Posts Tagged ‘työtaistelu’

A Resurrection of Finnish Trade Unionism

Intervention by Sippo Kähmi of the Finnish Network of Critical Trade Unionists (KRAY) in Rome, Italy, at the conference of the World Federation of Trade Unions (WFTU) European Regional Office (EUROF) October 2, 2010. The CTU Network is an informal, cross-union, cross-political network emphasizing radical and independent grassroots trade union activism.

Text of the speech in English and Finnish:

Dear comrades,

First of all, we wish to thank the WFTU regional office and our Italian hosts USB for the invitation to participate in this congress as observers. I was also honored that we had the chance to take part in the 65th anniversary celebration.

My name is Sippo Kähmi, and I’m here as the representative of the Finnish Network of Critical Trade Unionists. We are a cross-union, cross-political network of trade union activists. For an example, I am a shop steward of the Finnish Post and Logistics Union PAU.

The current goal of our network is to reignite discussion, bring forward radical alternatives and analyze the true reasons behind the current crisis. Our purpose is also to bring the trade union movement closer to ordinary union members. As the structures of union officialdom recede further into a shroud of bureaucracy, we try to remind people of the basic fighting traditions of the workers movement.

I heard from comrades yesterday that Finland has the reputation of a model society without a need for struggle. I am here to tell you, from my perspective as a young trade unionist, those days are long gone if they ever existed.

While we have a relatively high degree of organization, class consciousness has practically disappeared, while class contradictions are now stronger. The latest data says we have 800 000 people in Finland living under the official poverty line out of a population of 5 million. Our system is unjust and must be changed.

Unemployment is out of control especially among young people. An entire generation of youth is forced to try to make a living without any long term employment. Precarious work, labour renting firms and migrant workers ensure the continuing growth of both a pool of easily exploitable reserve labour and an underclass of permanently unemployed.

Although not officially, the Finnish trade union movement has in practice abandoned these members of the working class who do not have conventional jobs. This is not acceptable to us. It is of critical importance that trade unionists everywhere stand together with the unemployed, the precarious workers and the exploited migrants.

There are many other problems. Although the Finnish people are mostly against NATO membership, Finnish foreign and military policy is increasingly linked with NATO operations, such as the criminal war in Afghanistan.

Another problem is the lack of affordable housing. Apartments have become a commodity to be traded instead of a basic necessity. So have public services, which are being privatized and shut down at an alarming rate.

Basic health, transportation, school and postal services are no longer every citizen’s right but products that must turn a profit or be eliminated. Traditional postal service in particular is being torn down by EU directives with remarkable aggression. I agree with the comrade from Britain who spoke yesterday – the problem is not EU policy, it is the European Union itself.

When we question this logic of profit over people, there are always two reasons we hear – either it’s because of the economy and competitiveness, or because the European Union says so. The message is: There Is No Alternative, and there’s nothing anyone can do about it. We hear this not only from the government and the employers organizations, but the official trade unions.

Because of this, the political field is shifting further to the right, not the left. We have seen the rise of a right wing populist party just like many other European countries. They have hijacked the rightful indignation of workers and channeled it to fuel racism and xenophobia. A recent study claimed over ten percent of the Finnish industrial labour movement vote for the populists instead of workers parties.

Yet still, in the face of all these alarming developments, the official trade union movement remains committed to so-called social dialogue with the employers and the neoliberal politics of the European Union. Although we face constant, harsh attacks on our rights from the employers and the bourgeoisie politicians, the federations insist on maintaining good relations with the powerful, rather than organize resistance. Instead of a fighting movement of workers, they function more as service providers for the interests of capitalism.

But the Finnish working class has not lost its fighting spirit. In the past few years we have seen some courageous struggles, for example the strike for wages organized by Tehy, the union of nurses. But a lack of solidarity inside the trade union movement has left each union to fight its own battles, keeping most of our struggles local.

Recently the central trade union federations did manage to repeal an attempt to further raise the retirement age with the threat of a possible general strike. But even here, they keep the door open for negotiations, even though the retirement age in Finland is already among the highest. We have even heard talk the retirement age should be raised to 70 years.

