Petätkö maasi, vai pettääkö maasi sinut?

”Maanpetturi!”

Tuo sana esiintyi usein väkijoukon huudoissa torstaina eduskuntatalon eteen kokoontuneessa kolmannessa Nyt saa riittää! -mielenosoituksessa. Sillä kuvailtiin niin Suomen hallitusta kuin useimpia portaita alas astelleita kansanedustajiakin, erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicziä.

Mielenosoittajia vihastutti tuona torstaipäivänä erityisesti se, että kansan tahdon vastaisesti Suomi otti merkittävän askeleen kohti sotilasliiton jäsenyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (rkp) osallistuivat tuolloin Naton huippukokoukseen Walesissa.

Tässä kokouksessa Suomi allekirjoitti ”isäntämaasopimuksen”, jota on verrattu historialliseen kauttakulkusopimukseen Saksan kanssa. Vaikka sopimuksen merkitystä on valtiojohdon taholta vähätelty, antaa se käytännössä muiden valtioiden armeijoille luvan käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa.

* * *

Ihmetystä mielenosoittajien keskuudessa herätti erityisesti tapa, jolla Alexander Stubbin pätkähallitus on yrittänyt hyväksyttää isäntämaapöytäkirjan eduskunnan ohi, perustuslain ja valtiojärjestyksen vastaisesti. Tätä on perusteltu sillä, että kyseessä on ”poliittinen dokumentti” eikä varsinainen kansainvälinen sopimus. Esimerkiksi Ruotsissa pöytäkirjan hyväksymisestä on kuitenkin järjestetty eduskunnan äänestys.

Sopimuksen laillisuuden selvittämistä vaativa vetoomus on kerännyt verkossa jo 3000 nimeä. Myös kansanedustaja Pentti Kettunen (ps) on julkisuudessa muistuttanut, että Suomen sotilaallista päätäntävaltaa heikentävä sopimus olisi pitänyt hyväksyttää eduskunnalla.

Suomen laissa rikolliseksi maanpetturuudeksi katsotaan sekä ”Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen” että ”sotaan yllyttäminen”. Valtiopetos puolestaan on rikos, jossa ”valtiosääntöä rikkomalla yritetään kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntö taikka muuttaa valtiojärjestystä.” Törkeäksi valtiopetos katsotaan, jos rikoksentekijä on ”valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö”.

Puheet maanpetturuudesta ja valtiorikoksista vaikuttavat siis legalistisesta näkökulmasta olevan tässä yhteydessä täysin oikeutettuja. Asiat kirjaimellisesti ottava voisi hyvinkin ihmetellä, missä viipyvät oikeustoimet, kun näitä lain rikkojia tuntuu riittävän ihan pääministeristä lähtien.

Politiikasta jotain ymmärtävä tietää toki, että valtaapitäville laki on aina niin kuin se luetaan.

* * *

Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hirvittää jokin ihmisjoukossa, joka vaatii kiihkeästi maanpettureiden päitä vadille.

Vaikka eduskuntatalon eteen torstaina kokoontuneen mielenosoituksen närkästys kohdistui yksiselitteisesti Suomen hallitsevaan eliittiin ja sen sotasuunnitelmiin, historiallisesti maanpetturuus on ollut syyte, jonka avulla nimenomaan vallanpitäjät ovat voineet vangita ja teloittaa mielenosoittajia, toisinajattelijoita, vasemmistolaisia ja sodan vastustajia.

Kun nyt Suomi on sidottu isäntämaasopimuksella yhä tiiviimmin imperialismin pelinappulaksi ja suurvaltojen uhittelu kiristyy, sodan uhka on todellisempi kuin pitkiin aikoihin. Valtamediassa vellovan propagandan pelotellessa rajan yli ehkä jo huomenna vyöryvällä ryssällä on moni saatu mukaan mielettömään sotaa glorifioivaan kansallishurmokseen.

