Posts Tagged ‘mielenterveys’

Kapitalismi vaarantaa mielenterveytesi

Sattuipa vastaan vaalikoneessa kysymys, ”liioitellaanko työelämän raskautta nykyään?”

Minä sanon, ettei todellakaan liioitella. Työpahoinvointi on ehkä suurin yksittäinen ongelma, joka töissäkäyvää väestöämme koskettaa. Tutkimuksissa ja gallupeissa nykypäivän nuoret arvioivat, että tällä menolla burnout tulee jo kolmekymppisenä.

Minun ei tarvitse arvuutella, voiko niin tapahtua – se tapahtui minulle jo. Kävin läpi vaikean masennuksen ja työperäisen hermoromahduksen vuonna 2008. En suosittele sitä kokemusta kenellekään.

Radiota kuunnellessani olen saanut huomata, etten ole yksin. Tiedotusvälineissä uutisoidaan jatkuvasti nuorison pahoinvoinnista ja se jatkuva lohduttoman tiedon virta on karmeaa kuunneltavaa. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat revenneet käsiin jo hyvin nuorilla, ja moni ei pääse edes aloittamaan koulutustaan tämän takia. Yhä useampi jää työkyvyttömyyseläkkeelle jo alle 20-vuotiaana.

Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin kasvussa myös opiskelevilla ja työhön päässeillä nuorilla. Masennus on työkyvyttömyyseläkkeen yleisin syy – ehkä siksi, että meno täällä on vaan niin saatanan masentavaa, tai siksi, että lääkärit määrittävät usein töissä loppuunpalamisen ”masennukseksi” koska burnoutilla ei ole Kelalle kelpaavaa sairauskoodia.

Naisten osuus on lievästi enemmän kasvussa kuin miesten. Nuorten osalta ei edes kerätä riittävästi tilastotietoa.

***

Kun nykyajan työmarkkinoita seuraa, ei ole todellakaan mikään ihme ettei ihmisillä pää kestä. Vaatimukset työelämässä ovat koventuneet jatkuvasti siihen tahtiin, että ovat jo ohittaneet mahdottoman ja lähestyvät naurettavaa.

Työntekemisestä puhutaan nykyään lähes yksinomaan kilpailuhenkisin urheilutermein. Työpaikkailmoituksissa haetaan vain ”dynaamisia” ja ”kilpailuhenkisiä” ym. ihmisiä jotka ”ovat valmiita olemaan voittajien tiimissä,” joilla on ”hyvä pelisilmä” ja jotka ovat ”ryhmäpelureita”. Sen lisäksi että valtiot, yritykset ja työyksiköt kilpailevat toisiaan vastaan, erilaiset mittarit, tuottavuuspalkkiot ja mallit takaavat, että jopa yksittäiset työntekijät kilpailevat toistensa kanssa. Tulos tai ulos!

Onnistuneeseen työsuhteeseen ei myöskään enää riitä töiden teko vaan koko persoonan on oltava edustava, myyvä, kilpailukykyinen. Yrityksen edustajia ollaan myös vapaa-ajalla – tämän olen saannut kuulla ihan omalla työpaikallanikin. Työn perässä pitää myös olla valmis matkustamaan enemmän kuin aiemmin.

Ja vaikka vakituiseenkin työsuhteeseen pääsisikin, ei työllisyyteen voi siltikään luottaa. Yli puolet 80-luvulla syntyneistä on jo joutunut vaihtamaan ammattia. Työehtojen rapautumisen, palkkojen polkemisen ja vuokratyön yleistyessä epätyypilliset työsuhteet ovat muuttuneet tyypillisiksi kaikilla aloilla.

Kun Radio Suomen haastattelussa asiasta puhuneelta tilastonikkarilta kysyttiin, mikä nuorison pahoinvoinnin syynä voisi olla, tämä kehtasi perinteiseen tyyliin syyttää mediaa ja sen ”huonosti tutkittua” vaikutusta nuorten psykologiseen kehitykseen. Jos ohjelma-aikaa olisi riittänyt, nuorison väkivaltainen Doom-tietokonepeli ja rap-musiikki olisi varmaan profiloitu päätekijöiksi.

Vika ei siis suinkaan voi olla järjestelmämme kasvavassa epäinhimillisyydessä. Ei, vika on jälleen mediassa!

***

Tai sitten vika on nuorissa itsessään, joka on perinteinen oikeistolainen argumentti. Pullamössösukupolvesta ei ole mihinkään. Narkomaaneja ja alkkiksia koko sakki. Kyllä meidän nuoruudessa otettiin lapio kouraan vaan ja mentiin töihin!

Työmarkkinoilla on ikävä kyllä tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana melkoinen muutos. Vielä vuonna 1987 työllistetystä työvoimasta 40% oli sellaisia joilla ei ollut ammatillista koulusta. Nykyään kouluttamattomia on vain 17%. Markkinoilta on kokonaan hävinnyt puoli miljoonaa työpaikkaa, eli ns. ”yleismiehet”.

Nämä ovat hommia, joista työura on perinteisesti lähtenyt käyntiin. Nyt vaaditaan ammatti- tai korkeampi koulutus ennen kuin töiden tekemisestä voi edes haaveilla.

Pelkästään Vantaalla on tällä hetkellä 1000 nuorta koulutuksen ja työn ulkopuolella. Vantaalaiset viranomaiset tarjoavat ratkaisuksi erilaisia projekteja yhteistyössä yritysten kanssa. Yrityksille nuorisotyöttömien kirjava joukko tarkoittaa lähinnä halpaa harjoittelutyövoimaa.

Mutta entä sitten jos sata tai vaikka viisi sataa heistä saakin harjoittelupaikan? Järjestelmän kriisiä se ei korjaa. Yhteiskuntamme tuottaa samalla tahdilla uudet tuhat työtöntä.

Työministeriö puolestaan ehdotti julkisuudessa ratkaisuksi työuran ohjauksen lisäämistä. Miltä planeetalta nämä ehdotukset oikein ovat, kun ongelma on lähtökohtaisesti se, ettei työuraa saa edes alkamaan – tai jos saa, toivoo ettei olisi saanut?

***

Kukaan ei tee mitään itse syille, koska se on nykyjärjestelmässämme mahdotonta. Taloutemme vaatii yhä kasvavia uhrauksia kansallisen kilpailukyvyn ja talouskasvun nimissä, meni siinä sitten henkinen tai ruumiillinen terveys.

Edellisen laman aikana uhrattiin jo yhden sukupolven mielenterveys. Nyt uuden kriisin myötä pistetään kaupan päälle toinenkin. Alamäkeen kun on päästy niin antaa mennä vaan!

Kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että työelämässä on jo tehostettu liikaa. Kukaan ei uskalla sanoa: Kapitalismi vaarantaa mielenterveytesi!

Päästä(viall)inen

Mikähän tätä olentoa riivaa. Tuli yhtenä syyskuun päivänä vastaan postia jaellessa. Liekö satuttanut itsensä vai onko vaan muuten pöljä?

Viimeinen kylähullu

Kilpailuyhteiskunnan looginen huipennus

CNN: Worked to death – when going to work kills

LONDON, England (CNN) — A spate of suicides at France Telecom has put the spotlight on workplace stress and the devastating impact it can have on employees.

France Telecom employees protest against work conditions following a colleague’s suicide.
There have been 24 suicides and 13 attempted suicides among France Telecom’s 100,000 employees since the beginning of 2008.

Labor unions blame restructuring and poor working conditions for creating a climate of stress.

Last week a 51-year old father of two jumped to his death from a bridge. He was reported to have left a letter blaming his death on the ”atmosphere” at work, according to media reports.

Pelko tehdä mitään on iskostettu syvälle

Työterveyslaitoksen uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten viihtyvyys työssä on romahtanut tällä vuosituhannella jo ennen finanssikriisin tuomia ongelmia. Tulospalkkaus on tehnyt työuupumuksesta kansantaudin ja pätkätöiden sekä irtisanomisien jatkuvassa epävarmuudessa eläminen on tuonut mukanaan hyvin kireän työilmapiirin.

Itella Oyj:n Vantaan logistiikkakeskuksen rahtiterminaalissa luottamusmiehenä toimiva Markus Mutta on huomannut saman käytännössä niin työntekijänä kuin edunvalvojanakin. Kun työsuhde on epävarma, työhön ei haluta sitoutua ja se ei kiinnosta, toisaalta vaaditaan aina kovempia suorituksia.

— Elämme hyvin raskaita ja vaikeita aikoja. Työntekijät sairastelevat enemmän kuin esim. 3 vuotta sitten, henkinen pahoinvointi ja ongelmat kotona ja työpaikoilla ovat lisääntyneet. Omalla työpaikallani on ollut viimeisen kahden vuoden aikana jo neljä väkivaltatapausta.

Hälyttävää on etenkin hyvinvoinnin kehityksen irrottautuminen taloudellisesta tilanteesta, yt-neuvotteluja kun käydään vaikka firmalla menisikin hyvin. Vuonna 2004 silloisessa Suomen Postissa aloittanut Mutta kertoo myös Itellan syyllistyneen vastaavaan. Valtion omistama yhtiö on pyrkinyt aina miljoonien eurojen voittoihin vaikka pääasiallisesti tuottaakin yhteiskunnan peruspalveluja.

— Ei riitä, että menee hyvin vaan pitää mennä loistavasti. Tästä kärsii eniten perusduunari – sieltä on helpointa säästää. Vähemmän jengiä ja enemmän duunia, se on Itellan motto.

Työhyvinvoinnin romahduksen syitä ei tarvitse kaukaa hakea, kun vaaditaan enemmän ja annetaan vähemmän. Mutta näkee pahoinvoinnin taustalla epäinhimillisten taloudellisten paineiden tuottaman vääristyneen työkulttuurin. Myös hallituksen politiikka saa jyrkän tuomion.

— Ihmiset uskovat, että kun yrittää vähän kovemmin niin saa vähän enemmän. Totuushan on se, että vain työnantajat hyötyvät tästä. EK:n kanssa veljeilevä porvarihallitus on saanut juntattua läpi Suomen kansalaisten päähän ajatuksen siitä, että vain pyrkimällä minimoimaan palkkakustannuksia, henkilöstökuluja, sosiaaliturvaa jne. voidaan tehdä hyvää tulosta josta hyötyy kaikki. Muutaman kymmenen euron tähden ihmiset ovat valmiita myymään sielunsa.

Kun puhe siirtyy ay-liikkeeseen, tulistuu kritiikki entisestään. Mutan mielestä SAK:n toiminta on ollut täysin riittämätöntä armottoman työkulttuurin ja hallituksen linjan vastapainoksi. Esimerkiksi hän ottaa esille Viestintä- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen joka päättyi lokakuun lopussa. Vaikka tilaisuus olisi ollut vaatia konkreettisia parannuksia, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU lähti Metallin linjalle tyytyen nimelliseen palkankorotusvaatimukseen. Liiton päätös ei saa sen suurimman osaston toimikunnassa toimivalta Mutalta kiitosta.

— Uusi työehtosopimus on surkuhupaisa vitsi. Neuvottelutulos ei ole TES-kirja vaan liite vanhan TES:in rinnalle. Rehellisesti sanottuna olen hyvin pettynyt ammattiyhdistysliikkeen päättäjiin. Näin munatonta toimintaa harrastetaan korkeintaan Sveitsin suklaaliitossa.

Päätöksessään tyytyä 0,5% palkanlisäykseen liitto vetosi ”yleiseen linjaan” ja taloustilanteeseen. Mutta ei kuitenkaan ole vakuuttunut kitsastelun palkkauksessa hyödyttävän talouttakaan.

— Käytännössä siitä tulee vuodessa noin 100€ käteen perusjampalle. Kun otetaan huomioon, että sosiaalipalvelujen maksuja sekä kunnallisäyrejä aiotaan nostaa, niin ostovoima heikkenee ja pahimmassa tapauksessa taantuma tulee syvenemään. Tämä tulee koskemaan kaikkien alojen työntekijöitä.

Onko siis keksityllä talouslaman peikolla saatu ay-liikkeestä peloteltua viimeinenkin uskallus?

— Meidän kentältä oli liittoon annettu selkeät viestit siitä, että jäsenillä on taistelutahtoa mutta liitto ei uskaltanut lähteä haastamaan työnantajaa. Aseita meillä on yhtä monta kun on jäsentä eri alojen liitoissa. Eli meitä on enemmän kuin johtajia EK:ssa. Lyhyesti siis kerrottuna, aseita ei ole viety meiltä mutta sisu ja rohkeus on.

Kovasta kritiikistä huolimatta Mutta ei ole menettänyt toivoaan ay-liikkeen mahdollisuuksista vaan uskoo vakaasti muutokseen kohti parempaa. Myös Pasilan osaston nuorisojaoston puheenjohtajana toimiva Mutta näkee ay-liikkeen toivon uusissa ja rohkeissa tekijöissä.

— Tärkein asia mitä tulee tehdä heti turvataksemme ay-liikkeen tulevaisuuden on sukupolvenvaihdos. Jotkut liitot ovat jo alkaneet työstämään tätä ja ymmärtävät asian tärkeyden mutta myös työpaikkojen paikalliseen edunvalvontaan pitää tämä asia vielä saada aikaiseksi.

Puheet eivät ole myöskään jääneet puheiksi vaan käytännön toiminnaksi Vantaan logistiikkakeskuksessa jossa työntekijät ovat järjestäneet ulosmarsseja ja ylityökieltoja. Jäsenistön ponnistelujen tueksi Mutta vaatii myös SAK:n johdolta tiukkaa toimintaa vierestä katselun sijaan.

— Me emme anna sortamisen jatkua enää. Tärkeintä tässä kaikessa on ollut se, että jäsenet itse ovat huomanneet, että teoilla on väliä ja että kun ryhdytään yhdessä tekemään, syntyy siitä tulosta. Ainoa tapa taistella vastaan on järjestäytyminen ja barrikadeille nousu. Yhdessä olemme vahvoja!

Lyhennetty versio julkaistu Eespäin!-lehdessä marraskuussa 2009.

Joka viidennellä amerikkalaissotilaalla psyyken ongelmia Afganistanissa

Helsingin Sanomat 14.11.2009:

Rajut taistelut ja toistuvat komennukset kriisialueelle käyvät psyykkisesti raskaiksi Yhdysvaltain sotilaille Afganistanissa. Joka viides alempien sotilasarvojen amerikkalaissotilas kärsii mielenterveyden ongelmista Afganistanissa, kertoo Yhdysvaltain armeija.

Työ tekee hulluksi

Taloussanomat 11.6.2009:

Tätä salataan: Työ tekee hulluksi
Työuupuminen on usein mielenterveysongelmien taustalla. Mielen järkkymiseen voivat johtaa epäterve työyhteisö, huonosti organisoitu tai yksinkertaisesti liika työ. Etenkin suurissa yrityksissä epävarmuus pistää psyyken koetukselle, kertoo tuore selvitys.

Kyselyyn vastanneista potilaista 55 prosenttia kertoi työuupumuksen vaikuttaneen sairastumiseen. 25 prosenttia sanoi kärsineensä työpaikkakiusaamisesta.

Ongelmia työpaikoilla tuottivat muun muassa epäterve työyhteisö, työn huono organisointi tai yksinkertaisesti liika työ. Suurissa, yli 500 hengen yrityksissä epävarmuus työn jatkumisesta aiheutti enemmän mielenterveysongelmia kuin pienissä yrityksissä.