It is this sorry situation that creates the material need for a critical network of activists, working from the bottom up, independent of union bosses and bureaucracies. On the European Day of Action, 29th day last month, we saw this when our network was the only trade union group demanding local action and solidarity for our fighting European comrades. In a very short time, we managed to organize events in cities and towns all over the country.

We are now seeing the first signs of organized resistance in Finland. Our country is emerging from a long period of class collaboration that began in the 1990s, but we are only just beginning to gather our forces. It is almost as if we are rebuilding the movement from scratch.

Meetings such as this are of special importance to us, as we are searching for and in need of international contacts. We are also eager to learn from the experiences of struggling movements all over the world and willing to develop cooperation.

Our network and all of us here need to hear of the positive experiences and victories of trade union movements in different countries. They have a crucial significance – that even in the most difficult conditions, we can achieve something and make a difference.

On behalf of our network, we wish you a successful conference and many victories in struggle.


Hyvät toverit,

Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme
USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin. Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.

Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa. Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto. Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.

Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi. Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä. Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.

Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä. Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.

Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut – vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan. Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.

Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta. Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa. Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.

Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta. Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.

Monia muitankin ongelmia on. Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.

Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute. Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa. Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla. Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.

EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun. Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa – ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.

Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä – joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin. Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään. Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.

Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle. Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat. He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan. Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.

Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan. Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan, keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan. Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.

Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän. Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta. Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.

Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla. Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista. Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.

Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi. Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta, kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille. Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.

Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa. Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme. On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.

Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja. Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.

Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista. Niillä on keskeisen tärkeä merkitys – vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.

Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.

Kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista!

Eurooppalaisen ay-liikkeen toimintapäivänä 29. syyskuuta Euroopan työväki lähettää Brysseliin voimakkaan viestin: Me kieltäydymme jatkamasta herrojen velkojen maksamista.

– Meidän selkänahoistamme on revitty jo liikaa. Jatkuvat julkisen sektorin leikkauskuurit ainoastaan syventävät todellista ihmisten kriisiä, työttömyyttä ja köyhyyttä. Tämä on totta kaikkialla missä leikkauksiin on ryhdytty, myös Suomessa, sanoo Kriittisen ay-verkoston aktiivi Sippo Kähmi.

– Pelkkien Brysselin arkistoihin hukkuvien kannanottojen ja ay-turismin lisäksi tarvitaan paikallista toimintaa, jonka mahdollisuus tuntuu unohtuneen monen liiton johdolta. Kuvitellaan, että osallistumalla valtakoneiston kokouksiin ja työryhmiin voidaan saada aikaan muutos ilman ikävän epäkohteliaita voimannäyttöjä.

Porvareilla ei ole kuitenkaan mitään tarvetta kuunnella liikettä, joka ei pysty mobilisoimaan rivejään.

– Päivä lakossa tai edes ylityökiellossa pakottaisi kuuntelemaan ihan eri tavalla kuin tuhat lobbaria Euroopan byrokratian koneistossa, sanoo Kähmi.

Velanoton taustalla pankkien pelastaminen

Meille myydään ideaa, että valtavista valtionveloista irti pääsemiseksi on leikattava julkista sektoria. Moni on niellyt mukisematta vulgaarin talousjärkeilyn, jonka mukaan julkisen talouden tehostaminen on avain velkaantumiskierteen pysäyttämiseksi.

– Tässä kertomuksessa unohtuu, että valtiontalouden pohjaa ovat leikanneet porvarit itse firmojen ja suurituloisten verohelpotuksilla sekä pankkien elvytystoimilla. Finanssikriisin myötä yksityinen pankkisektori pelastettiin ottamalla valtavat määrät velkaa. Lähetettiinpä sitä ulkomaillekin 1,6 miljardia, toteaa Sippo Kähmi.

Velkaa myös otetaan koko ajan lisää: ensi vuonna 13 miljardia – vuoteen 2013 mennessä sitä on jo 103 miljardia euroa.

– Työväki ei voi olla leikkausten syynä, sillä työn tuottavuus on historiallisen korkealla.

Posti- ja logistiikka-alalla työskentelevä Kähmi tietää omasta kokemuksestaan hyvin, miten hurjalla tahdilla tehostamistoimiin on viime vuosina ryhdytty.

– Me postilaiset tunnemme sen hyvin konkreettisesti selkärangassamme, kun sama määrä työtä jaetaan jatkuvasti yhä pienemmälle porukalle. Palkinnoksi saimme hallituksen työryhmältä lakiesityksen, joka entisestään romuttaa julkista postisektoria. Tähän leikkiin ryhtymällä työläinen ei voi kuin hävitä, pohtii Kähmi.

Nyt käydään puhdasta luokkataistelua

Ja samaa myrkkyä juotetaan nyt koko julkiselle sektorille. Sippo Kähmi kertoo, että hallitus aikoo vähentää valtiolta yhteensä 14 529 työpaikkaa. Budjettiesityksen myötä samoin tulee käymään kuntatasolla.

– Työllistämisen ja kuntien rahat jäävät puuttumaan, tärkeintä on jatkaa yritysten verohelpotuksia. Kuten aina, selitykseksi riittää, ettei vaihtoehtoja ole.

Moni luulee että tämä on suomalaisen talouden ilmiö, mutta sama asetelma toistuu Kähmin mukaan kaikissa kapitalistisissa maissa.

– Jatkuva yksityistäminen ja julkistalouden kurjistaminen ei ole äkillinen kriisitoimenpide vaan osa tietoista pitkän linjan suunnitelmaa, joka on jo aikoja sitten päätetty G20-huippukokouksissa ja EU-tasolla Lissabonin sopimuksessa ja 2020-strategiassa. Julkinen sektori on alusta alkaen nähty ongelmana joka tulee poistaa päiväjärjestyksestä, lataa Kähmi.

Hänen mukaansa kyse on puhtaasta luokkataistelusta.

– Ainoa syy, miksei sitä kutsuta oikealla nimellään on, että pääomapuoli on voitolla. Ay-liike on sulkenut silmänsä tältä perustotuudelta ja antanut lähes ilman kamppailua huimia myönnytyksiä vastapuolelle. Nyt työväki ympäri maailman on heräämässä taistelemaan vastaan, ja korkea aika onkin.

Yleislakko Hakaniementorilla?

Suomessa usein toisteltu mantra on, etteivät nuoret ole kiinnostuneita ay-liikkeestä tai edes tiedä mikä se on. Toimintapäivä olisi Sippo Kähmin mielestä erinomainen hetki näyttää niin vanhoille kuin nuorille, että ammattiyhdistysliike on muutakin kuin työttömyysrahoja ja Extreme Duudsoneita mainoskatkolla – kansalaisliike, joka puolustaa sekä jäseniään että koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kriittinen ay-verkosto on aktivoitunut omalta osaltaan muistuttamaan ihmisiä ay-liikkeen perinteistä. Aiommekin järjestää toimintapäivänä Hakaniemen torille yleislakon tavalla tai toisella. Me vaadimme vastuuttomien yksityisen sektorin pikavippien sijaan rahaa työllistämiseen, palkkoihin, eläkkeisiin, julkisiin palveluihin ja ympäristöinvestointeihin, listaa nuori ammattiyhdistysaktiivi.

Sloganiksi sopii vaikkapa: Me emme ole olemassa taloutta varten, talous on meitä varten!

Lainaus tiedonantaja.fi -verkkolehdestä 3.9.2010.

Kysely: Työtaisteluille suomalaisten laaja hyväksyntä

Suomalaiset hyväksyvät työtaistelut varsin laajasti, kertoo kysely.

Helsingin Sanomien verkkolehti kirjoittaa 25.5.2010:

Kaikkein selvimmin työtaistelut hyväksytään silloin, jos työnantaja rikkoo lakeja tai sopimuksia tai yrittää yksipuolisesti heikentää työoloja.

Palkansaajajärjestöjen teettämässä kyselyssä liki yhdeksän kymmenestä hyväksyy työtaistelut näissä tilanteissa.

Lähes kahdeksan kymmenestä pitää työtaisteluja oikeutettuina myös silloin, jos tavoitteisiin ei päästä pelkillä neuvotteluilla.

Lakko, pirun keksintö, vie turmioon isänmaan

Reko Ravela: Ketä vastaan ahtaajat taistelevat?

Mediassa vellovassa keskustelussa ahtaajien lakko on julistettu hyökkäykseksi Suomen kansantaloutta, vienteollisuutta tai jopa hyvinvointivaltiota vastaan. Asiallisemmmissa puheenvuoroissa on muistettu että AKT:lla on neuvotteluissa vastapuoli, Satamaoperaattorit ry. Juuri kukaan ei näytä tutkineen niitä yrityksiä jotka tämän työnantajayhdistyksen muodostavat.

Kaikkineen tilanne tietysti paljastaa porvaripuolen harrastaman ”kansallisen edun” retoriikan onttouden. ”Kansallisen edun” keskeinen sisältö kun näyttää olevan se että että suomalaisten työntekijöiden tulisi nöyrtyä ylikansallisen pääoman ehtoihin.

Mitä hyvinvointivaltion rahoituspohjaan tulee, eikö hallituksen tulisi nyt nimenomaan tukea ahtaajien kaltaisia hyviä veronmaksajia näiden pyrkimyksessä saada alhaisella pääomaverolla keplottelevat ylikansalliset yhtiöt kantamaan vastuuta irtisanomistaan työläisistä? Muutoinhan näiden työttömyysturva jää suomalaisten veronmaksajien kontolle.

Ihmisoikeudet tuhoavat Suomen talouden.

Kaikki tuki AKT:n työtaistelulle

SKP tukee Auto- ja kuljetusalan ammattiliiton työtaistelua alan työntekijöiden palkkojen, työsuhdeturvan ja muiden työehtojen parantamiseksi. AKT:n lakossa on kyse myös muiden alojen työntekijöiden kannalta tärkeästä kamppailusta, jolla pyritään torjumaan työnantajien pyrkimykset muretaan työehtosopimusten sitovuutta, lisätä osa-aikatöiden osuutta ja laajentaa halpatyövoiman markkinoita.

SKP katsoo, että työntekijöillä ei pidä maksattaa kapitalistien aiheuttaman laman kustannuksia. Talouskriisistä ovat vastuussa pörssikeinottelijat. Kriisiä pahentavat suuryhtiöiden päätökset lopettaa tuotantolaitoksia, palkansaajien ostovoiman heikentäminen, julkisten palvelujen leikkaaminen ja harmaan talouden laajentaminen.

Työantajapuolen röyhkeydestä ja vastuuttomuudesta kertoo se, että samaan aikaan kun he vaativat työntekijöitä tyytymään lähes nollalinjan palkankorotuksiin, jakavat pörssiyhtiöt osinkoja keskellä lamaa 13 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Varaa palkkojen korottamiseen on siis olemassa. Ostovoiman lisääminen on välttämätöntä työllisyyden parantamiseksi ja julkisten palvelujen rahoituksen turvaamiseksi.

SKP:n poliittinen toimikunta 2.3.2010

Pelko tehdä mitään on iskostettu syvälle

Työterveyslaitoksen uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten viihtyvyys työssä on romahtanut tällä vuosituhannella jo ennen finanssikriisin tuomia ongelmia. Tulospalkkaus on tehnyt työuupumuksesta kansantaudin ja pätkätöiden sekä irtisanomisien jatkuvassa epävarmuudessa eläminen on tuonut mukanaan hyvin kireän työilmapiirin.

Itella Oyj:n Vantaan logistiikkakeskuksen rahtiterminaalissa luottamusmiehenä toimiva Markus Mutta on huomannut saman käytännössä niin työntekijänä kuin edunvalvojanakin. Kun työsuhde on epävarma, työhön ei haluta sitoutua ja se ei kiinnosta, toisaalta vaaditaan aina kovempia suorituksia.

— Elämme hyvin raskaita ja vaikeita aikoja. Työntekijät sairastelevat enemmän kuin esim. 3 vuotta sitten, henkinen pahoinvointi ja ongelmat kotona ja työpaikoilla ovat lisääntyneet. Omalla työpaikallani on ollut viimeisen kahden vuoden aikana jo neljä väkivaltatapausta.

Hälyttävää on etenkin hyvinvoinnin kehityksen irrottautuminen taloudellisesta tilanteesta, yt-neuvotteluja kun käydään vaikka firmalla menisikin hyvin. Vuonna 2004 silloisessa Suomen Postissa aloittanut Mutta kertoo myös Itellan syyllistyneen vastaavaan. Valtion omistama yhtiö on pyrkinyt aina miljoonien eurojen voittoihin vaikka pääasiallisesti tuottaakin yhteiskunnan peruspalveluja.

— Ei riitä, että menee hyvin vaan pitää mennä loistavasti. Tästä kärsii eniten perusduunari – sieltä on helpointa säästää. Vähemmän jengiä ja enemmän duunia, se on Itellan motto.

Työhyvinvoinnin romahduksen syitä ei tarvitse kaukaa hakea, kun vaaditaan enemmän ja annetaan vähemmän. Mutta näkee pahoinvoinnin taustalla epäinhimillisten taloudellisten paineiden tuottaman vääristyneen työkulttuurin. Myös hallituksen politiikka saa jyrkän tuomion.

— Ihmiset uskovat, että kun yrittää vähän kovemmin niin saa vähän enemmän. Totuushan on se, että vain työnantajat hyötyvät tästä. EK:n kanssa veljeilevä porvarihallitus on saanut juntattua läpi Suomen kansalaisten päähän ajatuksen siitä, että vain pyrkimällä minimoimaan palkkakustannuksia, henkilöstökuluja, sosiaaliturvaa jne. voidaan tehdä hyvää tulosta josta hyötyy kaikki. Muutaman kymmenen euron tähden ihmiset ovat valmiita myymään sielunsa.

Kun puhe siirtyy ay-liikkeeseen, tulistuu kritiikki entisestään. Mutan mielestä SAK:n toiminta on ollut täysin riittämätöntä armottoman työkulttuurin ja hallituksen linjan vastapainoksi. Esimerkiksi hän ottaa esille Viestintä- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen joka päättyi lokakuun lopussa. Vaikka tilaisuus olisi ollut vaatia konkreettisia parannuksia, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU lähti Metallin linjalle tyytyen nimelliseen palkankorotusvaatimukseen. Liiton päätös ei saa sen suurimman osaston toimikunnassa toimivalta Mutalta kiitosta.

— Uusi työehtosopimus on surkuhupaisa vitsi. Neuvottelutulos ei ole TES-kirja vaan liite vanhan TES:in rinnalle. Rehellisesti sanottuna olen hyvin pettynyt ammattiyhdistysliikkeen päättäjiin. Näin munatonta toimintaa harrastetaan korkeintaan Sveitsin suklaaliitossa.

Päätöksessään tyytyä 0,5% palkanlisäykseen liitto vetosi ”yleiseen linjaan” ja taloustilanteeseen. Mutta ei kuitenkaan ole vakuuttunut kitsastelun palkkauksessa hyödyttävän talouttakaan.

— Käytännössä siitä tulee vuodessa noin 100€ käteen perusjampalle. Kun otetaan huomioon, että sosiaalipalvelujen maksuja sekä kunnallisäyrejä aiotaan nostaa, niin ostovoima heikkenee ja pahimmassa tapauksessa taantuma tulee syvenemään. Tämä tulee koskemaan kaikkien alojen työntekijöitä.

Onko siis keksityllä talouslaman peikolla saatu ay-liikkeestä peloteltua viimeinenkin uskallus?

— Meidän kentältä oli liittoon annettu selkeät viestit siitä, että jäsenillä on taistelutahtoa mutta liitto ei uskaltanut lähteä haastamaan työnantajaa. Aseita meillä on yhtä monta kun on jäsentä eri alojen liitoissa. Eli meitä on enemmän kuin johtajia EK:ssa. Lyhyesti siis kerrottuna, aseita ei ole viety meiltä mutta sisu ja rohkeus on.

Kovasta kritiikistä huolimatta Mutta ei ole menettänyt toivoaan ay-liikkeen mahdollisuuksista vaan uskoo vakaasti muutokseen kohti parempaa. Myös Pasilan osaston nuorisojaoston puheenjohtajana toimiva Mutta näkee ay-liikkeen toivon uusissa ja rohkeissa tekijöissä.

— Tärkein asia mitä tulee tehdä heti turvataksemme ay-liikkeen tulevaisuuden on sukupolvenvaihdos. Jotkut liitot ovat jo alkaneet työstämään tätä ja ymmärtävät asian tärkeyden mutta myös työpaikkojen paikalliseen edunvalvontaan pitää tämä asia vielä saada aikaiseksi.