Eduskuntatalolla käyttämässäni puheenvuorossa muistutinkin ihmisiä, että mahdollisen Naton ja Venäjän välisen suursodan syttyessä häviävä osapuoli on väistämättä ihmiskunta. Jos meidät on ajettu tuon tuhoisan sodan osaksi, on hallitseva luokka täydellisesti epäonnistunut turvallisuutemme säilyttämisessä. Maamme on pettänyt meidät, ei toisin päin. Silloin jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen velvollisuus on kieltäytyä tappamasta naapuriaan. 

Sodan aikana juuri tällainen puhe katsottaisiin rikolliseksi maanpetturuudeksi. Kun tästä kansan kiihottamisesta on vieläpä olemassa videotallenne, jää nähtäväksi, vaatiiko joku vielä joskus minun lukitsemistani turvasäilöön.

* * *

Muistutin puheessani myös historiasta, tilanteesta sata vuotta sitten, joka monella pelottavalla tavalla muistuttaa nykypäivää. Silloin kilpavarustelu, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen siirtely johti Euroopassa ensimmäisen imperialistisen maailmansodan puhkeamiseen.

Tuolloin sosialidemokraattinen toinen internationaali hajosi, kun eurooppalaisten suurvaltojen demaripuolueet ryhtyivät kannattamaan työväenluokan internationalismin sijaan omien maittensa sotasuunnitelmia.

Tämän politiikan vastustajana profiloitui erityisesti eräs venäläinen sosialidemokraatti, joka nimitti tätä vasemmiston petturuutta ”sosialisovinismiksi”. Hänen mielestään työväenluokalla ei ollut ”kahden yhtä rosvomaisen ja saaliinhimoisen valtioryhmän välisessä sodassa” mitään voitettavaa. (Mikä olisikaan parempi kuvaus mahdolliselle Naton ja Venäjän väliselle konfliktille?)

[…] proletariaatti on jaettu kahtia ja poljettu, mutta kapitalistit hyötyvät rikastuen sodasta, lietsoen kansallisia ennakkoluuloja ja voimistaen taantumusta, joka on nostanut päätään kaikissa, jopa vapaimmissakin ja tasavaltalaisimmissakin maissa.

Ei tarvitse muuta kuin luoda silmäys nykyiseen sotaan siltä kannalta, että se on ”suur”-valtojen ja niiden sisällä olevien perusluokkien politiikan jatkoa, jotta voitaisiin huomata heti, kuinka huutavan historianvastainen, valheellinen ja teennäinen on se mielipide, että nykyisessä sodassa voitaisiin muka pitää oikeutettuna ”isänmaan puolustuksen” ajatusta.

Tämän sosialidemokraatin mukaan kahden porvarillisen valtion välisessä sodassa työväenliikkeen ainoa looginen vaihtoehto sotatilanteessa on toivoa — tai pikemminkin vauhdittaa! — oman hallituksensa tappiota. Vihollinen ei löydy juoksuhaudoista vaan jostain muualta.

Kun Italian sosialidemokraatit asettivat sodan aattona kysymyksen joukkolakosta, vastasi porvaristo heille – o m a l t a kannaltaan katsoen ehdottomasti oikein: se on valtiopetos, ja teidän suhteen menetellään samoin kuin petturien suhteen.

Se on totta, samoin kuin on totta sekin, että taisteluhaudoissa veljeileminen on valtiopetos. Ken kirjoittaa ”valtiopetosta” vastaan […] hän on porvarillisella, ei proletaarisella katsantokannalla.

Proletaari ei voi […] ojentaa (tosiasiallisesti) kättä veljelleen, ”vieraan”, ”meitä” vastaan sotivan maan proletaarille, tekemättä ”valtiopetosta”, jouduttamatta tappiota, edistämättä ”oman” imperialistisen ”suur”-valtansa luhistumista.

Historia on osoittanut näiden ajatusten olleen aivan oikeita.

Kuvitelkaapa, miten eri tavalla ensimmäinen maailmansota olisi mennyt, jos työläiset kaikkialla Euroopassa olisivat kieltäytyneet ampumasta toisiaan? Kuinka monia henkiä olisi voitu säästää turhalta kuolemalta? Olisiko maanosan tarvinnut todistaa toista maailmansotaa laisinkaan?

