Posts Tagged ‘hallitus’

Havaintoja #äänityöttömälle-mielenosoituksesta

Helsingin Senaatintorilla järjestettiin 2.2.2018 #äänityöttömälle -mielenosoitus. SAK:n ja ammattiliittojen järjestämällä mielenilmauksella vastustettiin hallituksen aktiivimallia.

Mielenosoituksen tueksi useat ammattiliitot menivät päiväksi lakkoon, ja toiset ilmoittivat jäsenillään olevan oikeuden osallistua mielenilmaukseen omaehtoisesti. Myös omalla työpaikallani yhdyttiin Toimihenkilöliitto Erton kehotukseen ja pistettiin toimisto kiinni päivän ajaksi.

äänityö27073266_10156100842574294_8909447094176495410_n

Järeydeltään mielenosoitus ei ollut edes kaksi vuotta aikaisemmin järjestetyn #STOP-mielenosoituksen veroinen, mutta sen ympärille ennakkoon syntynyt porvaripaniikki oli varmasti historiallinen.

Tiedotusvälineet Ylestä iltalehdistöön oli valjastettu levittämään toinen toistaan mielikuvituksellisempia katastrofiskenaarioita: koko Suomi pysähtyy, lapset jäävät kouluttamatta, vienti tyrehtyy, talous romahtaa ja kaiken kukkuraksi lumi-inferno hautaa kaiken valkean kuoleman alle.

Toisaalta ristiriitaisesti toisissa jutuissaan Yle antoi ennakkoon ymmärtää, että mielenosoitus tulee olemaan pannukakku: tuskin kukaan jaksaa edes tulla paikalle, edes työttömiä itseään ei kiinnosta.

Lisäksi televisiossa haastatellut asiantuntijat tarjosivat vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asia: poliittiset lakot voitaisiin esimerkiksi jatkossa järjestää vapaa-ajalla!

Blogisivusto Uusi Suomi puolestaan reagoi nostamalla etusivulleen yksityishenkilön blogin, jossa lakko leimattiin virheellisesti laittomaksi. Otsikko vaihtui palautteen myötä, mutta disinformaatio oli kuitenkin saatu jo levitetyksi.

Ennakkoon mielenosoittajien keskuudessa pelättiin, että STOP-mielenosoituksen outo epäpoliittisuus toistuisi: että selkeän mielenosoituksen sijaan lavalla soitetaan iskelmähumppaa ja koko tapahtumalle yritetään antaa ikään kuin politiikan ulkopuolisen ilmiön verhoilu. Ihmisten muistissa pyöri vielä STOP-mielenosoituksen nolo lopetus Reino Nordinin ähkimiseen lavalla rakkaudesta ja siitä, miten hän ei aio politiikkaan ottaa kantaa.

https://twitter.com/krugman420/status/959326713946624000

Tästä ei kuitenkaan ollut merkkejä #Äänityöttömälle-mielenilmauksessa. Vaikka tauoilla soitettiinkin ämyreistä humppaa, oli varsinainen kulttuuritarjonta lavalla jopa yllättävän aatteellista ja poliittisesti kantaaottavaa.

Vanhat tutut laulut saivat uutta merkitystä uudessa ympäristössä, eikä voinut välttyä ajatukselta, miten hienolta nuo klassikot varmasti kuulostivat sellaisen henkilön korvissa, joka kuulee ne tuona päivänä ensimmäistä kertaa Senaatintorilla tuhansien nykymenoon kyllästyneiden ihmisten keskellä.

Järjestäjät olivat siis selkeästi kuunnelleet palautetta edelliskerrasta.

Paljon polemiikkia mielenosoittajien keskuudessa aiheutti myös SAK:n päätös kutsua jälleen hallituspuolueiden poliitikkoja lavalle — mielenosoitukseen, jonka piti antaa ääni työttömälle, ei työttömien kyykyttäjille. Tämä käytäntö sai myös edellisessä mielenilmauksessa osakseen oikeutettua kritiikkiä.

Kyseessä on tietenkin kaksipiippuinen juttu: toisaalta vaatimus tai odotus ”dialogista” on aivan absurdi tilanteessa, jossa hallitus valehtelee sumeilematta ja osoittaa kaikin tavoin halveksuvansa köyhää kansaa.

