Posts Tagged ‘yhteiskunta’

Ovatko poliisin palvelut joskus olleet hyvällä tasolla?


 
Elokuussa Suomen poliisijärjestöjen liitto tuli julkisuuteen aliresursoinnin aiheuttamista ongelmista poliisien työssä. Liitto kertoi poliisipalvelujen laskeneen tasolle, joka ”ei täytä kansalaisten oikeutettuja odotuksia”.

”En muista 15 vuoden takaa vastaavaa olleen. Kesä tulee olemaan todella rankka, juttumäärät nousevat – selvitysprosentit laskevat. Kansalaisille kerrotaan puhelimessa suoraan, että joillekin keikkapaikoille ei ole mahdollista mennä. Kropat (ruumiit) hoidetaan ja aivan pakolliset työtehtävät. Jonkinlaisia merkkejä on jo siitäkin että sairaslomat lisääntyy juttuvastuuvuorolla, joka on meillä kerran viikossa.”

Eilen eduskunnassa käsiteltiin perussuomalaisten välikysymystä samasta aiheesta. Budjettileikkausten vaikutusten ja poliisin voimavarojen arvioinnin sijaan keskustelussa suurinta kohua aiheutti kuitenkin poliisikansanedustaja Ismo Soukolan (ps.) ”möläytykseksi” luonnehdittu puheenvuoro — ei niinkään sen esiin nostaman ajatuksen takia, vaan siksi, että siinä paljastettiin asioita pääministerin henkilökohtaisesta elämästä.

Liian hapokasta.

Liian hapokasta.

Varsinainen pointtihan oli tämä:

Miten vastaavaa [tehostetun valvonnan] palvelua voisi saada yksinhuoltajaäiti väkivaltaista entistä puolisoaan kohtaan?

Vaikka vaitiolovelvollisuuden piirissä olevien asioiden levittelyä nyt ei varsinkaan poliisilta voi pitää kovin korrektina, on tämä esitetty kysymys on täysin aiheellinen. Tavan pulliainen ei saa samanlaista palvelua kuin yhteiskunnan merkkihenkilö.

* * *

Siinä missä poliisihallinnolla kyllä tuntuu riittävän resursseja haaskattavaksi aseistettujen mellakkajoukkojen ja ratsupoliisien usuttamiseen rauhallisten vappukulkueiden ja mielenosoitusten kimppuun, oikeiden rikosten uhreiksi joutuneilla ihmisillä on jatkuvasti ongelmia poliisin huomion kiinnittämisessä.

Seuraavan tyyppiset tarinat ovat omassa tuttavapiirissäni yleisiä:

Terveisiä ison suomalaiskaupungin alueelta: tapahtui väkisinmakuu, tekijää seurattiin siviilien toimesta pitkän matkaa julkiseen kulkuneuvoon (ei sitä stoppaamaankaan tarjolla olevin lihaksin saatu), poliisille selostettiin reittiä ja tapahtumia livenä – muutaman päivän päästä teon kohde sai kutsun tulla kertomaan, mitä olikaan tapahtunut. Tekijä häipyi kulkuneuvon mukana.

Ja edelleen:

… yks tyyppi pahoinpiteli mun siskon. Tilanne oli ollu aika vaarallinen, kun se oli yrittänyt jopa kuristaa sen. Mutta poliisit oli sitä mieltä että ”yrittäkäähän nyt sopia riitanne” …

Ja vielä:

… odotettiin seinänaapurin perheväkivaltakeissiin sinitakkeja reilu tunti. (Ambulanssi mätkitylle osapuolelle tuli asianmukaisessa ajassa.) Yritettiin hillitä mätkivää herrahenkilöä ränkkäämällä niiden ovikelloa ja huutelemalla rapusta, ryysäten itse karkuun aina, kun se rynni rapun puolelle yrittäen mätkiä sivunumerona meitäkin. En minä nyt siviilipohjaista itsepuolustusta glorifioida tahdo, mutta toisista asioista tulee toisia asioita turvattomampi olo?

Systeemin vartija se poliisin on työ.

Systeemin vartija se poliisin on työ.

Nykyhallitus on tunnetusti mestari selittelyssään, miten rajuista leikkauksista huolimatta palvelut säilyvät ennallaan tai jopa maagisesti parantuvat.