* * *

Vasemmiston onkin tänään syytä muistella uudelleen tuota tilannetta vuosisata sitten, ihan teoreettisena, periaatteellisena kysymyksenä.

Jos ja kun kahden maan hallitseva luokka on taas usuttamassa työläistä tappamaan naapurin työläisiä, onko mitään opittu menneisyydestä? Toistetaanko toisen internationaalin historiallinen virhe?

Omasta puolestani voin todeta etukäteen, etten tule koskemaan aseeseen, en ampumaan yhtäkään venäläistä tai muunkaan maalaista.

Voi olla, että Suomen hallitseva luokka tulee minut tästä syystä teloittamaan, kuten Arndt Pekurisen aikoinaan. Täten sotatilanteessa nimenomaan Suomen valtio ja sen hallitseva luokka on minulle välitön uhka, ei naapurimaan armeija.

Sisimmässäni toivon kuitenkin historian etenevän tällä kertaa toisin. Muutaman sodan vastustajan sijaan toivon kaikissa maissa syntyvän niin laajoja aseistakieltäytyjien liikkeitä, että niiden inspiroima kansalaistottelemattomuus kaataa hallitusten sotasuunnitelmat — ja mahdollisesti hallitukset itsensä.

Voisiko olla niin, että 2010-luvulla ihmiset ovat viisastuneet sen verran, että herrat saavat itse käydä sotansa?

Älä vaivu epätoivoon – käy vastarintaan!

”Your life or your lupins, my lord.”

Eräänä kesäkuisena aamuna seisoin linja-autopysäkillä murheen murtamana, kun yhtäkkiä eteeni astui Guy Fawkes -maskiin pukeutunut nuori mies ja ojensi käteeni kaksi villilupiinia.

Kiitettyäni kukista hän otti seuraavaksi esiin vesipistoolin ja ampui sillä minua päin kasvoja. ”Kyllä se siitä,” nuorukainen toivotti hilpeästi jatkaessaan matkaansa. ”Älä huoli! Minä olen sinun äänestäjäsi!”

Ensin mielessäni heräsi murhanhimo, mutta sitten rupesi naurattamaan. Onhan se hyvä tavata äänestäjäkuntaansa. Ja tottahan miehen sanomassa oli perää – turhia ei kannata huolia. Jo näissä vähemmän turhissa jutuissa riittää huolehdittavaa ihan riittämiin.

* * *

Nyt poliittinen tilanne Suomessa ja maailmalla on sen verran synkkä, että murheen aihetta todellakin on.

Suomessa kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen tuhoisa politiikka on johtanut massatyöttömyyteen, jota Stubbin ja Rinteen uudempi tynkähallitus nyt vauhdittaa entisestään vanhoilla lääkkeillä. Hampaaton, halpahintaisella muukalaisvihalla ratsastava oppositio on koko vaalikauden ajan peesannut kokoomusta kaikissa sen tärkeissä, hyvinvointiyhteiskuntaa purkavissa hankkeissa, ja suunnittelee jo täyttä häkää tulevaa hallituskauttaan.

Euroopassa tavalliset ihmiset joutuvat edelleen maksamaan jättimäisten pankkien ja rahoituslaitosten vuonna 2008 aiheuttamaa kriisiä. Massiivisista protestiliikkeistä huolimatta suurpääoman kuristusote demokratiasta pelkästään kiristyy Euroopan unionissa. Nyt ylikansallisille jättikorporaatioille pelataan valtaa päättää asioista kansallisten parlamenttien yli TTIP, TISA– ja CETA-sopimuksilla.

Mikä kaikista huolestuttavinta, omaa etuaan tavoittelevien suurvaltojen taloudellisista intresseistä lähtenyt poliittinen peli uhkaa käynnistää kolmannen maailmanpalon. Imperialistinen kilpavarustelu, mediapropaganda, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen uudelleen piirtely on vuonna 2014 täysin sitä samaa, joka johti kokonaisen sukupolven hävittäneeseen sotaan vuonna 1914.

