Archive for the ‘Vapaus’ Category

Hallituskriisi on ohi – Kansan kriisi jatkuu

#astudio #hallituskriisi #eroasipilä #uudetvaalit

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Hallituskriisin kunniaksi yritimme Joukkovoima-kansanliikkeen kokouksessa kirjoittaa tiedotetta, johon muistin virkistämiseksi olisi listattu kaikki tämän hallituskauden petokset, törkeydet ja skandaalit.

Tajusimme kuitenkin pian että siitä tulisi aivan liian pitkä. Sen sijaan päätettiin, että listaillaan niitä Joukkovoiman blogin puolelle.

Jutun voi lukea täältä.

Mainokset

Oikeistosta ei ole EU:n vaihtoehdoksi

Puhe Täystyrmäys EU:lle -mielenosoituksessa Kiasman aukiolla 6.12.2016.

Hyvät ystävät ja toverit,

Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.

En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.

Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.

Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.

***

Hyvät toverit,

Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.

Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.

Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.

On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”

Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.

onumfhosEuroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.

Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.

Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.

Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.

Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.

Tasa-arvon vastustaminen on Petri Kaivannolle tärkeää

Edellisessä blogauksessani esiintynyt puoluesihteeri Oula Lintula ei suinkaan ollut ainoa Muutos 2011 -puolueen edustaja, joka veti herneen nenäänsä kirjoituksestani.

Myös aiemmin minulle tuntematon, ilmeisesti MTV:n Levyraati-ohjelmassa aikoinaan esiintynyt laulaja-lauluntekijä ja kvasijulkkis Petri Kaivanto avasi sanaisen arkkunsa positiivisesta erityiskohtelusta ja toteutumien tasa-arvosta.

PETRI KAIVANTO:  “Reaalinen tasa-arvo” on yksi helvettiin eli totalitarismiin johtavan tien päällysteistä. Sillä käytännössä tuollaiseen tasa-arvoon pyrkijät joutuvat rajoittamaan toisten vapauksia. Vapaus akbar!

harrastus

Painottaakseen sanomaansa Kaivanto esittää lainauksen äärioikeistolaisesta Sarastus-verkkolehdestä:

“On tärkeää vastustaa päättäväisesti jokaista ideologiaa, jolle tasa-arvo on tavoite ja absoluuttinen arvo. Ei pidä luottaa egalitaristien ristiriitaiseen hokemaan “kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”: se johtaa maailmaan, jossa kaikki ovat samanlaisia ja eriarvoisia.”

Artikkelin kirjoittanut esseisti ja ”taantumuksen puolustaja” Timo Hännikäinen sanoo suoraan Helsingin Sanomien haastattelussa maailman lähteneen luisumaan väärään suuntaan jo Ranskan vallankumouksessa 1789.

Silloin käynnistyi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon voittokulku, joka on Hännikäisen mukaan huipentumassa koko länsimaisen kulttuurin tuhoutumiseen.

Vapaus ja tasa-arvo eivät ole Hännikäisen mukaan mahdollisia yhdessä. ”Veljeyden voin allekirjoittaa paikallisessa mittakaavassa”, hän loiventaa.

Hännikäisen ja mitä ilmeisimmin myös Kaivannon mukaan on siis tärkeää vastustaa kaikkia tasa-arvoa ajavia ideologioita – ts. koko vasemmistolaista liikettä alkaen Pariisin kommuunista – mutta ei esimerkiksi fasismia, jolle tasa-arvo ei ollut tavoite.

Ihan paska ideologia. Hanki parempi. T. Petri

Ihan paska ideologia. Hanki parempi. T. Petri

PETRI KAIVANTO: Minusta on tärkeää vastustaa kaikkia ideologioita, jotka johtavat totalitarismiin. Pötypuhe ”todellisesta tai reaalisesta tasa-arvosta” on yksi niistä.

Onhan se tosiaan vaikea kuvitella, mikä olisi sen totalitaristisempaa kuin vähemmistöjen työllistäminen kohdennetulla työvoimapolitiikalla.

Samaan aikaan Kaivantoa innoittavan Sarastus-lehden toimituskuntaan kuuluva Kai Murros kirjoittaa lehdessä seuraavaa:

”Tarinassamme täytyy olla taistelu vihollisia vastaan, jotka yrittävät tuhota meidät ja viedä maamme, viimeinen taistelu katalia villejä vastaan, sivilisaatiotamme raiskaavien irvokkaiden epäihmisten valtamerta vastaan, ölisevien rikollisten mutavyöry joka lyödään takaisin viime hetkellä. Tarinaamme pitää myös sisältyä verinen kosto pettureille jotka ovat heikentäneet meitä, johtaneet meitä harhaan ja puukottaneet meitä selkään – kosto tuottaa katharsiksen ja ilman katharsista tarinamme jää keskeneräiseksi. Tarinamme täytyy kertoa kadotetusta ja uudelleenlöydetystä toivosta ja sen täytyy päättyä jättimäiseen voittoon, joka lupaa loistavaa tulevaisuutta.”

Vau, sehän ei kuulostanut laisinkaan fasistiselta tai totalitaristiselta!

Jos Kaivannon agendalla todella olisi totalitarismin vastustaminen, hän voisikin aloittaa sen esimerkiksi lopettamalla totalitaristiseen Sarastus-lehteen linkkaamisella. Nyt hänen vastustuksensa vaikuttaa enemmän lähinnä näsäviisaiden teekkarien pilailulta kuin uskottavalta poliittiselta toiminnalta.

* * *

Koska tämä kaikki näyttää äkkiseltään ajateltuna melko ikävältä, Petri päättää turvautua seuraavaksi relativistiseen sanojen selittelyyn, jossa musta onkin itse asiassa valkoista.

PETRI KAIVANTO: Fasismi ja liberaali ovat sanoja, jotka liian venyvinä käsitteinä tyypillisesti tekevät keskustelemisen täysin mahdottomiksi. Alkuperäinen Italian fasismi oli vasemman laidan sosialidemokratiaa eli täsmälleen sitä, jolla Suomeakin on hallittu ne vuodet kun Moskova esti Kokoomuksen pääsemisen hallitukseen.

Pääosa maailman valtioista edustaa nykyään jonkun sortin fasismia eli kolmatta tietä. Kapitalismi ja kommunismi ei kovin suuressa mittakaavassa toteudu missään. ”Pahat äärioikeistolaiset” ovat useimmissa tapauksissa, jos rehellisiä oltaisiin, vain vasemmistolaisia, jotka ovat myös rasisteja.

Todellisempi oikeisto-vasemmistojana löytyy siitä kuinka laajaa ja millaista taloudellisten ja muiden vapauksien sääntelyä kannattaa. Geolibertaarina asetun janan molempiin päihin tai sitten leijailemaan korkealla ohuessa yläpilvessä.

Onhan se tietty vaikea keskustella, jos itse määrittelee kaikki termit uusiksi.

Kapitalismi toteutuu erittäin suuressa mittakaavassa koko maailmassa, ja on osoittanut libertaariretoriikassa usein esiintyvien ”taloudellisten vapauksien” olevan todellisessa maailmassa usein rajussa ristiriidassa muiden vapauksien kanssa. Idealistisessa yläpilvessä se ei tietenkään niin haittaa.

Fasismiin ja siitä kehittyneeseen natsismiin kuului keynesiläisen (tai ”sosialidemokraattisen”) talouspolitiikan lisäksi olennaisesti sosiaalidarwinismi, voiman ja erityislaatuisuuden ihannointi. Samaa sosiaalidarwinismia ihannoi myös nykypäivän markkinaliberalismi – kollektiivisesta, kansallishenkeen pohjautuvasta kilpailusta on vain siirrytty individualistiseen kilpailuun.

Suomalaisen laajan vasemmistoliikkeen aikaansaamasta hyvinvointiyhteiskunnasta tämä ideologinen vahvimman oikeuden korostaminen puolestaan puuttui. Hyvinvointivaltion ainoa erikoisesti fasismiin liittyvä komponentti on kolmikantainen sopiminen, jossa voidaan nähdä fasistisen korporatiivisuuden piirteitä.

Sen takia radikaali vasemmisto on kolmikantaisuutta vastustanutkin.

* * *

Mutta ei hätää! Vaikka Muutos tuntuukin olevan hämärien kryptofasistien, kaappikokoomuslaisten taantumusromantikkojen ja äärioikeistolaisten randilaisten yhteinen leikkikenttä, eihän se merkitse mitään.

Kaivanto vetää hihastaan muutoslaisten perusargumentin: koska puolue ajaa suoraa demokratiaa, ei millään sen edustajien sanomisilla ole mitään väliä. Myös lakeja saa rikkoa, jos ne ovat ikäviä.

PETRI KAIVANTO: Muutoksen tavoiteohjelma mahtuu yhdelle A4:lle, sen lisäksi on puoluekokouksen eurovaaliohjelma. Muita ohjelmia ei ole. Jäsenillä saa olla vaikka mitä agendoja, kunhan ne eivät riko lakeja, poikkeuksena kiistan alla olevat huonot sananvapautta rajoittavat lait, joiden testaamista ei kannata lopettaa, koska ilmapiiri tuntuu menevän koko ajan sairaammaksi ja orwellilaiseksi. Muutos 2011 ei myöskään halua omia suoraa demokratiaa, vaikka onkin tällä hetkellä ainoa eduskuntapuolue, joka sitä aktiivisesti ajaa.

Se on siis aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat toivoisivat tai jopa ehdottaisivat vaikka Suomen myymistä kiinalaisille, koska loppujen lopuksi Muutos 2011 -puolueen kanta on se, että asiasta on järjestettävä sitova kansanäänestys.

ymmärtääkö

Haluaisin tässä yhteydessä murtaa tämän myytin. Ikävä kyllä se ei ole ”aivan sama”, mitä agendoja muutoslaiset ajavat, sillä nykyinen edustuksellinen demokratiamme ei toimi Kaivannon kuvaamalla tavalla.

Ennen lakimuutosta, jossa edustuksellisesta demokratiasta luovutaan – jota luultavasti ei koskaan tapahdu – myös Muutoksen edustajat tulevat puoltamaan tai vastustamaan lakialoitteita eduskunnassa ja muualla politiikassa ihan ikioman ideologiansa mukaan, aivan samalla tavoin kuin muidenkin puolueiden ehdokkaat.

Jos poliittisen järjestelmämme ymmärtäminen on näin heikolla tasolla, kannattaisi vähin äänin mennä opiskelemaan yhteiskuntaoppia.

PETRI KAIVANTO: Totta kai Muutoksen luottamustehtävissä olevat edustajat toimivat oman ideologiansa mukaan. Lukuunottamatta mahdollisia kokeiluja kuten Demoex Ruotsissa, jossa äänestäjät saisivat päättää edustajansa äänestyspäätöksistä.

Toisin sanoen se ei ole ”aivan sama vaikka Muutos 2011 -puolueen edustajat ehdottaisivat Suomen myymistä kiinalaisille.” Kaivannon väite on näin ollen ns. paskapuhetta.

* * *

Mutta eihän tämä vielä tähän pääty, sillä Kaivannolla ei ole valttikorteista pulaa. Seuraavaksi pelataan väärinymmärretty taiteilija -kortti.

PETRI KAIVANTO: Taiteilijana jätän tulkinnanvapauden tietysti vastaanottajalle, mutta totta kai reagoin älyvapaasti, jos älyvapaa natsikortti heilahtaa.

Tarkka journalisti olisi huomannut, että olen esittänyt taiteellisessa kontekstissa kerran aiemminkin, jo vuosia sitten natsitervehdyksen. Jopa ulkomailla! Suomen maine on mennyttä!

Petriä tuntuu todella kaivavan se, etten huomioi hänen ratkiriemukkaalla superhuumorilla höystettyjä musiikkivideoitaan.

Hänen egonsa tuntuu myös saaneen kolauksen siitä, etten ole maininnut edellisissä jutuissani koko miestä.

PETRI KAIVANTO: Kirjoittaja on nähnyt kauheasti vaivaa jättääkseen huomiotta kaikki seikat, jotka eivät sopisi hänen agendaansa. Kuten esimerkiksi minut ja viimeisimmän teokseni SKP:läisen räppäri Kansojen isän kanssa.

Tosiasiassa en nähnyt laisinkaan vaivaa jättäessäni Kaivannon huomiotta edellisissä kirjoituksissani, sillä minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tippaakaan hänen musiikkibisneksensä tai henkilökohtainen elämänsä.

Täysin epäselväksi minulle jäi edelleen, millä tavalla musiikkivideoon linkkaaminen todistaa vääräksi mitään niistä asioista, joita olen edellisessä kirjoituksessani tuonut esiin. Ihan jees biisihän se on, mutta ei se puolueesta tee yhtään sen parempaa.

Petri Kaivanto: Olen tänä vuonna tehnyt musaa tanskalaisen, ranskalaisen, norsunluurannikkolaisen, islantilaisen, grönlantilaisen, italialaisen ja jopa Seppo Lehdon kanssa. Olen minä vaan semmoinen suvaitsematon ja ennakkoluuloinen impiwaaralainen.


Kyllä, näitte oikein: Kaivannon seuraava ässä hihassa on perinteistäkin perinteisempi ”En voi olla rasisti, minulla on kavereita” -argumentti!

Rasistisen politiikan ajaminen ei valitettavasti vaadi tahallista motiivia, kuten Jiri Keronen tuntuu luulevan. Myös oikein mukavat, sivistyneet ja hyvätapaiset ihmiset voivat edistää huonoa politiikkaa.

Jossain työhönotossa tapahtuvaan positiiviseen diskriminaatioon keskittyminen silloin, kun omassa puolueessa häärää Junes Lokan tasoisia, uusnatsijärjestön propagandaa avoimesti levittäviä provokaattoreita, on korkean tason kaksinaamaisuutta.

PETRI KAIVANTO: Miten helvetissä olet etääntynyt musiikkivideostamme johonkin natsilarppaamiseen? Luetko sä sitä Dan Koivulaakson ja Li Anderssonin natsitietokantaa iltalukemiseksi?

Tässä voisi keskustella esim. kulttuuripolitiikasta, joka on biisimme yksi aihe. Tai ehkä tää nyt oli tässä.

Eikös se kulttuuripolitiikkaa ole, jos Muutos 2011 -puolueen edustajana Lokka jakelee netissä uusnatsien ”monikulttuurisuuden” vaaroja alleviivaavaa materiaalia? Kyseessä on tosiaan sama järjestö, joka hyökkäsi Dan Koivulaaksonkin kimppuun.

Oli Paavo Arhinmäen kulttuuripolitiikasta mitä mieltä tahansa, aina se uusnatsistisen monokulttuurin voittaa.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

PETRI KAIVANTO: Tuo uusnatsien kuvitteleminen alkaa olla aika väsynyttä. No, Venäjältä niitä voi löytää.

Eppu Normaalia mukaillakseni: Monikulturismi tuottaa väriä ja värinää. Mutta millään muilla mailla. Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.

Sovitaanko, että jos kerran Suomi on ainoa maa, jossa maahanmuutto ei luo mitään ongelmia niin se on sitten loogisesti ainoa maa, jossa ei ole uusnatsejakaan? Semmoinen yhteinen pään strutsinkoloon työntäminen olisi reilua.

Onko http://www.patriootti.com siis sinusta kuvitelmaa? Oletko Junes Lokan linjoilla siinä, että Dan Koivulaakso kaasutti itseään? Kuinka korkealla yläpilvessä mahdat ollakaan?

PETRI KAIVANTO: Äärilaidat selvästi tarvitsevat toisiaan uhkakuviksi. Todellisuuden voi kokea monella tavalla. Henkilökohtaisesti kuuntelen mielelläni ihan kaikkia laitoja ja mielipiteitä, mutta väkivaltaa en hyväksy. Jos Dan Koivulaakso on Vasemmistoliiton/vasemmiston tulevaisuus, ei hyvin mene.

Kiemurtelun mestarina et vastannut kysymykseeni. Koetko todellisuuden sillä tavalla, että patriootti.comin porukat eivät ole uusnatseja?

PETRI KAIVANTO: On se hyvä, jos mä jossain olen mestari edes pienellä ämmällä. Itseäni nuoremmat tuntuvat radikaaleimmilta, niinhän se aina menee.

Patriootti.comin porukat tunnustautuvat kansallissosialisteiksi. Kansallissosialisteja eli natseja meillä on minun poliittisesta näkökulmastani eduskunta täynnä. Ja ylikansallissosialistit ne vasta vaarallisia demokratian ja vapauden vihollisia ovatkin.

En hyväksy mitään muuta sosialisointia kuin maanomistuksen ja luonnonvarojen. Työtä ei saisi verottaa eikä tuotantovälineitä sosialisoida. Marxismi pitää päivittää.

Juuri äsken sinusta ”uusnatsien kuvitteleminen” alkoi olla ”aika väsynyttä” – ja nyt olet jo kuvittelemassa niitä koko eduskunnan täyteen. On kai todettava, ettei sinun jutuissasi yksinkertaisesti ole logiikan hiventäkään.

PETRI KAIVANTO: Ja sinunko juttusi ovat logiikan ja empatian riemuvoitto?

Epärehellinen uusnatsismin vähättely ei herätä minussa juurikaan empatiaa.

PETRI KAIVANTO: Hei, mä keksin mistä me ollaan yhtä mieltä: me leimaamme kaikki eri mieltä olevat natseiksi!

Olen tässä keskustelussa leimannut vain kansallissosialistit uusnatseiksi. Muutoslaiset, jotka jakavat uusnatsien materiaalia olen puolestaan leimannut uusnatseja hyödyttäviksi ääliöiksi.

Kiitos haastattelusta, taiteilija ja superhumoristi Petri Kaivanto!

Aivan ymmärrettävää

Tietokilpailukysymys —

Mikä on se puolue, jonka edustaja iloisen historiattomalla liberaalilogiikalla rinnastaa vallankumoukseen ajetun suomalaisen työväenliikkeen vuonna 1918 ja aseettomia vasemmistolaisia pahoinpidelleet ja murhanneet kreikkalaiset fasistit vuonna 2013?

velipekka2

Onko se kokoomus? Keskusta? RKP? Perussuomalaiset? Muutos 2011? No ei!

vpleivo2

Vasemmistoliittopa tietenkin.

Puolueen tuore kajaanilainen toivo Veli-Pekka Leivo tuntuu kirjoitustensa perusteella olevan aito noskelainen oikeistodemari, jonka historian opinnoissa on paljon puutteita.

* * *

Ensinnäkään sisällissodassa ei ollut erikseen kommunisteja, vaan yksi Sosialidemokraattinen puolue, jonka jäseniä kutsuttiin sosialisteiksi tai sosialidemokraateiksi. Kommunistinen puolue perustettiin vasta sodan jälkeen Moskovassa, elokuussa 1918.

Vuoden 1917 Suomi ei myöskään ollut juurikaan samassa tilanteessa kuin vuoden 2013 Kreikka, vaikka sekasortoa molemmissa maissa esiintyikin. Suomen valtio oli silloin vasta saavuttanut itsenäisyytensä Venäjästä Leninin bolshevikkien vallankumouksen ansiosta. Tasavallan hakiessa muotoaan työväki vaati perusoikeuksiaan.

Sosialidemokraattinen puolue oli todellinen työväenpuolue, sillä sen kanssa yhteistyössä toimivat koko maan työväenjärjestöt sekä ay-liike. Vuoden 1916 vaaleissa puolue sai eduskuntaan 103 edustajaa, määräenemmistön.

Kun tsaarihallitusta edustanut senaatti sitten joutui vallankumouksen vuoksi jättämään paikkansa, myös sosialidemokraattinen puolue osallistui edustajiensa kautta neuvotteluun uuden hallituksen muodostamiseksi. SDP joutui ratkaisujen eteen, joita se ei ollut osannut odottaa vielä tulevaksi.

Puolueella ei silloin ollut suunnitelmaa tai valmiutta vallankumoukseen. Otto Wille Kuusinen totesi 1918 kesällä kirjoittamassaan kirjassa Suomen työväen vallankumouksesta: arvioita ja itsekritiikkiä, että tuohon aikaan koko suomalainen sosialidemokraattinen liike vielä luotti porvarilliseen demokratiaan – joka tosin osoittautui virheeksi.

”Se mikä meidät sokaisi, oli ennen kaikkea parlamentaarisen kansanvallan kangastus […] nyt näytti parlamentaarisen kansanvallan tie aukenevan odottamattoman sileänä ja leveänä työväenliikkeen eteen. Maamme porvaristolla ei ollut sotaväkeä, ei edes luotettavaa poliisia eikä se laillisesti voinut sellaista saadakaan, koska siihen olisi tarvittu valtiopäivillä sosialidemokraattien suostumus. Sosialidemokraateille näytti olevan kaikki syyt pysyä parlamentaarisen laillisuuden tiellä. Sillä tiellä se näytti nyt pääsevän kiskomaan porvaristolta toisen tuloksen toisensa jälkeen.”

* * *

Perustuslakivaliokunnassa sosialidemokraatit saivatkin oman esityksensä valtalaiksi hyväksytyksi. Siinä säädettiin, että Suomen eduskunta yksin päättää kaikista Suomen laeista ja asioista, jotka keisari ja suuriruhtinas olivat aiemmin ratkaisseet.

Kun lakiesitys sitten tuli eduskuntaan, asettuivat kaikki muut porvaripuolueet sitä vastaan, paitsi maalaisliitto, jonka ryhmä hajosi kahtia.

Lopullisessa äänestyksessä 18. heinäkuuta 1917 annettiin 136 jaa- ja 55 ei-ääntä: eduskunta oli päättänyt hyväksyä lakiesityksen. Kauko Heikkilä vuonna 1978 julkaistussa laajassa artikkelissaan Suomen vanhan työväenliikkeen historia kuvaa tilannetta seuraavasti:

Näin siis Suomen taantumusporvaristo, joka sanoissa julistaa suurella suulla ”isänmaanrakkauttaan ja itsenäisyyshaluaan”, asettui vastustamaan ensimmäistä virallista askelta Suomen itsenäisyyden tiellä. Porvarilliset lehdet eivät myöskään peitelleet iloaan, kun Venäjän porvarillinen Kerenskin hallitus hajoitti Suomen eduskunnan.

Eduskunnan palatessa lomalta elokuun 29. oli eduskuntatalo Venäjän väliaikaiselle hallitukselle uskollisten sotilaiden miehittämä. Samana päivänä pidetyssä kansanedustajien neuvottelussa esittivät sosialidemokraatit, ettei eduskunnan laitonta hajoitusmääräystä toteltaisi, vaan eduskunnan työtä jatkettaisiin säätytalolla. Porvarilliset edustajat eivät hyväksyneet esitystä, vaan ilmoittivat, etteivät tule osallistumaan eduskunnan työhön.

Työmies -sanomalehti kirjoitti tuolloin:

… Suomen taantumuksellinen porvaristo käy käsikädessä venäläisen suomisyöjäporvareiden kanssa … Onkohan missään maassa ja milloinkaan porvaristo asettunut kurjemmalle ja häpeällisemmälle kannalle?

* * *

Poliittinen tilanne kärjistyi eduskunnan laittoman hajotuksen seurauksena.

Levottomuuteen vaikutti myös taloudellisen tilanteen vaikeutuminen. Työttömyys lisääntyi, hinnat nousivat päivä päivältä ja vallitsi huutava elintarvikepula. Kansa vaati työttömille töitä ja nälkäisille leipää, kunnallista äänioikeutta, aseistettujen suojeluskuntien lakkauttamista ja työlainsäädännön uudistuksia, erityisesti kahdeksan tunnin työpäivää.

O.W. Kuusinen kuvasi tilannetta puheenvuorossaan uudessa laittomilla vaaleilla valitussa eduskunnassa:

”Leipää tahtoo työväki täällä, sillä se on leivän puutteessa. Ja oikeutta se tahtoo, sillä se on oikeudenkin puutteessa. Leipää ja työtä ensi kädessä, sitä minun käsittääkseni Suomen työväeltä puuttuu ja sen takia se on epätoivossa.”

Kun uuden eduskunnan porvarillinen enemmistö päätti kuitenkin lykätä vaadittujen uudistusten vahvistamista, alkoi marraskuun suurlakko.

Senaatti pyysi eroa, ja ankarasta painostuksesta johtuen eduskunta päätti lopulta vahvistaa kunnallislain 147 äänellä 45 vastaan ja 8-tunnin työaikalain 149 äänellä 42 vastaan.

Yrjö Sirola luonnehti vuonna 1928 laatimassaan tutkimuksessa suurlakkoa näin:

Lakko levisi nopeasti yli maan ja sai pian vallankumouksellisen luonteen. Työväki ei enää tyytynyt vaatimaan edellämainittuja uudistuksia ja […] lahtarikaartien aseistariisumista, vaan rupesi vaatimaan vallanottoa. […] Johdossa ilmeni kuitenkin epäröintiä, ei ollut luottamusta Venäjällä tapahtuneen lokakuun vallankumouksen pysyväisyyteen.

Vielä marraskuussa 1917 pidetyssä sosialidemokraattisen puolueen ylimääräisessä edustajakokouksessa oli vaikea saada aikaan päätöslauselmaa, joka antaisi valittavalle puoluejohdolle oikeuden kehoittaa työläisiä ryhtymään aseelliseen puolustustaisteluun, jos porvaristo ryhtyy avoimeen hyökkäykseen työläisiä vastaan.

Järjestyskaartien radikalisoituminen punakaarteiksi tapahtuikin laajalti erillään itse sosialidemokraattisen puolueen johdosta reaktiona suurlakon tapahtumiin.

* * *

Vuoden 1918 tammikuussa käynnistynyt vallankumous ei myöskään ollut mikään kommunistien masinoima salajuoni.

Kun eduskunnan porvarillinen enemmistö antoi tammikuun 12. 1918 sosialidemokraattien vastustuksesta huolimatta Svinhufvudin senaatille oikeuden ”lujan järjestysvallan” saattamiseksi maahan, oli se asiallisesti ottaen luokkasodan alkamismerkki. Välittömästi tämän jälkeen alkoivat suojeluskunnat eri puolilla maata hyökkäillä työväkeä ja venäläisiä vallankumouksellisia sotilaita vastaan.

Vallankumousta ajoivat eteenpäin pääasiassa itsenäiset työväen järjestyskaartit, jotka pelkäsivät suojeluskuntien hyökkäystä. Niitä ei voi mitenkään rinnastaa muutamaan aseistettuun fasistiöykkäriin, jotka käyvät pieksemässä ja puukottamassa aseettomia ihmisiä.

Vallankumoukseen ajettu työväki tavoitteli kansanvaltaa, jota porvaristo ei halunnut muilla keinoin luovuttaa.

Tammikuun 28. päivänä muodostettiin vallankumoushallitus, Kansanvaltuuskunta. Sen valmistelema ehdotus Suomen valtiosäännöksi on edelleen demokraattisempi kuin nykyinen perustuslakimme.

Valtiosääntö olisi voimaan tultuaan turvannut sananvapauden, kokoontumisvapauden, oikeuden kirjalliseen julkaisutoimintaan kenenkään sitä rajoittamatta, ja työväen lakkovapauden. Siinä esiteltiin myös kansalaisaloitteet sata vuotta etuajassa.

Paras kohta on kuitenkin pykälä 43:

Jos niin uskomatonta tapahtuisi, että itse Kansaneduskunnan enem­mistö julkenisi syrjäyttää koko tämän Valtiosäännön tahi ilmeisesti ta­hallaan rikkoa tässä perustuslaissa olevia määräyksiä saadakseen aikaan harvainvaltaisen järjestyksen maassa, niin kansa nouskoon ja hajoittakoon sen eduskunnan …

Vasta luokkasodan aikana muodostui puolueen piirissä kaksi toisilleen vastakkaista, pysyvää rintamaa: puolueen jäsenistö oli melkein kokonaisuudessaan innolla mukana vallankumouksessa, mutta Väinö Tannerin johtamat oikeistodemarit asettuivat sodan aikana avoimesti vallankumousta vastaan.

Siihen päättyi Suomen vanhan, yhtenäisen sosialidemokraattisen puolueen tie. Tosin silloinkaan ei vielä puhuttu kommunisteista.

* * *

”Demokraattisen” ja laillisen valkoisen Suomen voitettua Saksan asevoimien tuella äärivasemmistolaiset punikit suljettiin keskitysleireille. Jos joku silloin muistutti Kultaista aamunkoittoa toiminnallaan ja retoriikallaan, se oli nimenomaan valkoinen Suomi.

Leireillä kuoli viisinumeroinen määrä ihmisiä surkeissa olosuhteissa, suuri osa ilman mitään kunnollisia oikeudenkäyntejä. Virallisesti teloituksia oli 7 370 ja vankileireillä kuolleita 11 652. Työväen Järjestyskaartin perinneyhdistys ry:n puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan tulisi puhua jälkiselvittelyn sijaan sotarikoksesta Jugoslavian sotien tapaan.

En tiedä olivatko nuo tapahtumat Leivosta ”aivan ymmärrettäviä,” mutta tiedän niiden ainakin olevan pirun kaukana siitä, että Kreikassa murhaan ja pahoinpitelyihin syyllistyneen fasistipuolueen johtaja kätyreineen joutuu istumaan modernissa oikeussalissa.

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin – eikä taaksepäin

Lapuan liike rules

12. tammikuuta, 2023.

KNL-puolueen päästyä valtaan Suomi on astunut pääministeri Susanna Kosken johdolla fantastiseen uuteen kultakauteen. Eduskunnasta on ravisteltu poliittinen apatia pois ja ryhdytty rohkeisiin rakenneuudistuksiin.

2020-luvun alussa kestävyysvaje on kurottu umpeen ja talouskasvu on ennennäkemättömissä lukemissa. Valtionvelka on maksettu kokonaan pois ja ammattiyhdistysliike lakkautettu.

BMW X9-katumaasturin ratin takana istuvan Jamppa Pennasen mieli on rento.

Ohjaustehostin surahtelee käsissä miellyttävän pehmeästi ja takapenkillä istuvien lasten lääkityskin on osunut vihdoin kohdalleen. 400 neliön omakotitalossa asustelevan tavallisen perheenisän elämä on ollut yhtä juhlaa siitä asti, kun 2010-luvun työttömyys on vaihtunut yksityisyrittäjyyteen.

Muutama vuosi aikaisemmin perustettu pienyritys Atomipojat Oy tuottaa huikeita voittoja myymällä halpaa ydinsähköä keskellä entistä luonnonsuojelualuetta – ja on vielä kätevästi ihan lasten yksityiskoulun vieressä. Lauhdevedet pitävät ympäristön mukavan lämpimänä talvellakin.

Aamuisella työmatkallaan perheenisä muistaa aina tervehtiä vastaantulijoita automaattisesti avautuvasta sähköikkunasta.

— Haista sinäkin somali vittu, te ootte kaikki yksiä köyhiä syöpäläisiä jotka pitäis ampua, Pennanen vilkuttaa iloisesti ohi kaahatessaan.

Hän tietää solvauksen olevan perusteeton, sillä toissavuonna voimaan tullut huono-osaisuuden kieltävä laki on jo poistanut katukuvasta kaikki kiintiöpakolaiset ja muut alle 100 000 euroa vuodessa tienaavat ihmisroskat. Sananvapauden käyttäminen tuntuu silti hyvältä.

Aamulla naapurille sähköpostilla lähetetty tappouhkauskin hymyilyttää edelleen. Elämä on muuttunut niin paljon helpommaksi, kun uhrittomista ajatusrikoksista ei enää rangaista, Pennanen miettii. Nykyään saa sanoa juuri sen, mitä ajattelee.

Auto heittelehtii tien laidasta toiseen kesärenkaiden pyöriessä tyhjää jäisellä ajoradalla. 30-litrainen moottori ulvoo ja tietokoneohjattu neliveto tekee parhaansa pitääkseen hopeanhohtoiseen teräkseen verhotun ajoneuvon GPS-signaalin mukaisessa kurssissa. Isä näkee arvokkaan tilaisuuden jakaa lapsilleen kokemuksen tuomaa elämänviisautta.

— Muistakaa lapset, että aina ei ole ollut yhtä hyvin kuin nyt. Ennen me täällä Suomessakin elettiin sellaisessa harmaassa sosialismissa, jossa ei yksilönvapauksia kunnioitettu laisinkaan. Autolla ajaessakin vapauttamme rajoitettiin armotta niin sanotuilla ”liikennesäännöillä” joita valvoivat ”liikkuvat poliisit”.

— Toista se on nyt, isä hymyilee ja painaa kaasua liittyessään moottoritielle.

— Voitteko kuvitella, että vanhoina sorron aikoina tästäkin liittymästä sai ajaa vain yhteen suuntaan?

Lumista moottoritietä reunustavat mustuneet huurteen peittämät autonromut. Niiden ajajat olivat heikompaa ainesta, joille paremminvointiyhteiskunnassa ei ole sijaa. Suomi tarvitsee vain iloisia ja positiivisia ihmisiä.

Ennen kahdensadan kilometrin tuntivauhtia tuhoutuneiden ajoneuvojen välissä puikkelehtiva bemari ryöstäytyy hallinnasta ja iskeytyy euron tuntipalkalla 24-tuntista vuoroa tekevän venäläisen rekkamiehen ohjastamaan ajoneuvoyhdistelmään.

Ilmatyynyt eivät laukea, sillä autoa ei ole käytetty katsastuksessa vuosiin. Ilman turvavöitä istuvat lapset lentelevät ohjuksina tuulilasin läpi ja muuttuvat kauniin purppuraiseksi puuroksi raskaan ajoneuvon nokalle.

— Jokainen tässä elämässä on vastuussa omista päätöksistään. Yksilöitä on kohdeltava yksilöinä, myhäilee isä tien pientareella syljeskellessään viimeisiä hampaita suustaan. Loput ovat irronneet jo aiemmin ympäristön lisääntyneen taustasäteilyn takia.

Kuolettava sisäelinvaurio pullauttaa Pennasen suuhun lisää verta, mutta hänen kasvonsa hymyilevät. Ennen lähtöä nautittu nenällinen kokaiinia tuntuu edelleen verenkierrossa ja särkyneestä bensatankista alkanut tulipalo lämmittää ihoa.

— Vihdoinkin ymmärrän, miltä todellinen vapaus maistuu.

Kansainvälisen 12M-liikkeen toimintakutsu käännettynä

Käyttäjä Unity Sol http://www.may12.net/ -sivun ylläpidosta pyysi minua juuri äsken kääntämään tämän tekstin, joka on maailmanlaajuisen tyytymättömien toimintapäivän 12M:n kansainvälinen toimintakutsu.

Tässä oma versioni, sitä saa parannella artikkelin lopusta löytyvästä linkistä jos osaa keksiä parempia sanamuotoja.

Me olemme 99%.

Viime lokakuun 15. päivä marssimme kaduille yli tuhannessa kaupungissa 82 maassa. Otimme kadut haltuumme, organisoiduimme ja otimme ensimmäiset askeleet polulla maailmanlaajuiseen muutokseen.

Siitä on nyt kulunut yli puoli vuotta, eikä ääntämme ole vieläkään hiljennetty – jatkamme äänemme korottamista tehdäksemme selväksi poliitikoille ja pankkiireille etteivät he edusta meitä. Että olemme koordinoituja, että meillä on yhteisiä ajatuksia ja että vaadimme kaikki maailmaa jossa 99%:n hyvinvointi asetetaan etusijalle.

Hallitustemme legitimiteetti tulee ainoastaan siitä, että ne palvelevat suurten kansanosien etuja eivätkä pienen etuoikeutetun vähemmistön.

Me olemme yhdistyneitä, me olemme kaikkialla, me olemme siellä jossa vähiten meitä odotatte.

Me tulemme vaatimaan järkkymättömästi, väkivallattomin tavoin, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vaurauden uudelleenjakoa ja eettistä yhteiskuntaa, samalla kun tuomitsemme köyhyyden, epätasa-arvon, luonnon tuhoamisen ja korruption työkaluina, joita vallanpitäjät käyttävät alistaakseen yhteiskuntiamme.

Emme tule lopettamaan ennen kuin saavutamme tavoitteemme. 99% kansasta tulee valtaamaan kadut uudelleen ja uudelleen kunnes me, kaikki yhdessä, saamme itse päättää millaisessa maailmassa haluamme elää. Haluamme maailmanlaajuisen muutoksen.

Muutetaan kadut maailman suurimmaksi kovaääniseksi toukokuun 12. päivä.

Koska me olemme 99%, emmekä hyödykkeitä poliitikkojen ja pankkiirien käsissä.

Torilla tavataan 12. toukokuuta!

http://map.squaresdatabase.org/

Jos osaat itse muotoilla tekstiä paremmaksi, sen voi tehdä osoitteessa http://titanpad.com/may12. Viime viikkoina Helsingin toriteltalla kirjoittamamme, tänään julkaistu suomalainen torikokouskutsu puolestaan löytyy täältä.

Aamulla taasen kävin Radio Helsingissä puhumassa aiheesta Marissa Varmavuoren kanssa. Tuon rupattelun voit kuunnella täältä.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.

Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.

Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.

***

Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.

Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.

Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka ”eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”

Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:

eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme

Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.

Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.

Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa ”tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?

Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta ”jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.

Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.

 

Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?

 
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.

Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.

Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.

Taisipa koko moderni imperialismiteoria tulla aikoinaan mieheltä, joka maanpuolustuksen sijaan kehotti työväkeä sodan aikaan syrjäyttämään oman maansa hallitsevan luokan.

— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.

Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.

— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.

Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.

— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.

Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.

— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.

Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.

Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.


 

”Imperialismi ja Iran samalla puolella”

 
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.

Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.

— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.

Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion ”lähi-idän Yhdysvaltoina”.

— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.

***

Minä kiitän puolestani Nazaria selkeästä vastauksesta. Miehen syvempi näkemys iranilaisen työväenliikkeen tilanteesta kannattaa lukea uudistuneesta Uudenmaan Kommunisti -verkkojulkaisusta.

Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:

Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.