Toisaalta tästä tuskin SAK:n taholta olikaan aidosti kysymys, vaan enemmän viestistä hallituksen edustajien suuntaan: ”me olemme ainoa voima, joka seisoo teidän ja näiden 10 000 vihaisen ihmisen välissä, siksi meitä kannattaisi kuunnella.”

Lisäksi on todettava, että syntynyt asetelma oli jälleen herkullinen: kuten edellisellä kerralla, niin nytkin oli oikein virkistävää kuulla kansan antavan suoraa palautetta hallituksen roistoille.

Törkein näistä oli kokoomuslainen, ex-demari Juhana Vartiainen, joka häpeilemättä puhui yleisön ohi kotilukaaleissaan nahkasohvilla lähetystä kuuntelevalle porvariyleisölle.

Hän halusi selkeästi näyttää, miten hänellä on ”rohkeutta” tulla kymmenen tuhannen vihaisen ihmisen eteen ja olla juuri niin kylmäkiskoinen oikeistolainen mulkvisti kuin muutenkin: tämä roskaväki ei häntä paljoa heilauta.

Jälkikäteen Vartiainen vielä korosti tätä leimaamalla mielenosoittajat juopoiksi tyhjäntoimittajiksi, ym. ym. jne. jne.

Kepulaisen kansanedustajan yleisö toivotti lavalle rytmikkäällä ”Hallitus alas!” -tervehdyksellä.

Mielenosoituksen eri osien yhteistoiminta oli myös hauskaa seurattavaa: kun lavalta juontaja toppuutteli, että eturivissä buuaukset kannattaisi huutaa hieman hiljempaa, koska ”takarivissä varmasti joku haluaa kuulla” mitä hallitusherroilla on sanottavanaan, takarivistä vastattiin kovaan ääneen: ”ei haluta!”

Sinisten sijaiskärsijäksi valittu tuntemattomuus, kansanedustaja Matti Torvinen oli puheessan alusta loppuun suoran yleisölle vittuilun linjalla. Kansaa ei edes yritetty kosiskella rempseän populistiseen tyyliin, vaan yleisö oli kuviteltu lakkoon suivaantunut pk-yrittäjä, joiden puolueeksi Sininen tulevaisuus epätoivoisesti yrittää asemoitua.

Puheen erikoisinta antia oli puhe TE-toimistojen palvelujen yksityistämisestä hyvänä asiana. Myös viittaukset hallituksen ”neuvottelukutsuihin” ay-liikkeelle kaksi vuotta sitten huvittivat — tuohon aikaanhan hallitus tunnetusti iski pöytään pakkolait.

Torvinen oli saamastaan palautteesta ilmeisesti sen verran järkyttynyt, että meni nolaamaan itsensä vielä eduskunnan istunnossakin luonnehtimalla täysin rauhanomaista mielenilmausta ”mellakaksi”.

* * *

Kokonaisuutena mielenosoituksesta jäi itselleni oikein hyvä mieli. Tunnelma droppasi kuitenkin rajusti varsinaisen demon jo päätyttyä tapahtuneen sattumuksen ansiosta, ja siitä pieni epilogi.

Torin nurkalla KomNL:n tovereiden kanssa mielenosoitusta arvioidessamme vastaan käveli nimittäin vanha suomalaisen rasistiskenen tekijä ja oman elämänsä YouTube-superstara Eero ”Pussillinen Paskaa” Tillanen, seuranaan Panu ”Rento Mankkajäbä” Huuhtanen ja kolmas pienempi varttinatsi.

Kaikesta päätellen Tillanen oli siis käyskennellyt koko päivän miekkarissa ihmisille vittuillen ja muukalaisvihaa levittäen sekä lähettäen kuvaa suorana lähetyksenä nettiin. Siinä vaiheessa kun törmäsi seurueeseemme mies oli ilmeisesti jo laittanut livestreamin kiinni, mutta riuhtaisi nopeasti kännykän esiin ja ainakin esitti kuvaavansa.

Totesin tyypille että on ihan väärässä paikassa, kun erikseen mielenosoituskutsussa oli pyydetty, ettei rasistista meininkiä tuoda mielenosoitukseen. Tillanen hirmustui tästä sen verran, että lupasi tehdä minusta rikosilmoituksen, kun on kerran nauhalla tällainen törkeä kunnianloukkaus. Vielä ei ole kirjettä raastupaan kuulunut, mutta odotellaan.

Tillasen ja Huuhtasen kaverina ollut lyhyempi räyhätyyppi kävi sitten tästä kyselemään, että millä perusteella kutsun Tillasta rasistiksi. Kun vastasin ihmetellen, eikö tämä ole YouTubea katsellut, jo ennestään kierroksilla käynyt varttinatsi menetti malttinsa ihan kokonaan — alan kielellä ns. triggeröityi — ja rupesi tyrkkimään ja huutamaan. Paikalla ollut valpas kommunistinuorten porukka kuitenkin puuttui tilanteeseen ja lopulta häiriköt saatiin poistumaan paikalta.

Tillanen ei lupauksistaan huolimatta kehdannut laittaa videota linjoille, koska siinä olisi näkynyt kaverinsa päällekäyvä käytös.

On ikävää etteivät mielenosoituksen järjestäjät saaneet näitä tahoja poistettua saman tien, mutta kun eivät liikkuneet avoimesti tunnuksineen, ei heitä varmaankaan oltu tunnistettu. Jatkossa kaikissa mielenosoituksissa olisi syytä panostaa enemmän järjestyksenvalvontaan, että tällaiset syrjintää ja sortoa avoimesti ajavat ja ihmisten päälle käyvät tahot saataisiin pidettyä poissa.

Hallituskriisi on ohi – Kansan kriisi jatkuu

Hallituskriisin kunniaksi yritimme Joukkovoima-kansanliikkeen kokouksessa kirjoittaa tiedotetta, johon muistin virkistämiseksi olisi listattu kaikki tämän hallituskauden petokset, törkeydet ja skandaalit.

Tajusimme kuitenkin pian että siitä tulisi aivan liian pitkä. Sen sijaan päätettiin, että listaillaan niitä Joukkovoiman blogin puolelle.

Jutun voi lukea täältä.

Pääministerin viesti leipäjonoille jäi kuulematta

Pääministeri Juha Sipilä jalkautui kansan pariin 28.3.2017 ”keskustelemaan ja kuuntelemaan” kauppakeskus Malmin Novalle.

Myös Joukkovoima-liikkeen aktiiveille, allekirjoittanut heidän joukossaan, esitettiin keskustan vaalityöntekijöiden taholta kutsu tulla keskustelemaan pääministerin kanssa. Päätimme ottaa kutsun vastaan ja kysyä, minkä viestin Sipilä lähettää leipäjonojen asiakkaille.

Tämä pääministerin kyselytunti kesti kohdallamme vain 45 sekuntia.

Pääministeri kieltäytyi vastaamasta kysymykseemme videolla, vaikka olimme ilmoittaneet järjestäjille halustamme kuvata tilanne.

Seuraavaksi isokokoiset vartijat poistivat meidät paikalta poliisipartion puheille. Tiukkasanaiset poliisit määräsivät meidät poistumaan Malmin kauppakeskuksesta putkareissun uhalla, vedoten yksityistilaisuuden häiritsemiseen.

Myöhemmin yritimme tavoittaa Sipilää Narinkkatorilla ja lunastaa hänen lupauksensa kahdenkeskisestä vastauksesta, mutta poliisi esti aikeemme toistamiseen.

Pääministerin viesti leipäjonoille jäi siis kuulematta. Mysteeriksi jäi viestin mahdollinen sisältö ja se, mikä siinä oli niin salaista, ettei sitä saanut tallentaa.

Aiemmassa Joukkovoiman kansalaishaastattelussa Sipilä lupasi selvittää, leikkaako hänen hallituksensa vammaisilta. Mies itse oli vakaasti siinä uskossa, ettei tällaista tapahdu. Tietojeni mukaan tämäkin lupaus on jäänyt Sipilältä toteuttamatta.

Pääministeri Sipilä ei tunne oman hallituksensa politiikkaa

Jättileikkauksia kaavaileva keskustapuolue järjesti eilen mainostapahtuman Helsingin Narinkkatorilla. Järjestimme Pääkaupunkiseudun Joukkovoiman porukalla vastamielenosoituksen, joka herätti useamman keskustalaisen mielenkiinnon.