Puheet eivät ole myöskään jääneet puheiksi vaan käytännön toiminnaksi Vantaan logistiikkakeskuksessa jossa työntekijät ovat järjestäneet ulosmarsseja ja ylityökieltoja. Jäsenistön ponnistelujen tueksi Mutta vaatii myös SAK:n johdolta tiukkaa toimintaa vierestä katselun sijaan.

— Me emme anna sortamisen jatkua enää. Tärkeintä tässä kaikessa on ollut se, että jäsenet itse ovat huomanneet, että teoilla on väliä ja että kun ryhdytään yhdessä tekemään, syntyy siitä tulosta. Ainoa tapa taistella vastaan on järjestäytyminen ja barrikadeille nousu. Yhdessä olemme vahvoja!

Lyhennetty versio julkaistu Eespäin!-lehdessä marraskuussa 2009.

Palvelualan työtaistelut

Kriittinen ay-verkosto (KRAY) järjesti Suomen sosiaalifoorumissa 24.4.2010 keskustelutilaisuuden Euroopan unionin työelämästä. Palvelualan kamppailusta parempien työehtojen puolesta kertoi Palvelualojen ammattiliitto PAMin Häme-Pirkanmaan aluepäällikkö Niina Koivuniemi.

Kriittinen ay-verkosto elpyy

Kuka?

Sippo Kähmi, 23-vuotias sipoolainen postimies ja Kriittisen ay-verkoston aktiivi.

Mitä?

Valtionyhtiö Itella ilmoitti alkuviikosta mittavista postin käsittely- ja lajittelutoimintoja koskevistayhteistoimintaneuvotteluista, jonka piirissä ovat postikeskusten- ja terminaalien 2 300 työntekijää. Itellan tavoitteena on vähentää 360 henkilötyövuotta.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ei pidä Itellan suunnitelmia järkevänä. Itellan toimenpiteet saattavat vaarantaa lisäksi postipalvelulain edellyttämän laatu- ja palvelutason. PAU:n mukaan valtion tulee omistajana kantaa vastuunsa Itellan henkilöstöpolitiikasta ja tehdä kaikkensa irtisanomisten välttämiseksi.

Työnantajan toimia ei kyllä purematta niellä. Kamppailua tullaan käymään ja kaikki keinot ovat käytössä, sanoo Sippo Kähmi.

Itellan työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskeva Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus päättyy lokakuun lopussa. Neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta on aloitettu viime viikolla.

Yt-neuvotteluja käydään nyt Itellan lisäksi monessa muussakin yrityksessä, vaikka aina ei siihen talouslamasta huolimatta tuotannollis-taloudellisia syitä olisikaan. Koko työväenväenliike tuntuu olevan oikeiston ja työnantajien vyörytyksen edessä aloite- ja toimintakyvytön. Tämän seurauksena työväenliikkeen suuret saavutukset työelämässä ja julkisella sektorilla valuvat hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

Kriittisen ay-verkoston tehtävä on tehdä perusteellista uudelleenarviointia yhteiskunnan tilasta ja ennen muuta ay-liikkeen tilanteesta. Arvion perusteella voidaan tehdä myös uusia johtopäätöksiä siitä, miten ay-liikkeen toimintaa voidaan kehittää ja mitkä ovat liikkeen tavoitteet.

Sippo Kähmi kertoo, miten Kriittisessä ay-verkostossa on aidosti potentiaalia muodostaa radikaalimpaa ay-toimintaa. Mukaan on saatava myös pätkä- ja silpputyötä tekeviä nuoria. Verkostoitumisessa on syytä myös käyttää modernin tietoverkkoteknologian suomia mahdollisuuksia.

Myös kansainvälinen yhteistyö kiinnostaa Kähmiä. Hän on itse lähdössä Työpaikkojen rauhantoimikunnan mukana itärajan taakse Venäjälle tapaamaan paikallisia ay-aktiiveja.

Miksi?

Kriittisen ay-verkoston tapaaminen kaikille ay-liikkeen työstä kiinnostuneille 10. lokakuuta klo 11-15 Helsingissä, Kirja-kerhosalissa (Kirjatyöntekijänkatu 10)

http://kriittinenayverkosto.blogspot.com

Lainaus Tiedonantaja-lehdestä 9. lokakuuta 2009.