Posts Tagged ‘Perussuomalaiset’

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Oikeistosta ei ole EU:n vaihtoehdoksi

Puhe Täystyrmäys EU:lle -mielenosoituksessa Kiasman aukiolla 6.12.2016.

Hyvät ystävät ja toverit,

Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.

En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.

Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.

Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.

***

Hyvät toverit,

Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.

Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.

Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.

On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”

Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.

onumfhosEuroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.

Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.

Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.

Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.

Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.

”Varo ettei Junes vie” – Annikki Korpin omituinen tapaus

Omituinen tositarina siitä, miten kohtasin turkulais-amerikkalaisen huippumallin, jonka päänahka kutisee aseellisen vastarinnan puolesta.

Silent Saoghal

Pari päivää sitten Facebookissa Annikki Korppi -nimellä esiintyvä henkilö kommentoi viime syyskuussa julkaisemaani artikkelia koskien Suomen Vastarintaliikkeen uusnatsin hyökkäystä nuoren miehen kimppuun. Tänään valmistunut oikeuslääketieteellinen tutkimus vahvistaa nuoren Jimi Karttusen kuolleen uusnatsi Jesse Eppu Torniaisen aiheuttamiin vammoihin.

Annikki väitti kommentissaan tunteneensa menehtyneen Karttusen ja kerran herätelleensä sammunutta Jimiä kadulta. Hän ei näe Jimin kohtalossa mitään väärää. Annikin sanatarkka lainaus oli ”Kyllä mäkin monottaisin, jos nisti sylkisi päälle, takuuvarmasti.”

annikki-korppi_11

Samaan aikaan hänen ahdasmieliset aatteensa pääsivät kunnolla valloilleen puolisoni Sippo Kähmin Facebook -seinällä. Kommenttiketju sai alkunsa Tampereen tulevasta Alussa on sana -mielenosoituksesta.

annikki-korppi_2-edit                             SIPPO KÄHMI: Alussa on sana -mielenosoitus vaikuttaa olevan jälleen uusi tapa yrittää antaa uskottavampi, sisäsiisti maine samoille eltaantuneille äärioikeiston puhuville päille, jotka ovat Homma-forumin alkuajoista lähtien yrittäneet polkaista käyntiin Perussuomalaisia vielä vähän ärtsä

View original post 1 012 more words

Video, jota he eivät halunneet sinun näkevän

Itsenäisyyspäivänä 2015 eri äärioikeistolaiset ryhmät ja verkostot järjestivät Kansalaistorilla ”Itsenäinen Suomi 2015” -mielenosoituksen.

Ohjelma

Mukana oli kaikenkarvaista jengiä Rajat kiinni -porukasta valheita levittävän MV-lehden edustajiin, ja tapahtuman lopuksi osallistujia kehotettiin osallistumaan uusnatsien ja heidän liittolaistensa järjestämään 612-soihtukulkueeseen.

Musiikista vastasi rotuopillista black metallia soittava Stormheit-yhtye ja tässä blogissa aiemminkin esiintynyt Petri Kaivanto. Näiden kansallismielisten muusikkojen hilpeissä ralleissa esiintyivät hakaristit, juutalaiset, tuhansien ryssien tappaminen, neekerit, tappolistat, Heil Hitlerit ja kurkkuja auki viiltävät muslimit.

Ainoa virallisesti puolueena tapahtumaan osallistunut taho oli Itsenäisyyspuolue, mutta tapahtuman avaajana toimi Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari, jolle oli omien sanojensa mukaan ”tosi vaikea kieltäytyä” avoimen rasistisesta tilaisuudesta.

Maahanmuuttokriittisten puheiden lisäksi Huhtasaari on muissa yhteyksissä tullut tutuksi mm. evoluutiokriittisistä ja ihmisoikeuskriittisistä puheenvuoroista. Myös jonkinlaista historiakriittisyyttä on havaittavissa, sillä juhlapuheessaan Huhtasaari antaa ymmärtää Suomen ilmeisesti itsenäistyneen vasta 40-luvulla.

Myöhemmin tapahtuman puheenvuoroissa käsiteltiin naisten oikeuksia, erityisesti (myös tässä blogissa aiemmin esiintyneenJunes Lokan sekä Perussuomalaisten Nuorten Sebastian Tynkkysen taholta.

Maahanmuuttokriittiset puhujat ilmaisivat huolensa raiskauksista ja naisten koskemattomuudesta — paitsi jos kyseessä ovat vasemmistolaiset tai muuten heidän kanssaan eri mieltä olevat naiset, kuten Li Andersson (vas.). Silloin heidän sisäänsä saa työnnellä asioita, kuten kaktuksia!

Tapahtumasta lataamani koostevideot saivat YouTubessa nopeasti yli 10 000 näyttökertaa ja ehtivät herättää tavanomaisen riemukasta keskustelua.

"Olisko polttomurhat nyt niin paha juttu" t: youtube kommentaattori

”Olisko polttomurhat nyt niin paha juttu” t: youtube kommentaattori

Videot noteerattiin myös Saku Timosen Image-lehden blogissa ja Nelosen/HStv:n viihteellisessä Uutisraportti-ohjelmassa. (Edit: Sekä HBL:n Vad är det som händer -satiiriuutisissa, kiitos tästä huomiosta lukijalle!)

Monessa yhteydessä ihmeteltiin, miksi Huhtasaaren annetaan jatkaa puolueessa moisten puheiden jälkeen, vaikka James Hirvisaari sai aikoinaan potkut yhden superhumoristisen kainalontuulettelun jälkeen.

Kaikesta päätellen Huhtasaari ei saanut edes sitä nimellistä ”harjausta”, joka Olli Immoseen kohdistui tämän esiinnyttyä SVL:n uusnatsien kanssa samassa tilaisuudessa.

Huumoriohjelmien lisäksi sattuneeseen ei juuri puututtu, lukuunottamatta  Vihreiden kansanedustaja Emma Karin esittämää aiheellista kysymystä Eduskunnan kyselytunnilla Facebookissa.

* * *

15. joulukuuta postilaatikkooni tipahti YouTuben ilmoitus tekijänoikeusloukkauksesta.

Länsimaisen kulttuurin ja sananvapauden ykköspuolustajana sekä sensuurin vastustajana mielellään esiintyvä Petri ”Heil Hitler” Kaivanto oli päättänyt lähteä vaatimaan Huhtasaaren puhetta sensuroitavaksi, koska siinä esiintyy pätkiä myös hänen omasta julkisesta esiintymisestään.

Oliko oma ilveily julkisessa tapahtumassa niin häpeällistä, ettei sitä halua muille esitettävän, vai oliko tarkoitus suojella kansanedustajakaverin mainetta?

"Turpa kiinni tai se tukitaan" t. Petri

”Turpa kiinni tai se tukitaan” t. Petri

Oli niin tai näin, lähetin luonnollisesti saman tien palvelulle vastavaatimuksen, jossa totesin tekijänoikeusvaateen olevan perusteeton. Vuodenvaihteessa video hävisi YouTubesta tutkinnan ajaksi, ja ehdin jo pelätä, että pyhä omistusoikeus voittaa tässäkin kysymyksessä sananvapauden.

Onnekseni YouTube on kuitenkin viimeaikoina ottanut sananvapautta rajoittaviin valheellisiin tekijänoikeuskeisseihin suoraselkäisemmän linjan.

Ennakkotapauksissa palvelussa on sallittu esimerkiksi Disneyn animaatioelokuvien sisältöjä uudelleen käyttävä poliittinen satiiri Yhdysvaltain äärioikeistosta sekä hilpeän pelikriitikko Jim Sterlingin räävittömät videot, joissa näytetään kuvaa kritiikin kohteina olevista tietokonepeleistä — asia, josta naurunalaiseksi asetetut pelifirmat eivät ole riemastuneet.

Sterlingin voitonriemuun on tässä yhteydessä helppo yhtyä.

Näiden oikeustaistelujen seurauksena YouTube on laatinut oman ”tekijänoikeuskoulunsa” sekä erillisen sivuston, jossa eritellään Yhdysvaltain lainsäädännön fair usen (suom. kohtuullisen käytön tai sitaattioikeuden) piirissä oleva materiaali. Toisen tuottamaa sisältöä voidaan julkaista ilman erillistä lupaa, jos se täyttää uutisoinnin, kritiikin tai remiksauksen tunnusmerkit.

Luonnollisesti oman Huhtasaari-videoni kohdalla kaikki kolme kriteeriä täyttyvät. 16. tammikuuta sain uuden yhteydenoton YouTubelta.

ei_rangaista

Video on nyt siis jälleen linjalla ja kaikkien katsottavissa, joten Petri sai tässä pitkän nenän ja luvan palata tekijänoikeuskoulun penkille. Varmuuden vuoksi kävin lataamassa videosta kopion myös Facebookin puolelle. Tarvittaessa laitetaan myös Vimeoon, jos sensuuriuhkailu jatkuu. Minua ei hiljennetä.

Kun tämä sivureitti tässä tarinassa on nyt kuljettu loppuun, on oleellinen kysymys edelleen käsittelemättä.

Miksei Huhtasaaren esiintymisestä ole noussut samanlaista haloota kuin mm. Hirvisaaren ja Immosen? Milloin ulkoministeripuolueemme todella tekee selväksi, ettei sen kansanedustajien toivota tekevän yhteistyötä rasistisen äärioikeiston kanssa?

1915813_10156357786910277_1987421125686421315_n

Itsenäisyyspäivän tapahtumia

Tänä vuonna äärioikeisto oli päättänyt ottaa juhlan täysillä haltuunsa.

Kiasman aukiolla kokoontui pieni, perinteinen itsenäisyyspäivän mielenosoitus EU-komentoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Pidin vesisateessa puheenvuoron Kiasman aukion EU-kriittisessä itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Sen koko teksti on luettavissa VEU:n sivuilta.

Kävin myös katsomassa, miltä äärioikeiston ”Itsenäinen Suomi 2015” -tapahtuma näytti. Ennakkotietojen perusteella tapahtumassa esiintyivät Perussuomalaisten kansanedustaja, Itsenäisyyspuolue ja Hommaforum sulassa sovussa Junes Lokan ja MV-lehden Ilja Janitskinin kanssa.

Natsifest 2015. Never forget. #soumifinland

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Tapahtuman osalliseksi Narinkkatorilta siirtyneen Rajat kiinni -kulkueen kärjessä oli näkyvillä banderolli: ”Väkivaltarikolliset pois Suomesta!” Mukana oli silminnäkijähavaintojen mukaan SVL:n natseja ja Soldiers of Odin -tyyppistä porukkaa. Minusta se oli hilpeää, ovathan molemmat tunnettuja väkivaltarikoksistaan.

Huusin torin nurkalta terveiset, että jatkakaa kävelyä vaan, niin pääsette pois Suomesta…

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Puolisoani asia ei kuitenkaan huvittanut. Häntä pelotti, hän halusi äkkiä pois tuosta tilanteesta.

Vasta silloin, toisen ihmisen kokemuksen kautta ymmärsin toden teolla, mikä merkitys näillä kulkueilla on. Ne ovat vääränlaisiksi koettujen ihmisten pelottelua, jolla viestitetään: itsenäisyyspäivä, Helsinki, Suomi, nämä ovat kaikki meidän hallussamme, te kaikki muut – vähemmistöt, erimieliset, turpa kiinni, painukaa ulos. Näin otetaan konkreettisesti pala kerrallaan sekä fyysistä että henkistä tilaa haltuun.

Äärioikeiston kulkueiden yhdistyessä Kansalaistorille lähdimme kotiin joulukuusta koristelemaan.

Sosiaalisesta mediasta ja uutisista saimme lukea ”humoristisista” natsitervehdyksistä ja Sieg Heil -huudoista. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen puhuttua naisten oikeuksista ammattitrolli Junes Lokka tarjoili lavalta kaktusta työnnettäväksi kansanedustaja Li Anderssonin sisään, yleisön nauraessa ja hurratessa.

Pappi Kai Sadinmaa poistettiin Kansalaistorilta vihamielisen kylttinsä takia: siihen oli kirjoitettu ”Rakasta maahanmuuttajaa”.

Myöhemmin illalla 612-soihtukulkuetta vastustaneet antifasistit saivat poliisien kumiluoteja kirjaimellisesti silmilleen.

Sitäkin surkeampaa oli, että monet ”maltilliset” eivät nähneet tapahtumissa mitään ongelmaa.

Vuosi jälkikatsauksessa – ja se, mikä jäi kertomatta

theylive10896252_10204757749920115_8884154790789620092_o

Uutisvuotta 2014 leimasivat imperialismin kiristyneet ristiriidat. Synkän vuoden muotisanoiksi nousivat Ukrainan myötä ulkopolitiikkaan ja informaatiosotaan liittyvät termit – hybridisodankäynti, Putin-juusto ja löyhästi määritelty venäjätrolli-termi, joka asiayhteydestään irrotettuna siirtyi nopeasti tarkoittamaan ketä hyvänsä, jonka mielipiteet poikkeavat valtavirrasta.

Kauhistellessaan venäläistä propagandaa Suomen media sokaistui täysin omalle propagandistiselle asenteelleen. Tuskin viikkoakaan kului ilman uutta, varmaa tietoa Stalinin, Hitlerin ja Saatanan parhaimmat puolet yhdistäneen presidentti Putinin viimeisimmästä juonesta. ”Venäjä aloitti kauppasodan,” uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa, kun Venäjä vastasi omilla pakotteillaan EU:n aloittamaan kauppasotaan.

Nähtäväksi jää, mikä vaikutus EU:n asettamilla Venäjä-pakotteilla on Suomen talouteen pitkällä tähtäimellä. Maamme poliittisen johdon vastuusta vapauttava termi on kuitenkin jo ehditty uittaa tiedotusvälineisiin. ”Nyt tulevat Putin-potkut!”

Nato-lähentyminen eteni

Ukrainan kriisin sivutuotteena Alexander Stubbin sekalainen pätkähallitus onnistui siinä, mistä moni porvarihallitus on vain haaveillut. Suomi on hyvää vauhtia menettämässä itsenäisen ulkopolitiikkansa ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa.

Pitkään jatkunut maamme hivuttaminen kohti sotilasliitto Natoa otti uuden askeleen syksyllä, kun Walesin huippukokouksessa allekirjoitettiin niin sanottu isäntämaapöytäkirja. Tämä eduskunnalta piilossa valmisteltu sopimus — jota ei saa sanoa sopimukseksi — määritteli uudet puitteet tuelle, jota Suomi antaa maaperälleen tuleville ulkomaisille sotajoukoille.

Siinä missä jokainen Venäjän sotaharjoitus ja joukkojen siirto uutisoitiin tarkkaan, ei Naton suuri sotaharjoitus Baltian alueella kesäkuussa juuri viihtynyt lööpeissä. ”Älä säikähdä,” ennätti sen sijaan Aamulehti neuvomaan elokuussa, kun osana Northern Coasts 14 -harjoitusta Naton saksalaiset sotilasajoneuvot vyöryivät Vuosaaren satamasta kohti Turkuun rantautuneita sotalaivoja.

Samaan aikaan mediassa meni läpi ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r.) vakuuttelu siitä, ettei uusi isäntämaasopimus lähennä Suomea Natoon ”millimetriäkään” — tai muutenkaan ole millään tavalla merkittävä. Itse sopimuksen tekstistä ilmenee kuitenkin, että Suomi sitoutuu siinä ”täysin voimin” tukemaan kaikenlaisia Naton sotilastoimia, myös hyökkäyksiä maamme rajojen ulkopuolelle.

Ay-liikkeen näytön paikka

Vaikka uusien työpaikkojen luomisesta on puhuttu koko vuosi, kokoomusjohtoinen hallitus on onnistunut lähinnä valtion tulopohjan rapauttamisessa ja työttömyyden tuntuvassa kasvattamisessa. Yt-neuvottelut koskivat viime vuonna yhteensä yli 109 000:ta palkansaajaa, potkut tuli 12 447 työläiselle.

Yksityisten palvelualojen irtisanomiset kasvoivat noin 60 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kyseenalaisen tilaston johdossa oli jälleen Postiksi nimensä vaihtanut Itella (1 132 irtisanottua), sitten entisiä nokialaisia nurkista siivoava Microsoft (1 050) ja pronssisijalla työläisten kyykyttämisellä vuoden aikana profiloitunut Kesko (662).

Ay-liikkeelle vuosi 2015 on näytön paikka. Kentältä nousseet mielenosoitukset Palmian yksityistämistä ja metallin pääluottamusmies Terho Laitilan erottamista vastaan sisältävät myrskyvaroituksen, joka uutta kattojärjestöä suunnittelevan ay-johdon olisi viimeistään nyt syytä panna merkille.

Toinen vuoden aikana pinnan alla kuplinut kysymys on niin sanotun osallistavan sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla toteutetut, toinen toistaan hurjemmat suunnitelmat ilmaistöiden teettämisestä ja Saksan matalapalkkatöiden tuomisesta Suomeen. Todellinen pommi laukaistiin vuodenvaihteessa, kun kunnille annettiin väliaikainen oikeus irtisanoa väkeä ja palkata valtion tuella tilalle yli 57-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.

Yhä röyhkeämmäksi kasvavan EK:n kanssa työväelle aina vain kurjempia ”kompromisseja” hieromisen sijaan Suomen ay-liike voisi ottaa mallia vaikkapa Belgiasta, jossa eläkeiän korotukseen vastattiin viime kuussa yleislakkoon huipentuneella työtaistelujen sarjalla.

Vaietut vapaakauppasopimukset

Marraskuussa tehtiin suomalaista ihmisoikeushistoriaa, kun kansalaisaloitteen avulla eduskunnan käsittelyyn noussut tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin – taantumuksellisten voimien paastoista, rukouksista ja tunteikkaista lauluesityksistä huolimatta.

Vähemmälle huomiolle jäivät samaan aikaan eduskunnassa läpi runnotut päätökset lapsilisien leikkauksista sekä EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisestä.

Kauppasopimuksiin liittyvät silmänkääntötemput ovatkin olleet vuoden 2014 kestoteema. TTIP-info -liikkeen lukuisista vetoomuksista, mielenosoituksista ja aktiivisesta tiedottamisesta huolimatta kauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) ei vielä joulukuussa osannut mainita sopimukseen liittyviä uhkia. ”Mä oon ehkä enemmän keskittynyt tähän etujen hakemiseen,” kuului ministerin häkeltynyt, mutta rehellinen kommentti.

lenita_toivakka

Kohua herättänyttä TTIP-sopimusta pahemmin jäi varjoon yhtä suuri TiSA-sopimus, joka koskee palvelukauppaa. Arvioiden mukaan sopimus tulee käytännössä tarkoittamaan julkisen palvelujen yksityistämistä laajalla skaalalla. Joulun alla tullut asiakirjavuoto paljastaa, kuinka puhtaat jauhot neuvottelijoilla on pussissa: TiSA-sopimus on tarkoitus pitää salaisena vielä viisi vuotta hyväksymisen jälkeenkin!

Vaalien ravisuttavat ääripuolueet

Tutut puheet eurokriisistä ja Kreikan velasta nousivat uudelleen esiin vuoden lopulla maan ajauduttua uusiin parlamenttivaaleihin. Se, mitä vaaleissa tapahtuu, ja mikä suuren suosian saavuttaneen vasemmistopuolue Syrizan rooliksi muodostuu, on vielä kirjoittamaton lehti.

Varmaa on kuitenkin se, että Kreikan vaalit tarjoavat koko Euroopalle uutta toivoa vallalla olevan talouskurituksen murtamiseksi, ja sitä EU-porvaristo pelkää kuollakseen. ”Pahempaa kuin kommunismi!” kiljui rahastoyhtiö Capital Groupin julkisuuteen vuotanut muistio Talouselämässä. Helsingin Sanomissa maltillisia keynesiläisiä reformeja ajava Syriza taas esiintyy ”Eurooppaa ravisuttavana ääripuolueena”.

Myös Suomessa vuosi 2015 on vaalivuosi. Kokoomuksen kannatus on ammattitaidottoman Alexander Stubbin, arkielämästä irrallaan leijailevan Laura Rädyn, maahanmuuttajien lastenvaunuilla ratsastaneen Pia Kauman ja suhmuroinnilla Helsingin johtoon pyrkineen Lasse Männistön myötä romahtanut alemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Samalla hallituksen ikuisuusprojektit kompastelevat edelleen. Kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisellä sopimuksella hyväksytty sote-uudistus törmäsi juuri niihin ongelmiin, joista sekä SKP että oikeusoppineet alusta lähtien varoittelivat.

Huonosti on käynyt myös perussuomalaiselle valeoppositiolle, jonka kenttä laskevien gallup-lukujen pelossa repii itseään hajalle. PS:n todellinen korttien kuultiin paljastus joulukuun lopussa, kun pääministeriksi pyrkivä Timo Soini lupasi vaalien jälkeisen hallituksen sopeuttavan valtiontaloutta ”noin 10 miljardilla eurolla.”

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma...

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma…

Samanlaisia lukuja on aiemmin pyörittänyt ”Oy Suomi Ab:n” johdosta haaveileva keskustan bisnesmies Juha Sipilä, joka pelkästään taustalla pysyttelemällä, nyökyttelemällä ja hymyilemällä on noussut gallupeissa johtoon. Heitot kymmenien tuhansien julkisten sektorin töiden lakkauttamisesta ja Suomen valtion omaisuuden myymisestä ovat olleet niin karmeita, että Sipilän keskusta voisi suoraan vaihtaa nimensä oikeistoksi, jottei äänestäjille jää asiasta epäselvyyksiä.

Suomessakin on siis tilausta ”ääripuolueelle”, joka uskaltaa haastaa suurpääoman politiikan ja aiheuttaa porvareille univaikeuksia.

Muutoksen tunkkaiset tuulet

Viikon merkittävin politiikan uutinen lienee selvä – ainakin maahanmuuttokriittisen ”skenen” kannalta.

Perussuomalaisista potkut saanut, Seppo Lehdon natsitervehdystä eduskunnassa valokuvannut kansanedustaja James Hirvisaari on perustanut uuden, Muutos 2011-puolueen nimellä toimivan eduskuntaryhmän.

Muutos 2011-puolueen sisällä viimeisin käänne natsitervehdysgatessa on aiheuttanut monenlaisia reaktioita. Hihamerkkigaten siivittämänä Muutokseen vaihtanut Hirvisaaren entinen eduskunta-avustaja Helena Eronen ennätti ensimmäisten joukossa tiivistämään monen tuntemukset tapahtuneesta yhteen sanaan:

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄWUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUPERKELE!

Olen ehkä hullu, mutta muistan Erosen jo jossain vaiheessa todenneen, ettei politiikan tekeminen vain oikein ole hänen juttunsa. Siitä olisi ehkä kannattanut pitää kiinni.

Muutoslainen Entinen Muutos 2011-puolueen kuntavaaliehdokas Jorma Nordlin puolestaan suoritti uusimman tiedon myötä blogissaan sulavan täyskäännöksen. Nordlin kehui ensin perussuomalaisten päätöstä erottaa Hirvisaari suoraselkäisenä toimintana – puoluettaan vahingoittava pelle sietää mennäkin – mutta muutama päivä myöhemmin oli jo ylistämässä Hirvisaarta uuden suoran demokratian aikakauden aloittavana messiaana.

poliittistahistoriaa

Niin, melkoista ironiaahan se. Ettäpäs sattuikin, että natsitervehdys johti Hirvisaaren juuri Muutos 2011-puolueeseen, jolla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Oho, hupsis!

Ai, mistä muusta Nordlin kirjoittaa blogissaan? Monestakin, vaikkapa, noh —

somalit

Korjaus 11.10. – Saamani tiedon mukaan vielä viime vuoden kuntavaaleissa ehdolla ollut ja puolueen kotisivuilta löytyvä Nordlin ei enää ole mukana Muutos 2011-puolueessa.

* * *

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu vielä tietävän Muutos 2011-puolueen taustoja – siitäkin huolimatta, että puolue oli kuntavaalien alla vahvasti edustettuna mm. suomalaista äärioikeistoa esitelleellä Kunnollisvaalit 2012-sivustolla.

Onneksemme historiantutkija Jussi Jalonen on laatinut blogiinsa kattavan historiikin puolueen synnystä, joka selvittää puolueen varhaista kehitystä maahanmuuttokriitikko Juha Mäki-Ketelän vetämänä projektina. Myös Mäki-Ketelä on sittemmin eronnut puolueesta.

Homma-foorumien aktiivien perustaman puolueen tarkoitus oli siis alun perinkin toimia eräänlaisena ”turvaverkkona” ns. nuiville ehdokkaille vuoden 2011 eduskuntavaaleissa siinä tapauksessa, että heidän etenemisensä perussuomalaisissa syystä tai toisesta estyisi.

NOT_RACIST

* * *

Onko Muutos 2011 sitten rasistinen puolue?

Muutoksen politiikkaa ei oikein voi arvioida tekojen perusteella, sillä niitä ei juurikaan ole. Tietoja Uudenkaupungin valtuustossa toimivasta Muutoksen valtuustoryhmästä ei kunnallisvaalien jälkeen ole levinnyt valtakunnan tasolle.

Puoluetta on siis arvioitava sen muun viestinnän ja toiminnan perusteella.

Periaatteessa puolue ajaa ohjelmansa mukaan laillisen maahanmuuton vaikeuttamisen ja kovempien vankilatuomioiden lisäksi suoraa demokratiaa, jolla tarkoitetaan sveitsiläistyylisiä sitovia kansanäänestyksiä.

Puolueen arvioiminen sen ohjelman kautta vaikuttaa sekin kuitenkin olevan turhaa. Ylen kuntavaalien alla järjestämässä eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaalitentissä puolueen viimeisin puheenjohtaja Marjukka Kaakkola ilmoitti nimittäin suoraan, ettei Muutos 2011-puolueessa kukaan oikein ole sitoutunut yhtään mihinkään.

Jos minkäänlaista puoluekuria ei ole, tarkoittaa se puolueen edustajille suurta vastuuta puolueen linjan määrittelemisessä – kaikki saavat lopulta tehdä ihan mitä lystäävät, jos pääsevät läpi.

Se tarkoittaa myös, että koko puoluetta on ensi kädessä arvioitava sen yksittäisten jäsenten toiminnan kautta, ei puolueohjelman.

Keneenköhän Lalli aikoo kirveensä tällä kertaa upottaa?

Keneenköhän Lalli aikoo kirveensä tällä kertaa upottaa?

* * *

Aktiivisempia puolueen edustajia verkossa on Muutos 2011:n puoluesihteeri ja puolueen Hämeen ja Pirkanmaan piiriyhdistyksen puheenjohtaja, akaalainen Oula Lintula.

Entisenä kokoomuslaisena Lintula on poliittisen uransa aikana ehtinyt toimia sekä kokoomusnuorten Keski-Suomen piirissä, Tampereen Tulevaisuuskokoomuksessa että Anime- ja mangayhteisö Hidoi ry:n puheenjohtajana.

Henkilökohtaiset kokemukseni Lintulasta rajoittuvat hänen lyhyeen kunnallisvaalien alla nähtyyn uraansa Facebookin Vasemmiston ja oikeiston rasismin vastaisessa ryhmässä. Siellä Lintula keskittyi pääasiassa toistelemaan sitä, ettei ole varma miten rasismi ja äärioikeisto sanoina määritellään, ja toisaalta todistelemaan, ettei kumpaakaan ilmiötä esiinny juuri missään – varsinkaan hänen puolueessaan.

Kun Lintulan puoluetoveri sitten samassa ryhmässä väitti mm. raiskaamisen olevan iranilaisten pakolaisten kulttuuriin oleellisesti kuuluva ominaisuus, ei esimerkiksi tämä Lintulasta vielä millään muotoa täyttänyt rasismin määritelmää.

Sen sijaan vaikkapa vähemmistöjen positiivinen diskriminaatio työnhaussa on näköjään hänestä mitä alhaisinta rodullista syrjintää ja suoraan Etelä-Afrikan apartheidiin verrattavaa toimintaa, koska siinä sorretaan Suomen valkoista enemmistöä.

Lintulalle poliittisten keskustelujen tärkein päämäärä tuntuukin olevan rasismin ja syrjinnän käsitteiden jatkuva, tarkoituksellinen hämärtäminen. Tämä sama piirre leimaa koko puolueen toimintaa.

Homma-foorumilla viihtyvästä Lintulasta syrjintää on myös se, ettei hän pääse natsien kanssa samalle listalle.

Homma-foorumilla viihtyvästä Lintulasta syrjintää on myös se, ettei hän pääse natsien kanssa samalle listalle.

* * *

Akaalaista puoluesihteeriä värikkäämpi tapaus on oululainen Junes Lokka, joka liittyi Vasemmiston ja oikeiston rasismin vastaiseen ryhmään samoihin aikoihin Lintulan kanssa, kenties kunnallisvaalikampanjaansa vauhdittaakseen.

Ennen ryhmästä erottamistaan Lokka ehti tuoda julki lukuisia omaperäisiä teorioita. Hän esimerkiksi väitti silloin Helsingin keskustassa käynnissä olleen kahden afgaaniturvapaikanhakijan nälkälakon olevan huijausta, ja siihen liittyvän rasistisen välikohtauksen olevan televisioyhtiön käsikirjoittama juttu.

Itse paikalla olleena ja tilannetta vierestä seuranneena olin luonnollisesti hieman eri mieltä kuin Oulusta käsin asiaa tutkiva Lokka.

Samalla logiikalla Lokka on väittänyt myös uusnatsistisen Kansallisen Vastarintaliikkeen organisoimien, vasemmistolaisia keskustelutilaisuuksia vastaan tehtyjen kaasu- ja teräaseiskujen olleen lavastettuja tempauksia, joilla Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajat Dan Koivulaakso ja Li Andersson pyrkivät vauhdittamaan kirjamyyntiään. Tämä siitäkin huolimatta, että poliisi tunnisti tekijät vastarintamiehiksi nopeasti tekojen jälkeen.

Lokan tietotoimisto paljastaa: Dan Koivulaakso kaasutti itseään.

Lokan tietotoimisto paljastaa: Dan Koivulaakso kaasutti itseään.

Höyrypäisillä salaliittoteorioillaan, rasismia vähättelevällä videotaiteellaan, häpeilemättä todellisuudesta irtautuvilla väitteillään ja väsymättömällä jankutustaidollaan Lokka onkin noussut lyhyessä ajassa lähes Seppo Lehdon veroiseksi internet-trolliksi, jonka 230-sivuinen magnum opus on kiistatta Punk in Finland -foorumilla julkaistu teos, Junes Lokka: Marokon kauhu. Tuon suurteoksen kirjoittamisessa myös toisella oululaisella muutoksentekijällä, Asta Tuomisella oli oma roolinsa.

Antoisia lukuhetkiä!

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.

Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan saman uusnatsijärjestön mainosta, jonka tekoja pyrkii mitätöimään.

* * *

Muutos 2011:n hahmottamista vaikeuttaa vielä entisestään se, että sen jäsenet vaihtavat koko ajan toisiin puolueisiin – tai sitten kuuluvat useampiin, joka myös puolueen säännöissä sallitaan. Entisiä puolueen piirissä toimineita ovat edellä mainitun Nordlinin ja Mäki-Ketelän lisäksi Itsenäisyyspuolueen listalle vaihtanut, juutalaisten salaliitosta huolestunut Simon Wahlroos ja rotuerottelua kannattava Marko Sihvonen, joka viime vaaleissa vaihtoi avoimen rasistisen Olavi Mäenpään Sinivalkoiset-ryhmään.

Puolueen omaan MuutosWikiin tähän mennessä ilmoitetuista eurovaaliehdokkaista ainakin kaksi on samalla Piraattipuolueen jäseniä. Puoluetaustoista löytyy lisäksi entistä kokoomuslaista, liberaalipuoluetta ja Nuorsuomalaista.

Äärikapitalistisinta libertarismia edustaa Muutoksen eurovaaliehdokas Tuukka Kuru, joka kuuluu puolestaan Edistyspuolueen hallitukseen. Ja sitä kun vielä sanotaan, että vasemmisto lisääntyy jakautumalla!

herrakansaKansojen herra -nimimerkillä Uuden Suomen Puheenvuorossa ja Facebookissa kirjoitteleva Kuru vastustaa omien sanojensa mukaan ”kaikkea ihonväriin tai sukupuoleen liittyvää suosimista, kuten vasemmistolaisuutta ja feminismiä.”

Samalla Suomen Sisun jäseneksi maaliskuussa liittynyt Kuru vastustaa monikulttuurisuutta, joka hänen mukaansa ”ei toimi”.

Monisanaisilla olkiukoilla koristellussa tekstissään hän kuvaa äärioikeistolaista Suomen Sisua äärimmäisen tarpeellisena, peräti ainoana voimana ”vasemmistolaista absurdismia” vastaan. Sisun rasistinen maine on hänelle siksi ”samantekevä”.

Vasemmistolaisen absurdismin sijaan Kuru kannattaa ”terveellä moraalilla” varustettua yhteiskuntaa, jossa ”mädät aatteet” kuten kommunismi on ”estetty” – tarvittaessa tuliasein.

Ja vaikka Kurun individualistisessa ihanneyhteiskunnassa kansalaisiin luotetaan yksilöinä, ilmoittaa hän SS:n Vieraskynä-palstalla julkaistussa kirjoituksessaan kulttuurin olevan aina ”kollektivistinen ominaisuus” joka pitkälti selittää ihmisten käyttäytymistä. Tästä syystä kurulaisen ideaalin toteutumiseksi vieraista kulttuureista tulevat maahanmuuttajat olisikin käytävä läpi ”tarkemmalla seulalla” jossa heidän yrityshenkisyytensä ja yhteensopivuutensa anglo-saksisen liberalismin kanssa varmistetaan jo heti rajalla.

… muslimit tuskin ovat kiinnostuneita länsimaisen maailman homoihanteista, naisten asemasta tai anglo-saksisesta liberalismista, sillä heidän kulturillinen taustansa ja käsitys oikeudenmukaisuudesta on sekulaareihin länsimaalaisiin verrattuna hyvin poikkeava.

Kurulaisessa yhteiskunnassa yhteiskunta luottaa yksilöihin, kunhan he ovat Kurun kanssa samaa mieltä.

* * *

tervetuloa

Toisen puolueen mies on tätä nykyä myös espoolainen Jussi Yli-Paavola, joka vielä vuoden 2012 kuntavaaleissa oli Muutoksen ehdokas.

Kunnallisvaaliehdokkaana Yli-Paavola profiloitui mm. tuomalla budjettiriihen yhteydessä järjestettyyn mielenosoitukseen pahvilaatikollisen kananmunia, joilla olisi omien sanojensa mukaan halunnut heitellä ministereitä.

Kun tämä poliittinen strategia ei juuri kantanut hedelmää, päätti Yli-Paavola lähteä perustamaan jälleen uutta, vieläkin maahanmuuttokriittisempää puoluetta.

Mallia Suomidemokraatit-nimiseen puolueeseen on otettu suoraan ruotsalaisesta Sverigedemokraterna-puolueesta, jonka kansanedustajat ovat tulleet tunnetuksi muun muassa uhkailemalla ihmisiä hieman kananmunia astetta kovemmilla välineillä – rautaputkilla.

ruotsidemo

* * *

Mediakohun herättäminen väkivaltaisilla uhkauksilla ei toki ole tuntematonta Muutos 2011-puolueellekaan. Itse asiassa puolueen entisen puheenjohtajan, turkulaisen Jiri Kerosen ensiesiintymisiä keltaisessa lehdistössä taisi olla juttu, jossa hänen kerrottiin vitsailleen eduskuntatalon räjäyttämisellä Facebookissa.

Nykyään ilmeisesti myös Piraattipuolueessa vaikuttavan Kerosen poliittista toimintaa onkin kautta linjan leimannut tämä itseään muita viisaampana pitävän ylioppilaan nenäkkyys, jossa jatkuvat, tahallisen provokatiiviset heitot kuitataan huumorilla ja saivartelulla. Kerosen johdolla puolue haki palstatilaa myös järjestämällä tahallaan uskonrauhaa rikkovan hevikeikan ja kieltäytymällä allekirjoittamasta kaikkien puolueiden yhteistä rasismin vastaista peruskirjaa.

Puolueen YouTube-kanavalta löytyvässä videossa maaliskuussa 2011 järjestetyn tilaisuuden yhteydessä mm. ilkutaan suomenruotsalaiselle toimittajalle ja jatketaan sitten juttua oluttuopin ääressä.

Sittemmin Keronen on julkisissa kommenteissaan siunannut väkivallan mm. pääministeri Jyrki Kataista vastaan Euroopan vakautusmekanismia eduskuntatalolla vastustaneessa mielenosoituksessa viime vuoden kesäkuussa toisten mielenosoittajien harmiksi. Lokakuussa Per-Looks -kohun yhteydessä sananvapautta ylistävä Keronen puolestaan toivoi Twitterissä, että Per-Looks-sivuston tekijä joutuu pahoinpitelyn kohteeksi ja saa HIV-tartunnan.

Kaikki tämä on tietenkin Kerosesta poliittiselle toimijalle ja puolueen puheenjohtajalle täysin hyväksyttävää, jopa toivottavaa käytöstä – koska hei, se on vain huumoria!

Breivik-vitsit ovat hauskoja, älä nyt viitti olla tommonen jäykkis kun meillä pojilla on kivaa!

Breivik-vitsit ovat politiikassa hauskoja, älä nyt viitti olla tommonen jäykkis kun meillä pojilla on niin kivaa!

Kerosen blogisivuillaan julkaisemassa pompöösissä manifestissa paska läppä ei ole ainoastaan oikeus, vaan suorastaan jokaisen valveutuneen yksilön moraalinen velvollisuus armottomassa taistelussa aivopestyjä kukkahattutätejä vastaan.

Hiljattain Keronen tarkensi filosofisia näkemyksestään myös Facebookissa. Hänen mukaansa kuka tahansa voi ”heittää loputtomasti millaista tahansa huumoria ilman, että se tekee hänestä yhtään mitään,” eikä ketään voi kutsua rasistiksi, ellei omaa telepaattisia kykyjä.

jirikeronen

Lälläslää, se joka sanoo on se itte!

* * *

muutosss

Kaikkea tätä aineistoa läpikäydessä ei voi tulla kuin yhteen loppupäätelmään: Muutos 2011 ei ole rasistinen puolue.

Muutos 2011 on ”En ole rasisti, mutta…” -puolue. Sen joutsenen siipien alla vain sattuu lymyilemään lauma rasismin kanssa jatkuvasti flirttailevia valkoihoisia miehiä, joiden pääasiallinen ulosanti on lapsekasta lällättelyä.

Sellaisena se on toki James ”Twitter” Hirvisaarelle erinomainen poliittinen koti.

Harmittomien trollien möykkääminen on kuitenkin siitä petollista, että sen sekaan on helppo piilottaa kaikenlaista. Kuten vaikkapa eräs toinen Seppo Lehdon ystävä, surullisen kuuluisan Hetero Pride-kulkueenkin organisoinut Jani Viinikainen, jonka motiivit puolueeseen liittymiselle ovat hyvin selviä:

1383398_1420300464855211_1136047955_n

Ehkä Muutoksen avulla Suomessakin kultainen aamunkoitto vielä sarastaa.

jani16