Kenelläkään haastatelluista ei vaikuttanut olevan käsitystä leikkauspolitiikan seurauksista. Lopulta lähdimme suoraan haastattelemaan pääministeri Juha Sipilää. Kysyimme, miksi hän leikkaa heikoimmilta, vammaisilta.

Vastaus oli häkellyttävä. Sipilä väitti naama peruslukemilla, ettei vammaisilta leikata ollenkaan. Joko mies on aidosti täysin tietämätön siitä mitä on tekemässä, tai sitten valehteli meille päin naamaa. Kumpikin vaihtoehto on pääministeriltä aika karmiva.

Tässä dokumentti tapahtuneesta. Näin hyvissä käsissä maamme makaa.

Vaalit menivät, vastarinta jatkuu

Viime eduskuntavaaleissa sain 71 ääntä, tällä kerralla ääniä tuli 98.

Suunta on oikea. Kiitän jokaista toisenlaisen maailman puolesta äänestänyttä yhdessä ja erikseen!

Voin olla tuloksesta erityisen ylpeä, koska tiedän vaalibudjettini olleen tasan 0 euroa. En ostanut mainoksia lehdistä, netistä tai televisiosta, naamaani ei näkynyt mainosplakaateissa teiden varsilla eikä valtamedia juuri puolueeni olemassaolosta, saati sen ajamista asioista tiedottanut.

Jokainen ääni on annettu, koska joku Uudenmaan asukas on omakohtaisesti tutustunut ajatuksiini ja toimintaani jossain asiayhteydessä, ja katsonut olevansa samaa mieltä.

Se on kannustava viesti.

* * *

Laajemmin vaalituloksessa ei ole juuri hurrattavaa.

Vasemmiston historiallinen alamäki Suomessa jatkuu vielä näissä vaaleissa. Äänestäjät ja äänestämättä jättäneet ovat antaneet karua palautetta kokoomusjohtoisessa hallituksessa ryvettymisestä, luottamus on mennyt.

Moni tuntuu olevan vaalituloksesta syvästi masentunut. Sosiaalinen media on täynnä viestejä siitä, miten nyt lähdetään ensimmäisellä laivalla johonkin parempaan maahan, että tämän järkytyksen jälkeen tätä maata ei tunne omakseen.

Ehkä seuraan politiikkaa liikaa, mutta minua ei näissä tuloksissa yllättänyt kuin ehkä vihreiden nousu Talvivaaran ja ydinvoiman leimaaman vaalikauden jälkeen. Käänteisesti voi ajatella, että muutkin ovat nyt heränneet siihen poliittiseen masennukseen, joka itseäni on vaivannut koko vaalikauden ajan, kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen toilailuja seuraillessa.

Itse näkisin kuitenkin, että asetelmat ovat viimeistään nyt erittäin hyvät vahvan vasemmistolaisen, kenties jopa punavihreän leikkauspolitiikan vastaisen oppositioliikkeen rakentamiselle — jos ja kun hallituksen muodostaa kolme kokoomusta, jotka ovat luvanneet ja vannoneet kautta kiven ja kannon leikata miljardikaupalla kansan yhteistä hyvää.

Tuon pikimustan taantumuksen vastavoiman kokoamiseen tarvitaan jokaista, joka ei nykymenoa hyväksy. Tarvitaan myös uusia yhteistyön muotoja, ruohonjuuritason liikkeitä ja kansainvälistä solidaarisuutta — sanalla sanoen kaikkea sitä, joka politiikasta on viimeisen neljän vuoden aikana puuttunut.

Kuten eräs kreikkalainen toveri joitakin vuosia sitten totesi: Yö on aina pimein juuri ennen aamunkoittoa.

* * *

P.S. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Sain Uudenmaan vaalipiirissä enemmän ääniä kuin tämä rasismilla ja köyhien kyykyttämisellä kampanjoinut, kaikkien tuntema julkkis-mulkkis.

Paskapuhetta. Mutta uskon

Image

 

Image

 

Image

Milloin suomalaisille riittää?

Talven muuttuessa kevääksi kuuden puolueen hallitustaipaleen loppunäytös lähenee. Puolivälitarkastelun yhteydessä on kotimaan uutisista saatu joka viikko lukea jostain uudesta aloitteesta työväestön olojen heikentämiseksi. Eläkeiän korottaminen, työtuntien lisääminen, työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen, palkka-ale nuorille, ikääntyville ja maahanmuuttajilletyöeläkemaksun alennusta ja yritysten verohelpotuksia unohtamatta. Maamme oikeisto ei ole miesmuistiin ollut näin uhmakkaalla päällä.

Ja mikäs sen on ollessa, kun kokoomusjohtoinen hallitus peesaa minkä ennättää. Valtioneuvosto tilaa selvityksen siitä, miten maahan saataisiin entistäkin enemmän matalapalkkaisia töitä. Pääministeri Katainen vaatii ay-liikettä pidentämään työuria – tai koko Suomi saa kärsiä, kuuluu uhkaus. Onhan hallitusohjelmaankin kirjattu, että jos leikkaukset eivät kohenna taloutta, on leikattava lisää.

Tämä on sitä samaa van Rompuyn ja Barroson logiikkaa, jolla koko Euroopan talous on ajettu pysyvään kriisiin. Jatkuvien leikkausohjelmien myötä Kreikassa velan osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut 120 prosentista 175 prosenttiin. Portugalissa talous on kolmatta vuotta taantumassa. Espanjassa yli puolet maan nuorisosta on työttömänä.

***

Toisin kuin Suomessa, Euroopassa jokainen uusi viikko on tuonut mukanaan satojen tuhansien ihmisten joukkomielenosoituksen tai koko maan pysäyttävän yleislakon.

Espanjassa #23F-mielenosoituspäivä rinnasti nykytilanteen vuoden 1981 sotilasjuntan vallankaappausyritykseen. Portugalissa 1,5 miljoonaa mielenosoittajaa marssi kaduilla tunnuksenaan fasisminvastainen laulu Grandola Vila Morena, joka merkitsi diktatuurin kaatamista vuonna 1974. Saksassa touko-kesäkuulle valmistellaan uutta Euroopan keskuspankin saartavaa Blockupy Frankfurt -mielenosoitusta. Kreikassa Ateenan Akropolis-kukkulalla liehuu neljättä vuotta tunnus: Euroopan kansat, nouskaa!

Näiden mielenilmausten viesti on selvä: Leikkauksiin ja vyönkiristyksiin perustuva politiikka ei ole ainoastaan uhka taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille, se uhkaa hävittää demokratian sellaisena, kuin sen nyt tunnemme. Käynnissä on täysimittainen euroeliitin vallankaappaus. On aika finanssidiktatuurin murtavalle eurooppalaiselle keväälle.

***

Kun hallitusten edustajat kokoontuivat Brysseliin päättämään unionin suunnasta tässä kuussa, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY julisti päivämäärän yleiseurooppalaiseksi mielenosoituspäiväksi. Samaan aikaan Brysselissä kansainvälinen mielenosoittajien joukko valtasi komissaari Olli Rehnin toimiston.

Te olette vastuussa ihmisten nälänhädästä, työttömyydestä ja köyhyydestä. Tämä rakennus on täynnä rikollisia, ennätti lähetystö sanoa ennen pidätystään.

Suomessa virallinen ay-johto oli tuona päivänä hiiren hiljaa, vaikka myös se on osa EAY:tä. Kuin pisteenä iin päälle valtiovarainministeri Urpilainen ilmoitti samalla viikolla 500 miljoonan lisäleikkaustarpeesta niiden viiden miljardin päälle, joista nykyhallitus on jo sopinut.

Lumet ovat täälläkin lähteneet sulamaan. Eurooppalaisena toimintapäivänä Suomessa nähtiin   ruohonjuuritason toimijoiden solidaarisuustempauksia seitsemällä eri paikkakunnalla. Pysyvä leikkausten vastainen joukkoliike odottaa kuitenkin edelleen muodostumistaan.

Kauanko on vielä odotettava, että eurooppalainen kevät saavuttaa kylmän maamme toden teolla? Milloin lopetamme periksiantamisen ja ryhdymme aidosti muuttamaan politiikan suuntaa?

Vastakkainasettelun aika on ohi

Kokoomuksen muutama vaali sitten keksimä slogani on vihdoinkin totta. Vastakkainasettelun aika on vihdoin ohi ja hallitusratkaisun myötä tilalla on uusi, uljas konsensuksen ja kompromissien aikakausi. Vasemmistoliiton tiedottamisen hoitaa tästä eteenpäin Jyrki Katainen.

Kun Timo Soini muutama viikko sitten ehdotti perussuomalaisille erivapauksia tukipakettiäänestyksessä, vasemmistossa kaikki olivat raivoissaan – mitä kyynistä, vallanhimoista opportunismia! Kun puolue sitten suoraselkäisesti jättäytyi pois hallituksesta, jota Kokoomus olisi ohjaillut oman mielensä mukaan, Vasemmistoliiton riveissä siirryttiin heti toiselle kannalle – mitä vastuutonta välttelyä ja pakoilua! Kyllä nyt muodostuu oikea Häviäjien hallitus, leveili Kansan Uutiset vielä 13.5. pääkirjoituksessaan:

Kun vaalien ainoa voittaja jää hallituksen ulkopuolelle, niin maahan perustetaan viiden hävinneen puolueen ”luuserihallitus”. Uuden hallituksen rungon muodostavat kokoomus ja SDP. Jotta sinipunahallituksella olisi riittävän vahva enemmistö eduskunnassa, siihen tarvittiin mukaan kaksi tai kolme muuta ”luuseria” apupuolueeksi. […] Vasemmistoliitto paalutti omat ehtonsa sen verran tiukasti, että ainakaan kokoomuksen kanssa niistä ei olisi yksimielisyyttä löytynyt. […] Vasemmistoliiton osalta siihen vaikutti varmaan myös, että puolue perussuomalaisten tapaan on koko ajan vastustanut Portugalin EU-tukipakettia.

Nyt muutama viikko myöhemmin Soinin ehdottama temppu menee läpi mukisematta kun sen esittää Paavo Arhinmäki. Se osoittaakin yhtäkkiä poliittista kypsyyttä ja yhteistyökykyä, halukkuutta kantaa vastuuta, tehdä vaikeita päätöksiä — ja kaikkea muuta jargonia, jota olemme Kokoomukselta ja Keskustalta tottuneet edellisen hallituksen aikana kuulemaan. Kynnysten yli loikitaan nyt rivakasti ja hymyssä suin, käsi kädessä ja kaikki samassa rivissä.

Jutta Urpilainenkaan ei suotta muistele demarien taannoisia häivähdyksen kriittisiä kannanottoja vaan keskittyy mehustelemaan, miten mahtavat fiilikset neuvotteluissa on, sillä ihan neuvottelutunnelman puolestahan Suomen kansa loppujen lopuksi äänesti. Kaikilla on niin kivaa, että Sinnemäenkin naamalle on löytynyt vanha tuttu virne. Ja miksei olisi – tämän takinkääntelyspektaakkelin jälkeen kukaan ei enää tule muistamaan vihreiden takinkääntöjä ydinvoimakysymyksissä …

Me tarvitsemme joukkoliikenteen!

Porvarihallituksen budjettiesitystä vastustaneessa mielenosoituksessa Helsingin Säätytalolla 19.8.2010 piirisihteeri Tiina Maria Sandberg luki Suomen kommunistisen puolueen kannanoton julkisen liikenteen puolesta.

Budjettiesitys vuodelle 2011 ei lupaa hyvää julkiselle, eikä muullekaan liikenteelle. Määrärahoja supistetaan tai niihin tehdään niin pieniä korotuksia, että kustannustason nousun myötä käytettävissä oleva rahamäärä supistuu. Tämä tarkoitaa bussilinjojen vähentämistä entisestään.

Joukkoliikenteen tulee palvella ensisijaisesti ihmisten jokapäiväisen elämisen asettamia tarpeita. Jokapäiväisiin palveluihin ja töihin pitää päästä nopeasti ja vaivattomasti myös ilman omaa autoa.

Julkinen liikenne ei saa olla voitontavoittelun väline. On väärin miettiä pelkkää hintaa kun puhutaan palvelusta, joka on välttämättömyys. Joukkoliikenteen jatkuvat hinnankorotukset ovat käyneet monelle sietämättömiksi. Pienituloiset kohtaavat ongelmia muutenkin, heidän syrjäytymistään ei pidä enää lisätä viemällä heiltä mahdollisuus joukkoliikenteen käyttöön korottamalla lippujen hintoja.

Joukkoliikenteen pitää olla hinta-laatusuhteeltaan niin hyvää, että se vähentää tarpeetonta yksityisautoilua. Yksityisautoilu Uudellamaalla ei ole monelle vapaaehtoinen vaan pakon sanelema valinta. Tähän ongelmaan pitää puuttua nykyistä pontevammin muun muassa lisäämällä poikittaista liikennettä ja tekemällä eri liikennemuotojen yhdistämisestä helppoa.

Juna- ja bussiliikenteen toistuvista ongelmista päästään eroon suuntaamalla budjettiesityksessä lisää rahaa liikenteen infrastruktuurin parantamiseen. Myös valtion tukea heikosti tuottaville, mutta asukkaille tärkeille linjoille tulee lisätä, ettei kävisi näin:

Vasemmiston nostettava esiin omistus- ja valtasuhteet

Nykyinen kriisi suorastaan huutaa esiin luokkanäkökulmaa ja vasemmistoa, joka tietää kenen joukoissa seisoo. Suomessakin tarvitaan vahva vasemmisto, joka nostaa keskusteluun ja kamppailujen kohteeksi myös kapitalistiset omistus- ja valtasuhteet. Demokratia on ulotettava myös talouden alalle, niin, että omistus ei anne kenellekään valtaa päättää muiden ylitse, riistää ja alistaa muita.

Vaalirahoitusskandaalit ovat paljastaneet valtapuolueiden korruption syvyyden. Tästä suorastaan rakenteellisesta korruptiosta ei päästä vain kasvojen pesulla. Tarvitaan uudenlainen suhde kansalaisten ja politiikan välille. On kehitettävä osallistuvaa demokratiaa, jossa ihmiset pääsevät vaikuttamaan myös vaalien välillä.

Muun muassa nämä teemat olivat esillä SKP:n puheenjohtajan Yrjö Hakasen vappupuheessa SAK:n ja vasemmiston yhteisen vappumarssin jälkeen Tokoinrannassa pidetyssä vappujuhlassa.

Emme voi jäädä sivusta seuraamaan, kun sadat tuhannet ovat vailla työtä, kun 700 000 suomalaista elää köyhyydessä ja kun monia vanhuksia, lapsia ja vähävaraisia jätetään heitteille. Kun elintarviketyöläiset vastustavat kymmenen tunnin työpäiviä ja kuuden päivän työviikkoja, se on myös meidän yhteinen kamppailumme työväenliikkeen historiallisiin saavutuksiin kuuluvan työaikalain romuttamisen estämiseksi. Vastaavasti Kreikassa parhaillaan laajenevat lakot ovat koko työväenliikkeelle tärkeää kamppailua siitä, haetaanko kriisiin ratkaisuja pankkien ja pörssipelureiden vai ihmisten enemmistön ehdoilla.

Suomessakin tarvitaan vahva vasemmisto, joka nostaa kamppailujen kohteeksi myös kapitalistiset omistus- ja valtasuhteet ja avaa näköaloja perusteiltaan toisenlaiseen järjestelmään, 2000-luvun sosialismiin. On kyse siitä, olemmeko me ihmiset olemassa taloutta varten vai päinvastoin? Lakkojen herättämä suuri parku työnantajien keskuudessa osoittaa, miten ratkaiseva merkitys työläisillä ja toimihenkilöillä on. Samalla se kertoo tarpeesta ulottaa demokratia myös talouden alalle niin, että omistus ei anna kenellekään valtaa päättää muiden ylitse, riistää ja alistaa. Puuttumalla suurpääoman valtaan ja voittoihin, voidaan torjua työttömyyttä ja taata kaikille kunnollinen toimeentuloturva.

Eroon korruptiohallituksesta!

Vaalirahoitusskandaalit ovat paljastaneet valtapuolueiden korruption syvyyden. Tästä suorastaan rakenteellisesta korruptiosta ei päästä vain kasvojen pesulla. On luotava uudenlainen suhde kansalaisten ja politiikan välille.

Sen sijaan, että vaikeutetaan vaihtoehtojen esiin pääsyä hallituksen ajamalla äänikynnyksellä, on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa, jossa ihmiset voivat vaikuttaa päätöksiin myös vaalien välillä. Samalla on hylättävä kokoomuksen ajama julkisen sektorin kilpailuttaminen ja yksityistäminen, jotka ruokkivat korruptiota ja harmaata taloutta.