Onnistunut juhlaraha

Verkossa kiersi tänään tyrmistyneitä reaktioita Suomen Rahapajan julkistamaan ensimmäiseen Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahaan, eikä syyttä. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan rahan kääntöpuolelle on kopioitu valokuva punaisten vankien joukkoteloituksesta.

Ymmärrän kaikkia niitä, jotka vaativat kolikon vetämistä pois myynnistä. Henkilökohtaisesti pidän tätä kuitenkin erittäin onnistuneena juhlarahana juuri vuosille 1917-1939.

Jos tarkoituksena on muistuttaa mikä henki vallitsi Suomessa noina vuosina, on vaikea kuvitella mihin hetkeen paremmin sen voisi tiivistää kuin kiväärien edessä mutaan lakoavaan kurjalistoon.

Heillä ei tuolloin ollut juhlimisen aihetta. Nuo vuodet olivat porvariston ja nousevan suomalaisen fasismin juhlaa.

Valkoinen Suomi pohjasi työväenliikkeen murskaamiselle ja köyhien tappamiselle. Mitä sitä kiertelemään.

* * *

Erikoista tässä on ehkä enemmän, miten Suomen Rahapaja luonnehtii tätä ”upean juhlarahan” kuvastoa ”nostalgiseksi” ja ”voitetuiksi vaikeuksiksi”.

Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.

Tämä on kaikessa mauttomuudessaan häkellyttävää, mutta samalla mitä mainioin opetus siitä, miten eri tavoilla todellisuutta voidaan hahmottaa ja historiaa kirjoittaa. Porvari puhuu siinä aina eri kieltä kuin työväki.

Aivan kuin nyt leikkaukset tuovat hyvinvointia ja pakottaminen on valinnanvapautta, samoin hallitsevan luokan näkökulmasta teloitukset voivat olla vanhoja hyviä aikoja ja ammutut työläiset voitettuja vaikeuksia.

Kolikon kuva tuo itse asiassa ilmeiseksi, että Suomi100-juhlavuoden keskeinen slogan – ”Yhdessä” – on fuulaa.

Suomea ei sen enempää 1917 kuin 2017 rakennettu tai rakenneta monoliittisesti yhdessä, yhteen suuntaan. Politiikassa on ratkaisemattomia ristiriitoja, ja eri yhteiskuntaluokilla on lähtökohtaisesti eri näkemykset, eri intressit, ja eri suunnat.

Tänään on jälleen vallassa suuromistajien luokka. Kun se puhuu Suomen edusta, se puhuu omasta edustaan. Kun se puhuu paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, noh…

Köyhiä ei enää saa ampua, mutta on toisiakin keinoja.

* * *

Aamulehti tavoitti kohua kommentoimaan kolikon muotoilija Ilkka Suppasen, joka reagoi asiaan sen edellyttämällä vakavuudella:

Nasta juttu […] En voi sanoa kuin vau. Ei minun aiemmista kipoistani ja kupeistani ole noussut tällaista kohua. Taisin onnistua.

Muotoilijasta oli lehden mukaan aivan selvää, että itsenäisyyden alkuvuosien kolikkoon kuuluu kansalaissota. Ja kuten edellä todettua, olen tästä samaa mieltä.

– Se oli nuoren kansankunnan suurin haaste. Ja sitä selviydyttiin kunnialla, jo 1922 sosialidemokraatit olivat hallituksessa, muistuttaa Suppanen.

Tätä näkemystä luokkasodan jälkipyykin ”kunniallisuudesta” taas on hyvin vaikea allekirjoittaa – kunnes muistaa, että myös käsitys kunniasta riippuu aina siitä, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan.

Porvarillisesta näkövinkkelistä lienee selitettävissä kunnialliseksi se, että suurin osa sodan kymmenistä tuhansista uhreista kuoli (laittomien teloitusten lisäksi) varsinaisen sodan jälkeen vankileireillä nälkään ja sairauksiin. Saatiinhan sentään punikit pidettyä kurissa.

Nykyään sellaista toki pidettäisiin kiistatta sotarikoksena.

