Posts Tagged ‘Helsinki’

Rasistileiri muuttaa roskikseen

Noin kello puoli neljä tänään tietooni tulee, että Helsingin poliisi on vihdoin saanut tarpeekseen Rautatientorilla öykkäröivän Suomi Ensin -leirin toiminnasta.

Neljän kuukauden toistuvien järjestyshäiriöiden, uhkailujen, huuteluiden, jatkuvan sivullisten kuvaamisen, järjestysmiehenä mielenosoituksen ulkopuolella esiintymisen, julkisella paikalla aseiden kanssa heilumisen sekä pahoinpitelyiden jälkeen poliisi on siis viimein katsonut asiakseen ilmoittaa, että mielenosoituksen on poistuttava kuuteen iltapäivällä mennessä tai se tullaan poistamaan.

Puoli kuuden maissa saavun Rautatientorille seuraamaan tilanteen etenemistä. Leirin häätö on kerännyt paikalle joukon hymyileviä ihmisiä. Aurinko paistaa ja ilmassa on suurta kansanjuhlan tuntua. Poliisia ei tosin näy missään.

Poliisit saavat raikuvat aplodit #suomimaidan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Muutama minuutti kello kuuden jälkeen poliisiautojen letka ajaa torille. Väkijoukko reagoi spontaanein aplodein ja hurrauksin. Kommenteista päätellen moni helsinkiläinen on toivonut ja odottanut leirin poistamista pitkään.

Tillanen ei jäänyt puolustamaan omiaan, tuli poliisisaarron ulkopuolelle #natsitvittuun #suomimaidan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Muutamia vastalauseitakin esitetään.

Suurinta äläkkää paikalla pitää skenen vakiokasvoihin kuuluva Eero Tillanen, joka jo ennakkoon oli vannonut hankkiutuvansa virkavallan kanssa ongelmiin.

Sekä poliisiin että paikalle kerääntyneihin seuraajiin kohdistetuissa ölinöissä tuomion saavat globaali juutalaisten salaliitto, matut ja muut tutut mielikuvituksen tuotteet. Sianpaskaa syöville suvakeille lupaillaan vielä käyvän huonosti. Impotentit uhkaukset saavat osakseen naurunremakan.

Henkistä tukea Tillasen solvauksille antaa erittäin päihtynyt naishenkilö, tulikivenkatkuisista vuodatuksistaan tunnettu Paukkurauta-Anne, joka niinikään haukkuu vuorotellen sekä poliisit että tapahtumaa seuraavat helsinkiläiset alimpaan maan rakoon.

Marco on putkassa #suomimaidan #natsitvittuun

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Pian telttaleiriltä marssii päättäväinen poliisijoukko, mukanaan tamperelais-hollantilainen Suomi Ensin -johtaja Marco de Wit, joka on päättänyt tehdä lähdöstään uhriutumisspektaakkelin. Rauhallinen marssi muuttuu käsirysyksi, kun päätirehtööri yllättäen kietoo jalkansa poliisin ympärille. Rimpuilu johtaa pian pyörähtelyyn katukivillä.

Tapahtumia seuraava yleisö antaa jälleen sydämelliset aplodit virkavallan poistaessa häirikköä paikalta. Joku on tuonut mukanaan kannettavan kaiuttimen, joka soittaa alkuperäistä italialaista versiota Olen suomalainen -iskelmästä.

Poliisi siirtyy leirille. Suomi Ensin hyökkää poliisia vastaan verbaalisesti #suomiensin #natsitvittuun

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Poliisijoukon siirtyessä takaisin leiriä purkamaan jostain kajahtaa kovaan ääneen reipas ”Sieg Heil!

Megafonin jostain löytänyt Maidanin sankari purkaa aitauksen takaa pettymystään ”maanpettureihin” ja ”sikoihin”.

Toinen kansallismielinen herrasmies käy kiroillen videoimassa jokaisen saartorenkaaseen osallistuneen poliisin kasvot ja nimet. Isänmaan pettureille tehdään selväksi, että heille tullaan vielä kostamaan.

Keskellä toria Suomi Ensin -aktiivi Mari Kosola selittää vielä suureen ääneen, miten liikkeen ideologiana on pelkästään rauha ja rakkaus.

Kosolan rinnalla seisova humalainen Anne komppaa tätä ajatusta toivottamalla suvakit helvettiin ja rukoilemalla Rautatientorin atomipommitusta.

#Talvisota on hävitty taas. Lippuja lasketaan tangoista. #natsitvittuun #suomiensin #caccamaifan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Pian tilanne kuitenkin rauhoittuu. Suuren johtajan kadottua poliisiautoon telttaleirin väki nöyrtyy ja ryhtyy purkamaan rekvisiittaansa.

Suuri ”ILJA JANITSKIN PRESIDENTIKSI” -plakaatti napsaistaan irti teltan seinästä. Masentuneen näköiset isänmaan urhot ruuvaavat Suomen lippuja irti leirin rakenteista.

Noin puolen tunnin kuluttua kuullaan jälleen uudet hurraahuudot, kun paikalle ajaa kaupungin rakennus- ja puhaanapitolaitoksen Staran roska-auto.

Leirin irtaimistoa ryhdytään purkamaan roskalavalle.

Pidetään yhdessä kaupunki siistinä – #natsitvittuun #stara #suomiensin #suomi100

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Ympäri Rautatientoria kuumeisesti pyörivä Eero Tillanen tekee kameransa ja hiljaisen yhtiökumppaninsa Pertti ”Gandalf” Nykäsen kanssa jo kolmatta haistattelukierrostaan.

Itse leirissä on hiljaista.

Vain ”turvallisuusvastaava” Fakta-Erik jatkaa urheasti Suomen lipun heiluttamista muutaman taistelutoverein kantaessa kuuliaisesti telttojen sisältöä jätelavalle.

Lopulta Fakta-Erikikin joutuu luovuttamaan. Roska-auto lähtee viimeisten suosionosoitusten saattelemana.

”Kiitos Stara!” huudetaan yleisöstä.

Illan viimeinen nöyryytys on kuitenkin vielä näkemättä.

Viimeiseen asti suvakeille kuolemaa vaativa Tillanen saa vihdoin toiveensa toteen käytyään ensin järjestelmällisesti urputtamassa jokaiselle paikalla olijalle.

Poliisi avaa autonsa oven ja Tillanen käytännössä hyppää sisälle. Hetken ajan ison miehen äänessä on pienen lapsen riemua: ”Mä sain ilmaisen taksikyydin!”

Neljä kuukautta jatkunut rasistien tilanvaltaus pääkaupunkimme keskustassa on keskeytetty.

Farssi nimeltä Suomi-Maidan on ohi.

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

En kaipaa mainosta MV-lehdeltä

Pääministeri Sipilän haastattelustani tuli jonkinlainen viraalihitti Facebookin puolella. Myös roskajulkaisu MV-lehti tarttui aiheeseen ja julkaisi minusta eilen jutun.

Eikä siinä vielä mitään, mutta se oli juttu jossa minua kehuttiin!

Tämä kävi luontoni päälle raskaasti. En kaipaa mainosta julkaisulta, joka on aiemmin hyökännyt ystävieni, toverieni ja muiden suuresti arvostamieni henkilöiden kimppuun, levittänyt valheita, mustamaalannut viattomia ihmisiä, ja on täpötäynnä oksettavaa rasismia. En halunnut kenenkään luulevan, että minä olin samalla puolella tällaisen toiminnan kanssa.

En voinut antaa asian olla. Päätin käydä illalla itse julkaisun ”päätoimittajan” Ilja Janitskinin vaaliteltalla antamassa palautetta.

Teltalla päivystävät Suomi Ensin -sankarit eivät arvostaneet suoraa palautettani vaan kokivat sen hyökkäyksenä, eli atakkina. Teltasta rynnisti huomioliiviasuinen isokokoinen nuori mies, joka välittömästi yritti ottaa minut niskalenkkiotteeseen ja huusi kovaan ääneen.

Lyhyen mielipiteiden vaihdon jälkeen paikalle kutsuttu poliisipartio poisti minut paikalta. Viestini kuitenkin taisi tulla kaikille selväksi.

* * *

Poliisin käytös hieman yllätti. Pidempi poliisimies kävi todella kierroksilla ja uhkasi laittaa minut putkaan (jo toinen kerta tällä viikolla!) Siinä sitten käytiin uusi väittely noin varttitunnin ajan.

Poliisin mielestä tuo alue Rautatientorista kuuluu Suomi Ensin -porukalle eikä sinne saa kukaan tulla ilman lupaa, vaikka paikka on julkinen. Poliisimies muotoili asian niin, että ”ajattele jos mä tulisin vaan sun kotiin.” Kysyin, eikö kotirauhan häiritseminen ole pikkasen eri pykälä.

Poliisi muotoili asian uudelleen niin, että ”mieti jos sä vaan menisit tonne toiseen leiriin, et mitä siinä tapahtuisi.” Kerroin että olen kyllä käynyt siellä ja ihan tervetulleeksi toivotettiin.

Kun totesin sitten halunneeni vain ilmaista mielipiteeni Janitskinin julkaisusta, ja enkä sanottavani sanottua ole tulossa toistamiseen, rupesi poliisimies vielä avautumaan, että ei pitäisi sanoista loukkaantua, ja että kyllä poliisitkin saa toimittajilta paljon paskaa niskaan.

Tapaukseen liittymättömien traumojen purkaminen satunnaiselle kansalaiselle oli mielestäni erikoista. Totesin, että olen toimittajanakin ollut pari vuotta ja että kyllä sananvapauttakin rajoittavat muutamat lakipykälät.

Lopulta lyhyempi poliisimies puuttui sanasotaan ja pisti riidan poikki. Menin metrolla kotiin. Kotona sain tietää, että Suomi Ensin -porukan legendoissa tarina oli jo muuttunut niin, että olisin lyönyt poliisia ja joutunut vangituksi.

* * *

Oli mielenkiintoista huomata kuinka ääni rasistien kellossa muuttui sosiaalisessa mediassa.

Sipilä-haastatteluvideostani aiemmin täysillä tykkäilleet isänmaan ystävät ryhtyivät nyt purkamaan harmistustaan, kun tajusivat, etten ole mukana heidän vihanlietsonnassaan.

Siinä missä päivää aikaisemmin nämä ”kansallismieliset” vannoivat olevansa suomalaisen köyhän puolella, nyt sainkin kuulla olevani viheliäinen sossupummi, jonka pitäisi mennä töihin ja lopettaa valittaminen. Näin minua valisti esimerkiksi ”Vilho Vesterinen” -nimellä esiintynyt Facebook-käyttäjä.

”Vilho” meni hieman hiljaisemmaksi kun kerroin tietäväni, että nimimerkin takana on todellisuudessa Suomi Ensin -liikkeen ympärillä pyörivä amatöörikuvaaja Nico Ylä-Soininmäki. Seuraavaksi rupesikin sitten tulemaan kaikkea inhimillisyyttä ja järkeä loukkaavaa rasistista roskaa läheisistäni, jolloin Vilho siirtyi blokin puolelle.

Eräs toinen Ari-niminen mieshenkilö lupasi selvittää kaikki verotietoni ja työpaikkani, jotta voi kertoa kaikille miten säälittävä työtön olen. Hän ilmoitti myös tulevansa kuvaamaan minua ja muita Espoon leipäjonoissa ja selvittämään kaikkien jonolaisten ihonvärin.

Tässä ”kansallismielisten”, sekä perussuomalaisten että näiden ärhäkkäämpien kumppaniensa, suhtautuminen köyhiin pähkinänkuoressa. ”Pidetään ensin huolta omista vähävaraisistamme” toimii sloganina tasan niin kauan, kun sillä voi lyödä päähän maahanmuuttajia. Mutta sillä sekunnilla kun köyhät oikeasti ryhtyvät penäämään oikeuksiaan ja toimimaan etujensa mukaisesti, heidät voidaan heittää bussin alle.

Oikeistosta ei ole EU:n vaihtoehdoksi

Puhe Täystyrmäys EU:lle -mielenosoituksessa Kiasman aukiolla 6.12.2016.

Hyvät ystävät ja toverit,

Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.

En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.

Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.

Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.

***

Hyvät toverit,

Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.

Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.

Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.

On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”

Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.

onumfhosEuroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.

Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.

Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.

Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.

Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.

Kokoomus rivejä hajottamassa Prideillä

Helsingin Pride-päivänä tuntuu aina olevan kaunis sää.

Tälläkin kerralla aurinko porotti niin, että käsivarret hieman kärventyivät kulkueen liikkeellelähtöä odotellessa.

Porukan määrä tuntuu myös olevan jatkuvassa kasvussa, nyt tapahtumaan osallistui, luultavasti monien ikävien tapahtumien motivoimana, vähintään 30 000 ihmistä. Itse olin mukana kommunistien Punaisen Sateenkaaren blokissa.

punainensateenkaari

Tämän vuoden teemanamme oli äitiyslaki. Vaadimme tasapuolista kohtelua vanhemmille heidän suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Valtion ja kuntien ei tule päättää vanhemmuudesta, se on perheiden oma asia.

Näkemyksemme mukaan perheen sisäinen adoptio on tehtävä helpoksi ja vaivattomaksi ja kaikkien perheiden mahdollisuutta olemassaoloon on tuettava ilman ulkopuolelta tulevaa turhaa vanhemmuuden arvottamista. Vanhemmuus ei saa olla kiinni vanhemman sukupuolesta, suuntautumisesta, tulotasosta tai vammattomuudesta.

Jengiä piisaa #gaypride #homosaatio #punavihermädätys #punainensateenkaari

A photo posted by Sippo Kähmi (@spkahmi) on Jul 2, 2016 at 4:09am PDT

 

Kulkueen jälkeisessä puistojuhlassa oli mahtava tunnelma. On upeaa nähdä miten monenlaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ei vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, vaan kaikkia siitä väliltä. Dialektiikka on vahva myös seksuaalisuuden kentällä!

* * *

Konfliktitilanteiltakaan ei vältytty.

Ylityöllistettyjen ja helteen kuumentamien järkkärien kanssa sai neuvotella oikeasta paikasta kulkueessa. Samaan aikaan Turkissa kanssakäyminen järjestyksenvalvojien kanssa oli astetta hurjempaa, joten on syytä olla ihan kiitollisin mielin.

Kovin myräkkä syntyi sosiaalisessa mediassa kuitenkin siitä, että ylikersantti Juho Pylvänäinen oli kehdannut laittaa sotilasunivormun kulkueeseen päällensä. Tästä hyvästä mies oli saanut kuulla olevansa ”punakkivireä sekasikiö” ja Puolustusvoimatkin oli toimittanut julkisuuteen nuhteensa. Ei sotavoimien nimissä nyt sovi vaatia tasa-arvoa.

Tässä voisi nyt pohtia syvällisesti sitä, mikä on valtion väkivaltakoneistojen syvempi luonne, ja kaivataanko toisten maiden duunareiden tappamista varten perustettuja organisaatioita Pride-kulkueissa ensinkään.

Siinä mielestäni astuttaisiin tässä yhteydessä harhaan. Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta tasa-arvon puolesta ja armeijan ”valkoisen heteromaskuliinista” kulttuuria vastaan, joka minulle näyttäytyy pelkästään positiivisena asiana.

* * *

Samaa mieltä ei ollut ammattitrolli ja Kokoomuksen helsinkiläinen poliitikko Ossi Mäntylahti, joka päätti jäljittelemättömään tyyliinsä ilmiantaa Pylvänäisen Puolustusvoimille virkapuvun väärinkäytöstä.

Sosiaalisen median eri ryhmissä seurasi suuri väittely, joka ikävä kyllä keskittyi asiakysymysten sijaan teknisiin seikkoihin.

Hämmentävästi suurin osa Pylvänäisen teon puolustajista lähti argumentoimaan siltä linjalta, että Pridessä ei ole ”mitään poliittista”. Ohjesäännön mukaan kun virkapukua saa käyttää juhlakulkueissa, mutta ei poliittisissa mielenosoituksissa.

Totta kai onkin, että tapahtuma on ilmoitettu viranomaisille juhlana, ei mielenosoituksena. Mutta siinä täytyy olla kyllä kerrankin trolli-Ossin kanssa samaa mieltä, että tietenkin Pride on poliittinen mielenosoitus. Jos tapahtuma typistetään pelkäksi epäpoliittiseksi festivaaliksi, se menettää merkityksensä. Se tarkoittaa, että on unohdettu se radikaali historia, josta koko Pride on alun alkaen lähtenyt.

Omaa blokkiamme edellä kulkueessa marssi esimerkiksi tummiin surupukuihin verhoutunut joukko, joilla oli mustat sähköteipit suunsa päällä vaientamisen merkiksi. He kantoivat mukanaan ympäri maailmaa tänä vuonnna murhattujen sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien ihmisten nimiä ja kuvia. Orlandon tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Tuo surupukujen aktio oli yksi voimakkaimmista mielenosoituksista joita olen vähään aikaan nähnyt. On vähän loukkaavaa sanoa, että sillä ei ollut poliittista sisältöä.

Tässä monella tuntuu menevän sekaisin, että puoluepolitiikka on eri asia kuin politiikka yleensä. Se, että joku tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, että se on poliittisesti sitoutumaton – tietenkin HeSeta ry:n järjestämä Pride on sitoutunut vaatimaan tasa-arvoa seksuaalivähemmistöille, joka on itsessään poliittinen vaatimus.

Tasa-arvo ei Suomessa ole vieläkään mikään itsestäänselvyys tai valmis asia, jota pitää vain juhlia – kyllä se vaatii myös tekoja. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että on olemassa tahoja jotka aktiivisesti työskentelevät tuon tasa-arvon purkamiseksi – kuten viimeksi Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

* * *

Tästä kysymyksestä täysin eri asia on sitten olla Ossi Mäntylahden kaltainen pedanttinen mulkku ja ilmiantaa tapahtumaan osallistujia saadakseen itselleen jotain kummallista mainetta ja huomiota, vaikka sitten perästä päin esittää olevansa asian puolesta. Sitä sanotaan rivien hajottamiseksi ja oman pesän likaamiseksi.

Siksi on suoraan sanottuna melko epäilyttävää, että tällainen henkilö edelleen istuu syrjinnän vastaisen RASMUS ry:n hallituksessa. Aiemminhan Mäntylahti profiloitui esimerkiksi lällättelemällä Saara Särmän ulkonäölle, koska tämä on feministi.

Lopulta ilmiantaja-Ossi ei nyt sitten kuitenkaan saanut tahtoaan läpi tässä keississä, ja hyvä niin.

Sori siitä.

***

P.S. Tämä nyt ei liity enää mihinkään, mutta puistojuhlassa tapasimme veljeni kanssa sattumalta joukon mukavia tyyppejä, joista eräs oli tehnyt komean psykedeelisen uudelleenmiksauksen klassisesta ”Posti-Elektroniikkaa” -kappaleesta. Nupit kaakkoon!

Itsenäisyyspäivän tapahtumia

Tänä vuonna äärioikeisto oli päättänyt ottaa juhlan täysillä haltuunsa.

Kiasman aukiolla kokoontui pieni, perinteinen itsenäisyyspäivän mielenosoitus EU-komentoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Pidin vesisateessa puheenvuoron Kiasman aukion EU-kriittisessä itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Sen koko teksti on luettavissa VEU:n sivuilta.

Kävin myös katsomassa, miltä äärioikeiston ”Itsenäinen Suomi 2015” -tapahtuma näytti. Ennakkotietojen perusteella tapahtumassa esiintyivät Perussuomalaisten kansanedustaja, Itsenäisyyspuolue ja Hommaforum sulassa sovussa Junes Lokan ja MV-lehden Ilja Janitskinin kanssa.

Natsifest 2015. Never forget. #soumifinland

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Tapahtuman osalliseksi Narinkkatorilta siirtyneen Rajat kiinni -kulkueen kärjessä oli näkyvillä banderolli: ”Väkivaltarikolliset pois Suomesta!” Mukana oli silminnäkijähavaintojen mukaan SVL:n natseja ja Soldiers of Odin -tyyppistä porukkaa. Minusta se oli hilpeää, ovathan molemmat tunnettuja väkivaltarikoksistaan.

Huusin torin nurkalta terveiset, että jatkakaa kävelyä vaan, niin pääsette pois Suomesta…

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Puolisoani asia ei kuitenkaan huvittanut. Häntä pelotti, hän halusi äkkiä pois tuosta tilanteesta.

Vasta silloin, toisen ihmisen kokemuksen kautta ymmärsin toden teolla, mikä merkitys näillä kulkueilla on. Ne ovat vääränlaisiksi koettujen ihmisten pelottelua, jolla viestitetään: itsenäisyyspäivä, Helsinki, Suomi, nämä ovat kaikki meidän hallussamme, te kaikki muut – vähemmistöt, erimieliset, turpa kiinni, painukaa ulos. Näin otetaan konkreettisesti pala kerrallaan sekä fyysistä että henkistä tilaa haltuun.

Äärioikeiston kulkueiden yhdistyessä Kansalaistorille lähdimme kotiin joulukuusta koristelemaan.

Sosiaalisesta mediasta ja uutisista saimme lukea ”humoristisista” natsitervehdyksistä ja Sieg Heil -huudoista. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen puhuttua naisten oikeuksista ammattitrolli Junes Lokka tarjoili lavalta kaktusta työnnettäväksi kansanedustaja Li Anderssonin sisään, yleisön nauraessa ja hurratessa.

Pappi Kai Sadinmaa poistettiin Kansalaistorilta vihamielisen kylttinsä takia: siihen oli kirjoitettu ”Rakasta maahanmuuttajaa”.

Myöhemmin illalla 612-soihtukulkuetta vastustaneet antifasistit saivat poliisien kumiluoteja kirjaimellisesti silmilleen.

Sitäkin surkeampaa oli, että monet ”maltilliset” eivät nähneet tapahtumissa mitään ongelmaa.

Ei leikitä natsien kanssa

Silent Saoghal

Viime viikon lauantaina 3.10.2015 järjestettiin ”maahanmuuttokriitikoiden” Rajat Kiinni -mielenilmaus Kampin Narinkkatorilla, joka keräsi noin 250 ihmistä. Samaan aikaan samassa paikassa organisoitiin anarkistien toimesta vastamielenosoitus kello 14:30 alkaen, joka kantoi nimeä Ei Rasismille! Rasisminvastaiseen mielenosoitukseen osallistui eri arvioiden mukaan 400 – 600 henkeä.

Helsingin Sanomien artikkeli viime lauantailta

Haluaisin kiittää kaikkia Ei Rasismille! -mielenilmaukseen osallistuneita henkilöitä! Koin itselleni tärkeäksi osallistua tähän mielenosoitukseen varsinkin sen jälkeen kun jouduin itse rasistisen nöyryytyksen kohteeksi. Kirjoitin aiheesta edellisessä blogitekstissäni. Edelliseen kirjoitukseeni liittyen kiitän myös kaikkia ihania ihmisiä voimaannuttavista kommenteista, joita sain muun muassa Facebookissa sekä tekstini jakamisesta!

Oli hienoa huomata, että rasismin vastustajia oli paikalla huomattavasti enemmän kuin Rajat Kiinni -mielenilmaukseen osallistuneita. On hyvin tärkeää, että ihmiset osoittavat äänekkäästi vastustavansa rasismia ja syrjintää niiden kaikissa muodoissa sen sijaan että hyväksyisivät ne hiljaisuudessa. Maailma, jossa elämme, muuttuu päivittäin entistä kansainvälisemmäksi muun muassa vapaamman liikkuvuuden vuoksi. Miksi Suomen pitäisi jättäytyä pois tästä kehityksestä? Esimerkiksi viimekuisen Suomi Says Welcome -piknikin kaltaisia ihmiset yhteen…

View original post 130 more words