Posts Tagged ‘Kokoomus’

Hallituskriisi on ohi – Kansan kriisi jatkuu

#astudio #hallituskriisi #eroasipilä #uudetvaalit

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Hallituskriisin kunniaksi yritimme Joukkovoima-kansanliikkeen kokouksessa kirjoittaa tiedotetta, johon muistin virkistämiseksi olisi listattu kaikki tämän hallituskauden petokset, törkeydet ja skandaalit.

Tajusimme kuitenkin pian että siitä tulisi aivan liian pitkä. Sen sijaan päätettiin, että listaillaan niitä Joukkovoiman blogin puolelle.

Jutun voi lukea täältä.

Mainokset

Onnistunut juhlaraha

Verkossa kiersi tänään tyrmistyneitä reaktioita Suomen Rahapajan julkistamaan ensimmäiseen Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahaan, eikä syyttä. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan rahan kääntöpuolelle on kopioitu valokuva punaisten vankien joukkoteloituksesta.

juhlaraha18118659_10209500920224038_2853299749017027167_n

Ymmärrän kaikkia niitä, jotka vaativat kolikon vetämistä pois myynnistä. Henkilökohtaisesti pidän tätä kuitenkin erittäin onnistuneena juhlarahana juuri vuosille 1917-1939.

Jos tarkoituksena on muistuttaa mikä henki vallitsi Suomessa noina vuosina, on vaikea kuvitella mihin hetkeen paremmin sen voisi tiivistää kuin kiväärien edessä mutaan lakoavaan kurjalistoon.

Heillä ei tuolloin ollut juhlimisen aihetta. Nuo vuodet olivat porvariston ja nousevan suomalaisen fasismin juhlaa.

Valkoinen Suomi pohjasi työväenliikkeen murskaamiselle ja köyhien tappamiselle. Mitä sitä kiertelemään.

* * *

Erikoista tässä on ehkä enemmän, miten Suomen Rahapaja luonnehtii tätä ”upean juhlarahan” kuvastoa ”nostalgiseksi” ja ”voitetuiksi vaikeuksiksi”.

Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan.

Tämä on kaikessa mauttomuudessaan häkellyttävää, mutta samalla mitä mainioin opetus siitä, miten eri tavoilla todellisuutta voidaan hahmottaa ja historiaa kirjoittaa. Porvari puhuu siinä aina eri kieltä kuin työväki.

Aivan kuin nyt leikkaukset tuovat hyvinvointia ja pakottaminen on valinnanvapautta, samoin hallitsevan luokan näkökulmasta teloitukset voivat olla vanhoja hyviä aikoja ja ammutut työläiset voitettuja vaikeuksia.

Kolikon kuva tuo itse asiassa ilmeiseksi, että Suomi100-juhlavuoden keskeinen slogan – ”Yhdessä” – on fuulaa.

Suomea ei sen enempää 1917 kuin 2017 rakennettu tai rakenneta monoliittisesti yhdessä, yhteen suuntaan. Politiikassa on ratkaisemattomia ristiriitoja, ja eri yhteiskuntaluokilla on lähtökohtaisesti eri näkemykset, eri intressit, ja eri suunnat.

Tänään on jälleen vallassa suuromistajien luokka. Kun se puhuu Suomen edusta, se puhuu omasta edustaan. Kun se puhuu paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, noh…

Köyhiä ei enää saa ampua, mutta on toisiakin keinoja.

* * *

Aamulehti tavoitti kohua kommentoimaan kolikon muotoilija Ilkka Suppasen, joka reagoi asiaan sen edellyttämällä vakavuudella:

Nasta juttu […] En voi sanoa kuin vau. Ei minun aiemmista kipoistani ja kupeistani ole noussut tällaista kohua. Taisin onnistua.

Muotoilijasta oli lehden mukaan aivan selvää, että itsenäisyyden alkuvuosien kolikkoon kuuluu kansalaissota. Ja kuten edellä todettua, olen tästä samaa mieltä.

– Se oli nuoren kansankunnan suurin haaste. Ja sitä selviydyttiin kunnialla, jo 1922 sosialidemokraatit olivat hallituksessa, muistuttaa Suppanen.

Tätä näkemystä luokkasodan jälkipyykin ”kunniallisuudesta” taas on hyvin vaikea allekirjoittaa – kunnes muistaa, että myös käsitys kunniasta riippuu aina siitä, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan.

Porvarillisesta näkövinkkelistä lienee selitettävissä kunnialliseksi se, että suurin osa sodan kymmenistä tuhansista uhreista kuoli (laittomien teloitusten lisäksi) varsinaisen sodan jälkeen vankileireillä nälkään ja sairauksiin. Saatiinhan sentään punikit pidettyä kurissa.

Nykyään sellaista toki pidettäisiin kiistatta sotarikoksena.

– Kolikolla on aina kaksi puolta, muistuttaa muotoilija Suppanenkin.

Juuri tämän juhlakolikon toisella puolella on vuonna 1938 valmistunut Olympiastadionin torni, jonka luona sitten muutaman vuoden kuluttua saatiin järjestetyksi yhteiset miniolympialaiset natsi-Saksan kanssa. Tästä valoisasta kääntöpuolesta voimme sentään kaikki olla ylpeitä, eikö totta!

– Kolikon taustalla on aitoja valokuvia, myöntää Suppanen. – En halua kuitenkaan ajatella, ammutaanko siinä punaisia vai valkoisia.

Historiallinen valokuva johon kolikko perustuu kuitenkin tiettävästi on juuri punaisten teloitustilanteesta, joka Aamulehden tietojen mukaan tapahtui erään Uotilan talon pihassa.

teloitus

* * *

Juhlarahan visuaalisen ilmeen hyväksynyt Petteri Orpo kiirehti pian julkisuuteen pesemään käsiään jupakasta, ja kolikko aiotaan viimeisimpien tietojen perusteella suunnitella uudelleen.

– En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan, vaan luotin juhlarahalautakunnan esitykseen. Pahoittelen tapahtunutta. Tämä asetus kumotaan ja kokonaisuus harkitaan uudelleen, valtiovarainministeri Orpo kommentoi.

Tässä vaiheessa on sanottava, että minun kiinnostukseni loppuu.

Juhlaraha ideana ei voisi oikeastaan vähempää olla minun juttuni, kun oikean rahankin kanssa on vähän niin ja näin. Toivoisinkin mieluummin, että hallitus harkitsisi palauttavansa kaikki ne ihan tavalliset kolikot, jotka ovat jääneet puuttumaan köyhien taskusta tällä hallituskaudella.

Mutta jos ja kun Suomen Rahapaja tulee joka tapauksessa tulevien vuosien aikana julkaisemaan yhteensä viisi koko Suomen historian käsittävää juhlarahaa – ja koska tämä ensimmäinen yritys nyt meni vähän pieleen – on kansalaisten syytä esittää nyt omia visioitaan näiden kolikoiden kääntöpuoliksi.

Jos haluaan pysyä teemassa, keskitysleiri Karjalassa, sillan alla värjöttelevä suomalainen Tukholmassa ja leipäjono Myllypurossa tulevat heti äkkiseltään mieleen.

Jälkipyykkiä: Syrjinnän vaalit

Maaliskuun lopulla vaalikiireiden keskellä allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi Kansan Radioliitto ry:n uuteen hallitukseen DSL:n edustajana.

LähiradioYhteisöradiotoiminnan ja monipuolisen ohjelmatuotannon lisäksi Kansan radioliitto toimii käytännön sananvapauden ja viestintädemokratian laajentamiseksi sähköisessä joukkoviestinnässä, tukee vähäosaisten väestöryhmien äänen kuulumista mediassa ja edistää mediakriittistä keskustelua.

* * *

Liittokokouksessa kiinnitimme kriittistä huomiota tiedotusvälineiden liikaa ohjailevaan rooliin kuntavaaleissa.

Vaaleihin mentäessä helmikuussa 2017 Suomessa oli kaikkiaan 16 rekisteröityä puoluetta. Näistä kuitenkin vain puolet päästettiin ääneen tiedotusvälineissä tasavertaisina vaihtoehtona vaalitenteissä, mielipidekyselyissä ja muussa uutisoinnissa.

Kansan radioliitto muistutti, että Yleisradio on lailla ja kaupalliset sähköiset mediat toimilupaehdoilla velvoitettu vaalipuolueiden ja -listojen tasapuoliseen kohteluun, mutta käytännössä ne eivät sitä tee. Eduskuntapuolueet on nostettu mekaanisesti erityisasemaan, vaikka kuntavaalit ovat eri vaalit, ja ennen vaaleja kaikilla on 0 ääntä.

Aiemmin samasta asiasta Suomelle on antanut huomautuksen ETYJ:n vaaliorganisaatio ODIHR.

Tuolloin annettiin moitteet nimenomaan siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät saa riittävästi näkyvyyttä julkisuudessa. ODIHR totesi eduskuntapuolueiden saavan valtionavustuksia ja runsaasti julkisuutta muun muassa valtiollisen yleisradioyhtiön vaalitenteissä.

syrjint17504371_156825174839511_3931427205698510224_o

* * *

Alkuun on todettava, että kaikkien tiedotusvälineiden osalta kyseessä ei välttämättä ole niinkään paha tahto kuin luutuneen ja asenteellisen maailmankuvan myötä syntynyt sokeus, jossa eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei yksinkertaisesti nähdä.

Absurdina esimerkkinä Helsingin Sanomat toteutti kaksi vuotta sitten erityisen ”mediakoneen”, jonka tarkoitus oli selvittää puolueiden syrjintää tiedotusvälineissä. Ironista kyllä, tästä koneesta oli jätetty pois osa puolueista, jolloin se itsessään oli konkreettinen puoluesyrjinnän muoto.

Erityisesti kuntavaaleissa tämä asetelma johti usein omituisiin tilanteisiin ja keinotekoisiin jaotteluihin. Mainita voi vaikkapa helsinkiläisen Bassoradion 29.3.2017 järjestetty ”astetta rennompi vaalipaneeli”, josta oli jätetty pois yksi helsinkiläinen valtuustopuolue, SKP. Sen lisäksi kuusi muuta ehdolla olevaa puoluetta oli jätetty kutsumatta.

Bassolle on annettava siitä pisteet, että kun kuuntelijat nostivat aiheesta äläkän, virhe korjattiin ja myös ns. ”ug-puolueiden” raati järjestettiin — tosin varsin myöhäisellä ajankohdalla ja ilman pahempaa mainostusta.

Ilmiö toistui myös esimerkiksi vaalipaneeleissa ja vetoomuksissa. Pahimmillaan syrjintää vastustavat ihmisoikeusjärjestöt syyllistyivät itse poliittiseen syrjintään antaessaan ymmärtää, että vain eduskuntapuolueilla on kuntavaaleissa väliä.

Häkellyttävä oli myös Suomen lukiolaisten liiton yhteistyössä jättikorporaatio Microsoftin (!) kanssa opiskelijoille järjestämä tulevaisuuden koulua pohtiva #koulu17-keskustelu, josta tuttuun tyyliin puuttui puolet vaalien puolueista. Heidän tilalleen oli sijaan nostettu Microsoft Oy:n edustaja paneeliin tasavertaisena politiikan tekijänä!

* * *

Voidaan pelata muna vai kana -peliä ja kysyä, synnyttääkö tämän asenteen media, vai heijastaako media vain tätä laajalle levinnyttä asennetta.

Selvää on kuitenkin, että julkisesti omistettu Yle käyttää merkittävää valtaa mielipiteiden muodostamisessa ja yhteiskunnallisten asenteiden kehityksessä. Ylellä on siksi erityinen vastuu objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen, erityisesti vaalien yhteydessä.

Tällöin juuri Ylen kohdalla puoluesyrjintä näyttäytyy erityisen räikenä ja ikävänä. Kuntavaalikoneensa kautta Ylellä oli käytössä laaja ja mielenkiintoinen aineisto, mutta siitä tarjoiltiin yleisölle johdonmukaisesti vain puolet. Uskon, että tämä johti Ylen uutisoinnissa jopa suorastaan virheellisen tiedon välitykseen.

Viittaan tällä Yle Uutisten julkaisemiin tutkimuksiin, joista uutisoitaessa toistuvasti asetettiin Vihreät ja Perussuomalaiset vaalien äärimmäisiksi vastapäiksi.

Näin otsikoitiin Ylellä sekä maahanmuutto- että ympäristökysymyksissä. Artikkelit tarkemmin lukemalla käy kuitenkin ilmi, että puolet puolueista kantoineen jäävät esittelemättä. Vain eduskuntapuolueiden prosentit esitellään, ja lukijalle jää täysin epäselväksi, vastaako otsikko todellisuutta, vai vain vertailua eduskuntapuolueiden välillä — eli onko se kirjaimellisesti puolitotuus.

Todellako esimerkiksi radikaaleista ympäristökannoistaan tunnettu SKP tai tuore haastaja Eläinoikeuspuolue jäivät maltillisten Vihreiden taakse ympäristökysymyksissä?

Maahanmuuttoartikkelissa lanseerattiin myös omituinen uusi käsite ”valtakunnalliset puolueet”, jolla jälleen viitataan eduskuntapuolueisiin. Tosiasiassa kaikki Suomen puoluerekisterissä olevat puolueet ovat valtakunnallisia. Epäselvän uutisoinnin ansiosta lukijoille saattoi nyt välittyä kuva, ettei näin ole, joka on puhdas virhetieto.

* * *

Yle toteutti lisäksi jokaisesta eduskuntapuolueesta ”puoluepäivän”, jossa yksi päivä omistettiin pelkästään yhden puolueen ja heidän ”ihannekuntansa” esittelylle, puolueen edustajien haastatteluille, puolueesta kertoville uutisjutuille, ja niin edelleen.

”Muut puolueet” esiteltiin Ylellä vasta, kun ennakkoäänestys oli ollut käynnissä kaksi päivää – ja kaikki puolueet saman päivän aikana. Se tarkoitti, että peräti seitsemän puolueen esittely oli radiossa ängetty yhteen tuntiin, eikä aika television puolella ollut sen merkittävämpi.

Kun näissä vaaleissa oli mukana vielä kolme täysin uutta puoluetta, on syytä esittää vakava kysymys, voiko äänestävä yleisö saada näin lyhyestä otannasta todellakaan kovin syvällistä kokonaiskuvaa näiden puolueiden näkemyksistä.

* * *

Räikeintä poliittista ohjausta harrasti Helsingin Sanomat omalla tontillaan.

Koko kuntavaalien asetelma typistettiin pormestaripeliksi, jossa puolueiden pormestariehdokkaat saivat suhteettomasti näkyvyyttä itse vaaleihin verrettuna. Tässä pelissä HS syrji järjestelmällisesti SKP:tä.

Lehden esitellessä pormestariehdokkaat ns. pormestarikoneensa avauksessa, HS jätti kokonaan pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaan Yrjö Hakasen.

SKP:n Helsingin piirin huomautettua asiasta Hakanen saatiin myöhemmin mukaan koneeseen, mutta vasta avauksen jälkeen. Koneeseen laadituista ”samassa veneessä” -grafiikoista ehdokas jäi puuttumaan loppuun saakka.

Oheista versiota HS:n pormestarikoneen graafisesta ilmeestä on hieman muokattu.

Torstaina 6.4.2017 Helsingin Sanomat julkaisi gallupin pormestariehdokkaiden kannatuksesta. Tästäkin kyselystä oli jätetty pois SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokas, vaikka kaikki muut ehdokkaat tarjottiin vastaajien valittavaksi. Samaan aikaan HS järjesti myös Sanomatalolla kuntavaalipaneelin, johon tuttuun tyyliin vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saivat kutsun.

Uskomattomin temppu tehtiin kuitenkin saman viikon ns. pienpuolue-esittelyartikkelissa. Aiemmalla viikolla HS oli esitellyt eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat ja kannat tarkoin nelikenttägrafiikoin analysoituna. Nyt sama huomio annettiin valtuuston ulkopuolisille puolueille.

Ongelma tässä oli vain se, ettei SKP yhdellä valtuustopaikallaan asettunut kumpaankaan kategoriaan. Se oli siksi päätetty jättää pois kummastakin esittelystä, ainoana puolueena!

Ainoa tapa, jolla Hesari suostui tässä juttukokonaisuudessa myöntämään lopulta SKP:n olemassaolon oli viittaus Kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaan repliikissä – jossa SKP haukuttiin pataluhaksi.

* * *

Hakanen itse suhtautui syrjintään tutulla tyyneydellään Tiedonantajan haastattelussa:

– Medialta on syytä edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista myös SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokkaisiin, jotka tarjoavat vaaleissa vaihtoehdon kuntien palvelujen heikentämiselle, yhtiöittämiselle ja demokratian kaventamiselle, toteaa Hakanen.

Tästä on kuitenkin täysin oikeutettua olla vihainen. Tähän päivään mennessä tietooni ei ole tullut, että tätä päätöstä olisi perusteltu journalistisesti mitenkään. Se on syrjintää puhtaimmillaan ja selkeimmillään.

* * *

Vaalien jälkeen voidaan todeta, että Hesari sai Helsingissä varmasti haluamansa tuloksen. Kokoomuksen Jan Vapaavuoresta tehtiin pormestaripelillä vaalikuningas, ja muutkin pormestariehdokkaat keräsivät sievoisen potin ääniä.

Sen sijaan SKP:llä ja Helsinki-listoilla ei ole enää uudessa valtuustossa valtuustopaikkaa.

Oliko valtuutettu Hakasen putoaminen vain Hesarin yksipuolisen uutisoinnin ja suoranaisen tietojen pimittämisen syytä? Tietenkään näin ei voida sanoa; syitä oli monia.

Mutta viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle pitäisi olla harvinaisen selvää, että puolueet eivät ole Suomen tiedotusvälineissä millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa — ja että Sanoma-yhtymän ykköslehdessä pelataan avoimesti likaista peliä.

* * *

Tulevatko asenteet sitten muuttumaan kaavailluissa maakuntavaaleissa, jotka ovat historian ensimmäiset?

Varmasti eivät, jos emme itse median kuluttajina ja tekijöinä vaadi parempaa.

Tätä tarkoitusta varten Facebookin puolelle on perustettu sitoutumaton Vaalisyrjintä seis! -sivusto, joka kokoaa esimerkkejä syrjinnästä ja kampanjoi tasavertaisemman uutisoinnin puolesta. Sivusto kannattaa panna seurantaan jo seuraavia vaaleja ajatellen.

Tehdään syrjintä yhdessä näkyväksi.

Kokoomus rivejä hajottamassa Prideillä

Helsingin Pride-päivänä tuntuu aina olevan kaunis sää.

Tälläkin kerralla aurinko porotti niin, että käsivarret hieman kärventyivät kulkueen liikkeellelähtöä odotellessa.

Porukan määrä tuntuu myös olevan jatkuvassa kasvussa, nyt tapahtumaan osallistui, luultavasti monien ikävien tapahtumien motivoimana, vähintään 30 000 ihmistä. Itse olin mukana kommunistien Punaisen Sateenkaaren blokissa.

punainensateenkaari

Tämän vuoden teemanamme oli äitiyslaki. Vaadimme tasapuolista kohtelua vanhemmille heidän suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Valtion ja kuntien ei tule päättää vanhemmuudesta, se on perheiden oma asia.

Näkemyksemme mukaan perheen sisäinen adoptio on tehtävä helpoksi ja vaivattomaksi ja kaikkien perheiden mahdollisuutta olemassaoloon on tuettava ilman ulkopuolelta tulevaa turhaa vanhemmuuden arvottamista. Vanhemmuus ei saa olla kiinni vanhemman sukupuolesta, suuntautumisesta, tulotasosta tai vammattomuudesta.

Jengiä piisaa #gaypride #homosaatio #punavihermädätys #punainensateenkaari

A photo posted by Sippo Kähmi (@spkahmi) on Jul 2, 2016 at 4:09am PDT

 

Kulkueen jälkeisessä puistojuhlassa oli mahtava tunnelma. On upeaa nähdä miten monenlaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ei vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, vaan kaikkia siitä väliltä. Dialektiikka on vahva myös seksuaalisuuden kentällä!

* * *

Konfliktitilanteiltakaan ei vältytty.

Ylityöllistettyjen ja helteen kuumentamien järkkärien kanssa sai neuvotella oikeasta paikasta kulkueessa. Samaan aikaan Turkissa kanssakäyminen järjestyksenvalvojien kanssa oli astetta hurjempaa, joten on syytä olla ihan kiitollisin mielin.

Kovin myräkkä syntyi sosiaalisessa mediassa kuitenkin siitä, että ylikersantti Juho Pylvänäinen oli kehdannut laittaa sotilasunivormun kulkueeseen päällensä. Tästä hyvästä mies oli saanut kuulla olevansa ”punakkivireä sekasikiö” ja Puolustusvoimatkin oli toimittanut julkisuuteen nuhteensa. Ei sotavoimien nimissä nyt sovi vaatia tasa-arvoa.

Tässä voisi nyt pohtia syvällisesti sitä, mikä on valtion väkivaltakoneistojen syvempi luonne, ja kaivataanko toisten maiden duunareiden tappamista varten perustettuja organisaatioita Pride-kulkueissa ensinkään.

Siinä mielestäni astuttaisiin tässä yhteydessä harhaan. Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta tasa-arvon puolesta ja armeijan ”valkoisen heteromaskuliinista” kulttuuria vastaan, joka minulle näyttäytyy pelkästään positiivisena asiana.

* * *

Samaa mieltä ei ollut ammattitrolli ja Kokoomuksen helsinkiläinen poliitikko Ossi Mäntylahti, joka päätti jäljittelemättömään tyyliinsä ilmiantaa Pylvänäisen Puolustusvoimille virkapuvun väärinkäytöstä.

Sosiaalisen median eri ryhmissä seurasi suuri väittely, joka ikävä kyllä keskittyi asiakysymysten sijaan teknisiin seikkoihin.

Hämmentävästi suurin osa Pylvänäisen teon puolustajista lähti argumentoimaan siltä linjalta, että Pridessä ei ole ”mitään poliittista”. Ohjesäännön mukaan kun virkapukua saa käyttää juhlakulkueissa, mutta ei poliittisissa mielenosoituksissa.

Totta kai onkin, että tapahtuma on ilmoitettu viranomaisille juhlana, ei mielenosoituksena. Mutta siinä täytyy olla kyllä kerrankin trolli-Ossin kanssa samaa mieltä, että tietenkin Pride on poliittinen mielenosoitus. Jos tapahtuma typistetään pelkäksi epäpoliittiseksi festivaaliksi, se menettää merkityksensä. Se tarkoittaa, että on unohdettu se radikaali historia, josta koko Pride on alun alkaen lähtenyt.

Omaa blokkiamme edellä kulkueessa marssi esimerkiksi tummiin surupukuihin verhoutunut joukko, joilla oli mustat sähköteipit suunsa päällä vaientamisen merkiksi. He kantoivat mukanaan ympäri maailmaa tänä vuonnna murhattujen sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien ihmisten nimiä ja kuvia. Orlandon tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Tuo surupukujen aktio oli yksi voimakkaimmista mielenosoituksista joita olen vähään aikaan nähnyt. On vähän loukkaavaa sanoa, että sillä ei ollut poliittista sisältöä.

Tässä monella tuntuu menevän sekaisin, että puoluepolitiikka on eri asia kuin politiikka yleensä. Se, että joku tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, että se on poliittisesti sitoutumaton – tietenkin HeSeta ry:n järjestämä Pride on sitoutunut vaatimaan tasa-arvoa seksuaalivähemmistöille, joka on itsessään poliittinen vaatimus.

Tasa-arvo ei Suomessa ole vieläkään mikään itsestäänselvyys tai valmis asia, jota pitää vain juhlia – kyllä se vaatii myös tekoja. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että on olemassa tahoja jotka aktiivisesti työskentelevät tuon tasa-arvon purkamiseksi – kuten viimeksi Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

* * *

Tästä kysymyksestä täysin eri asia on sitten olla Ossi Mäntylahden kaltainen pedanttinen mulkku ja ilmiantaa tapahtumaan osallistujia saadakseen itselleen jotain kummallista mainetta ja huomiota, vaikka sitten perästä päin esittää olevansa asian puolesta. Sitä sanotaan rivien hajottamiseksi ja oman pesän likaamiseksi.

Siksi on suoraan sanottuna melko epäilyttävää, että tällainen henkilö edelleen istuu syrjinnän vastaisen RASMUS ry:n hallituksessa. Aiemminhan Mäntylahti profiloitui esimerkiksi lällättelemällä Saara Särmän ulkonäölle, koska tämä on feministi.

Lopulta ilmiantaja-Ossi ei nyt sitten kuitenkaan saanut tahtoaan läpi tässä keississä, ja hyvä niin.

Sori siitä.

***

P.S. Tämä nyt ei liity enää mihinkään, mutta puistojuhlassa tapasimme veljeni kanssa sattumalta joukon mukavia tyyppejä, joista eräs oli tehnyt komean psykedeelisen uudelleenmiksauksen klassisesta ”Posti-Elektroniikkaa” -kappaleesta. Nupit kaakkoon!

Oppimisen paikka

”Yhteistyö on voimaa, joka aina opettaa!” Niin laulettiin meillä ala-asteen kevätjuhlissa.

Lapsena en vielä aivan sisäistänyt tuota Leppätien koulun tunnuslaulun kertosäkeen sanomaa. Rehtori laittoi meidät koltiaiset nuhteeseen, kun keksimme pilkkaversion, jossa yhteistyö pitää lopettaa.

* * *

Viime päivinä nuo vanhan laulun sanat ovat pyörineet mielessäni.

Reilun viikon sisällä olen löytänyt itseni uudenlaisesta poliittisesta tilanteesta.

Olen tutustunut lukemattomiin uusiin ihmisiin, joita yhdistää tyrmistys hallituksen rajuun kurjistamispolitiikkaan ja polttava halu toimia sen torjumiseksi. Abiturientteja, eläkeläisiä, työttömiä ja työssäkäyviä, jotka eivät eläissään ole olleet mukana mielenosoituksissa, saati niiden järjestämisessä.

Tämä on oppimisprosessi paitsi heille, myös ennen kaikkea meille, politiikkaa vuodesta toiseen seuranneille. Uusia verkostoja on perustettu, uusia aloitteita suunniteltu ja kaikkien huulilla on kysymys: mistä löytyy se voima ja rintama, joka pystyy kääntämään politiikan suunnan? Olisi virhe kuvitella, että siihen on valmiita vastauksia.

Lopulta eurooppalaista leikkauspolitiikan vastaista mielenosoituskulttuuria ei tuonut Suomeen minkään puolueen ammattikaaderisto, rekisteröitynyt yhdistys tai kokouksessa päätetty toimintapäivä.

Keskiviikkona nähty kymmenen tuhannen ihmisen joukkoprotesti maamme suurissa kaupungeissa lähti käyntiin muutaman päiväkotiopettajan viestistä: olemme ihmisiä, joilla on vain kaksi kättä.

Se on voimallinen tunnus, sillä se kumpuaa aidosta hädästä.

* * *

Ylen pääuutislähetykseen ei vuosikymmeniin suurin, ammattiliittojen laajan tuen taakseen saanut hallituksen politiikkaa vastustava mielenosoitus keskiviikkoiltana mahtunut.

Torstain Aamu-TV:ssä asiaa sen sijaan kommentoi hallituksen taholta tuore sisäministeri, kokoomuksen Petteri Orpo.

– Kyllä me varmaan nähdään paljon tällaisia oireiluja, paljon mielenilmauksia, mutta toivon että ymmärretään, että näitä kipeitä leikkauksia on nyt pakko tehdä, lateli ministeri. Paitsi tietenkin armeijan ja poliisivoimien osalta.

– Ne on sellaisia yhteiskunnan peruspilareita. Pitää luottaa jatkossakin siihen, että Suomessa on turvallisuuden tunne.

Mutta kenelle? Keskiviikkona Mannerheimintien liikenteen lastenvaunuilla pysäyttäneet perheet eivät selvästikään tunteneet tulevaisuuttaan kovin turvatuksi.

* * *

Kun maatamme johtavan poliittisen eliitin irtautuminen tavallisten ihmisten arjesta ja huolista on näin ilmeistä ja räikeää, ei agitaattoreita tarvita.

Sen sijaan joukkovoimaa kokoamaan tarvitaan nyt kaikkia niitä, jotka ovat aidosti valmiita yhteistyöhön – auttamaan, kuuntelemaan, rakentamaan – ja oppimaan.

Vaalit menivät, vastarinta jatkuu

Viime eduskuntavaaleissa sain 71 ääntä, tällä kerralla ääniä tuli 98.

Suunta on oikea. Kiitän jokaista toisenlaisen maailman puolesta äänestänyttä yhdessä ja erikseen!

Voin olla tuloksesta erityisen ylpeä, koska tiedän vaalibudjettini olleen tasan 0 euroa. En ostanut mainoksia lehdistä, netistä tai televisiosta, naamaani ei näkynyt mainosplakaateissa teiden varsilla eikä valtamedia juuri puolueeni olemassaolosta, saati sen ajamista asioista tiedottanut.

Jokainen ääni on annettu, koska joku Uudenmaan asukas on omakohtaisesti tutustunut ajatuksiini ja toimintaani jossain asiayhteydessä, ja katsonut olevansa samaa mieltä.

Se on kannustava viesti.

* * *

Laajemmin vaalituloksessa ei ole juuri hurrattavaa.

Vasemmiston historiallinen alamäki Suomessa jatkuu vielä näissä vaaleissa. Äänestäjät ja äänestämättä jättäneet ovat antaneet karua palautetta kokoomusjohtoisessa hallituksessa ryvettymisestä, luottamus on mennyt.

Moni tuntuu olevan vaalituloksesta syvästi masentunut. Sosiaalinen media on täynnä viestejä siitä, miten nyt lähdetään ensimmäisellä laivalla johonkin parempaan maahan, että tämän järkytyksen jälkeen tätä maata ei tunne omakseen.

Ehkä seuraan politiikkaa liikaa, mutta minua ei näissä tuloksissa yllättänyt kuin ehkä vihreiden nousu Talvivaaran ja ydinvoiman leimaaman vaalikauden jälkeen. Käänteisesti voi ajatella, että muutkin ovat nyt heränneet siihen poliittiseen masennukseen, joka itseäni on vaivannut koko vaalikauden ajan, kokoomusjohtoisen sixpack-hallituksen toilailuja seuraillessa.

Itse näkisin kuitenkin, että asetelmat ovat viimeistään nyt erittäin hyvät vahvan vasemmistolaisen, kenties jopa punavihreän leikkauspolitiikan vastaisen oppositioliikkeen rakentamiselle — jos ja kun hallituksen muodostaa kolme kokoomusta, jotka ovat luvanneet ja vannoneet kautta kiven ja kannon leikata miljardikaupalla kansan yhteistä hyvää.

Tuon pikimustan taantumuksen vastavoiman kokoamiseen tarvitaan jokaista, joka ei nykymenoa hyväksy. Tarvitaan myös uusia yhteistyön muotoja, ruohonjuuritason liikkeitä ja kansainvälistä solidaarisuutta — sanalla sanoen kaikkea sitä, joka politiikasta on viimeisen neljän vuoden aikana puuttunut.

Kuten eräs kreikkalainen toveri joitakin vuosia sitten totesi: Yö on aina pimein juuri ennen aamunkoittoa.

* * *

P.S. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Sain Uudenmaan vaalipiirissä enemmän ääniä kuin tämä rasismilla ja köyhien kyykyttämisellä kampanjoinut, kaikkien tuntema julkkis-mulkkis.

Vuosi jälkikatsauksessa – ja se, mikä jäi kertomatta

theylive10896252_10204757749920115_8884154790789620092_o

Uutisvuotta 2014 leimasivat imperialismin kiristyneet ristiriidat. Synkän vuoden muotisanoiksi nousivat Ukrainan myötä ulkopolitiikkaan ja informaatiosotaan liittyvät termit – hybridisodankäynti, Putin-juusto ja löyhästi määritelty venäjätrolli-termi, joka asiayhteydestään irrotettuna siirtyi nopeasti tarkoittamaan ketä hyvänsä, jonka mielipiteet poikkeavat valtavirrasta.

Kauhistellessaan venäläistä propagandaa Suomen media sokaistui täysin omalle propagandistiselle asenteelleen. Tuskin viikkoakaan kului ilman uutta, varmaa tietoa Stalinin, Hitlerin ja Saatanan parhaimmat puolet yhdistäneen presidentti Putinin viimeisimmästä juonesta. ”Venäjä aloitti kauppasodan,” uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa, kun Venäjä vastasi omilla pakotteillaan EU:n aloittamaan kauppasotaan.

Nähtäväksi jää, mikä vaikutus EU:n asettamilla Venäjä-pakotteilla on Suomen talouteen pitkällä tähtäimellä. Maamme poliittisen johdon vastuusta vapauttava termi on kuitenkin jo ehditty uittaa tiedotusvälineisiin. ”Nyt tulevat Putin-potkut!”

Nato-lähentyminen eteni

Ukrainan kriisin sivutuotteena Alexander Stubbin sekalainen pätkähallitus onnistui siinä, mistä moni porvarihallitus on vain haaveillut. Suomi on hyvää vauhtia menettämässä itsenäisen ulkopolitiikkansa ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa.

Pitkään jatkunut maamme hivuttaminen kohti sotilasliitto Natoa otti uuden askeleen syksyllä, kun Walesin huippukokouksessa allekirjoitettiin niin sanottu isäntämaapöytäkirja. Tämä eduskunnalta piilossa valmisteltu sopimus — jota ei saa sanoa sopimukseksi — määritteli uudet puitteet tuelle, jota Suomi antaa maaperälleen tuleville ulkomaisille sotajoukoille.

Siinä missä jokainen Venäjän sotaharjoitus ja joukkojen siirto uutisoitiin tarkkaan, ei Naton suuri sotaharjoitus Baltian alueella kesäkuussa juuri viihtynyt lööpeissä. ”Älä säikähdä,” ennätti sen sijaan Aamulehti neuvomaan elokuussa, kun osana Northern Coasts 14 -harjoitusta Naton saksalaiset sotilasajoneuvot vyöryivät Vuosaaren satamasta kohti Turkuun rantautuneita sotalaivoja.

Samaan aikaan mediassa meni läpi ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r.) vakuuttelu siitä, ettei uusi isäntämaasopimus lähennä Suomea Natoon ”millimetriäkään” — tai muutenkaan ole millään tavalla merkittävä. Itse sopimuksen tekstistä ilmenee kuitenkin, että Suomi sitoutuu siinä ”täysin voimin” tukemaan kaikenlaisia Naton sotilastoimia, myös hyökkäyksiä maamme rajojen ulkopuolelle.

Ay-liikkeen näytön paikka

Vaikka uusien työpaikkojen luomisesta on puhuttu koko vuosi, kokoomusjohtoinen hallitus on onnistunut lähinnä valtion tulopohjan rapauttamisessa ja työttömyyden tuntuvassa kasvattamisessa. Yt-neuvottelut koskivat viime vuonna yhteensä yli 109 000:ta palkansaajaa, potkut tuli 12 447 työläiselle.

Yksityisten palvelualojen irtisanomiset kasvoivat noin 60 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kyseenalaisen tilaston johdossa oli jälleen Postiksi nimensä vaihtanut Itella (1 132 irtisanottua), sitten entisiä nokialaisia nurkista siivoava Microsoft (1 050) ja pronssisijalla työläisten kyykyttämisellä vuoden aikana profiloitunut Kesko (662).

Ay-liikkeelle vuosi 2015 on näytön paikka. Kentältä nousseet mielenosoitukset Palmian yksityistämistä ja metallin pääluottamusmies Terho Laitilan erottamista vastaan sisältävät myrskyvaroituksen, joka uutta kattojärjestöä suunnittelevan ay-johdon olisi viimeistään nyt syytä panna merkille.

Toinen vuoden aikana pinnan alla kuplinut kysymys on niin sanotun osallistavan sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla toteutetut, toinen toistaan hurjemmat suunnitelmat ilmaistöiden teettämisestä ja Saksan matalapalkkatöiden tuomisesta Suomeen. Todellinen pommi laukaistiin vuodenvaihteessa, kun kunnille annettiin väliaikainen oikeus irtisanoa väkeä ja palkata valtion tuella tilalle yli 57-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.

Yhä röyhkeämmäksi kasvavan EK:n kanssa työväelle aina vain kurjempia ”kompromisseja” hieromisen sijaan Suomen ay-liike voisi ottaa mallia vaikkapa Belgiasta, jossa eläkeiän korotukseen vastattiin viime kuussa yleislakkoon huipentuneella työtaistelujen sarjalla.

Vaietut vapaakauppasopimukset

Marraskuussa tehtiin suomalaista ihmisoikeushistoriaa, kun kansalaisaloitteen avulla eduskunnan käsittelyyn noussut tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin – taantumuksellisten voimien paastoista, rukouksista ja tunteikkaista lauluesityksistä huolimatta.

Vähemmälle huomiolle jäivät samaan aikaan eduskunnassa läpi runnotut päätökset lapsilisien leikkauksista sekä EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisestä.

Kauppasopimuksiin liittyvät silmänkääntötemput ovatkin olleet vuoden 2014 kestoteema. TTIP-info -liikkeen lukuisista vetoomuksista, mielenosoituksista ja aktiivisesta tiedottamisesta huolimatta kauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) ei vielä joulukuussa osannut mainita sopimukseen liittyviä uhkia. ”Mä oon ehkä enemmän keskittynyt tähän etujen hakemiseen,” kuului ministerin häkeltynyt, mutta rehellinen kommentti.

lenita_toivakka

Kohua herättänyttä TTIP-sopimusta pahemmin jäi varjoon yhtä suuri TiSA-sopimus, joka koskee palvelukauppaa. Arvioiden mukaan sopimus tulee käytännössä tarkoittamaan julkisen palvelujen yksityistämistä laajalla skaalalla. Joulun alla tullut asiakirjavuoto paljastaa, kuinka puhtaat jauhot neuvottelijoilla on pussissa: TiSA-sopimus on tarkoitus pitää salaisena vielä viisi vuotta hyväksymisen jälkeenkin!

Vaalien ravisuttavat ääripuolueet

Tutut puheet eurokriisistä ja Kreikan velasta nousivat uudelleen esiin vuoden lopulla maan ajauduttua uusiin parlamenttivaaleihin. Se, mitä vaaleissa tapahtuu, ja mikä suuren suosian saavuttaneen vasemmistopuolue Syrizan rooliksi muodostuu, on vielä kirjoittamaton lehti.

Varmaa on kuitenkin se, että Kreikan vaalit tarjoavat koko Euroopalle uutta toivoa vallalla olevan talouskurituksen murtamiseksi, ja sitä EU-porvaristo pelkää kuollakseen. ”Pahempaa kuin kommunismi!” kiljui rahastoyhtiö Capital Groupin julkisuuteen vuotanut muistio Talouselämässä. Helsingin Sanomissa maltillisia keynesiläisiä reformeja ajava Syriza taas esiintyy ”Eurooppaa ravisuttavana ääripuolueena”.

Myös Suomessa vuosi 2015 on vaalivuosi. Kokoomuksen kannatus on ammattitaidottoman Alexander Stubbin, arkielämästä irrallaan leijailevan Laura Rädyn, maahanmuuttajien lastenvaunuilla ratsastaneen Pia Kauman ja suhmuroinnilla Helsingin johtoon pyrkineen Lasse Männistön myötä romahtanut alemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Samalla hallituksen ikuisuusprojektit kompastelevat edelleen. Kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisellä sopimuksella hyväksytty sote-uudistus törmäsi juuri niihin ongelmiin, joista sekä SKP että oikeusoppineet alusta lähtien varoittelivat.

Huonosti on käynyt myös perussuomalaiselle valeoppositiolle, jonka kenttä laskevien gallup-lukujen pelossa repii itseään hajalle. PS:n todellinen korttien kuultiin paljastus joulukuun lopussa, kun pääministeriksi pyrkivä Timo Soini lupasi vaalien jälkeisen hallituksen sopeuttavan valtiontaloutta ”noin 10 miljardilla eurolla.”

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma...

En olisi tästä kuvatekstistä niin varma…

Samanlaisia lukuja on aiemmin pyörittänyt ”Oy Suomi Ab:n” johdosta haaveileva keskustan bisnesmies Juha Sipilä, joka pelkästään taustalla pysyttelemällä, nyökyttelemällä ja hymyilemällä on noussut gallupeissa johtoon. Heitot kymmenien tuhansien julkisten sektorin töiden lakkauttamisesta ja Suomen valtion omaisuuden myymisestä ovat olleet niin karmeita, että Sipilän keskusta voisi suoraan vaihtaa nimensä oikeistoksi, jottei äänestäjille jää asiasta epäselvyyksiä.

Suomessakin on siis tilausta ”ääripuolueelle”, joka uskaltaa haastaa suurpääoman politiikan ja aiheuttaa porvareille univaikeuksia.