Archive for the ‘Veljeys’ Category

Rasistileiri muuttaa roskikseen

Noin kello puoli neljä tänään tietooni tulee, että Helsingin poliisi on vihdoin saanut tarpeekseen Rautatientorilla öykkäröivän Suomi Ensin -leirin toiminnasta.

Neljän kuukauden toistuvien järjestyshäiriöiden, uhkailujen, huuteluiden, jatkuvan sivullisten kuvaamisen, järjestysmiehenä mielenosoituksen ulkopuolella esiintymisen, julkisella paikalla aseiden kanssa heilumisen sekä pahoinpitelyiden jälkeen poliisi on siis viimein katsonut asiakseen ilmoittaa, että mielenosoituksen on poistuttava kuuteen iltapäivällä mennessä tai se tullaan poistamaan.

Puoli kuuden maissa saavun Rautatientorille seuraamaan tilanteen etenemistä. Leirin häätö on kerännyt paikalle joukon hymyileviä ihmisiä. Aurinko paistaa ja ilmassa on suurta kansanjuhlan tuntua. Poliisia ei tosin näy missään.

Poliisit saavat raikuvat aplodit #suomimaidan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Muutama minuutti kello kuuden jälkeen poliisiautojen letka ajaa torille. Väkijoukko reagoi spontaanein aplodein ja hurrauksin. Kommenteista päätellen moni helsinkiläinen on toivonut ja odottanut leirin poistamista pitkään.

Tillanen ei jäänyt puolustamaan omiaan, tuli poliisisaarron ulkopuolelle #natsitvittuun #suomimaidan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Muutamia vastalauseitakin esitetään.

Suurinta äläkkää paikalla pitää skenen vakiokasvoihin kuuluva Eero Tillanen, joka jo ennakkoon oli vannonut hankkiutuvansa virkavallan kanssa ongelmiin.

Sekä poliisiin että paikalle kerääntyneihin seuraajiin kohdistetuissa ölinöissä tuomion saavat globaali juutalaisten salaliitto, matut ja muut tutut mielikuvituksen tuotteet. Sianpaskaa syöville suvakeille lupaillaan vielä käyvän huonosti. Impotentit uhkaukset saavat osakseen naurunremakan.

Henkistä tukea Tillasen solvauksille antaa erittäin päihtynyt naishenkilö, tulikivenkatkuisista vuodatuksistaan tunnettu Paukkurauta-Anne, joka niinikään haukkuu vuorotellen sekä poliisit että tapahtumaa seuraavat helsinkiläiset alimpaan maan rakoon.

Marco on putkassa #suomimaidan #natsitvittuun

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Pian telttaleiriltä marssii päättäväinen poliisijoukko, mukanaan tamperelais-hollantilainen Suomi Ensin -johtaja Marco de Wit, joka on päättänyt tehdä lähdöstään uhriutumisspektaakkelin. Rauhallinen marssi muuttuu käsirysyksi, kun päätirehtööri yllättäen kietoo jalkansa poliisin ympärille. Rimpuilu johtaa pian pyörähtelyyn katukivillä.

Tapahtumia seuraava yleisö antaa jälleen sydämelliset aplodit virkavallan poistaessa häirikköä paikalta. Joku on tuonut mukanaan kannettavan kaiuttimen, joka soittaa alkuperäistä italialaista versiota Olen suomalainen -iskelmästä.

Poliisi siirtyy leirille. Suomi Ensin hyökkää poliisia vastaan verbaalisesti #suomiensin #natsitvittuun

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Poliisijoukon siirtyessä takaisin leiriä purkamaan jostain kajahtaa kovaan ääneen reipas ”Sieg Heil!

Megafonin jostain löytänyt Maidanin sankari purkaa aitauksen takaa pettymystään ”maanpettureihin” ja ”sikoihin”.

Toinen kansallismielinen herrasmies käy kiroillen videoimassa jokaisen saartorenkaaseen osallistuneen poliisin kasvot ja nimet. Isänmaan pettureille tehdään selväksi, että heille tullaan vielä kostamaan.

Keskellä toria Suomi Ensin -aktiivi Mari Kosola selittää vielä suureen ääneen, miten liikkeen ideologiana on pelkästään rauha ja rakkaus.

Kosolan rinnalla seisova humalainen Anne komppaa tätä ajatusta toivottamalla suvakit helvettiin ja rukoilemalla Rautatientorin atomipommitusta.

#Talvisota on hävitty taas. Lippuja lasketaan tangoista. #natsitvittuun #suomiensin #caccamaifan

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Pian tilanne kuitenkin rauhoittuu. Suuren johtajan kadottua poliisiautoon telttaleirin väki nöyrtyy ja ryhtyy purkamaan rekvisiittaansa.

Suuri ”ILJA JANITSKIN PRESIDENTIKSI” -plakaatti napsaistaan irti teltan seinästä. Masentuneen näköiset isänmaan urhot ruuvaavat Suomen lippuja irti leirin rakenteista.

Noin puolen tunnin kuluttua kuullaan jälleen uudet hurraahuudot, kun paikalle ajaa kaupungin rakennus- ja puhaanapitolaitoksen Staran roska-auto.

Leirin irtaimistoa ryhdytään purkamaan roskalavalle.

Pidetään yhdessä kaupunki siistinä – #natsitvittuun #stara #suomiensin #suomi100

A post shared by Sippo Kähmi (@spkahmi) on

Ympäri Rautatientoria kuumeisesti pyörivä Eero Tillanen tekee kameransa ja hiljaisen yhtiökumppaninsa Pertti ”Gandalf” Nykäsen kanssa jo kolmatta haistattelukierrostaan.

Itse leirissä on hiljaista.

Vain ”turvallisuusvastaava” Fakta-Erik jatkaa urheasti Suomen lipun heiluttamista muutaman taistelutoverein kantaessa kuuliaisesti telttojen sisältöä jätelavalle.

Lopulta Fakta-Erikikin joutuu luovuttamaan. Roska-auto lähtee viimeisten suosionosoitusten saattelemana.

”Kiitos Stara!” huudetaan yleisöstä.

Illan viimeinen nöyryytys on kuitenkin vielä näkemättä.

Viimeiseen asti suvakeille kuolemaa vaativa Tillanen saa vihdoin toiveensa toteen käytyään ensin järjestelmällisesti urputtamassa jokaiselle paikalla olijalle.

Poliisi avaa autonsa oven ja Tillanen käytännössä hyppää sisälle. Hetken ajan ison miehen äänessä on pienen lapsen riemua: ”Mä sain ilmaisen taksikyydin!”

Neljä kuukautta jatkunut rasistien tilanvaltaus pääkaupunkimme keskustassa on keskeytetty.

Farssi nimeltä Suomi-Maidan on ohi.

Mainokset

Oikeistosta ei ole EU:n vaihtoehdoksi

Puhe Täystyrmäys EU:lle -mielenosoituksessa Kiasman aukiolla 6.12.2016.

Hyvät ystävät ja toverit,

Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.

En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.

Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.

Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.

***

Hyvät toverit,

Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.

Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.

Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.

On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”

Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.

onumfhosEuroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.

Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.

Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.

Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.

Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.

Kokoomus rivejä hajottamassa Prideillä

Helsingin Pride-päivänä tuntuu aina olevan kaunis sää.

Tälläkin kerralla aurinko porotti niin, että käsivarret hieman kärventyivät kulkueen liikkeellelähtöä odotellessa.

Porukan määrä tuntuu myös olevan jatkuvassa kasvussa, nyt tapahtumaan osallistui, luultavasti monien ikävien tapahtumien motivoimana, vähintään 30 000 ihmistä. Itse olin mukana kommunistien Punaisen Sateenkaaren blokissa.

punainensateenkaari

Tämän vuoden teemanamme oli äitiyslaki. Vaadimme tasapuolista kohtelua vanhemmille heidän suuntautumisestaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Valtion ja kuntien ei tule päättää vanhemmuudesta, se on perheiden oma asia.

Näkemyksemme mukaan perheen sisäinen adoptio on tehtävä helpoksi ja vaivattomaksi ja kaikkien perheiden mahdollisuutta olemassaoloon on tuettava ilman ulkopuolelta tulevaa turhaa vanhemmuuden arvottamista. Vanhemmuus ei saa olla kiinni vanhemman sukupuolesta, suuntautumisesta, tulotasosta tai vammattomuudesta.

Jengiä piisaa #gaypride #homosaatio #punavihermädätys #punainensateenkaari

A photo posted by Sippo Kähmi (@spkahmi) on Jul 2, 2016 at 4:09am PDT

 

Kulkueen jälkeisessä puistojuhlassa oli mahtava tunnelma. On upeaa nähdä miten monenlaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ei vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, vaan kaikkia siitä väliltä. Dialektiikka on vahva myös seksuaalisuuden kentällä!

* * *

Konfliktitilanteiltakaan ei vältytty.

Ylityöllistettyjen ja helteen kuumentamien järkkärien kanssa sai neuvotella oikeasta paikasta kulkueessa. Samaan aikaan Turkissa kanssakäyminen järjestyksenvalvojien kanssa oli astetta hurjempaa, joten on syytä olla ihan kiitollisin mielin.

Kovin myräkkä syntyi sosiaalisessa mediassa kuitenkin siitä, että ylikersantti Juho Pylvänäinen oli kehdannut laittaa sotilasunivormun kulkueeseen päällensä. Tästä hyvästä mies oli saanut kuulla olevansa ”punakkivireä sekasikiö” ja Puolustusvoimatkin oli toimittanut julkisuuteen nuhteensa. Ei sotavoimien nimissä nyt sovi vaatia tasa-arvoa.

Tässä voisi nyt pohtia syvällisesti sitä, mikä on valtion väkivaltakoneistojen syvempi luonne, ja kaivataanko toisten maiden duunareiden tappamista varten perustettuja organisaatioita Pride-kulkueissa ensinkään.

Siinä mielestäni astuttaisiin tässä yhteydessä harhaan. Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta tasa-arvon puolesta ja armeijan ”valkoisen heteromaskuliinista” kulttuuria vastaan, joka minulle näyttäytyy pelkästään positiivisena asiana.

* * *

Samaa mieltä ei ollut ammattitrolli ja Kokoomuksen helsinkiläinen poliitikko Ossi Mäntylahti, joka päätti jäljittelemättömään tyyliinsä ilmiantaa Pylvänäisen Puolustusvoimille virkapuvun väärinkäytöstä.

Sosiaalisen median eri ryhmissä seurasi suuri väittely, joka ikävä kyllä keskittyi asiakysymysten sijaan teknisiin seikkoihin.

Hämmentävästi suurin osa Pylvänäisen teon puolustajista lähti argumentoimaan siltä linjalta, että Pridessä ei ole ”mitään poliittista”. Ohjesäännön mukaan kun virkapukua saa käyttää juhlakulkueissa, mutta ei poliittisissa mielenosoituksissa.

Totta kai onkin, että tapahtuma on ilmoitettu viranomaisille juhlana, ei mielenosoituksena. Mutta siinä täytyy olla kyllä kerrankin trolli-Ossin kanssa samaa mieltä, että tietenkin Pride on poliittinen mielenosoitus. Jos tapahtuma typistetään pelkäksi epäpoliittiseksi festivaaliksi, se menettää merkityksensä. Se tarkoittaa, että on unohdettu se radikaali historia, josta koko Pride on alun alkaen lähtenyt.

Omaa blokkiamme edellä kulkueessa marssi esimerkiksi tummiin surupukuihin verhoutunut joukko, joilla oli mustat sähköteipit suunsa päällä vaientamisen merkiksi. He kantoivat mukanaan ympäri maailmaa tänä vuonnna murhattujen sukupuolivähemmistöihin lukeutuvien ihmisten nimiä ja kuvia. Orlandon tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu.

Tuo surupukujen aktio oli yksi voimakkaimmista mielenosoituksista joita olen vähään aikaan nähnyt. On vähän loukkaavaa sanoa, että sillä ei ollut poliittista sisältöä.

Tässä monella tuntuu menevän sekaisin, että puoluepolitiikka on eri asia kuin politiikka yleensä. Se, että joku tapahtuma on puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, että se on poliittisesti sitoutumaton – tietenkin HeSeta ry:n järjestämä Pride on sitoutunut vaatimaan tasa-arvoa seksuaalivähemmistöille, joka on itsessään poliittinen vaatimus.

Tasa-arvo ei Suomessa ole vieläkään mikään itsestäänselvyys tai valmis asia, jota pitää vain juhlia – kyllä se vaatii myös tekoja. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että on olemassa tahoja jotka aktiivisesti työskentelevät tuon tasa-arvon purkamiseksi – kuten viimeksi Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

* * *

Tästä kysymyksestä täysin eri asia on sitten olla Ossi Mäntylahden kaltainen pedanttinen mulkku ja ilmiantaa tapahtumaan osallistujia saadakseen itselleen jotain kummallista mainetta ja huomiota, vaikka sitten perästä päin esittää olevansa asian puolesta. Sitä sanotaan rivien hajottamiseksi ja oman pesän likaamiseksi.

Siksi on suoraan sanottuna melko epäilyttävää, että tällainen henkilö edelleen istuu syrjinnän vastaisen RASMUS ry:n hallituksessa. Aiemminhan Mäntylahti profiloitui esimerkiksi lällättelemällä Saara Särmän ulkonäölle, koska tämä on feministi.

Lopulta ilmiantaja-Ossi ei nyt sitten kuitenkaan saanut tahtoaan läpi tässä keississä, ja hyvä niin.

Sori siitä.

***

P.S. Tämä nyt ei liity enää mihinkään, mutta puistojuhlassa tapasimme veljeni kanssa sattumalta joukon mukavia tyyppejä, joista eräs oli tehnyt komean psykedeelisen uudelleenmiksauksen klassisesta ”Posti-Elektroniikkaa” -kappaleesta. Nupit kaakkoon!

Video, jota he eivät halunneet sinun näkevän

Itsenäisyyspäivänä 2015 eri äärioikeistolaiset ryhmät ja verkostot järjestivät Kansalaistorilla ”Itsenäinen Suomi 2015” -mielenosoituksen.

Ohjelma

Mukana oli kaikenkarvaista jengiä Rajat kiinni -porukasta valheita levittävän MV-lehden edustajiin, ja tapahtuman lopuksi osallistujia kehotettiin osallistumaan uusnatsien ja heidän liittolaistensa järjestämään 612-soihtukulkueeseen.

Musiikista vastasi rotuopillista black metallia soittava Stormheit-yhtye ja tässä blogissa aiemminkin esiintynyt Petri Kaivanto. Näiden kansallismielisten muusikkojen hilpeissä ralleissa esiintyivät hakaristit, juutalaiset, tuhansien ryssien tappaminen, neekerit, tappolistat, Heil Hitlerit ja kurkkuja auki viiltävät muslimit.

Ainoa virallisesti puolueena tapahtumaan osallistunut taho oli Itsenäisyyspuolue, mutta tapahtuman avaajana toimi Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari, jolle oli omien sanojensa mukaan ”tosi vaikea kieltäytyä” avoimen rasistisesta tilaisuudesta.

Maahanmuuttokriittisten puheiden lisäksi Huhtasaari on muissa yhteyksissä tullut tutuksi mm. evoluutiokriittisistä ja ihmisoikeuskriittisistä puheenvuoroista. Myös jonkinlaista historiakriittisyyttä on havaittavissa, sillä juhlapuheessaan Huhtasaari antaa ymmärtää Suomen ilmeisesti itsenäistyneen vasta 40-luvulla.

Myöhemmin tapahtuman puheenvuoroissa käsiteltiin naisten oikeuksia, erityisesti (myös tässä blogissa aiemmin esiintyneenJunes Lokan sekä Perussuomalaisten Nuorten Sebastian Tynkkysen taholta.

Maahanmuuttokriittiset puhujat ilmaisivat huolensa raiskauksista ja naisten koskemattomuudesta — paitsi jos kyseessä ovat vasemmistolaiset tai muuten heidän kanssaan eri mieltä olevat naiset, kuten Li Andersson (vas.). Silloin heidän sisäänsä saa työnnellä asioita, kuten kaktuksia!

Tapahtumasta lataamani koostevideot saivat YouTubessa nopeasti yli 10 000 näyttökertaa ja ehtivät herättää tavanomaisen riemukasta keskustelua.

”Olisko polttomurhat nyt niin paha juttu” t: youtube kommentaattori

Videot noteerattiin myös Saku Timosen Image-lehden blogissa ja Nelosen/HStv:n viihteellisessä Uutisraportti-ohjelmassa. (Edit: Sekä HBL:n Vad är det som händer -satiiriuutisissa, kiitos tästä huomiosta lukijalle!)

Monessa yhteydessä ihmeteltiin, miksi Huhtasaaren annetaan jatkaa puolueessa moisten puheiden jälkeen, vaikka James Hirvisaari sai aikoinaan potkut yhden superhumoristisen kainalontuulettelun jälkeen.

Kaikesta päätellen Huhtasaari ei saanut edes sitä nimellistä ”harjausta”, joka Olli Immoseen kohdistui tämän esiinnyttyä SVL:n uusnatsien kanssa samassa tilaisuudessa.

Huumoriohjelmien lisäksi sattuneeseen ei juuri puututtu, lukuunottamatta  Vihreiden kansanedustaja Emma Karin esittämää aiheellista kysymystä Eduskunnan kyselytunnilla Facebookissa.

* * *

15. joulukuuta postilaatikkooni tipahti YouTuben ilmoitus tekijänoikeusloukkauksesta.

Länsimaisen kulttuurin ja sananvapauden ykköspuolustajana sekä sensuurin vastustajana mielellään esiintyvä Petri ”Heil Hitler” Kaivanto oli päättänyt lähteä vaatimaan Huhtasaaren puhetta sensuroitavaksi, koska siinä esiintyy pätkiä myös hänen omasta julkisesta esiintymisestään.

Oliko oma ilveily julkisessa tapahtumassa niin häpeällistä, ettei sitä halua muille esitettävän, vai oliko tarkoitus suojella kansanedustajakaverin mainetta?

”Turpa kiinni tai se tukitaan” t. Petri

Oli niin tai näin, lähetin luonnollisesti saman tien palvelulle vastavaatimuksen, jossa totesin tekijänoikeusvaateen olevan perusteeton. Vuodenvaihteessa video hävisi YouTubesta tutkinnan ajaksi, ja ehdin jo pelätä, että pyhä omistusoikeus voittaa tässäkin kysymyksessä sananvapauden.

Onnekseni YouTube on kuitenkin viimeaikoina ottanut sananvapautta rajoittaviin valheellisiin tekijänoikeuskeisseihin suoraselkäisemmän linjan.

Ennakkotapauksissa palvelussa on sallittu esimerkiksi Disneyn animaatioelokuvien sisältöjä uudelleen käyttävä poliittinen satiiri Yhdysvaltain äärioikeistosta sekä hilpeän pelikriitikko Jim Sterlingin räävittömät videot, joissa näytetään kuvaa kritiikin kohteina olevista tietokonepeleistä — asia, josta naurunalaiseksi asetetut pelifirmat eivät ole riemastuneet.

Sterlingin voitonriemuun on tässä yhteydessä helppo yhtyä.

Näiden oikeustaistelujen seurauksena YouTube on laatinut oman ”tekijänoikeuskoulunsa” sekä erillisen sivuston, jossa eritellään Yhdysvaltain lainsäädännön fair usen (suom. kohtuullisen käytön tai sitaattioikeuden) piirissä oleva materiaali. Toisen tuottamaa sisältöä voidaan julkaista ilman erillistä lupaa, jos se täyttää uutisoinnin, kritiikin tai remiksauksen tunnusmerkit.

Luonnollisesti oman Huhtasaari-videoni kohdalla kaikki kolme kriteeriä täyttyvät. 16. tammikuuta sain uuden yhteydenoton YouTubelta.

ei_rangaista

Video on nyt siis jälleen linjalla ja kaikkien katsottavissa, joten Petri sai tässä pitkän nenän ja luvan palata tekijänoikeuskoulun penkille. Varmuuden vuoksi kävin lataamassa videosta kopion myös Facebookin puolelle. Tarvittaessa laitetaan myös Vimeoon, jos sensuuriuhkailu jatkuu. Minua ei hiljennetä.

Kun tämä sivureitti tässä tarinassa on nyt kuljettu loppuun, on oleellinen kysymys edelleen käsittelemättä.

Miksei Huhtasaaren esiintymisestä ole noussut samanlaista haloota kuin mm. Hirvisaaren ja Immosen? Milloin ulkoministeripuolueemme todella tekee selväksi, ettei sen kansanedustajien toivota tekevän yhteistyötä rasistisen äärioikeiston kanssa?

1915813_10156357786910277_1987421125686421315_n

Rasisti on reppana

Silent Saoghal

SCROLL DOWN TO READ THE TEXT IN ENGLISH

Vietin viime lokakuussa syyslomani Englannin Leedsissä sisareni luona. Lomani aikana kävin myös tervehtimässä samassa kaupungissa asuvaa setääni ja hänen perhettään. Samaan aikaan kun olin setäni luona, myös hänen Alankomaissa asuva gambialainen ystävänsä oli käymässä viisivuotiaan tyttärensä kanssa.

Keskustelun yhteydessä kerroin setäni ystävälle asuvani Helsingissä. Olin yllättynyt, kun hän puolestaan kertoi asuneensa vuosia sitten Espoossa parin vuoden ajan. Kysyin, muistiko hän enää suomen kieltä ja hän vastasi nauraen muistavansa joitakin ilmaisuja, kuten ”terve!”, ”mutakuono” ja ”hei, neekeri!” Hän kuittasi muistot Suomesta lähinnä naurulla, mutta minulle tuli surullinen olo, sillä olen itse kokenut vastaavaa. Ennen kaikkea minua alkoi hävettää kotimaani puolesta. Jatkoimme keskustelua aiheesta ja hän sanoi muuttaneensa pois Suomesta nimenomaan rasismin ja syrjinnän vuoksi. Jokaisen sietokyvyssä tulee lopulta raja vastaan. Miksi jäädä asumaan maahan, jonne ei ole tervetullut ja joutuu sietämään jatkuvaa häirintää?

Raisisti On Reppana Punainen kortti rasismille!

Millaisissa olosuhteissa on hyväksyttävää huudella toisille ihmisille kadulla ja kohdella…

View original post 711 more words

Informaatiosotaa ja trolliarmeijoita

Ryssä on tulossa rajan yli ihan juuri nyt. Katso kuvat!

Ryssä on tulossa rajan yli ihan juuri nyt. Katso kuvat!


Nykyistä vapaan tiedonvälityksen maailmaa on usein juhlapuheissa pidetty merkkinä siitä, että menneiden aikojen karkea valtiollinen propaganda on menettämässä merkitystään. Huippuverkottuneisuuden aikana ei enää olisi mahdollista aivopestä ihmisiä 30-luvun tyyliin harhaisilla viholliskuvilla.

Aiemmin olin itsekin tuudittautunut tähän toiveuneen. Ukrainan kriisi on kuitenkin osoittanut asian olevan toisin.

Mediaa joka tuutista työntävässä yhteiskunnassamme räikeää propagandaa on aivan yhtä helppo syöttää infoähkyään puhisevalle kansalaiselle kuin ennenkin. Facebookin ja Twitterin aikakaudella se on itse asiassa helpompaa kuin koskaan.

Kun sosiaalisessa mediassa formaatti on kuva, otsikko ja lyhyt katkelma tekstiä, jutuissa ei tarvitse enää olla sisältöä kuin nimeksi: tärkeintä on tuottaa jatkuvalla syötöllä uusia, toinen toistaan raflaavampia otsikoita, sillä ne ovat ainoa asia joka tullaan lukemaan ennen Jaa-napin painallusta. Jokainen media on joutunut iltapäivälehdistymään.

Poliittisen tilanteen kärjistyminen Ukrainassa on antanut tähän huimasti lisää materiaalia. Tarina itäisestä uhkasta myy kuin häkä. Siksi lööpit julistavat joka päivä samaa viestiä niin kioskin kulmalla kuin sosiaalisen median uutisvirrassa: Venäjä on hyökkäämässä milloin mihinkin, pääasiassa Suomeen. Joskus Putin on valtaamassa koko itäisen Euroopan suurkaupungit kahdessa päivässä.

Artikkeleita tarkemmin lukemalla jutut paljastuvat yleensä ankoiksi tai tahalliseksi liioitteluksi, mutta silloin on jo ehditty tuutata ulos seuraava lööppi. Korjaukset painetaan pienellä ja huomattavasti epäkiinnostavammalla otsikolla, joka ei taatusti pääse etusivulle.

* * *

Syyskuussa suomalainen journalismi otti tässä genressä jonkinlaisen pohjakosketuksen, kun yt-nevotteluissa rajulle säästölinjalle lähtenyt Yle lähti ärhäkkäästi tavoittelemaan sensaatiolööppien mukanaan tuomaa klikkausliikennettä omalla kauhutarinallaan.

Muutaman päivän aikana Yle ampui verkkoon täysilaidallisen Putinin viimeisintä salajuonta. Raskaimpiin panoksiin kuului paljastusjuttu Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas. Artikkelissa tutkija Saara Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta kertoo Suomen olevan Pietarista johdetun salakavalan informaatiohyökkäyksen kohteena.

Ehkä.

– On vaikea sanoa kun näkee pelkkää viestintää verkossa, että kuka siellä viestin takana on, mutta kun katsoo niiden viestien sisältöä [soraääniä esimerkiksi Natosta ja Euroopan unionista] niin ne tukevat täysin Venäjän informaatioagendaa.

Jantunen kertoo, että sylttytehdas verkossa esiintyvien EU- ja Nato-vastaisten mielipiteiden takana saattaa olla ”lehtitietojen mukaan” Pietarissa sijaitseva trollitehdas, joka on erikoistunut ”väärien viestien” lähettämiseen, ja jonka henkilöstömäärää on ”vaikea arvioida”.

En tiedä, minkä lehtitietojen varassa Jantunen elää, mutta ns. Pietarin trollitehtaan (eli Internet Research Agency -nimisen yhtiön) henkilöstöstä on ainakin siitä kirjoittaneessa lehdistössä ollut selkeä arvio. Firman toiminta on ollut tiedossa ainakin vuodesta 2013, jolloin siitä kertoi oppositiolehti Novaja Gazeta. Venäläinen MR7.ru-sivusto puolestaan kertoi firman työllistävän 300 ihmistä.

Maksettujen kirjoittajien kerrottiin tuolloin tuottavan sata kommenttia päivässä. Nämä ”ammattitrollit” ovat erikoistuneet kommentoimaan pääasiassa Venäjän sisäpolitiikkaa venäjän kielellä. Myös Venäjän oppositiolla on ilmeisesti ollut vastaavia operaatioita.

Toukokuussa 2014 venäläinen Anonymous International -ryhmä julkaisi tietoja, joiden mukaan Ukrainan kriisin myötä trollit ovat laajentaneet repertuaariaan myös ukrainaksi ja englanniksi kirjoitettuihin kommentteihin. Trolliarmeijan kokoa on mahdollisesti kasvatettu 600 henkeen, mutta pääpaino on silti venäjässä. The Guardian -lehden moderaattorit väittävät tunnistavansa nämä viestit omilla foorumeillaan leimallisen huonosta englannin taidosta.

Siinä missä Pietarin trollitehtaan olemassaolo vaikuttaa siis näiden tietojen perusteella todennäköiseltä, toiminnan laatu on melko kyseenalaista. Miljoonabudjetistaan huolimatta nämä operatiivit eivät osaa kovin hyvin edes englantia, maailman helpointa kieltä.

Mikä saa Jantusen epäilemään, että nämä samat ihmiset ovat opetelleet suomea, vieläpä niin hyvin ettei heitä voi erottaa oikeista suomalaisista? Onko vuodetuista dokumenteista paljastunut jokin konkreettinen Suomi-yhteys?

”Todisteita ei ole”, vastaa Jantunen, sillä ”informaatiosodassa ei ylipäätään ole todisteita.”

Siinäpä asiantuntemusta kerrakseen!

* * *

Outoja loogisia harppauksia hirvittävämpi asia on kuitenkin se härskin yksisilmäinen jingoismi, joka Jantusen kommenteista välittyy lukijalle.

Tarkkasilmäinen huomaa, ettei artikkelista itse asiassa löydy perinteistä verkkotrollin määritelmää: viestien sisällöttömyyttä, hyökkäävyyttä, argumenttivirheitä, netiketin rikkomista jne. Siinä ei myöskään erotella yhtäkään spesifiä valheellista väitettä, jota nämä trollit levittävät. Viesti on selvä: Trolliuteen riittää nyt, että levittää vääriä mielipiteitä.

Hälyttävää on myös tapa, jolla asiantuntija kuvailee Venäjän informaatiosodankäynnin vaikuttavan suomalaiseen mediaan ja päätöksentekijöihin sairauden tavalla: he ”oireilevat”, eli ”kysyvät mikä on totta ja mikä disinformaatiota, vaativat tukea päätöksenteolle ja tilannekuvan muodostamiselle.”

Luit oikein: media ja poliitikko on sairas ja oireilee, jos kehtaa kyseenalaistaa virallista, EU:n ja Naton edustamaa länsimaista totuutta. Terveempää olisi välttää ”soraääniä” ja ilmeisesti vain olla asioista samaa mieltä:

”Kun tavoitteena on riidan aiheuttaminen, asiakysymyksistä riiteleminen tukee informaatiotavoitetta.”

Siis lyhyesti: jos olet julkisesti eri mieltä, tuet Venäjää. Tämä ei ole kärjistys, vaan se, mitä jutussa kirjaimellisesti sanotaan. Kuinka yksikään itseään kunnioittava toimittaja kehtaa päästää tällaisen lausunnon julkisuuteen?

Itsehän olen ymmärtänyt asian niin, että median tehtävä on kysyä, mikä on totta ja mikä disinformaatiota. Samoin poliitikon tulisikin vaatia kaikenlaista tietoa tilannekuvan muodostamiseksi, ei uskoa sokeasti yhden puolen lehdistötiedotteita.

Puolustusvoimien tutkimuskekuksen tuleva motto.

Puolustusvoimien tutkimuskekuksen tuleva motto.

* * *

Asiaa ei paranna se, että sama asenne jatkuu valtiojohdon huipulle saakka: toisessa Ylen artikkelissa puolustusministeri Carl Haglund (rkp) kertoo myös joutuneensa trollien uhriksi, sillä hänen Twitter- ja Facebook-tileillään on ”kaikenlaisia kommentteja.”

”Nimimerkillä kirjoittavien henkilöiden kohdalla käy mielessä, että onko kyseessä nyt ihan oikea suomalainen, vai onko kyseessä joku jolle maksetaan siitä tai jonka työtehtävänä on kirjoittaa tietyntyyppisiä näkemyksiä ja vaikuttaa keskusteluun. Sitä ei voi todistaa, mutta sellainen ajatus käy mielessä.”

Ylen seuraava askel olikin kehottaa lukijoitaan ilmiantamaan nämä verkossa vaikuttavat Venäjä-trollit, joista koostetaan tulevaisuudessa ”tutkivan journalismin” artikkeli. Juttu luo itse oman tarinansa: se antaa ymmärtää, että suomalaisetkin nettifoorumit ovat täynnä Kremlin ”nimettömiä verkkohäiriköitä”, ja toivoo niistä raportteja valppailta kansalaisilta. Ristiriita jutun otsikon ja sisällön välillä on räikeä:

”Venäjän valtion osuudesta trollailuun ei ole todisteita, mutta … Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi?”

Jutussa painotetaan, ettei tarkoituksena ole nostaa esiin yksittäisiä trolleja. Juuri tähän Twitterin keskustelu #venäjätrolli-tägillä kuitenkin meni: parhaita mccarthyläisiä perinteitä noudattaen yksi jos toinenkin varma maksettu trolli nostettiin tikunnokkaan. Uudessa Suomessa Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ville Hautakangas pääsi mässäilemään, miten ihan hänen lähipiirissään vaikuttaa näitä vieraan vallan agentteja.

Ylen juttuun liitetyssä blogissa myös kirjailija Jari Tervo jatkoi faktojen värittämistä ilmoittamalla suoraan tosiasiana, että kaikki hänen bloginsa kommenteissa Ukrainan tilannetta ja Venäjän ulkopolitiikkaa eri tavalla tulkitsevat ovat todennäköisesti joko Johan Bäckmanin feikkiprofiileja tai Kremlin maksettuja trolleja. Lokakuussa iltalehdistö jatkoi Ylen viitoittamalla tiellä julkaisemalla mm. jutun, jossa maailmanpolitiikan rautainen asiantuntija Sofi Oksanen kertoi nähneensä Venäjän agentteja jo Vauva-lehden foorumeillakin.

Näiltä kynäilijöiltä tuntuu kokonaan menevän ohi ironia siinä, kuinka paljon heidän puheensa muistuttaa tapaa, jolla virallisen linjan kriitikoita Venäjällä leimataan.

Eihän kukaan todellinen venäläinen voisi olla Putinin ulkopolitiikkaa vastaan? Eihän kukaan todellinen venäläinen voisi vastustaa homopropagandalakia? Ja vielä kun todisteeksi riittää, ettei todisteita ole, ollaankin jo informaatiosodan kovassa ytimessä.

* * *

Aalto-yliopiston tietoturva-asiantuntija ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll hämmentää omassa Ylen haastattelussaan soppaa kuvaamalla Venäjän toimintaa ”hybridisodankäynniksi”. Termiä on aiemmin käyttänyt mm. sotilasliitto Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.

Hybridisota on ajallemme ominainen, uusi ilmiö, asiantuntija kertoo, sillä siihen liittyy perinteisten sodankäynnin muotojen lisäksi mediavaikuttamista ja psykologisia operaatioita.

Limnéllin puolustukseksi on todettava, että hän sentään muistaa mainita myös länsimaiden käyvän tätä hybridisotaa. Silti on ihmeteltävä, miten on mahdollista esittää näin historiattomia ja epätarkkoja väitteitä ilman, että toimittaja keskeyttää ja kysyy, onko asiantuntija nyt aivan tosissaan?

Psykologinen aspekti on ollut oleellinen osa sotaa niin kauan, kuin sodista on kirjoitettu. Tällaista ”hybridisodankäyntiä” – tai kuten se yleisimmin tunnetaan, ihan tavallista sodankäyntiä – kuvaillaan esimerkiksi yli 2000 vuotta vanhassa Sun Tzun Sodankäynnin taidossa. Sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus, kertoo vanha sananlasku, jonka jokaisen toimittajan luulisi tietävän.

Edes se, että psykologinen sodankäynti on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, ei ole enää kovin uutta.

Jo vuonna 2011 paljastui, että Yhdysvaltain sotilasvoimien Lähi-idän ja Keski-Aasian operaatioista vastaava CENTCOM on allekirjoittanut 2.8 miljoonan dollarin sopimuksen web-turvallisuusyhtiö Ntrepidin kanssa ohjelmistosta, jolla agentit voivat levittää Nato-myönteistä propagandaa Yhdysvaltain ulkopuolisille ”vieraskielisille verkkosivuille”. Ohjelmisto tarjoaa jokaiselle käyttäjälleen 10 kauko-ohjattavaa valepersoonaa, joilla jokaisella on ”teknisesti, kulttuurisesti ja maantieteellisesti uskottava tausta”.

Milloin voimme odottaa Suomessa tutkivan journalismin juttua Nato-trolleista?

Lupaavaa uraa psykologisessa sodankäynnissä lupailee  mm. GoArmy.com.

Lupaavaa uraa psykologisessa sodankäynnissä lupailee mm. GoArmy.com.

* * *

Hyvin omituista on myös puhe siitä, miten hybridisodankäynti ”hämärtää rajaa sodan ja rauhan välillä”.

Tällaisten väitteiden esittäjien olisi syytä tutustua ensialkuun vaikka Carl von Clausewitzin 1800-luvulla erottelemiin sodankäynnin maksiimeihin: sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin – se on politiikan osa.

Tällä kannalla on perinteisesti ollut myös historialliseen materialismiin ajattelunsa pohjaava vasemmisto. Sodan ymmärtämiseksi on ensisjaisen tärkeää ymmärtää sodan taustalla oleva politiikka, pääasiassa taloudelliset suhteet. Putin ei liittänyt Krimiä Venäjään henkilökohtaista suuruudenhulluuttaan tai pahansisuisuuttaan, vaan imperialismin sisäisen logiikan ajamana.

Ymmärtääksemme Ukrainan kriisiä olisi meidän siis ymmärrettävä imperialismi maailmanjärjestelmänä. Tässä pelissä Nato ja Euroopan unioni eivät todellakaan ole mitään puhtaita pulmusia, vaan päätekijöitä.

Mutta jos sanot tämän ääneen, on nyt valtamedian taholta leima lyöty otsaasi jo valmiiksi: Olet putinisti, Venäjän maksettu trolli. Rauhanjärjestöjä on väitetty putinistisiksi, koska ne eivät eksplisiittisesti asetu EU:n puolelle konfliktissa. Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspuro sai julkisuudessa ”Putin-mielisen” leiman, vaikka on vuosien ajan esittänyt laajaa Putinin ja hänen puolueensa kritiikkiä.

Julkinen keskustelu on näin onnistuttu myrkyttämään pitkälle tulevaisuuteen.

Kuva: Veikko Koivusalo

Harva tiedotusväline oli paikalla uutisoimassa, kun UKP:n Petro Simonenko tapasi SKP:n JP Väisäsen Suomessa. Ukrainan kommunistit eivät kannata separatisteja eivätkä Kiovaa.

* * *

Työväenliikkeen näkökulmasta kirjoittavana toimittajana olen toki sitä mieltä, että puolueettomuus journalismissa on mahdottomuus, kuten on mahdotonta puolueettomuus ylipäätään maailman asioissa. Lopulta toimittaja tulee kirjoittaneeksi aina jostakin näkökulmasta.

Jonkinlainen objektiivisuus faktoista kerrottaessa lienee kuitenkin mahdollista saavuttaa, tai ainakin säilyttää tavoitteena. Ideaalisessa maailmassa tutkivat journalistit, erityisesti kaupallisista intresseistä vapaassa yleisradiossa, olisivat tässä keskeisessä asemassa – avaamassa niitä kriisin takana lymyileviä taloudellisia ja poliittisia suhteita, joista ostetut mediat vaikenevat.

Sen sijaan Yleä myöten koko suomalainen valtamedian kenttä tuntuu nyt valinneen avoimesti puolensa kahden suurvaltablokin keskinäisessä kädenväännössä. Tai kuten Jari Tervo asian ilmaisee:

Ukrainan sodassa trollit ovat jo päässeet tavoitteeseensa, kun kansalainen ajattelee: molemmat osapuolet valehtelevat.

Näin voi kirjoittaa vain informaatiosoturi, joka on niellyt hömppätarinan Hyvän Lännen ja Pahan Idän välisestä kulttuurikamppailusta. Siinä Ukraina näyttäytyy myyttisten länsimaisten arvojen puolustustaisteluna. Putin on tässä taistelussa samaa aikaan sekä Hitler että Stalin, siinä missä ”valkoisen rodun puolesta” maanmiehiään ammuskelevat ukrainalaiset uusnatsit vain välttämätön paha.

Naivistinen ajatus hyvisten ja pahisten tappelusta on mukavan turvallinen fiktio, jolla kätevästi pyyhitään asetelmasta turha monimutkaisuus – kuten se, että Ukrainan konfliktin kummaltakin puolelta löytyvät takkiaan sujuvasti kääntävät suuren rahan oligarkit, tai se, että Ukrainan ”länsimaista demokratiaa” ajava hallitus pyrkii estämään vaaleilla valitun vasemmisto-opposition toiminnan.

Mikä on ollut EU:n rooli kriisissä? Mitä Ukrainan talouden ”rakennesopeutus” tarkoittaa maan taloudelle ja tavallisille kansalaisille? Mikä motiivi separatisteilla on vastustaa Kiovaa?

Pietarilainen toimittaja Nikolai Donskov esittää asian oivallisesti:

”Kun läntinen media ei esitä näitä kiusallisia kysymyksiä yleisölleen, se kaventaa tuntuvasti keskustelun aihepiiriä, vähentää läntisten poliitikkojen ja koko yhteiskunnan vaihtoehtojen kirjoa … Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. … länsimedia paitsi madaltaa omien poliitikkojensa moraalista arvovaltaa, myös edistää tahtomattaankin Putinin moraalisen arvovallan kasvua …”

Juuri tässä on informaatiosodan todellinen vaara. Mitä epäanalyyttisemmän ja hysteerisemmän asenteen läntinen media ottaa suhteessa Venäjään, sitä enemmän se itse asiassa vahvistaa putinismia, niin Venäjällä kuin Suomessakin.

Todelliset putinistit ovat siitä ainoastaan kiitollisia.

Petätkö maasi, vai pettääkö maasi sinut?

”Maanpetturi!”

Tuo sana esiintyi usein väkijoukon huudoissa torstaina eduskuntatalon eteen kokoontuneessa kolmannessa Nyt saa riittää! -mielenosoituksessa. Sillä kuvailtiin niin Suomen hallitusta kuin useimpia portaita alas astelleita kansanedustajiakin, erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicziä.

Mielenosoittajia vihastutti tuona torstaipäivänä erityisesti se, että kansan tahdon vastaisesti Suomi otti merkittävän askeleen kohti sotilasliiton jäsenyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (rkp) osallistuivat tuolloin Naton huippukokoukseen Walesissa.

Tässä kokouksessa Suomi allekirjoitti ”isäntämaasopimuksen”, jota on verrattu historialliseen kauttakulkusopimukseen Saksan kanssa. Vaikka sopimuksen merkitystä on valtiojohdon taholta vähätelty, antaa se käytännössä muiden valtioiden armeijoille luvan käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa.

Ei missään nimessä sopimus!

* * *

Ihmetystä mielenosoittajien keskuudessa herätti erityisesti tapa, jolla Alexander Stubbin pätkähallitus on yrittänyt hyväksyttää isäntämaapöytäkirjan eduskunnan ohi, perustuslain ja valtiojärjestyksen vastaisesti. Tätä on perusteltu sillä, että kyseessä on ”poliittinen dokumentti” eikä varsinainen kansainvälinen sopimus. Esimerkiksi Ruotsissa pöytäkirjan hyväksymisestä on kuitenkin järjestetty eduskunnan äänestys.

Sopimuksen laillisuuden selvittämistä vaativa vetoomus on kerännyt verkossa jo 3000 nimeä. Myös kansanedustaja Pentti Kettunen (ps) on julkisuudessa muistuttanut, että Suomen sotilaallista päätäntävaltaa heikentävä sopimus olisi pitänyt hyväksyttää eduskunnalla.

Suomen laissa rikolliseksi maanpetturuudeksi katsotaan sekä ”Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen” että ”sotaan yllyttäminen”. Valtiopetos puolestaan on rikos, jossa ”valtiosääntöä rikkomalla yritetään kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntö taikka muuttaa valtiojärjestystä.” Törkeäksi valtiopetos katsotaan, jos rikoksentekijä on ”valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö”.

Puheet maanpetturuudesta ja valtiorikoksista vaikuttavat siis legalistisesta näkökulmasta olevan tässä yhteydessä täysin oikeutettuja. Asiat kirjaimellisesti ottava voisi hyvinkin ihmetellä, missä viipyvät oikeustoimet, kun näitä lain rikkojia tuntuu riittävän ihan pääministeristä lähtien.

Politiikasta jotain ymmärtävä tietää toki, että valtaapitäville laki on aina niin kuin se luetaan.

natoherrat

* * *

Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hirvittää jokin ihmisjoukossa, joka vaatii kiihkeästi maanpettureiden päitä vadille.

Vaikka eduskuntatalon eteen torstaina kokoontuneen mielenosoituksen närkästys kohdistui yksiselitteisesti Suomen hallitsevaan eliittiin ja sen sotasuunnitelmiin, historiallisesti maanpetturuus on ollut syyte, jonka avulla nimenomaan vallanpitäjät ovat voineet vangita ja teloittaa mielenosoittajia, toisinajattelijoita, vasemmistolaisia ja sodan vastustajia.

Kun nyt Suomi on sidottu isäntämaasopimuksella yhä tiiviimmin imperialismin pelinappulaksi ja suurvaltojen uhittelu kiristyy, sodan uhka on todellisempi kuin pitkiin aikoihin. Valtamediassa vellovan propagandan pelotellessa rajan yli ehkä jo huomenna vyöryvällä ryssällä on moni saatu mukaan mielettömään sotaa glorifioivaan kansallishurmokseen.

Eduskuntatalolla käyttämässäni puheenvuorossa muistutinkin ihmisiä, että mahdollisen Naton ja Venäjän välisen suursodan syttyessä häviävä osapuoli on väistämättä ihmiskunta. Jos meidät on ajettu tuon tuhoisan sodan osaksi, on hallitseva luokka täydellisesti epäonnistunut turvallisuutemme säilyttämisessä. Maamme on pettänyt meidät, ei toisin päin. Silloin jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen velvollisuus on kieltäytyä tappamasta naapuriaan. 

Sodan aikana juuri tällainen puhe katsottaisiin rikolliseksi maanpetturuudeksi. Kun tästä kansan kiihottamisesta on vieläpä olemassa videotallenne, jää nähtäväksi, vaatiiko joku vielä joskus minun lukitsemistani turvasäilöön.

* * *

Muistutin puheessani myös historiasta, tilanteesta sata vuotta sitten, joka monella pelottavalla tavalla muistuttaa nykypäivää. Silloin kilpavarustelu, sotilaallinen liittoutuminen ja rajojen siirtely johti Euroopassa ensimmäisen imperialistisen maailmansodan puhkeamiseen.

Tuolloin sosialidemokraattinen toinen internationaali hajosi, kun eurooppalaisten suurvaltojen demaripuolueet ryhtyivät kannattamaan työväenluokan internationalismin sijaan omien maittensa sotasuunnitelmia.

Tämän politiikan vastustajana profiloitui erityisesti eräs venäläinen sosialidemokraatti, joka nimitti tätä vasemmiston petturuutta ”sosialisovinismiksi”. Hänen mielestään työväenluokalla ei ollut ”kahden yhtä rosvomaisen ja saaliinhimoisen valtioryhmän välisessä sodassa” mitään voitettavaa. (Mikä olisikaan parempi kuvaus mahdolliselle Naton ja Venäjän väliselle konfliktille?)

[…] proletariaatti on jaettu kahtia ja poljettu, mutta kapitalistit hyötyvät rikastuen sodasta, lietsoen kansallisia ennakkoluuloja ja voimistaen taantumusta, joka on nostanut päätään kaikissa, jopa vapaimmissakin ja tasavaltalaisimmissakin maissa.

Ei tarvitse muuta kuin luoda silmäys nykyiseen sotaan siltä kannalta, että se on ”suur”-valtojen ja niiden sisällä olevien perusluokkien politiikan jatkoa, jotta voitaisiin huomata heti, kuinka huutavan historianvastainen, valheellinen ja teennäinen on se mielipide, että nykyisessä sodassa voitaisiin muka pitää oikeutettuna ”isänmaan puolustuksen” ajatusta.

Tämän sosialidemokraatin mukaan kahden porvarillisen valtion välisessä sodassa työväenliikkeen ainoa looginen vaihtoehto sotatilanteessa on toivoa — tai pikemminkin vauhdittaa! — oman hallituksensa tappiota. Vihollinen ei löydy juoksuhaudoista vaan jostain muualta.

Kun Italian sosialidemokraatit asettivat sodan aattona kysymyksen joukkolakosta, vastasi porvaristo heille – o m a l t a kannaltaan katsoen ehdottomasti oikein: se on valtiopetos, ja teidän suhteen menetellään samoin kuin petturien suhteen.

Se on totta, samoin kuin on totta sekin, että taisteluhaudoissa veljeileminen on valtiopetos. Ken kirjoittaa ”valtiopetosta” vastaan […] hän on porvarillisella, ei proletaarisella katsantokannalla.

Proletaari ei voi […] ojentaa (tosiasiallisesti) kättä veljelleen, ”vieraan”, ”meitä” vastaan sotivan maan proletaarille, tekemättä ”valtiopetosta”, jouduttamatta tappiota, edistämättä ”oman” imperialistisen ”suur”-valtansa luhistumista.

Historia on osoittanut näiden ajatusten olleen aivan oikeita.

Kuvitelkaapa, miten eri tavalla ensimmäinen maailmansota olisi mennyt, jos työläiset kaikkialla Euroopassa olisivat kieltäytyneet ampumasta toisiaan? Kuinka monia henkiä olisi voitu säästää turhalta kuolemalta? Olisiko maanosan tarvinnut todistaa toista maailmansotaa laisinkaan?

* * *

Vasemmiston onkin tänään syytä muistella uudelleen tuota tilannetta vuosisata sitten, ihan teoreettisena, periaatteellisena kysymyksenä.

Jos ja kun kahden maan hallitseva luokka on taas usuttamassa työläistä tappamaan naapurin työläisiä, onko mitään opittu menneisyydestä? Toistetaanko toisen internationaalin historiallinen virhe?

Omasta puolestani voin todeta etukäteen, etten tule koskemaan aseeseen, en ampumaan yhtäkään venäläistä tai muunkaan maalaista.

Voi olla, että Suomen hallitseva luokka tulee minut tästä syystä teloittamaan, kuten Arndt Pekurisen aikoinaan. Täten sotatilanteessa nimenomaan Suomen valtio ja sen hallitseva luokka on minulle välitön uhka, ei naapurimaan armeija.

Sisimmässäni toivon kuitenkin historian etenevän tällä kertaa toisin. Muutaman sodan vastustajan sijaan toivon kaikissa maissa syntyvän niin laajoja aseistakieltäytyjien liikkeitä, että niiden inspiroima kansalaistottelemattomuus kaataa hallitusten sotasuunnitelmat — ja mahdollisesti hallitukset itsensä.

Voisiko olla niin, että 2010-luvulla ihmiset ovat viisastuneet sen verran, että herrat saavat itse käydä sotansa?