– Kolikolla on aina kaksi puolta, muistuttaa muotoilija Suppanenkin.

Juuri tämän juhlakolikon toisella puolella on vuonna 1938 valmistunut Olympiastadionin torni, jonka luona sitten muutaman vuoden kuluttua saatiin järjestetyksi yhteiset miniolympialaiset natsi-Saksan kanssa. Tästä valoisasta kääntöpuolesta voimme sentään kaikki olla ylpeitä, eikö totta!

– Kolikon taustalla on aitoja valokuvia, myöntää Suppanen. – En halua kuitenkaan ajatella, ammutaanko siinä punaisia vai valkoisia.

Historiallinen valokuva johon kolikko perustuu kuitenkin tiettävästi on juuri punaisten teloitustilanteesta, joka Aamulehden tietojen mukaan tapahtui erään Uotilan talon pihassa.

* * *

Juhlarahan visuaalisen ilmeen hyväksynyt Petteri Orpo kiirehti pian julkisuuteen pesemään käsiään jupakasta, ja kolikko aiotaan viimeisimpien tietojen perusteella suunnitella uudelleen.

– En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan ja kokonaisuus harkitaan uudelleen, valtiovarainministeri Orpo kommentoi.

Tässä vaiheessa on sanottava, että minun kiinnostukseni loppuu.

Juhlaraha ideana ei voisi oikeastaan vähempää olla minun juttuni, kun oikean rahankin kanssa on vähän niin ja näin. Toivoisinkin mieluummin, että hallitus harkitsisi palauttavansa kaikki ne ihan tavalliset kolikot, jotka ovat jääneet puuttumaan köyhien taskusta tällä hallituskaudella.

Mutta jos ja kun Suomen Rahapaja tulee joka tapauksessa tulevien vuosien aikana julkaisemaan yhteensä viisi koko Suomen historian käsittävää juhlarahaa – ja koska tämä ensimmäinen yritys nyt meni vähän pieleen – on kansalaisten syytä esittää nyt omia visioitaan näiden kolikoiden kääntöpuoliksi.

Jos haluaan pysyä teemassa, keskitysleiri Karjalassa, sillan alla värjöttelevä suomalainen Tukholmassa ja leipäjono Myllypurossa tulevat heti äkkiseltään mieleen.

Lompakolla ei voi äänestää

Porvarillisen ajatusmaailman mukaan erilaisten tuotteiden kuluttaminen on demokratian ylin muoto, josta on kieleemme ilmaantunut termi ”lompakolla äänestäminen”. Sen taustalla on puoliuskonnollinen ajatus tuotteisiin perustuvasta markkinataloudesta itsensä korjaavana, itseään ohjaavana järjestelmänä, jossa yksittäinen kuluttaja kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat ilman ikäviä poliittisia päätöksiä. Miksi äänestää vaaleissa tai osoittaa mieltään, kun voi vain tehdä eettisiä valintoja kaupan tiskillä ja maailma pelastuu?

Samaa ideologiaa heijastelee myös sinivihreän porvarihallituksen uusi budjetti, jossa siirrytään vähin äänin kohti tasaveroa ja verhotaan se vihreisiin arvoihin ja luonnonsuojeluun. Lämmitys- ja polttoaineveroja kiristetään ja ratkaisuiksi tarjotaan uuden talon, auton, jne. ostamista. Samalla saadaan Suomi nostettua lamasta, sillä kapitalistisen talouden pyörien pyörittämiseksi jokaisen on ostettava jatkuvasti enemmän tuotteita. Tällä ei ole ekologisuuden kanssa mitään tekemistä.

Materialisti tajuaa, ettei kyseessä ole moraalinen valinta eikä ”eettisellä kuluttamisella” saada yhteiskunnan tuotantotapaa muuttumaan yhtään sen ekologisempaan suuntaan. Sen lisäksi että mielipidettämme ja käsitystämme kulutuksemme eettisyydestä johdetaan suurella rahalla jatkuvasti harhaan mainostoimistojen ansiosta, kylmä tosiasia on että suurinta osaa ihmisten kulutuksesta ohjaa lopulta aina taloudelliset tosiasiat, eivät eettiset valinnat.

Tietenkin luonnonmukaiset tuotteet sekä uudet, energiatehokkaat ratkaisut ja teknologian kehittäminen ovat hyviä asioita — sitä ei tule kieltää, päin vastoin. Ongelmana on että käytännössä talousjärjestelmämme jonka puitteissa kehitys tapahtuu on erittäin tehokas pullonkaula ja suoranainen este tämän uuden teknologian käyttöönotossa.

Esimerkiksi käy hyvin yksityisautoilu — vaikka kuinka tietää miten haitallinen keksintö on bensiinikäyttöinen polttomoottori, omalla 95-oktaanista uusiutumatonta luonnonvaraa ilmoille tupruttelevalla autolla on vaan ajettava kun julkista liikennettä ei ole tai se on liian kallista. Vaikka erilaisia hybridiautoja kehiteltäisiin kuinka monta, tulee köyhä ajamaan köyhän autolla vastaisuudessakin. Uuden auton ostaminen muutaman vuoden välein on köyhälle ja keskiluokkaisellekin mahdollista ainoastaan ajautumalla yhä syvemmälle velkavankeuteen — ja kohti uutta yhteiskunnan rakenteita horjuttavaa finanssikriisiä.

Too Much -verkkolehden julkaisema graafi paljastaa, minkälainen huijaus ”lompakolla äänestäminen” on maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Maailman aikuisväestöstä 68.4 prosentilla se lompakko on joka kuun lopussa tyhjä, kun 8 prosentilla rahaa on sellaiset summat, ettei mikään lompakko maailmassa riittäisi niiden säilömiseen. Ne rahat sijaitsevat verovapailla pankkitileillä, rahastoissa, osakkeissa, kiinteistöissä, arvoesineissä – sekä tehtaissa ja työkoneissa. Tällä pääomalla on tässä maailmassa se todellinen äänioikeus, sillä se ei vaikuta kulutukseen vaan tuotantoon.

Vasemmistolaisittain onkin aivan väärä lähtökohta jeesustella tuotteiden kulutuksesta, kun ongelmana on juuri niiden tuotantotapa. Jos minä ostan esimerkiksi muovilapion tai muoviin käärityn jauhelihan, ei minun kulutukseni enää lisää kasvihuonepäästöjä. Tuotteisiin liittyvät päästöt on aiheuttanut tuotteiden valmistaja kauan ennen kuin minä niitä näinkään. Niihin liittyvä hiilijalanjälki kuuluu tuottajalle, ei minulle, sillä minulla ei ole ikinä ollut mahdollisuuttakaan päättää tuotantoprosessin yksityiskohdista. Jos tuottajat helppojen voittojen perässä törsäävät fossiilisia polttoaineita ja sylkevät ilmoille hiiltä, tulisi heidän myös kantaa pääasiallinen vastuu teoistaan.

Tätä eivät oikeistolaiset, vihreät tai liberaalivasemmistolaisetkaan voi ymmärtää, sillä heidän analyysinsä jää aina lompakollaan äänestävän yksilön tasolle. Rajaamalla luonnonsuojelukeskustelun kritisoimaan kulutusta sen sijaan että kritisoitaisiin tuotantotapaa, he päätyvät yksinkertaiseen (ja väärään) johtopäätökseen että yksittäinen ihminen voi erilaisen lampun ostamalla muuttaa maailmaa ja tehdä suuren poliittisen teon.

Tämän kääntöpuoli on tavallisen ihmisen syyllistäminen ja pahimmassa tapauksessa ekofasistinen vihjailu siitä, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Kun öljy-yhtiö BP:n kaikkia määräyksiä presidentti Obaman luvalla rikkonut öljynporauslautta räjähti Meksikonlahdella aiheuttaen mittaamatonta tuhoa, amerikkalaiset lehdet hurskastelivat: ”me kaikki olemme [öljyn kuluttajina] syyllisiä”.

Ei ihme, että epäilyt luonnonsuojelun tarpeellisuutta tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen todellisuutta kohtaan kasvavat, kun sitä tuodaan tällä tavalla esille. Televisiossa maailman ympäri jatkuvasti reissaavat miljonäärit kuten Al Gore tai vaikkapa Madonna muistuttavat meitä sammuttamaan valot kun poistumme huoneesta. Tällaisella puheella ei saa ketään vakuutettua, päin vastoin se ryövää vakavalta aiheelta sen uskottavuuden ja saa koko homman vaikuttamaan jälleen uudelta tavalta markkinoida uusia tuotteita.

Tässä on kapitalistisen järjestelmän ydin: kaikki on tuotteistettava ja kaikki on ratkaistava tuotteiden kulutuksen kautta. Influenssarokotteita tehtaillessa influenssan torjuminen jää kakkossijalle, kun tärkeintä on saada omasta tuotteesta mahdollisimman suuret rahat ja nopeasti. Masennuksen hoitamisessa mielenterveys jää kakkossijalle, tärkeintä on myydä mahdollisimman paljon pillereitä.

Samoin käytännön luonnonsuojelun asemasta tärkeää on luoda ekologissävytteisiä brändejä, kuten vaikkapa oman firmani Itella Green -jakelu. Samaa paskaa ne postiautot edelleen syytävät pakoputkistaan, mutta jonnekin Turkkiin maksetaan siitä nimellistä korvausta ja kuluttajalle tulee taas parempi mieli. Samoin paikallisen jätefirman Kierrättäjä-niminen mainoslehti saapuu postikeskukseen kimputettuna paksuun muovikääreeseen, joka myöhemmin lentää jakelutoimipaikoissa suoraan roskiin valtavina kasoina — ja samainen jätefirma pääsee sitten kuskaamaan tämän uusiutumattoman luonnonvaran omalle jäteasemalleen.

Koko asetelma on täysin perverssi. Vielä potentiaalisen maailmanlopun edessä, koko ekosysteemimme romahduksen uhatessa, yrittää kapitalismi tehdä voittoja myymällä vielä muutaman uuden ekologisen vihreän härpäkkeen. Kommarina tiedän, että näin ei voi jatkua. Lompakolla äänestäminen on kuolettavaa humpuukia.

Kansalla on kyllä valta päättää kohtalostaan, mutta lompakosta se ei kumpua.

Runolla päähän

Markku Huhtala, SKP:n kansanedustajaehdokas vuoden 2011 eduskuntavaaleissa lukee Kihniön ratavartijan talossa perjantaina 10.9.2010 samana päivänä kirjoittamansa runon.

Kihniö sijaitsee nykyään Pohjois-Pirkanmaalla eli Pirkanmaan vaalipiirissä.

Musta aukko

Ahneella on paskanen loppu.

Mahdoton systeemi romahtaa

sosialismi.net -verkkolehti kirjoittaa EU-maiden velkaantumisesta:

Viime vuonna Iso-Britannian budjettialijäämä oli EU:n kolmanneksi suurin, mutta komission arvion mukaan se ohittaa tänä vuonna Kreikan ja Irlannin tässä suhteessa. Arvion mukaan kuitenkin esim. Kreikka onnistuisi pienentämään nykyisen lähes 14 prosentin vajeensa 9,3 prosenttiin.

Iso-Britannian alijäämä ei ole ollut näin suuri kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen, ja jotkut analyytikot ovat The Guardianin mukaan epäilleet, onnistuuko vaalien tuloksena muodostettava uusi hallitus pienentämään alijäämää. Vaalien tuloksen perusteella mikään kolmesta suurimmasta puolueesta ei voi nyt muodostaa hallitusta yksin, kuten Iso-Britanniassa on ollut tavallista.

Ilmeisesti myös britit, irlantilaiset, portugalilaiset, espanjalaiset ja italialaiset ovat selkärangattomia laiskimuksia … Velkakriisien taustalla ei ole työväki tai ay-liikkeen vaatimukset.

During the last few days we have witnessed an unprecedented smear campaign against the Greek working class by the European bourgeois media, in particular by the tabloid press, which is specifically aimed at working class people. This campaign is aimed at deceiving the European workers and its objective is clearly to prevent them from assuming internationalist action of class solidarity towards the working class of Greece, which is being brutally attacked by both Greek and foreign capitalists.

The rank-and-file of the European Left and of the workers’ movement internationally must be told the truth, but unfortunately this will not be forthcoming from the main media outlets. Let us look at some facts. According to Eurostat, Greek workers work on average longer hours than the rest of Europeans. They work a 42-hour week, while the average working week in the 27 member states of the EU is 40.3 hours and within in the “Eurozone” it is 40 hours. So that is myth number one dispelled…

Ateenan suomalaiset puolustavat tavallisia kreikkalaisia: ”Rahat menevät eliitille” Ateenassa asuvan Katja Turusen mukaan tavalliset työntekijät ovat pahasti alipalkattuja.

Euroopan tiedotusvälineissä on viime viikkoina revitelty innolla skandaaliuutisia Kreikan virkamiesten hulppeista etuisuuksista, joiden laskua kaikki euromaat joutuvat nyt maksamaan. Ateenan suomalaiset eivät virkamiesten kritisointiin yhdy.

Ateenassa 12 vuotta asunut Katja Turunen tietää mistä puhuu, sillä hän on naimisissa kreikkalaisen poliisin kanssa. Vajaan 1 600 euron nettopalkalla kuukaudessa ei herroiksi eletä – ei etenkään kun valtion säästötoimet pudottavat tänä vuonna tuloja noin 4 500 eurolla.

Suomalaista helposti kummastuttaa, miten kreikkalaiset tulevat toimeen, kun lähes parikymmentä vuotta töissä olleen poliisin nettopalkka jää kuukaudessa alle 1 600 euroon.

Toimessaan aloittavan nuoremman konstaapelin alkupalkka on vain 750 euroa kuussa.

Monien muiden virkamiesten, kuten opettajien ja lastentarhanopettajien nettopalkka nousee vain hieman toiselle tuhannelle.

Bulvanian pankki antaa Suomen valtiolle lainaa. Suomi lainaa sen Kreikalle. Mitä Kreikka sillä tekee? Maksaa velkansa Bulvanian pankille. Suomi ei saa niitä rahoja takaisin, epäillään. Miksi pitäisi? Nehän ovat jo siellä mistä ne lähtivät.

Raha velkana

Miksi velkakriisejä syntyy? Kyse on kapitalistisesta pääomajärjestelmästä, jossa suurinta osaa maailman taloudessa pyörivästä rahasta ei ole ikinä ollutkaan olemassa. Vauraus perustuu tehtyyn työhön, ei pankkien papereille, mutta valtavirran taloustieteilijät eivät kykene myöntämään tätä perustotuutta.

Seuraava sisältää hirveitä efektejä ja surkeita piirroksia, mutta on muuten mielenkiintoinen näkemys asiaan.

”Ilmastonmuutoskriitikkojen” takaa löytyy suuri raha

4.4.2010 – Pisnes äs jyysyäl – öljyfirmojen disinformaatiokampanja on jatkunut jo vuosikymmeniä.

Greenpeace Says Climate Denialism a 20–Year Industry:

Current efforts to deny climate science are part of an organized campaign that dates back 20 years, when the fossil fuel industry first formed a lobbying apparatus to stifle action on global warming, the environment group Greenpeace said on Wednesday.

In a report titled ”Dealing in Doubt: The Climate Denial Industry and Climate Science,” the group accused ExxonMobil of being the ringleader of what it called a ”campaign of denial.”

Exxon was a prominent member of the now-defunct Global Climate Coalition, one of the first industry groups established in 1989 to refute findings of the then-newly formed UN Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC).

Since Exxon’s 1998 merger with Mobil, the oil giant has spent $23 million on stoking opposition to climate action, Greenpeace said. It continues to fund 28 groups that run denial campaigns, according to the report, though the oil giant is hardly alone in betting against climate change.

The report said that the think tanks at the forefront of challenging the science of warming — such as the Heartland Institute, the Cato Institute and the American Enterprise Institute (AEI) — receive a majority of their climate-related funds from a raft of utility, coal, oil and car interests.

Pelkkä sana ”ilmastonmuutos” on Suurella rahalla syötetty kieleemme. Alun perin puhuttiin ilmaston lämpenemisestä, mikä on jo puolta täsmällisempää.

Ns. climategatekin oli suureksi osin uutisankka:

”Climategate” Researchers Largely Cleared
Investigation Finds No Evidence Supporting Allegations of Tampering with Data or Peer Review Process

(CBS/ AP) The first of several British investigations into the e-mails leaked from one of the world’s leading climate research centers has largely vindicated the scientists involved.

The House of Commons’ Science and Technology Committee said Wednesday that they’d seen no evidence to support charges that the University of East Anglia’s Climatic Research Unit or its director, Phil Jones, had tampered with data or perverted the peer review process to exaggerate the threat of global warming two of the most serious criticisms levied against the climatologist and his colleagues.

In their report, the committee said that, as far as it was able to ascertain, ”the scientific reputation of Professor Jones and CRU remains intact,” adding that nothing in the more than 1,000 stolen e-mails, or the controversy kicked up by their publication, challenged scientific consensus that ”global warming is happening and that it is induced by human activity.”

Suuret setelit

Uusien tilastojen mukaan globaalisti ovat miljonäärit tehneet finanssikriisin jälkeen comebackin. Maailmanlaajuisesti oli tilastollisesti viime vuonna 11,2 miljoonalla henkilöllä yli miljoonan euron omaisuus – 14% enemmän kuin edellisenä vuonna. Useimmat miljonäärit asuvat Yhdysvalloissa (4,7 miljoonaa), sitten Japanissa (1,2 miljoonaa), Kiina (670.000), Iso- Britannia (485.000) ja Saksa (430.000).

Eniten miljonäärikerhoon nousi Singaporessa (kasvu +35%), sitten Malesiassa (+33%), Slovakkiassa (32%) ja Kiinassa (+31%). Saksassa kasvu oli +23%. Globaalisti vuonna 2009 miljonäärit muodostivat alle prosentin talouksista; mutta hallitsevat yli 38% globaalia omaisuusmassaa.

Sijoitukset veroparatiiseihin kasvoivat vuonna 2009 7,4 biljoonaan dollariin.

Globaali finanssikriisi saa vielä jatko-osia, poliittisesti aktiivinen miljardööri George Soros uskoo.

– Olemme vasta siirtyneet draaman toiseen näytökseen. Näytelmän tässä osassa finanssimarkkinoiden usko valtioiden velanhoitokykyyn horjuu, Soros tiivistää tiedotteessaan.

Soros puhuu superkuplasta, jonka annettiin esteettä kasvaa 1990-luvulta lähtien.

– Kreikka ja euro ovat nyt pääosissa, mutta vaikutukset tuntuvat ympäri maailmaa. Velkaepäilyt pakottavat budjettileikkauksiin aikana, jona pankit ja talous eivät välttämättä kestä fiskaalista kuria, Soros arvioi.

Finanssikriisin ensimmäisessä näytöksessä globaali rahoitusmarkkina huojui tuhon partaalla: Lehman Brothersin kaatuminen syyskuussa 2008 oli niin raju isku, että markkinat tarvitsivat valtaisaa likviditeettitukea. Soros vaatii globaaliin rahoitusjärjestelmään perusteellista remonttia, sillä riskit ovat ilmeisiä:

– Nykyisen finanssijärjestelmän romahdus on todellisuutta, eikä kriisi ole lähelläkään loppuaan, Soros varoittaa.

Velkadata näyttää huolestuttavalta. Citigroupin vertailussa Japanin, Kreikan, USA:n, Britannian, Portugalin ja Irlannin fiskaalinen kestävyys on heikointa luokkaa.

Toisien mielestä lienen kurja kulkuri vain, koska maallista mammonaa kokoa en – kurkkuuni kumoan sen. Annan toisten mä talletella suuret setelit – ne multa pitkät vain saa.