kanssa. Tästä valoisasta kääntöpuolesta voimme sentään kaikki olla ylpeitä, eikö totta!
– Kolikon taustalla on aitoja valokuvia, myöntää Suppanen. – En halua kuitenkaan ajatella, ammutaanko siinä punaisia vai valkoisia.
Historiallinen valokuva johon kolikko perustuu kuitenkin tiettävästi on juuri punaisten teloitustilanteesta, joka Aamulehden tietojen mukaan tapahtui erään Uotilan talon pihassa.
* * *
Juhlarahan visuaalisen ilmeen hyväksynyt Petteri Orpo kiirehti pian julkisuuteen pesemään käsiään jupakasta, ja kolikko aiotaan viimeisimpien tietojen perusteella suunnitella uudelleen.
– En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan ja kokonaisuus harkitaan uudelleen, valtiovarainministeri Orpo kommentoi.
Tässä vaiheessa on sanottava, että minun kiinnostukseni loppuu.
Juhlaraha ideana ei voisi oikeastaan vähempää olla minun juttuni, kun oikean rahankin kanssa on vähän niin ja näin. Toivoisinkin mieluummin, että hallitus harkitsisi palauttavansa kaikki ne ihan tavalliset kolikot, jotka ovat jääneet puuttumaan köyhien taskusta tällä hallituskaudella.
Mutta jos ja kun Suomen Rahapaja tulee joka tapauksessa tulevien vuosien aikana julkaisemaan yhteensä viisi koko Suomen historian käsittävää juhlarahaa – ja koska tämä ensimmäinen yritys nyt meni vähän pieleen – on kansalaisten syytä esittää nyt omia visioitaan näiden kolikoiden kääntöpuoliksi.
Jos haluaan pysyä teemassa, keskitysleiri Karjalassa, sillan alla värjöttelevä suomalainen Tukholmassa ja leipäjono Myllypurossa tulevat heti äkkiseltään mieleen.
Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.
Yhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.
Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.
Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.
Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.
* * *
Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.
Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.
Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.
Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.
Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.
Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!
* * *
Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.
Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.
Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.
Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.
Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.
Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?
Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.
* * *
Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.
”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.
Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.
* * *
Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.
Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.
Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.
SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.
Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.
Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.
Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!
Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.
* * *
Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydelläänTiedonantajan haastattelussa:
– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.
Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.
* * *
Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.
Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.
Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.
Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.
* * *
Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?
Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.
Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut valtiovarainministeri Alexander Stubbin päälle kolaa heittäneen miehen 35 päiväsakon rangaistukseen. Tuomio langetettiin kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.
Silminnäkijähavaintojen mukaan mies oli kutsunut valtion budjetista leikkaavaa ja hallintarekisterin hyväksynnästä valehdellutta valtionvarainministeriä valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Vastaajan mukaan kyse oli poliittisesta kannanotosta.
Yle Uutisten tietojen mukaan kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen on tuomioon tyytyväinen, vaikka päiväsakkojen määrä tippui 60:sta 35:een.
– Tärkeintä on linjanveto siitä, milloin ylitetään sallitun toiminnan raja.
* * *
Toisissa uutisissa Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on hylännyt syytteet, jotka koskivat neljän miehen polttopullohyökkäystä turvapaikanhakijoiden asuntolaan.
Miehet olivat valmistaneet kolme polttopulloa, jotka sytytettiin ja heitettiin Raudaskylän kristillisen opiston seinään syksyllä 2015. Kyseisenä aikana opistossa asui ja opiskeli alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Erään vastaajan mukaan kyse oli poliittisesta kannanotosta.
”Pullot oli heitetty kohti rakennuksen sellaista osaa, joka ei voi syttyä eikä siten voi aiheuttaa konkreettista vaaraa”, todetaan tuomiossa.
Lieventävä asianhaara oli lisäksi se, että tekijät olivat olleet vahvassa humalassa ja ajatus oli syntynyt vitsinä. Lakiteknisesti teko suoritettiin siis ”kännissä ja läpällä”, jolloin kaikki vastuu automaattisesti katoaa.
Päätämme uutislähetyksen tänään tähän. Muistutamme, että laki on kaikille sama – vain tuomiot vaihtelevat.
* * *
Seuraa VÄV-TV:n tietoisku.
Erikoistoimittaja Sigfrid von Kähmler esittelee viimeisimmän juridisen tiedon mukaisesti, kuinka väärissä käsissä suurta tuhoa aiheuttavasta kolapullosta voidaan tehdä harmiton Ylivieskan-Raahen käräjäoikeuden ohjeilla.
Näin sinäkin voit välttää ikävät sakkorangaistukset!
Pääministeri Sipilänhaastattelustani tuli jonkinlainen viraalihitti Facebookin puolella. Myös roskajulkaisu MV-lehti tarttui aiheeseen ja julkaisi minusta eilen jutun.
Eikä siinä vielä mitään, mutta se oli juttu jossa minua kehuttiin!