Sisäministeri Päivi Räsänen vastasikin julkisuudessa välikysymykseen lähinnä torumalla oppositiota, ettei ”kansalaisten turvallisuudentunnetta pidä horjuttaa väärillä väittämillä”.

Ministeri vakuutti, että ”poliisin toimintakyky on säilynyt vakaalla ja hyvällä tasolla”. Mahdolliset kansalaisten turvattomuuden tunteet hän sälytti yksinomaan perussuomalaisten syyksi.

* * *

Sitä minä en tiedä, mihin Räsänen viittaa ”vakaalla ja hyvällä tasolla”, mutta nykytasoa ei ainakaan voi kovin hyväksi luonnehtia.

Toisaalta en ole siitäkään laisinkaan varma, onko poliisin asiakaspalvelu koskaan ollut mistään kotoisin.

Mieleeni muistuu esimerkiksi sellainen hassunhauska tapaus jo yli kymmenen vuoden takaa, jossa eräänä yönä huligaani hakkasi naamani tohjoksi. Väkivallantekonsa jälkeen tämä päihtynyt herrasmies jahtasi minua sitten mopolla pitkin pimeää metsätietä, ilmoittaen varsin selväsanaisesti aikovansa tappaa minut.

Ajattelin, että tämä olisi sellainen asia joka saattaisi poliisia kiinnostaa, mutta puhelimessa väsähtäneen kuuloinen poliisisetä neuvoi jättämään sitten aamulla paremmalla ajalla ilmoituksen asiasta. Siis jos satun olemaan vielä hengissä.

Voi sanoa, että turvallisuudentunteeni kansalaisena horjui tuolloin ihan merkittävästi. Voi jopa sanoa, että luottamukseni poliisiin heikentyi.

Olisi kai pitänyt sanoa puhelimessa, että vaarallinen anarkisti täällä on tärvelemässä kartanoni kallisarvoisia pihaistutuksia — tyypillinen kannabiksen piikittämisestä seurannut raivokohtaus. Lähettäkää helikopteri ja tarkka-ampujia!

* * *

Vaikka tämä tapahtui yli vuosikymmen sitten, ilmiö tuskin siinäkään vaiheessa oli mitenkään uusi. Toisen tuttavan tarina kertoo:

Kun minua oli husittu 30 vuotta sitten puukolla Koivukylässä, menin tekemään aamulla Tikkurilaan rikosilmoitusta.

Poliisimiehen kommentteja: ”Sehän on pieni mies, siitä selviytyy kun vähän ravistelee.” ”Meillä on niin paljon niitä tapauksia kun puukko osuu.”

Lopulta sain virkamiehen uskomaan että törkeän pahoinpiteluon rangaistava, kun olin saannut avaamaan lakikirjan.

Ehkä kysymys ei lopulta ole budjetista alkuunkaan, vaan poliisin yleisestä suhtautumisesta rooliinsa. Se on jotain aivan muuta, kuin meille syötetyissä tosi-tv-ohjelmissa.

Poliisi vappuna kokoontumisvapautta turvaamassa.

Poliisi vappuna kokoontumisvapautta turvaamassa.

* * *

Vastineessaan ministeri Räsänen muistutti myös, että ”poliisin hallintorakenneuudistuksessa ei ole ajettu mitään poliisin tehtäviä alas”.

Ei kai ole tarvinnutkaan, kun se on tehty jo aiemmin. Esimerkiksi Sipoosta poliisiasema on lakkautettu käytännössä kokonaan.

Törmäsin tähän häkellyttävään ilmiöön jokunen vuosi sitten. Kävi sellainen tapaus, että autostani potkaistiin sivupeili paskaksi ihan Nikkilän poliisiaseman parkkipaikalla.

Kun tekijästäkin oli puolivarma havainto, astelin sitten poliisiasemalle tekemään asiasta ilmoitusta. Mutta siellä sainkin kuulla, ettei rikosilmoitusten vastaanottaminen tässä toimipaikassa enää onnistu, se palvelu on lakkautettu. Poliisivirkailija neuvoi soittamaan Porvoon poliisiasemalle.

No, soitin sitten Porvooseen. Sieltä vastasi jälleen väsähtäneen oloinen poliisisetä — ehkä se sama jonka kanssa olin keskustellut vuosia aikaisemmin? — joka neuvoi minua ajamaan kotiin ja jättämään rikosilmoituksen netissä pankkitunnuksilla, kun ei nyt oikein nappaa tässä puhelimessa sitä kuunnella. On vähän kiire tämän munkin kanssa, nääs.

Siinä vaiheessa ajattelin, että pitäkää tunkkinne. Vaikka rikos oli tapahtunut muutaman metrin päässä poliisiasemasta, oli sen ilmoittaminen mahdotonta.

* * *

Onkin vaikea kuvitella, miten poliisin asiakaspalvelu voisikaan tästä ”vakaasta tasosta” vielä merkittävästi huonontua. Ehkä viimeisimpien leikkausten jälkeen siellä on toisessa päässä enää pelkkä puhelinvastaaja.

Tervetuloa poliisin puhelinpalveluun. Yhteydenottosi on meille tärkeä. Kaikki asiakaspalvelijat ovat parhaillaan varattuja. Ole hyvä ja jätä rikosilmoituksesi äänimerkin jälkeen ja paina ruutu. Jos haluat, että virkailijamme soittaa sinulle takaisin heti vapauduttuaan, paina tähti. Keskimääräinen takaisinsoittoaika tänään on. Neljä. Kymmentä. Kolme. Minuuttia. Kiitos soitostasi.

Mutta onneksi sentään eduskuntatalon portaille riittää joka kerta panssaria ja pippurisumua — vaikka muille jakaa.

aarnio_vapaaksi

Olen duunari – vastustan rasismia

Rasismin vastustaminen on koko työväen asia. 2010-luvun suomalaisten juuret ulottuvat joka puolelle maailmaa. Jokaisella on oikeus olla ylpeä omista juuristaan – olivat ne sitten Turussa, Turkmenistanissa tai Tunisiassa.

Liity mukaan kampanjaan: http://www.facebook.com/pages/Olen-du…

Runolla päähän

Markku Huhtala, SKP:n kansanedustajaehdokas vuoden 2011 eduskuntavaaleissa lukee Kihniön ratavartijan talossa perjantaina 10.9.2010 samana päivänä kirjoittamansa runon.

Kihniö sijaitsee nykyään Pohjois-Pirkanmaalla eli Pirkanmaan vaalipiirissä.

Esplanadi

Kulttuurisota, osa 2: Suomi on edelleen monikulttuurinen

Huhhuh! Olenpa kertaheitolla sukeltanut syvälle mukaan netissä vellovaan maahanmuuttokeskusteluun.

Nopeana tajunnanvirtana tuotettu juttuni Suomen monikulttuurisuudesta on kerännyt paljon kommentteja eri yhteyksissä. Ja hyvä niin! Näihin vastaamalla saa tehokkaasti ajatuksia jäsenneltyä.

Mietteitä onkin herännyt sen verran että katsoin tarpeelliseksi kirjoittaa toisen artikkelin aiheesta. Tulen aiheen laajuuden vuoksi vähän pomppimaan aiheesta toiseen.

Tästä taitaa tulla vieläkin pitempi sepustus!

***

Ensinnäkin jotkut ovat käsittäneet ajatukseni kokonaan väärin:

Kyllä meillä suomalaisilla toki on oma kulttuurimme! Älä ollenkaan muuta yritä väittää. Meidän pitäisi olla sen verran sivisyneitä, että osaisimme arvostaa omaa kieltämme, omaa kulttuuriamme, jota kyllä on, vaikka toisin väität.

Kumotaanpa tämä väittämä heti kärkeen. Tosiaankaan tarkoituksenani ei ollut väittää, etteikö Suomessa olisi kulttuuria.

Päin vastoin kirjoitukseni pointti on, että Suomessa on ollut aina erittäin runsaasti ja monenlaista kulttuuria – ainoastaan yksi virallinen, yhtenäinen kulttuuri on sepitettä.

Samainen kirjoittaja nosti esiin joitakin suomalaisen kulttuurin kanonisoituja malliesimerkkejä, kuten kansalliseepoksemme Kalevalan. Tämä tärkeä teos kuvastaa hyvin, miten keinotekoista on yrittää löytää sitä oikeaa suomalaista kulttuuria monien äänien joukosta.

Kalevala on saatu aikaan vain keräämällä ja sekoittamalla kaikilta paikkakunnilta kuultuja kansantarinoita ja runonlaulajien lauluja. Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusjärjestelmää vaan jutut siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla. Samalla jutut saivat aina paikallisväriä ja niihin lisäiltiin omia kokemuksia.

Vasta kun raakamateriaalia oli tarpeeksi, muodosti Elias Lönnrot niistä yhden narratiivin. Hän jätti paljon sopimatonta pois ja kirjoitti itsekin paljon omiaan.

Tietenkin se on massiivista eeposta kirjoitettaessa täysin luonnollista, mutta osoittaa jälleen kerran miten Suomen kansa ja kulttuuri ei taivu yhteen muottiin kuin pakottamalla. Toinen runoilija olisi voinut koostaa tarinoista aivan erilaisen Kalevalan.

Yritykset puolustaa suomalaista kulttuuria typistämälle se tietyn väriseksi, makuiseksi ja hajuiseksi sinivalkoiseksi kansallishurmokseksi tuhoavat arvokasta kulttuuriperintöämme paljon tehokkaammin kuin yksikään maahanmuuttaja.

Siksi vastakkainasettelu ”monikulttuurin” ja ”suomalaisen kulttuurin” välillä on täysin väärä. Suomalainen kulttuuri on aina ollut tavalla tai toisella monikulttuurista.

***

Se tärkein asia jonka moni pelkää monikulttuurisuuden alle katoavan on kaunis ja vivahteikas äidinkielemme.

Suomen kielen opetus onkin luonnollisesti erinomaisen tärkeä juttu ja sitä pitääkin kaikin tavoin edistää. Mutta kuten edellisessä jutussa mainitsin, myös eri kieliä täältä on aina löytynyt. Ruotsia, norjaa, venäjää, saamen kieliä, meänkieltä, inkeroista, karjalan kieliä, jne. on puhuttu ikiajat.

Venäjää puhuvia on Suomessa edelleen huimasti enemmän kuin muslimeja. ”Muslimi” ei myöskään ole kieli, joten en usko sen realistisesti pystyvän ikinä syrjäyttämään suomea.

Mielestäni kieltenopetus kaipaa uudistusta. Minut pakkoruotsi sai koulussa inhoamaan ruotsin kieltä.

Jälkeenpäin olen usein miettinyt, mikseivät täällä kaksikielisessä Sipoossa ruotsinkieliset ja suomenkieliset koulut tehneet enemmän yhteistyötä minun kouluaikoinani.

Nyt täällä on tehty kielikylpykokeiluja ja ne ovat osoittautuneet erinomaiseksi vaihtoehdoksi pakkopänttäämiselle. Tätä voisi varmasti yrittää hyödyntää enemmän suomen opetuksessakin.

Pääkaupunkimme onkin aina ollut monikulttuurinen kielikylpylä. Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaikkia Suomessa puhuttuja kieliä. Nyt olen kuullut nuorison omaksuneen Helsingin slangiin joka paikkaan tunkevan englannin lisäksi myös somalinkielisiä sanoja.

Kulttuuri ei tuhoudu, se kehittyy.

***

Yksi ikimuistoisimpia työkokemuksiani tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme jälleen saaneet epäkiitolliseksi tehtäväksemme puhelinluetteloiden jakamisen koko pohjoisen Sipoon alueelle.

Mukana oli kaksi työtoveriani. Heistä toinen oli suomenruotsalainen Tom ja toinen afrikkalainen Atokou. Kaikki puhuivat siis äidinkielinään eri kieliä ja edustivat eri kulttuuria. Tom puhui suomea huonosti, Atokou osasi vain alkeet. Atokou ja minä osasimme englantia, ruotsia vain Tom.

Autossa ei ollut kuin yksi istuin, muut joutuivat istumaan puhelinluetteloiden päällä. Ulkona aurinko laski ja pakkanen kiristyi. Luettelojako on sellaista paskaduunia ettei sitä ilman huumoria kestä.

Juttu luistikin hyvin kun painelimme nasta laudassa pitkin mutkittelevaa Pornaistentietä (Borgnäsvägen). Kaikki ymmärsivät toisiaan, kun vitsailimme ja naureskelimme, vaikka kieltä ei olisi ihan ymmärrettykään.

Työväellä on ihan oma kulttuurinsa joka ei katso kielimuuria.

***

Eräs kommentoija kritisoi, että sekoitan kulttuurin, tavat ja perinteet.

Tämä lienee aika yleistä, sillä kulttuuri on huisin laaja käsite. Kysyin vaimoltani, mitä hän ymmärtää suomalaisella kulttuurilla, ja äkkiseltään hän mainitsi saunan, järvet, koivupuut, tervan, mäenlaskun, Sibeliuksen…

Tässäkin vastauksessa menivät tietty taas iloisesti sekaisin perinteet, taide ja luonto. Sanalla kulttuuri nimittäin on vähintään kaksi eri merkitystä, jotka todella menevät aika usein sekaisin.

Kulttuurilla tarkoitetaan sekä tapoja ja perinteitä, että taiteellista kulttuuria, josta en niinkään puhunut.

Taiteellinen kulttuurimme on tietenkin monikulttuurista sekin. Taiteilijamme ovat imeneet vaikutteita ainakin Saksasta, Ruotsista, Venäjältä, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, ja niin päin pois. Siitä irtoaisi varmasti oma artikkelinsa.

Näiden asioiden kattava analysoiminen ei liene edes mahdollista näiden artikkelien piirissä, joiden ei kyllä ole tarkoitus ollakaan mitään tieteellistä tutkimusta. Meidän kannaltamme kiinnostava kysymys on, ovatko mitkään näistä asioista vaarassa tuhoutua maahanmuuton takia?

Vihaavatko somalit järviä? Eivätkö muslimit katso elokuvia? Eikö venäläinen voi tajuta Sibeliuksen päälle?

Eihän näin tietenkään ole.

***

Yksi kommentti väitti minun unohtavan kulttuuripiirin käsitteen.

samaan kulttuuripiiriin kuuluvat,tadaa, kuuluvat samaan kulttuuriiin, ihan sama mikä alakulttuuri karjalainen tai ei, ihmeellistä että näin viisas mies ei sitä tajua.

Mutta vaikka sanaan kulttuuri lisäisi perään sanan piiri, on se silti ihan yhtä mielivaltainen ja hämärä määritelmä. Tietenkin kulttuuripiirejä on olemassa, mutta niiden sisältö on ihan määrittelykysymys.

Puhutaan esimerkiksi ”eurooppalaisesta kulttuuripiiristä,” vaikka jollain Suomella ja Portugalilla ei ole lähes mitään yhteistä.

Millä perusteella sitten karjalaiset, jotka itse ovat vielä jakautuneet eri kieliä puhuviin ryhmiin, ovat juuri suomalaisten kanssa samaa piiriä, mutta suomea puhuvat länsivenäläiset eivät?

Miika Salo kirjoittaa toisaalla:

Eivät tällä alueella asuneet ole itsenään ’suomalaisiksi’ tunteneet käsittääkseni kovinkaan kauaa — ja vielä toisen maailmansodan aikaan oli karjalaisia, jotka kutsuivat Suomen puolella asuvia ’ruotseiksi’ eli ruotsalaisiksi ja Suomea vastaavasti Ruotsiksi…

Tai kuten kommentoija lopulta itsekin myönsi:

Loppujen lopuksi karjalaiset ovat olleet aina ”rajaseutukansaa”, jotka ovat kulttuurisesti jakautuneita niin suomeen kuin venäjäänkin päin.

***

Kulttuuripiireistä hämärin ja samalla tunnetuin on ”länsimainen kulttuuri”. Tähän on Suomeakin yritetty usein sisällyttää.

Niin sanotut länsimaat ovat niin kirjava rykelmä kulttuureja ja valtioita, että ei ole muuta kuin propagandaa puhua jostain yhtenäisistä länsimaisesta kulttuurista tai arvoista.

Jos niitä arvoja lähdetään todella etsimään, ei päästä yksimielisyyteen kuin todella abstrakteista teemoista, kuten vaikka ”demokratia”. Ehkäpä Kongon demokraattinen tasavaltakin edustaa länsimaalaista kulttuuria?

Hyvän esimerkin tästä länsimaalaisuuden myytistä näin MTV3:n haastattelussa. Valtionvarainministeri Jyrki Kataiselta kysyttiin, eikö vaalirahoitusskandaali tarkoita ettei Suomi ole länsimainen demokratia.

Mikä ihme on se satumainen länsimainen demokratia jossa korruptiota ei esiintyisi?

Jostain syystä meillä on lähes taianomainen utopistinen visio ”länsimaisuudesta” jossa kaikki on ylevää ja paremmin kuin naapurissa.

USA:ssa, tuossa vapaan läntisen maailman johtomaassa, vasta poliitikkoja rahalla voidellaankin. Puolueita on vain kaksi, mediaa sensuroidaan, miljoonia ihmisiä on vankilassa, vankeja teloitetaan jatkuvasti hämärin perustein, maa käy rikollisia sotia…

Tästäkö meidän tulisi ”länsimaana” ottaa mallia?

***

Kulttuurin yhteydessä on puhuttu myös Suomen lakien noudattamisesta. Yleisen tietämyksen mukaan muslimimaahanmuuttajat silpovat naisten sukuelimiä ja tekevät kunniamurhia.

Minä en ole ikinä kuullut, että kukaan olisi väittänyt näiden olevan hyväksyttäviä asioita. Se on täysin keksitty kanta, jolla islamofobit voivat esiintyä hurskaina ihmisoikeuksien puolustajina ja maalata muut moraalirelativisteiksi, jotka monikulttuurisuuden nimissä mukamas hyväksyvät kaikki törkeydet.

Islamofobeilta jää tietenkin myös aina mainitsematta, ettei islam uskontona oikeuta näihin tekoihin. Ne ovat heimoperinteitä tai jossain tietyssä maassa esiintyvä iljettävä tapa. Maita joissa kunniamurhia esiintyy ovat mm. Brasilia, Peru, ja Guatemala, jotka ovat vahvan katolisia maita, kuten kansanedustaja Kimmo Kiljunen asiallisessa kolumnissaan kirjoittaa. Tulisiko meidän siis epäillä Timo Soinia potentiaaliseksi kunniamurhaajaksi hänen arveluttavan, antiseksuaalisen uskontonsa takia?

Kiljunen muistuttaa myös suomalaisia katsomaan peiliin: Suomessa tulee vuosittain tietoon 16 000 perheväkivaltatapausta, joka lienee vain kymmenesosa tapausten todellisesta määrästä. Vuodessa on voinut kuolla viisikymmentäkin naista perheväkivallan seurauksena. Lapsia taas vanhempien kuritukseen kuolee vuodessa 10-15 ja vammautuu 200-300.

”Suomalainen kulttuurihan” se siinä taas nostaa rumaa päätään. Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole samanlaisia!

***

Luonnollisesti minua syytettiin myös islamin ihannoimisesta.

Ateistina en “ihannoi” islamia yhtään sen enempää kuin kristinuskoa, joista molemmista löytyy mielestäni vastenmielisiä aspekteja. Uskon kirkon ja valtion erottamiseen ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että uskonnot ovat oopiumia kansalle.

Ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä demonisoimaan ihmisiä uskon perusteella. Ei uskonto tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Pidin myös taannoista Vapaa-ajattelijoiden pornotempausta lapsellisena ja typeränä. Ei näin saada aikaan kuin lisää eripuraa.

Useimmille uskonto on ainoastaan tapa ja perinne, joka on omaksuttu vanhemmilta. Fanaatikkoja on muslimeistakin todella harva ja kuten Husein Muhammed kirjoitti, heistä vain kourallinen on poliittisesti aktiivisia tai motivoituneita.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kristitty fundamentalismi saa paljon pahempaa jälkeä aikaan. Toisin kuin islamistit, jotka eivät onnistuneet edes muodostamaan islamilaista puoluetta, vastaavat kristityt ääriainekset saivat aikaan oman puoleensa jo vuonna 1958. Tämän joukon taantumukselliset kannanotot ovat usein todella epämiellyttävää luettavaa.

Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa Bjarne Kalliksen Israelin ihmisoikeusloukkauksia vähätelleet puheenvuorot. Homovastaisia ja/tai Helsinki Pride-iskua vähätelleitä kommentteja puolestaan irtosi vastikään sekä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseltä ja Asmo Maanselältä, että Kokoomuksen Hanna-Leena Hemmingiltä, joka onneksi on jättämässä eduskunnan. Suomalaisilta islamisteilta en ole vastaavaa kuullut – ehkä siksi, ettei heitä ole olemassa.

Vielä pahempaa materiaalia saa silmillensä jos avaa television Taivas TV7-nimiseltä kanavalta. Kyseessä on suomalaisten fundamentalistikristittyjen propagandakanava, joka heijastelee todella kyseenalaista maailmankuvaa.

Brittiläinen baptisti David Pawson saarnaa kanavalla joka ilta, miten jokainen meistä ansaitsee väkivaltaisen kuoleman. Synti ja Saatana vaanivat kaikkialla. Israelin pyhien sotien puolustamiselle on omistettu oma ohjelma-aikansa. Pienet lapset indoktrinoidaan aamuisin televisiopyhäkoulussa ja iltaisin Pikku Kakkosta muistuttavassa ohjelmassa. Ilmeisesti alkuperäinen sosialistisine itäsaksalaisine nukkumatteineen ei ollut tarpeeksi kristillinen.

Tämä on käytännössä ihan sitä samaa materiaalia, jota irtoaa muslimifundamentalisteilta. Malliesimerkki siitä, miten suomalainen, länsimainen, kristillinen kulttuuri on moraalisesti niin paljon korkeammalla tasolla …

Tai sitten ei.

***

Loppuun vielä lyhyt kommentinpätkä, joka ainakin kiistatta osoittaa amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin voimakkaan vaikutuksen suomalaisiin.

Bending the reality. Leikitäänkö tunteilla lisää.

Tunteilla leikkimistä maahanmuutosta keskustellessa on nimenomaan jatkuva islamilla, muslimien hyökyaallolla ja vääjäämättömällä kulttuurisodalla pelottelu.

Se vetoaa alkeellisimpiin erilaisuuden pelkoihimme, joilla oikeisto on leikitellyt iät ja ajat. Ennen kaikesta syytettiin juutalaisia, nykyään muslimeita.

Niin kauan kuin me tavalliset duunarit olemme jakaantuneet värin, uskonnon ja kansalaisuuden mukaan toisiamme vastaan, tulee meitä hallitsemaan eliitti, jonka ainoa jumala on pääoma. Heillä ei ole kotia, uskontoa eikä isänmaata.

Minun puolestani sen leikin voisi tosiaan jo lopettaa!

Perusturva jokaiselle – näpit irti eläkkeistä

Viime eduskuntavaalien jälkeen hallitus lupasi uudistaa perusturvaa ja torjua köyhyyttä. Käytännössä porvarihallitus on haudannut perusturvan uudistamisen ja lisännyt köyhyyttä. Samaan aikaan kun rikas vähemmistö on kasvattanut osinkoja, optioita ja huippupalkkoja, ovat noin 700 000 EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella elävän suomalaisen jo valmiiksi pienet tulot reaalisesti keskimäärin jopa vähentyneet.

Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen linjauksissa sosiaaliturva nähdään ensisijassa kustannuksena, jota pitää leikata, eikä perusoikeutena, tulonjaon eriarvoisuutta tasoittavana ja kansantalouden yleistä kehitystä edistävänä. Tämä näkyi räikeällä tavalla, kun porvarihallitus ja työmarkkinajärjestöjen johtajat sopivat ohi sosiaaliturvan uudistamista pohtineen SATA-komitean, että työnantajien kela-maksut poistetaan. Tällä ratkaisulla leikattiin noin miljardi euroa perusturvan rahoituksesta. Lisäksi työeläkerahastot ovat hallituksen myötävaikutuksella hukanneet osan eläkeläisten rahoista pörssipelissä.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja hallitus pyrkivät nostamaan eläkeikää, leikkaamaan eläkekarttumia ja heikentämään ikääntyneiden työntekijöiden työttömyysturvaa. Tätä perustellaan työurien pidentämisellä. Siihen vedotaan myös nuorten painostamisessa opiskelemaan nopeammin ja siirtymään varhaisemmin työelämään. Myös SATA-komitean pienet korjausesitykset, kuten pienimpiä kansaneläkkeitä nostava ns. takuueläke, uhkaavat lykkääntyä.

Vaatimus työurien pidentämisestä on täysin kohtuuton etenkin kun suuri osa työntekijöistä ei selviä terveenä edes nykyiseen eläkeikään ja maassa on suurtyöttömyys. Myös puheet ”eläkepommista” ovat perusteetonta pelottelua. Eläkerahastoissa on edelleen rahaa noin 130 miljardia euroa ja niihin kertyy nykyisin rahaa suunnilleen yhtä paljon kuin maksetaan ulos eläkkeinä.

SKP vaatii hallitukselta jo ensi vuoden budjettiesitykseen määrärahoja toimeentulotuen minimitasojen tuntuvaksi nostamiseksi. Vielä tämän vaalikauden aikana on päätettävä perusturvan uudistamiseksi niin, että jokaiselle täysi-ikäiselle taataan vähintään 900 euron perusturva kuukaudessa verottomana niissä elämäntilanteissa, joissa hän ei voi saada toimeentuloaan muulla tavalla työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Hallituksen puheet ”kannustamisesta” ovat suorastaan irvokkaita, kun työttömyysturvan aktivointilisä leikkaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien toimeentulotuesta pois sen, minkä muka aktivointina antaa. Riittävän perusturvan takaaminen ”yhdeltä luukulta” vähentäisi myös byrokraattista kohtelua, jota muutenkin vaikeassa asemassa olevat ja monia ongelmia kohtaavat ihmiset joutuvat nyt kokemaan.

Köyhyyttä ja toimeentulovaikeuksia on torjuttava myös nostamalla verotettavan tulon alaraja 1 100 euroon kuukaudessa myös kunnallisverotuksessa ja säätämällä lailla minimipalkaksi 1 500 euroa kuukaudessa kokoaikaisesta työstä.

SKP vastustaa eläkeiän nostamista ja vaatii eläketurvan parantamista. Pienten eläkkeiden korottamisen lisäksi on luovuttava ns. taitetusta indeksistä ja lopetettava eläkkeiden heikentäminen ns. elinaikakertoimella. Elinaikakerroin on tämän vuoden alusta alkanut vähentää vuonna 1948 syntyneiden eläkkeitä yhden prosentin alenemalla. Jatkossa kerroin syö nuorempien ikäluokkien eläkkeitä yhä enemmän niin, että esimerkiksi vuonna 1980 syntyneiden alkavia eläkkeitä supistetaan peräti 17 prosentilla.

Lisäksi SKP vaatii eläkerahastojen varoilla tapahtuvan pörssipelin lopettamista. Tämän pörssipelin seurauksena työeläkeyhtiöiden vakavaraisuus heikkeni merkittävästi finanssikriisin puhjettua. Vakavaraisuuden palauttamiseksi eduskunta sääti lain, jolla yritysten toimintapääomasta jätettiin siirtämättä palkansaajien työeläkerahastoihin 1,4 miljardia euroa. Työeläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi pitää päinvastoin tiukentaa säädöksiä varojen sijoittamisesta turvaavalla tavalla.

Mikä oikeastaan puhuu kommunismia vastaan?

Omapäinen sekä pääomaton kysyy blogissaan, mikä John Cleesen lisäksi on kommunismin perusideaa vastaan?

”Ne kommarit luulee, että ihminen on luonnostaan hyvä. Ne luulee, että ihminen voisi olla epäitsekäs ja yhteistyökykyinen. Kommunismi ei toimi koska ihminen on laiska, itsekäs ja pelaa aina omaan pussiinsa. Siksi kommunismista tulee aina sellaista kuin Neuvostoliitossa, korruptoitunut systeemi.” Nämä ovat mielestäni yleisimmät argumentit kommunismia vastaan, joita saa kuulla, kun sanoo olevansa kommunisti.

No, oletetaan, että ihminen on itsekäs ja luonnoltaan korruptioon taipuvainen, varastaa aina kun voi, koettaa päästä vähemmällä muun yhteisön kustannuksella ja laiskakin vielä. Niin että kommunismissa kukaan ei tee mitään, kun kaiken saa ilmaiseksi jne. Mutta kysymys mielestäni kuuluu kuitenkin, että onko kapitalismi sitten parempi järjestelmä tälle itsekkäälle, laiskalle ja moraalittomalle olennolle?