Siis siihen sotaan, jota kukaan ei enää muista.

* * *

Tämän kaiken edessä olisi helppo vaipua epätoivoon – jäädä kotiin ja antaa periksi.

Olen kuluneen vuoden aikana kohdannut todella monia, jotka ympäröivän maailman synkkyys on murtanut ja ajanut masennukseen. Heidän tarinansa on yleensä hyvin samankaltainen: sairaalla logiikalla toimivassa yhteiskunnassa mielikin sairastuu. Valehtelisin, jos väittäisin etten olisi itse ollut yksi heistä, toivonsa hetkeksi menettäneistä.

Tuon kesäkuisen aamun innoittamana olen kuitenkin tehnyt päätöksen jatkaa poliittista aktivismiani kaikilla rintamilla – myös lähtemällä protestiehdokkaaksi tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tulen käyttämään kaiken sen rajoitetun julkisuuden, joka tyhjätaskuisella, pienituloisella ihmisellä vaalien kautta nyt on ylipäätään mahdollista saada, nostaakseni esiin radikaalin vaihtoehdon kriisien, sotien ja ympäristökatastrofien riivaamalle talousjärjestelmälle.

Tulen kampanjoimaan voimallisesti Nato-miesten järjetöntä militarismia, EK:n vastuutonta köyhien kyykyttämistä ja nationalistien ahdasmielistä rasismia vastaan.

Mutta ennen kaikkea haluan tuoda yhden, yksinkertaisen viestin kaikille tämän maailman järjettömyyden nurkkaan ahdistamille ihmisille —

Älkää luopuko toivostanne. Älkää luopuko unelmistanne. Älkääkä luopuko vastarinnasta. Te ette ole niin yksin, kuin teidän halutaan uskovan. Niin kauan kun olemme elossa, kamppailua paremmasta maailmasta ei ole hävitty!

* * *

Lisätietoja julkaisen tässä blogissa sekä tällä Facebook-sivustolla, kun niitä on.

Minkäänlaista budjettia kampanjallani ei tule olemaan, joten se tulee perustumaan yksinomaan vapaaehtoistoimintaan. Jos haluat lähteä tukemaan kampanjaani jollain tavalla, ota yhteyttä.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.

Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.

Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.

***

Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.

Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.

Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka ”eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”

Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:

eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme

Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.

Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.

Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa ”tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?

Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta ”jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.

Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.

 

Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?

 
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.

Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.

Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.

Taisipa koko moderni imperialismiteoria tulla aikoinaan mieheltä, joka maanpuolustuksen sijaan kehotti työväkeä sodan aikaan syrjäyttämään oman maansa hallitsevan luokan.

— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.

Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.

— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.

Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.

— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.

Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.

— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.

Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.

Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.

 

”Imperialismi ja Iran samalla puolella”

 
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.

Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.

— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.

Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion ”lähi-idän Yhdysvaltoina”.

— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.

***

Minä kiitän puolestani Nazaria selkeästä vastauksesta. Miehen syvempi näkemys iranilaisen työväenliikkeen tilanteesta kannattaa lukea uudistuneesta Uudenmaan Kommunisti -verkkojulkaisusta.

Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:

Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.

Länsimaiset arvot Afganistanissa

Saksalaislehti Der Spiegel julkaisi 21.3.2011 järkyttäviä kuvia siitä, miten amerikkalaissotilaat kohtelevat siviilejä Afganistanissa.

Sotilaille veristen ruumiiden vieressä poseeraaminen tuntuu olevan hauska leikki. Tähän verikekkeriin myös Suomi on omalla tavallaan osallisena.

Muistakaa nämä aina kun kuulette termin ”länsimaiset arvot”. Näin niitä levitetään maailmalla.

Porvari on jymähtänyt kylmään sotaan

Kokoomuksen Nuorten Liiton julkaisema PORVARI -lehti keskittyy anakronistiseen kylmän sodan aikaiseen antikommunismiin ja sotarikollisten nuoleskeluun. Neuvostoliitosta, sosialismista ja kommunismista vaahdotaan joka toisessa artikkelissa, mutta kapitalismin nykyistä kriisiä ei käsitellä yhdessäkään. Maailmankaikkeuden hömppäkanavan lehdistökatsauksessa tutustutaan porvarillisen ajatusmaailman pimeään ytimeen.