Tämä kävi luontoni päälle raskaasti. En kaipaa mainosta julkaisulta, joka on aiemmin hyökännyt ystävieni, toverieni ja muiden suuresti arvostamieni henkilöiden kimppuun, levittänyt valheita, mustamaalannut viattomia ihmisiä, ja on täpötäynnä oksettavaa rasismia. En halunnut kenenkään luulevan, että minä olin samalla puolella tällaisen toiminnan kanssa.
En voinut antaa asian olla. Päätin käydä illalla itse julkaisun ”päätoimittajan” Ilja Janitskinin vaaliteltalla antamassa palautetta.
Teltalla päivystävät Suomi Ensin -sankarit eivät arvostaneet suoraa palautettani vaan kokivat sen hyökkäyksenä, eli atakkina. Teltasta rynnisti huomioliiviasuinen isokokoinen nuori mies, Tino Huovilainen, joka välittömästi yritti ottaa minut niskalenkkiotteeseen ja huusi kovaan ääneen.
Lyhyen mielipiteiden vaihdon jälkeen paikalle kutsuttu poliisipartio poisti minut paikalta. Viestini kuitenkin taisi tulla kaikille selväksi.
* * *
Poliisin käytös hieman yllätti. Pidempi poliisimies kävi todella kierroksilla ja uhkasi laittaa minut putkaan (jo toinen kerta tällä viikolla!) Siinä sitten käytiin uusi väittely noin varttitunnin ajan.
Poliisin mielestä tuo alue Rautatientorista kuuluu Suomi Ensin -porukalle eikä sinne saa kukaan tulla ilman lupaa, vaikka paikka on julkinen. Poliisimies muotoili asian niin, että ”ajattele jos mä tulisin vaan sun kotiin.” Kysyin, eikö kotirauhan häiritseminen ole pikkasen eri pykälä.
Poliisi muotoili asian uudelleen niin, että ”mieti jos sä vaan menisit tonne toiseen leiriin, et mitä siinä tapahtuisi.” Kerroin että olen kyllä käynyt siellä ja ihan tervetulleeksi toivotettiin.
Kun totesin sitten halunneeni vain ilmaista mielipiteeni Janitskinin julkaisusta, ja enkä sanottavani sanottua ole tulossa toistamiseen, rupesi poliisimies vielä avautumaan, että ei pitäisi sanoista loukkaantua, ja että kyllä poliisitkin saa toimittajilta paljon paskaa niskaan.
Tapaukseen liittymättömien traumojen purkaminen satunnaiselle kansalaiselle oli mielestäni erikoista. Totesin, että olen toimittajanakin ollut pari vuotta ja että kyllä sananvapauttakin rajoittavat muutamat lakipykälät.
Lopulta lyhyempi poliisimies puuttui sanasotaan ja pisti riidan poikki. Menin metrolla kotiin. Kotona sain tietää, että Suomi Ensin -porukan legendoissa tarina oli jo muuttunut niin, että olisin lyönyt poliisia ja joutunut vangituksi.
* * *
Oli mielenkiintoista huomata kuinka ääni rasistien kellossa muuttui sosiaalisessa mediassa.
Sipilä-haastatteluvideostani aiemmin täysillä tykkäilleet isänmaan ystävät ryhtyivät nyt purkamaan harmistustaan, kun tajusivat, etten ole mukana heidän vihanlietsonnassaan.
Siinä missä päivää aikaisemmin nämä ”kansallismieliset” vannoivat olevansa suomalaisen köyhän puolella, nyt sainkin kuulla olevani viheliäinen sossupummi, jonka pitäisi mennä töihin ja lopettaa valittaminen. Näin minua valisti esimerkiksi ”Vilho Vesterinen” -nimellä esiintynyt Facebook-käyttäjä.
”Vilho” meni hieman hiljaisemmaksi kun kerroin tietäväni, että nimimerkin takana on todellisuudessa Suomi Ensin -liikkeen ympärillä pyörivä amatöörikuvaaja Nico Ylä-Soininmäki. Seuraavaksi rupesikin sitten tulemaan kaikkea inhimillisyyttä ja järkeä loukkaavaa rasistista roskaa läheisistäni, jolloin Vilho siirtyi blokin puolelle.
Eräs toinen Ari-niminen mieshenkilö lupasi selvittää kaikki verotietoni ja työpaikkani, jotta voi kertoa kaikille miten säälittävä työtön olen. Hän ilmoitti myös tulevansa kuvaamaan minua ja muita Espoon leipäjonoissa ja selvittämään kaikkien jonolaisten ihonvärin.
Tässä ”kansallismielisten”, sekä perussuomalaisten että näiden ärhäkkäämpien kumppaniensa, suhtautuminen köyhiin pähkinänkuoressa. ”Pidetään ensin huolta omista vähävaraisistamme” toimii sloganina tasan niin kauan, kun sillä voi lyödä päähän maahanmuuttajia. Mutta sillä sekunnilla kun köyhät oikeasti ryhtyvät penäämään oikeuksiaan ja toimimaan etujensa mukaisesti, heidät voidaan heittää bussin alle.
Yhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat