Mediassa nähtiin tällä viikolla pimeänäkösensorin kautta otettu kuva viimeisestä yhdysvaltalaissotilaasta lähtemässä Kabulin lentokentältä. Tämän miehen kuva ja nimi jäänee ikuisesti länsimaisiin aikakirjoihin, vain koska hän sattumalta oli viimeinen joka kävelee sotilaskoneen ramppia ylös.
Tuota edeltävänä päivänä saatiin tietää, että Yhdysvaltain ilmaiskussa Kabulissa kuoli perheenisä Zemaray Ahmadi (36 vuotta), hänen poikansa Zamir (20), Faisal (16) ja Farzad (12), kolme sukulaistyttöä (2, 5 ja 7-vuotiaita), kaksi sukulaispoikaa (2 ja 6-vuotiaita), sekä 28-vuotias mies.
Brittiläisen Sky Newsinartikkelissa on kaksivuotiaana kuolleen Malika Ahmadin valokuva.
Heidän nimiään ja kuviaan ei tulla muistamaan, kun Kabulin tapahtumia tutkitaan vuosikymmeniä myöhemmin – tai edes tällä viikolla. Ainoa maininta jonka löysin tapauksesta Yleltä on juttu, jossa kerrotaan että USA:n ”itsepuolustukseksi” tekemässä iskussa ei kuollut siviilejä.
Proletaarit järjesti kansainvälisenä USA:n ja Iranin välisen sodan uhkan vastaisena toimintapäivänä 25. tammikuuta 2020 mielenilmauksen, jossa kuultiin sodan ja imperialismin vastaisia puheenvuoroja eri kansalaistoimijoilta ja järjestöiltä.
Helsingin huippukokouksen yhteydessä 16.7.2018 järjestettiin Finlandia-talolla Helsinki Against Trump and Putin -mielenosoitus.
Ruohonjuuritason kansalaisaktivistit avasivat tilan, jossa tavalliset ihmiset, pakolaiset ja siirtolaiset pääsivät ääneen maailmanpolitiikan tilasta.
Helsinki Against Trump and Putin, a grassroots coalition, is organizing a demonstration to take place from 12.00 to 17.00 on Monday 16.7. We will gather in Kaisaniemi Park at 11:30 and march to Finlandia Hall.The group is opening a space for ordinary people, refugees and migrants, Russian exiles and American activists to speak out against the war, xenophobia, sexism, homophobia and environmental destruction fueled by Putin’s and Trump’s governments.
Marja-Leena Ylen-Julin, mother of five and one organizer for the group said, ”we want to amplify the voices of all the people who are suffering under the policies of the Russian and United States governments. We want to hold an event clearly opposing the whole Trump-Putin agenda.”
”The world is embarrassed and angered by the presidents of these countries. Millions are terrorized by Putin’s militarism and homophobia. Trump is escalating wars around the world and is making open racism and misogyny normal at home. We need to not just resist Trump and Putin, but change the political environment that makes them possible.
Tiedonantajan numerossa 39 (28.10.2016) käsiteltiin lännen salattua osuutta Syyrian sodassa.
Juttukokonaisuudessa on toimituksen käännösjuttu Global Research -sivustolta ja Marja-Liisa Siiran kirjoittama mielipidekirjoitus, jossa referoidaan RT-uutissivustoa ja 21st Century Wire -blogia.
Ikävä kyllä juttuihin on livahtanut lukuisia virheitä, jotka vaihtelevat epätarkkuuksista suoranaiseen virhetietoon. Koska Tiedonantaja on työkalu meille, jotka yritämme muodostaa materialistista analyysiä maailman tapahtumista, on näihin välttämätöntä puuttua.
* * *
Ensimmäisessä jutussa huomio kiinnittyy ensin netissä laajalle levinneeseen valokuvaan Arizonan senaattori John McCainistä Syyriassa. Ongelmallista on, että kuva, kuvateksti, ja itse juttu eivät varsinaisesti liity toisiinsa.
Kuvatekstissä todetaan, että ”CIA on todistettavasti kouluttanut ISISin joukkoihin päätyneitä terroristeja”, joka lienee totta, mutta ei liity kuvaan tai tekstin seuraavaan lauseeseen:
”Kuvassa Yhdysvaltain republikaanisenaattori John McCain yhdessä tunnetun ISIS-johtajan Al-Baghdadin kanssa”.
Tätä yhteyttä ei ole todistettu, vaikka aiheesta onkin liikkunut paljon spekulaatiota.
Nämä arvuuttelut ovat kuitenkin pohjautuneet lähinnä taustalla näkyvän henkilön kasvonpiirteisiin, eivät todistettavissa oleviin linkkeihin McCainin ja ISISin välillä — eivätkä ne myöskään suoraan liity uutiseen CIA:n koulutustoiminnasta Jordaniassa.
Oikea muotoilu olisi siis ollut korkeintaan ”väitetysti yhdessä…”
* * *
Näitä spekulaatioita mielenkiintoisempi — ja todisteena langettavampi — on virallinen tarina kuvan takana.
Senaattorin matkan tarkoituksena toukokuussa 2013 oli todistaa, miten helppoa on löytää ja tavata ”luotettavia” syyrialaisia kapinallisia ja opponoida Obaman demokraattihallintoa, joka ei McCainin mielestä ollut tehnyt tarpeeksi kapinallisten tukemiseksi.
Myös sotilaspuolella oltiin vielä tuolloin epäileväisiä: Yhdysvaltain puolustusvoimien esikuntapäällikkö, kenraali Martin Dempsey varoitteli ettei USA:n kannata ryhtyä tukemaan ”Vapaata Syyrian armeijaa” FSA:ta sotilaallisesti, sillä sillä epäiltiin olevan linkkejä al-Qaidaan.
Todistaakseen ”hyvien kapinallisten” yhteistyön helppoutta McCain tapasi ISISiä vastaan sotivan FSA:n taistelijoita leirillä Turkin ja Syyrian rajalla. Valokuvassa esiintyvät miehet eivät siis ole saatavissa olevan tiedon perusteella ISIS-joukkoja vaan FSA:n alaisuudessa toimivan ”Pohjoisen myrskyn prikaatin” (Asifat al Shamal) miehiä.
Jo ennen McCainin vierailua tämän ryhmän maine oli kyseenalainen. Vuonna 2012 prikaatia syytettiin 11 libanonilaisen shiia-pyhiinvaeltajan kidnappauksesta. Lokakuussa 2012 ryhmä julisti itse olleensa libanonilaisen journalistin Fidaa Itanin kidnappauksen takana.
Elokuussa 2013 yhdysvaltalainen journalisti Steven Sotloff saapui samalle leirille jolla McCain oli vieraillut, tavoitteenaan raportoida Syyrian sodasta. Pohjoisen myrskyn prikaati pidätti tuolloin Sotloffin leirin mediakeskuksella epäiltynä toimimisesta Assadin hallituksen hyväksi. Kun journalistin lopulta annettiin jatkaa rajalta, hän joutui ISIS-joukkojen käsiin.
Loppu on tiedossa — mies murhattiin brutaalisti ISISin levittämällä propagandavideolla.
Sotloffin ystävän Barak Barfin mukaan joku rajaleirin Pohjoisen myrskyn prikaatilaisista myi Sotloffin ISISille hyvään 25-50 000 dollarin hintaan.
Barfi on julkisuudessa hyökännyt rajusti McCainia ja USA:n hallitusta vastaan näiden veljeilystä kyseisen ryhmän kanssa. McCainin esikunnan ja Obaman hallinnon mukaan Barfin esittämä väite on ISISin disinformaatiota.
Kenenkään tiedossa ei ole varmasti, miten journalisti päätyi ISISin käsiin.
* * *
Mistä valokuva siis itse asiassa kertoo?