Epäilyttävintä on terroristien rahoittaja Ronald Reaganin nostaminen suureksi maailmanpolitiikan sankariksi. Reaganin CIA oli vastuussa mujahideen-terrroristiliikkeen kouluttamisesta Afganistanissa, josta moderni taliban-liike on pitkälti kehittynyt. Kokoomusnuoret ylistävät siis miestä, joka epäsuorasti on vastuussa suomalaisen sotilaan kuolemasta.

Yhdysvallat teloittaa vankeja Afganistanissa

‎”What it means is, and I’ve been told this anecdotally by five or six different people, battlefield executions are taking place,” he continued. ”Well, if they can’t prove they’re Taliban, bam.”

US Troops Executing Prisoners in Afghanistan: Seymour Hersh
http://www.informationclearinghouse.info
By David Edwards May 12, 2010 ”Rawstory” — The journalist who helped break the story that detainees at the Abu Ghraib prison in Iraq were being tortured by their US jailers told an audience at a journalism conference last month that American soldiers are now executing prisoners in Afghanistan.

”We’re back in Vietnam.”

Suomen on hylättävä USA:n sotakumppanuus ja Nato-jäsenyysoptio

Nato-kumppanuus on korostanut sotilaallista toimintaa ja kenraaleiden roolia Suomen turvallisuuspolitiikassa rauhanpolitiikan, kehitysyhteistyön ja ulkopoliittisen johdon kustannuksella. Suomea sidotaan Natoon myös jatkuvasti lisääntyvillä asehankinnoilla, Suomen yhä vilkkaamalla osallistumisella Naton sotaharjoituksiin, maamme vetämisellä mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan arktisilla alueilla ja Itämerellä sekä maamme osallistumisella Tallinnaan sijoitetun Naton kybersodankäynnin keskuksen toimintaan.

Suomen Nato-kumppanuuden ja maamme Nato-jäsenyyteen kytkemisen vaarallisuutta korostaa Naton uusi YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastainen strateginen konsepti, jonka mukaan sotilasliiton etujen piiri kattaa koko maailman ja valtuuttaa sen käyttämään sotilaallista voimaa missä tahansa osassa maapalloa. Vaarallisuutta korostavat Naton omaksuma ydinase-ensi-iskun oppi, Naton laajentaminen, Venäjän saarrostaminen Naton sotilastukikohdilla, aikeet rakentaa ensi-iskun mahdollistava ns. ohjuspuolustusjärjestelmä Venäjän rajoille ja suunnitelmat avaruuden militarisoimisesta. Vaikka USA ja Venäjä ovat päässeet sopimukseen ydinaseistuksen osittaisesta vähentämisestä, ei USA:n hallinto ole suostunut sitoutumaan siihen, että se ei käytä ensimmäisenä ydinaseita eikä kehitä uusia joukkotuhoaseita.

Naton strateginen konsepti ei vain heikennä ja syrjäytä koko toisen maailmansodan jälkeistä kansainvälistä diplomaattista ja turvallisuusjärjestelmää vaan se on suora hyökkäys sitä vastaan. Konsepti myös kiihdyttää Euroopan militarisoimista ja eurooppalaisten sotilaiden lähettämistä sotiin ympäri maailman. Tätä vahvistaa EU:n sotilaallisen toiminnan kehittäminen Lissabonin sopimuksen mukaisesti tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa.

SKP vetoaa kaikkiin rauhanpolitiikan kannattajiin Nato-kumppanuuden ja jäsenyysoption hylkäämiseksi. Myös tuleviin presidentinvaaleihin tarvitaan selkeästi sotaa ja Natoa vastustavia ehdokkaita.

