Posts Tagged ‘Kokoomus’

11 Hel

Havaintoja #äänityöttömälle-mielenosoituksesta

Posted by S. P. Kähmi in Ajankohtaisohjelmat, Ay-liike, Politiikka, Talous, Työ. Tagged: , , , , , , , , .

Helsingin Senaatintorilla järjestettiin 2.2.2018 #äänityöttömälle -mielenosoitus. SAK:n ja ammattiliittojen järjestämällä mielenilmauksella vastustettiin hallituksen aktiivimallia.

Mielenosoituksen tueksi useat ammattiliitot menivät päiväksi lakkoon, ja toiset ilmoittivat jäsenillään olevan oikeuden osallistua mielenilmaukseen omaehtoisesti. Myös omalla työpaikallani yhdyttiin Toimihenkilöliitto Erton kehotukseen ja pistettiin toimisto kiinni päivän ajaksi.

äänityö27073266_10156100842574294_8909447094176495410_n

Järeydeltään mielenosoitus ei ollut edes kaksi vuotta aikaisemmin järjestetyn #STOP-mielenosoituksen veroinen, mutta sen ympärille ennakkoon syntynyt porvaripaniikki oli varmasti historiallinen.

Tiedotusvälineet Ylestä iltalehdistöön oli valjastettu levittämään toinen toistaan mielikuvituksellisempia katastrofiskenaarioita: koko Suomi pysähtyy, lapset jäävät kouluttamatta, vienti tyrehtyy, talous romahtaa ja kaiken kukkuraksi lumi-inferno hautaa kaiken valkean kuoleman alle.

Toisaalta ristiriitaisesti toisissa jutuissaan Yle antoi ennakkoon ymmärtää, että mielenosoitus tulee olemaan pannukakku: tuskin kukaan jaksaa edes tulla paikalle, edes työttömiä itseään ei kiinnosta.

Lisäksi televisiossa haastatellut asiantuntijat tarjosivat vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asia: poliittiset lakot voitaisiin esimerkiksi jatkossa järjestää vapaa-ajalla!

Blogisivusto Uusi Suomi puolestaan reagoi nostamalla etusivulleen yksityishenkilön blogin, jossa lakko leimattiin virheellisesti laittomaksi. Otsikko vaihtui palautteen myötä, mutta disinformaatio oli kuitenkin saatu jo levitetyksi.

Ennakkoon mielenosoittajien keskuudessa pelättiin, että STOP-mielenosoituksen outo epäpoliittisuus toistuisi: että selkeän mielenosoituksen sijaan lavalla soitetaan iskelmähumppaa ja koko tapahtumalle yritetään antaa ikään kuin politiikan ulkopuolisen ilmiön verhoilu. Ihmisten muistissa pyöri vielä STOP-mielenosoituksen nolo lopetus Reino Nordinin ähkimiseen lavalla rakkaudesta ja siitä, miten hän ei aio politiikkaan ottaa kantaa.

https://twitter.com/krugman420/status/959326713946624000

Tästä ei kuitenkaan ollut merkkejä #Äänityöttömälle-mielenilmauksessa. Vaikka tauoilla soitettiinkin ämyreistä humppaa, oli varsinainen kulttuuritarjonta lavalla jopa yllättävän aatteellista ja poliittisesti kantaaottavaa.

Vanhat tutut laulut saivat uutta merkitystä uudessa ympäristössä, eikä voinut välttyä ajatukselta, miten hienolta nuo klassikot varmasti kuulostivat sellaisen henkilön korvissa, joka kuulee ne tuona päivänä ensimmäistä kertaa Senaatintorilla tuhansien nykymenoon kyllästyneiden ihmisten keskellä.

Järjestäjät olivat siis selkeästi kuunnelleet palautetta edelliskerrasta.

Paljon polemiikkia mielenosoittajien keskuudessa aiheutti myös SAK:n päätös kutsua jälleen hallituspuolueiden poliitikkoja lavalle — mielenosoitukseen, jonka piti antaa ääni työttömälle, ei työttömien kyykyttäjille. Tämä käytäntö sai myös edellisessä mielenilmauksessa osakseen oikeutettua kritiikkiä.

Kyseessä on tietenkin kaksipiippuinen juttu: toisaalta vaatimus tai odotus ”dialogista” on aivan absurdi tilanteessa, jossa hallitus valehtelee sumeilematta ja osoittaa kaikin tavoin halveksuvansa köyhää kansaa.

Toisaalta tästä tuskin SAK:n taholta olikaan aidosti kysymys, vaan enemmän viestistä hallituksen edustajien suuntaan: ”me olemme ainoa voima, joka seisoo teidän ja näiden 10 000 vihaisen ihmisen välissä, siksi meitä kannattaisi kuunnella.”

Lisäksi on todettava, että syntynyt asetelma oli jälleen herkullinen: kuten edellisellä kerralla, niin nytkin oli oikein virkistävää kuulla kansan antavan suoraa palautetta hallituksen roistoille.

Törkein näistä oli kokoomuslainen, ex-demari Juhana Vartiainen, joka häpeilemättä puhui yleisön ohi kotilukaaleissaan nahkasohvilla lähetystä kuuntelevalle porvariyleisölle.

Hän halusi selkeästi näyttää, miten hänellä on ”rohkeutta” tulla kymmenen tuhannen vihaisen ihmisen eteen ja olla juuri niin kylmäkiskoinen oikeistolainen mulkvisti kuin muutenkin: tämä roskaväki ei häntä paljoa heilauta.

Jälkikäteen Vartiainen vielä korosti tätä leimaamalla mielenosoittajat juopoiksi tyhjäntoimittajiksi, ym. ym. jne. jne.

Kepulaisen kansanedustajan yleisö toivotti lavalle rytmikkäällä ”Hallitus alas!” -tervehdyksellä.

Mielenosoituksen eri osien yhteistoiminta oli myös hauskaa seurattavaa: kun lavalta juontaja toppuutteli, että eturivissä buuaukset kannattaisi huutaa hieman hiljempaa, koska ”takarivissä varmasti joku haluaa kuulla” mitä hallitusherroilla on sanottavanaan, takarivistä vastattiin kovaan ääneen: ”ei haluta!”

Sinisten sijaiskärsijäksi valittu tuntemattomuus, kansanedustaja Matti Torvinen oli puheessan alusta loppuun suoran yleisölle vittuilun linjalla. Kansaa ei edes yritetty kosiskella rempseän populistiseen tyyliin, vaan yleisö oli kuviteltu lakkoon suivaantunut pk-yrittäjä, joiden puolueeksi Sininen tulevaisuus epätoivoisesti yrittää asemoitua.

Puheen erikoisinta antia oli puhe TE-toimistojen palvelujen yksityistämisestä hyvänä asiana. Myös viittaukset hallituksen ”neuvottelukutsuihin” ay-liikkeelle kaksi vuotta sitten huvittivat — tuohon aikaanhan hallitus tunnetusti iski pöytään pakkolait.

Torvinen oli saamastaan palautteesta ilmeisesti sen verran järkyttynyt, että meni nolaamaan itsensä vielä eduskunnan istunnossakin luonnehtimalla täysin rauhanomaista mielenilmausta ”mellakaksi”.