McCain ei tavannut ISIS-johtoa, mutta kylläkin yhden Syyrian loputtomista aseistetuista ryhmistä, jonka poliittinen ideologia ja liittolaissuhteet ovat aina olleet hyvin epäselviä — ja jonka toimintatapoihin kuuluvat siviilien, myös journalistien, kidnappaukset.
Sen sijaan, että McCainin visiitti rajaleirille paljastaisi CIA:n ohjailevan ISISiä, se kertookin päinvastaista: koska vuonna 2013 Syyriassa taistelleet joukot eivät olleet oikein kenenkään ohjauksessa, yhdysvaltalaiset toimijat etsivät kuumeisesti mitä hyvänsä myötämielistä ryhmää, jonka kautta saada alue hallintaansa. Kumppanit eivät vain oikein osoittautuneet kauhean luotettaviksi.
Syyskuussa 2014 Yhdysvaltain sotilaskomento Pentagon perusti oman ohjelmansa syyrialaisryhmien aseistamiseksi Jordaniassa. Tämä Train and Equip Program(”Kouluta ja varusta -ohjelma”) on budjetiltaan 500 miljoonaa dollaria vuodessa. Pentagonin tukemiin, ISISiä vastaan taisteleviin ryhmiin kuuluivat mm. islamistinen ”Mujahideen-armeija” ja Harakat Hazm. Tavoitteena oli kouluttaa 5 000 sotilasta kolmen vuoden aikana.
Maaliskuussa 2015 lopulta vain 200 aloitti koulutuksen, joista valtaosa lopetti koulutuksen kesken kuultuaan, ettei Yhdysvallat halunnut heidän taistelevan Assadia vastaan vaan nimenomaan ISISiä. Lopulta saatiin muodostettua vain noin 50-70 taistelijaa käsittävä ”Divisioona 30”. Rajan ylitettyään joukot joutuivat pikaisesti islamistisen al-Nusra-rintaman vangitsemiksi.
Syyskuussa 2015 yritettiin uudelleen: kurditaistelijoiden puolustaman Kobanen menestyksen innoittamana koulutettiin toinen Divisioona 30 taistelemaan ISISiä vastaan. Pian rajan ylitettyään tämä ryhmä kuitenkin luovutti upouudet Toyota-avolavansa, aseensa ja varusteensa al-Nusra-rintamalle. Syyskuun lopulla Yhdysvaltain armeijan kenraali Lloyd Austinarvioi, että joukkoja on jälkellä ”neljä tai viisi” miestä. Loput ilmeisesti liittyivät ”Syyrian demokraattisiin voimiin” (SDF).
Pentagonin ohjelma oli siis surkea epäonnistuminen.
Erityisen selväksi tämä kävi tänä vuonna, kun samalla Turkin ja Syyrian raja-alueella Marean kaupungissa CIA:n aseistama sotajoukko Fursan al Haq, ”Oikeamielisyyden ritarit”, joutui Pentagonin aseistaman SDF:n hyökkäyksen kohteeksi. Ryhmät tulittivat toisiaan ja lopulta voitolle jäi SDF.
Pentagon ei tosin ilmeisesti aseistanut juuri sitä osaa SDF:stä, joka hyökkäsi CIA:n ”ritarien” kimppuun, mutta yhtä kaikki: Syyriassa USA:n toinen käsi ei todella tiedä, mitä toinen tekee.
* * *
”I am not expert enough”
Myös itse artikkelin leipätekstissä on joitakin epätarkkuuksia.
Teksti on suomennettu ja lyhennetty versio Global Researchin artikkelista Timeline of CIA interventions in Syria, joka puolestaan on alunperin ilmestynyt oikeistoliberaalissa Lew Rockwell -blogissa. Sen on kirjoittanut yhdysvaltalainen Buffalon yliopiston emeritusprofessori Michael S. Rozeff.
Ensinnäkin Tiedonantajan artikkelissa väitetään Rozeffin olevan ”Syyria-asiantuntija”, mikä ei pidä paikkaansa, eikä sellaista väitä Rozeff itsekään. Tosiasiassa kyseessä on finanssialan ja hallintotieteiden professori, jonka asiantuntemus on osakekaupan ja kirjanpidon aloilla. Työnsä ohella Rozeff kirjoittaa mielipidekirjoituksia poliittisista aiheista, pääasiassa laissez faire -kapitalismin vapauttavasta voimasta.
* * *
Tekstissä törmätään muihinkin olemattomiin asiantuntijoihin. Rozeffin artikkelin suomennos väittää seuraavaa:
”Asiantuntijoiden mukaan Daraa’n protestiliikkeessä [maaliskuussa 2011] oli mukana islamistisia terroristeja, joita tukivat sekä Israelin tiedustelupalvelu Mossad että läntiset tiedustelupalvelut.”
Tarkemmalla luennalla paljastuu, että näitä ”asiantuntijoita” on tasan yksi, Global Researchin perustaja ja mielikuvituksellinen salaliittoteoreetikko, kanadalainen professori Michel Chossudovsky, joka spekuloi Daraa’n protestien ”näyttäneen” lavastetulta tapahtumalta johon ”todennäköisesti” läntiset tiedustelupalvelut ja/tai Mossad sekaantuivat. Kyseessä on siis arvaus.
Tämä ei Chossudovskylle ole mitään uutta. Mieheltä löytyy vastaava salaliittoteoria jokaisesta viime vuosien kansannoususta ja protestiliikkeestä. Syyrian lisäksi myös Egyptin, Tunisian ja koko Arabikevään protestiliikkeet, Yhdysvaltain rahamaailmaa vastaan suuntautunut Occupy Wall Street -liike, globaalikapitalismia vastustava Sosiaalifoorumi-liike ja jopa anonyymien nettiaktivistien Anonymous-liike ovat kaikki Chossudovskyn mukaan tavalla tai toisella CIA:n taskussa.
Tällainen ”analyysi” siirtyy materialismin piiristä jämäkästi fantastisen ajattelun kategoriaan.
* * *
Suomennos jatkuu:
”CIA koulutti Syyrian opposition taistelijoita [lokakuussa 2013]. Kokonaismäärä oli jopa 100 000 taistelijaa. Yhdysvaltain viranomaisten arvion mukaan niistä noin 20 000 edusti ääri-islamistisia terroristeja.”
Tässä Tiedonantajan käännös onnahtaa pahemman kerran, ja Rozeffin artikkelin pointti kääntyy täysin päälaelleen. Lukijalle välittyy kuva, että CIA:n kouluttamia taistelijoita olisi Syyriassa 100 000, joista 20 000 ääri-islamistia!
Alkuperäisessä jutussa lainataan Washington Postin artikkelia, jossa itse asiassa sanotaan jotain ihan muuta: ”CIA laajentaa salaista hankettaan opposition taistelijoiden kouluttamiseksi Syyriassa” koska ns. maltilliset kapinalliset ovat jäämässä alakynteen. ”Ohjelman tahti on tosin niin hidas, että se ei ole kuin pieni pisara taistelijoiden kokonaismäärässä, joka on noin 100 000.”
Siis taistelijoita yhteensä oli Syyriassa 100 000, joista Yhdysvaltain viranomaisten arvion mukaan 20 000 edusti ääri-islamismia. Tätä ei katsottu hyvällä, joten ääri-islamistien vastapainoksi CIA ryhtyi kouluttamaan kourallisen ”omia”, vähemmän ”äärimmäisiä” taistelijoitaan FSA:n riveihin.
Arviot CIA:n kouluttamien joukkojen lukumäärästä vaihtelevat. Reutersin siteeraamanDer Spiegelin mukaan näitä taistelijoita oli maaliskuussa 2013 koulutettu 200, ja vuoden loppuun mennessä tavoite olisi ollut 1500. Jordanian tiedustelupalvelun sanotaan olevan mukana projektissa. Vahvistamattomien raporttien mukaan ohjelman tavoitteena olisi tusinan verran yksiköitä joihin kuuluisi noin 10 000 taistelijaa.
Kesäkuussa 2015 Washington Post uutisoi projektin määrärahojen pienentyvän 20% Yhdysvaltain kongressin tiedustelukomitean päätöksellä — huimasta miljardista dollarista vuodessa. Lehden siteeraamien nimettömien viranomaislähteiden mukaan koulutettuja ja varustettuja taistelijoita viime vuosien aikana olisi lähes 10 000. ”Vapaan Syyrian armeijan Eteläiseksi rintamaksi” nimitetyn koalition tukijoiksi mainitaan myös Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki.
Lehtitietojen perusteella 10 000 on siis ehdoton maksimi CIA:n kouluttamille FSA:n joukoille, ei sentään 100 000 — ja tämä siis vasta kesäkuussa 2015, ei lokakuussa 2013.
Kun muistetaan Pentagonin vastaavan ohjelman onnistuneisuus, voidaan vain arvuutella, moniko näistä joukoista lopulta päätyi oikeasti taistelemaan Syyriassa — puhumattakaan siitä, kenen puolelle!
* * *
Omituinen yksityiskohta on myös, että Tiedonantajan suomennoksen loppuun on jostain livahtanut äärioikeiston salaliittoteoreetikoiden suosiossa oleva käsite ”Uusi maailmanjärjestys” isolla U:lla (engl. New World Order, NWO).
Alkuperäisessä artikkelissa Rozeff käyttää kuitenkin termiä ”some kind of world order”, ei erisnimi vaan yleisesti ”jonkinlainen maailmanjärjestys”.
Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä detaljilta, mutta muuttaa omalta osaltaan artikkelin sävyä humpuukin suuntaan. Tosiasiassa Rozeff, vaikka löytyykin Tiedonantajan aatemaailman toiselta vastalaidalta ja on tullut julkaistuksi varsin kirjavaa sisältöä jakavalla sivustolla, näyttää kuitenkin pidättyvän teksteissään tosimaailman piirissä eikä sorru värikkäisiin NWO-fantasioihin.
* * *
Rozeffin artikkelia seuraa toinen, alatyylisempi juttu, jossa kommentoidaan ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin tapausta ja laajemmin median yksisilmäisyyttä Syyrian sodan uutisoinnissa.
Artikkelin ensimmäisessä osassa Marja-Liisa Siira käy läpi, miten suomalainen media nielaisi Adhamin narratiivin eikä kyseenalaistanut tämän al-Nusra-sympatioita, vaikka mies toi ne avoimesti ilmi. Tämä on oleellinen huomio.
Seuraavaksi kritiikkiä saa Rami Abdulrahmanin (Osama Suleiman) pyörittämä Syrian Observatory for Human Rights (SOHR). Kyseessä on Englannista käsin toimiva verkkosivu, jonne kaksi ihmistä päivittää Syyriasta puhelimitse saamiaan tietoja sodan ihmisuhrien lukumääristä. Erikoista on, että ilmeisen amatöörimäinen sivusto on tullut siteeratuksi laajalti valtamediassa.
MLS:n jutussa SOHR saa jutussa paheksuntaa mm. siksi, että se ”ratsasti kansainvälisen Human Rights Watch -järjestön maineella.”
Niin. Sehän olisi aika noloa, jos paljastuisi että on perustanut tietonsa sivustoon, joka ratsastaa kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön maineella, mutta jolla ei oikeasti ole mitään sen kanssa tekemistä.
Mielenkiintoisesti Siira viittaa tekstissä Abdulrahmaniin ”pitsanpaistajana” — nimitys, jota ei löydy artikkelin loppuun merkityistä lähteistä. Siira tietää myös kertoa:
Tämä ”tietotoimisto” … välitti jihadistien tuottamia uutisia ja ilmeisesti aika paljon omasta päästä keksittyjä ’tietoja’.
SOHR ei lähteenä todellakaan vaikuta olevan sieltä luotettavimmasta päästä. Suurin ongelma on, ettei sivusto itse anna juuri minkäänlaisia lähteitä tiedoilleen. Sivustolta kuitenkin löytyy tietoa myös jihadistien (sekä ISIS että al-Nusra) vähemmän mairittelevista teoista. Lisäksi sivustoa aiemmin ylläpitänyt Mousab Azzawi erotettiin sillä perusteella, että tämä vastusti Assadin hallintoa eikä halunnut raportoida lojalistien kärsimistä tappioista.
Tiedonantajan lukijoille informatiivista olisikin ollut kuulla muutama esimerkki näistä väitetyistä jihadistien tai ”ilmeisesti” omasta päästä keksityistä uutisista ja ”tiedoista” jotka ovat saaneet ympärilleen lainausmerkit, kun sellaista kirjoittajalla selkeästi on.
Pikaisella etsinnällä Abdulrahmania on syyttänyt valehtelusta ainakin Venäjän puolustusministeriön tiedottaja Maria Zakharova. Hän on myös ainoa hakukoneiden löytämä lähde, joka tuo esiin miehen olleen joskus töissä ”grillikioskilla”. Tähän ilmeisesti viitataan ”pitsanpaistamisella”, mutta se ei lukijoille täysin avaudu.
Zakharovan mukaan SOHR:n levittämää valhetta on, että Venäjän ilmavoimat olisivat pommittaneet sairaalaa Idlibissä lokakuussa 2015. Tällä viitataan oletettavasti Sarminin sairaalan pommitukseen 20.10.2015. Tästä kertoi kuitenkin laaja joukko eri järjestöjä, pääasiassa erilaisia lääkärien järjestöjä.
Venäjän puolustusministeriö julkaisi tuolloin Twitterissä kuvia sairaalasta ja väitti sen olevan ”täydellisen vaurioitumaton”. Tämä oli puoliksi totta: Sairaala jäi pystyyn, mutta vieressä seissyt koulu räjähti maan tasalle.
Vielä tällä otannalla ei ole kauhean selvää, että SOHR olisi lähteenä ainakaan kovin paljon vähemmän Venäjän puolustusministeriötä luotettavampi.
* * *
Sitten tekstissä arvioidaan Itä-Aleppossa toimivaa, lähinnä YouTubessa videoita julkaisevaa Aleppo Media Centeriä, jonka Aleppossa kuvatut videot ovat olleet lähteenä monien pommitusten vaikutuksia arvioitaessa. Jutussa mainituista lähteistä AMC lienee luotettavin jo ihan siksi, että se on oikeasti paikan päällä ja keskittyy videon tuotantoon.
Tämäkin tosin on MLS:n mukaan ongelmallista: siinä missä SOHR:n tiedot eivät voi pitää paikkaansa, koska se ei ole Syyriassa, AMC taas on epäilyttävä siksi, että se toimii kapinallisen al-Nusran hallitsemalla alueella. Toisaalta, jos ei toimisi, sitä voisi taas kritisoida siitä, ettei se ole tapahtumapaikalla!
AMC saa myös kritiikkiä siitä, että se on saanut rahaa Ranskan ulkoministeriöltä ja Washingtonissa sijaitsevalta Syrian Expatriates Organisation SEO:lta, jotka molemmat vastustavat Assadin hallintoa.
Ranskan ulkoministeriön tuki on kieltämättä aidosti mielenkiintoinen tieto, mutta ei lopulta välttämättä kovin yllättävä.
MLS kirjoittaa:
”Mainoslätkän mukaan AMC:tä tukevat kaikkki[sic] merkittävät kansainväliset mediat: CNN, New York Times, Washington Post, BBC News, Guardian ja Al Jazeera [Qatar].”
Tämä väite taas ei vaikuta pitävän paikkaansa. Tällaista ”mainoslätkää” ei ainakaan löydy suoraan mistään AMC:n sivuilta.
Siira viittaakin tässä ilmeisesti lähteenään käyttämäänsä 21st Century Wire -blogiin, johon tällainen kuva on tehty kuvituskuvaksi selventämään, mitkä kanavat ovat hyödyntäneet AMC:n materiaalia.
