Valtion postiyhtiö Itellan työntekijät ovat jo vuosikausia joutuneet seuraamaan työnantajansa holtitonta käyttäytymistä ja pelkäämään eduskunnan lainsäätäjien aivoituksia. Porvarihallituksen vaihduttua uuteen sikspäkkiin olisi voinut kuvitella, että meille olisi suotu hetkellinen hengähdystauko.
Toisin kävi. Uusien ministereiden tyhjistä lupauksista huolimatta peruspalvelujen alasajoa ja henkilöstön vähennyksiä jatketaan aivan kuin ministerin pallilla istuisi edelleen kokoomuksen Suvi Lindén.
Tällä kertaa Itella yrittää vähintää henkilöstöä jopa 430 henkilötyövuoden edestä Lappeenrannan postikeskuksessa, Itella Asiakkuusmarkkinoinnissa ja Postin myymälöissä. Vaikka yhtiön tulos on epävakaassa taloustilanteessa notkahtanut tammi-kesäkuussa vain muutamia miljoonia euroa, työvoimaa pyritään voittomarginaalien turvaamiseksi leikkaamaan jopa 100 miljoonan edestä.
Maakuntien palvelujen alasajolle ei näy loppua
Peräti 820 työntekijää koskevissa yt-neuvotteluissa kyse ei todellakaan ole pienistä asioista. Syrjäseuduilla ja etenkin pohjoisessa leikkausten vaikutukset voivat olla dramaattisia. Satojen toimipaikkojen lakkautuksen myötä kokonaisia asuinalueita uhkaa jäädä palveluverkon ulkopuolelle. Näin kiihdytetään entisestään maaseudun alasajoa ja varmistetaan vastaisuudessakin maamme epätasa-arvoinen kehitys.
Vähennykset tuntuvat kipeinä myös Lappeenrannassa, jonka omaa postikeskusta ajetaan alas. Kun säästön seurauksena koko eteläisen Suomen lajittelu keskitetään Helsinkiin Pasilan postikeskuksen automaattikoneille, seurauksena monissa kaupungeissa ykkösluokan kirjeet eivät enää illalla ehdi seuraavan päivän jakeluun. Ministerien kauniista puheista huolimatta postipalvelun konkreettinen laatutaso heikkenee jatkuvasti.
Voi vain ihmetellä, miten ulkomaisten suurpankkien tukemiseen hallituksella riittää miljardeja, mutta valtion perustoimintojen annetaan suosiolla rapistua. Meneekö tämäkin säästö EU:n pohjattomaan kaivoon, tukipakettien jatkeeksi?
Irtisanomiset on lopetettava!
Suomen kommunistisen puolueen pääkaupunkiseudun posti- ja logistiikka-alan osasto tuomitsee Itellan uudet säästötoimet vastuuttomina ja ylimitoitettuina. On sietämätöntä, miten peruspalvelua tuottava valtionyhtiö pyrkii entisestään huonontamaan työntekijöiden asemaa ja tahallaan murentamaan postipalveluja.
Eilen 25.8. Postin myymälöissä mitta tuli täyteen, kun loputtomiin yt-neuvotteluihin kyllästyneet toimihenkilöt marssivat ulos kautta maan. Postitoimistot pysyivät kiinni loppupäivän ajan. Osastomme antaa täyden tukensa näille oikeutetuille mielenilmauksille.
Itellan esittämä 260 henkilötyövuoden vähennys Postin myymälöissä tarkoittaisi käytännössä irtisanomisia kolmasosalle työvoimasta, jota on jo ennestään irtisanottu tuhatpäin jatkuvassa yt-neuvottelujen kierteessä. Henkilöstön uudelleensijoittamisen sijaan työt myydään halvimmalla hinnalla pienille yksityisille alihankkijoille. Vaativat työt kasaantuisivat siis entistä enemmän jo valmiiksi ylityöllistetylle henkilöstölle tai kauppojen myyjille, jotka pahimmillaan joutuvat hoitamaan kolmea tointa samanaikaisesti.
On ilmiselvää, että tässä sietämättömässä tilanteessa ei työntekijöille jää muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä käytännön vastarintaan. Me postialan työläiset emme yksinkertaisesti voi enää hyväksyä vuosia jatkuneita hyökkäyksiä alaamme kohtaan. Olemme saaneet tarpeeksemme siitä, että kylmä voitontavoittelu asetetaan jatkuvasti ihmisten edelle.
Vaadimme yksiselitteisesti, että valtion postiyhtiö Itella lopettaa häikäilemättömät irtisanomiskampanjansa ja postitoiminnan tietoisen romuttamisen. Samoin hallituksen on EU:n suurpankkien sijaan kohdistettava tukipakettinsa tavallisten ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen, missä niitä nyt tarvitaan, ja kuopattava edellisen porvarihallituksen järjetön postilaki.
Me yhdymme yleiseurooppalaiseen tyytymättömien liikkeen vaatimukseen: loppu markkinavoimien diktatuurille!