Suomalaisjoukot pois Afganistanista

Havainnollinen osoitus Suomen Nato-kumppanuuden ja jäsenyysoption vaarallisuudesta on Afganistanin sota. Afganistanissa ei ole kyse rauhanturvaoperaatiosta vaan miehitys- ja sisällissodasta, jonka uhreista suurin osa on siviilejä. Kyse on myös sodasta USA:n strategisten ja energiaetujen turvaamiseksi. Eikä sodalle näy loppua ellei konfliktiin haeta ratkaisua poliittisten neuvottelujen kautta.

Rauha kasvaa afganistanilaisista ja sen ensimmäinen edellytys on ulkomaisten joukkojen vetäminen pois ja aseiden vaikeneminen. Sodankäynnin koventamisen sijasta on ohjattava rahaa maan jälleenrakentamiseen.

Eduskunnan aikoinaan yksimielisesti hyväksymä suomalaisjoukkojen lähettäminen Afganistaniin on osoittautunut yhä selvemmin vakavaksi virheeksi. Se on tehnyt myös Suomesta sodan osapuolen. Puheet ihmisoikeuksien edistämisestä ovat olleet vain savuverho sille, että kyse on Suomen poliittisen eliitin USA:lle maksamasta Nato-kumppanuuden pantista ja valmistautumisesta Nato-jäsenyyteen.

SKP vaatii suomalaisten joukkojen vetämistä pois Afganistanista ja Afganistanin armeijan Suomessa tapahtuvan kouluttamisen lopettamista. Suomalaisten mahdollisuudet toimia rauhanvälittäjinä ja siviilikriisinhallinnassa paranevat, jos suomalaiset joukot eivät ole sodan osapuolena. On palattava sotilaallisen liittoutumattomuuden ja rauhanpolitiikan tielle.

Imperialisminvastainen solidaarisuus

Vakavaa huolta rauhasta sekä sodan- ja imperialisminvastaisen toiminnan tärkeyttä korostavat myös Israelin aggressiot Palestiinan kansaa vastaan, Irakissa yhä jatkuva miehityssota, Kaukasian konfliktit sekä USA:n toimet Latinalaisen Amerikan edistyksellisiä maita vastaan. USA:n perustama komentokeskus AFRICOM lisää militarismia myös Afrikassa.

SKP:n mielestä Suomen hallituksen, EU:n ja YK:n tulee tehdä selväksi, että ne eivät hyväksy Israelille mitään oikeutta asettaa ehtoja Gazan humanitaariselle avulle. Suomen hallituksen on tuomittava laiton juutalaissiirtokuntien laajentaminen ja vaadittava Israelia vetäytymään kaikilta vuodesta 1967 alkaen miehittämiltään Palestiinan alueilta. Palestiinan kansan oikeuksien tunnustaminen on perusedellytys vuosikymmenien väkivallan kierteen katkaisemiselle.

SKP kehottaa kaikkia rauhan ja Palestiinan ystäviä liittymään israelilaisten tuotteiden boikottiin siihen asti, kunnes Israel lopettaa miehityksen ja tunnustaa Palestiinan kansan oikeudet. Suomen hallitusta SKP vaatii lopettamaan kaiken asekaupan israelilaisten yhtiöiden kanssa. Muun muassa yhtiöt Elbit ja Rafael tuottavat asekalustoa ja –teknologiaa sotarikoksiin Palestiinaa, Irakia ja Afganistania vastaan.

Suomen on asetuttava vastustamaan USA:n ja Israelin uhkailuja hyökätä Irania vastaan. Kiistaan Iranin ydinvoiman rakentamisesta on suurvaltojen, Iranin ja YK:n turvallisuusneuvoston neuvotteluin löydettävä rauhanomainen, kaikkien maiden turvallisuutta ja suvereenisuutta kunnioittava sekä ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia vahvistava ratkaisu.

Positiivisia mahdollisuuksia kansainväliselle kehitykselle voi avata kylmän sodan jälkeisen yksinapaisen maailmanjärjestyksen mureneminen ja muuttuminen moninapaisemmaksi. USA:n ylivalta on heikentymässä ja erityisesti suurten kehittyvien maiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan rooli on kasvamassa.

Tärkeä esimerkki imperialisminvastaisen kehityksen mahdollisuuksista ovat Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisten hallitusten pyrkimykset kehittää oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja kansojen itsemääräämisoikeuteen perustuvia uudistuksia ja yhteistyötä. Kuuban lisäksi Venezuelassa, Boliviassa ja useissa muissa Latinalaisen Amerikan maissa on suuntauduttu rakentamaan 2000-luvun sosialismia.

SKP vaatii USA:n julistaman Kuuban saarron purkamista ja tuomitsee EU:n parlamentin enemmistön osallistumisen Kuuban vastaiseen poliittiseen painostukseen. SKP ei hyväksy pyrkimyksiä alistaa suhteet Latinalaiseen Amerikkaan EU:n vapaakauppaideologialle. Samalla SKP vaatii toimia Hondurasin sotilasvallankaappauksen lopettamiseksi niin, että maassa palataan laillisesti valitun presidentin ja demokraattisten uudistusten tielle.

Rauhanturvaoperaatio Irakissa

Collateral Murder:

Wikileaks has obtained and decrypted this previously unreleased video footage from a US Apache helicopter in 2007. It shows Reuters journalist Namir Noor-Eldeen, driver Saeed Chmagh, and several others as the Apache shoots and kills them in a public square in Eastern Baghdad. They are apparently assumed to be insurgents. After the initial shooting, an unarmed group of adults and children in a minivan arrives on the scene and attempts to transport the wounded. They are fired upon as well. The official statement on this incident initially listed all adults as insurgents and claimed the US military did not know how the deaths ocurred. Wikileaks released this video with transcripts and a package of supporting documents on April 5th 2010 on http://collateralmurder.com

U.S. soldier in WikiLeaks massacre video: ”I relive this every day”

Iraq war veteran Ethan McCord, seen running with an Iraqi child in his arms in a video posted by WikiLeaks of a July 2007 massacre in Baghdad, talked to the World Socialist Web Site about the impact of this and similar experiences in Iraq.

Salolainen: Sota on rauhaa

Pertti Salolainen saavutti 28.4. retoriikallaan Orwellilaiset mittasuhteet.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Pertti Salolaisen mukaan Afganistanissa käydään sotaa, mutta se ei ole kansainvälisen oikeuden kannalta ongelma sillä sota on itse asiassa rauhaa. Uudet saksalaisarviot kuvastavat Salolaisen mielestä Afganistanin taistelujen entistä rauhallisempaa luonnetta. Epämääräisyys käsitteissä kuitenkin jatkuu. Salolainen (kok.) on valmis puhumaan sodankäynnistä Afganistanissa, mutta kutsuu sitä mieluummin rauhankäynniksi.

– Kun seurataan asiaa ulkoapäin niin voidaan sanoa, että siellä käydään sotaa. Varsinkin kun katsoo niitä muotoja, joita taistelut ovat saaneet pahimmilla paikoilla Helmandissa. Tietysti voidaan sanoa, että siellä käydään sotaa. Mutta eikö se vaan olisi kaikkien kannalta paljon helpompaa kutsua sitä rauhaksi?

Myös Rauhan ministeriön alainen Suomen Rauhanturvaajaliitto lisäsi oman panoksensa keskusteluun:

– Ollaan me muutama talo rakennettukin niiden pommitettujen tilalle, mutta media aina keskittyy vaan niihin ISAFin räjäyttämiin siviileihin. Niitähän nyt on täällä ihan liikaa muutenkin. Voisvat mieluummin filmata meitä, me näytetään nimittäin melkosen hyviltä näiden rynkkyjen kanssa. Tsekkaa.

Terveiset Afganistanista

Afgaanien terveiset Amerikkaan: Lakatkaa murhaamasta meitä!

Memo to America: Stop Murdering My People

http://www.thedailybeast.com
Amid increasing civilian deaths and resurgent warlordism, Afghan women’s leader Malalai Joya writes that Hamid Karzai and the U.S. are losing credibility in Afghanistan day by day.