On jokseenkin hälyttävää, jos toisten tarkkuutta kritisoiva kirjoittaja ei itse erota kuvituskuvan ja alkuperäisen lähteen eroa — ja että tämä pääsee ilman tarkistusta sanomalehteen.
* * *
Teksti jatkuu:
”Ei ihme, että Aleppon Al-Nusra-rintaman tuottamat ’uutiset’ rauniokasoista ja ’Dusty Boysta’ leviävät tehokkaasti ympäri läntistä mediaa. Myös meille.”
On tietenkin totta, että kuvat Alepposta leviävät läntisessä mediassa paremmin kuin kuvat islamistikapinallisten ”helvetinkanuunoiden” aiheuttamasta tuhosta, puhumattakaan Jemenistä ym., sillä ne tukevat ”läntistä” narratiivia. Siksi myös Ranskan ulkoministeriö oletettavasti tukee toimintaa.
Tämä epäsuhta on tosiasia, ja hyvä pitää mielessä alueelta tulevaa tietoa arvioidessa. Sen tiedostaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin väittää, että toinen näistä kuvista olisi kokonaan lavastettu, kuten Marja-Liisa Siira tuntuu tekevän pukiessaan jälleen lainausmerkit sanan ”uutiset” ympärille. Uutiset Aleppon rauniokasoista eivät siis olisi uutisia lainkaan.
* * *
Tämä käy yksiin kirjoittajan aiempien mielipiteiden kanssa. Kun Aleppossa pommitettiin M10-sairaalaa 28. syyskuuta ja 1. lokakuuta, Siira väitti Facebookissa 9.10. virheellisesti, että koko
”uutinen sairaaloiden pommittamisesta Itä-Aleppossa lähti liikkeelle yhdestä falskista twiitistä, johon oli liitetty kuva raunioista. Kuva olikin Gazan raunioista. Nyt twiitti on poistettu. Mutta legenda elää ihmisten mielissä – koska media ei sitä oikaise. Ei koskaan. Helppoa on sotapropagandan läpimeno lännen mediassa, koska enää ei mitään tarkisteta. Twiiteistä tehdään surutta uutisia.”
Kun AMC:n YouTube-kanavalta sitten löytyi videokuvaa kyseisestä sairaalapommituksesta joka todisti vähintään sen, ettei kyse ole mistään ”yhdestä twiitistä”, oli se MLS:lle yksiselitteisesti ”jihadistien propagandaa”, joka olisi vielä erikseen pitänyt jollain tavalla vahvistaa.
Saattaa hyvin olla, että videon oli kuvannut joku, jolla on sympatioita tuon tai tämän jihadistiryhmän suuntaan. Se on jopa todennäköistä. Se ei kuitenkaan vielä voi automaattisesti tarkoittaa, että koko videolla näkyvä sairaala on lavastettu.
Tietenkin se voi olla myös sitä — kaikkihan on nykyään mahdollista. Mutta tämä väite vaatisi tuekseen edes jonkinlaista todistusaineistoa. Sellaista arviota ei voi tehdä etukäteen omien mieltymystensä mukaan.
Mitä tulee sairaalapommituksiin yleensä, niiden olemassaolo ilmiönä ei todellakaan roiku pelkästään jonkin yhden twiitin tai uutisen varassa. Yhdysvaltalainen Physicians for Human Rights (Lääkärit ihmisoikeuksien puolesta) on kerännyt terveydenhuoltoon kohdistuneista iskuista Syyriassa erittäin laajan interaktiivisen aineiston lähdeviitteineen ja paikkatietoineen, johon jokaisen kannattaa tutustua.
Tämä on siis se tiedon määrä, joka tulisi kumota, jos halutaan olla sitä mieltä ettei sairaaloita laisinkaan pommiteta Syyriassa.
* * *
Myös ”Dusty Boy” on saanut Marja-Liisa Siiran tekstissä ympärilleen lainausmerkit. Dusty Boyllä viitataan valokuvaan ”pölyisestä pojasta” Omran Daqneeshista.
MLS:n lähteenä käyttämässä blogissa väitetään suoraan, että AMC olisi väärentänyt kyseisen valokuvan.
Tämän väitteen tueksi blogiin on linkitetty yhdysvaltalaisen Jay Dyerin juontama YouTube-video. Blogissa Dyer kertoo olevansa kirjailija, jonka tuleva kirja on Esoteerinen Hollywood: Seksiä, kultteja ja symboleita elokuvissa. Asiantuntemusta kerrakseen.
Tässä vaiheessa puhutaan siis Seiska-lehden tasoisesta roskajournalismista höystettynä kunnon annoksella psykedeliaa. Kyllä: tämä on se lähde, jonka Marja-Liisa Siiran kriittinen silmä kelpuuttaa, siinä missä video jostain sairaalasta ei vielä todista yhtään mitään.
Videolla Dyer ei itse asiassa esitä yhtäkään todistetta väitteensä tueksi — siinä todetaan ainoastaan, että tilanne ”näyttää lavastetulta”. Siis jälleen arvaus.
Todisteiden sijaan Dyer siirtyykin maalailemaan kuvaa suuresta ”edistyksellisten” (lue: vasemmiston) salajuonesta, jossa myös esimerkiksi mediassa levinnyt valokuva Välimerellä hukkuneesta syyrialaisesta pakolaislapsesta, Alan Kurdista, oli lavastettu ajamaan ”edistyksellisten agendaa Euroopan rajojen avaamiseksi” ja ”maahanmuuttokriitikoiden leimaamista rasisteiksi”.
Nyt ollaan jo päästy todellisiin pohjamutiin — Seiskasta MV-lehden tasolle.
Muissa puheenvuoroissaan Dyer paljastaa mm. ”esoteeristen elokuva-arvostelujen” kautta miten vuoden 1982 Disney-elokuva Tron on ”kommarien” mielenhallintaväline, kuinka ”dialektinen marxismi” on Illuminatin salajuoni maailman valloittamiseksi ja miten saksalainen Theodore[sic] Adorno suunnitteli Beatlesin musiikin kautta levittävänsä psykedeelisiä huumeita, feminismiä ja skitsofreniaa länsimaihin hyökätäkseen Jumalaa ja luontoa vastaan.
Ollaan päädytty taas syvälle fantasiaan ja kenties jo jonkin asteen psykoosiin. Onkin ”kohtuullisen” ironista, että kaikki tämä löytyy lähteenä artikkelista, joka on väliotsikoitu Syyria-raportoinnin oudot lähteet!
* * *
Summauksena, on siis ilmeistä, että Syyriassa käydään brutaalin proxy-sodan lisäksi mittavaa propagandasotaa, jossa lännellä todella on näppinsä pelissä monin kyseenalaisin tavoin. Siinä lähdekritiikki on erittäin tärkeää sekä journalisteille että poliittisille toimijoille.
Materialistiseen analyysiin politiikassaan nojaavilta lähdekritiikkiä pitäisi kuitenkin löytyä myös silloin, kun näkemykset sattuvat olemaan omien ennakkokäsitysten kannalta miellyttäviä. Toisia ei yksinkertaiseisti voi uskottavasti kritisoida ”omituisista lähteistä”, jos itse menee ja julkaisee artikkelin joissa lähteeksi kelpaa blogi, joka uutisoi CIA:n Syyria-yhteyksien lisäksi myös CIA:n yhteyksistä ulkoavaruuden muukalaisiin.
Tässä myös Tiedonantajalta voisi jatkossa olettaa hiukan tarkempaa faktantarkistusta — sekä pohdintaa siitä, minkälaisia ääniä nostetaan eri alojen ”asiantuntijoiksi”. On suoraan sanottuna vähän harmillista lukea Suomen ainoasta marxilaisesta viikkolehdestä yhdysvaltalaisten Mises-instituutin pörssimeklarien, kanadalaisten salaliittoteoreetikoiden ja ilmeisen raivohullujen antikommunistien blogeissa esitettyjä näkemyksiä Syyriasta. Niitä varten on varmuudella muitakin lehtiä.
Itseäni kiinnostaisi enemmän luokkakantainen analyysi. Ja kun Syyriasta on puhe — ehkei olisi kohtuutonta pyytää, että joltakulta syyrialaiseltakin kysyttäisiin.
Olipa kerran niin, että ennen sanomalehtimiesuraani olin sanomalehdenjakaja, ammattiyhdistysaktiivi ja luottamusmies Posti- ja logistiikka-alan unionissa.
Keskellä työnantajapuolen ja oikeiston euroopanlaajuista vyörytystä halusin olla osa vahvaa, kansainvälistä, työväen oikeuksia puolustavaa ay-liikettä. Kun Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vuonna 2010 kutsui kaikki jäsenjärjestönsä osoittamaan yhdessä mieltä EU:ssa vallitsevaa uusliberaalia vyönkiristyspolitiikkaa vastaan, ajattelin historiallisen hetken koittaneen myös Suomessa.
Sen sijaan sain törmätä kummalliseen ilmiöön, jossa suomalaiset EAY:n jäsenet — ay-keskusjärjestöt SAK, STTK sekä Akava — viittasivat kintaalla eurooppalaisen kattojärjestönsä aloitteelle. Toiminnan järjestäminen jäi muutaman paikallisen aktiivin harteille.
Vaikka virhe luvattiin korjata, sama kuvio toistui seuraavana vuonna, ja sitä seuraavana. Suomalaiset keskusjärjestöt vaikenivat järjestelmällisesti eurooppalaisista aloitteista.
Kun Belgiassa, Ranskassa, Bulgariassa, Kreikassa, Puolassa, Italiassa, Portugalissa, ym. ym. toteutettiin ulosmarsseja ja yleislakkoja, meillä pahimmassa tapauksessa Lauri Lyly kävi jossain EAY:n kokouksessa kettuilemassa, miten meillä pohjoismaissa kyllä osataan hoitaa nämä jutut vähän sivistyneemin.
* * *
Olen siis tottunut siihen, että keskusjärjestöjemme kantoja saa suomalaisena duunarina hävetä.
Siitä huolimatta jouduin hieraisemaan silmiäni toimittaessani syksyllä juttua EU:n ja USA:n välisestä TTIP-vapaakauppasopimuksesta.
Taustamateriaalia etsiessäni löysin SAK:n sivuilta huhtikuulle kirjatun lausunnon, jossa kaikki kolme ay-keskusjärjestöä julistavat kannattavansa sopimuksen solmimista, vaikka sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ay-liike on johdonmukaisesti ollut sitä vastaan.
Kuvio on jälleen ikävän tuttu: EAY ja poliittinen vasemmisto marssii kaduilla ja kerää toista miljoonaa nimeä kansalaisaloitteeseen siitä huolimatta, että Euroopan komissio kieltää koko aloitteen tekemisen. Samaan aikaan Pohjoismaissa haukotellaan ja käännetään kylkeä: ei anna aiheita toimenpiteisiin, antaa toisten riehua.
Päin vastoin, SAK:n julkilausumassa sopimusta oikein monin sanankääntein kehutaan. Sen väitetään mm. tuovan työntekijöille nykyistä enemmän ”mielekkäitä, hyvin palkattuja töitä, parantavan kuluttajien ostovoimaa ja laajentavan tuotevalikoimaa,” joka kaiken olemassaolevan tiedon valossa on täyttä höpöpuhetta.
Näitä väitteitä vielä häkellyttävämpi on seuraava, täysin perustelematon lause: ”EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö edistäisi yhteisiä arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”
Siis että mitä…?
* * *
Viikonloppuna Ay-väen rauhanpäivillä Raumalla aihe nousi uudelleen keskusteluun.
Otsikolla TTIP — Uhka vai mahdollisuus? käydyssä paneelissa SAK:n kv-asiantuntija Aleksi Kuusisto avasi — mitä ilmeisemmin koko SAK:n hallituksen suulla — järjestön näkemystä tarkemmin. Koska kyseessä olivat rauhanpäivät, hän päätti sitoa myös rauhankysymyksen selitykseensä mukaan.
Vakavalla naamalla hän väitti TTIP-sopimuksen olevan tärkeä askel rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa, sillä sen avulla demokratian ja työväen oikeuksien esitaistelijat, Euroopan unioni ja Amerikan Yhdysvallat, pystyvät tiivistämään rivejään aggressiivisesti käyttäytyvää Venäjää ja Kiinaa vastaan.
Väite on logiikaltaan aivan uskomaton. Se on kuin suoraan Alexander Stubbin höyrypäisimmistä twiittauksista.
Jos maailmanpolitiikkaa on yhtään selvittänyt, nimenomaan Yhdysvallat on ollut edellisen vuosikymmenen suurin uhka rauhalle ja vakaudelle. Ihmisoikeuksilla ja demokratialla maa on pyyhkinyt lattiaa aina, kun mahdollista.
Sen aloittamat sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemiin, vammautumisiin ja pakolaiseksi joutumiseksi. Yhdysvallat on halveksinut kansainvälistä oikeutta ja vanginnut eristysselleihin ne, jotka ovat paljastaneet maan sotarikokset. Sen väkivalloin valtaan nostamat uudet hallitukset ovat olleet työväenliikkeen näkökulmasta vähintään yhtä huonoja, etteivät jopa taantumuksellisempia kuin edeltäjänsä.
Tällaiset sivuseikat eivät esiintyneet Kuusiston puheissa lainkaan.
* * *
Ristiriitaisesti mies perusteli kantaansa muistuttamalla suurten sotien aiemmin syttyneen kauppapoliittisten intressien konflikteista, aina ensimmäisestä maailmansodasta nykyiseen Ukrainan kriisiin.
Tämä on tietenkin täysin totta. 1. maailmansota oli seurausta imperialististen taloudellisten blokkien keskinäisen kilpailun kärjistymisestä, kuten Ukrainakin.
Siksi onkin irvokasta, että hän kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena nimenomaan on kauppapoliittisten suhteiden kärjistäminen: Yhdysvaltain johtaman talousblokin kilpailuaseman vahvistaminen suhteessa nousevaan BRICS-talousblokkiin. Sopimus, jota Hiekanjyvät-lehden päätoimittaja luonnehti Yhdysvaltain johtamaksi ”taloudelliseksi Natoksi”.
Muitakin perusteluja Kuusistolla oli. EAY:n kannasta poikkeavaa kantaa hän mm. perusteli sillä, että pohjoismaissa ay-liikkeeseen on järjestäytynyt ”julkisen sektorin lisäksi” enemmän yksityisen vientiteollisuuden palkansaajia, siksi meillä on erityinen velvollisuus toimia vientiyritysten hyväksi.
Aivan kuin muualla Euroopassa ay-liikkeeseen ei juuri kuuluisi vientiyritysten duunareita.
* * *
Vajaa 200-päinen rauhanpäivien yleisö ei Kuusiston kommentteja niellyt, vaan ne saivat osakseen ankaraa kritiikkiä. Väittämät purettiin ansiokkaasti myös toisten panelistien, TTIP-aktiivi Marissa Varmavuoren ja tutkija Matti Ylösen taholta.
Kyseessä on kuitenkin sen verran vakava asia, ettei sitä saa jättää vain rauhanpäivien keskustelun aiheeksi. Me ay- ja rauhanaktiivit emme voi vetää Kuusiston kommenteista kuin yhden, hälyttävän johtopäätöksen: kovasta työstämme huolimatta virallinen ay-liike ei ole laisinkaan kuunnellut joka vuosi järjestettyjen Ay-väen rauhanpäivien viestiä.