* * *

Kokonaisuutena mielenosoituksesta jäi itselleni oikein hyvä mieli. Tunnelma droppasi kuitenkin rajusti varsinaisen demon jo päätyttyä tapahtuneen sattumuksen ansiosta, ja siitä pieni epilogi.

Torin nurkalla KomNL:n tovereiden kanssa mielenosoitusta arvioidessamme vastaan käveli nimittäin vanha suomalaisen rasistiskenen tekijä ja oman elämänsä YouTube-superstara Eero ”Pussillinen Paskaa” Tillanen, seuranaan Panu ”Rento Mankkajäbä” Huuhtanen ja kolmas pienempi varttinatsi.

Kaikesta päätellen Tillanen oli siis käyskennellyt koko päivän miekkarissa ihmisille vittuillen ja muukalaisvihaa levittäen sekä lähettäen kuvaa suorana lähetyksenä nettiin. Siinä vaiheessa kun törmäsi seurueeseemme mies oli ilmeisesti jo laittanut livestreamin kiinni, mutta riuhtaisi nopeasti kännykän esiin ja ainakin esitti kuvaavansa.

Totesin tyypille että on ihan väärässä paikassa, kun erikseen mielenosoituskutsussa oli pyydetty, ettei rasistista meininkiä tuoda mielenosoitukseen. Tillanen hirmustui tästä sen verran, että lupasi tehdä minusta rikosilmoituksen, kun on kerran nauhalla tällainen törkeä kunnianloukkaus. Vielä ei ole kirjettä raastupaan kuulunut, mutta odotellaan.

Tillasen ja Huuhtasen kaverina ollut lyhyempi räyhätyyppi kävi sitten tästä kyselemään, että millä perusteella kutsun Tillasta rasistiksi. Kun vastasin ihmetellen, eikö tämä ole YouTubea katsellut, jo ennestään kierroksilla käynyt varttinatsi menetti malttinsa ihan kokonaan — alan kielellä ns. triggeröityi — ja rupesi tyrkkimään ja huutamaan. Paikalla ollut valpas kommunistinuorten porukka kuitenkin puuttui tilanteeseen ja lopulta häiriköt saatiin poistumaan paikalta.

Tillanen ei lupauksistaan huolimatta kehdannut laittaa videota linjoille, koska siinä olisi näkynyt kaverinsa päällekäyvä käytös.

On ikävää etteivät mielenosoituksen järjestäjät saaneet näitä tahoja poistettua saman tien, mutta kun eivät liikkuneet avoimesti tunnuksineen, ei heitä varmaankaan oltu tunnistettu. Jatkossa kaikissa mielenosoituksissa olisi syytä panostaa enemmän järjestyksenvalvontaan, että tällaiset syrjintää ja sortoa avoimesti ajavat ja ihmisten päälle käyvät tahot saataisiin pidettyä poissa.

20 Kes

Hallituskriisi on ohi – Kansan kriisi jatkuu

Posted by S. P. Kähmi in Lainsäädäntö, Politiikka, Vallankumous, Vapaus. Tagged: , , , , , .

Hallituskriisin kunniaksi yritimme Joukkovoima-kansanliikkeen kokouksessa kirjoittaa tiedotetta, johon muistin virkistämiseksi olisi listattu kaikki tämän hallituskauden petokset, törkeydet ja skandaalit.

Tajusimme kuitenkin pian että siitä tulisi aivan liian pitkä. Sen sijaan päätettiin, että listaillaan niitä Joukkovoiman blogin puolelle.

Jutun voi lukea täältä.

25 Huh

Onnistunut juhlaraha

Posted by S. P. Kähmi in Kulttuuri, Politiikka, Rauha, Taide, Vallankumous. Tagged: , , , , , , .

Verkossa kiersi tänään tyrmistyneitä reaktioita Suomen Rahapajan julkistamaan ensimmäiseen Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahaan, eikä syyttä. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan rahan kääntöpuolelle on kopioitu valokuva punaisten vankien joukkoteloituksesta.

juhlaraha18118659_10209500920224038_2853299749017027167_n

Ymmärrän kaikkia niitä, jotka vaativat kolikon vetämistä pois myynnistä. Henkilökohtaisesti pidän tätä kuitenkin erittäin onnistuneena juhlarahana juuri vuosille 1917-1939.

Jos tarkoituksena on muistuttaa mikä henki vallitsi Suomessa noina vuosina, on vaikea kuvitella mihin hetkeen paremmin sen voisi tiivistää kuin kiväärien edessä mutaan lakoavaan kurjalistoon.

Heillä ei tuolloin ollut juhlimisen aihetta. Nuo vuodet olivat porvariston ja nousevan suomalaisen fasismin juhlaa.

Valkoinen Suomi pohjasi työväenliikkeen murskaamiselle ja köyhien tappamiselle. Mitä sitä kiertelemään.

* * *

Erikoista tässä on ehkä enemmän, miten Suomen Rahapaja luonnehtii tätä ”upean juhlarahan” kuvastoa ”nostalgiseksi” ja ”voitetuiksi vaikeuksiksi”.

Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.

Tämä on kaikessa mauttomuudessaan häkellyttävää, mutta samalla mitä mainioin opetus siitä, miten eri tavoilla todellisuutta voidaan hahmottaa ja historiaa kirjoittaa. Porvari puhuu siinä aina eri kieltä kuin työväki.

Aivan kuin nyt leikkaukset tuovat hyvinvointia ja pakottaminen on valinnanvapautta, samoin hallitsevan luokan näkökulmasta teloitukset voivat olla vanhoja hyviä aikoja ja ammutut työläiset voitettuja vaikeuksia.

Kolikon kuva tuo itse asiassa ilmeiseksi, että Suomi100-juhlavuoden keskeinen slogan – ”Yhdessä” – on fuulaa.

Suomea ei sen enempää 1917 kuin 2017 rakennettu tai rakenneta monoliittisesti yhdessä, yhteen suuntaan. Politiikassa on ratkaisemattomia ristiriitoja, ja eri yhteiskuntaluokilla on lähtökohtaisesti eri näkemykset, eri intressit, ja eri suunnat.

Tänään on jälleen vallassa suuromistajien luokka. Kun se puhuu Suomen edusta, se puhuu omasta edustaan. Kun se puhuu paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, noh…

Köyhiä ei enää saa ampua, mutta on toisiakin keinoja.

* * *

Aamulehti tavoitti kohua kommentoimaan kolikon muotoilija Ilkka Suppasen, joka reagoi asiaan sen edellyttämällä vakavuudella:

Nasta juttu […] En voi sanoa kuin vau. Ei minun aiemmista kipoistani ja kupeistani ole noussut tällaista kohua. Taisin onnistua.

Muotoilijasta oli lehden mukaan aivan selvää, että itsenäisyyden alkuvuosien kolikkoon kuuluu kansalaissota. Ja kuten edellä todettua, olen tästä samaa mieltä.

– Se oli nuoren kansankunnan suurin haaste. Ja sitä selviydyttiin kunnialla, jo 1922 sosialidemokraatit olivat hallituksessa, muistuttaa Suppanen.

Tätä näkemystä luokkasodan jälkipyykin ”kunniallisuudesta” taas on hyvin vaikea allekirjoittaa – kunnes muistaa, että myös käsitys kunniasta riippuu aina siitä, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan.

Porvarillisesta näkövinkkelistä lienee selitettävissä kunnialliseksi se, että suurin osa sodan kymmenistä tuhansista uhreista kuoli (laittomien teloitusten lisäksi) varsinaisen sodan jälkeen vankileireillä nälkään ja sairauksiin. Saatiinhan sentään punikit pidettyä kurissa.

Nykyään sellaista toki pidettäisiin kiistatta sotarikoksena.

– Kolikolla on aina kaksi puolta, muistuttaa muotoilija Suppanenkin.

Juuri tämän juhlakolikon toisella puolella on vuonna 1938 valmistunut Olympiastadionin torni, jonka luona sitten muutaman vuoden kuluttua saatiin järjestetyksi yhteiset miniolympialaiset natsi-Saksan kanssa. Tästä valoisasta kääntöpuolesta voimme sentään kaikki olla ylpeitä, eikö totta!

– Kolikon taustalla on aitoja valokuvia, myöntää Suppanen. – En halua kuitenkaan ajatella, ammutaanko siinä punaisia vai valkoisia.

Historiallinen valokuva johon kolikko perustuu kuitenkin tiettävästi on juuri punaisten teloitustilanteesta, joka Aamulehden tietojen mukaan tapahtui erään Uotilan talon pihassa.

teloitus

* * *

Juhlarahan visuaalisen ilmeen hyväksynyt Petteri Orpo kiirehti pian julkisuuteen pesemään käsiään jupakasta, ja kolikko aiotaan viimeisimpien tietojen perusteella suunnitella uudelleen.

– En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan ja kokonaisuus harkitaan uudelleen, valtiovarainministeri Orpo kommentoi.

Tässä vaiheessa on sanottava, että minun kiinnostukseni loppuu.

Juhlaraha ideana ei voisi oikeastaan vähempää olla minun juttuni, kun oikean rahankin kanssa on vähän niin ja näin. Toivoisinkin mieluummin, että hallitus harkitsisi palauttavansa kaikki ne ihan tavalliset kolikot, jotka ovat jääneet puuttumaan köyhien taskusta tällä hallituskaudella.

Mutta jos ja kun Suomen Rahapaja tulee joka tapauksessa tulevien vuosien aikana julkaisemaan yhteensä viisi koko Suomen historian käsittävää juhlarahaa – ja koska tämä ensimmäinen yritys nyt meni vähän pieleen – on kansalaisten syytä esittää nyt omia visioitaan näiden kolikoiden kääntöpuoliksi.

Jos haluaan pysyä teemassa, keskitysleiri Karjalassa, sillan alla värjöttelevä suomalainen Tukholmassa ja leipäjono Myllypurossa tulevat heti äkkiseltään mieleen.

11 Huh

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Posted by S. P. Kähmi in Journalismi, Kuntapolitiikka, Media, Politiikka, Tasa-arvo, Vaalit. Tagged: , , , , , , , , , , , , , , , , .

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

7 Hei

Kokoomus rivejä hajottamassa Prideillä

Posted by S. P. Kähmi in Performanssitaide, Politiikka, Rakkaus, Tasa-arvo, Veljeys. Tagged: , , , , , .

Helsingin Pride-päivänä tuntuu aina olevan kaunis sää.

Tälläkin kerralla aurinko porotti niin, että käsivarret hieman kärventyivät kulkueen liikkeellelähtöä odotellessa.

Porukan määrä tuntuu myös olevan jatkuvassa kasvussa, nyt tapahtumaan osallistui, luultavasti monien ikävien tapahtumien motivoimana, vähintään 30 000 ihmistä. Itse olin mukana kommunistien Punaisen Sateenkaaren blokissa.

punainensateenkaari

Tämän vuoden teemanamme oli äitiyslaki. Vaadimme tasapuolista kohtelua vanhemmille heidän suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Valtion ja kuntien ei tule päättää vanhemmuudesta, se on perheiden oma asia.

Näkemyksemme mukaan perheen sisäinen adoptio on tehtävä helpoksi ja vaivattomaksi ja kaikkien perheiden mahdollisuutta olemassaoloon on tuettava ilman ulkopuolelta tulevaa turhaa vanhemmuuden arvottamista. Vanhemmuus ei saa olla kiinni vanhemman sukupuolesta, suuntautumisesta, tulotasosta tai vammattomuudesta.

Jengiä piisaa #gaypride #homosaatio #punavihermädätys #punainensateenkaari

A photo posted by Sippo Kähmi (@spkahmi) on Jul 2, 2016 at 4:09am PDT

 

Kulkueen jälkeisessä puistojuhlassa oli mahtava tunnelma. On upeaa nähdä miten monenlaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ei vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, vaan kaikkia siitä väliltä. Dialektiikka on vahva myös seksuaalisuuden kentällä!

* * *

Konfliktitilanteiltakaan ei vältytty.

Ylityöllistettyjen ja helteen kuumentamien järkkärien kanssa sai neuvotella oikeasta paikasta kulkueessa. Samaan aikaan Turkissa kanssakäyminen järjestyksenvalvojien kanssa oli astetta hurjempaa, joten on syytä olla ihan kiitollisin mielin.

Kovin myräkkä syntyi sosiaalisessa mediassa kuitenkin siitä, että ylikersantti Juho Pylvänäinen oli kehdannut laittaa sotilasunivormun kulkueeseen päällensä. Tästä hyvästä mies oli saanut kuulla olevansa ”punakkivireä sekasikiö” ja Puolustusvoimatkin oli toimittanut julkisuuteen nuhteensa. Ei sotavoimien nimissä nyt sovi vaatia tasa-arvoa.

Tässä voisi nyt pohtia syvällisesti sitä, mikä on valtion väkivaltakoneistojen syvempi luonne, ja kaivataanko toisten maiden duunareiden tappamista varten perustettuja organisaatioita Pride-kulkueissa ensinkään.

Siinä mielestäni astuttaisiin tässä yhteydessä harhaan. Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta tasa-arvon puolesta ja armeijan ”valkoisen heteromaskuliinista” kulttuuria vastaan, joka minulle näyttäytyy pelkästään positiivisena asiana.

* * *

Samaa mieltä ei ollut ammattitrolli ja Kokoomuksen helsinkiläinen poliitikko Ossi Mäntylahti, joka päätti jäljittelemättömään tyyliinsä ilmiantaa Pylvänäisen Puolustusvoimille virkapuvun väärinkäytöstä.

Sosiaalisen median eri ryhmissä seurasi suuri väittely, joka ikävä kyllä keskittyi asiakysymysten sijaan teknisiin seikkoihin.

Hämmentävästi suurin osa Pylvänäisen teon puolustajista lähti argumentoimaan siltä linjalta, että Pridessä ei ole ”mitään poliittista”. Ohjesäännön mukaan kun virkapukua saa käyttää juhlakulkueissa, mutta ei poliittisissa mielenosoituksissa.

Totta kai onkin, että tapahtuma on ilmoitettu viranomaisille juhlana, ei mielenosoituksena. Mutta siinä täytyy olla kyllä kerrankin trolli-Ossin kanssa samaa mieltä, että tietenkin Pride on poliittinen mielenosoitus. Jos tapahtuma typistetään pelkäksi epäpoliittiseksi festivaaliksi, se menettää merkityksensä. Se tarkoittaa, että on unohdettu se radikaali historia, josta koko Pride on alun alkaen lähtenyt.

Omaa blokkiamme edellä kulkueessa marssi esimerkiksi tummiin surupukuihin verhoutunut joukko, joilla oli mustat sähköteipit suunsa päällä vaientamisen merkiksi. He kantoivat mukanaan ympäri maailmaa tänä vuonnna murhattujen sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien ihmisten nimiä ja kuvia. Orlandon tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Tuo surupukujen aktio oli yksi voimakkaimmista mielenosoituksista joita olen vähään aikaan nähnyt. On vähän loukkaavaa sanoa, että sillä ei ollut poliittista sisältöä.

Tässä monella tuntuu menevän sekaisin, että puoluepolitiikka on eri asia kuin politiikka yleensä. Se, että joku tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, että se on poliittisesti sitoutumaton – tietenkin HeSeta ry:n järjestämä Pride on sitoutunut vaatimaan tasa-arvoa seksuaalivähemmistöille, joka on itsessään poliittinen vaatimus.

Tasa-arvo ei Suomessa ole vieläkään mikään itsestäänselvyys tai valmis asia, jota pitää vain juhlia – kyllä se vaatii myös tekoja. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että on olemassa tahoja jotka aktiivisesti työskentelevät tuon tasa-arvon purkamiseksi – kuten viimeksi Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

* * *

Tästä kysymyksestä täysin eri asia on sitten olla Ossi Mäntylahden kaltainen pedanttinen mulkku ja ilmiantaa tapahtumaan osallistujia saadakseen itselleen jotain kummallista mainetta ja huomiota, vaikka sitten perästä päin esittää olevansa asian puolesta. Sitä sanotaan rivien hajottamiseksi ja oman pesän likaamiseksi.

Siksi on suoraan sanottuna melko epäilyttävää, että tällainen henkilö edelleen istuu syrjinnän vastaisen RASMUS ry:n hallituksessa. Aiemminhan Mäntylahti profiloitui esimerkiksi lällättelemällä Saara Särmän ulkonäölle, koska tämä on feministi.

Lopulta ilmiantaja-Ossi ei nyt sitten kuitenkaan saanut tahtoaan läpi tässä keississä, ja hyvä niin.

Sori siitä.

***

P.S. Tämä nyt ei liity enää mihinkään, mutta puistojuhlassa tapasimme veljeni kanssa sattumalta joukon mukavia tyyppejä, joista eräs oli tehnyt komean psykedeelisen uudelleenmiksauksen klassisesta ”Posti-Elektroniikkaa” -kappaleesta. Nupit kaakkoon!

15 Kes

Oppimisen paikka

Posted by S. P. Kähmi in Ay-liike, Politiikka, Työ. Tagged: , , , , , , , .

”Yhteistyö on voimaa, joka aina opettaa!” Niin laulettiin meillä ala-asteen kevätjuhlissa.

Lapsena en vielä aivan sisäistänyt tuota Leppätien koulun tunnuslaulun kertosäkeen sanomaa. Rehtori laittoi meidät koltiaiset nuhteeseen, kun keksimme pilkkaversion, jossa yhteistyö pitää lopettaa.

* * *

Viime päivinä nuo vanhan laulun sanat ovat pyörineet mielessäni.

Reilun viikon sisällä olen löytänyt itseni uudenlaisesta poliittisesta tilanteesta.

Olen tutustunut lukemattomiin uusiin ihmisiin, joita yhdistää tyrmistys hallituksen rajuun kurjistamispolitiikkaan ja polttava halu toimia sen torjumiseksi. Abiturientteja, eläkeläisiä, työttömiä ja työssäkäyviä, jotka eivät eläissään ole olleet mukana mielenosoituksissa, saati niiden järjestämisessä.

Tämä on oppimisprosessi paitsi heille, myös ennen kaikkea meille, politiikkaa vuodesta toiseen seuranneille. Uusia verkostoja on perustettu, uusia aloitteita suunniteltu ja kaikkien huulilla on kysymys: mistä löytyy se voima ja rintama, joka pystyy kääntämään politiikan suunnan? Olisi virhe kuvitella, että siihen on valmiita vastauksia.

Lopulta eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista mielenosoituskulttuuria ei tuonut Suomeen minkään puolueen ammattikaaderisto, rekisteröitynyt yhdistys tai kokouksessa päätetty toimintapäivä.

Keskiviikkona nähty kymmenen tuhannen ihmisen joukkoprotesti maamme suurissa kaupungeissa lähti käyntiin muutaman päiväkotiopettajan viestistä: olemme ihmisiä, joilla on vain kaksi kättä.

Se on voimallinen tunnus, sillä se kumpuaa aidosta hädästä.

* * *

Ylen pääuutislähetykseen ei vuosikymmeniin suurin, ammattiliittojen laajan tuen taakseen saanut hallituksen politiikkaa vastustava mielenosoitus keskiviikkoiltana mahtunut.

Torstain Aamu-TV:ssä asiaa sen sijaan kommentoi hallituksen taholta tuore sisäministeri, kokoomuksen Petteri Orpo.

– Kyllä me varmaan nähdään paljon tällaisia oireiluja, paljon mielenilmauksia, mutta toivon että ymmärretään, että näitä kipeitä leikkauksia on nyt pakko tehdä, lateli ministeri. Paitsi tietenkin armeijan ja poliisivoimien osalta.

– Ne on sellaisia yhteiskunnan peruspilareita. Pitää luottaa jatkossakin siihen, että Suomessa on turvallisuuden tunne.

Mutta kenelle? Keskiviikkona Mannerheimintien liikenteen lastenvaunuilla pysäyttäneet perheet eivät selvästikään tunteneet tulevaisuuttaan kovin turvatuksi.

* * *

Kun maatamme johtavan poliittisen eliitin irtautuminen tavallisten ihmisten arjesta ja huolista on näin ilmeistä ja räikeää, ei agitaattoreita tarvita.

Sen sijaan joukkovoimaa kokoamaan tarvitaan nyt kaikkia niitä, jotka ovat aidosti valmiita yhteistyöhön – auttamaan, kuuntelemaan, rakentamaan – ja oppimaan.

20 Huh

Vaalit menivät, vastarinta jatkuu

Posted by S. P. Kähmi in Politiikka, Vaalit. Tagged: , , , , .

Viime eduskuntavaaleissa sain 71 ääntä, tällä kerralla ääniä tuli 98.

Suunta on oikea. Kiitän jokaista toisenlaisen maailman puolesta äänestänyttä yhdessä ja erikseen!

Voin olla tuloksesta erityisen ylpeä, koska tiedän vaalibudjettini olleen tasan 0 euroa. En ostanut mainoksia lehdistä, netistä tai televisiosta, naamaani ei näkynyt mainosplakaateissa teiden varsilla eikä valtamedia juuri puolueeni olemassaolosta, saati sen ajamista asioista tiedottanut.

Jokainen ääni on annettu, koska joku Uudenmaan asukas on omakohtaisesti tutustunut ajatuksiini ja toimintaani jossain asiayhteydessä, ja katsonut olevansa samaa mieltä.

Se on kannustava viesti.

* * *

Laajemmin vaalituloksessa ei ole juuri hurrattavaa.

Vasemmiston historiallinen alamäki Suomessa jatkuu vielä näissä vaaleissa. Äänestäjät ja äänestämättä jättäneet ovat antaneet karua palautetta kokoomusjohtoisessa hallituksessa ryvettymisestä, luottamus on mennyt.

Moni tuntuu olevan vaalituloksesta syvästi masentunut. Sosiaalinen media on täynnä viestejä siitä, miten nyt lähdetään ensimmäisellä laivalla johonkin parempaan maahan, että tämän järkytyksen jälkeen tätä maata ei tunne omakseen.

Ehkä seuraan politiikkaa liikaa, mutta minua ei näissä tuloksissa yllättänyt kuin ehkä vihreiden nousu Talvivaaran ja ydinvoiman leimaaman vaalikauden jälkeen. Käänteisesti voi ajatella, että muutkin ovat nyt heränneet siihen poliittiseen masennukseen, joka itseäni on vaivannut koko vaalikauden ajan, kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen toilailuja seuraillessa.

Itse näkisin kuitenkin, että asetelmat ovat viimeistään nyt erittäin hyvät vahvan vasemmistolaisen, kenties jopa punavihreän leikkauspolitiikan vastaisen oppositioliikkeen rakentamiselle — jos ja kun hallituksen muodostaa kolme kokoomusta, jotka ovat luvanneet ja vannoneet kautta kiven ja kannon leikata miljardikaupalla kansan yhteistä hyvää.

Tuon pikimustan taantumuksen vastavoiman kokoamiseen tarvitaan jokaista, joka ei nykymenoa hyväksy. Tarvitaan myös uusia yhteistyön muotoja, ruohonjuuritason liikkeitä ja kansainvälistä solidaarisuutta — sanalla sanoen kaikkea sitä, joka politiikasta on viimeisen neljän vuoden aikana puuttunut.

Kuten eräs kreikkalainen toveri joitakin vuosia sitten totesi: Yö on aina pimein juuri ennen aamunkoittoa.

* * *

P.S. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Sain Uudenmaan vaalipiirissä enemmän ääniä kuin tämä rasismilla ja köyhien kyykyttämisellä kampanjoinut, kaikkien tuntema julkkis-mulkkis.

9 Tam

Vuosi jälkikatsauksessa – ja se, mikä jäi kertomatta

Posted by S. P. Kähmi in Ay-liike, Media, Ulkopolitiikka. Tagged: , , , , , , , , , , , , .

theylive10896252_10204757749920115_8884154790789620092_o

Uutisvuotta 2014 leimasivat imperialismin kiristyneet ristiriidat. Synkän vuoden muotisanoiksi nousivat Ukrainan myötä ulkopolitiikkaan ja informaatiosotaan liittyvät termit – hybridisodankäynti, Putin-juusto ja löyhästi määritelty venäjätrolli-termi, joka asiayhteydestään irrotettuna siirtyi nopeasti tarkoittamaan ketä hyvänsä, jonka mielipiteet poikkeavat valtavirrasta.

Kauhistellessaan venäläistä propagandaa Suomen media sokaistui täysin omalle propagandistiselle asenteelleen. Tuskin viikkoakaan kului ilman uutta, varmaa tietoa Stalinin, Hitlerin ja Saatanan parhaimmat puolet yhdistäneen presidentti Putinin viimeisimmästä juonesta. ”Venäjä aloitti kauppasodan,” uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa, kun Venäjä vastasi omilla pakotteillaan EU:n aloittamaan kauppasotaan.

Nähtäväksi jää, mikä vaikutus EU:n asettamilla Venäjä-pakotteilla on Suomen talouteen pitkällä tähtäimellä. Maamme poliittisen johdon vastuusta vapauttava termi on kuitenkin jo ehditty uittaa tiedotusvälineisiin. ”Nyt tulevat Putin-potkut!”

Nato-lähentyminen eteni

Ukrainan kriisin sivutuotteena Alexander Stubbin sekalainen pätkähallitus onnistui siinä, mistä moni porvarihallitus on vain haaveillut. Suomi on hyvää vauhtia menettämässä itsenäisen ulkopolitiikkansa ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa.

Pitkään jatkunut maamme hivuttaminen kohti sotilasliitto Natoa otti uuden askeleen syksyllä, kun Walesin huippukokouksessa allekirjoitettiin niin sanottu isäntämaapöytäkirja. Tämä eduskunnalta piilossa valmisteltu sopimus — jota ei saa sanoa sopimukseksi — määritteli uudet puitteet tuelle, jota Suomi antaa maaperälleen tuleville ulkomaisille sotajoukoille.

Siinä missä jokainen Venäjän sotaharjoitus ja joukkojen siirto uutisoitiin tarkkaan, ei Naton suuri sotaharjoitus Baltian alueella kesäkuussa juuri viihtynyt lööpeissä. ”Älä säikähdä,” ennätti sen sijaan Aamulehti neuvomaan elokuussa, kun osana Northern Coasts 14 -harjoitusta Naton saksalaiset sotilasajoneuvot vyöryivät Vuosaaren satamasta kohti Turkuun rantautuneita sotalaivoja.

Samaan aikaan mediassa meni läpi ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r.) vakuuttelu siitä, ettei uusi isäntämaasopimus lähennä Suomea Natoon ”millimetriäkään” — tai muutenkaan ole millään tavalla merkittävä. Itse sopimuksen tekstistä ilmenee kuitenkin, että Suomi sitoutuu siinä ”täysin voimin” tukemaan kaikenlaisia Naton sotilastoimia, myös hyökkäyksiä maamme rajojen ulkopuolelle.

Ay-liikkeen näytön paikka

Vaikka uusien työpaikkojen luomisesta on puhuttu koko vuosi, kokoomusjohtoinen hallitus on onnistunut lähinnä valtion tulopohjan rapauttamisessa ja työttömyyden tuntuvassa kasvattamisessa. Yt-neuvottelut koskivat viime vuonna yhteensä yli 109 000:ta palkansaajaa, potkut tuli 12 447 työläiselle.

Yksityisten palvelualojen irtisanomiset kasvoivat noin 60 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kyseenalaisen tilaston johdossa oli jälleen Postiksi nimensä vaihtanut Itella (1 132 irtisanottua), sitten entisiä nokialaisia nurkista siivoava Microsoft (1 050) ja pronssisijalla työläisten kyykyttämisellä vuoden aikana profiloitunut Kesko (662).

Ay-liikkeelle vuosi 2015 on näytön paikka. Kentältä nousseet mielenosoitukset Palmian yksityistämistä ja metallin pääluottamusmies Terho Laitilan erottamista vastaan sisältävät myrskyvaroituksen, joka uutta kattojärjestöä suunnittelevan ay-johdon olisi viimeistään nyt syytä panna merkille.

Toinen vuoden aikana pinnan alla kuplinut kysymys on niin sanotun osallistavan sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla toteutetut, toinen toistaan hurjemmat suunnitelmat ilmaistöiden teettämisestä ja Saksan matalapalkkatöiden tuomisesta Suomeen. Todellinen pommi laukaistiin vuodenvaihteessa, kun kunnille annettiin väliaikainen oikeus irtisanoa väkeä ja palkata valtion tuella tilalle yli 57-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.

Yhä röyhkeämmäksi kasvavan EK:n kanssa työväelle aina vain kurjempia ”kompromisseja” hieromisen sijaan Suomen ay-liike voisi ottaa mallia vaikkapa Belgiasta, jossa eläkeiän korotukseen vastattiin viime kuussa yleislakkoon huipentuneella työtaistelujen sarjalla.

Vaietut vapaakauppasopimukset

Marraskuussa tehtiin suomalaista ihmisoikeushistoriaa, kun kansalaisaloitteen avulla eduskunnan käsittelyyn noussut tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin – taantumuksellisten voimien paastoista, rukouksista ja tunteikkaista lauluesityksistä huolimatta.

Vähemmälle huomiolle jäivät samaan aikaan eduskunnassa läpi runnotut päätökset lapsilisien leikkauksista sekä EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisestä.

Kauppasopimuksiin liittyvät silmänkääntötemput ovatkin olleet vuoden 2014 kestoteema. TTIP-info -liikkeen lukuisista vetoomuksista, mielenosoituksista ja aktiivisesta tiedottamisesta huolimatta kauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) ei vielä joulukuussa osannut mainita sopimukseen liittyviä uhkia. ”Mä oon ehkä enemmän keskittynyt tähän etujen hakemiseen,” kuului ministerin häkeltynyt, mutta rehellinen kommentti.

lenita_toivakka

Kohua herättänyttä TTIP-sopimusta pahemmin jäi varjoon yhtä suuri TiSA-sopimus, joka koskee palvelukauppaa. Arvioiden mukaan sopimus tulee käytännössä tarkoittamaan julkisen palvelujen yksityistämistä laajalla skaalalla. Joulun alla tullut asiakirjavuoto paljastaa, kuinka puhtaat jauhot neuvottelijoilla on pussissa: TiSA-sopimus on tarkoitus pitää salaisena vielä viisi vuotta hyväksymisen jälkeenkin!

Vaalien ravisuttavat ääripuolueet

Tutut puheet eurokriisistä ja Kreikan velasta nousivat uudelleen esiin vuoden lopulla maan ajauduttua uusiin parlamenttivaaleihin. Se, mitä vaaleissa tapahtuu, ja mikä suuren suosian saavuttaneen vasemmistopuolue Syrizan rooliksi muodostuu, on vielä kirjoittamaton lehti.

Varmaa on kuitenkin se, että Kreikan vaalit tarjoavat koko Euroopalle uutta toivoa vallalla olevan talouskurituksen murtamiseksi, ja sitä EU-porvaristo pelkää kuollakseen. ”Pahempaa kuin kommunismi!” kiljui rahastoyhtiö Capital Groupin julkisuuteen vuotanut muistio Talouselämässä. Helsingin Sanomissa maltillisia keynesiläisiä reformeja ajava Syriza taas esiintyy ”Eurooppaa ravisuttavana ääripuolueena”.

Myös Suomessa vuosi 2015 on vaalivuosi. Kokoomuksen kannatus on ammattitaidottoman Alexander Stubbin, arkielämästä irrallaan leijailevan Laura Rädyn, maahanmuuttajien lastenvaunuilla ratsastaneen Pia Kauman ja suhmuroinnilla Helsingin johtoon pyrkineen Lasse Männistön myötä romahtanut alemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Samalla hallituksen ikuisuusprojektit kompastelevat edelleen. Kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisellä sopimuksella hyväksytty sote-uudistus törmäsi juuri niihin ongelmiin, joista sekä SKP että oikeusoppineet alusta lähtien varoittelivat.

Huonosti on käynyt myös perussuomalaiselle valeoppositiolle, jonka kenttä laskevien gallup-lukujen pelossa repii itseään hajalle. PS:n todellinen korttien kuultiin paljastus joulukuun lopussa, kun pääministeriksi pyrkivä Timo Soini lupasi vaalien jälkeisen hallituksen sopeuttavan valtiontaloutta ”noin 10 miljardilla eurolla.”

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma...

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma…

Samanlaisia lukuja on aiemmin pyörittänyt ”Oy Suomi Ab:n” johdosta haaveileva keskustan bisnesmies Juha Sipilä, joka pelkästään taustalla pysyttelemällä, nyökyttelemällä ja hymyilemällä on noussut gallupeissa johtoon. Heitot kymmenien tuhansien julkisten sektorin töiden lakkauttamisesta ja Suomen valtion omaisuuden myymisestä ovat olleet niin karmeita, että Sipilän keskusta voisi suoraan vaihtaa nimensä oikeistoksi, jottei äänestäjille jää asiasta epäselvyyksiä.

Suomessakin on siis tilausta ”ääripuolueelle”, joka uskaltaa haastaa suurpääoman politiikan ja aiheuttaa porvareille univaikeuksia.

15 Lok

Positiivisesta erityiskohtelusta

Posted by S. P. Kähmi in Filosofia, Talous, Tasa-arvo, Työ. Tagged: , , , , .

506977

Edellinen blogikirjoitukseni Muutoksen tunkkaiset tuulet kirvoitti paljon kommentteja eduskunnassakin nykyään edustetun Muutos 2011 -puolueen edustajilta. Tuloksena syntyi joukko dialogeja, jotka avaavat syvemmin tämän mielenkiintoisen mutta niin väärinymmärretyn puolueen aktiivien ajatusmaailmaa.

Ensimmäisenä niistä julkaisen haastatteluni Muutoksen akaalaisen puoluesihteerin, Oula Lintulan kanssa. Hänen kanssaan kävin keskustelua sekä tämän blogin kommenteissa että Facebookissa äärioikeiston pahimpia töräyksiä esittelevällä Paljastettu 2 -sivulla.

Tässä artikkelissa olen kuitenkin voinut käyttää materiaalia vain oman blogini kommenteista, sillä sananvapautta ja avoimuutta yli kaiken vihaavat oikeistovoimat salolaisen kunnallispoliitikon Jani Salomaan (PS) johdolla onnistuivat jälleen poistamaan sivun. Korvaava Paljastettu 3 -sivusto on jo perustettu, mutta keskustelu on ikuisesti hävinnyt.

* * *

"Rasismi [...] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista." - Oula Lintula, Muutos 2011

”Rasismi […] on vain yksi näistä nykyajan poliittisista leimasanoista.” – Oula Lintula, Muutos 2011

Palataan kuitenkin Muutos 2011 -puolueeseen. Edellisessä artikkelissani väitin kokemusteni perusteella puoluesihteeri Lintulalle poliittisten keskustelujen tärkeimmän päämäärän olevan rasismin ja syrjinnän käsitteiden jatkuva, tarkoituksellinen hämärtäminen.

Lintulasta tämä ei pidä paikkaansa.

OULA LINTULA: Tarkoitukseni on rasismin ja syrjinnän käsitteiden selkeyttäminen. Minun näkökulmastani vastapuolen tavoitteena on niiden hämärtäminen. Esimerkiksi sinusta saa tässä sen kuvan, että etnisin perustein tapahtuva positiivinen diskriminaatio ei olisi rasismia.

Rasismin ja syrjinnän määritelmässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Sen voi löytää esimerkiksi Wikipediasta. Sen mukaan Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rasismin eli rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.»

OULA LINTULA: Wikipediassa mainitaan rasismille kaksi määritelmää, jotka ovat keskenään eriäviä. Wikipedia ylipäänsä ei ole mikään lähde, tämä myönnetään tieteellisessä keskustelussa aika laaja-alaisesti.

En väittänyt Wikipedian olevan lähde, vaan totesin lähteen löytyvän esimerkiksi Wikipediasta. Hieman tarkkaavaisuutta, pyydän.

Wikipedian mainitsemat määritelmät eivät myöskään ole keskenään ristiriitaisia, vaan täydentävät toisiaan. Artikkelin lainaama Timo Makkosen Ihmisoikeusliitolle tuottaman Rasismi Suomessa-raportin määritelmä rasismista kuuluu seuraavasti:

”Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”

Oleellista sen määrittelemisessä, onko jokin rasismia vai ei, on siis kysymys siitä, edistääkö se yhteiskunnan ihmisryhmien välistä tasa-arvoisuutta vai ei. Tässä on tärkeää erottaa mahdollisuuksien tasa-arvo ja toteutumien tasa-arvo.

Positiivinen diskriminaatio edistää toteutumien, ts. reaalisen tasa-arvon toteutumista, siinä missä muodollinen tasa-arvo saattaa johtaa päinvastaisiin lopputuloksiin.

Työhönotossa tapahtuva positiivinen erityiskohtelu ei siten täytä Suomessa hyväksyttyä rasismin määritelmää. Se on myös Suomen perustuslain mukaista, sillä perustuslaissa tasa-arvoa tarkastellaan nimenomaan toteutumien tasa-arvon kautta. Lisäksi Suomessa on perustuslakiin pohjaava tasa-arvolaki, jonka puitteissa mahdollisesta positiivisesta erityiskohtelusta työelämässä kannattaa lukea Riikka Raskin laaja selvitys.

OULA LINTULA: Tiedän että positiivinen syrjintä on laillista. Tämän lain muuttaminen on yksi päämääräni politiikassa, koska tosiaan kannatan, niin, tasa-arvoa. Siltä varalta että asiasta on epäselvyyttä, tarkoitan tasa-arvolla nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

* * *

Mahdollisuuksien tasa-arvo kiteytyy vanhaan kaskuun Pariisista, joka on maailman oikeudenmukaisin kaupunki: “Meillä on siltojen alla nukkuminen kielletty sekä rikkailta että köyhiltä.” Mahdollisuuksien tasa-arvo on ”sokeaa” oikeudenmukaisuutta, joka ei ota huomioon yhteiskunnallisia tosiasioita.

OULA LINTULA: Positiivinen syrjintä ei tietenkään edistä mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta ei se edistä myöskään toteutumien tasa-arvoa. Jos tarjolla on yksi paikka ja siihen kaksi hakijaa, niin lopputulos on joka tapauksessa se, että yksi henkilö valitaan ja yksi jää valitsematta. Jos tasa-arvon mitta on se, että kaikki saavat yhtä paljon työpaikkoja (siis joko 1 tai 0) niin silloin tietty määrä epätasa-arvoa syntyy väistämättä verrattuna alkutilanteeseen (jossa molemmat ovat ilman paikkaa).

Positiivinen syrjintä ei siis luo tasa-arvoa, se on vain uusi tapa jakaa olemassaolevaa epätasa-arvoa.

Se on tietenkin totta, ettei pelkillä mekaanisilla ratkaisuilla työhönoton yhteydessä vielä ratkaista itse ongelman lähdettä, ts. sitä rakenteellista ongelmaa, joka uusintaa vähemmistöjen heikompaa asemaa yhteiskunnassa. Sen korjaaminen edellyttää paljon radikaalimpia rakennemuutoksia.

Oli miten oli, niin kauan kuin elämme todellisessa maailmassa tarvitaan nimenomaan toteutumien tasa-arvoa. Rullatuolilla liikkuvaa ei juuri lämmitä, että hänellä on portaita pitkin tismalleen samat mahdollisuudet päästä jonnekin kuin muilla.

OULA LINTULA: Rinnastatko etnisiä vähemmistöjä edustavat vammaisiin, jotka joutuvat käyttämään pyörätuolia koska eivät ilman tukitoimia pärjää? Kannattaa varoa, näistä jutuista ollaan tässä maassa herkästi leivättömän pöydän ääressä.

Rinnastus ei muutenkaan toimi. Jos pyörätuoleja varten tehdään ramppi, ei silloin estetä tervejalkaisia käyttämästä sitä samaa ramppia tai vaikka niitä vieressä olevia portaita. Tai jos vaikka kirjastoon menee yksi henkilö pyörätuolilla ramppia pitkin, ei siitä kirjastosta silloin käsketä yhtä tervejalkaista ulos. Rampit eivät siis oikeasti syrji ketään.

Sen sijaan, jos yhteen työpaikkaan palkataan yksi vähemmistön edustaja “positiivisella syrjinnällä”, niin silloin sitä samaa paikkaa ei saa kukaan muu. Lopputulos on sama kuin ilman syrjintää: joku jäi ilman paikkaa.

On kiistaton tosiasia, että erityisesti vaikeista olosuhteista Suomeen tulleiden maahanmuuttajataustaisten on keskimäärin vaikeampi työllistyä kuin kantasuomalaisen – näitä tilastoja myös ulkomaalaiskriittiset esittelevät innolla. Viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa.

Koko kohdennetun työvoimapolitiikan idea on siinä, että tällainen ryhmä tarvitsee siksi tukitoimia työllistämisen edistämiseksi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

OULA LINTULA: Kansanryhmät eivät tee töitä. Yksilöt tekevät. Kuten jo totesinkin, syrjintä ei lisää työssäolevien yksilöiden määrää millään tavalla.

Kansanryhmät eivät tee töitä, työväenluokka tekee töitä. Kapitalismissa työläinen joutuu aina kilpailemaan toista työläistä vastaan työnhaussa. Se on lähtökohtaisesti työläistä kohtaan epäreilua, mutta voihan sitä lainsäädännöllä yrittää tehdä edes hieman markkinamekanismia reilummaksi.

* * *

Minua kiinnostaisi tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä työllistämistoimia ulkomaalaiskriittiset sitten ehdottavat? Yleensä kun puhe siirtyy kotouttamista edistäviin toimiin, ovat nekin heidän mielestään raakaa enemmistön syrjintää, tai sitten niihin ei ole varaa.

Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?

OULA LINTULA: Minun ratkaisuni on se, että hankkivat Suomesta työpaikan ennen kuin muuttavat Suomeen. Tai jos eivät hanki, niin sitten ovat muuttamatta.

Käytännössä tämä toimii helposti: poistetaan kaikki sosiaaliset tulonsiirrot ulkomaiden kansalaisille. Kyllä maahan saisi senkin jälkeen tulla, kunhan sitten eläisi omilla tai itse ansaituilla rahoilla.

Toisin sanoen vastuu maahanmuuton säätelystä on ulkoistettava kokonaan halpatyövoimaa etsiville kapitalisteille. Ainakin johdonmukaisen kokoomuslaista, jos ei muuten järkevää politiikkaa!

pois-kommunismin-saasta

OULA LINTULA: Kiva että viittasit kohdallani kokoomukseen. Kokoomus toden totta oli poliittinen kotini monien talouspolitiikan alan kysymysten puolesta. Valitettavasti kokoomus on Kataisen aikana mennyt sellaiseksi, ettei sitä omakseen tunnista, ja demokratia- ja sananvapauskäsitysten osalta ollaan aika pahasti metsässä. Siksi erosin sieltä.

Kokoomuslainen arvomaailmani ei siitä sen kummemmin muuttunut (vaikka kokoomus muuttui) ja siksi on ehkä ymmärrettävää, että kovin hedelmällistä keskustelua en kommunistin kanssa saa aikaiseksi.

Mutta miten työpaikan haku ennen maahanmuuttoa onnistuu, jos on pakolainen tai turvapaikanhakija? Turvataanko kiintiöpakolaisille myös kiintiötyöpaikat – sehän olisi sinusta syrjintää?

OULA LINTULA: <syvää hiljaisuutta>

Ylipäänsä rupeaa mietityttämään, tiedätkö ensimmäistäkään asiaa maahanmuutosta?

OULA LINTULA: Kiitos nyt tähänastisesta, mutta taidan jättää tähän. Jos kiinnostaa joskus jatkaa niin eiköhän minut löydä se jota kiinnostaa.

Kiitos minunkin puolestani, tämä on ollut erittäin silmiä avaava matka muutoslaisten taianomaiseen maailmaan!

10 syys

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin – eikä taaksepäin

Posted by S. P. Kähmi in Hömppä, Lainsäädäntö, Politiikka, Vapaus. Tagged: , , , , , , .

Lapuan liike rules

12. tammikuuta, 2023.

KNL-puolueen päästyä valtaan Suomi on astunut pääministeri Susanna Kosken johdolla fantastiseen uuteen kultakauteen. Eduskunnasta on ravisteltu poliittinen apatia pois ja ryhdytty rohkeisiin rakenneuudistuksiin.

2020-luvun alussa kestävyysvaje on kurottu umpeen ja talouskasvu on ennennäkemättömissä lukemissa. Valtionvelka on maksettu kokonaan pois ja ammattiyhdistysliike lakkautettu.

BMW X9-katumaasturin ratin takana istuvan Jamppa Pennasen mieli on rento.

Ohjaustehostin surahtelee käsissä miellyttävän pehmeästi ja takapenkillä istuvien lasten lääkityskin on osunut vihdoin kohdalleen. 400 neliön omakotitalossa asustelevan tavallisen perheenisän elämä on ollut yhtä juhlaa siitä asti, kun 2010-luvun työttömyys on vaihtunut yksityisyrittäjyyteen.

Muutama vuosi aikaisemmin perustettu pienyritys Atomipojat Oy tuottaa huikeita voittoja myymällä halpaa ydinsähköä keskellä entistä luonnonsuojelualuetta – ja on vielä kätevästi ihan lasten yksityiskoulun vieressä. Lauhdevedet pitävät ympäristön mukavan lämpimänä talvellakin.

Aamuisella työmatkallaan perheenisä muistaa aina tervehtiä vastaantulijoita automaattisesti avautuvasta sähköikkunasta.

— Haista sinäkin somali vittu, te ootte kaikki yksiä köyhiä syöpäläisiä jotka pitäis ampua, Pennanen vilkuttaa iloisesti ohi kaahatessaan.

Hän tietää solvauksen olevan perusteeton, sillä toissavuonna voimaan tullut huono-osaisuuden kieltävä laki on jo poistanut katukuvasta kaikki kiintiöpakolaiset ja muut alle 100 000 euroa vuodessa tienaavat ihmisroskat. Sananvapauden käyttäminen tuntuu silti hyvältä.

Aamulla naapurille sähköpostilla lähetetty tappouhkauskin hymyilyttää edelleen. Elämä on muuttunut niin paljon helpommaksi, kun uhrittomista ajatusrikoksista ei enää rangaista, Pennanen miettii. Nykyään saa sanoa juuri sen, mitä ajattelee.

Auto heittelehtii tien laidasta toiseen kesärenkaiden pyöriessä tyhjää jäisellä ajoradalla. 30-litrainen moottori ulvoo ja tietokoneohjattu neliveto tekee parhaansa pitääkseen hopeanhohtoiseen teräkseen verhotun ajoneuvon GPS-signaalin mukaisessa kurssissa. Isä näkee arvokkaan tilaisuuden jakaa lapsilleen kokemuksen tuomaa elämänviisautta.

— Muistakaa lapset, että aina ei ole ollut yhtä hyvin kuin nyt. Ennen me täällä Suomessakin elettiin sellaisessa harmaassa sosialismissa, jossa ei yksilönvapauksia kunnioitettu laisinkaan. Autolla ajaessakin vapauttamme rajoitettiin armotta niin sanotuilla ”liikennesäännöillä” joita valvoivat ”liikkuvat poliisit”.

— Toista se on nyt, isä hymyilee ja painaa kaasua liittyessään moottoritielle.

— Voitteko kuvitella, että vanhoina sorron aikoina tästäkin liittymästä sai ajaa vain yhteen suuntaan?

Lumista moottoritietä reunustavat mustuneet huurteen peittämät autonromut. Niiden ajajat olivat heikompaa ainesta, joille paremminvointiyhteiskunnassa ei ole sijaa. Suomi tarvitsee vain iloisia ja positiivisia ihmisiä.

Ennen kahdensadan kilometrin tuntivauhtia tuhoutuneiden ajoneuvojen välissä puikkelehtiva bemari ryöstäytyy hallinnasta ja iskeytyy euron tuntipalkalla 24-tuntista vuoroa tekevän venäläisen rekkamiehen ohjastamaan ajoneuvoyhdistelmään.

Ilmatyynyt eivät laukea, sillä autoa ei ole käytetty katsastuksessa vuosiin. Ilman turvavöitä istuvat lapset lentelevät ohjuksina tuulilasin läpi ja muuttuvat kauniin purppuraiseksi puuroksi raskaan ajoneuvon nokalle.

— Jokainen tässä elämässä on vastuussa omista päätöksistään. Yksilöitä on kohdeltava yksilöinä, myhäilee isä tien pientareella syljeskellessään viimeisiä hampaita suustaan. Loput ovat irronneet jo aiemmin ympäristön lisääntyneen taustasäteilyn takia.

Kuolettava sisäelinvaurio pullauttaa Pennasen suuhun lisää verta, mutta hänen kasvonsa hymyilevät. Ennen lähtöä nautittu nenällinen kokaiinia tuntuu edelleen verenkierrossa ja särkyneestä bensatankista alkanut tulipalo lämmittää ihoa.

— Vihdoinkin ymmärrän, miltä todellinen vapaus maistuu.

Vanhemmat artikkelit