Suomi on aina ollut monikulttuurinen

Yksi usein toisteltu klisee maahanmuutosta on, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka vaarantaa suomalaisen kulttuurin. Tähän liittyy käsite jostain ideologisesta ”multikulturalismista” tai suomeksi monikulttuurisuudesta, jolla ns. maahanmuuton puolustajat typeryyttään tai ihan vaan puhdasta ilkeyttään haluavat romuttaa tämän uljaan suomalaisen kulttuurin. Tai jotenkin näin se väite halla-aholaisittain menee.

Tämä argumentti on aina kuulostanut minusta todella omituiselta ja useimmiten olen hylännyt sen ihan suoralta kädeltä. Julkisuudessa käydystä keskustelusta päätellen ilmeisesti aika monelle tämä menee kuitenkin läpi, ja olen viime aikoina miettinyt miksi. Tänään tuli pakottava tarve kirjoittaa ylös jotain ajatuksia, joita auton ratissa on asiasta herännyt.

Tästä tulee pitkä teksti.

***

Ensimmäiseksi herää tietenkin kysymys että mitä ihmettä on se suomalainen monokulttuuri joka nyt on muka häviämässä? Ja ennen kaikkea, kuka hitto sen mukamas määrittää?

Sillä jos yhtenäisen kulttuurin noudattaminen on jotenkin se kriteeri jolla päätetään keitä täällä saa asua, tällä perusteellahan voitaisiin ruveta heittämään ulos Suomesta kaikki jotka eivät noudata jotain tiettyä virallista elämäntapaa.

Esimerkiksi vanha ystäväni tuntee olonsa luonnolliseksi pukeutuessaan hameisiin, vaikka on mies. Sehän on täysin vallitsevan kulttuurimme vastaista, eli junaan vaan ja rajan taakse?

Entäpä homot, jotka haluaisivat naimisiin tai adoptoida lapsia? ”Ei kuulu meidän kulttuuriin, turpa tukkoon vaan ja kaasua silmille,” ehtikin jo muutama kristillisdemokraatti todeta.

Nämä ovat juuri sellaisia aivopieruja joita syntyy, kun ajatellaan meidän kaikkien edustavan jotenkin tiettyä kulttuuria.

Entäs minä sitten, olenko minäkään osa suomalaista kulttuuria? Juon olutta, syön makkaraa ja kuuntelen Radio Suomen ohjelmia, mutta siihen se taitaa jäädä. En katso jääkiekkoa, en erityisemmin tykkää saunomisesta tai mökkeilystä, enkä osaa tanssia tangoa – joka muuten sekään ei ole varmaan Suomessa keksitty tanssi.

En myöskään kuulu kirkkoon, enkä ole käynyt armeijaa. Enkä aio käydäkään.

Se meillä on Halla-ahon kanssa yhteistä.

***

Kulttuurimme on kieltämättä muuttunut radikaalisti.

Globalisaation ja länsimaisen kulttuuri-imperialismin ansiosta joka tuppukylästä löytyy nykyään McDonald’s, jonka drive-in-jonossa kaikki ryystävät Coca-Colaa – kunhan järjettömiltä ampuma-aserikoksilta ennättävät.

Kuinka monta kertaa nämä suomalaisen kulttuurin vaalijat ovat älähtäneet siitä miten amerikkalainen kulttuuri valtaa alaa täällä koko ajan?

Minäkin olen tuijottanut amerikkalaisia tv-sarjoja ja elokuvia niin paljon, että on paljon luontevampaa jutella yhdysvaltalaisen ystäväni kanssa kuin naapuripitäjän ihmisille, joista en tiedä yhtään mitään.

Tunnen Yhdysvaltojen osavaltiot paremmin kuin Suomen läänit. Käytän joskus englannin sanoja ja fraaseja, vaikka ihan hyviä suomalaisiakin vastineita olisi. Erityisen hyvin tunnen USA:n lainsäädännön, joka tulee tutuksi poliisisarjojen kautta. Eipä ole kuulunut vihaisia kansankiihottajia, jotka vaativat Kovaa lakia pois telkkarista.

Miksi? Eikö Suomalainen Kulttuuri ollutkaan se tärkein asia?

***

Totuushan on se, ettei Suomen kansa ikinä missään historian vaiheessa ole ollut mikään yhtenäinen kulttuuriyksikkö. Koko suomen kieli on nykytietämyksen mukaan lähtöisin jostain Uralin takaa. Vaikka kansa ei tänne olisi sieltä kävellytkään kuten joskus ajateltiin, ainakin kulttuuri on.

Länsisuomalaisilla on edelleen eri kulttuuri kuin itäsuomalaisilla – onpa heillä eri geeniperimäkin. Kuten tutkija Lasse Koskela Kotimaiden kielten tutkimuskeskuksesta samaa aihetta käsittelevässä blogikirjoituksessaan toteaa, koko ”Suomi” on fennomaanien 1800-luvun lopulla keksimä juttu. Toki se oli ihan hyvä keksintö, mutta keksintö joka tapauksessa.

Ei siis ole mitään ”oikeaa” ja ”virallista” kulttuuria jota Suomessa olisi aina noudatettu tai jota pitäisi puolustaa. Puheet Suomen kansan yhtenäisyydestä ovat mytologisoitua paskapuhetta niin pitkälle kuin historiaa riittää. Totuus on jokaisessa tapauksessa tarua ihmeellisempää.

Kuuntelin inholla taannoisia radiomainoksia, joissa sotien veteraaneja tituleerattiin ”Marskin miehiksi ja naisiksi”. Minunkin isoisäni oli sodassa mukana, eikä ollut mikään Marskin mies. Vihollisen luoti vei hänen sormensa, sota hänen mielenrauhansa. Mannerheimin sotaseikkailut kaukana rajojen takana eivät häneltä saaneet kiitosta.

Myös köyhillä on aina ollut ihan eri kulttuuri kuin rikkailla. Vain muutamaa kymmentä vuotta aikaisemmin Suomen kansa oli jakautunut hyvin selvästi kahtia tällä akselilla. Silloin ”Murha-Kustaa” Mannerheimilla oli kiire poistaa väärän kulttuurin kannattajat elävien kirjoista.

Eipä senkään lahtarin sukujuuret tosin varsinaisesti kovin suomalaiset olleet.

***

Onko tässä sittenkin kyse ihan vaan etnisestä puhtaudesta?

Se nyt on ainakin jo menetetty. Vaimoni on syntynyt Eestin neuvostotasavallassa, niin eksoottisessa maassa että sitä ei ole enää edes olemassa. Ystäväni suku on inkeriläistä. Lankoni vaimo on kotoisin Kiinasta. Minulla on ollut afrikkalaisia työkavereita. Asunnossani asui ennen minua puolalainen työporukka. Samassa rapussa kanssani asuu virolaisia, naapuritalossa venäläisiä, vähän matkan päässä vietnamilaisia.

Tätä listaa voisi jatkaa ikuisesti. Suomea puhuvat ovat paikkakunnallani vähemmistö.

”Jaa, mutta tämähän on varmaan uusi juttu,” sanoo multikulturalismin vastustaja. ”Varmasti kantasuomalaisia on paikkakunnallasi vanhoina hyvinä aikoina ollut enemmän.”

Mitä vitun kantasuomalaisia? Minä asun Sipoossa. Täällä enemmistö on suomenruotsalaisia, joilla on ihan oma kulttuuri ja kieli ja jotka ovat aina asuneet täällä.

Puhun ruotsia melko huonosti, joten usein yhteistä kieltä ei löydy. Olen asunut täällä 19 vuotta ja olen integroitunut sen verran, että osaan sanoa jaa veet intte ja taa de lungt. Näillä fraaseilla olen pärjännyt ihan hyvin. Pikkuveljeni on integroitunut paremmin, sillä on käynyt kielikylpykoulun.

Suomessa on aina asunut ruotsalaisia, venäläisiä, saamelaisia, karjalaisia, romaneja, inkeriläisiä ja vaikka mitä muita.

”No mutta, sinähän nyt ainakin olet syntyperäinen kantasuomalainen!”

Sekin on lähinnä tekstiä paperilla, nimittäin vaikken ruotsia puhukaan, olen syntynyt siellä. Maamme-laulua laulaessa tuotti aina ongelmia sana ”synnyinmaa,” enhän minä täällä ole syntynyt.

Vanhempani olivat Ruotsissa työperäisinä maahanmuuttajina, kun Suomesta ei löytynyt töitä. Varmasti he siellä tuhosivat paljon ruotsalaisten kulttuuria.

***

”Mutta sun vanhemmathan oli kuitenkin alunperin suomalaisia, vai mitä?”

Sekin on aika tulkinnanvarainen juttu. Sukujuureni ovat Karjalassa ja osittain Savossa. Senhän tietty kaikki tietääkin että savolaiset ovat oma rotunsa joiden puheesta ei saa mitään selvää, mutta entäs sitten karjalaiset, joilla oli ihan oma kielensä?

Isäni suvusta löytyy sellaisia epäilyttävän epäsuomalaisia nimiä kuin Ivan Jehimoff Kähmi ja Fedoša Kähmi, joka oli kansanparantaja ja taikojen tekijä. Vain muutama sukupolvi sitten suurin osa suvustani ei varmaan puhunut suomen sanaakaan.

Mummoni äidin puolelta päätyi Heinolaan, kun lähti Karjalasta evakkoon sottoo pakkoon – pakolaiseksi siis. Karjalaisena maahanmuuttajana piti silloin vaihtaa sekä outo valtavirrasta poikkeava ortodoksiuskonto että jopa nimi, koska ryssäviha oli ylimmillään.

Siksipä minullakin on erikoinen nimi Sippo, sillä minut nimettiin esivanhempieni muutettujen nimien mukaan – oikeasti nimi oli Sigfrid.

Siihenkin aikaan oikeisto ja esimerkiksi Maataloustuottajain Keskusliitto vastusti epäilyttävien maahanmuuttajien ottamista tänne suomalaista kulttuuria pilaamaan. Kun propaganda paasasi heimoveljeydestä, eduskunnassa siirtoväen pika-asutuslaki säädettiin niin, että moinen roskaväki saatiin sijoitettua mahdollisimman syvälle korpeen.

***

Mikä tästä sitten nyt jäi puuttumaan?

No ne vitun muslimit tietenkin! Ne muslimit jotka tulee tänne ja synnyttää lapsiaan ja rakentaa moskeijoita ja minareettejä ja pilaa kaiken. Kantasuomalaiset jäävät vähemmistöksi! Pommeja räjähtelee! Naiset verhoavat päänsä! Suomi hukkuu ruskean aallon alle! Vuonna 2100 suomalaiset saattavat joutua näkemään metrossa enemmän eri värisiä ihmisiä!

Tällaisia kauhukuvia laskeskeli matematiikan opettaja Kyösti Tarvainen HS.fin Vieraskynä-kirjoituksessaan 20.7. Kuin heinäsirkkaparvi nämä viekkaat muslimit valtaavat jokaisen maan yhtenäisellä kulttuurillaan. Ehkä tarkoituksellisesti, ehkä tietämättään, kuten tuhohyönteisillä on tapana.

Kommenttipalsta paljastaa mistä monikulttuurisuuden pelossa on kyse. Lopulta kaikkien korulauseiden takaa paljastuvat aina samat tutut asenteet. Rohkeat ”kantasuomalaiset” nyökyttelevät päätään: ”Hyvä että joku vihdoin uskalsi sanoa sen. Kyllä tämä on vakava ongelma.”

Kenellekään ei edes juolahda mieleen että ihmisten käsittely pelkkinä numeroina, valtavana tasapäisenä massana jonka ainoa tehtävä on lisääntyä saattaisi mitenkään olla halventavaa tai virheellinen asetelma.

Monikulttuurisuuden vastustaminen ei ole muuta kuin moderni, vähän hienostuneempi kiertoilmaus ikivanhalle muukalaisvihalle. ”En minä ole rasisti, mutta kun sitä suomalaista kulttuuria pitää puolustaa …”

Oletteko valmiita tajunnanräjäyttävään paljastukseen?

Tänne muuttavilla muslimeilla on vielä vähemmän yhtenäistä kulttuuria kuin suomalaisilla!

Jos asiaa edes vähän pysähtyy ajattelamaan, on ilmiselvää että Suomeen tulevat muslimit edustavat lukemattomia kansalaisuuksia, heimoja, poliittisia kantoja ja uskonsuuntauksia.

He kaikki ajattelevat eri tavoin. Heillä kaikilla on omat tapansa ja kulttuurinsa.

Ihan kuin meilläkin.

27 responses to this post.

  1. Todella hyvää kamaa! Kulttuurin suojelemisen taakse on hyvä piilottaa pelot omasta pärjäämisestä.

    Vastaus

  2. Puolustat hienosti monikulttuurisuutta. Suvaitsevaisuus ja avoimmuus ovat kannatettavia asioita. Mutta kyllä meillä suomalaisilla toki on oma kulttuurimme! Älä ollenkaan muuta yritä väittää. Parhaimmillaan kulttuurimme toteutuu kielemme avulla: jokapäiväinen toiminta perustuu kieleen, meillä on suomenkielinen kirjallisuus, peruskoulumme valtakieli on oma äidinkielemme, suomi. Vieraat kielet avaratavat toki ja niitä opiskellaan, jotta voidaan näitä muita kulttuureja ymmärtää, ei niinkään omaksua.

    Tolkullisuus pitäisi näissä kulttuurikysymyksissäkin säilyttää. Me suomalaiset olemme perinteisesti heti kumartelemassa ja ihastuksesta vääränä, kun joku vieraskielinen vaikka vain laulaa juhannusjuhlillamme. Ainoastaan ruotsalaisiin suhatudumme hiukan alentuvasti, ovathan monet ruotsia puvat suomalaisia. Suomen toiseksi kieleksi on nousemassa huonosti puhuttu englanti. Ja kuten sanoit, tv tekee parhaansa kasvattaakseen meistä amerikkalaisia. Emme me mitään maailmankansalaisia ole, vaikka monet ovat olleet vaihto-oppilaana Amerikassa asti tai lomalla Thaimaassa.

    Meidän pitäisi olla sen verran sivisyneitä, että osaisimme arvostaa omaa kieltämme, omaa kulttuuriamme, jota kyllä on, vaikka toisin väität. Jatkuvasti kehittyvän omakielisen kirjallisuuden lisäksi, suomalaiset elokuvantekijät ovat saaneet kiitosta ulkomaita asti; esimerkisi kelvannee Kurismäen Mies vailla menneisyyttä (käypä katsomassa tai osta videona). Samoin musiikin saralla on kovia nimiä, teatterimme uudistuu ja kehittyy koko ajan. Ja paljon, paljon muuta!

    Ehkä tähän ”monikulttuurisuuteenkin” pitää totutella eikä ahmaista kaikkea yhdellä kertää. Aletaan siitä työperäisestä maahanmuutosta ja edellytetään muuttajilta sitä, että opettelevat kielemme – suomen kieli on vielä pitkään Suomen virallinen kieli, äidinkieli, jonka avulla hahmotamme maailmaa.

    Vastaus

    • Terve, kiitos kommentista. Se auttaa minua näkemään että nopeana tajunnanvirtana tuotetun juttuni voi myös käsittää vähän väärin.

      Tosiaankaan tarkoituksenani ei ollut väittää, etteikö suomessa olisi kulttuuria. Päin vastoin kirjoitukseni pointti on, että suomessa on ollut aina erittäin monenlaista kulttuuria – ainoastaan yksi virallinen, yhtenäinen kulttuuri on sepitettä. Siksi vastakkainasettelu ”monikulttuurin” ja ”suomalaisen kulttuurin” välillä on täysin väärä – koska suomalainen kulttuuri on aina ollut tavalla tai toisella monikulttuurista.

      Pitänee jossain vaiheessa lisätä lause tai pari selventämään tätä.

      Kielenopetus on tietysti tärkeä juttu ja sitä pitääkin edistää. Mutta kuten mainitsin, myös eri kieliä täältä on aina löytynyt. Ruotsia, norjaa, venäjää, saamen kieliä, meänkieltä, inkeroista, karjalan kieliä, jne. ”Muslimi” ei ole kieli, joten en usko sen realistisesti mitenkään pystyvän syrjäyttämään suomea.

      Mainitset suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan kirjallisuuden, elokuvat ja musiikin. Äkkiseltään monet myös mainitsevat saunan, järvet, koivupuut, mäenlaskun, Sibeliuksen … Ovatko mitkään näistä vaarassa tuhoutua maahanmuuton takia? Vihaavatko somalit järviä? Eivätkö muslimit lue kirjoja? Eikö venäläinen tajua Sibeliuksen päälle? Eihän näin ole.

      Olen muuten katsonut Miehen vailla menneisyyttä, se oli vallan hauska leffa.

      Ja vielä sen verran sanon, että työperäiseen maahanmuuttoon liittyy omat ongelmansa, joita pitänee käsitellä toisessa artikkelissa.

      Yst. terv.
      S.P.K.

      Vastaus

    • Suomi ja suomen kieli ovat vähän kuin kokoon kursittu tilkkutäkki. Kursijoita olivat tosiaan 1800-luvun fennomaanit, kun tuolloin nyt sattui olemaan kansallisvaltiohomma muodissa.

      Nykyisen Suomen alueella on aiemmin paremminkin puhuttu hämettä, savoa, karjalaa, saamelaiskieliä, ruotsia, venäjää jne. Suomalaiskielimuodoista koottiin palapelin tapainen standardisuomi varsin äskettäin. Eikä sitä kukaan opi spontaanisti äidinkielenä, vaan sitä opetetaan koulussa melko samalla tavalla kuin ruotsia ja englantiakin.

      Vastaus

  3. Posted by reidar on 23 heinäkuun, 2010 at 19:16

    Hellyttävä. Ihan kuin yläastelaisen naiivi kuvitelma paperille vuodatettuna.

    Vastaus

  4. Posted by snadi on 23 heinäkuun, 2010 at 22:23

    Samaa mieltä reidarin kanssa. Tekstin perusteella voisi kuvitella kirjoittajan olevan suunnilleen teini-ikäinen. Koko kirjoitus on täynnä asiavirheitä ja sanojen ja termien iloista sekoittamista. Tavat, perinteet, kulttuuri jne… kirjoittaja ei pysty erottelemaan mikä on mitäkin. Lapsellista selostusta jostain tv-ohjelmasta ja sen (muka)vaikutuksesta suomalaiseen kulttuurin. Ei hyvää päivää. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

    Vielä voisi mainita vaikka tuon homoviittauksen ”Ei kuulu meidän kulttuuriin, turpa tukkoon vaan ja kaasua silmille” … en tiedä kuka tuollaisen on olevinaan sanonut, mutta kirjoittajan ihannoimassa ymmärtäväisessä ja monikulttuurisessa islamin uskossa ei homoille hyvä laula.

    Vastaus

    • Väitätkö todella, että televisio ei ole vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin? Silloin taitaa lapsekkuus olla jossain ihan muussa osoitteessa. Asiavirheet kuulen mielelläni.

      Sanalla kulttuuri on kaksi merkitystä, jotka todella menevät aika usein sekaisin. Kulttuurilla tarkoitetaan sekä tapoja ja perinteitä, että taiteellista kulttuuria, josta en niinkään puhunut. Siitä irtoaisi varmasti oma artikkelinsa. Taiteellinen kulttuurimme on imenyt vaikutteita saksasta, ruotsista, venäjältä, yhdysvalloista, englannista, ym. ym.

      Homovastaisia ja/tai Helsinki Pride-iskua vähätelleitä kommentteja irtosi sekä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseltä ja Asmo Maanselältä, että Kokoomuksen Hanna-Leena Hemmingiltä, joka onneksi on jättämässä eduskunnan. Nämä olivat käytännössä ihan samaa materiaalia, jota irtoaa muslimifundamentalisteilta. Siinäpä taas nähtiin, miten Suomalainen Kristillinen Kulttuuri on moraalisesti niin korkeammalla tasolla … tai sitten ei.

      En ”ihannoi” islamia yhtään sen enempää kuin kristinuskoa, joista molemmista löytyy vastenmielisiä aspekteja. Olen ateisti, uskon kirkon ja valtion erottamiseen ja mielestäni uskonnot ovat oopiumia kansalle. Ei kuitenkaan ole mitenkään hedelmällistä lähteä demonisoimaan ihmisiä uskon perusteella, sillä sekin on valtaosalle ainoastaan tapa ja perinne. Niitä fanaatikkoja on muslimeista todella harva ja kuten tuossa viimeisessä linkissä Husein Muhammed kirjoittaa, heistä vain kourallinen on poliittisesti aktiivisia tai motivoituneita.

      Vastaus

  5. Posted by Ossi Kähmi on 23 heinäkuun, 2010 at 23:21

    Tottapa tuo Sipon kirjoitus lienee joka sana. Tyyli on lähes yhtä hyvä. En tosiaan kuullut isoäitini Glykeria Kähmin o.s. Sosoin koskaan puhuvan sanaakaan suomea. Suomeksihan hänen nimensä olikin Lucia Kähmi. Eli ei tarvinnut puhua suomea edes sanoessaan nimensä.

    Vastaus

  6. Posted by Ossi Kähmi on 25 heinäkuun, 2010 at 08:56

    Turhaa eksotiikan ja sensaation hakua on tietysti mainita, että suomalaisia nimiä on suhteellisen vähän suomalaisilla. Äitini vanhemmat olivat August ja Edla. Augustin isä oli Aabraham Markkanen. Markkasen suku on nuijasodasta alkaen asunut samoilla seuduilla Savossa. Nimi on peräisin epiteetistä Yttermark, joka tarkoittaa erämaata eli aluetta, jonka suvun kantaisä onnistui rohmuamaan alkuperäisemmältä pyydystäjäkulttuurilta.

    Vastaus

  7. En voi olla puuttumatta Tuomon käsitykseen suomen kielen synnystä. Olet oikeassa siinä, että täällä ihmisiä oli vielä muutama vuosisata sitten hyvin harvassa ja yhtenäistä virallista suomen kieltä ei ollut, eri puolilla puhuttiin erilaista suomea. Näitä ns. murteita on vieläkin jäljellä. Meidän on kiittäminen Agricolaa, joka 1500-luvulla loi pohjan suomen kirjakielelle Uuden Testamentin suomennoksellaan ja laatimalla ensimmäisen suomenkielisen aapisen. On siis olemassa yleiskieli, murteet ja virallinen hyvin erilaisiin normeihin perustuva, korrekti, virallisiin papereihin ja juhlapuheisiin käytettävä kirjakieli.

    1800-luvun suomalaisuusmiehet eivät enää kursineet kieltä kokoon vaan vahvistivat suomen kielen asemaa ja käyttöä. Tämä saatiin aikaan suomalaista kulttuuria kehittämällä ( esim. kerättiin suomalaisia kansanrunoja, Kalevala koottiin, perustettiin suomenkielisiä lehtiä, julkaistiin suomenkielistä kirjallisuutta, koululaitosta kehitettiin). Silloin tunnettin uhkaksi uusi kieli, venäjä, olihan Suomi osa Vejnäjää, tosin saanut autonomian. Koko Euroopassa ymmärrettiin kansallisen kulttuurin merkitys, vaadittiin itsenäisiä kansallisvaltioita (oma kieli ja historia, siis oma valtio). Kirjallisuutemme ja sanomalehdistömme on siitä lähtien vahvistanut kielemme asemaa. Ja tekee sitä yhä.

    Sama kehtys on tapahtunut muissakin kielissä. Ei englantikaan ole mikään sellaisenaan syntynyt kieli. Ja jos puhumme todella vanhoista kielistä, niin krekka vasta monet muutokset on käynyt läpi. Vanhaa, ennen ajanlakumme alkua jo puhuttua ja kirjoitettua kreikkaa ei enää puhuta ollenkaan. Kauan oli kaksi kieltä rinnan: hienoston käyttämä ja kansankieli. Nykykreikka on sopimusten summa samoin kuin suomen kieli.

    Ja nyt minä sanoin ihan vähän vihaisena: kyllä äidinkieli opitaan spontaanisti ilman mitään erityista opetusta!! Koulussa opetettava suomi on vain yleiskielen normien opetusta, kirjallisuuden opetusta, kirjoittamisen opetusta. Toinen juttu on sitten opettaa täysin ummikolle edes välttävä suomen kielen taito.

    Yritämme pitää kieltämme ylpeästi omanamme, vaikka siihen lainasanoja otammekin. Ajattelu ja kieli kulkevat käsi kädessä. Äidinkielesi on lahja ja aarre. Ja vain sitä hallitsemalla voit ymmärtää suomalaista elämää, kulttuuria. Se myös auttaa sinua muiden kelten opiskelussa ja muihin kulttuureihin tutustumisessa.

    Vastaus

    • Totta kai äidinkieli opitaan spontaanisti, mutta ei kenenkään äidinkieli ole yleiskieli/kirjakieli, sellainen, mitä presidentti puhuu uudenvuodenpuheessa ja mitä Hesariin kirjoitetaan. Se sellainen kieli opitaan koulussa. Ei se ole ihan pelkkää kirjoittamista ja kirjallisuutta, vaan ihan jopa äänne- ja muotoasioita. Kyllä lapsen pitää ihan koulussa oppia ja/tai kirjoista lukea, että standardisuomeksi vaikkapa ”ruaka” on ”ruoka”, ”mie rakastan siuta” on ”minä rakastan sinua” ja ”me käytii iskänkaa leffassa” on ”kävin isän kanssa elokuvissa”.

      Miksi kansalliselle yhteydelle pitää laskea niin valtavasti arvoa? Miksi pitää kumartaen kiittää Agricolaa ja 1800-luvun kansanisiä yhtenäistämisestä ja kulttuurin kehittämisestä (ts. ohjailemisesta)? (Totta kai tunnustan Agricolan ym. tekstien merkityksen historiallisina kielennäytteinä ja dokumentteina.)

      Kansallinen yhtenäisyys menee helposti todella harhaiseksi, kun siihen mennään vähän liian innokkaasti, eikä suostuta katsomaan historiaa ja nykyisyyttä objektiivisesti. Oma kulttuuri ja kansallisuus on joillekin niin valtavan rakas ja ihana asia, että mennään ihan uskomattomiin ylilyönteihin ja älylliseen epärehellisyyteen melko äkkiä, jos ei uskalla välillä vetää henkeä ja katsoa ympärilleen. Tietystihän se ympärilleen katseleminen on vähän pelottavaa, jos vaikka huomaisikin, että se kansallinen yhtenäisyys on joskus aika valheellinen asia.

      Vastaus

  8. Posted by suvivirsi takaisin kouluihin! on 25 heinäkuun, 2010 at 18:25

    ihan kiva kirjoitus.

    Vastaus

  9. Tuomo, osuit naulan kantaan siinä, että historiaa ja nykyisyyttä on katsottava objektiivisesti, ainakin olisi hyvä tietää siitä jotain. Historian tapahtumista voidaan tehdä tietysti erilaisia tulkintoja ja johtopäätöksiä, mutta on kuitenkin niin, että Agricolan työtä suomen kielen, siis kirjakielen, perustan laatijana on ollut tärkeääkin tärkeämpi: siinä luotiin perusta yhteiselle ymmärtämiselle, kokonaiselle Suomen kansalle, ehkä riitaisalle mutta silti samalla kielellä ajattelevalle .

    Luku- ja kirjoitustaidon opettaminen on myös luettava hänen ja kirkon uuden luterilaisen opin ansioksi (vaikkei siinä ehkä muuta ansiota näkisikään). Ilman kielemme kehittämistä taiteen ja tieteen sekä uutisvälityksen kieleksi ei voitaisi puhua suomalaisista: olisimme tällä hetkellä joko ruotsalaisia tai venäläisiä. Kansamme yhtenäisyys (joka voi toki olla riitainenkin) näkyy tänäkin päivänä siinä, että meillä on yhteinen äidinkieli. Voimme siis huoletta riidelläkin omalla äidinkielellämme.

    Vieläkin toistan: ajattelu ja äidinkieli ovat yhtä. Kun puhut huonoa englantia, ajattelusi pysyy äidinkielisenä, alitajuntasi on äidinkielinen, aina. Demetoituvat vanhukset, jotka ovat vuosikymmeniä sitten muutaneet töihin Ruotsiin ja oppineet kielen hyvin, alkavat vanhainkodissa unohtaa ruotsin sanoja ja alkavat puhua äidinkieltään, suomea.

    Neuvostoliiton aikoihin siellä suoritettiin hirveää venäläistämistä. Mm. suomesukuisten kansojen kieltä pyrittiin suorastaan hävittämään. Kysypä mareita tai udmurteita! Eikä virolaisetkaan ole kovin innoissaan ”kielikylvystään” neuvostovallan aikana. Monikulttuurisuus ei muutenkaan oikein purrut siellä.

    Iloitsen myös siitä, että annat arvoa suomalaiselle koululaitokselle ja sen äidinkielen opetukselle.

    En usko, että ketään suomalaista tällä hetkellä pelottaa ympärilleen katsominen, vaikka katukuvassa näkeekin vieraista kulttuureista tulleita ihmisiä. Olen aina valmis juttelemaan linja-autoasemalla jokaisen vierasmaalaisen kanssa, opetan osaltani heille suomen kieltä ja kannustan sen opiskeluun. Ymmärrän, että suomalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin ei ole helppo sopeutua, mutta sopeutuminen tapahtuukin vasta sitten, kun meillä on yhteinen kieli, suomi.

    Vastaus

    • Ironista sinänsä, että Neuvostoliitossa taidettiin ajatella kielisorron ja ihmisten uudelleen siirtelyn aikana ihan samalla tavalla. Kokeillaanpa vaihtaa muutama sana:

      ”Ilman kielemme kehittämistä taiteen ja tieteen sekä uutisvälityksen kieleksi ei voitaisi puhua neuvostokansalaisista. Kansamme yhtenäisyys näkyy tänäkin päivänä siinä, että meillä on Neuvostoliiton yhteinen kieli. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea toistaa vieläkin: ajattelu ja äidinkieli ovat yhtä.”

      Virolaisethan ovat nyt ottaneet ”vahingon takaisin” ja poistaneet venäjän kokonaan virallisten kielien listalta, jolloin mittava venäläisvähemmistö on joutunut vastavuoroisesti sorretuksi kansanosaksi. Jälleen ollaan kehittämässä yhden kansan fiktiota kun totuus on muu.

      Tarkoittaako tämä, että mielestäni Neuvostoliitossa toimittiin oikein? Ei tietenkään. Monikulttuurisuutta ei pidä hävittää Venäjällä, Suomessa tai Virossa. Se on aina väärin.

      On vielä mainittava, että minulla on aika monta vanhaa neuvosto-karjalaista nuorisolehteä, jotka ovat pääasiallisesti suomeksi. Niissä opetetaan myös karjalan kieltä ja hieman venäjää. Että ei sielläkään monikulttuurisuutta oltu suinkaan kokonaan hävitetty.

      Vastaus

  10. Terve kaikki,

    Jatkoin tämän artikkelin teemoja kakkososassa: Suomi on edelleen monikulttuurinen.

    Vastaus

  11. Kähmi, älä venkuile: Neuvostoliitossa vallanpitäjä, suuri kansa, yritti tuhotaa kaikki kaikki pienet omaa kieltänsä puhuvat ja luoda sen mahtavan Nevostoliiton. Suomessa tilanne oli sama 1800-luvulla: suuri Venjä yritti sulattaa itseensä pienen Suomen määräämällä virkakieleksi venäjän. Eli pieni suomalaisvähemmistä yhdistyi ja pelasti identiteettinsä oman kielensä avulla.

    Äläkä venkuile sen Vironkaan kohdalla: kaiken järjen mukaan maassa olevien venäläisten pitäisi opetella viroa, maan virallista kieltä, koska ovat juuri niitä maahanmuuttajia.

    Olle siis kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettävähemmistöjä ei saa sortaa. Pitää käydä nyt katsomassa mitä kirjoitat kakkososassa. Moi!

    Vastaus

    • En venkoile. Minkä ihmeen ”kaiken järjen” mukaan nykyään Virossa asuvat venäläiset, jotka ovat syntyneet Virossa venäjää puhuville vanhemmille, ovat enää millään mittapuulla maahanmuuttajia? Venäjää äidinkielenään puhuvia on huikeat 25,6 prosenttia väestöstä. Vaikka tästä puolet tai jopa kaksi kolmasosaa laskettaisiin äskettäisiksi maahanmuuttajiksi (viimeinen muuttoaalto oli 1980-luvulla), on jäljelle jäävä, Virossa koko elämänsä viettänyt kansanosa silti huomattavampi kielivähemmistö kuin vaikkapa suomenruotsalaiset täällä Suomessa.

      Tätä voi pitää malliesimerkkinä siitä, miten ”yhteisen äidinkielen” kaunista ideaa voi käyttää juuri ihmisten eriarvoistamiseen ja sortamiseen. Jos et osaa kieltä ja osaa vastata joihinkin tiettyihin virallisen historian kysymyksiin, et saa kansalaisuutta – vaikka olet elänyt koko ikäsi maassa. Miksi tämä on väärin, kun Suuri ja Mahtava tekee niin, mutta täysin OK, jos pieni maa toimii samoin?

      Myös ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet tätä käytäntöä: ”Amnesty Internationalin Tallinnassa julkaisema raportti syyttää Viroa venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta. Merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi, asiakirja, joka todentaa, että henkilö on eriarvoisessa asemassa muihin EU-alueella asuviin nähden.”

      Virossa kielipolitiikka ja Yhden Oikean Äidinkielen ylistys on muutenkin karannut lapasesta. Taannoin meni läpi laki siitä, että radiossa, kirjallisuudessa ja muussa kulttuurissa saa käyttää sakon uhalla vain juurikin sitä virallista kirjakieltä, ei slangisanoja tai puhekieltä. Tätä protestoi aika moni virolainen kulttuurihenkilö. Kieltämällä monikulttuurisuus päädytään nopeasti tilanteeseen ”Ein Volk, Ein Reich, Ein Kultur.”

      Vastaus

  12. Ranskassa on muuten myös kiinnitetty painokkaasti huomiota maan viraliseen kieleen!

    Nyt hiukan jäitä hattuun tässä venäjän innostuksessa. Ei varmasti kukaan kiellä venäläisiä puhumasta venäjäänsä lapsilleen ensimmäisenä kielenä eli äidinkielenä. Mutta on täyttä puupäisyyttä olla oppimatta maan virallista kieltä eli sitä viroa.

    Meillä Suomess on jopa kolme virallista kieltä. Kuitenkin puhutaan koulujen pakkoruotsista ja moniin virkoihin tarvitaan näyte toisen kotimaisen taidosta. Tosin koe on niin lepsu, että siitä selviää helposti. Eivät meillä ruotsinkieliset asiasta sellaista älläkkää nosta kuin Viron venäläiset. Saamelaisetkin ovat saaneet omakielistä kirjallisuutta ja kouluopetusta yms. Kuitenkin saamea äidinkielenään puhuvista useimmat ovat opetelleet myös suomen. Että joustavuutta, joustavuutta.

    Englannistakin muuttaneiden, hyvin koulutettujen ihmisten on opetelta suomen kieli – monet ovat sen itse tajunneet. Muista kulttuuripiireistä maahan muuttaneet lääkärit eivät voi luonnollisestikaan toimia lääkäreinä ainakaan terveyskeskuksissa, jos eivät osaa suomea ja perehdy tätä kautta suomalaiseen kulttuuriin kaikkine tapoineen.

    PS. Sinussa on kovasti aineksia kirjoittajana, yritä vain tiivitää noita juttujasi. Arvokasta on myös se, että vaikka olet eri mieltä, pystyt ilmaisemaan itsesi korrekstisti! Kaikkea hyvää ja tavataan jatkossakin!

    Vastaus

    • No mitä ihmettä! Ensin pidät kivenkovaan kiinni siitä, että virossa on yksi virallinen kieli, joka on viro, ja sitä kaikki kielivähemmistöt joko oppivat tai itkevät ja oppivat, vaikka vähemmistö olisi huomattavan suuri. Tässä keskustelussa virallinen kieli on vain ja ainoastaan tiukasti määritelty ja lakiin kirjattu asia.

      Seuraavaksi sanot, että suomessa on kolme virallista kieltä, ilmeisesti viitaten suomeen, ruotsiin ja englantiin? Tässä yhteydessä taas englanti kelpaa viralliseksi kieleksi, vaikka ei olekaan lakiin kirjattu! Yritä nyt ihmeessä päättää.

      Saamelaisten kirjallisuus ja omakielinen kouluopetus on muuten todella, todella huonoissa kantimissa. YLEllä on saamenkielisiä nettiuutisia ja radiolähetyksiä. Televisiouutiset tekee Norjan yleisradio NRK, ja YLE vain ostaa ja tekstittää ne. Tosin kesällä niitä ei tule, varmaan koska tekstittäjä on lomalla tai jotain? Ainut Suomen television saamenkielinen lastenohjelma Unna Junná on ruotsalaista tekoa. Saamenkielisistä opettajista, tulkeista, terveydenhuollon työntekijöistä ja oppikirjoista on jatkuvasti pulaa. Inarinsaamelaiset koululaiset käyvät vähän väliä Helsingissä osoittamassa mieltään omakielisten oppikirjojen puolesta. Opetusministeri ja presidentti kovasti aina lupailevat…

      Eivätkä Virossa nykyään asuvat venäjänkieliset ole henkilökohtaisesti syyllisiä Neuvostoliiton hallinnon tekoihin. Ei heille voi kollektiivisesti kostaa tuollaisia asioita rajoittamalla kansalaisoikeuksia pelkän äidinkielen perusteella.

      Suurin osa kansoista on alueillaan maahanmuuttajina. Itämerensuomalaisia ja skandinaaveja ennen täällä Pohjois-Euroopassa on asunut saamelaisia, jotka on pikkuhiljaa ajettu nurkkaan kaskenpolton ja muun maatalouden tieltä. Pitäisikö ruotsalaisten, norjalaisten, suomalaisten ja karjalaisten siis opetella saamelaiskieliä? Olemmehan me kaikki maahanmuuttajia.

      Toisaalta on myös kielitieteellistä evidenssiä sille, että jo ennen saamelaisia aluetta on asuttanut jokin paleoskandinaavinen ryhmä, jonka kielestä on jäljellä joitakin jäänteitä saamelaiskielten paikannimissä, maastotermistössä yms. Tuo kansa on ilmeisesti sulautunut saamelaisiin ja pikkuhiljaa vaihtanut kielensä saameen. Jos nyt katsotaan näitäkin tapahtumia nykyaikaisten maa- ja kansallisuusmoraalisten lasien läpi, niin pitääkö saamelaisetkin tuomita jonkinlaisina valloittajina? Pitääkö heitäkin syyllistää siitä, että menevät toisten maille ja kehtaavat olla opettelematta toisten kieltä? Vaikka on kulunut jo lukemattomia sukupolvia, eivätkä nykyiset oikeat ihmiset ole mitenkään vastuussa tapahtumista? Missä menee se raja, jonka jälkeen meitä ei enää kiinnosta?

      Kulttuurien kontaktit ovat aina monimutkaisia ja monimutkaisia prosesseja, eikä niiden arvottaminen tai arvosteleminen ole useinkaan kovin hedelmällistä. Minusta ei kannata yrittääkään muuta kuin hyväksyä se, että ihmiset eivät pysy paikallaan eivätkä kielet ennallaan.

      Vastaus

    • Tuomo vastasi aika kattavasti tähän, mutta muutama kommentti:

      ”Ei varmasti kukaan kiellä venäläisiä puhumasta venäjäänsä lapsilleen ensimmäisenä kielenä eli äidinkielenä.” – Tietenkin saavat puhua vaikka siansaksaa. Ongelma on että tämän perusteella heiltä voidaan evätä Viron kansalaisuus ja kaikki sen tuomat oikeudet. Luonnollisesti myös palveluja tai koulutusta ei tarvitse tarjota kielellä, jota ei ole tunnustettu viralliseksi kieleksi.

      ”Eivät meillä ruotsinkieliset asiasta sellaista älläkkää nosta kuin Viron venäläiset.” – Saattaisikohan tämä johtua siitä, että heidän kielensä on tunnustettu virallinen kieli, mutta vironvenäläisten ei? Ehkä saattaisi myös olla, että aikamoinen ”älläkkä” nousisi jos kaikilta suomenruotsalaisilta jotka eivät osaa suomea evättäisiin yhtäkkiä Suomen kansalaisuus?

      Kaikkea hyvää myös sinulle, tämä on ainakin ollut varsin hedelmällinen keskustelu.

      Vastaus

  13. Sen verran Tuomo, että kyllä Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi; sitä saamen kieltä mahdollsiuuksien mukaan tuetaan. Englanti ei ole eikä koskaan tule olemaan Suomen virallinen kieli eikä sitä koskaan tulla tukemaan samoin perustein kuin saamea eli maan alkuperäisasukkaiden kieltä. Tässä kielikysymyksessäkään ei saa mennä Aatamin aikoihin ja ns. älyttömyyksiin, paremminkin katsomme nykytilannetta.

    Siitähän olemme jo sopineet, että kieli jatkuvasti muttuu, erityisesti tulee uusia lainasanoja. Englantia pitää siinäkin mielessä varoa, että varsinkin mainosmiehet ja tekniikan parissa puuhastelevat lainaavat siitä ilmaisuja, joille olisi valmiina suomenkielinen vastine.

    On tietenki rikkaus, jos ihminen vaikka vain huonostikin osaa jotain vierasta kieltä, mutta englannista ei ole edes epäviralliseksi kieleksemme. Jotain pientä kommunikaatiota saadaan aikaan meille vieraalla kielellä, mutta äidinkielemme on ja pysyy suomena (ruotsinkielisellä alueella ruotsina ja saamelaisilla saamena), maahanmuuttajat puhukoon keskenään omaa äidinkieltään, mutta opetelkoon maan oman kielen. Tällaisiahan on, esim. saksalainen Roman Scatz, joka kirjoittaa mainiota pakinoita suomeksi, joskus ihmettelee kielemme koukeroita. Mies on pitänyt päivänselvänä, että opettelee uuden kotimaansa kielen! Avoimin silmin katselee Suomen ja Saksan kulttuurierojakin.

    Tottakai ihmiset liikkuvat ja kielet saavat vaikutteita toisista kielistä. Kulttuurien kontaktit eivät ole ollenkaan monimutkaisia prosesseja. Erilaisia kulttuureja voi ymmärtää ja hyväksyä, mutta en näe mitään syytä suinpäin omaksua vieraita tapoja tai häveten muuttaa supisuomalisia kytäntöjä, esimerkkinä vaikka koulujen joulujuhlat, joissa veisataan Enkeli taivaan tai joku muu luterilaista perinnettä oleva joululaulu. Pukeutumiskulttuurissakin on joitain piirteitä, jotka on paras unohtaa täysin vieraina kulttuuri-ilmiöinä. Yhtä tyhmää on kaupata suomalaista kulttuuria vaikka somalille mämmin muodossa.

    Vastaus

    • Herääpä tästä jälleen paljon kysymyksiä.

      Miksi suomalaiset saavat vieraalla kielellä aikaan vain ”pientä kommunikaatiota”, mutta saksalainen Roman Scatz pystyy tuottamaan itselleen vieraalla kielellä nerokkaita pakinoita? Ovatko saksalaiset vaan huisin paljon suomalaisia viisaampia?

      Miksi sinulla on auktoriteetti määritellä, että luterilainen joululaulu on ”supisuomalainen” ja tulee laulaa joulujuhlissa – ja että muu on ”häpeilyä” tai ”vieras tapa”? Minä koin pienenä täysin vieraaksi uskonnolliset laulut enkä ikinä laulanut niitä – olenko siis epäsuomalainen? Sinäkö sen määrität?

      Määritätkö myös, mitkä pukeutumiskulttuurin piirteet on paras unohtaa vieraina, ja mitkä sopivat? Puhut näistä kuin itsestäänselvinä totuuksina, vaikkeivät ne sitä ole.

      Asenteestasi hehkuu jälleen se omituinen olettamus, että kaikki suomalaiset ajattelevat samalla tavalla – sinun tavallasi. Näin nyt ei vain ole.

      Vastaus

  14. Posted by Ei ole suomalaista tämäkään on 28 heinäkuun, 2010 at 07:55

    ”Koko suomen kieli on nykytietämyksen mukaan lähtöisin jostain Uralin takaa.” Ei koko suomen kieli sentään, joukossa on useita lainasanoja mm. Baltiasta ja ruotsin kielestä.

    Eikä suomalainenkaan ole Uralin takaa, vaan sekoitus eri kansoja idästä, lännestä ja etelästä tulleita.

    Vastaus

  15. Posted by Ossi Kähmi on 3 elokuun, 2010 at 10:53

    Kyllä monet vaikuttajat ovat ihan tosissaan ehdottaneet, että englannista pitäisi tehdä virallinen kieli Suomeen. Käytännössä englantia tungetaan mitä moninaisimpiin paikkoihin – usein ihan turhaankin. Helsingin yliopisto on virallisesti kaksikielinen. Laitoksilla liikkuessa saa sen käsityksen että nuo kaksi kieltä ovat englanti ja suomi. Ruotsia käytetään vain suurten yhteistenttien aloitushetkellä kysymällä onko paikalla ketään, joka ei ymmärtäisi suomea.
    Saamen kielillä on jonkin asteen virallinen asema pohjoisissa kunnissa. Inarissa käytetään suomen lisäksi kolmea eri saamen kieltä. Utsjoella enemmistö asukkaista puhuu pohjoissaamea. Ihan käytännön syistä ihmiset yleensä oppivat valtakieltä – eivät viisauttaan. Jotkut paremmin, toiset huonommin.

    Vastaus

  16. […] En minäkään tiedä, miten pajupilli tehdään, mitkä olivat “Myllyksen haparoinnit” tai mikä “konfirmaation alba” on. Jessica Alban tiedän. Olen siis valesuomalainen – mutta senhän kaikki jo tiesivät. […]

    Vastaus

  17. […] Kyseessä on uusnatsijärjestön logolla varustettu tarra, vaaliehdokas Lokka, älkää leikkikö typerää. Sen sisältämä viesti on toki ääliömäinen myös ilman logoa, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen. […]

    Vastaus

Jätä kommentti