Kun puhuin tällä paikalla vuosi sitten, totesin, että tänä vuonna mitataan eduskuntaan valittujen puolueiden eurokriittisyys käytännössä. Puhuin europarlamentaarikko Paavo Väyrysen euro-kansanäänestysaloitteesta, joka eteni eduskunnan valiokuntiin. Aloitteen torppasi niin talousvaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin, viimeinen jopa kieltäytyen käsittelemästä aloitetta, vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Itse olen ymmärtänyt nuo velvoitteet perustavanlaatuisien sopimusten noudattamisena – kuten rauhansopimukset, YK:n ihmisoikeussopimus, pakolaissopimus, työsopimus.
En ymmärrä Suomella olevan velvoitetta hirttäytyä valuvikaiseen yhteisvaluuttaan ja uusliberaaliin rahapolitiikkaan. Nykyiset poliitikot näyttävät olevan eri mieltä: heille euro vaikuttaa olevan yhtä pyhä, tai pyhempi, kuin ihmisoikeudet tai työväen oikeudet, joita ympäri Eurooppaa poljetaan.
Kannattaa myös panna merkille, että molemmissa valiokunnissa oli hyvin edustettuna populistinen oikeisto, Perussuomalaiset, joka vaalipuheissaan kyllä puhuu kansanäänestyksistä ja eurokriittisyydestä.
Puhti vain loppuu, kun pitäisi ruveta toden teolla haastamaan vallitsevaa talousjärjestystä. Teot puhuvat enemmän kuin sanat.
***
Hyvät toverit,
Minusta olisi mukava antaa täystyrmäys oikeistolaiselle ja epädemokraattiselle Euroopan unionille täältä Kiasman nurkalta, kuten tämän mielenosoituksen otsikko kuuluu.
Näillä voimilla se ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tarvitaan laajempaa organisoitumista.
Vaarana on myös, että Euroopan unionille tarjotaan vasemman suoran sijaan oikeaa koukkua.
On nähty ympäri Eurooppaa, että euro- ja EU-vastaisissa kampanjoissa oikeisto on niskan päällä. Britannian itsenäisyyspuolue UKIP teki Brexit-kampanjaa härskillä muukalaisvastaisuudella. Perussuomalaisten nuorten vaalitempaus Fixit ei lähde sen terveemmältä pohjalta, vaan sloganit lainataan Donald Trumpilta: ”Make Finland Great Again.”
Vasemmistolaisten teemojen näkymättömyydestä voimme kuitenkin syyttää ainoastaan vasemmiston heikkoa organisaatiota näissä kysymyksissä.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Lähimpänä tehtävänä meillä olisikin muodostaa näiden kansainvälisten aloitteiden ympärille paikallisia toimintaryhmiä, jotka sitoutuvat selvästi osaksi internationalistista ja solidaarista projektia. Jotka eivät ole ”rajat kiinni” ja ”Suomi ensin” vaan kaikkien maiden työväki ensin, köyhälistö ensin, rajat auki hätää kärsiville.
Sellaista rintamaa ei voi rakentaa rasismin ja syrjinnän hyväksyvien kanssa, vaan heidät on eristettävä.
Siksi Kommunistinen nuorisoliitto lähtee tästä seuraavaksi Asema-aukiolle marssimaan nousevaa, rasistista ja avoimen fasistista äärioikeistoa vastaan, ja toivon kaikkien teidän liittyvän seuraamme. Illalla kello 6 pidetään vielä Esplanadin puistossa tanssiaiset jakamattoman ihmisarvon puolesta, ja juhlat jatkuvat iltaan saakka Lepakkomiehessä.
Tervetuloa, ja hyvää itsenäisyyspäivää. Tänään ja lähitulevaisuudessa sitä vietetään vielä synkkien aiheiden äärellä, mutta toivotaan että se vielä jonain päivänä muuttuu iloksi.
Itsenäisyyspäivänä 2015 eri äärioikeistolaiset ryhmät ja verkostot järjestivät Kansalaistorilla ”Itsenäinen Suomi 2015” -mielenosoituksen.
Mukana oli kaikenkarvaista jengiä Rajat kiinni -porukasta valheita levittävän MV-lehden edustajiin, ja tapahtuman lopuksi osallistujia kehotettiin osallistumaan uusnatsien ja heidän liittolaistensa järjestämään 612-soihtukulkueeseen.
Musiikista vastasi rotuopillista black metallia soittava Stormheit-yhtye ja tässä blogissa aiemminkin esiintynytPetri Kaivanto. Näiden kansallismielisten muusikkojen hilpeissä ralleissa esiintyivät hakaristit, juutalaiset, tuhansien ryssien tappaminen, neekerit, tappolistat, Heil Hitlerit ja kurkkuja auki viiltävät muslimit.
Ainoa virallisesti puolueena tapahtumaan osallistunut taho oli Itsenäisyyspuolue, mutta tapahtuman avaajana toimi Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari, jolle oli omien sanojensa mukaan ”tosi vaikea kieltäytyä” avoimen rasistisesta tilaisuudesta.
Maahanmuuttokriittisten puheiden lisäksi Huhtasaari on muissa yhteyksissä tullut tutuksi mm. evoluutiokriittisistä ja ihmisoikeuskriittisistä puheenvuoroista. Myös jonkinlaista historiakriittisyyttä on havaittavissa, sillä juhlapuheessaan Huhtasaari antaa ymmärtää Suomen ilmeisesti itsenäistyneen vasta 40-luvulla.
Myöhemmin tapahtuman puheenvuoroissa käsiteltiin naisten oikeuksia, erityisesti (myös tässä blogissa aiemmin esiintyneen) Junes Lokan sekä Perussuomalaisten Nuorten Sebastian Tynkkysen taholta.
Maahanmuuttokriittiset puhujat ilmaisivat huolensa raiskauksista ja naisten koskemattomuudesta — paitsi jos kyseessä ovat vasemmistolaiset tai muuten heidän kanssaan eri mieltä olevat naiset, kuten Li Andersson (vas.). Silloin heidän sisäänsä saa työnnellä asioita, kuten kaktuksia!
Tapahtumasta lataamani koostevideot saivat YouTubessa nopeasti yli 10 000 näyttökertaa ja ehtivät herättää tavanomaisen riemukasta keskustelua.
”Olisko polttomurhat nyt niin paha juttu” t: youtube kommentaattori
Monessa yhteydessä ihmeteltiin, miksi Huhtasaaren annetaan jatkaa puolueessa moisten puheiden jälkeen, vaikka James Hirvisaarisai aikoinaan potkut yhden superhumoristisen kainalontuulettelun jälkeen.
Kaikesta päätellen Huhtasaari ei saanut edes sitä nimellistä ”harjausta”, joka Olli Immoseen kohdistui tämän esiinnyttyä SVL:n uusnatsien kanssa samassa tilaisuudessa.
Huumoriohjelmien lisäksi sattuneeseen ei juuri puututtu, lukuunottamatta Vihreiden kansanedustaja Emma Karin esittämää aiheellista kysymystäEduskunnan kyselytunnilla Facebookissa.
* * *
15. joulukuuta postilaatikkooni tipahti YouTuben ilmoitus tekijänoikeusloukkauksesta.
Länsimaisen kulttuurin ja sananvapauden ykköspuolustajana sekä sensuurin vastustajana mielellään esiintyvä Petri ”Heil Hitler” Kaivanto oli päättänyt lähteä vaatimaan Huhtasaaren puhetta sensuroitavaksi, koska siinä esiintyy pätkiä myös hänen omasta julkisesta esiintymisestään.
Oliko oma ilveily julkisessa tapahtumassa niin häpeällistä, ettei sitä halua muille esitettävän, vai oliko tarkoitus suojella kansanedustajakaverin mainetta?
”Turpa kiinni tai se tukitaan” t. Petri
Oli niin tai näin, lähetin luonnollisesti saman tien palvelulle vastavaatimuksen, jossa totesin tekijänoikeusvaateen olevan perusteeton. Vuodenvaihteessa video hävisi YouTubesta tutkinnan ajaksi, ja ehdin jo pelätä, että pyhä omistusoikeus voittaa tässäkin kysymyksessä sananvapauden.
Onnekseni YouTube on kuitenkin viimeaikoina ottanut sananvapautta rajoittaviin valheellisiin tekijänoikeuskeisseihin suoraselkäisemmän linjan.
Ennakkotapauksissa palvelussa on sallittu esimerkiksi Disneyn animaatioelokuvien sisältöjä uudelleen käyttävä poliittinen satiiri Yhdysvaltain äärioikeistosta sekä hilpeän pelikriitikko Jim Sterlingin räävittömät videot, joissa näytetään kuvaa kritiikin kohteina olevista tietokonepeleistä — asia, josta naurunalaiseksi asetetut pelifirmat eivät ole riemastuneet.
Sterlingin voitonriemuun on tässä yhteydessä helppo yhtyä.
Näiden oikeustaistelujen seurauksena YouTube on laatinut oman ”tekijänoikeuskoulunsa” sekä erillisen sivuston, jossa eritellään Yhdysvaltain lainsäädännön fair usen (suom. kohtuullisen käytön tai sitaattioikeuden) piirissä oleva materiaali. Toisen tuottamaa sisältöä voidaan julkaista ilman erillistä lupaa, jos se täyttää uutisoinnin, kritiikin tai remiksauksen tunnusmerkit.
Luonnollisesti oman Huhtasaari-videoni kohdalla kaikki kolme kriteeriä täyttyvät. 16. tammikuuta sain uuden yhteydenoton YouTubelta.
Video on nyt siis jälleen linjalla ja kaikkien katsottavissa, joten Petri sai tässä pitkän nenän ja luvan palata tekijänoikeuskoulun penkille. Varmuuden vuoksi kävin lataamassa videosta kopion myös Facebookin puolelle. Tarvittaessa laitetaan myös Vimeoon, jos sensuuriuhkailu jatkuu. Minua ei hiljennetä.
Kun tämä sivureitti tässä tarinassa on nyt kuljettu loppuun, on oleellinen kysymys edelleen käsittelemättä.
Miksei Huhtasaaren esiintymisestä ole noussut samanlaista haloota kuin mm. Hirvisaaren ja Immosen? Milloin ulkoministeripuolueemme todella tekee selväksi, ettei sen kansanedustajien toivota tekevän yhteistyötä rasistisen äärioikeiston kanssa?
Olipa kerran niin, että ennen sanomalehtimiesuraani olin sanomalehdenjakaja, ammattiyhdistysaktiivi ja luottamusmies Posti- ja logistiikka-alan unionissa.
Keskellä työnantajapuolen ja oikeiston euroopanlaajuista vyörytystä halusin olla osa vahvaa, kansainvälistä, työväen oikeuksia puolustavaa ay-liikettä. Kun Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vuonna 2010 kutsui kaikki jäsenjärjestönsä osoittamaan yhdessä mieltä EU:ssa vallitsevaa uusliberaalia vyönkiristyspolitiikkaa vastaan, ajattelin historiallisen hetken koittaneen myös Suomessa.
Sen sijaan sain törmätä kummalliseen ilmiöön, jossa suomalaiset EAY:n jäsenet — ay-keskusjärjestöt SAK, STTK sekä Akava — viittasivat kintaalla eurooppalaisen kattojärjestönsä aloitteelle. Toiminnan järjestäminen jäi muutaman paikallisen aktiivin harteille.
Vaikka virhe luvattiin korjata, sama kuvio toistui seuraavana vuonna, ja sitä seuraavana. Suomalaiset keskusjärjestöt vaikenivat järjestelmällisesti eurooppalaisista aloitteista.
Kun Belgiassa, Ranskassa, Bulgariassa, Kreikassa, Puolassa, Italiassa, Portugalissa, ym. ym. toteutettiin ulosmarsseja ja yleislakkoja, meillä pahimmassa tapauksessa Lauri Lyly kävi jossain EAY:n kokouksessa kettuilemassa, miten meillä pohjoismaissa kyllä osataan hoitaa nämä jutut vähän sivistyneemin.
* * *
Olen siis tottunut siihen, että keskusjärjestöjemme kantoja saa suomalaisena duunarina hävetä.
Siitä huolimatta jouduin hieraisemaan silmiäni toimittaessani syksyllä juttua EU:n ja USA:n välisestä TTIP-vapaakauppasopimuksesta.
Taustamateriaalia etsiessäni löysin SAK:n sivuilta huhtikuulle kirjatun lausunnon, jossa kaikki kolme ay-keskusjärjestöä julistavat kannattavansa sopimuksen solmimista, vaikka sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ay-liike on johdonmukaisesti ollut sitä vastaan.
Kuvio on jälleen ikävän tuttu: EAY ja poliittinen vasemmisto marssii kaduilla ja kerää toista miljoonaa nimeä kansalaisaloitteeseen siitä huolimatta, että Euroopan komissio kieltää koko aloitteen tekemisen. Samaan aikaan Pohjoismaissa haukotellaan ja käännetään kylkeä: ei anna aiheita toimenpiteisiin, antaa toisten riehua.
Päin vastoin, SAK:n julkilausumassa sopimusta oikein monin sanankääntein kehutaan. Sen väitetään mm. tuovan työntekijöille nykyistä enemmän ”mielekkäitä, hyvin palkattuja töitä, parantavan kuluttajien ostovoimaa ja laajentavan tuotevalikoimaa,” joka kaiken olemassaolevan tiedon valossa on täyttä höpöpuhetta.
Näitä väitteitä vielä häkellyttävämpi on seuraava, täysin perustelematon lause: ”EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö edistäisi yhteisiä arvoja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”
Siis että mitä…?
* * *
Viikonloppuna Ay-väen rauhanpäivillä Raumalla aihe nousi uudelleen keskusteluun.
Otsikolla TTIP — Uhka vai mahdollisuus? käydyssä paneelissa SAK:n kv-asiantuntija Aleksi Kuusisto avasi — mitä ilmeisemmin koko SAK:n hallituksen suulla — järjestön näkemystä tarkemmin. Koska kyseessä olivat rauhanpäivät, hän päätti sitoa myös rauhankysymyksen selitykseensä mukaan.
Vakavalla naamalla hän väitti TTIP-sopimuksen olevan tärkeä askel rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa, sillä sen avulla demokratian ja työväen oikeuksien esitaistelijat, Euroopan unioni ja Amerikan Yhdysvallat, pystyvät tiivistämään rivejään aggressiivisesti käyttäytyvää Venäjää ja Kiinaa vastaan.
Väite on logiikaltaan aivan uskomaton. Se on kuin suoraan Alexander Stubbin höyrypäisimmistä twiittauksista.
Jos maailmanpolitiikkaa on yhtään selvittänyt, nimenomaan Yhdysvallat on ollut edellisen vuosikymmenen suurin uhka rauhalle ja vakaudelle. Ihmisoikeuksilla ja demokratialla maa on pyyhkinyt lattiaa aina, kun mahdollista.
Sen aloittamat sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemiin, vammautumisiin ja pakolaiseksi joutumiseksi. Yhdysvallat on halveksinut kansainvälistä oikeutta ja vanginnut eristysselleihin ne, jotka ovat paljastaneet maan sotarikokset. Sen väkivalloin valtaan nostamat uudet hallitukset ovat olleet työväenliikkeen näkökulmasta vähintään yhtä huonoja, etteivät jopa taantumuksellisempia kuin edeltäjänsä.
Tällaiset sivuseikat eivät esiintyneet Kuusiston puheissa lainkaan.
* * *
Ristiriitaisesti mies perusteli kantaansa muistuttamalla suurten sotien aiemmin syttyneen kauppapoliittisten intressien konflikteista, aina ensimmäisestä maailmansodasta nykyiseen Ukrainan kriisiin.
Tämä on tietenkin täysin totta. 1. maailmansota oli seurausta imperialististen taloudellisten blokkien keskinäisen kilpailun kärjistymisestä, kuten Ukrainakin.
Siksi onkin irvokasta, että hän kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena nimenomaan on kauppapoliittisten suhteiden kärjistäminen: Yhdysvaltain johtaman talousblokin kilpailuaseman vahvistaminen suhteessa nousevaan BRICS-talousblokkiin. Sopimus, jota Hiekanjyvät-lehden päätoimittaja luonnehti Yhdysvaltain johtamaksi ”taloudelliseksi Natoksi”.
Muitakin perusteluja Kuusistolla oli. EAY:n kannasta poikkeavaa kantaa hän mm. perusteli sillä, että pohjoismaissa ay-liikkeeseen on järjestäytynyt ”julkisen sektorin lisäksi” enemmän yksityisen vientiteollisuuden palkansaajia, siksi meillä on erityinen velvollisuus toimia vientiyritysten hyväksi.
Aivan kuin muualla Euroopassa ay-liikkeeseen ei juuri kuuluisi vientiyritysten duunareita.
* * *
Vajaa 200-päinen rauhanpäivien yleisö ei Kuusiston kommentteja niellyt, vaan ne saivat osakseen ankaraa kritiikkiä. Väittämät purettiin ansiokkaasti myös toisten panelistien, TTIP-aktiivi Marissa Varmavuoren ja tutkija Matti Ylösen taholta.
Kyseessä on kuitenkin sen verran vakava asia, ettei sitä saa jättää vain rauhanpäivien keskustelun aiheeksi. Me ay- ja rauhanaktiivit emme voi vetää Kuusiston kommenteista kuin yhden, hälyttävän johtopäätöksen: kovasta työstämme huolimatta virallinen ay-liike ei ole laisinkaan kuunnellut joka vuosi järjestettyjen Ay-väen rauhanpäivien viestiä.
Se on vuodesta toiseen ollut se, että suurvaltapeliin mukaan menemisen sijaan Suomen on pidettävä pää kylmänä ja toimittava puolueettoman, ristiriitoja purkavan rauhanvälittäjän roolissa. Syystä tai toisesta tämä viime vuoden aikana yhä ajankohtaisemmaksi käynyt vaatimus on kaikunut Hakaniemen kivitaloissa kuuroille korville.
Rauhanliikettä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan, ja vahvaa työväenliikettä sen tueksi.
Sen sijaan joudumme toteamaan olevamme tilanteessa, jossa omat keskusjärjestömme puhuvat samaa kieltä kokoomuksen pahimpien transatlantisti-intoilijoiden kanssa, viis veisaavat sekä oman suomalaisen ruohonjuuritasonsa että eurooppalaisen kattojärjestönsä kannoista — ja pitävät rauhanpolitiikkana sitä, että Suomi sidotaan väkivaltaiseen imperialismiin.
* * *
Kun nyt nämä samat järjestöt ovat tänä vuonna suunnittelemassa fuusioitumista yhdeksi megajärjestöksi, onkin tärkeä hetki kysyä, kenen asialla ne lopulta oikein ovat.
Oletteko te SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa osa työväenliikettä, vai vain yksi elinkeinoelämän etujärjestö lisää? Mikä on teidän olemassaolonne oikeutus?
Rauhanpäivillä yleisö vastasi tähän kysymykseen selkeästi: — Ay-liike on perustettu työläisten turvaksi, kapitalisteja vastaan, solidaarisuuden työkaluksi.
Olen samaa mieltä. Ay-väen, rauhanaktiivien, poliittisen vasemmiston ja duunarien kaikilla työpaikoilla tulisi viimeistään nyt lähettää voimallinen viesti kentältä, että sellaisena sen pitää pysyä jatkossakin.
Ammattiyhdistysliikkeessä on erityinen sana kuvaamaan niitä, jotka yhteisessä kamppailussa ovat poissa rivistä, jotka solidaarisuuden ja tovereiden tukemisen sijaan tuijottavat omaa napaansa ja veljeilevät työnantajan kanssa. Heitä kutsutaan rikkureiksi.
Suomalaisten keskusjärjestöjen eurooppalaisen tason rikkurointi meidän nimissämme saa riittää.
Nykyinen vasemmisto elää eilisen maailmassa, kun se kamppailee internatisonaalin puolesta. On käsitettävä, että keskus-periferia vastakkainasettelu on käynyt globalisaation myötä yhä tähdellisemmäksi ja on suuri vaara, että ylikansallinen kapitalismi ja sen tuoma kulttuurillinen rappio on mitä suurin uhka paikallisille kulttuureille ja tämä rappio on tuhovoimassaan hyvinkin mahdollisesti paikallisen solidaarisuuden hävittävä voima.
Tämä Susanna Kaukisen kirjoitus, joka ei ole edes ensimmäinen lajissaan, on sen verran eriskummallinen hyökkäys koko vasemmistolaisuuden perusajatusta vastaan, että se ansaitsee jonkinlaisen vastakommentin.
* * *
Kirjoituksen perustavanlaatuinen ongelma on, että se käsittelee abstraktioita kuten ”keskus vs. periferia” ja ”kansainvälisyys vs. paikallisuus” ilman yhteyttä näiden tosiasiallisiin tämänpäiväisiin tai historiallisiin sisältöihin. Samalla kirjoituksessa esitettyjen väitteiden yhteys käytännön politiikkaan jää pitkälti epäselväksi.
Historiattomuus näkyy myös kirjoituksessa esiintyvissä omituisessa väitteissä:
Kun perinteinen vasemmistolainen käy internatsionalistien kelkkaan, on hän aatteensakin – tosin kenties tahattaan – pettänyt.
Tosiasiassa ei ole olemassa ”perinteisen vasemmiston aatetta” ilman internationalismia. Vasemmistolaisuus ylipäätään on kehittynyt siitä historiallisesta tosiseikasta, että kapitalismi on aina ollut kansainvälinen ilmiö, ja siihen sisältyvät yhteiskuntaluokat aina rajat ylittäviä.
Kuten kaikki tietävät, Karl Marx puki asian sanoiksi Kommunistisessa manifestissatähän tapaan, nimenomaan kuvaillen ylikansallisen kapitalismin tuhovoimaa:
Työläisillä ei ole isänmaata. Heiltä ei voida ottaa sitä, mitä heillä ei ole. Kun proletariaatin lähinnä täytyy vallata itselleen valtiollinen valta, kohottaa itsensä kansalliseksi luokaksi, muodostua kansakunnaksi, se on itsekin vielä kansallinen vaikka ei suinkaan siinä mielessä kuin porvaristo käsittää.
Kansojen kansalliset eroavuudet ja vastakohtaisuudet häviävät yhä enemmän jo porvariston kehittyessä, kauppavapauden, maailmanmarkkinoiden, teollisuustuotannon ja sitä vastaavien elinehtojen samankaltaisuuden mukana.
Proletariaatin valta jouduttaa niiden häviämistä. Yhteinen toiminta, ainakin sivistysmaiden kesken, on proletariaatin vapautuksen ensimmäisiä ehtoja.
Jos manifestiin on lähemmin tutustunut, tietää sen olevan rakenteeltaan itse asiassa vastaus niihin porvarillisiin vastaväitteisiin, jotka vasemmistoliikettä vastaan oli aiempina vuosikymmeninä kohdistettu.
Historialliseen kontekstiin asetettuna käykin siis ilmi, että Kaukisen tänään uusina — mahdollisesti jopa ”edistyksellisinä” — ajatuksina esittämät väitteet ovat tosiasiassa vanhempia kuin Marxin 30-vuotiaana kynäilemä manifesti!
* * *
Kaukisen kirjoitus on lisäksi epälooginen. Sen perussanoma on, että kansainvälisyydestä on luovuttava, koska oikeisto käyttää sitä hyväkseen, mutta nationalismista ei, vaikka oikeisto käyttää sitä vähintään aivan yhtä paljon, tai vieläkin enemmän hyväkseen.
Kun kirjoittaja mainitsee poliittisiksi innoittajikseen V.I. Leninin, voisi hänelle suositella Leninin teksteihin tutustumista. Lenin oli kansallisen itsemääräämisoikeuden tiukka puolustaja, mutta ehdoton internationalisti, kaikenlaisen nurkkakuntaisen nationalismin vastustaja.
Kun Kaukinen kirjoittaa suomalaisella isolationalismilla olevan ”kaikki edellytykset perustua edistyksellisiin arvoihin”, kirjoitti Lenin ”edistysmielisen” ”kulttuurisen autonomian” tunnuksesta jo sata vuotta sitten, ettei se ole yhtään karkeinta nationalismia parempaa:
”The class-conscious workers fight hard against every kind of nationalism, both the crude, violent, Black-Hundred nationalism, and that most refined nationalism which preaches the equality of nations together with … the splitting up of the workers’ cause, the workers’ organisations and the working-class movement according to nationality.”
Leninin aikana uhkana oli imperialistinen maailmansota, joka silloin toteutuikin kaikessa julmuudessaan. Kun tänään meitä jälleen yllytetään sotaan patriotismiin ja kansallistunteeseen vedoten, on kansainvälisyyden puolesta ja nationalismia vastaan puhuminen aivan äärimmäisen olennaista.
* * *
Harvoja konkretiaan pureutuvia kohtia Kaukisen tekstissä on seuraava, ilmeisesti Euroopan unionin yhtenäiseen markkina-alueeseen viittaava osio:
… kun sallitaan sellaiset taloudelliset järjestelyt, että työmarkkinoille virtaa työvoimaa enemmän kuin on työpaikkoja, tämä nimenomaan on se asiaintila, joka turhautuneen kansan saa etsimään syyllisiä ja osin tämä syyllisten etsintä ilmenee mitä valitettavimmin rasismin muodossa …
Jos ohitetaan se tosiasia, että kapitalismissa työmarkkinoilla on aina enemmän työvoimaa kuin on työpaikkoja, on kirjoittaja siinä täysin oikeassa, että kapitalistisessa markkinoiden laajentamisessa tavoitteena on nimenomaan työläisen asettaminen toista vastaan pääoman hyväksi. Johtopäätös vain on täydellisen pielessä — Kaukisen mukaan on luovuttava internationalismista ja ”kamppailtava sen eteen, että solidaarisuus voidaan säilyttää edes paikallisesti.”
Tosiasiassa ”paikalliseen solidaarisuuteen” keskittyminen tilanteessa, jossa pääoman hyökkäys on kansainvälinen, tarkoittaa suurella kaliiberilla omaan jalkaan ampumista. Se on itse asiassa paras tapa varmistaa myös paikallisen solidaarisuuden tuhoutuminen.
Tässä varoittavana esimerkkinä on kunnostautunut suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen valtavirta. Se keskittyy puolustamaan työvoiman saatavuusharkintaa, joka järjestelmänä on jo romutettu, tai puhumaan ”suomalaisen työn” suosimisesta, kun olennaisempaa olisi puhua kaikkien Suomessa työtätekevien työehtojen puolustamisesta.
Ongelmana näissä tapauksissa on nimenomaan se, että rajojen yli toimiva porvaristo on jo hävittänyt protektionismin mahdollisuuden lainsäädännöstä sitomalla Suomen EU:n yhteiseen markkina-alueeseen. Ay-liike puolustaa jotain, mitä sillä ei enää ole!
Kritiikkiä voi, ja tuleekin, toki kohdistaa ay-liikettä johtaviin sosialidemokraatteihin, jotka ovat olleet mukana edistämässä tätä markkinoiden avaamista lobbaamalla voimakkaasti EU-jäsenyyden ja vapaakauppasopimusten puolesta. Mutta tässäkään ongelmana ei ole sosialidemokraattien mahdollinen internationalismi sinänsä, vaan se, että he ovat korvanneet proletaarisen kansainvälisyyden porvarillisella kansainvälisyydellä.
Kun Alexander Stubb lähtee Team Finlandin kanssa hieromaan bisneksiä ja Juha-Pekka Väisänen Maailman rauhanneuvoston kokoukseen pohtimaan Gaza-solidaarisuuskampanjaa, on kysymys täysin eri kontekstista. Työväenliikkeen ja pääoman internationalismi ovat kaksi aivan erillistä asiaa.
Me kommunistit vaadimme EU-jäsenyydestä ja vapaakauppasopimuksista irtaantumista — mutta emme siksi, että olisimme kansainvälisyyttä vastaan, vaan siksi, että nuo järjestelmät ovat haitallisia suomalaisten työläisten lisäksi koko eurooppalaiselle työväenluokalle. Meille on päivänselvää, ettei Euroopan unioni edusta millään tasolla sitä internationalismia, jota vasemmistolainen työväenliike on syntymästään lähtien tavoitellut – sitä, jossa huomispäivän kansat ovat veljet keskenään.
* * *
Nykyvasemmistolle suurempi ongelma onkin internationalismin puute, ei sen liiallisuus.
Tämä on näkynyt viime vuosina esimerkiksi suomalaisen vasemmiston heikkona solidaarisuutena Etelä-Euroopan vasemmiston taistelulle. Kun Kreikassa kamppailtiin (ja kamppaillaan edelleen) talouskuria vastaan, Suomen eduskuntavasemmisto äänesti häpeällisesti talouskurin puolesta.
Nimenomaan siksi, että kapitalismi on globalisoituneempaa kuin koskaan, on järjetöntä ja äärimmäisen taantumuksellista esittää, että sitä vastaan olisi mahdollista kamppailla asettumalla kaikenlaisen internationalismin tunnusta vastaan.
Päin vastoin suurvaltojen sapelinkalistelun kiihtyessä meidän on tehtävä kaikki mahdollinen ”isänmaallisten” sotasuunnitelmien torjumiseksi ja ”oman maan” muiden edelle asettamista vastaan. Kotimaassa meidän on ryhdyttävä toimiin samojen oikeuksien turvaamiseksi myös muualta tulleille siirtotyöläisille, ja kaikenlaisen köyhät köyhiä vastaan asettavan ”Suomi suomalaisille” -sosialisovinismin hävittämiseksi. Euroopan tasolla puolestaan tarvitaan yhä vahvempaa yhteistä rintamaa uusliberalistista kriisipolitiikkaa ajavaa Troikkaa vastaan.
Juuri nyt tarvitaan siis yhä enemmän sekä kansainvälisiä että paikallisia kamppailuja, sillä globaalikapitalismin oloissa ne ovat aina väistämättä saman asian kaksi puolta — ilman toista ei voi olla toista.
Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, haastattelu, jota olette odottaneet!
Muutos 2011-haastattelutrilogian kolmannessa osassa Ylivuotosanomat ylitsevuotavan ylpeänä esittää – tietoverkostoissa leviävän ulkomaalaiskriittisen genren kiistatta kirkkain tähdenlento, mies joka ei hyväksy eitä, tai mitään muutakaan, vastaukseksi –
Aiemmissa keskusteluissa puoluetovereittesi kanssa minulle on nyt käynyt selväksi, että Muutos 2011 pitää niin sanottua positiivista erityiskohtelua valtaväestöä syrjivänä, ettei suorastaan rasistisena käytäntönä.
Maahanmuuttajien työttömyysaste on kuitenkin lähes kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna, ja viime vuosina myös asunnottomuus on rajusti yleistynyt maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi he kokevat työhönotossa rajua negatiivista syrjintää.
Ensimmäiseksi minua kiinnostaisikin tietää, mitä vaihtoehtoisia, vähemmän syrjiviä keinoja ongelman ratkaisemiseksi puolueenne ehdottaa? Eurovaaliehdokas Junes Lokka, olkaa hyvä.
JUNES LOKKA: Miksi päästämme ihmisiä tänne syrjäytymään, kun täällä ei ole töitä omillekaan?
Se on pitkä tarina! Virkistetäänpä mieliämme tähän väliin pienellä tietoiskulla.
Osa on tullut tänne, koska on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja hakemaan muualta turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2010 lopulla 43,7 miljoonaa. Näistä 15,4 miljoonaa oli pakolaisia, vajaa miljoona turvapaikanhakijoita sekä 27,5 miljoonaa maansisäisiä pakolaisia.
Pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet määritellään Geneven pakolaissopimuksessa, joka laadittiin 1951. Sopimusta kutsutaan myös Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n pakolaissopimukseksi. Suomi allekirjoitti Geneven sopimuksen vuonna 1968.
Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi Geneven pakolaissopimuksessa määritellään se, kuinka pakolaisia on kohdeltava.
Turvapaikanhakijalle ei ole vielä myönnetty pakolaisstatusta eli turvapaikkaa, vaan hän on saapunut maahan itsenäisesti ja vasta hakee henkilökohtaiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa tai oleskelulupaa.
Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, jos turvapaikanhakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Sen voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi.
Vuonna 2011 alle kymmenesosa Suomeen muuttaneista oli turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia.
* * *
Ja sitten takaisin keskusteluun! Mitä vaaliehdokas tästä kaikesta on mieltä?
JUNES LOKKA: Olen ehdottanut maahanmuuton rajua rajoittamista: esimerkiksi Eila Kännön aikana ei näitä ongelmia tarvinnut miettiä.
Mielenkiintoista. Minä olen ehdottanut Muutos 2011 -puolueelle hölmöilyn rajua rajoittamista. Kaikkea ei voi saada!
JUNES LOKKA: Mitä hölmöilyä tarkoitat?
Voi, mistä aloittaisi. Esimerkiksi naisten huoriksi kutsumisesta? Saako se sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi?
JUNES LOKKA: Ilmaisen itseäni haluamallani tavalla. Ei sillä ole tekemistä miehuuden tai hölmöilyn kanssa — miksi olisi?
Miten sinä kuvailisit syyttäjää ja tuomaria, jotka päästävät joukkoraiskaajat yhdyskuntapalvelulla? Lainoppineeksi?
Siksi kai syyttäjiä ja tuomareita yleensä kutsutaan, vaaliehdokas Junes Lokka! Sinulle siis naisten huorittelu ei ole hölmöä, vaan ihan korrektia, jokapäiväistä kielenkäyttöä, jota vaaliehdokkaalta odotetaankin.
Entä millä sanoilla kuvailisit puolueenne tuoreen kansanedustajan James Hirvisaaren kirjoittelua kärkkäästi kritisoinutta näyttelijä Krista Kososta? Onko hänkin huora?
JUNES LOKKA: Häntä kutsuin tyhjäpäiseksi bimboksi, sillä sellainen hän on. Outoa, ettei sinulla ole kuvakaappausta tästä.
Ahaa, selvä, en seuraa sinua Twitterissä.
JUNES LOKKA: Syy mielipiteelleni Kristasta löytyy täältä.
Junes Lokka, hyvät naiset ja herrat!
YLEISÖ: <aplodeja>
* * *
Palataan kuitenkin nyt itse asiaan, maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Millä keinoin Muutos 2011 -puolue edistäisi työllistymistä, jos positiivinen erityiskohtelu on mielestänne liian syrjivää?
JUNES LOKKA: Etsikööt töitä muualta, vaikka sieltä mistä ovat tulleet. Ruotsi on myös erinomainen kohde muuttaa. Ulkomaalaiset voivat käyttää vapaata liikkuvuuttaan ja etsiä myös asuntoja muualta — onhan suomalaisiakin asunnottomina.
Mutta eihän tuo edistä maahanmuuttajien työllisyyttä Suomessa laisinkaan! Ja vapaa liikkuvuuskin kuuluu vain Schengen-alueelta tulijoille. Onko se sittenkin ihan jees, että ne pirun somalit ei käy töissä vaan elelee sossun rahoilla?
JUNES LOKKA: Joko he vievät sossurahamme tai vievät työpaikkamme. Molempi pahempi.
Kiitos rehellisestä, vaikkakin käsittämättömästä vastauksesta, vaaliehdokas Junes Lokka!
* * *
JUNES LOKKA: Mitä kohtaa et ymmärtänyt ehdotuksessani?
En ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa kyseinen ehdotus liittyy täällä jo asuviin ihmisiin ja heidän työllisyyteensä. Vai toteutuuko esityksesi retroaktiivisesti niin, että myös kaikki maahan jo muuttaneet ihmiset poistetaan?
JUNES LOKKA: Aloitetaan rikollisista, jatketaan työttömillä, joilla ei mitään todellisia siteitä maahamme, jne. Ei se niin vaikeaa ymmärtää ole.
Kyllä tässä edelleen joitakin epäselvyyksiä on. Mistä vuodesta alkaen ihmiset poistetaan? Itsehän muutin Suomeen muistaakseni vuonna 1990, enkä tiedä olenko vielä kotoutunut tarpeeksi hyvin.
JUNES LOKKA: Ja siis olet kieltä taitamaton ulkomaalainen, jolla ei ole mitään yhteistä muiden suomalaisten kanssa?
Olen Ruotsissa syntynyt, mutta puhun suomea. Ironista kyllä, asun kunnassa, jossa Suomessa syntyneet puhuvat ruotsia! Olen siis paluumuuttajana usein joutunut tilanteisiin, jossa en puhu valtaväestön kieltä. Keskimäärin 39 % vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa.
Erityisesti vanhempi väki tuntuu olevan joskus jopa vähän suivaantunut kielitaidottomuudestani.
JUNES LOKKA: Mitä lie kielirasisteja. Suomihan on kuulemma kaksikielinen maa. Miten voi olla, että on alueita, joilla ei puhuta suomea? Eikö perustuslaki ole asuinalueellasi voimassa?
Häkellyttävää mutta totta, vaaliehdokas Junes Lokka – myös kantasuomalaiset voivat olla kielitaidottomia!
Niin tai näin, näiden kieliongelmien vuoksi en ole koskaan saanut selville, kuinka paljon yhteistä minulla lopulta alkuperäisväestön kanssa on. Kun turhan liikaväestön maastamme poistava Lex Lokka astuu voimaan, onko siis minun poistuttava maasta vai heidän?
JUNES LOKKA: En tiedä. Ovatko he rikollisia ulkomaalaisia vai oletko sinä sellainen?
Koska tämä tapahtuu Lex Lokan voimaanastumisen jälkeen, on kysymys esitettävä sinulle.
Linjauksistasi on pääteltävissä, että karkotettaviin rikollisiin kuuluvat uuden lain mukaan ainakin työttömät maahanmuuttajat, mutta ilmeisesti myös laajemmin haitallisen monikulttuurin edustajat?
JUNES LOKKA: Oikein ymmärsit.
Sipoon ollessa monikulttuurinen kunta, aiotko irrottaa sen Suomesta fyysisesti, juridisesti vai vain etnisillä puhdistuksilla?
JUNES LOKKA: Mikä siinä kunnassa on monikulttuurista?
Kiitos kysymästä! Itseni, lähipiirini ja naapuruston lisäksi Sipoossa monikulttuurista on koko kunnan historia:
1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Yksi merkittävä syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine Sveanmaan maakunnassa, josta muuttajat pääosin olivat kotoisin. Toinen syy oli tuottoisa silakanpyynti. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen täällä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
JUNES LOKKA: Siellähän on vain 552 syntyperältään ulkomaalaista asukasta eli 2,9 %. Näistä kokonaiset 13 kpl on Afrikasta. Kokeilepa Turun Varissuota tai Itä-Helsinkiä.
Ahaa, nyt alan ymmärtää – Lex Lokan määrittelemä haitallisen monikulttuurisuuden aste mitataan siis pääasiassa afrikkalaisten lukumäärällä.
YLEISÖ: <suosionosoituksia>
Itä-Helsingissä töissä käyvänä voin vahvistaa, että alue on kokonaan menetetty punavihermädättäjille. Normipäivä Itäkeskuksessa näyttää tältä.
* * *
Mutta olenhan minäkin tänne 90-luvulla muutettuani vienyt työpaikkoja useammankin, vaikka sossurahoja en niinkään. Niin kapitalismi toimii – työläiset pakotetaan aina kilpailemaan toistensa kanssa työpaikoista, oli maahanmuuttoa tai ei.
JUNES LOKKA: Kannattaako tällaisessa järjestelmässä tuoda lisää kilpailijoita? Sehän on työläisen edun vastaista.
Kapitalismi kokonaisuutena on työläisen edun vastaista.
EU- ja EMU-jäsenyyteen liittyvä Suomen integroiminen eurooppalaiseen markkina-alueeseen ja liberalistinen lainsäädännön rapauttaminen moninaisilla direktiiveillä on lisäksi huonontanut työväen asemaa merkittävästi. Tässä kyse on yleiseurooppalaisesta ongelmasta. Työväki on laitettu maksumieheksi globaalille finanssikriisille.
JUNES LOKKA: Koska yleiseurooppalainen ongelma, asialle ei voi tehdä mitään?
Väärin, asialle on vain vaikea tehdä mitään kansallisella tasolla ilman joko 1) irtautumista Euroopan unionista, rahaliitosta ja Schengen-alueesta tai 2) eurooppalaisten sopimusten sisällön radikaalia muuttamista ja uusien, työväelle edullisten sopimuksien solmimista!
Nämä ovat tietenkin molemmat teoreettisesti mahdollisia asioita, joita Euroopan vasemmiston jäsenpuolueet pyrkivät jokainen omalla tavallaan edistämään tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa.
Kapitalismin luonnetta ei silti vaaleilla tai EU:sta irtaantumisellakaan muuteta.
JUNES LOKKA: Ketä sinä yrität huijata? Vasemmisto ei millään tavalla ole eurokriittinen, toisin kuin IPU tai Muutoksen tietyt jäsenet, joista minä olen yksi. Seuraatko sinä lainkaan politiikkaa?
Vaaliehdokas Lokalla on jälleen virheellistä tietoa. Kannattaa vaikka katsoa YouTubesta, jos on liian laiska lukemaan asiasta!
* * *
Tähän mennessä teiltä ulkomaalaiskriittisiltä ei ole tullut vielä yhtäkään konkreettista ehdotusta maahanmuuttajien työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Kuulemmeko nyt ensimmäisen?
JUNES LOKKA: Ehdottamani ratkaisu on ongelmien ennaltaehkäisyä ja se on ainoa toimiva. Suomalaisillekin aina ehdotetaan työnhakua ulkomailta, miksei siis ulkomaalaisillekin? Ihmisarvohan on jakamaton ja kaikkia tulee kohdella samalla lailla.
Älä sano, etteikö minulla olisi ehdotuksia.
Sitä en todellakaan sano! Minusta ne ovat vain häpeällisen typeriä ehdotuksia. Erityisen typeriksi ne muuttuvat, kun muistetaan etteivät ne juurikaan liity alkuperäisenä aiheena olleeseen positiiviseen diskriminaatioon ja sen syrjivyyteen!
Kertauksen vuoksi sinusta siis työhönoton yhteydessä esiintyvää positiivista diskriminaatiota parempi vaihtoehto olisi massiivinen, Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia rikkova operaatio, joka syrjisi törkeästi tänne muuttaneita ihmisiä niin absurdeilla tavoilla, ettei niille luultavasti ole tuntemassamme lainsäädännössä edes rikosnimikkeitä.
Aivan kerrassaan mahtavaa!
JUNES LOKKA: Miten se syrjisi heitä? Olisivat tulematta maahan, jossa ei ole töitä omillekaan, niin eivät joutuisi syrjityiksi. Mitä Suomen lakeja ja mitä ihmisoikeussopimuksia rikollisten karkottaminen tai turvapaikkashoppailijoiden maahan päästämisen estäminen rikkoo?
Onko käsityksesi suomalaisesta lainsäädännöstä todella niin hatara, ettet ymmärrä tällaisen operaation lainvastaisuutta?
JUNES LOKKA: Mikä tässä on lainvastaista? Katso ulkomaalaislain maahantuloedellytys- ja karkottamispykälät.
Tässähän puhe oli siis laajasti maahanmuuttajien työttömyydestä. Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 266 148 ulkomailla syntynyttä henkilöä, joista 38% on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia ja 62% ulkomaan kansalaisia.
Ulkomaalaislaki koskee vain tätä 62 prosenttia, joten sekoitat nyt tapasi mukaan asioita. Mutta paneudutaan nyt silti siihen, mitä laki sanoo!
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Työttömyydestä siinä ei puhuta mitään. Lisäksi laki painottaa:
Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
JUNES LOKKA: <päättäväistä hiljaisuutta>
* * *
Europarlamenttiin pyrkivä Junes Lokka jakaa vaalisivuillaan uusnatsijärjestön mainosta.
Puhutaan vielä lopuksi avoimen kiihkeästä flirttailustasi uusnatsismin kanssa. Vaalisivuiltasi löytyy Kansallisen Vastarintaliikkeen propagandatarra.
JUNES LOKKA: Miten “monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi” on yhtä kuin uusnatsismi?
Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen.
JUNES LOKKA: Mitä merkitystä tuolla “uusnatsijärjestöllä” on? Sehän on paikkaansa pitävä väite. Miten olisi, jos vaikka kumoaisit sen uusnatsismilla jeesustelun sijaan?
Tuo “Suomi on aina ollut monikulttuurinen” taas on älyllistä epärehellisyyttä. Vaikka suomalaisten tavoissa on eroja, ei kyse ole siitä monikulttuurisuudesta, jota nykyään tarkoitetaan.
Monikulttuurisuus on pelkkä koodisana islamille ja muille takapajuisille kulttuureille, joita meidän on mukamas pakko hyväksyä.
Korjaus: Se on sinulle pelkkä koodisana, koska olet pakkomielteinen kulttuurisoturi, jota vääränlaiset ihmiset halla-ahistavat! Me muut pystymme näkemään asian hieman laajemmassa kontekstissa.
JUNES LOKKA: Ja mikähän tuo konteksti oikein on? Jos näitä kritisoi, huudetaan rasismia tai uusnatsismia, kuten tässäkin blogikirjoituksessa. Miksi?
Kysytkö minulta vakavissasi, miksi sinut yhdistetään rasisteihin ja uusnatsismiin, kun itse jaat omilla sivuillasi rasistien ja uusnatsien materiaalia?
JUNES LOKKA: Kysyn.
Minä en ole sitä yhteyttä luonut, vaan sinä. Kysymys tulisikin esittää sinulle: Miksi?
JUNES LOKKA: Koska monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
YLEISÖ: <naurua> <suosionosoituksia>
* * *
Minulla ei kyllä ole vielä lapsia, mutta jos olisi, heidän isänsä olisi syntynyt Ruotsissa, äiti Virossa, isoäiti (Venäjän) Karjalassa, isoisä Inkerinmaalla, osa sukulaisista Kiinassa, isän (entiset) kollegat Somaliassa, naapurit Venäjällä, ja loput olisivat muuten vaan epäilyttäviä suomenruotsalaisia.
Ehkä tästä syystä luotettavien tietokone-ennusteiden mukaan heistä onkin kasvamassa groteskeja mutantteja!
Osaatteko, vaaliehdokas Junes Lokka, määritellä, mitä muita haittoja tässä monikulttuurisessa ympäristössä kasvamisesta heille mahdollisesti on, ja kuinka suuren prosenttiosuuden tästä monikulttuurisuudesta itse poistaisit? Ja koska lapseni ovat itsessään monikulttuurisia, tulisiko heidät itsensä poistaa haitallisina?
JUNES LOKKA: En tiedä – riippuu vähän siitä, vaatisivatko he itselleen omat uimavuorot, halal-lihaa koulun ruokalassa, moskeijoiden rakentamista verovaroin ym. Suomeen kuulumatonta.
Olisit siis valmis poistamaan Suomesta minun omat lapseni, jos he ovat eri mieltä kanssasi? Eikö siis asia ole niin, että vaaliehdokas Junes Lokka on vaarallinen lapsilleni ja lapsenlapsilleni, eikä suinkaan monikulttuurisuus?
JUNES LOKKA: Voi tätä tahallaan ymmärtämisen määrää. Mistä keksit, että eri mieltä oleminen olisi peruste karkotukselle? Ovatko lapsesi siis ulkomaalaisia rikollisia, jotka vaativat itselleen erivapauksia? Silloin vastaan kyllä, heidät tulee karkottaa maasta — se ei ole vaaraksi kenellekään, päinvastoin.
Eihän sinun väitteesi ollut, että “erivapauksia vaativat ulkomaalaiset rikolliset” ovat vaarallisia lapsilleni ja lapsenlapsilleni, vaan se, että monikulttuurisuus on vaarallista lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Kun lapseni (joita ei vielä ole olemassa) tulevat väistämättä olemaan itse monikulttuurisia, ymmärtänet tämän olevan ongelmallinen, ettei suorastaan mahdoton väite.
Kysyinkin sinulta, vaaliehdokas Lokka, miten aiot tämän ristiriidan ratkaista?
JUNES LOKKA: <raivokasta hiljaisuutta>
* * *
Valitettavasti aikamme on tänään lopussa.
Kiitos että pääsit mukaan Ylivuotosanomien erikoishaastatteluun, ja onnea Euroopan unionin parlamenttivaaleihin!
Suomalaisen eduskuntavasemmiston liityttyä porvariston kanssa samaan hallitusrintamaan on koko poliittisen vasemmistoliikkeen yhteenlaskettu kannatus Suomessa historiallisen matalalla tasolla.
Kaikkialla ihmetellään, missä on vika — miksi vasemmiston suunta on niin hukassa? Miten tässä näin pääsi käymään?
Ihmettelyyn on yhtynyt Vasemmistoliittoa lähellä olevan Vasemmistofoorumi-ajatuspajan entinen toiminnanjohtaja Ruurik Holm, joka viimeisen vuoden aikana on esittänyt hyvinkin osuvaa kritiikkiä puolueensa osallistumisesta nykyhallitukseen.
Holmin viimeisin päänavaus sai osakseen huikean määrän vihaa puoluetovereilta. Mukaan taisivat mahtua kaikki Neuvostoliitolla päähän -artikkelissa mainituista titteleistä — jonkin sortin liberaalivasemmistoa edustava Ruurik Holm sai kuulla olevansa taistolainen, vähemmistöläinen, stallari ja vaikka mitä muuta, jolla ei juuri ole yhteyttä nykypäivään.
Kun tuo rituaali oli läpikäyty, keskustelu otti mielenkiintoisempia suuntia. Esiin nousi erikoinen ajatus siitä, että Euroopassa kaikilla vasemmistopuolueilla menee yhtä huonosti.
Esimerkiksi Kreikan radikaalivasemmistolainen Syriza on kuitenkin gallupien mukaan maan suurin oppositiopuolue, jolla on tulevissa vaaleissa todellisia mahdollisuuksia myös hallituksen muodostamiseen.
Holm antaa kommentissaan ymmärtää eurooppalaisen vasemmiston ongelmien johtuvan marxilaisuuteen takertumisesta. Viime kuussa Turussa Tiedonantaja-festivaalin vasemmistopaneelissa puhunut syrizalainen ekonomisti Stefania Georgakakou-Koutsonikou sen sijaan painotti nimenomaan marxilaisen luokkataisteluanalyysin olevan välttämätön työkalu Euroopan tilanteen ymmärtämisessä — enkä usko hänen olleen 70-luvulla vielä syntynytkään.
Tiedonantajan haastattelussa Georgakakou-Koutsonikou kertoo Syrizan noususta ja samalla liikkeen esittämästä yhteiskunta-analyysistä. Hänen mukaansa kapitalismin viimeisimmän kriisi on tehnyt selväksi, että sosialidemokratian utopia työn ja pääoman rauhanomaisesta liitosta, jonkinlaisesta ihmiskasvoisesta kapitalismista, joka voitaisiin valjastaa toimimaan koko kansan hyväksi, on mennyttä.
– Itse asiassa tämä on ollut selvää jo 1970-luvulta ja uusliberalismin noususta saakka. Sosialidemokratia on historiaa. Meillä ei ole paluuta aikaisempien vuosikymmenten vahvaan hyvinvointivaltioon. Sekin oli luokkataistelun tulosta, mutta nyt työväenluokan asema on heikompi. Sosialidemokraattisen mallin tekohengittäminen tuottaa vain kovempaa kapitalistista kuria. Täytyy myös muistaa, että kapitalismi on aina tuottanut suuria kriisejä eikä ole koskaan toiminut työväenluokan etujen puolesta, ei edes hyvinvointivaltion kultakaudella toisen maailmansodan jälkeen.
Hänen mukaansa työväenluokka tarvitsee tänä päivänä entistä enemmän kansalliset rajat ylittävää kamppailua ja kansainvälisen luokkataistelun yhdistämistä.
Euroopanlaajuisesta luokkataistelusta puhui myös Vastavirta-festivaalin paneelissa Helsingissä viime vuonna puhunut Syrizan Eurooppa-politiikan vastaava Yiannis Bournous:
— Siitä lähtien kun kriisi puhkesi Euroopassa, Euroopan vasemmisto on selkeästi alleviivannut, ettei tämä kriisi ole luonteeltaan kansallinen tai hallinnollinen. Olemme selkeästi sanoneet, että tämä on uusliberalistisen kapitalismin kriisi, joka liittyy Euroopan unionin arkkitehtuuriin ja euroalueeseen …
Työmarkkinasuhteiden ja työntekijöiden oikeuksien kiinalaistuminen, julkisten palvelujen alasajo sekä vaurauden väkivaltainen uusjako suurpääoman hyväksi — kysymys ei ole kansojen välisestä sodasta, vaan Euroopan raaimmasta luokkasodasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Sen sijaan, että suomalainen vasemmisto luopuisi marxilaisuudesta ja luokka-analyysistä poliittisesti epäkorrekteina, vanhentuneina käsitteinä, kannattaisikin sen mielestäni tutustua tarkemmin Euroopan suosituimman vasemmistopuolueen esittämiin näkemyksiin — kenties jopa ottaa niistä mallia!
Suomen mediaa seuraamalla voi olla vaikea ymmärtää, miksi kreikkalaisten puolesta pitäisi osoittaa mieltä. Heillähän on jo niin monta auttajaa, aina hyväntahtoisesta suomalaisesta EU-komissaarista Olli Rehnistä lähtien. Ja sitten ne kiittämättömät etelämaalaiset eivät edes arvosta, lakkoilevat vain ja marssivat kaduilla ja rikkovat paikkoja vaikka apua tulee täältä pohjolasta oikein isolla kauhalla. Vieläpä kananmunilla meitä heittelevät, nuo lurjukset. Onneksi asiasta voi vääntää vitsejä herraporukalla:
EU-komission varapuheenjohtaja Olli Rehn vitsaili aamun tiedotustilaisuudessa ymmärtävänsä, miksi maraton on juuri kreikankielinen sana. Pinnistelyn lopputulos on hänen mukaansa hyvä sekä Kreikalle että muille euromaille. Se on tähän saakka puuttunut viimeinen avaintekijä, jolla Kreikka pääsee kestävän kasvun uralle, Rehn sanoi.
Hänen mukaansa päätös on euromailta myös ainutlaatuinen solidaarisuuden osoitus, johon Kreikalta odotetaan vastavuoroista käytöstä niin, että maan talous alkaa rakentua terveille investoinneille.
Uusi tukipaketti siis hyväksyttiin jälleen täpärästi. Rahahanat pysyvät auki ja Olli Rehnille nauru maittaa. Suurin vitsi tässä kaikessa on tietysti väite, että tällä finanssipelaamisella olisi mitään tekemistä kansojen välisen solidaarisuuden kanssa. Nämä takaukset ovat EU:ta hallitsevan eliittiporukan solidaarisuutta Euroopan suurpankeille. Tavallisten kreikkalaisia ahdinkoa ne ainoastaan lisäävät, sillä tukiin sisältyy ehtoina poikkeuksetta rajuja leikkaustoimenpiteitä jotka ajavat maata yhä kurjempaan tilanteeseen. Tästäkin hyötyvät tietenkin eniten lainanantajat itse.
Kivenkovana ateistinakin on pakko sanoa, että Yleisradion kapinapastori on valtamediassa ainoa ääni, joka uskaltaa sanoa asiat kuten ne ovat:
”Euroopan kapteenit […] kuvittelevat tai ainakin antavat ymmärtää, että homma saadaan haltuun kunhan vain upotetaan kreikkalaiseen mustaan aukkoon vielä muutama sata miljardia. […] Kun autokannen alapuolella onnettomat räpiköivät henkensä hädässä kampittaen toisiaan, yläkannen eliitti voi keskittyä sivistäviin harrastuksiin, kulttuuriin, taide-elämyksiin tai loistoillallisiin.”
Viime viikolla Euroopan suurkaupungeissa ja ympäri maailman mielenosoittajat kuitenkin näyttivät, mitä todellinen solidaarisuus on. Kansainvälisesti toimivan Democracia Real Ya -liikkeen koolle kutsumana 18.2. ihmiset osioittivat, ettei median lietsoma viha kansojen välillä ole todellista. Tukea annettiin niin Kreikan eteläisiltä kohtalontovereilta kuin paremmin toimeentulevista keski-eurooppalaisista kaupungeista, aina rikkaisiin pohjoismaihin ja Brittein saarille saakka. Espanjan tyytymättömien demokratialiike ja New Yorkin Vallataan Wall Street -liike julistivat yhteen ääneen: me olemme kaikki kreikkalaisia!
Tämä voimallinen kansainvälinen viesti on tärkeä monella tapaa, erityisesti koska se heittää syrjään ajatuksen Kreikasta yksittäistapauksena. Kreikkalaisia tukevat mielenosoittajat protestoivat samoja kurjistustoimenpiteitä myös omissa maissaan. Protestien laajuus näyttää konkreettisesti, miten Kreikan kriisi on osa laajempaa aikoinaan USA:n asuntomarkkinakuplasta lähtenyttä finanssikriisiä joka on riepottanut koko maailmaa vuodesta 2008. Tuo finanssikriisi taas osaltaan heijastelee vielä laajempaa kriisiä – koko globaalikapitalistisen maailmantalouden korttitalon huojumista.
Tuo taloutemme pohjimmainen epäoikeudenmukaisuus ja rahavallan synnynnäinen epädemokraattisuus on herättänyt protesteja kaikkialla Wall Streetiltä Espanjaan ja Egyptissä. Kreikassa se vain näyttäytyy räikeimmässä muodossaan. Koko maa on viimeiset vuodet toiminut eräänlaisena laboratoriona, jossa testataan miten pitkälle EU voi mennä. Valtion päämiehiä ja kansanedustajia voidaan vaihtaa jos markkinat niin määräävät. Samoin työväen oikeudet voidaan ohittaa, lakot murtaa sotavoimin. Sama on edessä Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Irlannissa, ja lopulta myös Suomessa, jos sen annetaan nyt tapahtua Kreikassa.
Mielenosoituksella oli myös muita, kouriintuntuvampia merkityksiä. Helsingissä meitä oli nopealla varoitusajalla kokoontuneena Kreikan suurlähetystön edessä vain n. 30 ihmistä, mutta symbolinen arvo oli joillekin paljon suurempi. Paikalle tulleet suomenkreikkalaiset kiittivät ja syleilivät meitä tapahtuman lopuksi kyyneleet silmissään. Noille median myllytystä ja maanmiestensä nöyryytystä päivästä toiseen seuraaville ihmisille vaatimatonkin tuen osoituksemme oli suuri asia.
Sitä se oli myös tilannetta seuraaville kreikkalaisille mielenosoittajille, jotka keskeltä Syntagman aukion tapahtumia jaksoivat lähettää kiitoksensa jokaiseen tukea lähettäneeseen kaupunkiin erikseen. Vaikka kyseessä eivät ole pienet asiat, pienilläkin teoilla on väliä.
Lokakuun 15. päivänä Lähi-idän, Afrikan ja USA:n kautta Eurooppaan ja Aasiaan kansa oli kaduilla vaatimassa demokraattisia oikeuksia, oikeudenmukaista talouspolitiikkaa ja ihmisoikeuksia, joita nykyinen järjestelmä ei tarjoa. ”Rahan vallasta kansan valtaan!” vaati kyltti Helsingin Narinkkatorilla. Maailmanlaajuisena toimintapäivänä kokoonnuttiin lähes 1 000 kaupungissä ja yli 80 maassa toreille ja kaduille osoittamaan mieltä rahavaltaa vastaan ja vaatimaan todellista demokratiaa. Toiminta jatkuu monin muodoin.
Suomessa mielenosoituksia ja torikokouksia oli 13 paikkakunnalla. Suurin tapahtuma oli Helsingissä, jossa sadat ihmiset osallistuivat viisi tuntia jatkuneeseen keskusteluun.
Turussa torin valtaus jatkui yli viikonlopun. Tampereella torilla oltiin yön yli. Helsingissä jatketaan Asunnottomien yössä ja sovittiin jatkotapaamisesta maanantai-iltana. Esillä on aloitteita toritoiminnasta, vaikuttamisesta ay-liikkeeseen, pankkien vastaisesta mielenilmauksesta ja toimista, joilla vastustetaan Helsingin aikeita osallistua Olkiluoto 4:n ydinvoimalahankkeen valmisteluun. Jyväskylässä kokoonnutaan sopimaan jatkotoimista keskiviikkona. Kuopion torilla protestoitiin niin puheilla kuin rapillä.
Tapahtumia oli ympäri Suomea aina Kemiä myöten.
Helsinkiin on myös perustettu leiriryhmä. Tavoitteenamme on perustaa pysyvä protestileiri Helsinkiin Turun ja Tampereen esimerkkiä seuraten. Tällä hetkellä kaikki apu on tervetullutta. Tarvitsemme lämmitettäviä telttoja, apua ruokahuollon kanssa ja ihmisiä, jotka auttavat ylläpitämään leiriä. Haluamme luoda itseorganisoituneen ja kaikille avoimen tilan keskusteluja ja toiminnan suunnittelemista varten. Ryhmään voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiosoitteeseen helsinginleiri [a] hushmail.com.
Todellista demokratiaa-liike kokoontuu huomenna maanantaina 17.10 kello 19.00 Karhunpojan kabinetissa Hakaniemenkatu 7:ssä – suunnitellaan yhdessä jatkotoimia Narinkkatorin kansankokoukselle – Karhunpojassa nähdään!
Vaimon kanssa ollaan aina aamuisin kinasteltu, onko Ylen Aamu-TV asiapitoisempi kuin MTV3:n Huomenta Suomi. Tämäkin asia ratkesi 13.10. kun puhelin soi ja langan päässä huhuili Ylen tv-toimittaja. Sattuipa sitten sillä tavalla, että seuraavana päivänä eksyin suoraan televiisio lähetykseen.
Homma oli kokemuksena mielenkiintoinen. Ohjelma-osio ei kestänyt kuin kymmenen minuuttia, mutta sitä varten paikalla piti olla jo 5:45. Kun telkkariin tullaan pitää ensin käydä stailistilla nenää puuteroimassa ja vaikka mitä, joten ajamaan piti sitten lähteä jo 5:15. Esiintyminen sujui sitten lupsakkaan aamu-unisena. Ihan nappiinhan tuo ensiyrittämällä meni.
Juttu julkaistiin myös YLE Areenassa, Ylen verkkosivuilla ja taisi se radiostakin tulla kuulijapalautteen perusteella. Ylen summaus oli varsin asiallinen:
Wall Streetillä Yhdysvalloissa on osoitettu mieltä jo lähes kuukauden ajan. Suurin osa mielenosoittajista on tavallisia ihmisiä. Sittemmin mieltä on osoitettu myös lukuisissa muissa maissa. Sippo Kähmin mielestä ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kettuuntuneet yhteiskunnan nykymenoon ja kyllästyneet siihen, etteivät he saa ääntään kuuluville.
Meno on hänen mukaansa sietämätöntä myös Suomessa.
– Tavallisten ihmisten ääntä ei kuunnella. Meillä oli juuri vaalit, joissa kansa tuomitsi juuri tämän pankkien tukemisen mitä vastaan Yhdysvalloissakin nyt osoitetaan mieltä. Tukea oltaisiin haluttu ihmisten arkeen, vaan toisin kävi. Meiltä lähtee taas miljardikaupalla veronmaksajien rahaa pankkien pelastamiseen.
Kähmi uskoo, että mielenosoitukset voivat muuttaa maailmaa.
– Meidän on yhdessä kehitettävä vaihtoehtoja tälle markkinoiden diktaatuurille. Tästä lähtee liikkeelle uusi aikakausi, jos niin halutaan.
Toimittaja soitti ennen ohjelmaa vielä muutaman kerran uudelleen ja ohjeisti erikseen, että ”ihmisiä vituttaa” on liian suoraan sanottu aamutelkkariin. Käytin sitten tuota laimeampaa ilmaisua että säästyivät lasten ja imeväisten korvat. Näköjään se kelpasi ihan painotekstiinkin.
***
Ohjelman jälkeen lämpiössä Yleisradio tarjosi kinkkusämpylän ja kaavakkeella kilometrikorvaukset oman auton käytöstä. Niitä täytellessä samaan aikaan studion lämpiöön kanssani eksyi vanha tuttuni Jyrki Katainen, jolle olen päässyt kuittailemaan aiemminkin Espoon kauppakeskuksessa.
Tällä kertaa toimitin Jykälle toriliikkeen iloisen tervehdyksen – torilla tavataan! Pääministeri oli näin läheltä katsottuna outo näky – silkkaa muovia ja teflonia, hajuton ja mauton, kasvot raskaan tv-meikin peitossa. Toimittaja siinä sitten totesi että lauantaina sitten kahtotaan mitä Suomessa tapahtuu, ja vinkkasin Jykälle että kannattaapi olla kuulolla.
Kun Kataisen ohjelmaosuus alkoi, olin jo matkalla kohti työpaikkaa. Nyt kun tuota katsoo, täytyy sanoa että olipa jumankekka iljettävä juttu, lahjuksineen kaikkineen. Ja tietty se oli se, minkä Aamu-TV:n netti veti etusivulle. No, kaikkea ei voi saada.
***
Noin kello 10:30 soi toimiston puhelin. Jaakko Pyhälahti Alajärveltä sai kunnian olla ensimmäinen, joka soittaa tappouhkauksen tv-esiintymisen perusteella. Nimettömistä uhkauksista on vaan vähän lähtenyt charmi nykyään kun Fonecta Finder selvittää nimen ja osoitteen automaattisesti.
Jaakko halusi puheittensa perusteella laittaa afrikkalaista liikettä puhtoiseen Suomeen tuovalta punikilta saunan takana niskat nurin ja sen jälkeen vielä lihamyllyyn. Kielikuvia yhdisteltiin sen verta liberaalisti, että Timo Soinikin meinasi jäädä kakkoseksi. Liekö miehillä yhteinen puoluekanta? Se ei käynyt selväksi, kun luuri jo lyötiin korvaan.
Selvisi samalla sekin, että nykyään rikosilmoitukseenkin vaaditaan verkkopankkitunnukset. Näin se rahan valta vaan kasvaa …
First they ignore you, then they laugh at you, then they attack you, and then you win.
Tiistai oli eurooppalaisen rasisminvastaisen teemaviikon toinen päivä. Aihe osoittautui ajankohtaiseksi, sillä maassamme on kaksi uutta puoluetta jotka eivät suostuneet allekirjoittamaan rasisminvastaista peruskirjaa ja ainakin yksi, joka haluaa kieltää romanit Helsingistä osana lopullista ratkaisuaan ”euroopanlaajuiseen romaniongelmaan”.
On irvokasta, miten rasismin vastaisella teemaviikolla Kokoomus kalastelee ääniä häätämällä ihmisiä lumihankeen. Romanialainen Paul Stamatie vetoaa suomalaisiin olemaan kohtelematta maanmiehiään kuin roskaa:
Stamatien mukaan romanialaiset eivät ole tulleet mitään suuria aarteita etsimään Suomesta, vaan paikkaa, jossa he voivat olla rauhassa ja asua.
– Älkää heittäkö meitä kuin roskia ja jättäkö tien päälle. Me romanit emme aio lähteä maasta. Jos meidät häädetään, voimme hajaantua eri puolille Suomea, ja silloin suomalaiset pelkäävät meitä. Siksi olisikin parempi, että olisimme yhdessä paikassa.
SKP:n pääkaupunkiseudun posti- ja logistiikka-alan osaston aktiivit esittivät aiheesta mielipiteitään jo syyskuussa 2010.
Euroopassa näin ei ole: on lähdetty valmistelemaan yhteistä vasemmistolaista agendaa. On muodostunut Lexit-verkosto, eli Left Exit, vasemmistolainen aloite uusliberalistisesta EU-integraatiosta irtautumiseksi, jonka vetoomuksen on allekirjoittanut moni tutkija ja aktivisti ympäri Eurooppaa. Ja on ranskalaisen europarlamentaarikko Jean-Luc Melenchonin alulle laittama Plan B-aloite, solidaarinen vaihtoehto eurolle.
Tiedonantaja-lehden 
![URA2_node593_diagrammi2](http://ylivuoto.files.wordpress.com/2013/10/ura2_node593_ympyradiagrammi1.jpg?w=570" alt="URA2_node593_ympyradiagrammi1" width="570" height="392" class="aligncenter size-large wp-image-2879" /></a>)
Ylivuotosanomat 
Lukijat kurnuttavat