Suomen nykyinen kilpailun mahdollistava postilainsäädäntö on ollut voimassa jo vuodesta 1994, mutta kilpailua ei alalla ole näkynyt. Nyt markkinoiden avautuessa koko Euroopan unionin alueella vuonna 2011 on markkinaliberalismin nimeen vannovilla kova kiire muuttaa tilanne direktiivin mukaiseksi.
Vanhat hölmöläistarinat tulevat väistämättä mieleen, kun seuraa uutisia postijärjestelmän omituisista uudistamisehdotuksista. On kuin valtionyhtiö Itellalla ja valtiolla itsellään olisi käynnissä kilpailu, jossa molemmat yrittävät keksiä toistaan typerämpiä keinoja säästää postipalveluista.
Ministeriö: Jos se ei ole rikki, riko se
Liikenne- ja viestintäministeriön asettama postityöryhmä luovutti esityksensä postipalvelulain uudistamisesta muutama viikko sitten (16.3.) viestintäministerille. Ministeriön internet-sivuillaan julkaisemassa tiedotteessa esitys summattiin harhaanjohtavasti otsikolla ”Yleispalvelu on turvattava”, vaikka itse asiassa se on jälleen uusi askel loputtomalta tuntuvassa yleisten postipalvelujen alasajossa.
Työryhmän ilmoitettuna tehtävänä oli tehdä ehdotus EY:n postidirektiivin edellyttämistä muutoksista kansalliseen lainsäädäntöön, joilla ”madalletaan alalle tulon esteitä”. Käytännössä tämä este on kansallinen postijärjestelmämme itsessään, joka toimii nykyisellään liian hyvin, ja postilakimme, joka sisältää kiusallisen yleispalveluvelvoitteen alalla toimiville yrityksille. Kaikille ja kaikkialle on siis jaettava posti samalla hinnalla.
Kun velvoitetta ei voi kokonaan poistaa, työryhmän ratkaisu tähän ”ongelmaan” on määrittää yleispalvelun vähimmäistaso uudelleen. Kun ennen lain mukaan 1. luokan eli ns. Priority-kirjeen piti olla seuraavana päivänä asiakkaalla, nyt työryhmä ehdottaa vähimmäisajaksi kaksi arkipäivää. Lisäksi mm. yritysposti ja lehdenjakelu jäisivät velvoitteiden ulkopuolelle. Jotta EU-direktiivin vaatima kilpailu siis saataisiin aikaan, postipalvelun tasoa on ensin tahallaan huononnettava!
Valtionyhtiöistä vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) on julkisuudessa paheksunut valtionyhtiöiden toiminnan tukemista verorahoilla ja puolustanut yhtiöittämistä. On kuitenkin turha leikkiä, että uudistukset poistaisivat valtion roolin palvelujen kustantajana, sillä nykyisessäkin postityöryhmän esityksessä ”yleispalvelun aiheuttamaa taakkaa voitaisiin kompensoida valtion varoista”. Vaikka valtio on siis vähitellen menettämässä postijärjestelmämme suoran hallinnan, se saattaa joka tapauksessa joutua maksumieheksi.
Itella: Luemme postin puolestasi!
Kun postimarkkinoiden kilpailutusinnon syitä kysellään, vaihtelevasti tarjotaan selitykseksi kilpailuun perustuvan mallin tulevan halvemmaksi, palvelujen muuttuvan monipuolisemmaksi, tai jopa työllisyyden parantuvan. Käytännössä mikään näistä ei toteudu.
Tähän mennessä Itella on irtisanonut työntekijöitä, myynyt postitoimistojen palvelut supermarketeille, korvannut henkilöstöä roboteilla ja yrittänyt lakkauttaa postin kotiinkannon eläkeläisiltä. Muutamien senttien tai eurojenkin säästö tuskin lohduttaa haja-asutusalueiden asukkeja jotka kilpailun kiristyessä joutuvat hakemaan postinsa yhä kauempaa – tai eivät saa sitä enää ollenkaan, kuten Itellan viimeisimmässä nerokkaassa ideassa.
Tänään Ylen alueuutisissa (30.3) saatiin lukea miten Porvoon Anttilassa järjestetyssä kokeilussa postia ei tarvitse enää viedä maaseudulle ollenkaan, kun postivirkailija voi avata sen jo postikeskuksessa, lukea asiakkaan puolesta, ja lähettää sisällön asiakkaalle sähköpostina. Viestintävirastolla ei jutun mukaan ole asiaan mitään huomauttamista. Aprillipilalta kuulostava uutisjuttu naurattaisi, ellei olisi muutaman päivän liian aikaisessa.
Itellan mukaan kokeilu on ainutlaatuinen maailmassa, ja väkisin herää ajatus, että ehkä ihan syystäkin. Vaikka idean tietosuoja- ja poliisivaltioaspekteja ei lähtisi edes arvuuttelemaan, on se täysin absurdi jo pelkästään siksi että se tekee kirjepostin palveluna tarpeettomaksi. Miksi vaivautua postittamaan mitään jos sisältö kuitenkin muutetaan sähköiseksi? Sähköpostin voi kyllä lähettää ilman postimaksuakin, eikä kenenkään kolmannen osapuolen tarvitse silloin lukea sitä puolestasi – paitsi tietenkin jos työpaikallasi sovelletaan Lex Nokiaa.
Kaikkien näiden hölmöilyjen syyksi on helppo vierittää postinjakajien laiskuus, postifirmojen ahneus, päättäjien osaamattomuus tai lama-ajan vaikea taloustilanne. Lopulta kaiken pelleilyn takana ei ole kuitenkaan mitään muuta syytä kuin EU:n idioottimainen tarve kilpailuttaa väkisin aloja joille kilpailutus ei yksinkertaisesti sovi.
On järjetöntä ja anteeksiantamatonta, miten vuosisatoja toiminutta suomalaista postijärjestelmää ollaan rikkomassa vain että se voitaisiin rakentaa huonommin uudelleen.
Julkaistu kolumnina .KOM-lehden numerossa 1/2010.
Lukijat kurnuttavat