Intervention by Sippo Kähmi of the Finnish Network of Critical Trade Unionists (KRAY) in Rome, Italy, at the conference of the World Federation of Trade Unions (WFTU) European Regional Office (EUROF) October 2, 2010. The CTU Network is an informal, cross-union, cross-political network emphasizing radical and independent grassroots trade union activism.
Text of the speech in English and Finnish:
Dear comrades,
First of all, we wish to thank the WFTU regional office and our Italian hosts USB for the invitation to participate in this congress as observers. I was also honored that we had the chance to take part in the 65th anniversary celebration.
My name is Sippo Kähmi, and I’m here as the representative of the Finnish Network of Critical Trade Unionists. We are a cross-union, cross-political network of trade union activists. For an example, I am a shop steward of the Finnish Post and Logistics Union PAU.
The current goal of our network is to reignite discussion, bring forward radical alternatives and analyze the true reasons behind the current crisis. Our purpose is also to bring the trade union movement closer to ordinary union members. As the structures of union officialdom recede further into a shroud of bureaucracy, we try to remind people of the basic fighting traditions of the workers movement.
I heard from comrades yesterday that Finland has the reputation of a model society without a need for struggle. I am here to tell you, from my perspective as a young trade unionist, those days are long gone if they ever existed.
While we have a relatively high degree of organization, class consciousness has practically disappeared, while class contradictions are now stronger. The latest data says we have 800 000 people in Finland living under the official poverty line out of a population of 5 million. Our system is unjust and must be changed.
Unemployment is out of control especially among young people. An entire generation of youth is forced to try to make a living without any long term employment. Precarious work, labour renting firms and migrant workers ensure the continuing growth of both a pool of easily exploitable reserve labour and an underclass of permanently unemployed.
Although not officially, the Finnish trade union movement has in practice abandoned these members of the working class who do not have conventional jobs. This is not acceptable to us. It is of critical importance that trade unionists everywhere stand together with the unemployed, the precarious workers and the exploited migrants.
There are many other problems. Although the Finnish people are mostly against NATO membership, Finnish foreign and military policy is increasingly linked with NATO operations, such as the criminal war in Afghanistan.
Another problem is the lack of affordable housing. Apartments have become a commodity to be traded instead of a basic necessity. So have public services, which are being privatized and shut down at an alarming rate.
Basic health, transportation, school and postal services are no longer every citizen’s right but products that must turn a profit or be eliminated. Traditional postal service in particular is being torn down by EU directives with remarkable aggression. I agree with the comrade from Britain who spoke yesterday – the problem is not EU policy, it is the European Union itself.
When we question this logic of profit over people, there are always two reasons we hear – either it’s because of the economy and competitiveness, or because the European Union says so. The message is: There Is No Alternative, and there’s nothing anyone can do about it. We hear this not only from the government and the employers organizations, but the official trade unions.
Because of this, the political field is shifting further to the right, not the left. We have seen the rise of a right wing populist party just like many other European countries. They have hijacked the rightful indignation of workers and channeled it to fuel racism and xenophobia. A recent study claimed over ten percent of the Finnish industrial labour movement vote for the populists instead of workers parties.
Yet still, in the face of all these alarming developments, the official trade union movement remains committed to so-called social dialogue with the employers and the neoliberal politics of the European Union. Although we face constant, harsh attacks on our rights from the employers and the bourgeoisie politicians, the federations insist on maintaining good relations with the powerful, rather than organize resistance. Instead of a fighting movement of workers, they function more as service providers for the interests of capitalism.
But the Finnish working class has not lost its fighting spirit. In the past few years we have seen some courageous struggles, for example the strike for wages organized by Tehy, the union of nurses. But a lack of solidarity inside the trade union movement has left each union to fight its own battles, keeping most of our struggles local.
Recently the central trade union federations did manage to repeal an attempt to further raise the retirement age with the threat of a possible general strike. But even here, they keep the door open for negotiations, even though the retirement age in Finland is already among the highest. We have even heard talk the retirement age should be raised to 70 years.
It is this sorry situation that creates the material need for a critical network of activists, working from the bottom up, independent of union bosses and bureaucracies. On the European Day of Action, 29th day last month, we saw this when our network was the only trade union group demanding local action and solidarity for our fighting European comrades. In a very short time, we managed to organize events in cities and towns all over the country.
We are now seeing the first signs of organized resistance in Finland. Our country is emerging from a long period of class collaboration that began in the 1990s, but we are only just beginning to gather our forces. It is almost as if we are rebuilding the movement from scratch.
Meetings such as this are of special importance to us, as we are searching for and in need of international contacts. We are also eager to learn from the experiences of struggling movements all over the world and willing to develop cooperation.
Our network and all of us here need to hear of the positive experiences and victories of trade union movements in different countries. They have a crucial significance – that even in the most difficult conditions, we can achieve something and make a difference.
On behalf of our network, we wish you a successful conference and many victories in struggle.
Hyvät toverit,
Ensinnäkin haluamme kiittää MALin aluetoimistoa ja italialaisia isäntiämme
USB:tä kutsusta tarkkailijaksi tähän kongressiin. Oli myös kunnia osallistua MALin 65-vuotisjuhlaan.
Nimeni on Sippo Kähmi, ja edustan täällä suomalaista Kriittistä ay-verkostoa. Olemme liittojen välinen, poikkipoliittinen ay-aktiivien verkosto. Esimerkiksi itse olen luottamusmies Suomen Posti- ja logistiikka-alan unionissa PAUssa.
Verkostomme nykyinen tehtävä on keskustelun käynnistäminen, radikaalien vaihtoehtojen esiintuominen ja nykyisen kriisin todellisten syiden analyysi. Tarkoituksenamme on myös tuoda ay-liike lähemmäksi tavallista jäsenistöä. Kun liittojen viralliset rakenteet etääntyvät byrokratian verhon alle, me yritämme muistuttaa ihmisiä taistelevan työväenliikkeen perinteistä.
Kuulin tovereilta eilen että Suomella on maine malliyhteiskuntana, jossa kamppailuja ei tarvitse käydä. Olen täällä kertomassa teille nuoren ay-aktiivin näkökulmasta, että nämä päivät ovat menneet kauan sitten, jos sellaisia on ylipäätään ollutkaan.
Vaikka meillä on suhteellisen korkea järjestäytymisaste, luokkatietoisuus on käytännössä kadonnut – vaikka luokkaristiriidat ovat voimakkaampia kuin koskaan. Viimeisimpien tietojen mukaan meistä viidestä miljoonasta 800 000 ihmistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmämme on epäoikeudenmukainen ja tarvitsee muutosta.
Työttömyys etenkin nuorien keskuudessa on riistäytynyt hallinnasta. Kokonainen nuori sukupolvi on pakotettu elämään vailla pysyvän työsuhteen turvaa. Prekaari työ, vuokrafirmojen ja siirtötyöläisten käyttö takaavat sekä helposti hyväksikäytettävän työvoimareservin että pitkäaikaistyöttömien alaluokan kasvun.
Vaikkakaan ei puheissa, suomalainen ay-liike on käytännössä hylännyt nämä työväenluokan jäsenet joilla ei ole perinteistä työsuhdetta. Me emme voi hyväksyä tätä. On kriittisen tärkeää että ay-väki kaikkialla seisoo työttömien, prekariaatin ja siirtotyöläisten rinnalla.
Monia muitankin ongelmia on. Vaikka valtaosa suomalaisista on NATO-jäsenyyttä vastaan, suomalainen ulko- ja sotilaspolitiikka on kasvavassa määrin sitoutunut NATO-operaatioihin, kuten rikolliseen Afganistanin sotaan.
Eräs ongelmamme on kohtuuhintaisten asuntojen puute. Asunnoista on tullut perusoikeuden ja -tarpeen sijaan kauppatavaraa. Niin myös julkisista palveluista, joita yksityistetään ja ajetaan alas hälyttävällä tahdilla. Peruspalvelut kuten terveydenhuolto, liikenne, koulutus ja postipalvelut eivät ole enää kansalaisoikeuksia vaan tuotteita joiden on tuotettava voittoa tai ne lakkautetaan.
EU:n direktiivit ovat hyökänneet erityisellä raivolla etenkin perinteisten postipalvelujen kimppuun. Olen samaa mieltä eilen puhuneen brittiläisen toverin kanssa – ongelma ei ole ainoastaan että EU tekee vääränlaista politiikkaa, vaan Euroopan unioni itsessään.
Kun me kyseenalaistamme tämän voitontavoittelun logiikan, meille tarjotaan aina kahta selitystä – joko se johtuu taloudesta ja kilpailukyvystä, tai siitä että Euroopan unioni sanoo niin. Viestinä on, ettei vaihtoehtoja ole, eikä kukaan mahda sille mitään. Me emme kuule tätä ainoastaan hallitukselta ja EK:lta, vaan myös liitoiltamme.
Tästä johtuen poliittinen kenttämme siirtyy jatkuvasti oikealle, ei vasemmalle. Olemme nähneet oikeistopopulistien nousun kuten monet muut Euroopan maat. He ovat kaapanneet työväen oikeutetun suuttumuksen ja kanavoivat sen rasismiin ja muukalaisvihaan. Erään tutkimuksen mukaan yli 10% SAK:n jäsenistä äänestää populisteja työväenpuolueiden sijaan.
Silti, kaikista näistä hälyttävistä tapahtumista huolimatta, virallinen ay-liikkeemme jatkaa sitoutumistaan työnantajien kanssa neuvotteluun ja EU:n uusliberaaliin politiikkaan. Vaikka joudumme kestämään EK:lta ja porvaripoliitikoilta jatkuvia, raakoja hyökkäyksiä oikeuksiamme vastaan, keskusliittomme vaativat hyvien suhteiden ylläpitoa valtaapitävien kanssa vastarinnan järjestämisen sijaan. Taistelevan työväenliikkeen sijaan ne toimivat enemmänkin palveluntarjoajina kapitalisteille.
Mutta suomalainen työväenluokka ei ole menettänyt taisteluhenkeän. Viime vuosina olemme nähneet muutamia rohkeita kamppailuja, kuten Tehyn lakko hoitajien palkkojen puolesta. Mutta liikkeen sisäisen solidaarisuuden puute jättää jokaisen liiton käymään omia taistelujaan paikallisesti.
Äskettäin keskusjärjestöt pystyivät torjumaan eläkeikien korotusyrityksen yleislakon uhalla. Mutta tässäkin tapauksessa haluttiin jättää ovi auki neuvotteluille, vaikka eläkeikämme on jo yksi korkeimmista. Olemme kuulleet jopa puhetta rajan nostamisesta 70 vuoteen.
Tämä surkea tilanne luo todellisen tarpeen ay-aktiivien verkostolle, joka toimii alhaalta ylös, ay-johdon ja byrokratian ohi. Näimme tämän käytännössä eurooppalaisena toimintapäivänä 29. viime kuuta, kun KRAY oli käytännössä ainoa taho joka vaati paikallista toimintaa ja solidaarisuutta eurooppalaisten toveriemme kamppailuille. Hyvin lyhyessä ajassa pystyimme järjestämään tilaisuuksia kaupungeissa ympäri maan.
Tässä näemme ensimmäiset merkit järjestäytyneestä vastarinnasta Suomessa. Maamme on pääsemässä irti pitkästä 90-luvulla alkaneesta luokkasovun ajanjaksosta, mutta olemme vasta keräämässä voimiamme. On melkein kuin joutuisimme rakentamaan koko liikkeen uudelleen tyhjästä.
Tapaamiset kuten tämä ovat meille erityisen tärkeitä, sillä etsimme ja tarvitsemme kansainvälisiä kontakteja. Olemme myös innokkaita oppimaan eri maiden kamppailevien liikkeiden kokemuksista ja halukkaita kehittämään yhteistyötä.
Verkostomme ja meidän kaikkien täällä tulee kuulla eri maiden ay-liikkeiden myönteisistä kokemuksista ja voitoista. Niillä on keskeisen tärkeä merkitys – vaikeimmissakin olosuhteita on mahdollisuus saada jotain aikaiseksi ja vaikuttaa.
Verkostomme puolesta toivomme teille onnistunutta konferenssia ja monia voittoja kamppailuissanne.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n Helsingin osastojen järjestämä postilakitilaisuus 21.9.2010 keräsi postilaiset tenttaamaan kansanedustajia lakimuutoksen vaikutuksista. Paikalla olivat Matti Saarinen (sd), Outi Mäkelä (kok), Kari Uotila (vas) ja Johanna Karimäki (vihr). Äänessä SKP:n Pääkaupunkiseudun posti- ja logistiikka-alan osaston puheenjohtaja Sippo Kähmi.
Uusi lakiehdotus ei vaadi Itellan kilpailijoilta 5 päivän jakelua, mikä antaa kilpailijoille selvän etulyöntiaseman. Tämä mahdollistaisi varhais- ja perusjakelun yhdistämisen, mikä käytännössä tarkoittaisi 10 000 perusjakelijan siirtämistä vastentahtoisesti yötöihin. Lisäksi on esitetty että 1. luokan kirjeestä luovutaan ja 2. luokan kirjenopeus riittää. Suurin ongelma on kuitenkin rahoitus yleispalvelun turvaamiseksi, jonka laki jättää kokonaan auki. Käytännössä valtio ja veronmaksajat saattavat siis kuitenkin joutua maksumiehiksi, vaikka menettävät postipalvelujen julkisen hallinnan.
Edustajista kukaan ei pystynyt tarkentamaan, miten rahoitus uuden lain myötä hoidetaan. Demarit julistautuivat heti alkuun työväenliikkeen poliittiseksi siiveksi, mutta kun puhe siirtyi toimintaan, leimasi edustaja Saarinen (erityisesti ranskalaiset) mielenosoittajat ja lakkoilijat väkivaltaisiksi pullonheittäjiksi. Kokoomuksen Outi Mäkelä myönsi suoraan, ettei osaa puolustaa lakia, mutta toisteli silti mantranomaisesti kilpailutuksen olevan hyvästä. Vasemmistoliiton Uotila suhtautui sympaattisesti PAU:n näkökantaan mutta jatkoi selittelyä, miten EU:lle ja eduskunnan voimasuhteille ei voi mitään. Vihreiden Karimäki tyytyi kiittelemään saaduista tiedoista, muttei luvannut tekevänsä asialle sen kummempaa.
Koko tilaisuutta leimasi suomalaisen politiikan yleinen vaihtoehdottomuus. Kansalaisen rooliksi jää äänestää tv-kasvoja neljän vuoden välein ja kuunnella sitten se neljä vuotta, miten millekään asialle ei voi tehdä mitään. Tai tehtäisiin, mutta kun ne toiset. Tai tehtäisiin, mutta kun se EU. Tai kun ne markkinat. Tai kun se kilpailukyky.
Vaihtoehtoja on aina! Nyt vaaditaan toimintaa ja joukkovoimaa, ei selittelyä! Uusi postilaki on torjuttava!
EU:n postidirektiivi ei suojele työläisten oikeuksia tyydyttävästi epäreilulta palkkojen polkemiselta ja työolojen kurjistumiselta.
Tämä on tullut selväksi sen vahvistuttua nyt myös useissa Euroopan tuomioistuimen päätöksissä, Euroopan ammattiyhdistysten liitto ETUC ilmoitti maaliskuisessa kokouksessaan Oviedossa, Espanjassa.
ETUC onkin iloinen Espanjan hallituksen ilmoituksesta, jonka mukaan se on valmis keskustelemaan tarvittavista muutoksista postidirektiiviin. Espanja on EU:n presidenttimaa kesäkuun 2010 loppuun.
ETUCin mukaan EU:n yhtenäisen markkina-alueen avaaminen ja yhtiöiden, palvelujen ja työntekijöiden kasvava liikkuvuus yli rajojen on vakava ongelma, joka uhkaa eurooppalaisten sosiaalista yhtenäisyyttä ja vaatii pikaisia toimenpiteitä.
”Sääntöjen on oltava samat paikallisilla ja ulkomaisilla firmoilla isäntämaan työmarkkinoilla. On myös varmistettava ettei kilpailu tapahdu palkkatasoa ja työolosuhteita polkemalla”, sanoi Catelene Passchier, ETUCin liittosihteeri. ”Postidirektiivi on tärkeä EU:n instrumentti, mutta sitä tulisi uudistaa kunnioittamaan työväen oikeuksia. On myös turvattava yhteisten työehtosopimusneuvottelujen ja ammattiyhdistysten kollektiivisen toiminnan perustavanlaatuiset sosiaaliset oikeudet.”
Kilpailuun valmistautumiseen vedoten Itella on “tehostanut” toimintaansa jatkuvasti kiihtyvään tahtiin jo viimeiset parikymmentä vuotta. Tähän aikaväliin on mahtunut liikelaitostaminen, yhtiöittäminen ja lukuisat organisaatiomuutokset ja monien toimintojen ulkoistaminen, yksityistäminen ja alasajo. Postitoimipaikkoja on lakkautettu ja käytännössä yksityistetty yrittäjien hoidettavaksi ja henkilöstöä on vähennetty.
Varsin epäilyttäviä keinojakin käytetään jo “säästöjen” aikaansaamiseksi, kuten viimeksi uutisissa ollut kokeilu Anttilan kylässä. “Säästöjen” aikaansaamiseksi kokeillaan järjestelyä, jossa paperiposti jaetaan vain pari kertaa viikossa, ja muina päivinä kirjeet avataan ja skannataan postitoimipaikassa ja lähetys saapuukin sähköpostiin. Tässä menee jo kirjesalaisuuskin nurin, vaikka Itellan korkeat edustajat yrittävät muuta väittää ja sanovat kokeilun lähteneen liikkeelle puhtaasti asiakkaiden tarpeista.
Ihmetyttää kovin, että postitoimintaa nykyisin valvovalla, siis Itellan yläpuolisella Viestintävirastollakaan ei ole mitään negatiivista sanottavaa Itellan kokeilusta, vaan se hyväksytään sielläkin täysin. Tällaiset kokeilut edelleen heikentävät palveluita haja-asutusalueilla ja ovat omiaan kiihdyttämään maaseudun autioitumista: palveluita vähennetään eniten siellä, missä niitä nykyisinkin on vähiten.
Markkinauskovaiset hokevat aina kilpailun parantavan palvelua ja laskevan hintoja. Postialalla näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä kilpailun edistämiseksi ollaan siis jo valmiiksi heikentämässä palvelutasoa monelta osin, jotta muita toimijoita saataisiin mukaan. Hintojen lasku on myös perin kyseenalaista, pahimmassa tapauksessa alueet eriarvoistuvat myös erisuuruisten postimaksujen muodossa.
Postialan työntekijäjärjestö on huolissaan EU:n uuden postidirektiivin vaikutuksista. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU pitää torstaina hyväksyttyä direktiiviä vaarana suomalaiselle postitoiminnalle.
Järjestön mukaan uutta direktiiviä voidaan pahimmillaan lukea niin, että Suomella ei enää ole oikeutta vaatia kaikilta toimiluvan haltijoilta jakelua viitenä päivänä viikossa.
Europarlamentti vahvisti torstaina direktiivin, joka vapauttaa kaikkien postipalvelujen kilpailun EU-alueella vuonna 2011.
Järjestön mielestä tämä voi johtaa epäterveeseen kilpailuun. Lisäksi vaarana on heikommin kannattavien alueiden eli syrjäseutujen rahoituksen vaarantuminen. Haja-asutusalueiden postipalveluita on tähän asti rahoitettu etelän jakelusta saaduilla tuloilla.
Itellan konsernijohtaja Jukka Alho totesi torstaina, että Itella tulee jatkossakin huolehtimaan postipalvelujen saatavuudesta koko maassa. Postidirektiivi antaa hänen mukaansa erilaisia keinoja järjestää palvelujen rahoitus.
Järjestö pelkää, että Suomessa joudutaan tilanteeseen, jossa postimaksut ovat erilaiset eri puolilla maata. PAU vaatiikin Suomen erityisolosuhteiden huomioimista, mikäli postitoimintaa avataan lisää kilpailulle.
Postbranschen arbetstagarförbund anser att EU:s nya postdirektiv är ett hot mot den finländska postverksamheten.
Enligt organisationen kan direktivet i värsta fall tolkas så att Finland inte längre kan kräva att alla som har koncession delar ut post fem dagar i veckan.
Organisationen befarar också att direktivet kan försämra postservicen i glesbygden.
Europaparlamentet fastställde i går ett direktiv som öppnar alla posttjänster för konkurrens år 2011.
Postikilpailun avaaminen saattaa nostaa haja-asutusalueelle menevien lähetysten hintaa roimasti ja vaarantaa lehtien jakelun maaseudulla.
Itella Viestinvälityksen johtaja Kari Kivikoski arvioi, että taajamien ja haja-asutusalueiden postipalvelujen hintaeroista voi tulla merkittäviä.
Tilanteesta ei voi syyttää pelkästään Itellaa. Alkuperäinen syyllinen on Euroopan unioni ja sen hyväksymä direktiivi, jota nyt ollaan panemassa toimeen. Kun postipalvelut avataan kilpailulle, alkaa samalla kilpajuoksu kermankuorinnasta. Itellan kannattavuus heikkenee ja se joutuu saneeraamaan toimintojaan. Ensi vuoden alussa EU-maissa voimaan tuleva direktiivi tuo Itellan mukaan kilpailevia yrityksiä vain taajamiin, joissa jakelu on tuottoisinta. Jos hintakilpailu laskee Itellan tuottoja taajamissa, sen on entistä vaikeampi rahoittaa haja-asutusalueen jakeluja.
”Tämä vaatii nyt lain valmistelijalta viisautta arvioida seurannaisvaikutuksia”, Kivikoski sanoo. Lisäksi sähköinen viestintä vähentää Itellan mukaan jaettavan postin määrää.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) pitää haja-asutusalueiden jakelua uhkaavaa hinnannousua vakavana asiana sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden että monipuolisen viestinnän kannalta.
Pahimmassa tapauksessa jakelukustannusten nousu voi aiheuttaa jopa lehtikuolemia. Olisi välttämätöntä, että päätökselle määrättäisiin nopeasti toimenpidekielto siihen saakka, kun oikeus on puhunut.
”Sähköisen viestinnän varjolla ei saa mennä siihen tilanteeseen, että perinteinen painettu viestintä pannaan polvilleen ja ajetaan alas. Sen vaikutukset voivat olla arvaamattomankin isoja.”
Pallo on myös maan hallituksella. Postipalvelulakiin ei saa jättää porsaanreikää, joka mahdollistaa maaseudun postipalvelujen alasajon. Vastuu tästä on hallituspuolueilla. Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen selvittää parhaillaan, miten postin jakelu voidaan turvata haja-asutusalueiden asukkaille jatkossa, mutta viime kädessä eduskunnan ja kansan on osoitettava, kuka on isäntä talossa.
Lainaukset Maaseudun Tulevaisuudesta ja YLE Uutisista 15.1.2010.
Euroopan vasemmistopuolueen ay-jaoston 6. kokouksen julkilausuma varoittaa postipalvelujen yksityistämisen ja markkinoiden liberalisaation seurauksista, ei ainoastaan Euroopan unionin alueella, vaan globaalisti. Suomesta Berliinissä mukana julkilausumaa hyväksymässä olivat SKP ja Vasemmistoliitto.
Ilman tasapainotettua sosiaalista kehystä postipalveluiden liberalisaatio johtaa aggressiivisempaan kilpailuun jonka seurauksena voi olla vain palkkatason ja työolosuhteiden romahdus. EU:n postidirektiivi keskittyy ainoastaan yhtiöiden edun ajamiseen ja sivuuttaa paremman julkisen palvelun tarpeen.
Postipalvelut ovat julkinen hyöty ja niiden tulisi pysyä julkisen hallinnan alaisuudessa universaalin, ammattimaisen ja hintatasoltaan edullisen palvelun takaamiseksi. Julkisen hallinnon alla postipalvelujen turvallisuuden, kirjesalaisuuden ja työntekijöiden turvan takaaminen kunnollisten standardien mukaan on helpompaa kuin muuten.
Tästä näkökulmasta tarvitaan yhteistyötä maiden sisällä ja maiden välillä. Euroopan ammattiyhdistysten täytyy taistella yhdessä postipalvelujen liberalisaatiota vastaan kaikilla asiallisilla tavoilla, kuten vaatimalla kattavia sektori- ja ammattialakohtaisia työehtosopimuksia kunkin maan tilanteen mukaan.
Jotta nämä työehtoneuvottelut saavat tarvittavan tilan, vaadimme Euroopan parlamenttia lykkäämään vuoden 2011 postidirektiivin käyttöönottoa. Vaadimme työsuhdeturvaa, työolosuhteiden parannuksia, ja työsuhteiden vakituistamista postipalvelujen universaalin laadun ja kestävän kehityksen takaamiseksi.
Käännös 21.11.2009 Euroopan vasemmiston sivuilla ilmestyneestä julkilausumasta. Lue alkuperäinen täällä.
Viestintäministeriön mukaan Itellan hinnoissa on jopa neljäsosa ilmaa. Postiyritys Itellan on alennettava kirjeiden ja alle kymmenen kilon postipakettien hintoja toukokuun alussa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Itellan valituksen, jossa se vaati Viestintäviraston hinnanalennuspäätöksen lykkäämistä. Varsinainen kysymys hinnoittelun kohtuullisuudesta on yhä kesken Helsingin hallinto-oikeudessa.
Enintään kahden kilon kirjeet ja kymmenen kilon paketit ovat laissa määriteltyä yleispalvelua, joka ei saisi maksaa tuottamiskuluja enempää.
Viestintäviraston mukaan Itella kattaa kovilla hinnoilla kuluja, joita aiheutuu kilpailluilla markkinoilla olevien palvelujen tuottamisesta. Itella kilpailee muiden firmojen kanssa muun muassa lehtijakelussa ja suurten pakettien toimittamisessa.
Tilanne on skitsofreninen, kun muistelee ”postiyritys Itellan” olevan valtionyhtiö, entinen Suomen Posti. Nyt valtio ei enää tunnu tietävän mikä Itella on – toisaalta vaaditaan entiseen malliin kaiken kattavaa yleistä palvelutasoa, toisaalta vaaditaan että Itella käyttäytyisi kuten mikä tahansa yksityisyrittäjä.
Uusia hintoja ei ole vielä julkistettu, mutta Viestintäviraston mukaan yleispalveluiden nykyhinnoissa on yli 25 prosenttia ilmaa. Kauan ei tarvitse miettiä, mistä se 25 prosenttia ulosmitataan jos hinnat laskevat. Ensin kärsivät palvelut, jota seuraa jälleen uusi kierros työntekijöiden vähennyksiä. Eniten ongelmat kasaantuvat haja-asutusalueille, jossa toiminta ei ole kannattavaa.
Kaikkea ei voi saada. Kannattamattomat palvelutkin vain on kustannettava jollain. Tietenkin, jos hintojen leikkaus tarkoittaa kasvanutta valtion tukea ja siten postitoiminnan siirtymistä takaisin Suomen valtiolle julkiseksi palveluksi, on se hyvä asia – mutta tässä vaiheessa taas Euroopan Unionin mukaan epäreilua kilpailua.
Mieleen muistuu 90-luku, jolloin Kimmo Sasi totesi autojen katsastusasemien hinnoissa olevan ilmaa. Tällä saatiin ostettua yleinen mielipide katsastuksien yksityistämisen taakse. Nyt katsastus maksaa vähintään 50 euroa, vanhassa rahassa yli 300 markkaa, kun vuonna 1997 pakokaasumittaus päälle oli hinta vain 140 mk. Hintataso on noussut 120% ja nousee edelleen noin kymmenellä prosentilla vuosittain. Lisäksi hinnat ja palvelutaso vaihtelevat villisti paikkakunnittain.
Kuten nytkin, yksityistämistä myytiin meille halvoilla hinnoilla ja palvelun tehostuneisuudella. Kyseessä oli silloin, ja on edelleen lyhytnäköisyys tai silkka valehtelu. Julkisten palvelujen yksityistämiskehitys on torjuttava kaikkialla missä se nostaa rumaa päätään!
Suomen nykyinen kilpailun mahdollistava postilainsäädäntö on ollut voimassa jo vuodesta 1994, mutta kilpailua ei alalla ole näkynyt. Nyt markkinoiden avautuessa koko Euroopan unionin alueella vuonna 2011 on markkinaliberalismin nimeen vannovilla kova kiire muuttaa tilanne direktiivin mukaiseksi.
Vanhat hölmöläistarinat tulevat väistämättä mieleen, kun seuraa uutisia postijärjestelmän omituisista uudistamisehdotuksista. On kuin valtionyhtiö Itellalla ja valtiolla itsellään olisi käynnissä kilpailu, jossa molemmat yrittävät keksiä toistaan typerämpiä keinoja säästää postipalveluista.
Ministeriö: Jos se ei ole rikki, riko se
Liikenne- ja viestintäministeriön asettama postityöryhmä luovutti esityksensä postipalvelulain uudistamisesta muutama viikko sitten (16.3.) viestintäministerille. Ministeriön internet-sivuillaan julkaisemassa tiedotteessa esitys summattiin harhaanjohtavasti otsikolla ”Yleispalvelu on turvattava”, vaikka itse asiassa se on jälleen uusi askel loputtomalta tuntuvassa yleisten postipalvelujen alasajossa.
Työryhmän ilmoitettuna tehtävänä oli tehdä ehdotus EY:n postidirektiivin edellyttämistä muutoksista kansalliseen lainsäädäntöön, joilla ”madalletaan alalle tulon esteitä”. Käytännössä tämä este on kansallinen postijärjestelmämme itsessään, joka toimii nykyisellään liian hyvin, ja postilakimme, joka sisältää kiusallisen yleispalveluvelvoitteen alalla toimiville yrityksille. Kaikille ja kaikkialle on siis jaettava posti samalla hinnalla.
Kun velvoitetta ei voi kokonaan poistaa, työryhmän ratkaisu tähän ”ongelmaan” on määrittää yleispalvelun vähimmäistaso uudelleen. Kun ennen lain mukaan 1. luokan eli ns. Priority-kirjeen piti olla seuraavana päivänä asiakkaalla, nyt työryhmä ehdottaa vähimmäisajaksi kaksi arkipäivää. Lisäksi mm. yritysposti ja lehdenjakelu jäisivät velvoitteiden ulkopuolelle. Jotta EU-direktiivin vaatima kilpailu siis saataisiin aikaan, postipalvelun tasoa on ensin tahallaan huononnettava!
Valtionyhtiöistä vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) on julkisuudessa paheksunut valtionyhtiöiden toiminnan tukemista verorahoilla ja puolustanut yhtiöittämistä. On kuitenkin turha leikkiä, että uudistukset poistaisivat valtion roolin palvelujen kustantajana, sillä nykyisessäkin postityöryhmän esityksessä ”yleispalvelun aiheuttamaa taakkaa voitaisiin kompensoida valtion varoista”. Vaikka valtio on siis vähitellen menettämässä postijärjestelmämme suoran hallinnan, se saattaa joka tapauksessa joutua maksumieheksi.
Itella: Luemme postin puolestasi!
Kun postimarkkinoiden kilpailutusinnon syitä kysellään, vaihtelevasti tarjotaan selitykseksi kilpailuun perustuvan mallin tulevan halvemmaksi, palvelujen muuttuvan monipuolisemmaksi, tai jopa työllisyyden parantuvan. Käytännössä mikään näistä ei toteudu.
Tähän mennessä Itella on irtisanonut työntekijöitä, myynyt postitoimistojen palvelut supermarketeille, korvannut henkilöstöä roboteilla ja yrittänyt lakkauttaa postin kotiinkannon eläkeläisiltä. Muutamien senttien tai eurojenkin säästö tuskin lohduttaa haja-asutusalueiden asukkeja jotka kilpailun kiristyessä joutuvat hakemaan postinsa yhä kauempaa – tai eivät saa sitä enää ollenkaan, kuten Itellan viimeisimmässä nerokkaassa ideassa.
Tänään Ylen alueuutisissa (30.3) saatiin lukea miten Porvoon Anttilassa järjestetyssä kokeilussa postia ei tarvitse enää viedä maaseudulle ollenkaan, kun postivirkailija voi avata sen jo postikeskuksessa, lukea asiakkaan puolesta, ja lähettää sisällön asiakkaalle sähköpostina. Viestintävirastolla ei jutun mukaan ole asiaan mitään huomauttamista. Aprillipilalta kuulostava uutisjuttu naurattaisi, ellei olisi muutaman päivän liian aikaisessa.
Itellan mukaan kokeilu on ainutlaatuinen maailmassa, ja väkisin herää ajatus, että ehkä ihan syystäkin. Vaikka idean tietosuoja- ja poliisivaltioaspekteja ei lähtisi edes arvuuttelemaan, on se täysin absurdi jo pelkästään siksi että se tekee kirjepostin palveluna tarpeettomaksi. Miksi vaivautua postittamaan mitään jos sisältö kuitenkin muutetaan sähköiseksi? Sähköpostin voi kyllä lähettää ilman postimaksuakin, eikä kenenkään kolmannen osapuolen tarvitse silloin lukea sitä puolestasi – paitsi tietenkin jos työpaikallasi sovelletaan Lex Nokiaa.
Kaikkien näiden hölmöilyjen syyksi on helppo vierittää postinjakajien laiskuus, postifirmojen ahneus, päättäjien osaamattomuus tai lama-ajan vaikea taloustilanne. Lopulta kaiken pelleilyn takana ei ole kuitenkaan mitään muuta syytä kuin EU:n idioottimainen tarve kilpailuttaa väkisin aloja joille kilpailutus ei yksinkertaisesti sovi.
On järjetöntä ja anteeksiantamatonta, miten vuosisatoja toiminutta suomalaista postijärjestelmää ollaan rikkomassa vain että se voitaisiin rakentaa huonommin uudelleen.
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat