Suomen mediaa seuraamalla voi olla vaikea ymmärtää, miksi kreikkalaisten puolesta pitäisi osoittaa mieltä. Heillähän on jo niin monta auttajaa, aina hyväntahtoisesta suomalaisesta EU-komissaarista Olli Rehnistä lähtien. Ja sitten ne kiittämättömät etelämaalaiset eivät edes arvosta, lakkoilevat vain ja marssivat kaduilla ja rikkovat paikkoja vaikka apua tulee täältä pohjolasta oikein isolla kauhalla. Vieläpä kananmunilla meitä heittelevät, nuo lurjukset. Onneksi asiasta voi vääntää vitsejä herraporukalla:
EU-komission varapuheenjohtaja Olli Rehn vitsaili aamun tiedotustilaisuudessa ymmärtävänsä, miksi maraton on juuri kreikankielinen sana. Pinnistelyn lopputulos on hänen mukaansa hyvä sekä Kreikalle että muille euromaille. Se on tähän saakka puuttunut viimeinen avaintekijä, jolla Kreikka pääsee kestävän kasvun uralle, Rehn sanoi.
Hänen mukaansa päätös on euromailta myös ainutlaatuinen solidaarisuuden osoitus, johon Kreikalta odotetaan vastavuoroista käytöstä niin, että maan talous alkaa rakentua terveille investoinneille.
Uusi tukipaketti siis hyväksyttiin jälleen täpärästi. Rahahanat pysyvät auki ja Olli Rehnille nauru maittaa. Suurin vitsi tässä kaikessa on tietysti väite, että tällä finanssipelaamisella olisi mitään tekemistä kansojen välisen solidaarisuuden kanssa. Nämä takaukset ovat EU:ta hallitsevan eliittiporukan solidaarisuutta Euroopan suurpankeille. Tavallisten kreikkalaisia ahdinkoa ne ainoastaan lisäävät, sillä tukiin sisältyy ehtoina poikkeuksetta rajuja leikkaustoimenpiteitä jotka ajavat maata yhä kurjempaan tilanteeseen. Tästäkin hyötyvät tietenkin eniten lainanantajat itse.
Kivenkovana ateistinakin on pakko sanoa, että Yleisradion kapinapastori on valtamediassa ainoa ääni, joka uskaltaa sanoa asiat kuten ne ovat:
”Euroopan kapteenit […] kuvittelevat tai ainakin antavat ymmärtää, että homma saadaan haltuun kunhan vain upotetaan kreikkalaiseen mustaan aukkoon vielä muutama sata miljardia. […] Kun autokannen alapuolella onnettomat räpiköivät henkensä hädässä kampittaen toisiaan, yläkannen eliitti voi keskittyä sivistäviin harrastuksiin, kulttuuriin, taide-elämyksiin tai loistoillallisiin.”
Viime viikolla Euroopan suurkaupungeissa ja ympäri maailman mielenosoittajat kuitenkin näyttivät, mitä todellinen solidaarisuus on. Kansainvälisesti toimivan Democracia Real Ya -liikkeen koolle kutsumana 18.2. ihmiset osioittivat, ettei median lietsoma viha kansojen välillä ole todellista. Tukea annettiin niin Kreikan eteläisiltä kohtalontovereilta kuin paremmin toimeentulevista keski-eurooppalaisista kaupungeista, aina rikkaisiin pohjoismaihin ja Brittein saarille saakka. Espanjan tyytymättömien demokratialiike ja New Yorkin Vallataan Wall Street -liike julistivat yhteen ääneen: me olemme kaikki kreikkalaisia!
Tämä voimallinen kansainvälinen viesti on tärkeä monella tapaa, erityisesti koska se heittää syrjään ajatuksen Kreikasta yksittäistapauksena. Kreikkalaisia tukevat mielenosoittajat protestoivat samoja kurjistustoimenpiteitä myös omissa maissaan. Protestien laajuus näyttää konkreettisesti, miten Kreikan kriisi on osa laajempaa aikoinaan USA:n asuntomarkkinakuplasta lähtenyttä finanssikriisiä joka on riepottanut koko maailmaa vuodesta 2008. Tuo finanssikriisi taas osaltaan heijastelee vielä laajempaa kriisiä – koko globaalikapitalistisen maailmantalouden korttitalon huojumista.
Tuo taloutemme pohjimmainen epäoikeudenmukaisuus ja rahavallan synnynnäinen epädemokraattisuus on herättänyt protesteja kaikkialla Wall Streetiltä Espanjaan ja Egyptissä. Kreikassa se vain näyttäytyy räikeimmässä muodossaan. Koko maa on viimeiset vuodet toiminut eräänlaisena laboratoriona, jossa testataan miten pitkälle EU voi mennä. Valtion päämiehiä ja kansanedustajia voidaan vaihtaa jos markkinat niin määräävät. Samoin työväen oikeudet voidaan ohittaa, lakot murtaa sotavoimin. Sama on edessä Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Irlannissa, ja lopulta myös Suomessa, jos sen annetaan nyt tapahtua Kreikassa.
Mielenosoituksella oli myös muita, kouriintuntuvampia merkityksiä. Helsingissä meitä oli nopealla varoitusajalla kokoontuneena Kreikan suurlähetystön edessä vain n. 30 ihmistä, mutta symbolinen arvo oli joillekin paljon suurempi. Paikalle tulleet suomenkreikkalaiset kiittivät ja syleilivät meitä tapahtuman lopuksi kyyneleet silmissään. Noille median myllytystä ja maanmiestensä nöyryytystä päivästä toiseen seuraaville ihmisille vaatimatonkin tuen osoituksemme oli suuri asia.
Sitä se oli myös tilannetta seuraaville kreikkalaisille mielenosoittajille, jotka keskeltä Syntagman aukion tapahtumia jaksoivat lähettää kiitoksensa jokaiseen tukea lähettäneeseen kaupunkiin erikseen. Vaikka kyseessä eivät ole pienet asiat, pienilläkin teoilla on väliä.
Lukijat kurnuttavat