Se on vuodesta toiseen ollut se, että suurvaltapeliin mukaan menemisen sijaan Suomen on pidettävä pää kylmänä ja toimittava puolueettoman, ristiriitoja purkavan rauhanvälittäjän roolissa. Syystä tai toisesta tämä viime vuoden aikana yhä ajankohtaisemmaksi käynyt vaatimus on kaikunut Hakaniemen kivitaloissa kuuroille korville.
Rauhanliikettä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan, ja vahvaa työväenliikettä sen tueksi.
Sen sijaan joudumme toteamaan olevamme tilanteessa, jossa omat keskusjärjestömme puhuvat samaa kieltä kokoomuksen pahimpien transatlantisti-intoilijoiden kanssa, viis veisaavat sekä oman suomalaisen ruohonjuuritasonsa että eurooppalaisen kattojärjestönsä kannoista — ja pitävät rauhanpolitiikkana sitä, että Suomi sidotaan väkivaltaiseen imperialismiin.
* * *
Kun nyt nämä samat järjestöt ovat tänä vuonna suunnittelemassa fuusioitumista yhdeksi megajärjestöksi, onkin tärkeä hetki kysyä, kenen asialla ne lopulta oikein ovat.
Oletteko te SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa osa työväenliikettä, vai vain yksi elinkeinoelämän etujärjestö lisää? Mikä on teidän olemassaolonne oikeutus?
Rauhanpäivillä yleisö vastasi tähän kysymykseen selkeästi: — Ay-liike on perustettu työläisten turvaksi, kapitalisteja vastaan, solidaarisuuden työkaluksi.
Olen samaa mieltä. Ay-väen, rauhanaktiivien, poliittisen vasemmiston ja duunarien kaikilla työpaikoilla tulisi viimeistään nyt lähettää voimallinen viesti kentältä, että sellaisena sen pitää pysyä jatkossakin.
Ammattiyhdistysliikkeessä on erityinen sana kuvaamaan niitä, jotka yhteisessä kamppailussa ovat poissa rivistä, jotka solidaarisuuden ja tovereiden tukemisen sijaan tuijottavat omaa napaansa ja veljeilevät työnantajan kanssa. Heitä kutsutaan rikkureiksi.
Suomalaisten keskusjärjestöjen eurooppalaisen tason rikkurointi meidän nimissämme saa riittää.
SKP:n Etelä-Helsingin osaston julkisessa keskustelutilaisuudessa toissapäivänä 7.12. tehtiin hieno päänavaus. Paikalle oli kutsuttu Iranin kommunistisen puolueen Nozar Nazari, joka kertoi yleisölle rajuja totuuksia maansa tilanteesta.
Oli hienoa päästä keskustelemaan kasvokkain ihmisen kanssa, joka tietää Iranin historian ja nykytapahtumat omakohtaisen kokemuksen kautta. Moneen kertaan suodatettujen ja ideologisten linssien kautta vääristeltyjen uutisartikkelien sijaan Nazari puhui iranilaisten arjen kokemuksista, erityisesti ay-liikkeen näkökulmasta.
Lännen uhkaillessa jälleen sotatoimilla Iranissa on erityisen tärkeää, että vasemmistolla on kirkas ajatus siitä, mitä maassa oikein tapahtuu – ja mitkä ovat vaihtoehdot.
***
Radikaalivasemmiston piirissä on ollut pidemmän aikaa kahdenlaista suhtautumista Afrikan ja Lähi-idän hallituksiin ja kansannousuihin. Osa tuntuu jumiutuneen kylmän sodan aikaiseen ajattelumalliin jossa kaikkia Yhdysvaltoja vastustavia hallituksia on tuettava vain siksi, että ne ilmoittavat olevansa imperialismia vastaan.
Ehkä hieman yllättäen myös yhdysvaltalaisiin foliohattuteorioihin erikoistunut, olevinaan puolueeton Verkkomedia.org on muutaman kirjoittajansa voimin profiloitunut esimerkiksi Libyan Gaddafin ja Iranin Ahmadinejadin voimakkaana tukijana samoin argumentein.
Iranin hallitusta kritisoivia ääniä on näissä yhteyksissä pyritty leimaamaan sodan kannattajiksi, CIA:n agenteiksi tai vaikka sitten miksi, jotka ”eivät tajua MITÄÄN imperialismista eivätkä sen vaarallisuudesta, kansojen itsemääräämisoikeudesta etc.”
Esimerkiksi tällainen kannanotto sattui silmääni Libyan tilanteesta keskusteltaessa Hands Off Venezuela Finlandin postituslistalla:
eräs POIKKEUSyksilö heittikin, että vaikka Gaddafi olisi Idi Amin, häntä SILTI olisi tuettava imperialismia vastAAN TAISTELLESSAAN. MINÄ OLEN ABT SAMAA MIELTÄ. siteeraten Che Guevaraa: jokainen voitto imperialismista on voitto koko maailman vallankumouksellisille. ja jokainen tappio kaikkien meidän tappiomme
Samanlaisia aivoituksia on joskus pyöritelty myös kansainvälisellä Marxmail-postituslistalla – tosin häviävällä menestyksellä.
Minä en tiedä, mahtoiko tohtori Guevaralla olla tuota lausetta kirjoittaessa mielessään bussikuskeja nosturinnokkaan hirttävän uskonnollis-kapitalistisen teokratian tukeminen.
Sen kuitenkin tiedän, että tällaisessa ”tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelutavassa on kokonaan unohtunut se, miksi imperialismia ylipäätään on syytä vastustaa. Minkälainen maailman vallankumous on sellainen, jonka suorittavat työväen murhaajat?
Henkilökohtaisesti pidän enemmän Guevaran ajatuksesta ”jos vapiset närkästyksestä jokaisen epäoikeudenmukaisuuden kohdalla, olet toverini.” Uskon myös Guevaran tarkoittaneen, että silkan vapisemisen lisäksi näihin asioihin olisi myös puututtava.
Päätin yleisötilaisuudessa kysyä, mitä maanpaossa elävä iranilainen näistä asioista ajattelee.
Kannattavatko Iranin hallituksen kriitikot sotaa?
Nozar Nazari tuntuu muutaman sekunnin aprikoivan kysymystäni.
Tuttavallisemmin Nasseksi kutsuttu lähihoitaja saapui aikoinaan Suomeen kiintiöpakolaisena, sillä kotimaassa ay-aktiivina ja kommunistina profiloitunut mies oli hengenvaarassa. Islamilaisen hallituksen päästyä valtaan 1979 menetti yhdessä yössä 300 kommunistia henkensä, mukaanlukien puolueen puheenjohtaja. Aktivistien ja mielenosoittajien kuolemantuomiot jatkuvat Iranissa tähän päivään saakka.
Voi olla, että hänelle on vaikea ylipäätään käsittää, miksi näistä asioista on epäselvyyttä. Sekä brutaalin sorron että sodan kauhut nähneille siinä ei liene mitään ihmeellistä, että samaan aikaan voidaan vastustaa sekä sotaa että omaa hallitusta.
— Ne, jotka haluavat Amerikan hyökkäävän Iraniin jotta iranilaiset vaputuisivat sorrosta ovat joko tyhmiä tai sydämettömiä. Oikeasti. Kuten Iranissa sanotaan, heidän yläkertansa on vuokralla, aloittaa Nasse lopulta ja heiluttaa sormea ohimonsa ympärillä.
Myös Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijänä toimineen lähihoitajan sanoista välittyy tunnetta.
— Me emme missään nimessä halua sotaa tai minkäänlaisia hyökkäyksiä Iraniin. Me olemme nähneet mitä Afganistanissa, Irakissa jne. on tapahtunut. Kaikkialla minne Nato ja Yhdysvallat ovat hyökänneet on yhden diktaattorin vain korvannut toinen, hieman länsimielisempi rikollinen.
