Tasa-arvon vastustaminen on Petri Kaivannolle tärkeää

Edellisessä blogauksessani esiintynyt puoluesihteeri Oula Lintula ei suinkaan ollut ainoa Muutos 2011 -puolueen edustaja, joka veti herneen nenäänsä kirjoituksestani.

Myös aiemmin minulle tuntematon, ilmeisesti MTV:n Levyraati-ohjelmassa aikoinaan esiintynyt laulaja-lauluntekijä ja kvasijulkkis Petri Kaivanto avasi sanaisen arkkunsa positiivisesta erityiskohtelusta ja toteutumien tasa-arvosta.

PETRI KAIVANTO:  “Reaalinen tasa-arvo” on yksi helvettiin eli totalitarismiin johtavan tien päällysteistä. Sillä käytännössä tuollaiseen tasa-arvoon pyrkijät joutuvat rajoittamaan toisten vapauksia. Vapaus akbar!

Painottaakseen sanomaansa Kaivanto esittää lainauksen äärioikeistolaisesta Sarastus-verkkolehdestä:

“On tärkeää vastustaa päättäväisesti jokaista ideologiaa, jolle tasa-arvo on tavoite ja absoluuttinen arvo. Ei pidä luottaa egalitaristien ristiriitaiseen hokemaan “kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”: se johtaa maailmaan, jossa kaikki ovat samanlaisia ja eriarvoisia.”

Artikkelin kirjoittanut esseisti ja ”taantumuksen puolustaja” Timo Hännikäinen sanoo suoraan Helsingin Sanomien haastattelussa maailman lähteneen luisumaan väärään suuntaan jo Ranskan vallankumouksessa 1789.

Silloin käynnistyi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon voittokulku, joka on Hännikäisen mukaan huipentumassa koko länsimaisen kulttuurin tuhoutumiseen.

Vapaus ja tasa-arvo eivät ole Hännikäisen mukaan mahdollisia yhdessä. ”Veljeyden voin allekirjoittaa paikallisessa mittakaavassa”, hän loiventaa.

Hännikäisen ja mitä ilmeisimmin myös Kaivannon mukaan on siis tärkeää vastustaa kaikkia tasa-arvoa ajavia ideologioita – ts. koko vasemmistolaista liikettä alkaen Pariisin kommuunista – mutta ei esimerkiksi fasismia, jolle tasa-arvo ei ollut tavoite.

Ihan paska ideologia. Hanki parempi. T. Petri

PETRI KAIVANTO: Minusta on tärkeää vastustaa kaikkia ideologioita, jotka johtavat totalitarismiin. Pötypuhe ”todellisesta tai reaalisesta tasa-arvosta” on yksi niistä.

Onhan se tosiaan vaikea kuvitella, mikä olisi sen totalitaristisempaa kuin vähemmistöjen työllistäminen kohdennetulla työvoimapolitiikalla.

Samaan aikaan Kaivantoa innoittavan Sarastus-lehden toimituskuntaan kuuluva Kai Murros kirjoittaa lehdessä seuraavaa:

”Tarinassamme täytyy olla taistelu vihollisia vastaan, jotka yrittävät tuhota meidät ja viedä maamme, viimeinen taistelu katalia villejä vastaan, sivilisaatiotamme raiskaavien irvokkaiden epäihmisten valtamerta vastaan, ölisevien rikollisten mutavyöry joka lyödään takaisin viime hetkellä. Tarinaamme pitää myös sisältyä verinen kosto pettureille jotka ovat heikentäneet meitä, johtaneet meitä harhaan ja puukottaneet meitä selkään – kosto tuottaa katharsiksen ja ilman katharsista tarinamme jää keskeneräiseksi. Tarinamme täytyy kertoa kadotetusta ja uudelleenlöydetystä toivosta ja sen täytyy päättyä jättimäiseen voittoon, joka lupaa loistavaa tulevaisuutta.”

Vau, sehän ei kuulostanut laisinkaan fasistiselta tai totalitaristiselta!

Jos Kaivannon agendalla todella olisi totalitarismin vastustaminen, hän voisikin aloittaa sen esimerkiksi lopettamalla totalitaristiseen Sarastus-lehteen linkkaamisella. Nyt hänen vastustuksensa vaikuttaa enemmän lähinnä näsäviisaiden teekkarien pilailulta kuin uskottavalta poliittiselta toiminnalta.

* * *

Koska tämä kaikki näyttää äkkiseltään ajateltuna melko ikävältä, Petri päättää turvautua seuraavaksi relativistiseen sanojen selittelyyn, jossa musta onkin itse asiassa valkoista.

PETRI KAIVANTO: Fasismi ja liberaali ovat sanoja, jotka liian venyvinä käsitteinä tyypillisesti tekevät keskustelemisen täysin mahdottomiksi. Alkuperäinen Italian fasismi oli vasemman laidan sosialidemokratiaa eli täsmälleen sitä, jolla Suomeakin on hallittu ne vuodet kun Moskova esti Kokoomuksen pääsemisen hallitukseen.

Pääosa maailman valtioista edustaa nykyään jonkun sortin fasismia eli kolmatta tietä. Kapitalismi ja kommunismi ei kovin suuressa mittakaavassa toteudu missään. ”Pahat äärioikeistolaiset” ovat useimmissa tapauksissa, jos rehellisiä oltaisiin, vain vasemmistolaisia, jotka ovat myös rasisteja.

Todellisempi oikeisto-vasemmistojana löytyy siitä kuinka laajaa ja millaista taloudellisten ja muiden vapauksien sääntelyä kannattaa. Geolibertaarina asetun janan molempiin päihin tai sitten leijailemaan korkealla ohuessa yläpilvessä.

Onhan se tietty vaikea keskustella, jos itse määrittelee kaikki termit uusiksi.

Kapitalismi toteutuu erittäin suuressa mittakaavassa koko maailmassa, ja on osoittanut libertaariretoriikassa usein esiintyvien ”taloudellisten vapauksien” olevan todellisessa maailmassa usein rajussa ristiriidassa muiden vapauksien kanssa. Idealistisessa yläpilvessä se ei tietenkään niin haittaa.

Fasismiin ja siitä kehittyneeseen natsismiin kuului keynesiläisen (tai ”sosialidemokraattisen”) talouspolitiikan lisäksi olennaisesti sosiaalidarwinismi, voiman ja erityislaatuisuuden ihannointi. Samaa sosiaalidarwinismia ihannoi myös nykypäivän markkinaliberalismi – kollektiivisesta, kansallishenkeen pohjautuvasta kilpailusta on vain siirrytty individualistiseen kilpailuun.

Suomalaisen laajan vasemmistoliikkeen aikaansaamasta hyvinvointiyhteiskunnasta tämä ideologinen vahvimman oikeuden korostaminen puolestaan puuttui. Hyvinvointivaltion ainoa erikoisesti fasismiin liittyvä komponentti on kolmikantainen sopiminen, jossa voidaan nähdä fasistisen korporatiivisuuden piirteitä.

Sen takia radikaali vasemmisto on kolmikantaisuutta vastustanutkin.

* * *

Mutta ei hätää! Vaikka Muutos tuntuukin olevan hämärien kryptofasistien, kaappikokoomuslaisten taantumusromantikkojen ja äärioikeistolaisten randilaisten yhteinen leikkikenttä, eihän se merkitse mitään.

Kaivanto vetää hihastaan muutoslaisten perusargumentin: koska puolue ajaa suoraa demokratiaa, ei millään sen edustajien sanomisilla ole mitään väliä. Myös lakeja saa rikkoa, jos ne ovat ikäviä.

PETRI KAIVANTO: Muutoksen tavoiteohjelma mahtuu yhdelle A4:lle, sen lisäksi on puoluekokouksen eurovaaliohjelma. Muita ohjelmia ei ole. Jäsenillä saa olla vaikka mitä agendoja, kunhan ne eivät riko lakeja, poikkeuksena kiistan alla olevat huonot sananvapautta rajoittavat lait, joiden testaamista ei kannata lopettaa, koska ilmapiiri tuntuu menevän koko ajan sairaammaksi ja orwellilaiseksi. Muutos 2011 ei myöskään halua omia suoraa demokratiaa, vaikka onkin tällä hetkellä ainoa eduskuntapuolue, joka sitä aktiivisesti ajaa.

Se on siis aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat toivoisivat tai jopa ehdottaisivat vaikka Suomen myymistä kiinalaisille, koska loppujen lopuksi Muutos 2011 -puolueen kanta on se, että asiasta on järjestettävä sitova kansanäänestys.

Haluaisin tässä yhteydessä murtaa tämän myytin. Ikävä kyllä se ei ole ”aivan sama”, mitä agendoja muutoslaiset ajavat, sillä nykyinen edustuksellinen demokratiamme ei toimi Kaivannon kuvaamalla tavalla.

Ennen lakimuutosta, jossa edustuksellisesta demokratiasta luovutaan – jota luultavasti ei koskaan tapahdu – myös Muutoksen edustajat tulevat puoltamaan tai vastustamaan lakialoitteita eduskunnassa ja muualla politiikassa ihan ikioman ideologiansa mukaan, aivan samalla tavoin kuin muidenkin puolueiden ehdokkaat.

Jos poliittisen järjestelmämme ymmärtäminen on näin heikolla tasolla, kannattaisi vähin äänin mennä opiskelemaan yhteiskuntaoppia.

PETRI KAIVANTO: Totta kai Muutoksen luottamustehtävissä olevat edustajat toimivat oman ideologiansa mukaan. Lukuunottamatta mahdollisia kokeiluja kuten Demoex Ruotsissa, jossa äänestäjät saisivat päättää edustajansa äänestyspäätöksistä.

Toisin sanoen se ei ole ”aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat ehdottaisivat Suomen myymistä kiinalaisille.” Kaivannon väite on näin ollen ns. paskapuhetta.

* * *

Mutta eihän tämä vielä tähän pääty, sillä Kaivannolla ei ole valttikorteista pulaa. Seuraavaksi pelataan väärinymmärretty taiteilija -kortti.

PETRI KAIVANTO: Taiteilijana jätän tulkinnanvapauden tietysti vastaanottajalle, mutta totta kai reagoin älyvapaasti, jos älyvapaa natsikortti heilahtaa.

Tarkka journalisti olisi huomannut, että olen esittänyt taiteellisessa kontekstissa kerran aiemminkin, jo vuosia sitten natsitervehdyksen. Jopa ulkomailla! Suomen maine on mennyttä!

Petriä tuntuu todella kaivavan se, etten huomioi hänen ratkiriemukkaalla superhuumorilla höystettyjä musiikkivideoitaan.

Hänen egonsa tuntuu myös saaneen kolauksen siitä, etten ole maininnut edellisissä jutuissani koko miestä.

PETRI KAIVANTO: Kirjoittaja on nähnyt kauheasti vaivaa jättääkseen huomiotta kaikki seikat, jotka eivät sopisi hänen agendaansa. Kuten esimerkiksi minut ja viimeisimmän teokseni SKP:läisen räppäri Kansojen isän kanssa.

Tosiasiassa en nähnyt laisinkaan vaivaa jättäessäni Kaivannon huomiotta edellisissä kirjoituksissani, sillä minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tippaakaan hänen musiikkibisneksensä tai henkilökohtainen elämänsä.

Täysin epäselväksi minulle jäi edelleen, millä tavalla musiikkivideoon linkkaaminen todistaa vääräksi mitään niistä asioista, joita olen edellisessä kirjoituksessani tuonut esiin. Ihan jees biisihän se on, mutta ei se puolueesta tee yhtään sen parempaa.

Petri Kaivanto: Olen tänä vuonna tehnyt musaa tanskalaisen, ranskalaisen, norsunluurannikkolaisen, islantilaisen, grönlantilaisen, italialaisen ja jopa Seppo Lehdon kanssa. Olen minä vaan semmoinen suvaitsematon ja ennakkoluuloinen impiwaaralainen.

Kyllä, näitte oikein: Kaivannon seuraava ässä hihassa on perinteistäkin perinteisempi ”En voi olla rasisti, minulla on kavereita” -argumentti!

Rasistisen politiikan ajaminen ei valitettavasti vaadi tahallista motiivia, kuten Jiri Keronen tuntuu luulevan. Myös oikein mukavat, sivistyneet ja hyvätapaiset ihmiset voivat edistää huonoa politiikkaa.

Jossain työhönotossa tapahtuvaan positiiviseen diskriminaatioon keskittyminen silloin, kun omassa puolueessa häärää Junes Lokan tasoisia, uusnatsijärjestön propagandaa avoimesti levittäviä provokaattoreita, on korkean tason kaksinaamaisuutta.

PETRI KAIVANTO: Miten helvetissä olet etääntynyt musiikkivideostamme johonkin natsilarppaamiseen? Luetko sä sitä Dan Koivulaakson ja Li Anderssonin natsitietokantaa iltalukemiseksi?

Tässä voisi keskustella esim. kulttuuripolitiikasta, joka on biisimme yksi aihe. Tai ehkä tää nyt oli tässä.

Eikös se kulttuuripolitiikkaa ole, jos Muutos 2011 -puolueen edustajana Lokka jakelee netissä uusnatsien ”monikulttuurisuuden” vaaroja alleviivaavaa materiaalia? Kyseessä on tosiaan sama järjestö, joka hyökkäsi Dan Koivulaaksonkin kimppuun.

Oli Paavo Arhinmäen kulttuuripolitiikasta mitä mieltä tahansa, aina se uusnatsistisen monokulttuurin voittaa.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

PETRI KAIVANTO: Tuo uusnatsien kuvitteleminen alkaa olla aika väsynyttä. No, Venäjältä niitä voi löytää.

Eppu Normaalia mukaillakseni: Monikulturismi tuottaa väriä ja värinää. Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.

Sovitaanko, että jos kerran Suomi on ainoa maa, jossa maahanmuutto ei luo mitään ongelmia niin se on sitten loogisesti ainoa maa, jossa ei ole uusnatsejakaan? Semmoinen yhteinen pään strutsinkoloon työntäminen olisi reilua.

Onko http://www.patriootti.com siis sinusta kuvitelmaa? Oletko Junes Lokan linjoilla siinä, että Dan Koivulaakso kaasutti itseään? Kuinka korkealla yläpilvessä mahdat ollakaan?

PETRI KAIVANTO: Äärilaidat selvästi tarvitsevat toisiaan uhkakuviksi. Todellisuuden voi kokea monella tavalla. Henkilökohtaisesti kuuntelen mielelläni ihan kaikkia laitoja ja mielipiteitä, mutta väkivaltaa en hyväksy. Jos Dan Koivulaakso on Vasemmistoliiton/vasemmiston tulevaisuus, ei hyvin mene.

Kiemurtelun mestarina et vastannut kysymykseeni. Koetko todellisuuden sillä tavalla, että patriootti.comin porukat eivät ole uusnatseja?

PETRI KAIVANTO: On se hyvä, jos mä jossain olen mestari edes pienellä ämmällä. Itseäni nuoremmat tuntuvat radikaaleimmilta, niinhän se aina menee.

Patriootti.comin porukat tunnustautuvat kansallissosialisteiksi. Kansallissosialisteja eli natseja meillä on minun poliittisesta näkökulmastani eduskunta täynnä. Ja ylikansallissosialistit ne vasta vaarallisia demokratian ja vapauden vihollisia ovatkin.

En hyväksy mitään muuta sosialisointia kuin maanomistuksen ja luonnonvarojen. Työtä ei saisi verottaa eikä tuotantovälineitä sosialisoida. Marxismi pitää päivittää.

Juuri äsken sinusta ”uusnatsien kuvitteleminen” alkoi olla ”aika väsynyttä” – ja nyt olet jo kuvittelemassa niitä koko eduskunnan täyteen. On kai todettava, ettei sinun jutuissasi yksinkertaisesti ole logiikan hiventäkään.

PETRI KAIVANTO: Ja sinunko juttusi ovat logiikan ja empatian riemuvoitto?

Epärehellinen uusnatsismin vähättely ei herätä minussa juurikaan empatiaa.

PETRI KAIVANTO: Hei, mä keksin mistä me ollaan yhtä mieltä: me leimaamme kaikki eri mieltä olevat natseiksi!

Olen tässä keskustelussa leimannut vain kansallissosialistit uusnatseiksi. Muutoslaiset, jotka jakavat uusnatsien materiaalia olen puolestaan leimannut uusnatseja hyödyttäviksi ääliöiksi.

Kiitos haastattelusta, taiteilija ja superhumoristi Petri Kaivanto!

Historia toistaa vitsejään

Perussuomalaiset julkaisivat viime viikolla eduskuntavaaliohjelmansa ja julkisuuteen on jälleen tultu muissakin yhteyksissä urakalla. Moni odotti innolla tai kauhulla, minkälainen protestimanifesti perussuomalaisten puoluetoimistolta oikein kajahtaa. Lopputulos oli vielä häkellyttävämpi kuin osattiin aavistaa.

Kansan silmille lävähti tällä kertaa sellainen härskiintynyt sillisalaatti, ettei sen löyhkää saada kuurattua pitkiin aikoihin Suomen poliittiselta kentältä. Tiedotusvälineisiin sen tahma on myös tarttunut tiukasti – eikä syyttä.

Ohjelma on lähes käsittämätön sekoitus pikkuporvarillista yrityskieltä, keskiluokkaista valkoisen miehen turhautuneisuutta, juorulehtien yleisönosastoilta tuttua moralisointia ja 30-lukulaista kansallishurmosta. Vennamolainen konkretia on korvattu ristiriitaisella annoksella väljähtynyttä mielikuvien maalailua ja kuluneita hokemia – sekä ripauksella vanhaa kunnon kansallissosialismia.

Ohjelman poliittisen sisällön näköalattomuutta on jo keretty analysoimaan poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Kenellekään ei tässä vaiheessa kai ole uutinen, että persut tavoittelevat hallituspaikkaa – onpa media ennättänyt pelottelemaan jopa perussuomalaisella pääministerillä. Tämä näkyy myös vaaliohjelmassa: Persujen jo ennestään sekava linja on jalostunut hampaattomaksi jaaritteluksi, jossa protestiliikkeen räväkkyydestä ei ole enää tietoakaan.

SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen tiivistää omassa arviossaan persujen ohjelman hengen hyvin:

Politiikan konkreettisen sisällön vähenemistä on paikattu kansallismielisellä symbolisella puheella ja yleisluontoisella kansan ja eliitin vastakkainasettelulla. Samalla kun perussuomalaisten vaaliohjelma julistaa olevansa kansan asialla, se korostaa konkreettisten taloudellisten, sosiaalisten ja muiden etujen sijasta mystistä kansallista yhtenäisyyttä ja suomalaisuutta. Myyttinen suomalaisuus ja kristillissosiaaliset arvot asetetaan vastakkain niin ylikansallisten pääomapiirien, ”postmodernin” kuin sosialismin kanssa.

Hakanen summaa ohjelman politiikan artikkelissaan varsin kattavasti, joten sitä ei tarvitse tässä toistella. Itse haluaisin sen sijaan kiinnittää huomiota juuri tähän myyttisen yhtenäiskulttuurin ideologiaan ja sen heijastelemiin arvoihin, jotka yhä vahvemmin leimaavat persujen ajatusmaailmaa.

Se on minusta oikeasti helvetin pelottavaa kamaa.

 

Kansallissosialistinen työväenpuolue ilman sosialismia

Ohjelma alkaa heti kärkeen kylmiä väreitä aiheuttavalla määritelmällä. Sen mukaan ”Perussuomalaiset on kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue” joka ei ole oikealla eikä vasemmalla. Jokainen, joka ei nukkunut yläasteen historiantunnilla muistaa, minkälaiset liikkeet Suomessa ja Euroopassa ovat historiallisesti kuvanneet itseään näin.

Kaiken takana on olettamus ”terveestä” suomalaisesta yhtenäiskulttuurista. Ohjelmasta käy kuitenkin ilmi, että tämän yhtenäiskulttuurin vahvistaminen – toisin sanoen aikaansaaminen – vaatii valtion väliintuloa.

Moni liberaali on tämän perusteella jo kerennyt leimaamaan ohjelman totalitaariset sävyt ”neuvostoliittolaiseksi,” mikä osoittaa melkoista historiallista tietämättömyyttä – tai pikemminkin historian tahallista vääristelyä. Ilmeisesti suomalaisille on vain vielä nykyäänkin liian vaikeaa myöntää, että vastaavaa puhetta on kuultu ihan täällä koto-Suomessamme eikä todellakaan kommunisteilta, vaan virallisen valkoisen Suomen edustajilta.

Toinen syy, miksi tätä ei uskalleta sanoa ääneen, lienee pelko siitä että vastapuoli pääsee syyttelemään ”Hitler-kortin” käytöstä. Ja totta onkin, että retorisena tehokeinona se alkaa olla melko loppuunkulutettu. Moni muistaa esimerkiksi Nina Mikkosen järjettömän päiväkotihoidon yhdistämisen Hitleriin ja Mussoliniin. Toisaalla venäläismielisissä piireissä nimitetään fasismiksi kaikkea, joka ei ole linjassa Putinin hallituksen mielipiteen kanssa.

Hitler-kortti ei kuitenkaan ole tyhjää retoriikkaa tai ajatusvirhe, jos se oikeasti kuvaa sitä, mitä tapahtuu. En minäkään sano, että Timo Soini olisi uusi Adolf Hitler – sen vitsin käyttivät jo Vihreät omassa vaalipropagandassaan. Perussuomalaisten nousun takana on silti tismalleen sama mekanismi, kuin kansallissosialistien nousun taustalla 30-luvulla: muukalaisvihamielinen reaktio kapitalistisen järjestelmän maailmanlaajuiseen kriisiin ja ylikansallisen pääoman hirmuvaltaan, joka korostaa paluuta vanhoihin arvoihin.

Isänmaallisen Kansanliikkeen yleiset ohjelmaperusteet, hyväksytty Hämeenlinnassa 5.6.1932:

Isänmaallinen kansanliike ei hyväksy sitä materialistista maailmankatsomusta, joka on marxilaisen työväenliikkeen pohjana, vaan pitää elämän, myöskin yhteiskunnallisen elämän, perustana kristillistä maailmankäsitystä. Sillä historia osoittaa selvästi, että elävä kristillinen henki parhaiten edistää kansojen siveellistä ryhtiä ja tervettä kansalaiskuntoa, jotka ovat ehyen yhteiskuntaelämän välttämättömiä edellytyksiä ja kansakunnan menestymisen ehtoja. Myöskin Isänmaalliseen kansanliikkeeseen liittyvä työväki asettuu tinkimättömästi kristilliselle pohjalle, vaatien kansakunnalta ja sen jokaiselta jäseneltä kristillisten hyveiden ja arvojen sekä kristillisen elämäntavan kunnioittamista ja yhteiskunnan asioiden hoitoa samassa hengessä …

Kun persut nyt ohjelmassaan ovat ottaneet samat argumentit käyttöön, ei rinnastus todellakaan ole enää niin kaukaahaettua. Aitoon hitleristiseen tyyliin ohjelma hyökkää esimerkiksi vääränlaista historianopetusta ja suomalaiseen kulttuuriperintöön kuulumatonta ”postmodernia tekotaidetta” vastaan:

Historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi koko maailman tunnustama edistyksen ja vaurauden kansakunta … Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti […] markkinoiden vastuulle.

Toki neuvostoliitossakin vaadittiin sosialistista realismia ja kulttuurielämä oli puoluekoneiston valvonnan alaisuudessa, mutta parempia esimerkkejä löytyy paljon lähempää. Sodanaikaisen suomalaisen yhteiskunnan henkeä puhkuva Suomen Kansallissosialistien ohjelma vuodelta 1941 toteaa:

Kaikkinainen opetus on uudistettava kansallismielisessä hengessä elävää elämää silmälläpitäen, ja kuollut tieto karsittava pois opintosuunnitelmista. Kansan tervettä elämää vahingoittavat henkiset virtaukset on estettävä.

Perussuomalaisten ohjelmajohtaja Vesa-Matti Saarakkala selventää linjausta vielä vähän tarkemmin. Kyse on siitä, ettei kritiikkiä saa esittää, ellei sen takana ole kansan tervettä elämää palveleva ihanne:

”Me emme ole puolueena sellaisen aatteen takana, joka ei usko minkäänlaisten totuuksien olemassaoloon vaan sellaiseen hämmentämiseen … Postmodernistiseen taideteokseen vähän sisältyykin se, että siitä on vaikea ylipäätään tunnistaa, mikä tekele siinä on kyseessä. Siinähän on ideana väittää taiteeksi vähän mitä vain. Ei määrittely helppoa ole, mutta se, joka viestii kritiikkiä vailla ihanteita, on aika postmodernia.”

Wikipedian lyhyt oppimäärä:

Kansallissosialistien noustua valtaan he perustivat pian valtakunnanmusiikkikamarin (saks. Reichsmusikkammer) valvomaan musiikkielämää. Natsit määrittelivät Kolmannessa valtakunnassa sallitun musiikin tarkkaan: musiikki ei saanut olla dissonanttista, atonaalista, dodekafonista, ”kaoottista”, juutalaista, jazz-vaikutteista tai vasemmistolaista. Tämän perusteella valtaosa modernistisesta ja modernista musiikista kiellettiin. Vallanpitäjät keskittyivät 1800-luvun suurten saksalaisten säveltäjien kuten Beethovenin ja Anton Brucknerin teosten esittämiseen osoittaakseen Saksan kansan ylivertaisuutta muihin kansallisuuksiin nähden.

Natsien vainon kohteeksi joutui moderni taide. ”Rappiotaiteeksi” julistettiin kaikki vuosisadan alussa syntyneet modernismin suuntaukset, kuten impressionismi, ekspressionismi, dada, uusasiallisuus, surrealismi, kubismi ja fauvismi. Saksalaiset avantgardetaiteilijat leimattiin sekä valtion vihollisiksi, että uhkaksi Saksan kansakunnalle.

Harvoja vivahde-eroja kansallissosialistien ja perussuomalaisten ohjelmien välillä tuntuukin olevan se, että perussuomalaiset muistavat porvarillisesti korostaa myös yksilöä tervehenkisen ja yhtenäisen kansan lisäksi.

”Työväenpuolue ilman sosialismia” paljastuu siis eduskuntavaaliohjelmassa lähinnä kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi ilman sosialismia.

 

Persunuoret pistävät paremmaksi

Jos perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma sisälsi epämiellyttäviä kaikuja menneiltä ajoilta, hiljattain julkaistu ps-nuorten periaateohjelma voisi olla lähes suoraan 30-luvun kommunistivainojen ja suomalaisten keskitysleirien ajalta.

Persunuorten julistuksessa hyökätään voimalla vallitsevaa demokratiakäsitystä vastaan ja tyrmätään ”nykykapitalismi” haitallisena ja epäluonnollisena. Esimerkiksi Kokoomuksen propagandalehti Nykypäivä kerkesi vetää tästä jälleen sen tahallisesti typerän johtopäätöksen, että kyseessä on ”äärivasemmistolainen” ohjelma.

Vasemmistolaisuudesta ohjelmassa ei kuitenkaan ole tietoakaan – päin vastoin. Antikapitalistisessa ja samalla antikommunistisessa retoriikassa ei edelleenkään ole mitään uutta Suomen politiikassa. Fasismi on aina esiintynyt kapitalismin kriitikkona, sillä sen nousu on aina liittynyt kapitalismin kriisiin. Ps-nuorten ohjelma on kuin oppikirjaesimerkki tästä trendistä. Herääkin kysymys, ovatko ps-nuoret kopioineet mielipiteensä suoraan vanhoista manifesteista vai onko niihin päädytty vahingossa?

Me Perussuomalaiset nuoret kannatamme markkinataloutta yhdistettynä kansallisvaltiojärjestelmään, jolloin kilpailu on terveellä pohjalla ja hyödyttää myös kilpailussa häviäviä. Emme kannata pääomia suurpääomapiireille ansiottomasti keskittävää nykyistä globaalia kapitalismia, koska tällainen järjestelmä lisää yhteiskunnallista epävakautta …

Harjoitetaan jälleen hieman sisällöllistä vertailua. Suomen Kansallissosialistien linjauksia, 1942:

Yksityinen yrittäjävapaus on turvattava. Epäterve, kansakunnan etuja vahingoittava talouselämä on estettävä.
”Vapaaseen kilpailuun” perustuva kapitalistinen talousjärjestelmä on kumottava ja sen sijaan luotava elimellinen kansakokonaisuutta palveleva tuotannollinen elämä.
Maamme on vapautettava kansainvälisestä lainapääomasta, joka luotoillaan sekä vaatii meiltä suunnattomasti korkoina, kurssitappioina ym. hyvityksinä että sitoo kansamme myös poliittisesti saattaen maassamme voimaan ylivaltiollisen rahavallan ja kansamme korko-orjuuteen.

Molemmat ohjelmat asettavat vastakkain ”epäterveen” kapitalismin ja ”terveen” yritystoiminnan. Ps-nuorten ohjelma jatkaa:

Globaali kapitalismi elää loisena demokraattisissa järjestelmissä ja monistaa koko ajan itseään syövän tavoin valtiokehoja näivettäen. Nykykapitalismin, kuten kommunisminkin, valheellinen viesti on puettu yksilönvapauden kaapuun. Kapitalismi ja kommunismi ovat eräänlaisia sairauksia, koska ne tuhoavat elämää ja etenevät yhteiskunnan ”kudoksessa” sitä nopeammin, mitä enemmän niille antaa sijaa. Ne kannustavat ihmisiä käyttäytymään niin, että luonnollisten ja pyyteettömien suhteiden solmiminen yksilöiden välille käy mahdottomaksi. Nykykapitalismi ja kommunismi ovat uhmakkaita.

Antikapitalistina voin tietenkin jopa allekirjoittaa tuosta osan. Olen itsekin poleemisissa kirjoituksissani ollut sitä mieltä, että kapitalismi täyttää syövän tunnusmerkit. Tässä ilmastonmuutoksen, öljykatastrofien ja massasukupuuttojen leimaamassa ajassa on kiistaton tosiseikka, että kapitalistinen tuotantotapa on globaalille ekosysteemille kestämätön. Marxilaisena olen luonnollisesti myös sitä mieltä, että kapitalistiset tuotot perustuvat työväen riistoon.

Kriittinen ero on, että siinä missä minä kirjoitan kapitalismin vaarallisuudesta luonnon ja ihmisen näkökulmasta materialistisin argumentein, ps-nuorille kyse on olemattomista henkisistä ideaaleista – kansallisvaltion kehon ja sen ”kudoksen” mädättämisestä.

Tämä ajattelutapa on tuttu kansallissosialismista ja – kyllä – Adolf Hitlerin puheista, joissa ”talouselämän loiset” vilisivät tuon tuostakin. Hitlerin ajattelutavalle oli myös ominaista, että kapitalismin ja kommunismin juutalaiset loiset näivettivät valtiokehoa yhdessä:

Vuosikymmeniä käyttivät nämä juutalaiset meidänkin maassamme köyhälistön marxilaisia puolueita muurinsärkijöinä, mutta ei suinkaan kansallisen tai talouselämän loiseläjiä vastaan, ei, päinvastoin loiseläjien palveluksessa aina vain kansallista tuotantoa vastaan. Niin kauan he ahdistivat tätä kansallista tuotantoa, kunnes lopulta seitsemän miljoonaa työtöntä harhaili kadulla. Ja tämä kaikki vain toivossa, että näistä seitsemästä miljoonasta työttömästä sittenkin lopulta voitaisiin muodostaa bolshevistinen vallankumousarmeija.

Ps-nuorten retoriikka noudattaa tismalleen samaa kaavaa. Juutalaisuuden on tietenkin korvannut islaminusko, jota ei kuitenkaan ohjelmassa suoraan mainita.

… Pääomapiirit pyrkivät purkamaan yhteiskuntia käyttämällä hyväksi kulttuurivähemmistöjä ja pirstomalla yhteiskuntia vastuusta vapaan liikkuvuuden avulla.

Aina kun ohjelma tuomitsee nykykapitalismin – ei siis ilmeisesti myyttistä menneisyyden kapitalismia – sen on samalla rituaalinomaisesti tuomittava myös kommunismi. Yhteensä kommunismi mainitaan dokumentissa peräti 11 kertaa, mikä on naurettavan paljon ottaen huomioon ettei Suomen eduskuntapuolueista yksikään ole kommunistinen.

Samoin on ps-nuorten – ja perussuomalaisten vaaliohjelman – suhtautuminen demokratiaan tuttu menneiltä ajoilta. Kansanvalta pyritään määrittelemään vahvimman oikeudeksi, jossa vähemmistöjen kulttuuri on suorastaan rangaistavaa:

Demokratia on pohjimmiltaan populismiin ja yhtenäiskulttuuriin perustuvaa enemmistövaltaa.

Yhtenäiskulttuuri luo tarpeen sille, että arvoyhteisön yhteisistä normeista radikaalisti poikkeavia ja sitä sopimattomilla tavoilla muuttamaan pyrkiviä tarvittaessa rangaistaan.

Täysivaltaisia kansalaisia ei tarvitse sen takia lähtökohtaisesti epäillä yhteisiä normeja rikkovasta toiminnasta.

Ps-nuorissa on selvästi luettu Yrjö Raikkaan vuoden 1942 kirjaa Demokratia ja kansallissosialismi – tai jotain vastaavaa. Silloin ei tosin pyritty määrittelemään demokratiaa uudelleen vaan oltiin rehellisesti sitä vastaan:

Kansakokonaisuuden ja lähimmäisen etu sitovat yksilön. Hänellä ei ole oikeutta saalistaa toiselta. Samoin kuin luonnossa yksilöt menestyvät noudattamalla vain täysin määrättyä elämänkulkua (kasvit, eläimet), samoin kansallissosialistisessa yhteiskunnassa yksilöiden on elämänlakien alaisuudessa noudatettava kokonaisuuden edun vaatimuksia.

Mikään vieras henki enempää kuin kansainvälisyyden palvonta eivät saa tulla kysymykseenkään.

Yksilö jää kokonaisuuden palvelijana täysin vapaaksi, samoin kansakunta voi riippumattomana kansainvälisestä plutokratiasta ratkaista omat sisäiset asiansa.

Ylivuotosanomat sai nimettömästä lähteestä haltuunsa KRP:n tietokoneluonnoksen ps-nuorten kirjoittajan todennäköisestä ulkonäöstä.

Kaikissa näissä ohjelmissa on yksi punainen lanka: Toimiva yhteiskunta voi rakentua vain terveen suomalaisen yhtenäiskulttuurin pohjalle. Sellaisen rakentaminen otetaan ensimmäistä kertaa nyt viralliseksi tavoitteeksi myös PS:n ohjelmissa.

Tämä on huomionarvoista siksi, että persujen argumentti on ollut jo pitkään, että Suomen kansa on luonnollinen ja yhtenäinen, ehkä jopa myyttisiä piirteitä omaava ikiaikainen kulttuuriyksikkö jota pitää puolustaa monikulttuurisuudelta. Jos heille on sanonut, että koko yhtenäinen kansallisidentiteetti on valtaapitävien ylläpitämä keinotekoinen rakennelma, he ovat närkästyneet ja pitäneet suoranaisena rotupetturina.

Nyt puolustuskannalta on siirrytty hyökkäykseen – yhtenäiskulttuuriin pääseminen on asetettu päämääräksi. Samalla persutkin joutuvat kuitenkin myöntämään, että tämän kulttuurin – ja koko kansan – synnyttää vasta poliittinen järjestelmä:

Kansa syntyy lopullisesti vasta järjestelmän muodostumisen seurauksena, kun järjestelmän olemassaolo lisää tietoisuutta yhteisen kansallisen kulttuurin olemassaolosta ja entistä laajemmalla rajatulla alueella voidaan käyttää kansalaisoikeuksia.

Tästä voidaan vetää se oikea johtopäätös, että ilman ideologista kansallisaatetta ei suomalaista kulttuuria tosiasiallisesti yhdistä mikään keskeinen, luonnollisen suomalaisuuden ominaisuus. Suomalaisuus on poliittisesti määritelty demos – ei luonnollisen yhtenäiskulttuurin muodostama etnos. Ennen 1800-luvun fennomaniaa suomalaiset näkivät itsensä vain erilaisina maantieteen, murteen ja tapojen määrittäminä heimoina.

Siksi myös persujen peräänkuuluttama suomalainen yhtenäiskulttuuri on täysin keinotekoinen ideaali. Heidän päämääränään ei suinkaan ole sen suojelu ulkopuolisilta vaikutteilta – se on mahdotonta, sillä olematonta ei voi suojella. Persujen tarkoituksena ei ole enempää eikä vähempää kuin määrittää itse suomalaisen kulttuurin sisältö. Kun suomalaisuuteen kuuluvat arvot on tiukasti määritelty, voidaan ihmisten ”suomalaisuutta” testata ja arvottaa sen perusteella.

Vastaavaa on tietenkin tehty ennenkin. Suomalaissosialistisen Työväen Puolueen ohjelma, 1935:

Koska Suomen valtakunta on suomalaisten kotimaa, on välttämätöntä:

c) Kansalaisoikeudellisesti:

5. Täysien kansalaisoikeuksien myöntäminen vain niille suomalaisille, jotka tunnustavat kuuluvansa kansaamme yhteisin kohtalo- ja kultuurisitein.
6. Muitten kuin suomalaisten oikeuttaminen elämään vain vieraina Suomen valtiossa ja muukalaislakien alaisina.
7. Suomalaisten oikeuksien ja etujen asettaminen niitten etujen edelle, joista vieraisiin kansalaisuuksiin kuuluvat nauttivat.

Ajatus kuulostaa modernissa Suomessa naurettavalta. Kuitenkin tästä on jo nyt surkuhupaisia esimerkkejä, jotka osoittavat miten yhtenäiskulttuurin ihanne on saamassa jalansijaa ihmisten ajattelussa. Uuden Suomen blogissa taivastellaan kurdimuslimi Husein Muhamedin eduskuntavaaliehdokkuutta:

14-vuotiaana Suomeen tulleena hänellä ei voi olla sitä kulttuuritietoa ja –taustaa, mitä etnisellä suomalaisella on. Ovatko Huseinin omat vanhemmat Suomessa? Entä onko Husein käynyt armeijan, onko hänellä tietoa maanpuolustuksesta? Husein tuskin on odottanut käsi täristen joulupukin saapumista. Tietääkö Husein, mitä merkitsee kun löytää riisipuurosta jouluna mantelin? Millaista on pukea alba päälle konfirmaatiossa? Miltä maistuu nuotiolla kärvennetty Campingmakkara? Miten tehdään pajupilli? Miltä tuntui, kun Myllys haparoi ilmakiekon omaan maaliin Globenilla -95, pysähtyikö hänelläkin siinä melkein sydän? Entä sitten hieman myöhemmin, kun laulettiin porukalla Ruotsalaisilta mestaruuden lisäksi varastettua ”Den glider in” –laulua? Voisin jatkaa tätä listaa lähes loputtomiin. Sen sijaan kuitenkin kysyn, voiko suomalaisia koskevia päätöksiä tehdä ilman tätä taustaa?

Tämä aivotuhnu on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun suomalaisuudesta tulee eksklusiivinen kategoria. Kirjoittajan mielestä ”olisi parempi, että Suomessa päättäisivät vain suomalaiset” – joihin eivät näillä kriteereillä siis lukeudu pasifistit, naiset, muslimit, ateistit, vegaanit, jne. Tämä olisi hillittömän hauskaa, ellei se olisi niin saatanan pelottavaa.

En minäkään tiedä, miten pajupilli tehdään, mitkä olivat ”Myllyksen haparoinnit” tai mikä ”konfirmaation alba” on. Jessica Alban tiedän. Olen siis valesuomalainen – mutta senhän kaikki jo tiesivät.

Perinteisemmän kasvatuksen saanut ystäväni osasi valistaa:

Alba on siis se valkonen pellavakaapu, joka vedetään päälle ja sit mennään juomaan Kristuksen verta. Seki on vitun hämmentävä ja väittäisinpä jopa alentava asia monille ihmisille. Jengiä viedään niinku pässiä narussa ylipäätään rippikouluun …

Kuulostaa hyvin tervehenkiseltä – ei yhtään kuin niiden outojen muslimien kierot uskonmenot.

Ylistetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Camping-makkara ja veri!

 

Godwinin laki vai Van der Leunin korollaari?

Ovatko natsiviittaukset siis oikeutettuja tässä yhteydessä? Natsikortin vinguttelua nettiväittelyissä kuvaava humoristinen Godwinin laki kertoo meille:

»Verkossa käytävän keskustelun pitkittyessä todennäköisyys sille, että joku esittää vertauksen natsismiin tai Hitleriin, lähenee arvoa 1.»

Van der Leunin korollaari kuitenkin toteaa puolestaan:

”Kun globaali verkottuminen edistyy, todennäköisyys oikeiden natsien läsnäoloon verkossa lähestyy arvoa 1.”

Perussuomalaisten riveissä näitä oikeita natsejakin riittää. Äärinationalistisen Suomen Sisun jäsenistä moni on päässyt PS:n listoilta kunnanvaltuustoihin. Ylen dokumentti vuodelta 2008 kertoo, miten maltillisemmat perussuomalaiset jäivät vaaleissa rasistien varjoon.

Suomen Sisun jäsenen Jussi Halla-ahon hovioikeudessakin tuomitut raapustukset tuntevat kaikki. James Hirvisaari on puolestaan kirjoitellut niin ahkerasti siitä miten raiskaaminen on mustan miehen luonto, ettei edes Uusi Suomi enää haluaisi julkaista miehen tekstejä. Kunnallisvaaliehdokas Rami T. A. Sipilä puolestaan kirmaa läpi Internetin ihmemaan viharyhmiä perustellen, heittää valokuvissa kavereidensa kanssa iloisen natsitervehdyksen ja lämmittelee jo polttouuneja.

”Toivon sydämmestäni että krakovan läheisyydessä olevalla upeella leirillä laitettas uunit lämpiin sua ja kaikkia muita isänmaan pettureita varten! sieg heil.”

Perussuomalaisten kannattajat ovat tähän saakka kyenneet kiertelemään tätä epämiellyttävää tosiseikkaa nimittämällä rasisteja ja suoranaisia natseja riveissään ”yksittäistapauksiksi”. Onhan se Soini kuitenkin niin lupsakka mies ja Veltto Virtasellakin hauska lätsä.

Nyt näyttää siltä, että yksittäistapaukset ovat päässeet jo kirjoittamaan koko puolueen ohjelmat. Ps-nuorten ohjelmaa valmistelleessa työryhmässä oli mukana esimerkiksi Suomen Sisun puheenjohtajana ja 20-vuotiaana äärioikeistolaista Suomen Isänmaallista kansanliikettä uudelleen perustamassa ollut Teemu Lahtinen. Ei siis ole mikään ihme, että sisältö oli mitä oli.

Luonnollisesti tutun kuuloinen selittely ohjelman sisällöstä alkoi heti Uuden Suomen blogissa. Lahtinen itse vähättelee osuuttaan:

Mielestäni saimme aikaa hienon kokonaisuuden, joka olisi vastannut hyvin jäsenistön näkemyksiä ja tullut sitten laajemminkin mainostetuksi. Puhtaaksikirjoitus jäi kuitenkin työryhmän ulkopuolelle ja kun se sitten sieltä tuli, niin en tunnistanut omaksi tekeleeksemme. Nyt onkin käynnistetty uuden periaateohjelman laadinta.

Luit aivan oikein. Nyt on tultu siihen, että jo kokonaiset puolueen ohjelmat voivat olla näitä kiusallisia natsistisia yksittäistapauksia. Ne muut ohjelmat ovat kyllä ihan hyviä – nyt vain sattui törähtämään ulos kasa paskaa.

Tätä valhetta on päivä päivältä vaikeampi uskoa.

Timo Soini – uskonsoturi humanismia vastaan

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman fasistissävytteisiä linjauksia selatessani en voinut välttyä ajatukselta, että historia toistaa vitsejään.

Ohjelmassaan puolue julistaa olevansa ”kansallismielinen ja kristillissosiaalinen” oikeiston ja vasemmiston määritelmien ulkopuolelle asettuva Suomen kansan pelastaja. Tuntuu, että mitä enemmän persuilmiö kehittyy, sitä enemmän historiallisia yhteneväisyyksiä sillä on 20-40-lukujen vastaavien liikkeiden kanssa.

Aivan kuin silloin, oikeistopopulismin aalto on nyt pyyhkäissyt yli Euroopan mantereen vastareaktiona kapitalistisen talousjärjestelmän kriisille ja pääoman hirmuvallalle. Monissa maissa on nähty avoimen fasististen liikkeiden esiinmarssi.

Suomen onni on, ettei persuilla ole johdossaan samanlaisia karismaattisia sekopäitä kuin muualla Euroopassa vastaavissa liikkeissä. Kannanottojen ja retoriikan taso on tähän saakka pidetty maltillisena ja jäsenistön törkeimmistä ylilyönneistä on pyritty irtaantumaan.

***

Sekopäisyydestä ei silti perussuomalaisten johdossakaan ole näköjään pulaa. Jo pitkään on tiedetty puheenjohtaja Timo Soinin olevan harras katolilainen, joka on jo julkisuudessa kertonut uskovansa mm. ihmeparannukseen:

Nykyinen paavi Benedictus XVI kertoi perjantaina, että ranskalaisen nunnan Parkinsonin tauti parantui selittämättömästi sen jälkeen, kun hän oli rukoillut edesmennyttä paavia.

Katoliseen kirkkoon kuuluva Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei halua ottaa kantaa yksittäisiin ihmetekoihin, mutta toteaa, ettei ”Kaitselmuksen osuutta historiassa ja maailmassa voi sulkea pois”.

Nämä heitot olisi voinut vielä kirjata harmittomaksi – tai kuten Soini itse asian muotoilee, ”Ajatellaan ehkä, että kahelihan se Soini on, kun tuollaisia puhuu, mutta se on rehellinen kaheli.”

Viimeisimmillä kommenteillaan mies kuitenkin paljastaa olevansa Päivi Räsäsen veroinen uskonnollinen fanaatikko, jonka vakaumukseen on vaikea suhtautua muulla kuin inholla – ja pelolla, sillä tästä taantumuksen lippua innolla heiluttelevasta hurskastelijasta media kaavailee jo täyttä häkää uutta pääministeriä.

Uusi Tie -lehden haastattelussa Soini paljastaa koko kyseenalaisen arvomaailmansa kaikessa karmeudessaan. Artikkeli kannattaa jokaisen todella lukea, sillä se on lähes uskomaton kokoelma toinen toistaan törkeämpiä lausuntoja.

Heti kärkeen syyksi Soinin katolilaisuuteen paljastuu ”kiukku” ja ihan puhtaasti naisten ja homoseksuaalien oikeuksien vastustaminen. Soini on mies, joka vihoissaan vaihtoi uskontokuntaa vain siksi, että kirkoissa sallittiin naispapit.

Nuori mies löysi hengellisen kotinsa roomalaiskatolisesta kirkosta.

Naispappeuden hyväksyminen luterilaisessa kirkossa sysäsi häntä siihen suuntaan. Toinen oli abortti.

– Siinä oli monta pohdintaa, lievää kiukkua – kyllä, voimakkaita henkilökohtaisia kokemuksia ja opilliset syyt. … Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista.

Erityisen iljettäviä ovat miehen käsitykset abortista.

Soini pitää abortteja suurena tragediana. Hän huomauttaa, että niihin joudutaan usein siksi, että seksiä on harrastettu seksin takia, muualla kuin avioliitossa.

– Se on tavallaan seurausten maksamista.

Soini siis sanoo suoraan, että ei-toivottu raskaus on vietävä loppuun eräänlaisena Jumalan rangaistuksena esiaviollisesta, nautinnon vuoksi harjoitetusta seksistä, joka hänen mielestään on ilmeisesti suurinta syntiä heti homoseksin jälkeen.

Erikoiseksi tämän käsityksen tekee Soinin oma tilitys siitä, miten on mielipiteensä muodostanut:

Kun Soini oli 14-vuotias, hänen rinnakkaisluokkaansa käynyt tyttö tuli raskaaksi.

– Minusta oli hienoa, että hän piti lapsen, vaikka sosiaalinen paine ja kuiskuttelu oli kovaa. Se teki vaikutuksen.

Tarina ei kerro, raiskattiinko tämä n. 14-vuotias tyttö vai oliko hän muuten vain syntinen seksinhimoinen nymfomaanikko – Soinin mielestä tyttö joka tapauksessa ansaitsi kohtalonsa eikä raskauden keskeytys olisi tullut kysymykseen. Kun tämän epämiellyttävän kertomuksen yhdistää Soinin kehuihin siitä, miten katolinen kirkko on katsonut ”syntiä suoraan silmiin” koko olemassaolonsa ajan ja erityisesti paavi Johannes Paavali II:n johdolla, päästään melkoisiin tekopyhyyden sfääreihin.

Samaan aikaan kun Jussi Halla-aho kirjoittaa silmät kiiluen ”kärjekkäitä” blogikirjoituksiaan koraanin historiallisista pedofiliaviittauksista, Timo Soini puolustelee nykypäivän pedofiliaskandaalien ravisuttamaa kirkkoaan jumalaisen moraalin esikuvaksi ja kannustaa alaikäisiä äideiksi. Jos olisin Halla-ahon tasoinen kirjoittaja, voisin tämän perusteella vetää Soinista melko kärjekkään johtopäätöksen.

***

Onkin melko erikoista huomata, miten islamia jatkuvasti demonisoivan puolueen johtajan arvot eivät kuitenkaan käytännössä eroa juuri mitenkään vaikkapa Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjarin letkautuksista. Ainakin seksuaalipoliittisesti Hajjar on Soinin kanssa täysin samoilla linjoilla:

– Ehkä konkreettinen esimerkki, mikä liittyy vaikkapa suhtautumiseen seksuaalisuuteen. Meille on tärkeätä että seksuaalisuus on nimenomaan avioliiton sisällä.
– Se ei ole niin, että mennään löysäksi, että jo esiaviolliset suhteet ovat sallittuja, ne eivät ole sallittuja. Tämmönen löyhä suunta ei tule olemaan.

Naisten ja seksuaalivähemmistöjen väheksyminen ei Soinille kuitenkaan riitä, sillä fundamentalistivaihde pysyy päällä loppuun asti. Hän myöntää katolisen kirkon tehneen ”hirveitä asioita ja laiminlyöntejä”, mutta ei se mitään – tärkeintä on ettei se ole koskaan ”opettanut vastoin sakramentteja eikä luopunut elämän pyhyyden kunnioittamisesta.”

"...katolinen kirkko on siinä mielessä vahva, että se katsoo syntiä suoraan silmiin. Se on tehnyt niin kaksituhatta vuotta riippumatta siitä, että sen papistot, hallintovirkamiehet ja jäsenet ovat tehneet mitä kauheimpia asioita. Opista ei ole lähdetty lipsumaan."

Miljoonat AIDSiin kuolleet afrikkalaiset katolisen lähetystyön uhrit saattaisivat haluta sanoa tästä jotain, mutteivät pysty sillä ovat kuolleet tuskallisesti. Katolisen kirkon kunnioittama ”elämän pyhyys” ei ilmeisesti ulotu sikiöistä jo syntyneisiin ihmisiin, sillä kondomin käyttöä vastaan saarnaamalla kirkko on käytännössä joka vuosi vastuussa miljoonista kuolemantuottamuksista.

Timo Soinille tällä ei niin ole väliä. On hyvä muistaa, että kyseessä on sama mies jonka mielestä myös kehitysapua näihin samoihin kehitysmaihin voidaan leikata. Elämän pyhyys tuntuu hänelle olevan varsin venyvä käsite – ehkei se Soinin maailmassa vain yksinkertaisesti koske afrikkalaisia.

Ei sillä, että lähimmäisenrakkautta miehellä muutenkaan riittäisi: ”En ole väistävä kristitty. En pysty aina kääntämään toista poskea.” Pyhästä vihasta osansa saavat niin ateistit, marxilaiset kuin humanistitkin.

Ajatollah Soini on kollegansa Ruhollah Khomeinin kanssa samaa mieltä: ”hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa.”

Lopuksi muistetaan vielä täyttää jokaisen oikeistolaisen pakollinen antikommunismin kiintiö, kun Soini kertoo ”ihastuneensa” paaviin 80-luvulla:

– Paavi opetti, ettei marxismiin ja ateismiin pidä sopeutua. Ajattelin, että tämähän on mainio kaveri.

***

Kaiken tämän voisi vielä niellä, jos kyseessä olisi satunnaisen ihmisen satunnainen mielipide. Vastenmielistä se silti olisi, mutta menisi sananvapauden piikkiin.

Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin sellaisen puolueen puheenjohtajasta, joka jatkuvasti ilmoittaa ajavansa jokaisen suomalaisen yhteisiä arvoja ja mustamaalaa moniarvoisuutta yhteiskuntaa hajottavana ilmiönä. Puolueen, jonka jäsenet kavahtavat Suomeen tulvivien maahanmuuttajien vieraita, naisia alistavia aatteita ja esiintyvät itse moraalin ja oikeamielisyyden esikuvina.

Uuden Tien haastattelu asettaa nämä väitteet aivan uuteen valoon. Se näyttää, miten perussuomalainen yhtenäiskulttuuri-ideologia ei suinkaan juonna juuriaan halusta varjella suomalaisen yhteiskunnan yhteisiä arvoja. Soinilla on täysin päinvastainen, paljon henkilökohtaisempi tavoite – hän haluaa itse sanella, mitkä suomalaisen yhteiskunnan arvot ovat.

Timo Soini uskoo, että kristinusko on erilainen kuin muut uskonnot.

– Se on kipeä asia sanoa ääneen, mutta näin se on.

Viimeistään näillä lauseilla Soini paljastaa olevansa puhdas uskonsoturi. Kovat arvot ja uskonnollinen fanaattisuus eivät hänelle ole ongelma, vaan se, että ne tulevat vääränvärisiltä ihmisiltä väärän profeetan suulla.

Pyhä tuomio on yksiselitteinen: Suomen humanistit, abortin tehneet naiset, homoseksuaalit, kommunistit ja vääräuskoiset ovat syntisiä ja heidän edustamansa arvot ovat yhteiskuntaa ja moraalia mädättävää roskaa. Ollaan tultu kauas kansaa kosiskelevista iskulauseista ja leppoisista sutkauksista. ”Kyllä kansa tietää!”

Todellisen Soinin maailmassa Suomen kansa ei todellakaan ole se, joka tietää. Soinin maailmassa Soini tietää – ja itse Jumala tulee perässä hyvänä kakkosena.

Jokainen voi itse kätevästi testata tällä vaalikoneella, edustavatko Soinin näkemykset omia arvoja.

Minä voin ylpeydellä sanoa, etteivät Timo Soinin arvot kuulu minun kulttuuriini.

Olen duunari – vastustan rasismia

Rasismin vastustaminen on koko työväen asia. 2010-luvun suomalaisten juuret ulottuvat joka puolelle maailmaa. Jokaisella on oikeus olla ylpeä omista juuristaan – olivat ne sitten Turussa, Turkmenistanissa tai Tunisiassa.

Liity mukaan kampanjaan: http://www.facebook.com/pages/Olen-du…

Kaiken maailman karhut

Helsingin Senaatintorilla seisoi syys-lokakuussa 2010 yhteensä 144 karhupatsasta, joista jokaisen oli maalannut taiteilija eri YK:n jäsenmaasta maan oman tyylin mukaisesti. Karhujen tarkoitus on edistää suvaitsevaisuutta ja yhteisymmärrystä kansojen ja kulttuurien välillä.

«Meidän pitää oppia tuntemaan toisemme paremmin, jotta voimme ymmärtää toisiamme paremmin, luottaa toisiimme lujemmin ja elää yhdessä miellyttävämmin!»

Jokaisen piirissä käsi kädessä seisovista 150 karhusta on maalannut erimaalainen taiteilija. Taiteilijat ovat ajatuksesta innostuneina ja suurella antaumuksella uppoutuneet taiteelliseen työhönsä. He ovat luoneet United Buddy Bears -piiristä peilin, joka heijastaa maailman kulttuurien monimuotoisuutta.

Taiteen eri keinoin luodut motiivit karhuissa herättävät kaikkien maiden katsojien uteliaisuuden. Myös nuorimmille katsojille välittyy yhteinen huolenaihe rauhanomaisesta yhteiselosta. Kunkin taiteilijan karhu, ja samalla hänen kotimaansa, vetää puoleensa uteliaita, yllättyneitä, ihailevia, mutta myös mietteliäitä katseita. Kaikkein pienimmät, köyhimmät ja vähiten tunnetut maat ovat yhtäkkiä tasa-arvoisia ja täysivaltaisia isojen kansojen vieressä.

Tähän mennessä hankkeeseen on osallistunut yli 300 taiteilijaa kaikkialta maailmasta. Monet maat osallistuvat jo kolmatta tai neljättä kertaa United Buddy Bear -taidetapahtumaan. Joka kerta kun maa päättää luovuttaa uuden karhun, vanha karhu huutokaupataan lasten avustusjärjestön hyväksi.

Kulttuurisota, osa 2: Suomi on edelleen monikulttuurinen

Huhhuh! Olenpa kertaheitolla sukeltanut syvälle mukaan netissä vellovaan maahanmuuttokeskusteluun.

Nopeana tajunnanvirtana tuotettu juttuni Suomen monikulttuurisuudesta on kerännyt paljon kommentteja eri yhteyksissä. Ja hyvä niin! Näihin vastaamalla saa tehokkaasti ajatuksia jäsenneltyä.

Mietteitä onkin herännyt sen verran että katsoin tarpeelliseksi kirjoittaa toisen artikkelin aiheesta. Tulen aiheen laajuuden vuoksi vähän pomppimaan aiheesta toiseen.

Tästä taitaa tulla vieläkin pitempi sepustus!

***

Ensinnäkin jotkut ovat käsittäneet ajatukseni kokonaan väärin:

Kyllä meillä suomalaisilla toki on oma kulttuurimme! Älä ollenkaan muuta yritä väittää. Meidän pitäisi olla sen verran sivisyneitä, että osaisimme arvostaa omaa kieltämme, omaa kulttuuriamme, jota kyllä on, vaikka toisin väität.

Kumotaanpa tämä väittämä heti kärkeen. Tosiaankaan tarkoituksenani ei ollut väittää, etteikö Suomessa olisi kulttuuria.

Päin vastoin kirjoitukseni pointti on, että Suomessa on ollut aina erittäin runsaasti ja monenlaista kulttuuria – ainoastaan yksi virallinen, yhtenäinen kulttuuri on sepitettä.

Samainen kirjoittaja nosti esiin joitakin suomalaisen kulttuurin kanonisoituja malliesimerkkejä, kuten kansalliseepoksemme Kalevalan. Tämä tärkeä teos kuvastaa hyvin, miten keinotekoista on yrittää löytää sitä oikeaa suomalaista kulttuuria monien äänien joukosta.

Kalevala on saatu aikaan vain keräämällä ja sekoittamalla kaikilta paikkakunnilta kuultuja kansantarinoita ja runonlaulajien lauluja. Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusjärjestelmää vaan jutut siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla. Samalla jutut saivat aina paikallisväriä ja niihin lisäiltiin omia kokemuksia.

Vasta kun raakamateriaalia oli tarpeeksi, muodosti Elias Lönnrot niistä yhden narratiivin. Hän jätti paljon sopimatonta pois ja kirjoitti itsekin paljon omiaan.

Tietenkin se on massiivista eeposta kirjoitettaessa täysin luonnollista, mutta osoittaa jälleen kerran miten Suomen kansa ja kulttuuri ei taivu yhteen muottiin kuin pakottamalla. Toinen runoilija olisi voinut koostaa tarinoista aivan erilaisen Kalevalan.

Yritykset puolustaa suomalaista kulttuuria typistämälle se tietyn väriseksi, makuiseksi ja hajuiseksi sinivalkoiseksi kansallishurmokseksi tuhoavat arvokasta kulttuuriperintöämme paljon tehokkaammin kuin yksikään maahanmuuttaja.

Siksi vastakkainasettelu ”monikulttuurin” ja ”suomalaisen kulttuurin” välillä on täysin väärä. Suomalainen kulttuuri on aina ollut tavalla tai toisella monikulttuurista.

***

Se tärkein asia jonka moni pelkää monikulttuurisuuden alle katoavan on kaunis ja vivahteikas äidinkielemme.

Suomen kielen opetus onkin luonnollisesti erinomaisen tärkeä juttu ja sitä pitääkin kaikin tavoin edistää. Mutta kuten edellisessä jutussa mainitsin, myös eri kieliä täältä on aina löytynyt. Ruotsia, norjaa, venäjää, saamen kieliä, meänkieltä, inkeroista, karjalan kieliä, jne. on puhuttu ikiajat.

Venäjää puhuvia on Suomessa edelleen huimasti enemmän kuin muslimeja. ”Muslimi” ei myöskään ole kieli, joten en usko sen realistisesti pystyvän ikinä syrjäyttämään suomea.

Mielestäni kieltenopetus kaipaa uudistusta. Minut pakkoruotsi sai koulussa inhoamaan ruotsin kieltä.

Jälkeenpäin olen usein miettinyt, mikseivät täällä kaksikielisessä Sipoossa ruotsinkieliset ja suomenkieliset koulut tehneet enemmän yhteistyötä minun kouluaikoinani.

Nyt täällä on tehty kielikylpykokeiluja ja ne ovat osoittautuneet erinomaiseksi vaihtoehdoksi pakkopänttäämiselle. Tätä voisi varmasti yrittää hyödyntää enemmän suomen opetuksessakin.

Pääkaupunkimme onkin aina ollut monikulttuurinen kielikylpylä. Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaikkia Suomessa puhuttuja kieliä. Nyt olen kuullut nuorison omaksuneen Helsingin slangiin joka paikkaan tunkevan englannin lisäksi myös somalinkielisiä sanoja.

Kulttuuri ei tuhoudu, se kehittyy.

***

Yksi ikimuistoisimpia työkokemuksiani tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme jälleen saaneet epäkiitolliseksi tehtäväksemme puhelinluetteloiden jakamisen koko pohjoisen Sipoon alueelle.

Mukana oli kaksi työtoveriani. Heistä toinen oli suomenruotsalainen Tom ja toinen afrikkalainen Atokou. Kaikki puhuivat siis äidinkielinään eri kieliä ja edustivat eri kulttuuria. Tom puhui suomea huonosti, Atokou osasi vain alkeet. Atokou ja minä osasimme englantia, ruotsia vain Tom.

Autossa ei ollut kuin yksi istuin, muut joutuivat istumaan puhelinluetteloiden päällä. Ulkona aurinko laski ja pakkanen kiristyi. Luettelojako on sellaista paskaduunia ettei sitä ilman huumoria kestä.

Juttu luistikin hyvin kun painelimme nasta laudassa pitkin mutkittelevaa Pornaistentietä (Borgnäsvägen). Kaikki ymmärsivät toisiaan, kun vitsailimme ja naureskelimme, vaikka kieltä ei olisi ihan ymmärrettykään.

Työväellä on ihan oma kulttuurinsa joka ei katso kielimuuria.

***

Eräs kommentoija kritisoi, että sekoitan kulttuurin, tavat ja perinteet.

Tämä lienee aika yleistä, sillä kulttuuri on huisin laaja käsite. Kysyin vaimoltani, mitä hän ymmärtää suomalaisella kulttuurilla, ja äkkiseltään hän mainitsi saunan, järvet, koivupuut, tervan, mäenlaskun, Sibeliuksen…

Tässäkin vastauksessa menivät tietty taas iloisesti sekaisin perinteet, taide ja luonto. Sanalla kulttuuri nimittäin on vähintään kaksi eri merkitystä, jotka todella menevät aika usein sekaisin.

Kulttuurilla tarkoitetaan sekä tapoja ja perinteitä, että taiteellista kulttuuria, josta en niinkään puhunut.

Taiteellinen kulttuurimme on tietenkin monikulttuurista sekin. Taiteilijamme ovat imeneet vaikutteita ainakin Saksasta, Ruotsista, Venäjältä, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, ja niin päin pois. Siitä irtoaisi varmasti oma artikkelinsa.

Näiden asioiden kattava analysoiminen ei liene edes mahdollista näiden artikkelien piirissä, joiden ei kyllä ole tarkoitus ollakaan mitään tieteellistä tutkimusta. Meidän kannaltamme kiinnostava kysymys on, ovatko mitkään näistä asioista vaarassa tuhoutua maahanmuuton takia?

Vihaavatko somalit järviä? Eivätkö muslimit katso elokuvia? Eikö venäläinen voi tajuta Sibeliuksen päälle?

Eihän näin tietenkään ole.

***

Yksi kommentti väitti minun unohtavan kulttuuripiirin käsitteen.

samaan kulttuuripiiriin kuuluvat,tadaa, kuuluvat samaan kulttuuriiin, ihan sama mikä alakulttuuri karjalainen tai ei, ihmeellistä että näin viisas mies ei sitä tajua.

Mutta vaikka sanaan kulttuuri lisäisi perään sanan piiri, on se silti ihan yhtä mielivaltainen ja hämärä määritelmä. Tietenkin kulttuuripiirejä on olemassa, mutta niiden sisältö on ihan määrittelykysymys.

Puhutaan esimerkiksi ”eurooppalaisesta kulttuuripiiristä,” vaikka jollain Suomella ja Portugalilla ei ole lähes mitään yhteistä.

Millä perusteella sitten karjalaiset, jotka itse ovat vielä jakautuneet eri kieliä puhuviin ryhmiin, ovat juuri suomalaisten kanssa samaa piiriä, mutta suomea puhuvat länsivenäläiset eivät?

Miika Salo kirjoittaa toisaalla:

Eivät tällä alueella asuneet ole itsenään ’suomalaisiksi’ tunteneet käsittääkseni kovinkaan kauaa — ja vielä toisen maailmansodan aikaan oli karjalaisia, jotka kutsuivat Suomen puolella asuvia ’ruotseiksi’ eli ruotsalaisiksi ja Suomea vastaavasti Ruotsiksi…

Tai kuten kommentoija lopulta itsekin myönsi:

Loppujen lopuksi karjalaiset ovat olleet aina ”rajaseutukansaa”, jotka ovat kulttuurisesti jakautuneita niin suomeen kuin venäjäänkin päin.

***

Kulttuuripiireistä hämärin ja samalla tunnetuin on ”länsimainen kulttuuri”. Tähän on Suomeakin yritetty usein sisällyttää.

Niin sanotut länsimaat ovat niin kirjava rykelmä kulttuureja ja valtioita, että ei ole muuta kuin propagandaa puhua jostain yhtenäisistä länsimaisesta kulttuurista tai arvoista.

Jos niitä arvoja lähdetään todella etsimään, ei päästä yksimielisyyteen kuin todella abstrakteista teemoista, kuten vaikka ”demokratia”. Ehkäpä Kongon demokraattinen tasavaltakin edustaa länsimaalaista kulttuuria?

Hyvän esimerkin tästä länsimaalaisuuden myytistä näin MTV3:n haastattelussa. Valtionvarainministeri Jyrki Kataiselta kysyttiin, eikö vaalirahoitusskandaali tarkoita ettei Suomi ole länsimainen demokratia.

Mikä ihme on se satumainen länsimainen demokratia jossa korruptiota ei esiintyisi?

Jostain syystä meillä on lähes taianomainen utopistinen visio ”länsimaisuudesta” jossa kaikki on ylevää ja paremmin kuin naapurissa.

USA:ssa, tuossa vapaan läntisen maailman johtomaassa, vasta poliitikkoja rahalla voidellaankin. Puolueita on vain kaksi, mediaa sensuroidaan, miljoonia ihmisiä on vankilassa, vankeja teloitetaan jatkuvasti hämärin perustein, maa käy rikollisia sotia…

Tästäkö meidän tulisi ”länsimaana” ottaa mallia?

***

Kulttuurin yhteydessä on puhuttu myös Suomen lakien noudattamisesta. Yleisen tietämyksen mukaan muslimimaahanmuuttajat silpovat naisten sukuelimiä ja tekevät kunniamurhia.

Minä en ole ikinä kuullut, että kukaan olisi väittänyt näiden olevan hyväksyttäviä asioita. Se on täysin keksitty kanta, jolla islamofobit voivat esiintyä hurskaina ihmisoikeuksien puolustajina ja maalata muut moraalirelativisteiksi, jotka monikulttuurisuuden nimissä mukamas hyväksyvät kaikki törkeydet.

Islamofobeilta jää tietenkin myös aina mainitsematta, ettei islam uskontona oikeuta näihin tekoihin. Ne ovat heimoperinteitä tai jossain tietyssä maassa esiintyvä iljettävä tapa. Maita joissa kunniamurhia esiintyy ovat mm. Brasilia, Peru, ja Guatemala, jotka ovat vahvan katolisia maita, kuten kansanedustaja Kimmo Kiljunen asiallisessa kolumnissaan kirjoittaa. Tulisiko meidän siis epäillä Timo Soinia potentiaaliseksi kunniamurhaajaksi hänen arveluttavan, antiseksuaalisen uskontonsa takia?

Kiljunen muistuttaa myös suomalaisia katsomaan peiliin: Suomessa tulee vuosittain tietoon 16 000 perheväkivaltatapausta, joka lienee vain kymmenesosa tapausten todellisesta määrästä. Vuodessa on voinut kuolla viisikymmentäkin naista perheväkivallan seurauksena. Lapsia taas vanhempien kuritukseen kuolee vuodessa 10-15 ja vammautuu 200-300.

”Suomalainen kulttuurihan” se siinä taas nostaa rumaa päätään. Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole samanlaisia!

***

Luonnollisesti minua syytettiin myös islamin ihannoimisesta.

Ateistina en “ihannoi” islamia yhtään sen enempää kuin kristinuskoa, joista molemmista löytyy mielestäni vastenmielisiä aspekteja. Uskon kirkon ja valtion erottamiseen ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että uskonnot ovat oopiumia kansalle.

Ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä demonisoimaan ihmisiä uskon perusteella. Ei uskonto tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Pidin myös taannoista Vapaa-ajattelijoiden pornotempausta lapsellisena ja typeränä. Ei näin saada aikaan kuin lisää eripuraa.

Useimmille uskonto on ainoastaan tapa ja perinne, joka on omaksuttu vanhemmilta. Fanaatikkoja on muslimeistakin todella harva ja kuten Husein Muhammed kirjoitti, heistä vain kourallinen on poliittisesti aktiivisia tai motivoituneita.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kristitty fundamentalismi saa paljon pahempaa jälkeä aikaan. Toisin kuin islamistit, jotka eivät onnistuneet edes muodostamaan islamilaista puoluetta, vastaavat kristityt ääriainekset saivat aikaan oman puoleensa jo vuonna 1958. Tämän joukon taantumukselliset kannanotot ovat usein todella epämiellyttävää luettavaa.

Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa Bjarne Kalliksen Israelin ihmisoikeusloukkauksia vähätelleet puheenvuorot. Homovastaisia ja/tai Helsinki Pride-iskua vähätelleitä kommentteja puolestaan irtosi vastikään sekä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseltä ja Asmo Maanselältä, että Kokoomuksen Hanna-Leena Hemmingiltä, joka onneksi on jättämässä eduskunnan. Suomalaisilta islamisteilta en ole vastaavaa kuullut – ehkä siksi, ettei heitä ole olemassa.

Vielä pahempaa materiaalia saa silmillensä jos avaa television Taivas TV7-nimiseltä kanavalta. Kyseessä on suomalaisten fundamentalistikristittyjen propagandakanava, joka heijastelee todella kyseenalaista maailmankuvaa.

Brittiläinen baptisti David Pawson saarnaa kanavalla joka ilta, miten jokainen meistä ansaitsee väkivaltaisen kuoleman. Synti ja Saatana vaanivat kaikkialla. Israelin pyhien sotien puolustamiselle on omistettu oma ohjelma-aikansa. Pienet lapset indoktrinoidaan aamuisin televisiopyhäkoulussa ja iltaisin Pikku Kakkosta muistuttavassa ohjelmassa. Ilmeisesti alkuperäinen sosialistisine itäsaksalaisine nukkumatteineen ei ollut tarpeeksi kristillinen.

Tämä on käytännössä ihan sitä samaa materiaalia, jota irtoaa muslimifundamentalisteilta. Malliesimerkki siitä, miten suomalainen, länsimainen, kristillinen kulttuuri on moraalisesti niin paljon korkeammalla tasolla …

Tai sitten ei.

***

Loppuun vielä lyhyt kommentinpätkä, joka ainakin kiistatta osoittaa amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin voimakkaan vaikutuksen suomalaisiin.

Bending the reality. Leikitäänkö tunteilla lisää.

Tunteilla leikkimistä maahanmuutosta keskustellessa on nimenomaan jatkuva islamilla, muslimien hyökyaallolla ja vääjäämättömällä kulttuurisodalla pelottelu.

Se vetoaa alkeellisimpiin erilaisuuden pelkoihimme, joilla oikeisto on leikitellyt iät ja ajat. Ennen kaikesta syytettiin juutalaisia, nykyään muslimeita.

Niin kauan kuin me tavalliset duunarit olemme jakaantuneet värin, uskonnon ja kansalaisuuden mukaan toisiamme vastaan, tulee meitä hallitsemaan eliitti, jonka ainoa jumala on pääoma. Heillä ei ole kotia, uskontoa eikä isänmaata.

Minun puolestani sen leikin voisi tosiaan jo lopettaa!

Suomi on aina ollut monikulttuurinen

Yksi usein toisteltu klisee maahanmuutosta on, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka vaarantaa suomalaisen kulttuurin. Tähän liittyy käsite jostain ideologisesta ”multikulturalismista” tai suomeksi monikulttuurisuudesta, jolla ns. maahanmuuton puolustajat typeryyttään tai ihan vaan puhdasta ilkeyttään haluavat romuttaa tämän uljaan suomalaisen kulttuurin. Tai jotenkin näin se väite halla-aholaisittain menee.

Tämä argumentti on aina kuulostanut minusta todella omituiselta ja useimmiten olen hylännyt sen ihan suoralta kädeltä. Julkisuudessa käydystä keskustelusta päätellen ilmeisesti aika monelle tämä menee kuitenkin läpi, ja olen viime aikoina miettinyt miksi. Tänään tuli pakottava tarve kirjoittaa ylös jotain ajatuksia, joita auton ratissa on asiasta herännyt.

Tästä tulee pitkä teksti.

***

Ensimmäiseksi herää tietenkin kysymys että mitä ihmettä on se suomalainen monokulttuuri joka nyt on muka häviämässä? Ja ennen kaikkea, kuka hitto sen mukamas määrittää?

Sillä jos yhtenäisen kulttuurin noudattaminen on jotenkin se kriteeri jolla päätetään keitä täällä saa asua, tällä perusteellahan voitaisiin ruveta heittämään ulos Suomesta kaikki jotka eivät noudata jotain tiettyä virallista elämäntapaa.

Esimerkiksi vanha ystäväni tuntee olonsa luonnolliseksi pukeutuessaan hameisiin, vaikka on mies. Sehän on täysin vallitsevan kulttuurimme vastaista, eli junaan vaan ja rajan taakse?

Entäpä homot, jotka haluaisivat naimisiin tai adoptoida lapsia? ”Ei kuulu meidän kulttuuriin, turpa tukkoon vaan ja kaasua silmille,” ehtikin jo muutama kristillisdemokraatti todeta.

Nämä ovat juuri sellaisia aivopieruja joita syntyy, kun ajatellaan meidän kaikkien edustavan jotenkin tiettyä kulttuuria.

Entäs minä sitten, olenko minäkään osa suomalaista kulttuuria? Juon olutta, syön makkaraa ja kuuntelen Radio Suomen ohjelmia, mutta siihen se taitaa jäädä. En katso jääkiekkoa, en erityisemmin tykkää saunomisesta tai mökkeilystä, enkä osaa tanssia tangoa – joka muuten sekään ei ole varmaan Suomessa keksitty tanssi.

En myöskään kuulu kirkkoon, enkä ole käynyt armeijaa. Enkä aio käydäkään.

Se meillä on Halla-ahon kanssa yhteistä.

***

Kulttuurimme on kieltämättä muuttunut radikaalisti.

Globalisaation ja länsimaisen kulttuuri-imperialismin ansiosta joka tuppukylästä löytyy nykyään McDonald’s, jonka drive-in-jonossa kaikki ryystävät Coca-Colaa – kunhan järjettömiltä ampuma-aserikoksilta ennättävät.

Kuinka monta kertaa nämä suomalaisen kulttuurin vaalijat ovat älähtäneet siitä miten amerikkalainen kulttuuri valtaa alaa täällä koko ajan?

Minäkin olen tuijottanut amerikkalaisia tv-sarjoja ja elokuvia niin paljon, että on paljon luontevampaa jutella yhdysvaltalaisen ystäväni kanssa kuin naapuripitäjän ihmisille, joista en tiedä yhtään mitään.

Tunnen Yhdysvaltojen osavaltiot paremmin kuin Suomen läänit. Käytän joskus englannin sanoja ja fraaseja, vaikka ihan hyviä suomalaisiakin vastineita olisi. Erityisen hyvin tunnen USA:n lainsäädännön, joka tulee tutuksi poliisisarjojen kautta. Eipä ole kuulunut vihaisia kansankiihottajia, jotka vaativat Kovaa lakia pois telkkarista.

Miksi? Eikö Suomalainen Kulttuuri ollutkaan se tärkein asia?

***

Totuushan on se, ettei Suomen kansa ikinä missään historian vaiheessa ole ollut mikään yhtenäinen kulttuuriyksikkö. Koko suomen kieli on nykytietämyksen mukaan lähtöisin jostain Uralin takaa. Vaikka kansa ei tänne olisi sieltä kävellytkään kuten joskus ajateltiin, ainakin kulttuuri on.

Länsisuomalaisilla on edelleen eri kulttuuri kuin itäsuomalaisilla – onpa heillä eri geeniperimäkin. Kuten tutkija Lasse Koskela Kotimaiden kielten tutkimuskeskuksesta samaa aihetta käsittelevässä blogikirjoituksessaan toteaa, koko ”Suomi” on fennomaanien 1800-luvun lopulla keksimä juttu. Toki se oli ihan hyvä keksintö, mutta keksintö joka tapauksessa.

Ei siis ole mitään ”oikeaa” ja ”virallista” kulttuuria jota Suomessa olisi aina noudatettu tai jota pitäisi puolustaa. Puheet Suomen kansan yhtenäisyydestä ovat mytologisoitua paskapuhetta niin pitkälle kuin historiaa riittää. Totuus on jokaisessa tapauksessa tarua ihmeellisempää.

Kuuntelin inholla taannoisia radiomainoksia, joissa sotien veteraaneja tituleerattiin ”Marskin miehiksi ja naisiksi”. Minunkin isoisäni oli sodassa mukana, eikä ollut mikään Marskin mies. Vihollisen luoti vei hänen sormensa, sota hänen mielenrauhansa. Mannerheimin sotaseikkailut kaukana rajojen takana eivät häneltä saaneet kiitosta.

Myös köyhillä on aina ollut ihan eri kulttuuri kuin rikkailla. Vain muutamaa kymmentä vuotta aikaisemmin Suomen kansa oli jakautunut hyvin selvästi kahtia tällä akselilla. Silloin ”Murha-Kustaa” Mannerheimilla oli kiire poistaa väärän kulttuurin kannattajat elävien kirjoista.

Eipä senkään lahtarin sukujuuret tosin varsinaisesti kovin suomalaiset olleet.

***

Onko tässä sittenkin kyse ihan vaan etnisestä puhtaudesta?

Se nyt on ainakin jo menetetty. Vaimoni on syntynyt Eestin neuvostotasavallassa, niin eksoottisessa maassa että sitä ei ole enää edes olemassa. Ystäväni suku on inkeriläistä. Lankoni vaimo on kotoisin Kiinasta. Minulla on ollut afrikkalaisia työkavereita. Asunnossani asui ennen minua puolalainen työporukka. Samassa rapussa kanssani asuu virolaisia, naapuritalossa venäläisiä, vähän matkan päässä vietnamilaisia.

Tätä listaa voisi jatkaa ikuisesti. Suomea puhuvat ovat paikkakunnallani vähemmistö.

”Jaa, mutta tämähän on varmaan uusi juttu,” sanoo multikulturalismin vastustaja. ”Varmasti kantasuomalaisia on paikkakunnallasi vanhoina hyvinä aikoina ollut enemmän.”

Mitä vitun kantasuomalaisia? Minä asun Sipoossa. Täällä enemmistö on suomenruotsalaisia, joilla on ihan oma kulttuuri ja kieli ja jotka ovat aina asuneet täällä.

Puhun ruotsia melko huonosti, joten usein yhteistä kieltä ei löydy. Olen asunut täällä 19 vuotta ja olen integroitunut sen verran, että osaan sanoa jaa veet intte ja taa de lungt. Näillä fraaseilla olen pärjännyt ihan hyvin. Pikkuveljeni on integroitunut paremmin, sillä on käynyt kielikylpykoulun.

Suomessa on aina asunut ruotsalaisia, venäläisiä, saamelaisia, karjalaisia, romaneja, inkeriläisiä ja vaikka mitä muita.

”No mutta, sinähän nyt ainakin olet syntyperäinen kantasuomalainen!”

Sekin on lähinnä tekstiä paperilla, nimittäin vaikken ruotsia puhukaan, olen syntynyt siellä. Maamme-laulua laulaessa tuotti aina ongelmia sana ”synnyinmaa,” enhän minä täällä ole syntynyt.

Vanhempani olivat Ruotsissa työperäisinä maahanmuuttajina, kun Suomesta ei löytynyt töitä. Varmasti he siellä tuhosivat paljon ruotsalaisten kulttuuria.

***

”Mutta sun vanhemmathan oli kuitenkin alunperin suomalaisia, vai mitä?”

Sekin on aika tulkinnanvarainen juttu. Sukujuureni ovat Karjalassa ja osittain Savossa. Senhän tietty kaikki tietääkin että savolaiset ovat oma rotunsa joiden puheesta ei saa mitään selvää, mutta entäs sitten karjalaiset, joilla oli ihan oma kielensä?

Isäni suvusta löytyy sellaisia epäilyttävän epäsuomalaisia nimiä kuin Ivan Jehimoff Kähmi ja Fedoša Kähmi, joka oli kansanparantaja ja taikojen tekijä. Vain muutama sukupolvi sitten suurin osa suvustani ei varmaan puhunut suomen sanaakaan.

Mummoni äidin puolelta päätyi Heinolaan, kun lähti Karjalasta evakkoon sottoo pakkoon – pakolaiseksi siis. Karjalaisena maahanmuuttajana piti silloin vaihtaa sekä outo valtavirrasta poikkeava ortodoksiuskonto että jopa nimi, koska ryssäviha oli ylimmillään.

Siksipä minullakin on erikoinen nimi Sippo, sillä minut nimettiin esivanhempieni muutettujen nimien mukaan – oikeasti nimi oli Sigfrid.

Siihenkin aikaan oikeisto ja esimerkiksi Maataloustuottajain Keskusliitto vastusti epäilyttävien maahanmuuttajien ottamista tänne suomalaista kulttuuria pilaamaan. Kun propaganda paasasi heimoveljeydestä, eduskunnassa siirtoväen pika-asutuslaki säädettiin niin, että moinen roskaväki saatiin sijoitettua mahdollisimman syvälle korpeen.

***

Mikä tästä sitten nyt jäi puuttumaan?

No ne vitun muslimit tietenkin! Ne muslimit jotka tulee tänne ja synnyttää lapsiaan ja rakentaa moskeijoita ja minareettejä ja pilaa kaiken. Kantasuomalaiset jäävät vähemmistöksi! Pommeja räjähtelee! Naiset verhoavat päänsä! Suomi hukkuu ruskean aallon alle! Vuonna 2100 suomalaiset saattavat joutua näkemään metrossa enemmän eri värisiä ihmisiä!

Tällaisia kauhukuvia laskeskeli matematiikan opettaja Kyösti Tarvainen HS.fin Vieraskynä-kirjoituksessaan 20.7. Kuin heinäsirkkaparvi nämä viekkaat muslimit valtaavat jokaisen maan yhtenäisellä kulttuurillaan. Ehkä tarkoituksellisesti, ehkä tietämättään, kuten tuhohyönteisillä on tapana.

Kommenttipalsta paljastaa mistä monikulttuurisuuden pelossa on kyse. Lopulta kaikkien korulauseiden takaa paljastuvat aina samat tutut asenteet. Rohkeat ”kantasuomalaiset” nyökyttelevät päätään: ”Hyvä että joku vihdoin uskalsi sanoa sen. Kyllä tämä on vakava ongelma.”

Kenellekään ei edes juolahda mieleen että ihmisten käsittely pelkkinä numeroina, valtavana tasapäisenä massana jonka ainoa tehtävä on lisääntyä saattaisi mitenkään olla halventavaa tai virheellinen asetelma.

Monikulttuurisuuden vastustaminen ei ole muuta kuin moderni, vähän hienostuneempi kiertoilmaus ikivanhalle muukalaisvihalle. ”En minä ole rasisti, mutta kun sitä suomalaista kulttuuria pitää puolustaa …”

Oletteko valmiita tajunnanräjäyttävään paljastukseen?

Tänne muuttavilla muslimeilla on vielä vähemmän yhtenäistä kulttuuria kuin suomalaisilla!

Jos asiaa edes vähän pysähtyy ajattelamaan, on ilmiselvää että Suomeen tulevat muslimit edustavat lukemattomia kansalaisuuksia, heimoja, poliittisia kantoja ja uskonsuuntauksia.

He kaikki ajattelevat eri tavoin. Heillä kaikilla on omat tapansa ja kulttuurinsa.

Ihan kuin meilläkin.