Esimerkiksi Nazari nostaa Irakin. Vuonna 2003 alkaneessa sodassa Saddam Hussein syrjäytettiin ja tilalle tuotiin uuden demokraattisen Irakin keulakuvaksi Nuri al-Maliki. Vapautusta irakilaisille se ei tuonut.
— Maliki on ryöstäjä. Se on varas. Se on kaikki, puuskahtaa Nasse. – Vaikka se on hyökännyt ihmisten kimppuun, siihen ei puututa. Sen annetaan tehdä melkein mitä vaan.
Samaa voi sivumennen sanoa myös Afganistanin Hamid Karzaista, jonka hallitusta Suomikin on joukkoineen mukana ylläpitämässä.
— Ei se tarkoita, etteikö Saddam Hussein olisi myös ollut diktaattori. Kyllä se oli, Nazari jatkaa.
Iranilaisen kommunistin mielestä hallitsijoiden välillä on vain yksi ratkaiseva ero. Kun Saddamin aikaan vain Saddam itse ryösti Irakin varoja, Malikin kaudella on ovi avattu myös ulkomaisille varkaille, kuten länsimaisille suuryrityksille.
Työväen järjestäytymismahdollisuudet ovat edelleen yhtä huonot, sillä lakkoilu ja itsenäinen järjestäytyminen johtavat edelleen vankilatuomioon – mutta eivät sentään hirttotuomioon, kuten Iranissa.
”Imperialismi ja Iran samalla puolella”
Länsimaita nämä ongelmat eivät kiinnosta pätkääkään, sillä ne käyvät sotiaan puhtaasti taloudellisen ja poliittisen vallan saavuttamiseksi alueella. Ja tässä tullaan asian ytimeen: jos me kamppailemme samoilla tavoitteilla, unohtaen oikeudenmukaisuuden, olemme tulleet vihollisemme kaltaisiksi.
Iranin nykyhallituksen puolustelu imperialisminvastaiseen taisteluun vedoten kertookin lähinnä luokkatietoisuuden täydellisestä puuttumisesta.
— Imperialismi ja Iranin hallitus ovat samalla puolella, koska ne ovat iranilaisia vastaan. Aivan samoin kuin Yhdysvallat ei tarjoa terveydenhuoltoa tai ruokaa kansalaisilleen rahan puutteeseen vedoten mutta käy kuitenkin ulkomailla kalliita sotia, samoin Iran käyttää öljyvaransa asevarusteluun ihmisten nähdessä nälkää.
Iranilaiselle ay-aktiiville on päivänselvä asia, että imperialismia vastustetaan siksi, että se polkee työväen oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Tismalleen samalla kriteerillä Iranin hallitus saa Nasselta tuomion ”lähi-idän Yhdysvaltoina”.
— Minä uskon vahvasti, että vain sosialistinen vallankumous Iranissa voi tuoda alueelle todellisen demokratian ja kestävän rauhan. Nykyhallitus ei siihen kykene.
Mitä tulee länsimaisiin nojatuoliradikaaleihin, jotka tietokonepäätteidensä ääreltä asettuvat tukemaan Iranin työväen sortoa, heidän puolestaan en voi kuin hävetä. Suomen kommunistisen puolueen kanta tässä asiassa on selkeä:
Suomen kommunistinen puolue tuomitsee Iranin hallituksen työväenliikettä, naisliikettä ja ihmisoikeuksien puolesta toimivia kansalaisjärjestöjä vastaan kohdistamat sortotoimet, vangitsemiset ja teloitukset. SKP vaatii Iranin hallintoa vapauttamaan poliittiset vangit, lopettamaan kuolemantuomiot, turvaamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia.
SKP ilmaisee solidaarisen tukensa Iranin kommunisteille, muille vasemmistolaisille ja edistyksellisille voimille niiden kamppailussa demokratian, työväenluokan etujen, naisten oikeuksien ja jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien puolesta.
Kapitalismin kovimmassa ytimessä leviävä Occupy Wall Street-liike on vallannut toreja suurkaupungista toiseen, sulkenut moottoriteitä ja satamia ja tavoittanut myös valtavirran median ja poliitikkojen rajallisen huomion.
Liikkeen motivaationa toimivat tavallisten ihmisten kokemat arkipäivän epäoikeudenmukaisuudet, jatkuva talousahdinko ja vaikutusmahdollisuuksien puute ovat kokemuksia, jotka ruokkivat tyytymättömyyttä, mutta eivät vielä suoraan johda syvempään analyysiin. Siemenet syvempäänkin yhteiskunnallisten suhteiden ymmärrykseen ovat olemassa, vaikka vielä ei kovin tieteellisellä pohjalla liikutakaan. Protestien tunnus ”We are the 99%!” kertoo joka tapauksessa jonkinlaisesta heränneestä luokkatietoisuudesta.
Puhe luokkayhteiskunnasta, luokkasodasta, Karl Marxista ja jopa sosialismista ovat myös levinneet Yhdysvaltain valtamediaan. Voiko tästä kiittää Demokraattista puoluetta, joka USA:ssa esittää vasemmistoa? Ovatko syyllisiä radikaalien sosialistien voimat tai kommunistien salaliitto? Päinvastoin.
Hampaattomat demokraatit ovat puheissaan keskittyneet lähinnä republikaanien mielistelyyn ja maan virallinen kommunistipuolue Communist Party USAkin on tehnyt itsestään lähinnä tarpeettoman demokraattien hännystelyporukan, jolla ei ole aikoihin ollut mitään omaa sanottavaa. Luokkatietoisuuden kasvusta ja vanhojen hyvien termien esiinnostamisesta on tosiasiassa kiittäminen politiikan kentän oikeistolaisinta laitaa ja sen äänitorvia, vainoharhojen ja kommunistipelkojen voimalla porskuttavia Fox Newsiä, Glenn Beckiä ja Tea Party-liikettä, joiden ajatuksilla on jatkuvasti enemmän vaikutusvaltaa myös republikaanipuolueessa.
Luottaessaan periamerikkalaiseen, sukupolvia kestäneen propagandatyön luomaan kommunismin pelkoon ovat USA:n konservatiivit valinneet retoriikassaan lyömäaseiksi marxilaisia termejä kuten sosialismi ja luokkataistelu. Ennen vain kommunistien teoreettisissa julkaisuissa esiintyneet sanat ovat konservatiivien ansiosta eksyneet kaikkialle julkiseen keskusteluun. Eletään omituisia aikoja, kun imperialismin synkimmän keskuksen paljon parjatussa valtamediassa aamu-tv:n juontaja käy juttelemaan leppoisia luokkasodasta.
Totta kai kyseessä on termien väärinkäyttö, jos väitetään että USA:n presidentti tai hänen edustamansa toinen maan äärikapitalistisista valtapuolueista olisi millään tavalla sosialistinen, mutta tällä retoriikalla on kuitenkin ollut mielenkiintoinen vastareaktio. Iskusanoiksi tarkoitetut käsitteet eivät herätäkään samaa punapelkoa kuin 50-luvulla – pikemminkin kiinnostusta. Yhdysvaltain sosialismia julkisesti ajavat puolueet (mm. Socialist Party USA, Socialist Equality Party jne.) ovat moninkertaistaneet jäsenmääränsä. Rajaamalla sosialismin ainoaksi vaihtoehdoksi harjoittamalleen järjettömälle politiikalle republikaanit ovat itse asiassa tehneet valtavan palveluksen koko sosialistiselle liikkeelle.
Esimerkiksi tässä videossa konservatiivi, Yhdysvaltain kongressin jäsen ja republikaani, ottaa suorassa lähetyksessä omatoimisesti esille luokkataistelun käsitteen. Tietenkin hänen vääristyneessä maailmankuvassaan luokkasotaa on vain se, että rikkaita verotetaan – ja lopuksi on yritettävä sitten leikkiä, että kaikki ovat oikeastaan samassa veneessä, ettei luokkia oikeastaan olekaan, vain yksi yhtenäinen Ameriikan Kansa.
Selittely samasta veneestä ei vain enää mene läpi millään tasolla maassa, jossa n. 50 miljoonaa elää jatkuvassa kurjuudessa samalla kun 1% väestöstä hallitsee puolta maan vauraudesta. Kommenteista voi kuulla ihmisten turhautuneisuuden:
”What kind of politician – especially one whose entire membership faces re-election in a year – credits the opposition with being behind an increasingly popular movement? One whose loyalty is to the one party system and to the illusion of difference.”
”This is the primary problem in America and Western politics in general – there is no discourse. There is no honest debate. There are those in power with their fingers in their ears and there are those without power shouting from the rooftops. Apparently, never the twain shall meet. You just cannot get through the islation bubble to get any real information into the thick skulls of the political ruling class. The people cannot talk to the governments that are supposed to represent them, because the governments appear to understand just one language – money, the language that most people cannot speak.”
Retorinen ”talking point” kääntyykin itseään vastaan – jos joku kerran voi republikaaninkin mukaan ylipäätään käydä luokkataistelua, sen on oltava todellinen asia, kahden voiman välinen kamppailu johon kumpikin osapuoli voi osallistua. Ja USA:ssa kansalaisille ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi, kumpi puoli tässä taistelussa on viime vuodet ollut voitolla. Yhdysvaltalaista sananlaskua mukaillen on nyt avattu sellainen purkillinen matoja, että niitä ei helpolla saadakaan takaisin kannen alle piiloon.
”Like the protest sign said, ”They only call it Class Warfare when it’s against the 1%”. They call it class warfare when we stop surrendering.”
”The 99 percent are finally waking up. Do I care if the one percent whine about a class war ? it’s about time there was a class war and that’s what the Boner is afraid of. Bring it on and let’s get the truth out to the public.”
Mistähän parlamentaarinen vasemmisto löytäisi samanlaisen rohkeuden puhua asioista niiden oikeilla nimillä?
Vaimon kanssa ollaan aina aamuisin kinasteltu, onko Ylen Aamu-TV asiapitoisempi kuin MTV3:n Huomenta Suomi. Tämäkin asia ratkesi 13.10. kun puhelin soi ja langan päässä huhuili Ylen tv-toimittaja. Sattuipa sitten sillä tavalla, että seuraavana päivänä eksyin suoraan televiisio lähetykseen.
Homma oli kokemuksena mielenkiintoinen. Ohjelma-osio ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia, mutta sitä varten paikalla piti olla jo 5:45. Kun telkkariin tullaan pitää ensin käydä stailistilla nenää puuteroimassa ja vaikka mitä, joten ajamaan piti sitten lähteä jo 5:15. Esiintyminen sujui sitten lupsakkaan aamu-unisena. Ihan nappiinhan tuo ensiyrittämällä meni.
Juttu julkaistiin myös YLE Areenassa, Ylen verkkosivuilla ja taisi se radiostakin tulla kuulijapalautteen perusteella. Ylen summaus oli varsin asiallinen:
Wall Streetillä Yhdysvalloissa on osoitettu mieltä jo lähes kuukauden ajan. Suurin osa mielenosoittajista on tavallisia ihmisiä. Sittemmin mieltä on osoitettu myös lukuisissa muissa maissa. Sippo Kähmin mielestä ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kettuuntuneet yhteiskunnan nykymenoon ja kyllästyneet siihen, etteivät he saa ääntään kuuluville.
Meno on hänen mukaansa sietämätöntä myös Suomessa.
– Tavallisten ihmisten ääntä ei kuunnella. Meillä oli juuri vaalit, joissa kansa tuomitsi juuri tämän pankkien tukemisen mitä vastaan Yhdysvalloissakin nyt osoitetaan mieltä. Tukea oltaisiin haluttu ihmisten arkeen, vaan toisin kävi. Meiltä lähtee taas miljardikaupalla veronmaksajien rahaa pankkien pelastamiseen.
Kähmi uskoo, että mielenosoitukset voivat muuttaa maailmaa.
– Meidän on yhdessä kehitettävä vaihtoehtoja tälle markkinoiden diktaatuurille. Tästä lähtee liikkeelle uusi aikakausi, jos niin halutaan.
Toimittaja soitti ennen ohjelmaa vielä muutaman kerran uudelleen ja ohjeisti erikseen, että ”ihmisiä vituttaa” on liian suoraan sanottu aamutelkkariin. Käytin sitten tuota laimeampaa ilmaisua että säästyivät lasten ja imeväisten korvat. Näköjään se kelpasi ihan painotekstiinkin.
***
Ohjelman jälkeen lämpiössä Yleisradio tarjosi kinkkusämpylän ja kaavakkeella kilometrikorvaukset oman auton käytöstä. Niitä täytellessä samaan aikaan studion lämpiöön kanssani eksyi vanha tuttuni Jyrki Katainen, jolle olen päässyt kuittailemaan aiemminkin Espoon kauppakeskuksessa.
Tällä kertaa toimitin Jykälle toriliikkeen iloisen tervehdyksen – torilla tavataan! Pääministeri oli näin läheltä katsottuna outo näky – silkkaa muovia ja teflonia, hajuton ja mauton, kasvot raskaan tv-meikin peitossa. Toimittaja siinä sitten totesi että lauantaina sitten kahtotaan mitä Suomessa tapahtuu, ja vinkkasin Jykälle että kannattaapi olla kuulolla.
Kun Kataisen ohjelmaosuus alkoi, olin jo matkalla kohti työpaikkaa. Nyt kun tuota katsoo, täytyy sanoa että olipa jumankekka iljettävä juttu, lahjuksineen kaikkineen. Ja tietty se oli se, minkä Aamu-TV:n netti veti etusivulle. No, kaikkea ei voi saada.
***
Noin kello 10:30 soi toimiston puhelin. Jaakko Pyhälahti Alajärveltä sai kunnian olla ensimmäinen, joka soittaa tappouhkauksen tv-esiintymisen perusteella. Nimettömistä uhkauksista on vaan vähän lähtenyt charmi nykyään kun Fonecta Finder selvittää nimen ja osoitteen automaattisesti.
Jaakko halusi puheittensa perusteella laittaa afrikkalaista liikettä puhtoiseen Suomeen tuovalta punikilta saunan takana niskat nurin ja sen jälkeen vielä lihamyllyyn. Kielikuvia yhdisteltiin sen verta liberaalisti, että Timo Soinikin meinasi jäädä kakkoseksi. Liekö miehillä yhteinen puoluekanta? Se ei käynyt selväksi, kun luuri jo lyötiin korvaan.
Selvisi samalla sekin, että nykyään rikosilmoitukseenkin vaaditaan verkkopankkitunnukset. Näin se rahan valta vaan kasvaa …
First they ignore you, then they laugh at you, then they attack you, and then you win.
Kokoomuksen Nuorten Liiton julkaisema PORVARI -lehti keskittyy anakronistiseen kylmän sodan aikaiseen antikommunismiin ja sotarikollisten nuoleskeluun. Neuvostoliitosta, sosialismista ja kommunismista vaahdotaan joka toisessa artikkelissa, mutta kapitalismin nykyistä kriisiä ei käsitellä yhdessäkään. Maailmankaikkeuden hömppäkanavan lehdistökatsauksessa tutustutaan porvarillisen ajatusmaailman pimeään ytimeen.
Epäilyttävintä on terroristien rahoittaja Ronald Reaganin nostaminen suureksi maailmanpolitiikan sankariksi. Reaganin CIA oli vastuussa mujahideen-terrroristiliikkeen kouluttamisesta Afganistanissa, josta moderni taliban-liike on pitkälti kehittynyt. Kokoomusnuoret ylistävät siis miestä, joka epäsuorasti on vastuussa suomalaisen sotilaan kuolemasta.
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat